perjantai 29. syyskuuta 2017

Luettua, scifipuolelta.

121. Lumiala Veli: ATOMINSÄRKIJÄ
359 s. Karisto 1947 RM/YK
Erittäin laaja ja sotkuinenkin teos, osaksi tieteiskirjallisuutta, osaksi ihmissuhdedraamaa. Joskus mieleen tulee rakkausromaani, joskus Jobin kirja, joskus AH:n Taisteluni. Matti Verto menettää nuoruudenrakastettunsa toiselle, sotii Talvisodassa, haavoittuu, menee sairaanhoitajansa kanssa naimisiin, hoitaja kuolee junapommituksessa, Matti lähtee Saksaan atomituhoasetta Aatulle suunnittelemaan, onnistuu kuolemansädekokeessaan, tuhoaa tulokset, pakenee ja kuolee pakomatkalla hukuttautumalla. Sujuva teos, jota en osaa pisteyttää. Oma.

 

Vanhus on jotain mieltä, osa 3

Olen katsellut Areenasta muutaman ensimmäisen osan vuoden 1999 Raid-sarjaa. Onpa minun mieleistäni katsottavaa. Sorjosen katsominen jäi kesken. Missä vika?

1. Olen tullut vanhaksi.
2. Raidissa on mielikuvitusta, Sorjonen tuntuu Stora Enson vuosikertomukselta.
3. Raidissa on hiljaista huumoria. Sorjonen on tosikko viimeisen päälle.

Sorjosen tilalle voi sijoittaa minkä tahansa kotimaisen vastaavan ohjelman. Ja viihdeohjelmien möykkähuumoria en enää yritäkään ruveta katsomaan. Eivät naurata vaan vituttavat.

Ehkä tuo kohta 1) on totuus asiassa. Olkoon, jos on.

torstai 28. syyskuuta 2017

Metsämökki, klapipuut ja sienet

Kävimme metsämökillä. Joimme termoskahvit, sitten keräsimme autoon laatikoihin klapit, jotka seuraavalla rantamökkimatkalla (eli alk. ensi lauantaina) viemme Venehuoneelle.
Koska metsät on ympäriltä hakattu, emme uskoneet sieniä löytävämme, mutta kas ihmettä - suppilovahveropaikkamme oli säästynyt aivan aukkohakkuun vierellä miltei entisellään. Pari litraa keräsimme sieniä. Paras aikahan on vasta myöhemmin, ehkä käymme toistekin paikalla.



Ruskaa pukkaa metsämökin pihaan.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Luettua

119. Arjatsalo Arvi: AVARUUDEN KULKURI ***
111 s. Otava 1983 YV
Tämä lastenkirjapa oli ihan oikeaa tieteiskirjallisuutta. Vuonna 1972 Pioneer 10 laukaisiin avaruuteen, mukanaan kullattu laatta, joka kertoo ihmiskunnasta. Nyt kirjassa saapuu vastauksena pienoisluotain päähenkilölasten radioamatöörikutsun innoittamana kotinurkan taakse. Mitä viestissä kerrotaan, sitä ei vielä saada selville. Oma.

120. Stout Rex: YLI KUOLLEEN RUUMIINI ****
293 s. Wsoy 1992 (1939) (Eila Pennanen) Sapo 362 YK
Nero sotkeentui pienenä politiikkaan ja otti Jugoslaviassa itselleen ottotyttären. Nyt tämä tytär joutuu lännessä liriin ja Wolfen pitää selvittää sotkut. Muistaakseni ottotyttärestä kerrotaan BookStudion julkaisemassa kehnossa Wolfe-teoksessa. Oma.


Avaruuden kulkuri on liitetty blogin kohtaan WHH211/Luettu fantasia. Tämä on 134:s teos listassa.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Herroja

Herralauma kävi rantamökillä viime viikonlopun, kukaan ei kuollut eikä haavoittunut, eikä mitään mennyt rikki. Silti oli mukavaa. Kuvia ei vielä ole.
Olen nyt sisaren tavaroita siirtelemässä, huomenna palaan Kuopioon ja ja palaamme vaimon kanssa rantamökille melkein heti, puolukankeruuseen.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Luettua - Suomalaisen lentäjän tarina

118. Rannanpää Kari: SUOMALAISEN LENTÄJÄN TARINA **
220 s. Kirja 1918 YV
Insinööri Kajava rustaa lentokoneen, joka modernisti käy sähkövirralla. Mainiota akkuainetta hän myös kehittää. Siinäpä nykyautoille hyvä keksintö. Lentoon lähdetään, maapalloa kierrellään. Päähenkilökertoja Eero rakastuu imelästi Ernaan. Sotahommiin siinä sivumennen joudutaan, ammuskellaan, konekin kaapataan ja erilleen joudutaan. Lentokone tuhoutuu, mutta aikansa hiihdeltyään päähenkilö tapaa takaatulen edestä rakkaimpansa ja sormukset pujotellaan sormiin. Oma.



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Luettua - Atorox Merkuriuksessa

117. Outsider: ATOROX MERKURIUKSESSA ***
132 s. Kansankirja 1948 AV
Matka on jatkunut Merkuriukseen, alkupuoli teoksesta kuvaa planeetan tilannetta, loppupuolella heittäydytään sodankäyntiin raskaimman mukaan. Tässäpä scifielokuville haaste: Robottien kapina on siis nähty jo vuoden 1948 Atoroxissa. Lopuksi päähenkilöt onnistuvat pakenemaan sodan keskeltä, kas, Atorox siellä kuskipenkillä istuu, vaikka hänen pitäisi johtaa robottikapinaa. Selvitys lienee seuraavassa osassa teossarjaa. Oma.


lauantai 16. syyskuuta 2017

Taidetta koteihin - eli kotiin Jyväskylästä

Kävin sisarta auttamassa muuttohommissa. Vein television uuteen asuntoon ja asensin sen näkymään. Lisäksi hankittiin sisarelle uusi puhelin, vaikka sekin kuulemma on hänelle liian monimutkainen. Pitäisiköhän hankkia hänelle lankapuhelin.
Enon vanha huusholli on näin ollen tyhjenemässä. Sain sieltä taulun, ripustinpa sen jo meillä seinällekin. Vanhan kunnon ajan maisemataulu kuhilaineen kaikkineen. Vanhusystävällinen. (Sisar sai taulun joka kuvaa 1940-luvun Saarijärveä. Rauhaisa sekin on.)


Tässä kuhilastaulu.


Vasemmalla Ahlkvistin jokitaulu, oikealla Vuolaksen meritaulu. Tämän uuden tekijästä minulla ei ole tietoa. Se on ensimmäinen taulu, jonka enoni osti ensimmäiseen asuntoonsa, jonka hän kirvesmiehenä itse teki Helsingin Niittylään. Epäilen 1930-lukua, ennen sotia siis.


Tässä signeeraus. Aimola? Asmola?  En löydä googlella.

Kun olin Jyväskylässä, vaimo osti muutaman Sapon Kuopion kirjaston poistomyynnistä:
Lindell: Yösisko  ja Paretsky: Muistin ansassa. Sapo-lukumme on nyt 290.

Aikaisempi selvitys kotimme tauluista tässä  ja täällä.

perjantai 15. syyskuuta 2017

Luettua

115. Pelttari Tuula: ANUBA - JUMALTEN TYTÄR **
158 s. UKK 1981 RM
Hieman kömpelötekstinen kertomus Anubis-jumalan ns. tyttärestä, ja ennen kaikkea tämän tyttärestä, jolla on ennennäkemisen taito. Ihan rehellistä fantasiaa tämä on. Oma.

116. Koivukoski Tauno: PALUU ALKUUN ****
239 s. Suomen Kirja 1946 JKL
Maapallo kulkeutuu myrkylliseen pilveen, joka tappaa kaikki ihmiset. Muutama jää eloon eristettyyn pommisuojaan. Alkaa uuden etsintä ihmisettömällä planeetalla. Lopulta vain kaksi - Am ja Eeva - on jäljellä. Heistä alkanee uusi ihmissuku. Lähimetsässä pyöriskelee puoligorilla Kor, joka auttanee jatkossa, ettei ihan sukurutsaksi mene. Raportinomainen teos, joka pysyy mukavasti koossa. Oma.


maanantai 11. syyskuuta 2017

Viimeistä päivää rantamökillä

Huomenna lähdemme kaupunkiin, sitten menen Jyväskylään auttamaan sisarta muuttohommissa. Ja viikon päästä tulen takaisin rantamökille valmistautumaan herrasyksytapaamiseen.
Tänään keräsimme jonkin verran karva- ja kangasrouskuja. Sitten menimme kalliolle katsomaan marjatilannetta. Poimimme noin kymmenen litraa puolukoita, saavat vielä kypsyä ennen suurempaa keruutapahtumaa.



Viikonlopun satoi, tänään on ollut hieno päivä.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Luettua, edelleen rantamökillä

112. Tsernjonok Mihail: TAPPION UHALLA ***
286 s. Wsoy 1990 (Marja Koskinen) Sapo 342 RM
Venäläinen, ja venäläisen oloinen, dekkari. Nimien kanssa oli hankaluuksia, nimiluetteloa alkuun kaipaisi. Ikoneilla ja kirjoilla keinotellaan, votkaa juodaan. Tuleepa siinä joku murhatuksikin. Mahorkanhajuista tekstiä jota oli kiintoisa lukea. Oma.

113. Vargas Fred: HYISIÄ AIKOJA **
480 s. Gummerus 2016 (Marja Luoma) RM
Erittäin sujuvasti kirjoitettu teos, myös hienosti käännetty. Mutta eihän tässä mitään järkeä ole, synopsis olisi pitänyt rutistaa roskiin ja laatia uusi. Ihmisiä syödään, Ranskan vallankumousta jäljitellään, muutamia murhataan. Epäuskottavuuden huippuja tämä tekele on. Kirjastosta.

114. Penttilä Simo: KUOLEMA KAUNEUDESSA ***
265 . Otava 1960 RM
Helsingissä yksityisetsivä, varatuomari Lehikko, suorittaa älyllisiä sankaritekoja rikosten selvittelyssä. Tupakkia sytytellään joka sivulla, ja homoivaakin pilkahtaa loppurutinoissa. Eikä teoksen nimellä ole mitään tekemistä tekstin kanssa. Oma.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Marinaa taas

Hyvä, että Timo Soini lähti persuista. Nyt voi huoletta sanoa, että Suomessa on rasistinen fasistipuolue.

Kirjahylly ja kirjoja Saarijärveltä

Kävimme Saarijärvellä. Äijäsen kahvien jälkeen menimme kierrätyskeskukseen, mistä löysimme rantamökille soveliaan kirjahyllyn. Sen sai palasiksi, joten se mahtui autoon.
Kiersimme kaikki mahdolliset kirpputorit, yhteen pääsimme jopa kiertotietä, vaikka se on auki vain lauantaisin.
Saalis:
Sapo: Stout: Yli kuolleen ruumiini  (50 c sopiva hinta melko tyyriistä teoksesta)
Salamat:  Cheyney: Viski tekee vallattomaksi, Gardner: Tyttö Pelikasinolla, Kägerman: Matka omalla vastuulla ja Chase: Raha on valttia.
Muuta: Penttilä: Kuolema kauneudessa, Penttilä: Gilan hirviö, Nesboe: Verta lumella I, King: Mallioppilas, King: Cujo
Fantasiahyllyyn:  Pelttari: Anuban tytär, Avain-novelleja 1900-luvulta (Maarit Verrosen novelli Kivenhalaaja)
Kaikki kirjat maksoivat puoli euroa/kpl.  Lisäksi vaimo osti kolme dvd-elokuvaa.
Ruokakaupassa käynnin jälkeen palasimme kotiin.




torstai 7. syyskuuta 2017

Kuutamokuvia

  Syyskuun kuutamoita olen kuvannut kymmenet vuodet. Tässä tämän syksyn satoa. Ylemmässä kuu on hiukan vajaa, alemmassa täysi.



Muutaman kirkkaan päivän jälkeen sapuivat pilvet repimään kuun riekaleiksi.
Yöksi oli luvattu revontulia. En tiedä, oliko pilviä ja oliko revontulia. Menin hyvissä ajoin nukkumaan.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Kettu ja pieneläimet

Aamulla hakiessani autolla Hesarin postilaatikosta, kettu livahti auton edestä. Oli vasta kolmas kettu, jonka eläissäni vapaana näin. Edellinen oli Tallinnan Metsähautausmaalla, sitä edellinen Tammisaaren lähimetsissä.
Samalla aloin ajatella tätä kesää. Itikoita ei ole ollut juuri nimeksikään. Ei ensimmäistäkään paarmaa eikä ampiaista. Vain muutama sudenkorento. Huonosti perhosia. Liekö hirvikärpästilanne samanmoinen? Vielä ainakaan ei ole yhtään niskaan iskenyt. Eikä mökin pihassa ole pyörinyt oravia eikä jäniksiäkään. Tosin joku käy kompostin mylläämässä öisin. Pienempi kuin karhu, mutta isompi kuin myyrä. Yksi pihakantokin on kaiveltu. Mäyränkaivuja ei ole näkynyt. Jospa sama kettu hommissa.
Taidan kuolla karhua metsässä näkemättä. Ovat niin tarkkoja, että pysyvät poissa silmistä. Enkä suttakaan ole nähnyt. Ja silti olen koko elämäni metsissä pyörinyt, tietenkin nyt vanhuksena vähemmän. Kettu, mäyrä, jänis, orava, mäyrä, hirvi, poro, metsäkauris, siili, saukko, lumikko, kärppä, majava, piisami, sopuli,  erilaisia myyriä, hiiriä ja lepakkoja, liito-orava...  ainakin nämä olen isommista maaeläimistä luonnossa nähnyt. Varmaan lista pitempi on.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Viitasaarella

Näin maanantain kunniaksi sekä housukaupan tehtaanmyymälä että Kellari-kirpputori olivat kiinni. Eipä mitään. Kahvit joimme torin laitamalla, leipomon kahvilan löysimme vasta jälkikäteen. No, hyvä pulla oli, vaikkakin kahvi oli laihahkoa.
Kirpputorilta Jessen Mesta löysimme tarvittavaa taloustavaraa ja ennen kaikkea jonkin aikaa etsimäni kirjan Chin Ping Mei,  3.p 1955.
Kuten tavallista kävimme kirkot katsomassa ja kuvaamassa. Kummassakaan emme ole koskaan olleet sisällä.


Ekumenia näkyy pelaavan, molemmat kirkot ovat samalla tontilla. Ev. lut. on isompi, ort. tietenkin miellyttää enemmän mieltä ja silmää. Tosin olen ehdottomasti ekumenian kannalla.
Sankarihaudoilla taas piti ihmetellä, miksi nuoria miehiä pitää teurastaa mäillä ja metsissä. Ihmisusko ei taaskaan vahvistunut.
Lopuksi söimme ABC-asemalla peruslounaan, kävimme ruokakaupoissa ja ajoimme takaisin mökille.

Rantamökillä, kuuta ja sumua

Pari kuvaa. Kännykkäkameralla näitä otan, oikeat kamerat jäävät käyttämättä, nytkin ovat kaupungissa. Lisäksi opettelin käyttämään Dropboksia, kun muut yhteydet eivät pelaa.



Molemmat kuvat on otettu laiturilta samaan suuntaan. Ylempi illalla, alempi aamulla. Klikkaamalla näkyvät paremmin.
Tänään on Viitasaari-päivä.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Luettua

109. Miettinen Helena: PYHÄ NEITSYYS **
223 s. Art House 1990 YK
Enpä muista ennen lukeneeni kirjaa, joka huononee tasaisesti loppuaan kohden. Tämä fantasialuokkaan sijoitettu teos alkaa erilaisena ja vaikuttavana, kielellisesti taitavana, ja siirtyy vähitellen tavanomaiseen typerään nuorisokohellukseen. Viina ja huumeet ovat lopun pääosassa. Pyh. Oma.

110. Christie Agatha: VÄÄRÄN VÄNKYRÄ TALO ****
236 s. Wsoy 1977 (Juhani Jaskari) Sapo 212 RM
Teos ilman tunnettuja päähenkilöhahmoja. Pari murhaa tehdään talossa, suku on paikalla ja epäiltynä, ratkaisu ei ole se kaikkein ilmeisin. Harvoin muistan uneni, nyt lukemisen puolivälissä näin unen, jossa minäkertoja oli murhaaja. Onneksi näin väärin. Oma.

111. Simenon Georges: YSTÄVÄNI MAIGRET ***
235 s. Otava 1984 3.p (Sinikka Kallio) RM
Päättelemällä Maigret ratkaisun hakee, eikä silmittömällä räiskimisellä. Tosin roistoa voi vähän hujauttaakin, jos sikseen tulee. Rättisitikan mallinen kirja, ja oma.

Tallinna 16-20.05.2019

Bussilla asemalle, junalla Helsinkiin. Kävellen asemalta Länsisatamaan, Finlandialla Tallinnaan ja kävellen hotelli Ilmariseen. Enpä ole enn...