tiistai 10. toukokuuta 2016
Tuonilmaisiin
Tätini, eli enoni vaimo, kuoli viime yönä puolenyön jälkeen sadankahden vuoden ikäisenä. Hän oli viimeinen ihminen, jolla on jotain tekemistä lapsuuteni ja nuoruuteni kanssa. Hän kantoi minua kasteelle 72 vuotta sitten, hänen luonaan asuin opiskellessani Helsingissä, ja hänen luonaan toivuin myös liikenneonnettomuudesta parikymppisenä. Silloin tutustuin myös vaimooni, joka asui vuokralla enoni talon yläkerrassa. Ja tätini totta puhuen auttoi meidät avioonkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
JUMISSA
Luettu: 43. Hakkarainen Milka: HIIDENJUMI §§½ 310 s. Myllylahti 2023 Kielellisesti verraton teos alkaa synkeän lupaavasti. Valitettav...
-
WH PIETARI WIRTANEN LUKEMANI KOTIMAISET TIETEIS- JA FANTASIAKIRJAT viime vuosituhannelta (Luettu heinäkuun 2005 jälkeen) ...
-
Kävimme Varkaudessa. Kiersimme kirpputorit ja kirjaston vaihtohyllyn, joista ostimme vain Pentti Haanpään meiltä puuttuvan teoksen Kiinal...
-
Luettu: 31. Tamminen Miikka: KESKIAJAN HIRVIÖT 260 s. Gaudeamus 2021 Tieteellinen selvitys kaikenlaisista epämuodostumista, sekä tod...
Osanottoni. Sait pitää tädin elämässäni näin kauan. Varmasti hän ollut läheinen, tärkeä ja rakas ihminen sinulle, eikä siihen aina tarvita biologista sukulaisuutta.
VastaaPoista