tiistai 10. toukokuuta 2016

Tuonilmaisiin

Tätini, eli enoni vaimo, kuoli viime yönä puolenyön jälkeen sadankahden vuoden ikäisenä. Hän oli viimeinen ihminen, jolla on jotain tekemistä lapsuuteni ja nuoruuteni kanssa. Hän kantoi minua kasteelle 72 vuotta sitten, hänen luonaan asuin opiskellessani Helsingissä, ja hänen luonaan toivuin myös liikenneonnettomuudesta parikymppisenä. Silloin tutustuin myös vaimooni, joka asui vuokralla enoni talon yläkerrassa. Ja tätini totta puhuen auttoi meidät avioonkin.

1 kommentti:

  1. Osanottoni. Sait pitää tädin elämässäni näin kauan. Varmasti hän ollut läheinen, tärkeä ja rakas ihminen sinulle, eikä siihen aina tarvita biologista sukulaisuutta.

    VastaaPoista

Luettua, edellen fantasiapuolelta

150. Paasilinna Arto: MAAILMAN PARAS KYLÄ **** 322 s. Wsoy 1992 F YK Erittäin sujuva teos Kainuun korvesta, jonne Eemeli Toropaine...