lauantai 31. elokuuta 2019

Venetsiaa, heltymystä ja Suomen luonnon päivä

Kesän viimeinen päivä, kuulemma pitäisi viettää venetsialaisriehaa. No, joimme kahvit yli-imelän munkin kera.



 Luontoa juhlimme kiertämällä moottoriveneellä Selkäsaaren Ja heltymystä tuli sängyssä selällään lukien:

116. Mikkola Marja-Leena: HELTYMYS §§
202 s. Otava 1986 RM
Novelleja, joissa vasemmistolaisuuden alta nousee esiin ihan kelvollinen kirjailija. Sanotaan vaikka, että aikansa tuote.
*********'
Koska hiiri ei päivityksen jälkeen pelaa, olen opetellut tasohiirtä käyttämään. Jotenkuten sujuu tämäkin. Kaupungissa koetan tehdä jotain asian hyväksi. Jolle muuta, niin yritän palata päivityksenedelliseen aikaan.

perjantai 30. elokuuta 2019

Sataa. Kapteeni ja laivat.

Ulkona sataa. Eilen oli vielä kaunis aamu, kävimme auringon nousun aikaan laiturilla joutsenia kuuntelemassa. Kuvankin otin.


Luuska laiturilla (vaimon antama nimi kuvalle)


Luettua:

114 Saavalainen Teuvo: SITTEN TULIVAT LAIVAT §§§
286 s. Gummerus 1986 RM
Lapsellinen nuorukainen toilailee sodan aikana rahtilaivalla aseveli-Saksan satamissa. Huorissakin käydään ja rakastutaan, eikä elämä muutenkaan aurinkoisena paista.

115. Spinrad Norman: KAPTEENIN TARINA §§
299 s. Wsoy 1999 (Kristiina Drews) RM
Kirjaston ilmaishyllystä ottamani teos, joka toi jostain syystä mieleen Erkki Ahosen tieteistuotannon. Kielellisesti rikas teos, jonka kääntäminen on ollut hankalaa. Ainoa omituinen seikka suomennoksessa on sanan Pilotti käyttö henkilöstä, joka paremminkin olisi voinut olla Katalyytti (en tosin tiedä, mitä sanaa alkuteos käyttää). Juoni on jopa kiinnostava ja poikkeaa normitavarasta. Kapteenilla ei ole asiallista toimintaa aluksen hyppyyttämisessä ja on käsittämätöntä, kuinka yksi sormenpainallus voi aiheuttaa katastrofin. Jutun juju onkin henkisellä eikä teknisellä puolella.



keskiviikko 28. elokuuta 2019

Saarijärvellä hiljaiseloa

Tämän reissun Saarijärvi-päivän vietimme tavanomaisissa merkeissä. Aamulla heräsin viideltä ja kävin laiturilla kännykällä kuvaamassa auringonnousun.





Saarijärvi vaikutti uneliaalta - Äijäsen kahvien jälkeen kävimme kierrätyskeskuksessa (3 kirjaa) ja kaupoissa, teimme kävelylenkin keskustan ulkopuolella ja lopuksi söimme lounaan Ruustinnassa. Sen jälkeen ostimme vielä ruokatarvikkeet S-liikkeestä ja ajoimme mökille. Lämpöä oli 24 astetta.

maanantai 26. elokuuta 2019

Tampereen ilmastossa hirvikärpäsiä

Nyt kahtena aamuna, hakiessamme postin Sinisen tien varrelta, olemme saaneet hirvikärpäsiä hiuksiimme. Sepä vasta varma syksyn merkki.

Luin:
113. Tolonen Vuokko: TAMPEREEN ILMASTO §§
349 s. Otava 1997 RM
En pysynyt jujussa mukana, en tiennyt kuka kulloinkin oli äänessä, mitä tekivät ja miksi. Kait tapahtumat pyörivät lähitulevaisuudessa ja osittain Tampereen alla. Liian hienoa minulle, mutta pysyy fantasiahyllyssä.

**********
Tietokone imaisi windows-päivityksen, ja nyt en saa hiirtä pelaamaan.

perjantai 23. elokuuta 2019

Marinaa ja pyöveli

Tulimme rantamökille sisaren (85) kautta - hommasin hänelle siivousfirmasiivouksen joka toinen viikko ja ikkunanpesun. Olen siivoukset hänen luonaan tehnyt tähän asti, mutta ikää karttuu ja työinto laimenee.

Luettu:

112. Hargla Indrek: APTEEKKARI MELCHIOR JA PYÖVELIN TYTÄR §§§
406 s. Moreeni 2013 (Jouko Vanhanen) YK/RM
Tallinnassa 1400-luvulla murhataan, unohdetaan ja ollaan muita kuin ollaan olevinaan. Pyövelin tytärkin pääsee hengestään eikä syyllistä saada kidutuspyörään vaan hänet tappaa oikeutetusti pyöveli itse. Muutenkaan tässä Melchior-osassa ei kidutuksilla hekumoida, joka on hyvä asia. Keskiaikaista Tallinnaa kuvataan asiantuntevasti, mutta liikaa sanoja teoksessa on.

***********************************
Marinaosuus:

Luulisinpa, että ihmisen evoluutiokehitys on loppunut ja taanntuminen alkanut. Samaa presidentti Trump julistaa: Make America Great Again. Kaipuu on takaisin valkoisen ylivallan, rotuerottelun ja Klu Klux Klanin perään. Kaksi viimeksi lukemaani kirjaa, Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär (1400-luku) sekä Tuulihaukka (1000-luku), kertovat ajoista, joihin ihmiskunta on palaamassa. Sodista ei koskaan päästykään, mutta kidutukset ja kuolemantuomiot palaavat uudelleen myös oikeiden nykydemokratioiden normaalikäytännöksi. Ja ellei muuten ihmiskuntaa atomivoimin tuhota, taantuminen palauttaa uskonnollisen fanatismin, rotusorron ja kansallisfasismin kautta ihmiset aikojen kuluessa keräilijöiksi ja kepillä tappajiksi. Onneksi ainoalla tyttärellä ei ole lapsia. Oma geenilinjani päättyy tarpeeksi aikaisin.

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Riisa ja haukka

Kävimme Kuopion Ortodoksisessa kirkkomuseo Riisassa ensimmäistä kertaa peruskorjauksen jälkeen. Hieno on paikka, todella. Lisukkeena oli Petros Sasakin ikonien näyttely. Sasaki oli japanilainen joka tuli Suomeen ja teki täällä elämäntyönsä. Sasaki kuoli 1999 syöpään, muutaman kerran ehdin hänet nähdä Kuopion katedraalissa.


Yleiskuva yläsalista. Sasakinäyttelyä ei saanut kuvata, muualla kyllä.


Valamon luostarin perustajien, Sergein ja Hermanin sarkofagi, tuotu Laatokan Valamosta toisen maailmansodan jälkeen lukuisien muiden esineiden, ikonien jne. kera.


Aina kun vanhan kirjan näkee, sen haluaisi ottaa käteensä, selata ja haistella. Ei toki näitä aarteita saanut kopeloida.
Pari tuntia meni siivillä, samassa tilassa on myös kirkko, jossa myös kävimme.

************************'
Luettua:

111. Utrio Kaari: TUULIHAUKKA §§§ §§
920 s. Tammi 1995 AK
Olaf Tuulihaukka sankaroi 1000-luvulla Euroopassa. Paremmin nimihenkilö voisi olla Aure, Launialan tytär, uneenlaulaja, joka elää täyteläisen ei niinkään helpon elämän ja lopulta vaimoutuu Olafille. Aikakauden sotaa tulvillaan oleva elämä kuvataan asiantuntevasti, oikeita historian henkilöitä ja tapahtumia sidotaan yhteen tarinan keinoin. Laitan teoksen fantasiahyllyyn Vaskilintu-teoksen viereen. (Kirja painoi 1220 gramaa, joten sen lukeminen oli raskasta)


sunnuntai 18. elokuuta 2019

Keppiä kävelyttämässä

Kuopiossa ei tarvitse kauas ajaa, kun rantakävelyreitille pääsee. Tällä kertaa ajoimme ABC:n pysäköintialueelle Pitkälahteen, otimme bensiiniä, jätimme auton lepäämään ja kävelimme muutaman kilometkin reitin pitkin Kallaveden reunaa.


Siinä se järvi vielä vapaana velloo.
Torstaina lähdemme rantamökille. Syksyllä tulemme pois.

Luettua (tosin harppoen):
110. Rintala Paavo: ELÄINTEN RAUHANLIIKE §
182 s. Otava 1984 AV
Tämä teos on neuvostoliittolaisen rauhanaatteen irvailua. Rintala oli aikanaan Rauhanpuolustajien puheenjohtaja, kunnes erosi firmasta. Neuvostoaikana kirja saattoi olla osuvaakin tekstiä, nyt tuntuu yhden vitsin pitkittelyltä. Aikanaan itänaapuri käytti rauhanliikkeitä asioidensa ajamiseen, nyt Venäjä suosii samassa tarkoituksessa äärioikeistolaisia populisteja. Luin harppoen.

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Vanhuus tulee mutta antaa tulla

Sen lisäksi, että minulla on keinopolvi ja kuulolaite, olen siirtynyt kävelykepin käyttäjäksi. Lisäksi näköjään ulkoasun huolto on retuperällä eivätkä vaatteet istu vartalolla. Haetanneeko  mittään.


Luettua:
108. Kranz Lea: RAKETTI-KALLE §
83 s. Ristin voitto 1961 AV
Unta tässä nähdään kun Kuussa käydään. Tuhma Kalle saa kyydin Kuuhun jossa hänelle näytetään Raamattu. Jopas poika kilttiintyy ja pyytelee anteeksi äidiltä, vaarilta ja Kuivalan emännältä. Siitä se elo suoristuu ja Jeesuksen lapsi tepastelee tuhmien poikien ohitse pyhätielle. 

 

109. Mäki Reijo: ENKELIPÖLYÄ §§
248 s. Karisto 1985 RM/YK
Mäen esikoisteos, jossa ei ole Varesta. Huumeet (paitsi alkoholi) eivät ole koskaan kiinnostaneet minua millään lailla. Tässä ne ovat suuressa osassa. Tukholmassa liikutaan eikä Tommin tulo paikalle kaveria auttamaan tunnu loogiselta. Tunnelma on hieman kuin elokuvassa Kolmas mies, ilman kolmatta miestä.

maanantai 12. elokuuta 2019

Kaupungissa ja Tainaronissa

 Luettua:
 
106. Lehtolainen Leena: ENSIMMÄINEN MURHANI §§§
251 s. Tammi 2001 7.p RM
LL:n ensimmäinen aikuistenkirja, jossa jo esiintyy Maria Kallio. Yksi murha ja monimutkaiset selvitykset, epäilyä sinne ja tänne ja lopulta makeat unet tulevan aviomiehen ja kissa Einsteinin välissä. Siinä Marian taival.

107. Krohn Leena: TAINARON
126 s. Wsoy 1985 YV
Kirjekertomus „toisesta kaupungista“, hyönteisihmisten maailmasta. Kaunis likirunoteos, jota en kyennyt ymmärtämään. Siksi ei myöskään arviopykäliä anna.

***************************' 

Palasimme sunnuntaina rantamökiltä Kuopioon. Tylsää.

perjantai 9. elokuuta 2019

Kivijärvellä, synnyinkunnassani

Ajoimme Kivijärvelle, mökiltä on matkaa parikymmentä kilometriä. Kirkonkylä on siisti ja hyvinvoivan oloinen. Keskustaa rakennetaan ja moni vanha rakennus on purettu.


Kuva Kivijärven satamasta. Tästä Talvi-Kalle kauan sitten haki meidät aina kesämökillemme Riepuniemeen keskimoottorillaan. Tulimme Kivijärvelle bussilla, ensin Jyväskylään asti meidät toi höyryveturin vetämä juna kovine puupenkkeineen.


Sää oli suopea, ehdimme hetken istuskelemaan uimarannallakin, jota aikanaan ei toki paikalla ollut. Paikalla olisi ollut hyvän näköinen kahvilakin, mutta varmuuden vuoksi olimme juoneet kahvit ennen matkaa. Ja syömään palasimme mökille. Olisi kirkolla pitseriakin ollut...

Luin:
105. Ruusuvuori Juha: MAJURI MAX §§§
306 s. Wsoy 1997 RM
August Maximilian Myhrberg riehui maailmalla sotilaana 1800-luvulla. Piti tapella Kreikassa ja Puolassa ja vähän muuallakin. Rakastettu meni toisen kanssa naimisiin ja ylipäätään kaikki hommat menivät plörinäksi. Onneksi neekeripalvelija Holger pärjäsi isäntäänsä paremmin (Kuten Kaptah Sinuhessa). Teos perustuu tosiasioihin ja viihdyttää tarpeeksi.

*******************
Wikipediassa kerrotaan Myhrbergistä, mainitaan myös tekstejä joita miehestä on kirjoitettu, mutta ei tätä. Siksi kait, että suurin osa kirjasta on kuvitteellista, historiallisten tietojen ympärille kudottua kertomusta.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Pronssia isänmaan haudalla

Eilen kävimme Saarijärvellä löytöjä tekemättä, illalla saunoimme. Tänään oli vuorossa perusteellinen autonpesu. Eilen haimme postin veneellä, moottori alkoi oikutella paluumatkalla joten tänään haimme kävellen lehden.

Luettua:
102. Ropponen Markku: PRONSSIJUHLAT §§§
141 s. Tammi 1990 RM
Kulmakapakan pitäjä toimii virkansa ohella salapoliisina ja vanha murha ei olekaan vanha murha mutta uudet ovat ja niistä jää kiikkiin. Hupaisia henkilöhahmoja, epäuskottavia tapahtumia ja muutakin viihdyttävää tässä Ropposen (aikanaan sisaren työkaveri) esikoisessa.

103. Haanpää Pentti: ILMEITÄ ISÄNMAAN KASVOILLA §§
177 s. Into 2013 RM
Alkuperäinen teos valmistui 1933, mutta vasta nyt se ilmestyi siinä muodossa, kuin kirjailija halusi. Sensuuri iski. Miksi lie. Poliittiset novellit eivät ole aikaa kestäneet. Löytyypä fantasiaakin: Työvoimantuotannon rationalisoiminen.... on kertomus kuvitteellisesta paikasta, jossa asiat ovat olevinaan toisin kuin Suomessa. Tämä oli enemmän kiinnostava kuin nautittava kirja.

104. Topelius Zacharias: VIIKINGIN HAUTA §§
133 s. Faros 2018 RM
Kokoelma suomennoskurssilla käännettyjä novelleja, jotenkin pahnanpojimmaisia. Niminovelli oli vetävä, monista muista samaa ei voi sanoa.

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Metsäkauris?

Hakiessamme jalan postin lähti tien reunasta  pakoon eläin, joka näytti metsäkauriilta. Ei täällä pitäisi sellaisia olla, valkohäntäkauriita kylläkin. No, mukava juttu joka tapauksessa. Aivan samassa kohden näin ketun viime kesänä. Edelleenkin toivon tapaavani metsässä karhun. Tai ilveksen tai suden, mutta ne ovat vaikeammin löydettäviä.

Luin:
101. Innes Hammond: s/s MARY DEAREN HAAKSIRIKKO §§§§
276 s. Otava 1964 3.p (Juhana Perkki) RM
Merillä seilataan, niin purjein kuin höyrynkin avulla.Vakuutuspetoshaaksirikko sotkee rehellisen venemiehen elämän eikä seikkailuja puutu, ennen kuin asiat selviävät ja oikeus voiton saa. Pitää myöntää, että Innes taitaa tarinankerronnan.

*****************
Olen lukenut peräkkäin neljän pykälän kirjoja. Ehkä antamaani pistemäärään vaikuttaa myös se, missä mielentilassa ja minkälaisessa paikassa kirjan luen. Käsittääkseni en helposti stressaannu yleensäkään, mutta täällä rantamökillä huolenkanto on vielä vähäisempää.

perjantai 2. elokuuta 2019

Luettua

Eräänlainen merkkitapahtuma tämäkin - sadas tänä vuonna lukemani kirja.

100. Verne Jules: MATKA MAAN KESKIPISTEESEEN §§§§
291 s. Wsoy 1975 (1864) (Pentti Kähkönen) RM
Olin pienenä lukenut tästä Arvo Airion suomennoksen, Siitä en muista mitään, tämä uusi on tunnollisesti alkuperäisteoksen mukaan käännetty. Maan keskipisteeseen ei toki matkusteta, vaikka se olikin tarkoituksena. Islannista Italiaan silti taivalletaan maan alla milloin tunneleita pitkin, milloin laajan maanalaisen meren yli. Teos sisältää paljon geologiaa ja paleontologiaa ja tietenkin ihmeellisiä ja uskomattomia seikkailuja. Hauska teos.


torstai 1. elokuuta 2019

Parkki se on lahnakin

Laskimme pitkästä aikaa verkot. Saalista tuli. Ikävä kyllä, emme osaa lahnoista tehdä mitään asiallista ruokaa. Lisäksi verkot (2) sotkeentuivat niin, että toinen on vielä aimo sotkussa.


Luinkin:
99. Hargla Indrek: APTEEKKARI MELCHIOR JA PIRITAN KURISTAJA §§§§
344 s. Moreeni 2014 (Jouko Vanhanen) YK/RM
Teksti on runsaampaa kuin edellisissä Melchioreissa, juonikin on monimutkaisempi, mutta pysyy koossa. Useita kuristetaan mutta väkivallalla ei revitellä. Murhaaja löytyy, apteekkari kokee suuria henkilökohtaisia tragedioita. Mielenkiintoa lisäsi tuttu paikka: olen Piritan luostarin rauniot kolunnut perusteellisesti.

JUMISSA

Luettu: 43. Hakkarainen Milka: HIIDENJUMI §§½ 310 s. Myllylahti 2023 Kielellisesti verraton teos alkaa synkeän lupaavasti. Valitettav...