Luettua

37. Ropponen Markku: PIMENTO **

311 s. Crime Time 2012
Tekstin fontti on vanhalle ihmiselle lukukelvottoman pientä. Lisäksi Ropponen liioittelee silmittömästi. Yksityisetsivän nimi ei ole enää Kuhala vaan Turmanen. Tyyppi on täysin samanlainen, pistäytyypä vanha Kuhalakin pari kertaa näköpiirissä. Tällaista tekstiä on Suomi täynnä  nykyään. Toinen täplä tulee sujuvasta suomenkielestä. Kirjastosta.

 

38. Tuuri Antti: RAUTA-ANTURA ****

336 s. Otava 2012
Toteavaa kerrontaa Lapin sodasta. Sotimisesta ei juuri puhuta, vaan saksalaisten hylkäämien suomalaisheilojen kuljettamisesta Muoniosta Ouluun. Mainio matka tuo onkin. Kirjastosta.

 

39. Utrio Kaari: PIRKKALAN PYHÄT PIHLAJAT ***

254 s. SSK 1997
1200-luvun loppuun sijoittuva kertomus etupäässä pirkkalaispäällikkö Tuomas Haukasta. Kertoja vaihtuu viidesti. Minulle vähempi vaihtelu olisi riittänyt. Lisäksi kirjakerhokirjan teksti oli turhan pientä. Oma, tarkemmin sanottuna vaimon kirja.