perjantai 17. toukokuuta 2013

Luettua


46. Waltari Mika: SURUN JA ILON KAUPUNKI *
314 s. Wsoy 1936  3.p
Taisin olla väärä henkilö tätä tarinaa lukemaan. Surut tuntuivat mitättömiltä enkä iloja huomannut. Sanoisin, että kertomus oli pahasti vanhentunut.  Mutta kirja on kauniisti jälkisidottu, erinomaisessa kunnossa ja ikioma.

47. Salama Hannu: KENTTÄLÄINEN KÄY TALOSSA **
211 s. Otava 1967
Jotenkin tarpeettoman tuntuisia novelleja. Liekö välityö? Oma kirja, jota en muista ennen lukeneeni.

48. Utrio Kaari: UHRITULET ****
451 s. Tammi 1993
Viihdettä tämäkin, tietenkin. Mutta kun Utrio osaa kirjoittaa, mikäs siinä. Vaimon kirja, jonka luin Tallinnan matkalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

FB

Jonkin aikaa pyörin mukana veispuukissa. Kovin kotoiseksi en oloani tuntenut. Sitten alkoi minun nimelläni tulla Prisma-sotkuja (joku tunnet...