Luettua, Lapinmatkalla

81. Tapio Marko: KOLMETOISTA MEHILÄISTÄ  ***

205 s. Wsoy 1964 2.p
Romaani rikoksesta. Mehiläiset ja ampiaiset menevät sekaisin. Hieman jankaava tyyli, asioiden toistoa, toki tarkoituksella. Hyvää on lopun auki jättäminen. En kehuisi tarinaa uskottavaksi. Oma kirja.

82. Kojo Viljo: POSTITALON ANNA-MARI JA SÄRKÄN POIKA ***

201 s. Karisto 1928
Novellikokoelma kansan syvistä riveistä. Elämäntapaa viime vuosisadan alusta. Huumoriakin yritellään. Oma kt-kirja.

83. Franzén Peter: TUMMAN VEDEN PÄÄLLÄ ****

320 s. Tammi 2010
Preesensissä. Julkkiksen kirjoittama. Päästyäni näistä kauhunaiheista ohi, luin tämän mielelläni. Kirja välttää liian dramatisoinnin. Vertauskohtana Hannu Mäkelän kirja Lapsuus, jolle häviää vain kirjoittajakokemuksen verran.  Kirjastosta.

84. Sariola Mauri: NIIN SYVÄ ON KUIN PITKÄKIN **

232 s. Gummerus 1965 3.p
Sujuvaa on, juonta on. Lukeehan näitä Sarioloita ihan mielellään, mutta pohjalla painaa aina ikävä  äijäpohjavire. Valovuosi on muuten matka eikä aika, tiedoksi Maurille sinne jonnekin. Oma kirja.

85. Simenon Maigret: MAIGRET RAJAN PINNASSA ***

174 s. Otava 1993 2.p (Irmeli Sallamo)
Tuttua Maigretia, rauhaisaa rikoksen selvittelyä. Eipä tainnut taaskaan murhaaja rangaistusta saada. Oma kirjaston poistomyyntikirja.