lauantai 16. marraskuuta 2019

Kovin ovat joet hiljaiset - eli luettua

143. Niemi Mikael: KARHUN KEITTO §§§§
410 s. Like 2018 (Jaana Nikula) YK
Kertomus Lars Levi Laestadiuksesta, Jussista ja muutamasta murhasta. Jussin niskoille esivalta syyllisyyttä tyrkyttää, mutta herännäispappi on eri mieltä. Onnellinen taitaa loppu olla, ja lumi peittää jäljet. Teos saisi viisi pykälää, ellei kerronta viime hetkillä hajoaisi.

144. Verronen Maarit: HILJAISET JOET §§§
177 s. Aviador 2018 AK
Dystopiakertomus, missä maailmankaikkeudessa kulkeva väristys tuhoaa Maan pinnan ja sammuttaa auringon hehkumaan jälkilämpöään. Pieni uudeksi  aluksi tarkoitettu ihmisryhmä nousee avaruuteen pahimman myräkän ajaksi ja laskeutuu vähitellen jäähtyvälle ja kovettuvalle maapinnalle. Liki jäniksinä mukana olevat nainen ja viisi löytölasta jäävät lopulta ainoina henkiin aloittamaan kaiken alusta. Verronen on tähtitieteilijä, joten ihme kumma - kaikki on miltei loogista ja voisi tapahtua. Korkeintaan tapahtumien aikataulu on liian nopea.


Liekö Verronen siirtynyt Aviadorin kirjailijaksi, vai eikö Tammi suostunut julkaisemaan? Kannen tekstistä saa huonosti selvän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoja ilman lainauskorttia kirjastosta

 Joutessamme kävimme Siilinjärvellä. Kiersimme Elävän Kaupan, ViaDian ja iiniMiinin (puolikirpputori)  löytämättä mitään. Kirjaston vaihtohy...