Näin pääsiäisen kunniaksi panen blogiin WHH 214-novellin. Vanha vuosikymmenten ateisti (Liityin ortodoksiseen kirkkoon vuonna 1998) mietiskelee pyhyyden ja uskontojen arvoitusta. Kukapa niistä mitään varmaa voisi tietää. Tässä yksi yritelmä:
Pietari Wirtanen
PYHYYS
Aurinko lämmitti kallion.
Sammal tuoksui. Polku nousi ensin ylös, laskeutui sitten notkelmaan
suurten kuusten sekaan. Kävelin eteenpäin, olin oudolla tiellä.
Kun polku alkoi jyrkästi nousta seuraavalle kalliolle, aloin pelätä.
Auringon valo siivilöityi puiden lomitse, raidoitti kulun. Nousin,
vaikka pelkäsin. Mäen päällä polku työntyi kahden kiven välistä
ja laskeutui taas. Samea vesi välähti näkyviin.
Erosin polulta, kuljin
ruskean veden vierelle. Saappaani upposivat syvälle sammalen sisään.
Jäin miettimään, outo tunne täytti minut.
- Ei jumalaa ole olemassa,
sanoi sammalella istuva olento, jota en ihmisenä osannut pitää.
Eikä se ihminen ollutkaan.
Suolampi oli
rauhallinen. Alkoi sataa, sadepisarat pyöräyttelivät ruskeaan
pintaan laajenevia ympyröitä. Kun sade tiheni, ympyröiden sijaan
syntyivät pienet toinen toisisiinsa törmäilevät renkaat.
- En kysynyt sinulta
mitään, sanoin puukko kädessäni. En tietenkään halunnut
puukollani lyödä tuota olentoa, kunhan kaivertelin kuusen kylkeen
muutamaa kirjainta. Mieltäni painoi jokin rakkauden mallinen tunne,
joten veistin pihkaantuvaan puuhun kirjaimia L ja K ja vielä toinen
K.
- Ajattelit jumalaa.
Pyysit häneltä apua. Haluat tietää. Sinulle jumala on
miespuolinen henkilö, jolla on sinun ajattelutasosi ja tietosi,
mutta joka on erehtymätön ja kaikkivoipa.
- Niin minulle on
opetettu. Ei sellaista, mitä on kuullut monta vuotta, voi niin vain
unohtaa.
- Et ole uskonut kait
koskaan. Olet ajatellut asioita. Viisitoista vuotta. Onko Jumala ison
viraston johtaja, joka istuu huoneessaan tärkeän näköisenä
päättämässä asioista, viereisissä huoneissa apunaan Poika ja
Pyhä Henki. Enkelit kiiruhtavat ympäriinsä hommia hoitamassa.
Serafit ja kerubit. Ja kellarissa pitää omaa firmaansa pystyssä
Saatana pikkupiruja komennellen.
Maassa törrötti
katajanjuurakko, jonka yläpuoliset osat olivat suurelta osin
maatuneet. Nitkuttelin juurakon maasta, siivosin roskat, hain muotoa.
Päätin tehdä siitä nuken. Siitä tulisi kolmejalkainen nukke.
Aloin veistää muotoa esille.
- Mikä siis on jumala?
kysyin. - Mitä jumalan tilalla on, jollei ole kaikkivaltiasta ukkoa
pilvenreunalla? Mikä ohjaa meidän elämäämme ihmiseksi, ellei
mitään johdatusta ole olemassa?
- Ihmisellä on aina
ollut pyhyyden tarve. Jo ensimmäiset ihmiset pystyttivät
jumalpatsaita, hakivat jumalyhteyttä seitojen ja noitien kautta.
Uskoivat ikiaikaisen jumalan löytäneensä, milloin minkinlaisen,
ja teurastivat niitä, jotka uskoivat toisin.
- Niinpä.
- Sanoinhan jo, ettei
jumalaa ole olemassa. On Pyhyys.
- Ehkä myös osaat
selittää, miten jumaluus ja pyhyys eroavat toisistaan. Mikäli
sanoilla yleensä pystyy abstrakteja asioita toiselle selvittämään.
Sanat merkitsevät eräille muuta kuin toisille. Koodi ei ole
yksiselitteinen.
Kuvio käsissäni alkoi
hahmottua. Kolme jalkaa, jalkojen mittainen vartalo, ei varsinaista
päätä. Ainoastaan suippeneva osa, jossa suun virkaa hoiti ytimestä
irtautunut lustoa pitkin kulkeva aukko. Paria röpelöä saattoi
kuvitella silmiksi. Kalaa tuo yläosa taisi jotenkin muistuttaa.
- Voin selittää sinulle
pyhyyden. Niillä sanoilla, jotka tajuat. Tajuntasi ulkopuolella ei
sinulla tietenkään ole sanoja.
- No selitä.
- Pyhyys on erottamaton
osa maailmaa, kuten aine ja energia. Tai aine eli energia, jos niin
haluat. Pyhyys syntyi yhtä aikaa aine-energian kanssa
alkuräjähdyksessä. Se on hieman samanlainen kuin Higgsin bosoni.
Higgsin bosoni antaa massan aineelle. Pyhyys määrittää
universumin vakiot ja sitoo ainetta yhteen siten, että jossain
vaiheessa aineeseen syntyy elämä. Ja pyhyys kehittää elämää
evoluution kautta niin, että syntyy tietoisuus. Pyhyys on joka
paikassa, myös muualla maailmankaikkeudessa. Sen takia, mikäli
uskontoja muualla kehittyy, ne nojaavat samaan pyhyyteen kuin
maapallollakin. Jumaluus on universaalinen.
- Mitä tuo meitä
lohduttaa. Ukkojumala sentään antaa toivon paremmasta
tulevaisuudesta. Mihin sinä kätket taivaan?
- Kun ihminen kuolee,
pyhyys tietenkin yhtyy kosmiseen pyhyyteen. Miksi se olisi parempi
tai huonompi? Se vain on. Eihän tietoista iankaikkista iloa voi olla
olemassa. Et voi tavata rakkaitasi jossain toisessa olomuodossa.
Minkä ajan rakkaan haluat tavata? Entä jos tuo sinun kaipaamasi
henkilö ei kaipaa sinua? Jotkut teidänkin pappinne sanovat, että
kuoleman jälkeen ihminen yhtyy jumalaan. Niin minäkin sanon.
Nukkeni oli valmis.
Siloittelin sitä vielä, tasakorkeistin jalat. Käännyin
sammalolennon puoleen.
- Haluat siis, että
kaikki uskonnolliset yhteisöt lopetetaan. Kirkot kiinni. Luostarit
navetoiksi. Papit ja piispat oikeisiin töihin.
- Ei. Sanoinhan, että
ihmisillä on pyhyyden tarve. He voivat valita sen kirkkokunnan ja
sellaiset riitit, jotka heitä enimmin miellyttävät. Mutta jumala
on sama.
Suljin linkkuveitseni,
pistin sen taskuuni. Heilautin katajanukkeani.
- Lähdetään. Etsin
tälle paikan.
Kävelimme suon toiselle
puolelle, suuren siirtokivilohkareen vierelle. Kiven kupeessa oli
rako, syvennys, jonka pohjaa peitti tasainen sammalkerros. Asetin
nukkeni seisomaan keskelle pikku luolaa, irrotin suuren sammaltilkun
ja peitin sillä onkalon suuaukon.
- Haen tuon kymmenen
vuoden perästä. Jos se on vielä tallella, sanoin. - Mutta sano
vielä pari asiaa. Jeesus? Armo? Entä syntien lunastus?
- Jeesus. Joosefin ja
Marian hedelmä, ennen aviota sumuisena aamuna salavuoteella
siitetty. Pyhyys tuli häneen niin kuin kaikkeen elämään. Olkoon
pyhyys tässä nimeltään pyhä henki. Testamenttien kirjoittajat
arvelivat, että suvun jatkaminen on saastaista, siksi tekivät
Mariasta neitsyen. Ei pyhyysjumala niin ajattele.
- Entä muistoateria?
Jeesuksen ruumis ja veri? Tie, totuus ja elämä?
- Jeesus ojensi leipää
ja viiniä. Tämä on minun ruumiini. Tämä leipä. Vertauskuva. Ei
hän vertaan juottanut vaan viiniä. Aina kun tätä juotte. Viiniä.
Tie, totuus ja elämä. Taivasta ei ole. Palkinto on inhimillisesti
elävän ihmisen hyvä olo ja omatunto. Toki omatunto on olemassa.
- Rukouksen voima? Ihmeet?
- Jeesus sanoi: Usko.
Jumala on sinussa. Usko. Suggestio. Nimiä on monia. Vieläkö haluat
jotain tietää?
- En. Olen aina ihmetellyt
tieteiskertomuksia, joissa ulkoavaruudesta tulee hahmoja neuvomaan,
että eläkäähän siivosti. Älkää riidelkö ja syökää
terveellisesti. Rakastakaa yli kaiken ja sitä ja tätä.
- En minä tule
ulkoavaruudesta.
- Tiedän. Tulet
sisäavaruudesta.
Sammalolento lehahti
pois. Pistin puukkoni tuppeen. Aloin kävellä polkua suon ympäri.
Nousin kalliolle, jatkoin kallion yli kunnes tulin tielle. En
pelännyt enää. Tietä pitkin kuljin kotiani kohti, ohi talon,
jossa asui tyttö. Olisin halunnut elää yhdessä tuon tytön kanssa
lopun elämääni. Seuraavana vuonna hän kuoli.