Lukupäiväkirja 2015

Vuoden 2015 lukupäiväkirja löytyy oikeasta reunasta kohdasta WHH-listat.

Luettua

168. Seppänen Unto: ILOISTEN UKKOJEN KYLÄ ***

203 s. Otava 1955 (1927) 2.p YK

Reipas kertomus Kannaksen elämästä. Nimi voisi olla myös Järvituitun kylän nousu ja tuho. Rikas venäläinen rakennuttaa komean mökin kylään ja palkkaa kaikki töihin. Raha virtaa, kunnes Rasutovi muuttaa muualle, tavarat huutokaupataan ja asumukset puretaan. Miesten pitää palata maanviljelyksen pariin. Erkki Tantun kuvitus. Oma.

169. Topelius Z.: KULTA-AAVE ***

n. 170 s. Wsoy 1975 7.p (Ilmari Jäämaa) YK

Osa kokoomateosta Talvi-iltain tarinoita III

Kaksi kauppiassukua, Halmit ja Gråbergit, kilpailevat keskenään Pohjanlahden rannikolla 1830-luvulla. Ankara on kisa, mutta pahimpien jäärien kuoltua suvun lapset naivat toisensa ja onni ja rauha vallitsevat. Viimeinen luku varoittaa kullanhimosta ja itsekkyydestä. Sepä sai minut antamaan yhden tähden lisää tälle osittain junnaavalle jutustelulle. Oma.

170. Parras Tytti: PENSIONAATTI *

220 s. Otava 1988 (1984) AV

Ainakin olin mahdollisimman väärä lukija tälle teokselle. Olisi ehkä pitänyt olla kikattava teinityttö. Miksi yleensä luin tämän? Sanopa se. Oma.

Joulu

Päivät pitenevät. Eikä lunta ole vieläkään. Eli tällä hetkellä tilanne on hieno. Ja kuukauden päästä lähdemme lämpimään.

Virallinen vuoden 2015 joulukuva. Huomaa Artekin poron ylväs kynttilävarjokuva seinällä kirjahyllyn vierellä.
Aattoiltana kävimme suuressa ehtoopalveluksessa katedraalissa. Lauloin kuorossa. Tunnelma oli rauhaisa ja arkkipiispakin paikalla. Kotiin tultuamme söimme ja avasimme lahjat (kts. blogi 22.12). Hyvin siis perinteistä joulunviettoa. Joulupäivänä ja tapaninpäivänä söimme lisää laatikoita ja kinkkua. Kävelimme lähistöllä. Hengissä selvittiin.

Luettua

 

167. Karma Johannes: MAAILMAN LOPPU ***

356 s. Wsoy 1921 YK

K. N. Rauhala on nimimerkin takana. Mies oli fil. kand. ja osuustoiminta- ja sanomalehtimies. Luulin, että tämä on uskovaista lopun aikaa, mutta ei sentään. Alkupuoli on jopa mainiota scifiä, ikävä kyllä loppu lässähti kirjailijan h a r v a l l a painettuihin omiin mielipiteisiin. Astronomiapuolikaan ei pelaa. No, mielikuvitusta on käytetty. Kirjan lopussa on lyijykynällä kirjoitettu K. N. Rauhala kesällä 1921. Lie tekijän itse kirjoittama? Ehkä ensimmäinen omistaja on saanut selville todellisen tekijän. Oma.

Luettua

164. Gilbert Michael: KATEDRAALIN VARJOSSA ***

261 s. Wsoy 1991 (1947) 2.p Sapo 20 YK

Tällaisia puolisuljettuun katoliskirkolliseen laitokseen sijoittuvia Sapoja taitaa olla useampiakin. Juonellisesti kertomus etenee mukavasti ja rikollinen saadaan kiinni. Koska alan jo kalkkeutua, ihmettelin tosin kovin, kukas tuo rikollinen olikaan. Piti katsoa alun henkilöluettelosta, joka onneksi oli mukaan laitettu. Oma.

165. Haarikko Harri: KIRJAT2015

Moniste WHH 271 YK

HH:n selvitys vuonna 2015 lukemistaan kirjoista. Melko petusteellisesti käsitellään kutakin kirjaa, ei minusta ole vastaavaan omassa kirjapäiväkirjassani. Mutta pakko minun on arvostaa miestä, joka antaa Seitsemälle veljekselle täydet pisteet. Päiväkirjaosuus on jäänyt vähemmälle – hieman jopa kaipasin sitä. Oma.

166. Spider E.: ATOMIVENE AAVE **

133 s. Otava 1946 YV

Erkki Levannon nuortenkirja Seikkailujen maailma-sarjassa kertoo atomienergian käytöstä. Aivan huuhaata ei teksti ole, tiedemies (fil. tri) tietää, mistä kirjoittaa.Nykytilanne toki on täysin toinen. Lopun USA-ihannointi menee naurettavuuksiin. Oma.

Vaimon joululahja

Sain valmiiksi joululahjan vaimolle. Hän kirjoittelee päiväkirjaa minun tekemiini opuksiin. Emme ostele toisillemme emmekä suvulle lahjoja. Toki annan tämän paketissa jouluaattona ja saan vaimolta paketissa ortodoksikalenterin.

Jälkeen olen aivan tyytyväinen. Eikä vaimo lue minun blogiani joten tämä muka tulee yllätyksenä. Toki hän näki, kun tein sidontaa. Sanoinkin, mitä olen tekemässä.

Jyväskylässä

Täti on melko virkeänä Kyllön sairasosastolla. Mutta joulu joka tapauksessa menee sairaalassa.  (101-vuotias, olkapäässä jokin luu poikki) Sisaren luona vietimme eräänlaista joulunalusoleilua, eli söimme laatikoita, kinkkua ja lohta. Silinteri-kirpputorilla kävimme ja ostimme kaksi kirjaa:  Seppänen: Iloisten ukkojen kylä, ja novellikokoelma Suomalaisia mestarinovelleja. Edellinen saattaa olla jossain kaappien kätköissä ennestään, jälkimmäisen otin lähinnä sen takia, että siinä on sekä Hyryn että Kallaksen novelleja. Yhteensä maksoivat 65 senttiä. Seuraavaa käyntiä varten panimme merkille SPR:n kirpputorin yliopiston takaa.
Kun palasimme Kuopioon, maahan oli satanut 10 senttiä lunta, joka oli viiden plusasteen lämpötilassa sulamassa. Aloin valmistaa vaimon joululahjaa, eli sitoa päiväkirjaa.

R(I)EMULOMA?

 Seuraava teksti on Tjäreborgin sivuilta. Karnevaaliaika osuu juuri meidän matkallemme, ja karnevaalin keskus on Catalina-puisto, jonka varrella on hotellimme. Saattaapa olla riemu raikumassa. No, ei muissa tarjolla olleissa hotelleissa ole sen rauhallisempaa, loput olivat Canteras-rannan hotelleita. Ja onhan korvatulppia. Lisäksi huone on ylemmissä kerroksissa.

"Vuosittaiset karnevaalit sekä Pride-festivaalit ovat yhtä suurta kansanjuhlaa Gran Canarialla. Karnevaaliviikkojen (tammi-helmikuussa) ja Pride-festivaalien (tavallisesti touko- ja marraskuussa) aikana kaduilla on juhlahumua ja musiikkia soitetaan myöhäiseen iltaan/aikaiseen aamuun. Katuja suljetaan ajoittain, jolloin lentokenttäbussit eivät pääse ajamaan hotelliin asti ja vieraat joutuvat kävelemään matkatavaroiden kanssa loppumatkan (opas seuraa mukana)."

Luettua

161: Carr John Dickson: KUISKAAVA KUOLEMA **

317 s. Wsoy 1991 3.p (Arto Tuovinen) Sapo 24

Ei varmaan kirjan vika, mutta tipahdin rattailta. Suljetun tornin arvoitus, tosin torniin pääsi näköjään kiipeämään kuka tahansa. Joku pyöri väärällä nimellä ja rahaa himoittiin. Tylsää. Oma.

162. JOULUTARINOITA JA KYLMIÄ VÄREITÄ **

194 s. Helmi 2006 YK

Pohjoismaisten kirjailijoiden löyhästi jouluun liittyviä erittäin eritasoisia novelleja. Oma.

163. Riikkilä Väinö: PUNAPÄÄ-IIKKA ***

139 s. Wsoy 1966 2.p YK

Eivät nämä Iikka-Vili-Repa-Väiski-kirjat aivan nouse Pertsa ja Kilu-sarjan tasolle, mutta ei paljon puutu. Syynä saattaa olla, että Pertsat ja Kilut luin pienenä suurella innolla jo 50-luvulla, joten niistä jäi positiivinen mielikuva aivoihin. Joka tapauksessa Riikkilä ja Aaro Honka olivat lapsuusajan mielikirjailijoita. Oma.

(Pitkästä aikaa kävin laulamassa parit hautajaiset ja yhdet syntymäpäivät. Perjantaina lähdemme viikonlopuksi Jyväskylään sisaren luokse pitämään pikkujoulua)

Luettua

158. Haanpää Pentti: ISÄNNÄT JA ISÄNTIEN VARJOT **

167 s. Otava 1956 3.p YK

Alaotsikko ”Romaani talonpojan sortumisesta” kertoo, mistä on kyse. Jopi Herneinen menettää pääasiassa omasta syystään tilansa vaimonsa kuoltua. Juoppokin on, ja naisiinmenevä. Vasara paukkuu ja lopuksi vielä Jopi rusauttaa hengen kauppa-apulais-Lyyliltä. Oma.

159. Hurtta Boris: HUUTAVAN ÄÄNI KORVESSA

Moniste, WHH 193 YK

Boriksen lukupäiväkirja, johon on sekoitettu elämää. Taatunmainio lukukokemus aina vuoden lopulla. Oma.

160. Mäenpää Jorma: SEIKKAILEVA ROBOTTI **

121 s. Valistus 1959 YV

Ei aivan kelvoton seikkailu lapsille. Odotin robotin avaruuteen lentelemään, mutta tämä olikin moderni kotitalousrobotti, joka aiottiin varastaa pahoille töille Denarian roistovaltioon. Oma.

Joulukuusta hakemassa

Ajoimme metsämökille. Myrsyn kaatamat puut ovat edelleen raivaamatta tieltä, joten kiersimme jalkaisin metsän kautta. Joimme kahvit temospullosta ja lähdimme joulukuusta etsimään. Sellainen löytyikin keskeltä pihaa. Tontin reunoilta otimme mukaan vielä sisarelle pienen pöytäkuusen ja pari muuta pientä kuusta, joista otamme havuja kaikenlaiseen koristeluun.

Kuvassa osa kuusista rappujen edessä odottamassa kuljetusta metsän halki ja tuontia kaupunkiin.

Luettua

155. Laulajainen Leena: RAUT JOOTINPOIKA JA HALTIAKIVI ****

270 s. Tammi 2004 YV

Nuortenkirjaan on tehty huolellinen pohjatyö. Suomentapaiseen maahan joskus muinoin haltia-aikana sijoitettu kertomus on viehättävä. Jopa lukisin mielelläni trilogian myöhemmätkin osat. Oma.

156. Stenberg Eira: KUUN PUUTARHAT **

134 s. Tammi 1990 YK

Stenbergin kirjat ovat minulla fantasiahyllyssä. Ehkä parempi paikka olisi sairaskertomushylly. Eräänlaista runouttahan tämä on, mutta kun minä en runoutta ymmärrä. Kait. Oma.

157. Utrio Kaari: RUMA KREIVITÄR ****

362 s. Tammi 2002 AK

Häpeämättömän laskelmoitu viihderomaani. Pohjatyö on tehty kunnolla ja henkilöt mainiosti karrikoituja. Paha saa palkkansa ja ruma kreivitär onnensa tupakkatehtailijan sylissä. Helsinki elää ja aateliset saavat nenilleen. Oma.

Lämpimään

Varasimme talven etelänmatkan. Koska vanhukset eivät jaksa matkustaa Helsinkiin ja olla yötä hotellissa lentoaseman lähellä ennen ja jälkeen matkan, menemme taas Gran Canarialle kahdeksi viikoksi suoraan Kuopiosta. Paikkana tällä kertaa pääkaupunki Las Palmas, ja siellä  hotelli Miami Santa Catalina. Palmasista on hyvä suunnata bussikeikoille saaren pohjoisrannikolle ja sisämaahan.

Huoneistohotelli on tuo korkea punainen rakennus. Huone yläkerroksissa. Edessä puisto ja satama. Takana lähellä Las Canteras-ranta, jota pitkin voi tietenkin kävellä. Uimaan en mene.

Ostin muuten kirpputorilta Väinö Riikkilän nuortenkirjan Punapää-Iikka. Riikkilä ja Aaro Honka ovat ne kirjailijat, joista eniten pienenä pidin.

Pari Sapoa ja marinaa

Teimme kirpputori- ja kierrätyskeskuskierroksen. Vein pois sähkökirjoituskoneeni, jolla olen moninaiset novellit kirjoittanut. Ei itkettänyt. Ostimme kaksi sapoa:  Carr: Kuiskaava kuolema  (24) ja Alvtegen: Syyllisyys  (437).

Kun vanha pappa tässä seurailee nykypolitiikkaa, yhä enemmän tulee ikävä Urkkia. "Saatanan tunarit" sopisi erinomaisesti tähän päivään. Ja Urkin sanomana sillä oli tehoa.

Kirjoja järjestykseen

Laitoimme olohuoneen kirjat järjestykseen.

     
  Tässä kotimaisen kirjallisuuden hylly.

 Ulkomainen kirjallisuus sekä erilaiset tietokirjat.

Näihin hyllyihin olemme keskittäneet sellaiset kirjat, joita saatetaan hyvinkin äkisti tarvita. Lisäksi minun huoneessani on fantasiahylly ja vaimolla runohylly. Teokset ovat tekijännimen mukaan aakkosjärjestyksessä. Lisäksi osittain kirjat ovat kahdessa rivissä.
Metsämökillä on luultavasti saman verran kirjoja kuin kaupungissa, ja rantamökillä hieman vähemmän. Ns. kevyt kirjallisuus on etupäässä mökeillä.
Kassillisen kirjoja keräsimme poisvietäviksi. Kohteena kirjastojen vaihtohyllyt ja viime kädessä kierrätyskeskukset Kontti ja Elävä kauppa.

Luettua

152. Tsehov Anton: KOHTAUS METSÄSTYSRETKELLÄ **

253 s. Wsoy 1981 2.p (Valdemar Melanko) Sapo 255 YK

Tsehovin varhaisteos, joka on otettu mukaan Sapoon luultavasti tekijän maineen vuoksi. Taiteellisen pitkäveteistä on teksti paikoitellen ja todellisen murhaajan tiesin paljon ennen kuin kirjailija sen kertoo. Eipä tämä mikään arvoitusdekkari olekaan. Oma.

153. Dickson Carter: JUUDAKSEN IKKUNA ***

339 s. Wsoy 1954 (Eero Ahmavaara) Sapo 12

Tampereen matkalla lukemani sujuva Sapo, josta pisteitä vähensi epäloogisuus. Suljetun huoneen arvoitus tämä on, ja perustuu vanhoihin oviin ennen abloy-kautta. Mutta ei ovenkahvaa silloinkaan olisi pystynyt ulkopuolelta narun kanssa paikalleen vetämään. Oma.

154. Garve Andrew: SAMSONIN ARVOITUS ***

255 s. Wsoy 1957 (Eero Ahmavaara) Sapo 23

Tämäkin luettu Tampereen matkalla. Yhtä väärää tunnustusta en tajua ollenkaan, eikä sitä kirjassa selvitetä. No, roistot jäivät kiinni ja niin jäi päähenkilökin, epämääräiseen naiseen. Ei tule siitä liitosta onnekasta. Oma.

Tampereella ja Jyväskylässä 27.-30.11. 2015

Ajoimme Jyväskylään, jossa kävimme tätiä katsomassa sairaalassa, 101-vuotias kaatui kotonaan ja joutui hoitoon. Luita poikki ja pitkä toipuminen, ainakin 6 viikkoa hoidossa. Sairaalajoulu.
Yövyimme sisaren asunnolla ja ajoimme lauantaina Tampereelle. Vain yhdellä kirpputorilla ehdimme käydä, joten kirjasaalis ei ole kummoinen. Yksi Sapo: Sheldon: Kuin rotta loukossaan (195), lisäksi novellikokoelma Joulutarinoita ja kylmiä väreitä. Lisäksi vävyltä sain Irmari (sic) Rantamalan kirjat Harhamala, osat 1 ja 2. Joutuneeko fantasiahyllyyn, harhoja on....  Yötä olimme hotelli Mangossa ja sunnuntaina ajoimme Jyväskylään, jossa yövyimme taas sisaren asunnossa. Tänään kotiin. Kamera ei ollut käytössä.

Luettua

149. Salminen Matti: PENTTI HAANPÄÄN TARINA ***

300 s. Into 2013 YK

Ei tämä elämäkerta ole, paremminkin kertomus kirjoitetuista teksteistä ja niiden taustojen löytämisestä. Suuren työn on Salminen kaikesta päätellen asian hyväksi tehnyt. Jotain katkeruutta tekstistä löytyy, muiden Haanpää-tutkijoiden suuntaan. Kirjastosta.

150. Mäkelä Hannu: OMAN ITSENSÄ HERRA **

246 s. Otava 1971 AK

Aikansa tuote, paljon keskustelua, jonka tarkoituksena on selvästikin opettaa jotain. Pitkäveteiseltä tuntuu maailmantuska. En muista lukeneeni kirjaa 70-luvulla. Oma.

151. Conan Doyle Arthur: PUNAISTEN KIRJAINTEN ARVOITUS **

199 s. Lehtikirjakauppa 1982 (Outi Pickering) YK

Ensimmäinen Sherlock Holmes-romaani (1887). Ilmestynyt suomeksi jo muilla nimillä kolme kertaa aikaisemmin. Outo rakenne, juoni ikäänkuin katkeaa puolivälissä. Kirjailijalla kait oli jotain pahasti mormoneja vastaan. Oma kirjaston poistomyyntikirja.

Viimeinen päivä

Vietimme viimeisen päivän rantamökillä tänä vuonna. Tyhjensin huussin. Paljon muuta ei tarvinnut tehdä, koska jo edellisellä kerralla panimme mökin talvikuntoon. Kevättä varten pilkoimme telineet täyteen puita. Saunaa emme lämmittäneet. Joutsenet, kaksi aikuista ja neljä nuorta lintua, pyörivät rannassa (ja hornetit taivaalla). Melkoisen kosteaa on, vaikka ei kunnolla sada.

Vielä kuva tämän aamun auringonnoususta. Vuosi oli rantamökin osalta aivan onnistunut. Tästä on hyvä jatkaa ensi maaliskuussa, jos on vielä hengissä.

Luettua

146. Seppälä Juha: JUMALA OLI MIES *

134 s. Wsoy 1996 AV

Epätoivoinen yritys kirjoittaa jotain, mutta jalkoväliin se yritys jää. Seppälän uran alkupään kirjoista pidin. Oma.

147. Armstrong Charlotte: PISARA MYRKKYÄ **

224 s. Wsoy 1959 (Pauli Kopperi) Sapo 43 RM

Tässäpä ei murhattu ketään. Eikä ryövätty. Vohkittiin tosin hieman myrkkyä kelvottomasti vartioidusta kaapista. Pitkästyttävä juttu siitä syntyy eikä juuri uskottava. Jos aikoisin tappaa itseni myrkyllä, en unohtaisi vaivalla hankkimaani myrkkypulloa bussiin. Oma.

148. Carroll Sean: MAAILMANLOPUN HIUKKANEN ****

340 s. Ursa 2015 (Tuukka Perhoniemi) YK, RM

Higgsin bosonin etsimisestä ja löytämisestä on kysymys. Yhtä täplää jää arviointi vajaaksi ainoastaan omasta syystäni, eli pohjatietoni (ja älyni?) eivät riittäneet eräiden osien ymmärtämiseen. On hienoa näin Isiksen toiminta-aikana lukea, kuinka ihmiskunnan edustajat ovat muutakin saaneet aikaan kuin sivistyksen hävittämistä. Ja sitä mukaa, kun kysymykset löytävät ratkaisun, ilmenee uusia kysymyksiä. Maailmassa on mielenkiintoistakin elää. Kirjastosta.

Raanun vaihto

Rantamökin seinällä on riippunut neljäkymmentä vuotta sama raanu. En tiedä, onko sitä välillä pesty. Epäilen.

Ostimme Kontista uuden. Ensi kesänä uutta lasketaan 10 cm alemmas ja ylärimaa lyhennetään. Nyt ei onnistu, koska kaikki työkalut ja naulat ovat jo kaupungissa.

Tänään on ollut ulkona kuusi astetta lämmintä eikä ole satanut.  Sisälämpötila on nyt saatu sopivaksi eli 19 asteeseen. Aika on mennyt kävellessä, puiden pilkkomisessa ja lukemisessa. Hesarin ristikkokin on keskeneräinen. Aamupäivällä kävimme Kannonkosken torilla ostamassa Huynhin leivonnaisia. Vettäkin otimme kanisterillisen lähteestä.

Rantamökillä

Koska lunta ei ole satanut, tulimme rantamökille. Ulkona on nolla lämpöastetta, sisällä oli kaksi plussaa.Märkää on, ja myöhäsyksyiseltä näyttää, mikä tietenkin on myöhäsyksyllä ymmärrettävää.

Viivymme täällä tiistaihin asti. Sen jälkeen olen tänä vuonna ollut rantamökillä 98 päivää, tulo- ja lähtöpäivät mukaan lukien.

Luettua

143. Toivonen Rauno: VAARA UHKAA MARSISTA *

166 s. Karisto 1949 YV

Ajatustenlukukoje keksitään. Keksijä kuolee mutta kertoilee kuolleenakin yhtä sun toista. Marsilaiset aikovat valloittaa maan. Reippaat pojat ja insinööri rakentavat kahdessa viikossa avaruusaluksen. Matka Marsiin kestää 11 tuntia. Äärimmäisen hyvin aseistautuneet marsilaiset elävät luolissa pelätessään petoja, joita pojat ampuvat oitis kuoliaiksi. Pojat levittävät sanaa, että Maapallo on muka paremmin aseistettu. Marsilaiset eivät usko vakoilijoitaan, joita oli jo ujutettu maan päälle, vaan uskovat poikia ja solmivat peloissaan rauhan. Aamen. Oma.

144. Mäkelä Hannu: TÄMÄN ELÄMÄNI AAKKOSET ***

212 s. ntamo 2015 AK

Tutulta tämän miehen hommat ja mielipiteet tuntuvat. Vaimoa hän on tosin vaihtanut useammin kuin minä, jolla on ensimmäinen menossa. Mitään kirjallista arvoa teoksella ei ole. Olihan leppoisaa lukemista. Miksi kustantamo kirjoittaa nimensä pienellä, sitä en ymmärrä. Kirjastosta.

145. Gilbert Michael: KUOLEMA VANKILEIRILLÄ **

266 s. Wsoy 1992 (1952) 3.p (Martti Montonen) Sapo 38 YK

Ei tämä mikään salapoliisikertomus ole vaan vankileiripakojuttu. Mieleen tuli koko ajan Williamsin teos Hyppyarkku. Toki murhakin tapahtuu, ja sota-ajan kunniaksi muutama sata muutakin. Loppu on omituinen, epälooginen ja hieman typerä. Oma.

Siilinjärvellä kirpputoreilla

Kävimme Siilinjärvellä katselemassa, mitä kirpputoreilta irtoaisi. Irtosihan sitä kaikenlaista.

Vaimo on aina halunnut löytää Kerman Saven kupin, jossa on hänen nimensä. Nyt löytyi. Ja jokin ihmeen vuosilautanen 1993, jossa ei pohjassa ole minkäänlaista leimaa. Ja sitten kirjapuolelle:

Sapot:  Aird: Komisario Sloanin palapeli 214, Armstrong: Pisara myrkkyä 43 ja Garve: Samsonin arvoitus 23  Salamat: Queen: Yhdeksänhäntäinen kissa ja Ransome: Sinivalkoinen urheiluvaunu. Kaikki edelliset 1. painoksia.  Lisäksi: Salonen & Otonkoski: Puhetta musiikista, Tikka: Rauhaan on vielä matkaa (runoja), Ratusinskaja: Harmaa on toivon väri, ja Koiramaisia juttuja, jossa tekijöinä mm. Tsehov ja Tolstoi.  Fantasiahyllyyn pistän Raul Roineen teoksen Tarinoita Metsolan väestä, vaikka se on kovin uusi 3. painos. Ja lisäksi Waltarin kirja Kuka murhasi rouva Skrofin? vuodelta 1939  (10-13:s tuhat).  Vielä yksiosainen Suuri Tietosanakirja, jonka panen tuolini viereen ristikkolähdeteokseksi.
Koko lastin hinta oli 10 euroa 50 senttiä. Emme pitäneet ostoksia kalliina.

Varkaudessa, ja Aulis tekaisi värssyn

Varkaudessa joimme ensin kahvit Björnin kahvilassa. Sitten kävimme läpi kirpputorit ja kierrätyskeskuksen. Saalis oli kehno kirjojen osalta. Sentään Fidasta ostin itselleni kaksi mainiota talvitakkia, yhteensä 18,50 €. Niillä pärjään monta vuotta. Lounaan kävimme syömässä ravintolassa nimeltä Kaks´ Ruusua. Hyvä oli ruoka ja eläkeläiset saivat alennusta...
Kirjat: Conan Doyle: Punaisten kirjainten arvoitus, Remes: Teräsleijona (Liekö fantasiaa mukana?), Ennala: Linna meren rannalla (Jossa on pari fantasianovellia lopussa, annan sen jollekulle, koska itselläni se jo on) sekä Kupiainen: Vangittu laulu (Kupiaisen runokokoelmia kerään). Yht. 2 €.
Tämän päivän Savon Sanomissa on taas Armaksen värssy.

Tuntuu omakohtaiselta, pirunkurua olen minäkin ylös vaivan (ja vaimon) kanssa taivaltanut.

Luettua

140. Christie Agatha: BERTRAMIN HOTELLISSA **

268 s. Wsoy 1983 4.p (Simo Mäenpää) RM, YK

Neiti Marple luuhaa taka-alalla, kun hotellista käsin johdetaan rikollisjoukkiota. Loppuratkaisu on yllättävä, eikä mitenkään annetuista tiedoista arvattavissa. Tasapaksua Christietä. Oma.

141. Tenhunen Eeva: MUSTAT KALAT **

242 s. Wsoy 1972 5.p Sapo 134 YK

Leppoisa juttu, tosin en usko, ettei nuori nainen kertoisi murharyhmän päällikölle tietämiään asioita, kun ympärillä tapetaan ihmisiä. Olen kirjan lukenut kauan sitten, mutta vieläkin muistin murhaajan, joka tietenkin työntyi kirjassa vähiten epäilyttävänä heti mieleen. Oma.

142. Tammsaare A. H.: HORNANPERÄN UUSI PAHOLAINEN ***

304 s. Kansankulttuuri 1964 (Aino Kaasinen) AV

Fantasiakertomus olevinaan, paholainen tulee maan päälle, mutta piruilusta on tietenkin kysymys. Kansankulttuuri on julkaissut teoksen suomeksi, koska selvästi suurporvareiden kierouteen tässä puututaan. Teos ilmestyi alunperin1939, jolloin Viro oli kuitenkin vielä itsenäinen, Venäjä miehitti maan ensimmäisen kerran vuonna 1940. Oma.

Metsämökillä tavaroita hakemassa

Ajoimme metsämökille, toivoimme, että tieltä puut olisi jo raivattu pois. Mitä vielä.

Yläkuvassa näkymä ennnen tontille tuloa, alakuvassa pihasta savusaunalle päin.  Puut omistaa Ierikka (Eerik?), mutta kun en tiedä sukunimeä enkä puhelinnumeroa, en voi soittaa hänelle. Uskomme, että ennen kevättä noin komeat kuuset on raivattu parempaan talteen.  Mökiltä otimme kevättä varten herrapuita rantamökille vietäväksi. Aikamoinen raahaaminen niissä oli metsiä pitkin. Saimmepa liikuntaa.Lisäksi yritin etsiä Katajanuken tekijäkappaleita viedäkseni ne kaupunkiin, mutta en löytänyt.

Fantasiahyllyn kuntoonlaitto

Remontin jälkeen scifi- ja fantasiakirjat ovat olleet hyllyssä sekaisin. Nyt järjestin vihdoinkin teokset tekijän nimen mukaan aakkosjärjestykseen. Pitää huomata, että kerään ainoastaan suomalaisten kirjoittamia fantasiateoksia. Eli suomeksi kirjoitettuja, mukana muutama ruotsiksi kirjoitettu ja suomeksi käännetty.

Ylimmillä hyllyillä puoliksi näkyvät kirjat eivät kuulu joukkoon. Sieltä löytyy mm. Päätalon Iijoki-sarja. Samaten alaoikealla on tilapäishylly, jolla on sekalaista mahdollisesti pian tarvittavaa tavaraa. Sen hyllyn alla on Topelius-kokoelma.
Kirjojen luettelo löytyy tästä.

Paluu kaupunkiin ja pari Sapoa

Lähdimme radio yhden Bulevardin aikana ajamaan rantamökiltä itään, kaupunkikotia kohti. Viitasaarella kävimme kirpputorilla, josta ostimme kaksi Sapoa, Eeva Tenhusen Mustat kalat ja Joyce Porterin  Dover ja hankala raskaus. Siitä ajoimme Pielavedelle leipomon kahvilaan munkkikahveille ja leivänostoon. Kuopiossa kaikki näyttää olevan ennallaan. Pitänee alkaa etsiä talvilomakohdetta etelästä.

Luettua

137. Corsari Willy: PIKAJUNA PYSÄHTYI ***

200 s. Wsoy 1961 (Eero Ahmavaara) Sapo 56 RM

Hillitysti perusmenosta poikkeava kertomus kostomurhineen, mukana poliisi, joka ei ymmärrä jouhikvartettimusiikkia (sic). Eikä klassisesta musiikista tajua mitään kirjailijakaan. Oma.

138. Carr John Dickson: KEISARIN NUUSKARASIA ****

277 s. Wsoy 1990 2.p (Kaija Kauppi) Sapo 16 RM

Kerrassaan kelvollinen dekkari, jossa ei mennä helpoimman kaavan mukaan eteenpäin. Viimeinen kappale antaa mahdollisuuden monelle tulkinnalle, joista voi valita itselleen mieluisen. Toki murhaaja tiedetään. Oma.

139. Simenon Georges: MAIGRET NEW YORKISSA ***

228 s. Otava 1954 (Osmo Mäkeläinen) RM

Tyypillistä Simenonia. Maigret on matkustanut laivalla New Yorkiin, ja tapahtumat kulkevat yhtä rauhallisesti kuin valtamerilaiva Atlantilla. Jokaisesta rikoksesta ei niin tarvitse rangaistakaan, kunhan pahimmat roistot napataan kiinni. Viinaa juodaan kuin WH-porukassa. Oma.

Karstulassa

Ajoimme Karstulaan,  kävimme kahvilla vanhalla suojeskuntatalolla, jonka kahvila Hertassa on hyvää kahvia ja maukkaita munkkeja. Siitä kiersimme kirpputorit mitään löytämättä, jaa, yksi pöytäliina tarttui mukaan. Ja sitten ajoimme näköalatornille, mikä oli hieno paikka.

Paikallinen Lions-klubi on tehnyt tuhansia talkootyötunteja ja paikalle on rakennettu upea grillikatos ja yhtä upea näkötorni. Kiitokseksi paikallinen (?)  nuoriso (?) on jättänyt terveisensä grillikatoksen seinälle. Tyylikästä metallikilpeä on hakattu laavulla olevalla kirveellä. Myös kaikki katoksen sivulasi-ikkunat on rikottu.

Ylhäältä on hieno näköala joka suuntaan. Järviä riitti melkein yhtä paljon kuin Puijon tornista katsottaessa.

Ajoimme takaisin rantamökille ruoanlaittoon. Illalla lämmitämme saunan.

Venho nurin

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä hankalampaa on veneen kääntö. Toki tuo vielä lykästi.

 Kivikossa homma ei aivan niin onnistunut kuin yritimme. Emme saaneet venettä pysymään hieman kallellaan pihlajaa vasten. Luulisimme keväällä olevan hankalaa saada vene taas oikeinpäin.

Kellarin oven edessä olevan montun peitimme laudoilla ja pressulla. Aikanaan kun emme tätä tehneet, kellarin sai auki vasta juhannuksena.
Linnunpöntöt pitäisi vielä puhdistaa. Ehkä teemme sen kevättalvella hangen päältä. Huomenna menemme Karstulaan, aikeissa kiivetä näkötorniin. Toivottavasti ovi on auki.

Rantamökillä 24-29.10.2015, talvikuntoonlaitossa

Syksyiseltä näyttää. Eilen tulimme mökille ja kävimme kalliolta poimimassa viisi litraa puolukoita, sen verran kuin arvelemme tällä matkalla syövämme. Tarkoitus on vetää vene maille ja kaataa se kumolleen. Vesille emme mene enää.

Suunnitelmissa Karstulassa käynti ja kellarin aukon peitto. Kerran kylvemme ja muuten vain lepäämme.


Tallinnassa noin viikko sitten kävin parturissa ja jalkahoidossa. Paikkana Rottermanin vanha puoli, mikä ei tilojen komeudella leuhki. Eikä hinnoilla. Parran ja tukan hoito maksoivat 16 euroa, ja miltei tunnin jalkahoito 30 €. Jalat tulivat hyvään kuntoon.

Luettua

134. Berkeley Anthony: MINÄ OLEN SYYLLINEN ****

382 s. Wsoy 1958 (Juhani Jaskari) Sapo 36

Tämäkin kirja tuli luettua Tallinnanmatkalla, pari viimeistä lukua kotona. Hyvinkin erilainen poliisiromaani, jossa syyllisyys ja syyttömyys sekoittuvat. Jopa lopullinen loppuratkaisu on kiinnostava. Oma.

135. Topelius Z.: RAUTAKYLÄN VANHA PARONI ***

n. 110 s. Wsoy 1955 (1846) 5.p YK

Kokoomateoksessa yhdessä Jungarin tarun ja Sumutarinoiden kanssa. Kirjasta tehtiin Suomen ensimmäinen kauhufilmi vuonna 1923. Eipä tuo luettuna kovin kauhua herättänyt. Olipa kuitenkin susia ja salaovia sekä petollinen nainen ja kuoleva rikas mies. Oma.

136. Curwood James Oliver: KUOLLEISTA HERÄNNEET **

172 s. Wsoy 1957 (1929) 3.p (Aune Lindström) YK, RM

Parasta tässä Riksin sarjan teoksessa on positiivinen asenne luonnonsuojeluun, josta toinen täplä arviointiin. Luola jonka halki kulkee virta toi mieleen novellini Perinne. Mitään muuta yhteistä niissä ei ole. Aikaansa kuuluvaa jaloutta ja sivellisyyttä työntyy joka tuutista ja onnellinen on loppu. Rakastavaiset saavat toisensa. Oma.

Tallinnassa 18-22.10. 2015

Sunnuntaina junalla Helsinkiin, ratikalla Länsi-Satamaan ja Eckerön Finlandialla yli. Hotellina Ilmarine, meille mainio oleskelupaikka.

Kuvassa pääovi vaimon pään kohdalla takana oikealla. Ilmarine on vanha teollisuuslaitos, jonka kuoret ovat tallella ja sisus uusi. Hotellista on lyhyt matka niin satamaan kuin vanhaan kaupunkiinkin, ja ratikkapysäkki on aivan vieressä.

Taskukamera ei ollut mukana, joten kuvia otimme vähän. Tässä Tammsaaren patsas takaapäin. Parhaillaan luen erästä Tammsaaren kirjaa, Hornanperän uusi paholainen. Ja Totuus ja oikeus-sarja oli mainio.

Kadriorgin puisto on komea vielä näin syksylläkin. Puiston vierellä on Kumu, taidemuseo, ja siellä taas kävimme. Jäi ainoaksi kulttuurilaitokseksi tällä matkalla.

Ensimmäisen ravintolaruoan söimme Talukörtsissä, pihvi loistava mutta valkosipuliperunat kehnot. Menemme silti toistekin, paikka on viehättävä. Toinen ruoka F-hooneessa, jossa edellisellä matkalla söimme herkullisimman ruoan. Nyt paikka oli pilattu nuorison hampurilaishollituvaksi. Emme mene siihen läävään enää. Ja kolmas ruoka Ses Besissä, jossa takuuruoat, täytetty kana ja dolmedokset. Tästä emme luovu.
Samaten Energia-kahvila saa tästä lähtien olla rauhassa. Laihaa kahvia ja kehnot eväät. Pagaripoisid kelpaa jatkossakin, ja parhaat pisteet sai nyt Pagarikoda Kalamajassa.
Sukkia ostimme ison kassillinen Kalamajan tehtaanmyymälästä ja juomia Livikosta.
Paluumatka sujui moitteettomasti. Ja huomenna lähdemme laittamaan rantamökin talvikuntoon.

Auliksen värssy oli ilmestynyt Savon Sanomissa matkan aikana.

Luettua

131. Hill Reginald: KEN VARTIJAKSI PRINSSIN VALITAAN ***

303 s. Wsoy 1987 (Kristiina Drews) Sapo 305 YK

Hissukseen junnaava juttu, jota takakannen merkki väittää Perinteiseksi salapoliisiromaaniksi, mutta joka kuuluu luokkaan Modernia jännitystä. Eli äktsöniä liiankin kanssa. Jotain viehätystä kirjassa silti on, vaikka en juuri ymmärrä, miksi Vapaamuurariliike on pitänyt sotkea mukaan. Ikään kuin Hillin anomus muurariveljeksi olisi joskus hylätty... Oma.

132. Pekkanen Toivo: TÄYTTYNEIDEN TOIVEIDEN MAA *

142 s. Wsoy 1951 AK

Fantasialistoilla pyörivä teos, joka joutaa niissä ollakin. Etenkin, kun lopussa ei kuitenkaan herätty unesta. Joko olin täysin väärä henkilö tämän lukemaan, tai sitten kirja on silmittömän typerä. Mieleen tuli Unto Seppäsen Satukaupunki, joka ei tätä fiksumpi ollut ja joka myös minun fantasiahyllyssäni seisoo. Oma.

133. Dickson Carter: PRONSSILAMPUN KIROUS ***

287 s. Wsoy 1958 (Eero Ahmavaara) Sapo 33

Tallinnanmatkalla luettu Sapo, jonka parissa juna- ja laivamatka menivät mukavasti. Jonkin samanlaisen muistan ennenkin lukeneeni. Näitä faaraon hauta-kirjoja taitaa riittää. Oma.

Aulis herkistelee

Pakolaisongelma on ollut odotettavissa. Jos ihmiskunta pysyy hengissä, elintaso ja koulutus tasoittuvat tuhannen (?) vuoden sisällä. Tietenkin Euroopan pitää nyt yrittää hillitä ja rajoittaa maahanmuuttoa, jotta tasoittuminen onnistuu rauhanomaisesti. Aulis suhtautuu ongelmaan tunteenomaisesti. Suotakoon se hänelle. Niin, värssyn nimi on tietenkin Mamulapsen kehtolaulu.
(Ettei tulisi epäselvyyksiä, tunnustan, että Armas on minun sivupersoonani. Etunimeni ovat Pekka Armas Pietari. Pekka on virallinen minä, Pietari on ortodoksi ja kirjoitti novelleja, ja Armas rustaa värssyjä.)
Lisäksi ostin kirpputorilta Sapon 423. Westlake: Tappoaikaa.  Myös ostin Auran kirjan Härkmannin pojat 50 sentillä, jälkisidos, ja nimilehti puuttuu. Tämä on vuodelta 1887, tietääkseni.

Kontissa ostoksilla

Kontissa (SPR:n kirpputori) myytiin kaikki puoleen hintaan. Toki menimme paikalle. Rantamökin tuvan seinälle hankimme raanun. Edellinen seinällä roikkuva raanu on tympeän värinen ja likainen. Kuvan otan sitten, kun raanu roikkuu paikallaan. Lisäksi vaimo osti yhden elokuvan ja muutaman cd-levyn.
Tärkeintä tietenkin kirjat.

Sapot:
Berkeley: Minä olen syyllinen  (36)
Dickson:  Pronssilampun kirous  (33)
Gilbert:  Kuolema vankileirillä (38)
Stout: Punaisen rasian arvoitus  (385)
Lisäksi: Curwood: Kuolleista palanneet  (Riksin sarjaa 63)
ja Kivi: Seitsemän veljestä.  Itse en lue enää Veljeksiä muuten kuin fraktuuralla. Tämä on vaimolle.

Luettua

129. Jotuni Maria: ARKIELÄMÄÄ **

188 s. Otava 1951 4.p AV

Kovinpa on kansankuvausta.Asiata taas ei juurikaan. Oma.

130. Pekkanen Toivo: HÄMÄRTYVÄ HORISONTTI *

173 s. Wsoy 1944 YV

Sodasta palaavan miehen traumakuvaus, joka tuntui minulle erittäin vieraalta. Enpä ole onneksi koskaan sodasta palannutkaan. Kirjan on saanut joku kahdeksanneksi palkinnoksi Miehikkälän Vilkkaan viestinhiihdossa. Oma.

Paluu Blogspotiin

Tervetuloa blogiini, joka nyt palaa taas Blogspotin pariin. Panenpa tuosta kuvan vaikkapa auringonnoususta rantamökillä juhlistamaan tapausta.  Vanhat Vuodatustekstit napinpainalluksen päässä, nappula oikealla.