49.
Gardner Erle Stanley: ÄNKYTTÄVÄN PIISPAN TAPAUS ***
236
s. Wsoy 1995 Sapo 388 (Jorma-Veikko Sappinen) YK
Iän
mukana tullut nimien unohtaminen kiusaa tällaisen teoksen lukemista.
Tarkkana sai olla. Sain kuitenkin selville, kuka murhasi kenet ja
miksi. Sanoisin tätä älylliseksi dekkariksi. Oma.
50.
Ahonen Erkki: PAIKKA NIMELTÄ PLASTON ***
205
s. Gummerus 1968
Kirjailija
kuljettaa päähenkilönsä suolta löytyvällä avaruuslaivalla
planeetalle, jonka asukkaat ovat degeneroituneet alhaiselle
tasolle. Aikanaan käyntiin saatettu koneisto pitää homman
pyörimässä vuosisadasta toiseen. Ahonen kuvaa kyllästymiseen asti
omia mielipiteitään ihmiskunnasta, sen elämästä ja
tulevaisuudesta. Kaikki kiteytynee lopussa olevaan lauseeseen: Maata
ei pidä mennä niin kauan kuin kaljaa kestää (s. 200). Oma.
51.
Valakivi L.: TARSA JA PAKOLUOLAN SALAISUUS ***
258
s. Karisto 1941 YK
Nytpä
ei sodita vaan tutkitaan luolaa, joka löytyi sarjan edellissä
teoksessa. Kaikkia ihmettä löytyy tästä entisestä aarrelinnasta.
Tarsan isä ilmestyy paikalle, tosin hän heti myös kuolee. Käy
ilmi, että Tarsan äiti on elossa, vankina Kuollassa. Siis sinne
matkalle, Tarsa ja pari muuta. Tarsa ratsastaa valaalla, kulkee
sukellusveneellä ja joutuu saamelaisten ihmemaahan. Mutta sieltäkin
on lähdettävä, väkisin. Sarja loppuu kesken, puolisoa ei löydy
eikä äitiäkään. Jos olisin nuorempi, kirjoittaisin teokseen
viidennen osan sitomaan langat umpeen. Oma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti