Luettua

38. Jokinen Seppo: RAHTARI **

375 s. Crime Time 2016 YK

Poliisien keskinäisten suhteiden selvitys rikkoo kertomuksen rytmin. Tällainen ”syventäminen” on lässytystä, pysyköön herttasarjoissa. Toinen vakava vika on suhtautuminen susiin. Parempia sudet ovat kuin ihmiset, pitikö niitä seitsemän tappaa. Eivätkä sudet käyttäydy kaupungissa, niin kuin kirjassa kerrotaan. Ammattimies Jokinen kuitenkin tekstin suoltamisessa on. Kirjastosta.

39. Christie Agatha: HELMEILEVÄ KUOLEMA ***

257 s. Wsoy 2010 7.p (Eero Ahmavaara) YK

Nainen myrkytetään ravintolapöydässä. Aviomies uusii ravintolaillan ja tulee itse myrkytetyksi. Pieni on piiri ja ratkaisukin toimii. Oma.

40. Carr John Dickson: KUOLEMA PETTUREIDEN PORTILLA **

253 s. Wsoy 1992 2.p (Pirkko Haljoki) Sapo 51 YK/RM

Onpa teoksessa varastettu aito Poen käsikirjoituskin, mutta kovin tuntui juttu sekavalta. Polttavat vielä käsikirjoituksen, mistä jo joutaisi linnaa saamaan. Murha tehdään mahdollisimman hankalasti nuolella rintaan lyöden ja sekava on Towerin pohjapiirroskin teoksen alussa. Oma.

41. Truss Seldon: KADONNUT RAHARUHTINAS *

231 s. Wsoy 1952 (O. A. Joutsen) Riksin sarja 39 RM

Kerjäläinen tunkeutuu lääkärin taloon varastamaan, piankin mies saa tärkeän reportteriviran ja ratkoo lehtimieshomman ohella rikoksia. Lopulta menee naimisiin rikkaan roiston lesken kanssa ja elänee vieläkin onnellisena, ellei ole kuollut. Oma.

42. McCloy Helen: TAPPAJA JA TAPETTU *

272 s. Wsoy 1959 (Pauli A. Kopperi) Korppi-sarja 5 RM

Oikein erityisen typerä kyökkipsykologinen rikoskertomus. Mies, jonka persoonallisuus on jakautunut, elää vuoron perään kumpanankin henkilönä. Toinen heistä tekee muutaman murhankin. Toinen tappaa itsensä eli sen toisen, vai miten lie kävikään. Oma.