66. Dickson Carter: PUNAINEN
LESKI §§
348 s. Wsoy 1987 2.p (1935) (Eero
Ahmavaara) Sapo 7 Tallinna
Mielisairaus ja hullu-käsite olivat
kirjoittamisaikaan 1935 suuresti toiset kuin nykyään. "Punainen
leski" tarkoitti giljotiinia, sitä ei tässä käytetty vaan
myrkkyä. Sekava ja vanhukselle vaikea teos. Oma.
67. Lydecken Arvid: KUUDES MAANOSA
§§§
110 s. Otava 1947 (1924) AV
Yhteissidos Sininen saari-teoksen
kanssa. Pohjoisnavan ympäriltä löytyy lämmin uusi maanosa, jossa
asuu ihmisia ja puhutaan suomea. Perhe matkaa paikalle isän
keksimällä lentoaluksella, jonka poltoaine ei riitä paluuseen.
Uudessa maassa eletään ikuisessa rauhassa ja siirtolaiset
sopeutuvat hyvin. Isästä tulee jopa eräänlainen kuningas. Tytär
ihastuu paikalliseen Keitoon ja kas, lapsikin jostain heille
putkahti. Muutama uusikin pariskunta saapuu paikalle, mutta Suomeen
ei palata, koska siellä kansa tappelee keskenään. Kelpo
tieteiskirja, ja oma.
68. Hurme Juha: NIEMI §§§ §§§
440 s. Teos 2017 4.p YK/RM
Finlandia-palkittu teos, joka
palkintonsa ansaitsee. Hurme on koonnut Suomen kulttuurihistorian,
joka ei vöyhkä sodissa vaan antaa niille oman olemattoman arvonsa.
Myös uskontoihin suhtaudutaan soveliaalla tavalla. Rento kirjoitusote tuntuu vetävältä,
eikä tyyli mene koskaan mauttomuuden puolelle.
Harvoin tapaa
teoksen, joka lukijan (eli minun) mielestä(ni) kertoo vain itsestäänselvyyksistä. Kuudes pykälä juuri siitä. Kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti