tiistai 25. huhtikuuta 2017

Luettua

49. Gardner Erle Stanley: ÄNKYTTÄVÄN PIISPAN TAPAUS ***
236 s. Wsoy 1995 Sapo 388 (Jorma-Veikko Sappinen) YK
Iän mukana tullut nimien unohtaminen kiusaa tällaisen teoksen lukemista. Tarkkana sai olla. Sain kuitenkin selville, kuka murhasi kenet ja miksi. Sanoisin tätä älylliseksi dekkariksi. Oma.

50. Ahonen Erkki: PAIKKA NIMELTÄ PLASTON ***
205 s. Gummerus 1968 
Kirjailija kuljettaa päähenkilönsä suolta löytyvällä avaruuslaivalla planeetalle, jonka asukkaat ovat degeneroituneet alhaiselle tasolle. Aikanaan käyntiin saatettu koneisto pitää homman pyörimässä vuosisadasta toiseen. Ahonen kuvaa kyllästymiseen asti omia mielipiteitään ihmiskunnasta, sen elämästä ja tulevaisuudesta. Kaikki kiteytynee lopussa olevaan lauseeseen: Maata ei pidä mennä niin kauan kuin kaljaa kestää (s. 200). Oma.

51. Valakivi L.: TARSA JA PAKOLUOLAN SALAISUUS ***
258 s. Karisto 1941 YK
Nytpä ei sodita vaan tutkitaan luolaa, joka löytyi sarjan edellissä teoksessa. Kaikkia ihmettä löytyy tästä entisestä aarrelinnasta. Tarsan isä ilmestyy paikalle, tosin hän heti myös kuolee. Käy ilmi, että Tarsan äiti on elossa, vankina Kuollassa. Siis sinne matkalle, Tarsa ja pari muuta. Tarsa ratsastaa valaalla, kulkee sukellusveneellä ja joutuu saamelaisten ihmemaahan. Mutta sieltäkin on lähdettävä, väkisin. Sarja loppuu kesken, puolisoa ei löydy eikä äitiäkään. Jos olisin nuorempi, kirjoittaisin teokseen viidennen osan sitomaan langat umpeen. Oma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

JUMISSA

Luettu: 43. Hakkarainen Milka: HIIDENJUMI §§½ 310 s. Myllylahti 2023 Kielellisesti verraton teos alkaa synkeän lupaavasti. Valitettav...