Luinpa taas lehdestä harrastuksesta nimeltä Parkour. Pienenä Kivijärvellä, Talviaislahden kylässä, mökillämme Riepuniemessä harjoitin ankarasti parkouria. Jääkausi oli Kivijärven rantakalliot rikkonut melkoisiksi lohkareiksi. Menin seisomaan kivikon alkuun ja lähdin juoksemaan hyppimällä kiveltä toiselle. Koko ajan piti katseella hakea seuraavaa jalansijaa. Kertaakaan en loukannut itseäni vaikka niinkin olisi voinut käydä. Juosta piti tietenkin vain silloin, kun äiti ei ollut näkemässä. Näitä louhikoita oli paljonkin järven pohjoispäässä, missä tuo entinen mökkimme sijaitsi. Nykyinen mökki on järven paremminkin eteläpäässä, eikä siellä ole samanlaisia kivikoita. Tokihan ne nykyään jäisivät juoksematta. Kuvassa osa suosituinta juoksupaikkaa.
http://whpietari.blogspot.fi/2012/11/seppala.html (Tuohon pistin löytämäni lisäkuvan leivinuunista, liittyy novelliini Kolme koputusta. Ja on ihan oikeasti isäni laatikkokameralla kuvaama Seppälän leivinuuni.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti