maanantai 30. huhtikuuta 2018

Luettua

54. Utrio Kaari: SAIPPUAPRINSESSA §§§§
391 s. Tammi 2004 RM
Leppoisan häpeämättömästi viihteellinen kertomus 1830-luvun Suomesta. Paha saa palkkansa ja naimisiin menevät juuri ne, joiden pitääkin mennä. Historiallinen ajankuva lie oikea. Oma.

55. Turunen Heikki: MUSTARINNAN LAPSET §§§§
402 s. Wsoy 1985 YK
Hupelin tarina jatkuu ja laimistuu. Perhe alkaa hajota, vanhin poika lähtee muualle töihin. Hupelista tulee jotenkuten menestyvä pientila. Viereltä samanlaiset alkavat jo lopetella toimintaansa. Oho, sanoo Eemelikin. Kirjastosta.

56. Seilonen Kalevi: METSÄROISTO §§§§
80 s. Tammi 1986 YK
Erittäin outo kertomus, mies kuvaa elämäänsä metsäroistona. Mielenmaisema se elämä on. Runoilijan proosaruno. Oma.

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Paluu kaupunkiin, ja sukua

Ajoimme rantamökiltä kotiin Jyväskylän kautta. Sisaren luona näin tämän valokuvan, josta otin kännykällä kopion.


Vasemmalla isoisäni Eemil, joka kuoli ennen syntymääni. Oikealla isoäitini Matilda, sylissään äitini Helvi. Välissä eno Urho ja pienenä kuollut poika, jonka nimeä en muista.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Luettua, osin rantamökillä

51. Outsider (Seppo Tuisku): TOHTORI CAPRAN ROBOTTI §
80 s. Ajanviete 1965 YV
Pekka Lipponen & Kalle-Kustaa Korkki nro 1.
Heiveröinen kertomus elokuvassa käytetystä robotista, joka joutuu Pekan haltuun. Roistot varastavat robotin ja teettävät sillä pankkiryöstön. Pekka koettaa saada robottinsa takaisin mutta joutuu paalauskoneeseen. Korkki hänet siitä pelastaa. Oma.

52. Sariola Mauri: TAIVAS YKSIN TIETÄÄ §§§
242 s. Gummerus 1975 3.p RM
Sujuvasti kirjoitettu tarina liikennelentäjien maailmasta. Perhedraamaa viritellään mielenkiintoisesti, mutta loppu ei vakuuta. Oma.

53. Meri Veijo: IRRALLISET §§§
245 s. Otava 1959 2.p RM
Irrallisia kertomuksia ihmisistä. Annasta, lehtorista, Vasilista ja kapteenista. Käsittelytapa tuo väljästi Manillaköyden mieleen. Oma.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Saarijärvipäivä

Kävimme tämän vuoden ensimmäisen Saarijärvipäivän tekemässä. Kirrätyskeskukselta ja kirpputorila ostimme kirjoja, levyjä, elokuvia ja astioita.


Punaiset astiat ovat Sarvista ja menevät tyttärelle. Keltaiset jäävät rantamökille. Levyt ja elokuvat ovat vaimon. Raul Roineen upea satuteos Suomen kansan suuri satukirja, 9. painos, 1990  (1952), pääsee minun fantasiahyllyyni kaupungissa. Tässä on lapsille tarkoitettuja satuja, teoksessa Suomen kansan satuja ja tarinoita kertomukset on suunnattu etupäässä aikuisille.
Aluksi joimme kahvit Äijäsellä, lopuksi kävimme lounaalla Vanhassa Pappilassa. Mainiot nautinnat kummassakin.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Levysoitin

Rantamökin sängyn alla on levysoitin. Kaivoimme sen esille. Toki muistan tämän soittimen, sillä on monet juhannushumpat aikanaan terassilla kuunneltu.


Veivattava peli, aikanaan Riepuniemessä ei ollut sähköä. Tämä on enoni peruja. 


En muista, mistä laite on lähtöisin. Sisäkannessa on tällainen lipuke, eli sirppivasaramaasta peli saapuu. Neuloja ei ole muita kuin yksi, joka on kiinni kojeessa. Saisikohan noita jostain?


Levyjä on kolmisenkymmentä. Enon mielilevy meni aikanaan rikki. Siinä sanottiin mm. Ei helkkaris, Karoliina, sitä muista en lain. Eli ei suostunut mies heilansa kanssa viralliseen avioon, muistaakseni.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Rantamökillä, 20.4 ja edelleen

Tulimme rantamökille. Lunta on niin paljon, että auto  jätettiin Salmelantien risteykseen. Mökki on talvehtinut kunnolla. Jäille ei ole menemistä, jäällä on vettä parikymmentä senttiä. Tiski- ja saunavedet nostetaan ilman avantoa jään päältä.



Sähköpatterit ovat päällä, takkaa ja keittiön hellaa lämmitetään. Kaitpa täällä tarkenee.
Lukulasit unohtuivat kotiin. Monitehoilla pitää kitkutella. Paha takaisku.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Luettua

48. Sillanpää F.E.: MIEHEN TIE §§§§
286 s. Otava 1948 6.p AK/YK
Paavo saa lapsen Alman kanssa mutta menee Annin kanssa naimisiin. Anni kuolee lapsivuoteelle, lapsi kuolee pian anoppilassa. Paavo menee Alman kanssa naimisiin. Ahrolan talo vakiintuu. Mukavan vanhanaikaista kuvaa piirretään aikansa miesvaltaisesta maailmasta. Oma.



49. Haakana Veikko O.: KUONOKASVOINEN KAUHU §§§
152 s. Valistus 1962 AV
Paleofiktio ajalta ennen mitä lie jääkautta. Sujuvaa tekstiä, kertomus kivikautisen heimon muutosta halki vuoriston etelään pois kylmyydestä ja päälle ryntäävien alkeellisten "kuonokasvoisten" alta. Kota keksitään, ja nuorta lempeä on odotettavissa. Oma.

50. Anttila-Markkanen Sirkka: HILJAISUUS JA HUUTO §§§§
280 s. Kirjapaja 1985 AK
"Lehtiä Valamon päiväkirjasta" on alaotsikko. Kielenkääntäjä tutustuu ortodoksisuuteen, liittyy kirkkoon, harkitsee myös nunnaksiryhtymistä. Valamon uusi kirkko vihitään käyttöön, isä Simforian ja munkki Akaki vielä elävät. Koskettava teos. Oma.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Luettua

45. Turunen Heikki: PUNAHONGAN HEHKU §§§ §§
433 s. Wsoy 1982 YK
Hupeli-sarjan kolmas osa. Asutustilallisen elämä ei herkkua ole. Vilho ja Kyllikki ovat jo eron partaalla eikä tilasta luopuminenkaan kaukana ole. Kuudes lapsi kuolee kohtuun, naapuri hukkuu, tila siirtyy virallisesti asukkaiden haltuun ja uusi reki ostetaan. Sillä huputiti hei kuljetaan kohti epävarmaa tulevaisuutta. Matka jatkuu. Oma.

46. Haakana Veikko O.: LUOLAPOIKIEN PALUU §§§
174 s. Valistus 1958 AV
Paleofiktio.
Jatko kirjalle Luolamiehen pojat. Rinnan itse kertomuksen kanssa on tieto-osia, joissa kerrotaan varhaiskivikaudesta. Tulivuori purkautuu ja maa järisee. Lopussa vanhemmasta pojasta tulee luolaheimon päällikkö, ja lapsikin syntyy vesikansan edustajan Lolan kanssa. Oma.

47. Outsider (Seppo Tuisku): AVARUUSMARSALKKA §§
96 s. Ajanviete 1962 YV
Pekka Lipposen seikkailuja 63
Pekka kuljetetaan Roo-hirviöiden planeetalle, jossa on samannäköistä kuin muinaismaapallolla. Hirviöt tosin ovat maallakulkevia mustekaloja. Kapinoita lietsotaan ja Auderialin planeetalle palautetaan rauha. Pekka kuskataan takaisin Maapallolle. Onneksi lopuksi ei herätty unesta, siitä toinen pykälä. Oma.


(WH HH:n mukaan Avaruusmarsalkan rikoo on riskillä ruma.)


lauantai 7. huhtikuuta 2018

Sapoja

Kirpputorilta ostimme Sapoja:
Hill: Kuolema kuvassa
Westlake: Turmion tiellä
Lustgarten:  Pähkinä purtavaksi
Dickson:  Punainen leski
Alvtegen: Tuntematon.
Yhteishinta 4:50 €. Westlake näistä on harvinaisin, eikä sekään kovin.
Sapo-lukumme on nyt 313.


keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Tallinnaan

Tämän kevään Tallinnanmatka tapahtuu toukokuun viimeisellä viikolla. Hotellina Metropol. Neljä yötä, joten ehtii taas vähän muutakin katsoa kuin Raekoja Platsin.

Sapo-linjalla tapahtuu: Paretskyn Tappavaa myrkkyä,  407, nostaa Sapo-lukumme arvoon 308.

Luinpa yhden kirjankin:

44. Outsider (Tuisku Seppo): AVARUUSAHVÄÄRI §§
90 s. Ajanviete 1962 YV
Pekka Lipposen seikkailuja 62.
Pekka napataan avaruusalukseen ja viedään Auderialin planeetalle. Sielläpä on tapahtunut vallankumous, ja Pekka joutuu liriin. Avaruus-Mantakin tavataan. Lopuksi Pekka toimitetaan Roo-planeetalle, jossa on hirviöitä. Seikkailu jatkuu seuraavassa osassa. Oma.


Jatko-osa Avaruusmarsalkka  on jo YV:ssä työn alla.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

PYHYYS (WHH 214)

Näin pääsiäisen kunniaksi panen blogiin WHH 214-novellin. Vanha vuosikymmenten ateisti (Liityin ortodoksiseen kirkkoon vuonna 1998) mietiskelee pyhyyden ja uskontojen arvoitusta. Kukapa niistä mitään varmaa voisi tietää. Tässä yksi yritelmä:

Pietari Wirtanen
PYHYYS
WHH 214




Aurinko lämmitti kallion. Sammal tuoksui. Polku nousi ensin ylös, laskeutui sitten notkelmaan suurten kuusten sekaan. Kävelin eteenpäin, olin oudolla tiellä. Kun polku alkoi jyrkästi nousta seuraavalle kalliolle, aloin pelätä. Auringon valo siivilöityi puiden lomitse, raidoitti kulun. Nousin, vaikka pelkäsin. Mäen päällä polku työntyi kahden kiven välistä ja laskeutui taas. Samea vesi välähti näkyviin.
Erosin polulta, kuljin ruskean veden vierelle. Saappaani upposivat syvälle sammalen sisään. Jäin miettimään, outo tunne täytti minut.

- Ei jumalaa ole olemassa, sanoi sammalella istuva olento, jota en ihmisenä osannut pitää. Eikä se ihminen ollutkaan.
Suolampi oli rauhallinen. Alkoi sataa, sadepisarat pyöräyttelivät ruskeaan pintaan laajenevia ympyröitä. Kun sade tiheni, ympyröiden sijaan syntyivät pienet toinen toisisiinsa törmäilevät renkaat.
- En kysynyt sinulta mitään, sanoin puukko kädessäni. En tietenkään halunnut puukollani lyödä tuota olentoa, kunhan kaivertelin kuusen kylkeen muutamaa kirjainta. Mieltäni painoi jokin rakkauden mallinen tunne, joten veistin pihkaantuvaan puuhun kirjaimia L ja K ja vielä toinen K.
- Ajattelit jumalaa. Pyysit häneltä apua. Haluat tietää. Sinulle jumala on miespuolinen henkilö, jolla on sinun ajattelutasosi ja tietosi, mutta joka on erehtymätön ja kaikkivoipa.
- Niin minulle on opetettu. Ei sellaista, mitä on kuullut monta vuotta, voi niin vain unohtaa.
- Et ole uskonut kait koskaan. Olet ajatellut asioita. Viisitoista vuotta. Onko Jumala ison viraston johtaja, joka istuu huoneessaan tärkeän näköisenä päättämässä asioista, viereisissä huoneissa apunaan Poika ja Pyhä Henki. Enkelit kiiruhtavat ympäriinsä hommia hoitamassa. Serafit ja kerubit. Ja kellarissa pitää omaa firmaansa pystyssä Saatana pikkupiruja komennellen.

Maassa törrötti katajanjuurakko, jonka yläpuoliset osat olivat suurelta osin maatuneet. Nitkuttelin juurakon maasta, siivosin roskat, hain muotoa. Päätin tehdä siitä nuken. Siitä tulisi kolmejalkainen nukke. Aloin veistää muotoa esille.
- Mikä siis on jumala? kysyin. - Mitä jumalan tilalla on, jollei ole kaikkivaltiasta ukkoa pilvenreunalla? Mikä ohjaa meidän elämäämme ihmiseksi, ellei mitään johdatusta ole olemassa?
- Ihmisellä on aina ollut pyhyyden tarve. Jo ensimmäiset ihmiset pystyttivät jumalpatsaita, hakivat jumalyhteyttä seitojen ja noitien kautta. Uskoivat ikiaikaisen jumalan löytäneensä, milloin minkinlaisen, ja teurastivat niitä, jotka uskoivat toisin.
- Niinpä.
- Sanoinhan jo, ettei jumalaa ole olemassa. On Pyhyys.
- Ehkä myös osaat selittää, miten jumaluus ja pyhyys eroavat toisistaan. Mikäli sanoilla yleensä pystyy abstrakteja asioita toiselle selvittämään. Sanat merkitsevät eräille muuta kuin toisille. Koodi ei ole yksiselitteinen.
Kuvio käsissäni alkoi hahmottua. Kolme jalkaa, jalkojen mittainen vartalo, ei varsinaista päätä. Ainoastaan suippeneva osa, jossa suun virkaa hoiti ytimestä irtautunut lustoa pitkin kulkeva aukko. Paria röpelöä saattoi kuvitella silmiksi. Kalaa tuo yläosa taisi jotenkin muistuttaa.
- Voin selittää sinulle pyhyyden. Niillä sanoilla, jotka tajuat. Tajuntasi ulkopuolella ei sinulla tietenkään ole sanoja.
- No selitä.
- Pyhyys on erottamaton osa maailmaa, kuten aine ja energia. Tai aine eli energia, jos niin haluat. Pyhyys syntyi yhtä aikaa aine-energian kanssa alkuräjähdyksessä. Se on hieman samanlainen kuin Higgsin bosoni. Higgsin bosoni antaa massan aineelle. Pyhyys määrittää universumin vakiot ja sitoo ainetta yhteen siten, että jossain vaiheessa aineeseen syntyy elämä. Ja pyhyys kehittää elämää evoluution kautta niin, että syntyy tietoisuus. Pyhyys on joka paikassa, myös muualla maailmankaikkeudessa. Sen takia, mikäli uskontoja muualla kehittyy, ne nojaavat samaan pyhyyteen kuin maapallollakin. Jumaluus on universaalinen.
- Mitä tuo meitä lohduttaa. Ukkojumala sentään antaa toivon paremmasta tulevaisuudesta. Mihin sinä kätket taivaan?
- Kun ihminen kuolee, pyhyys tietenkin yhtyy kosmiseen pyhyyteen. Miksi se olisi parempi tai huonompi? Se vain on. Eihän tietoista iankaikkista iloa voi olla olemassa. Et voi tavata rakkaitasi jossain toisessa olomuodossa. Minkä ajan rakkaan haluat tavata? Entä jos tuo sinun kaipaamasi henkilö ei kaipaa sinua? Jotkut teidänkin pappinne sanovat, että kuoleman jälkeen ihminen yhtyy jumalaan. Niin minäkin sanon.
Nukkeni oli valmis. Siloittelin sitä vielä, tasakorkeistin jalat. Käännyin sammalolennon puoleen.
- Haluat siis, että kaikki uskonnolliset yhteisöt lopetetaan. Kirkot kiinni. Luostarit navetoiksi. Papit ja piispat oikeisiin töihin.
- Ei. Sanoinhan, että ihmisillä on pyhyyden tarve. He voivat valita sen kirkkokunnan ja sellaiset riitit, jotka heitä enimmin miellyttävät. Mutta jumala on sama.
Suljin linkkuveitseni, pistin sen taskuuni. Heilautin katajanukkeani.
- Lähdetään. Etsin tälle paikan.

Kävelimme suon toiselle puolelle, suuren siirtokivilohkareen vierelle. Kiven kupeessa oli rako, syvennys, jonka pohjaa peitti tasainen sammalkerros. Asetin nukkeni seisomaan keskelle pikku luolaa, irrotin suuren sammaltilkun ja peitin sillä onkalon suuaukon.
- Haen tuon kymmenen vuoden perästä. Jos se on vielä tallella, sanoin. - Mutta sano vielä pari asiaa. Jeesus? Armo? Entä syntien lunastus?
- Jeesus. Joosefin ja Marian hedelmä, ennen aviota sumuisena aamuna salavuoteella siitetty. Pyhyys tuli häneen niin kuin kaikkeen elämään. Olkoon pyhyys tässä nimeltään pyhä henki. Testamenttien kirjoittajat arvelivat, että suvun jatkaminen on saastaista, siksi tekivät Mariasta neitsyen. Ei pyhyysjumala niin ajattele.
- Entä muistoateria? Jeesuksen ruumis ja veri? Tie, totuus ja elämä?
- Jeesus ojensi leipää ja viiniä. Tämä on minun ruumiini. Tämä leipä. Vertauskuva. Ei hän vertaan juottanut vaan viiniä. Aina kun tätä juotte. Viiniä. Tie, totuus ja elämä. Taivasta ei ole. Palkinto on inhimillisesti elävän ihmisen hyvä olo ja omatunto. Toki omatunto on olemassa.
- Rukouksen voima? Ihmeet?
- Jeesus sanoi: Usko. Jumala on sinussa. Usko. Suggestio. Nimiä on monia. Vieläkö haluat jotain tietää?
- En. Olen aina ihmetellyt tieteiskertomuksia, joissa ulkoavaruudesta tulee hahmoja neuvomaan, että eläkäähän siivosti. Älkää riidelkö ja syökää terveellisesti. Rakastakaa yli kaiken ja sitä ja tätä.
- En minä tule ulkoavaruudesta.
- Tiedän. Tulet sisäavaruudesta.
Sammalolento lehahti pois. Pistin puukkoni tuppeen. Aloin kävellä polkua suon ympäri. Nousin kalliolle, jatkoin kallion yli kunnes tulin tielle. En pelännyt enää. Tietä pitkin kuljin kotiani kohti, ohi talon, jossa asui tyttö. Olisin halunnut elää yhdessä tuon tytön kanssa lopun elämääni. Seuraavana vuonna hän kuoli.



Pääsiäinen: Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

Keväthän se tulee. Nyt on pääsiäinen. Suurella viikolla kävin päivittäin laulamassa ainakin yhdessä palveluksessa. Nuorempana kävin enemmänkin, mutta nyt seisominen rasittaa liikaa selkää ja polvea.






Alemmassa ikonissa ikonostaasimme Jeesus, ostettu Rilan luostarista Bulgariasta, ylemmässä kaksi Jumalansynnyttäjää, isompi Lintulan nunnan maalaama, pienempi tuotu Metamorfosis-luostarista Kreikasta.
Viime vuonna tähän aikaan kävimme rantamökillä. Nyt lunta on liikaa, ja huomiseksi on luvattu 10 senttiä lisää.

VELHOJA MERELLÄ

Luettua:  36. Talvio Maila: PIMEÄNPIRTIN HÄVITYS §§§ 299 s. Wsoy 2021 (2001) 5.p Hirvittävä melodraama. Patruuna raiskasi huusholle...