WH PEKKA ARMAS PIETARI WIRTANEN
KIRJAKALMISTO 2022
WHH 399
Vuonna 2022 (jolloin herra Putin lopullisesti murskasi Venäjän maineen) lukemani kirjat:
1. Marshall Edison ETELÄMEREN TUULI §§§½
567 s. Tammi 1947 (Olavi Harjulahti) AK
Vuonna 1751 syntyi kartanonherran äpäräpoika Ben, jolle ei ajan hengen mukaan annettu mitään arvoa. Poikapa teki tallissa aasinlantalapiohommia, purjehti merillä apupoikana, haaksirikkoutui saarelle, eli ihanan Evan kanssa veikeitä vuosia, keräsi viekkaudella helmiä aika läjän paikallisilta alkuasukkailta, palasi Englantiin, istui aikansa limaisessa vankityrmässä, pakeni, helmirahoilla hoiti itselleen kelpoiset olot, osti puolipetoksella isänsä vanhan kartanon ja nai nuoruudenkaihonsa Isabelin. Kuolee Isabelkin, ja Eva nousee hiukkasen Benin mieleen. (Kirjan mukaan tehdyssä elokuvassa Ben menee lopuksi Evansa luokse vanhuudenpäiviä viettämään.) Hiki tuli niin lukiessa kuin tätä kirjoittaessa.
2. Saarinen Saana: VIIMEINEN PAPITAR §§
203 s. Ihme 1998 YK
Inkarnaatioromaani, kertoo nimiölehti. 500-luvulla tapahtuu kaikenlaista ja sotilas sekä pakanapapitar sekaantuvat niin toisiinsa kuin yliluonnollisiin tapahtumiinkin. Lopputeksteissä kolme naista nykyajassa vierailee Kalumnoksella ja ovat muistavinaan olleensa paikalla ko. henkilöinä. Sujuvaa soopaa, paikoin jopa uskaliaankin seksikästä tekstiä.
3. Haavio Martti: SUOMALAISET KODINHALTIJAT
603 s. SKS 2021 (1942) 2.p. AK
Tieteellinen selvitys suomalaisista haltioista, tontuista jne. Maallikolle tekstissä oli liialti toistoa, mutta pakko teos oli kahlata loppuun. Myös selvitettiin yhteys maailman taruaarteistoon. Valitettavasti haltiat lienevät kadonneet maatalojen, savupirttien, riihien ja saunojen kera.
4. Huovinen Veikko: BAKULAINEN PAHVALA Osa 1 §§§
403 s. Wsoy 2005 AK
Huovisen lyhyiden tekstien kokoelma. Mukana on kaikenlaista, jopa fantasiaakin. ”Viinankätkijät” on peräti teeveestä tuttu. Kokoelman nimi viittaa ruokalajiin, jota eräässä jutusa syödään. Nimi ei ole varmaan lisännyt myyntiä.
5. Engholm Stellan: VIVO VOKAS §§§
180 s. Stelo 1946 YK
Engholm kirjoitti esperantoksi kolme kirjaa paikasta nimeltä Torento. Tämä on niistä viimeinen. Kirjassa kerrotaan tavallisten ruotsalaisten elämästä maaseudulla. Eräänlainen työväenhenkisyys leviää väestön keskuudessa, vaikka muutamat kiinnostuvat Hitlerin ajatuksista. Lähteepä eräs päähenkilöistä Espanjan sisällissotaankin, josta palaa pettyneenä kotiin. Lopussa teos syvenee rauhanaatteen puolesta taisteluun, ja muun hyvän lisäksi nuoriso opiskelee esperantoa iltakerhossa. Leppoisa juttu eikä suinkaan lapsellinen.
6. Haarikko Harri (ja Hurtta Boris): HARRIHAARIKKOKIRJAT2021
Moniste 2022, WHH265, sisältää Hurtan kirjapäiväkirja-alun Rätinää ja paukahduksia. Boriksen lukemiset tapaturmakuolemaan asti. Boriksen päiväkirjat siis loppuivat tähän, samaa uhkailee omalta osaltaan Harrikin. Perukoon puheensa. Maailma on myllertynyt muutenkin tarpeeksi.
7. Lang Maria: KÄÄRMEET EIVÄT KUOLE §§½
227 s. Gummerus 2002 3.p (Mauno Suuronen) YK
Mies tuomittu syyttömänä murhasta. Pääsee vapaaksi ja palaa selvittämään tapahtumia. Muutama murha tapahtuu taas, ja Wijk selvittää sotkun. Entinen murhamies lähtee kävelemään auringonlaskuun puhtain otsin.
8. Olli (Väinö Nuorteva): HARMIN PAIKKOJA §§
180 s. Otava 1951 YV
Pakinoita, joista yksi on fantasiaa. Pakinassa TEHOKASTA puhutaan Helvetistä ja kierosta metkusta suomalaisia kohtaan. Muuten nämä jutut eivät suuresti innostaneet minua.
9. Kivi Aleksis: VUORIPEIKOT
38 s. Otava 1947 YK
Suomettaressa vuonna 1864 julkaistu fantasianovelli, joka perustuu kansantarinoihin. Itse kertomus käsittää puolet pikkukirjasesta, loppuosassa Oskari Nousiainen kertoo tämän tarinan muunnelmista eri puolella maailmaa. Itse juttu on goottilaisin kirjaimin, joka sopii hyvin tyyliin.
10. Kivi Aleksis: ALEKSIS KIVEN TARINOITA
126 s. Nide 1947 YK Kuvitus Matti Visanti
Seitsemässä veljeksessä kerrotut tarinat, lisättynä kertomuksella Vuoripeikot, joka on ilmestynyt Suomettaressa v. 1864. Esipuheen laatijaa ei kerrota, ja Visantin kuvitus on tuhruinen. Hyvä lisä tämä isokokoinen teos on fantasiahyllyyn.
11. Welles H.G.: LA TEMPO-MAŜINO §§§
140 s. Epoko ? (E. Samos) YK
En ole Aikakonetta suomeksi lukenut, hyvä että nyt esperantoksi. Painovuotta ei ole merkitty, mutta kieli on vanhahtavaa, vaikkakaan virheitä kieliopissa ei ole. Elokuvan olen pari kertaa nähnyt, eikä kirjasta ole tallella juuri muuta kuin ole kuin itse aikakone ja Morlokki-nimitys toiselle tulevaisuuden rodulle.
12. Leväslaiho Reino: SISSIVÄÄPELI §§§
293 s. Wsoy 1980 AV
Kyllä sotakirjoja lukee, kun niissä ei ole sotahurmaa eikä suurta paatosta. Sissiryhmä on lähetetty kauas Kuolan niemimaalle. Räjäytellään, uidaan vaatteet päällä kivääri selässä kilometrikaupalla (pah), kahlataan soita ja korpia, kuollaan ja haavoitutaan. Homma on hoidettava, kun käsketty on.
13. Huovinen Veikko: BAKULAINEN PAHVALA osa 2 §§§
360 s. Wsoy 2005 YK/AK
Huovisen lyhyet kertomukset-kokoelman toinen osa. Eri teoksista on kerätty toimittajan (?) mielestä parhaat tarinat. Mielellään näitä luki, tosin olen tainnut liki kaikki lukea jo aikaisemminkin.
14. Benedickt Marie: ROUVA EINSTEIN
356 s. Sitruuna 2020 (Kaisa Haatainen) AK
Mileva Maricin kuvitteellinen elämäkerta, joka tekijän mukaan perustuu mahdollisimman pitkälle tosiasioihin. Mikäli puoletkin on totta, Albert oli törkimys, joka varasti Milevan ideat ja matemaattiset työt, eikä edes antanut Milevan nimeä näkyviin missään julkaisussaan. Ihmisenäkin oli mies sovinisti oikein viimeisen päälle. Ehkä jutussa on perää, en mene takaamaan.
15. Buzzati Dino: NOIDUTTU TAKKI §§½
236 s. Basam Books 2020 (Leena Rantanen) AK
1970-luvulla luin esperantonkielisestä Sennacieca Revuosta novellin, joka jäi mieleeni. Nyt löysin sen suomeksi, tästä kokoelmasta. Novelli on nimeltään Seitsemän kerrosta. Kirjan jutut ovat kovin eritasoisia. Suomentaja on tehnyt kaiken muunkin mahdollisen, kansikuvaa myöten. Ehkä hänen olisi kannattanut tarkistuttaa suomennokset.
16. Adema Tjeers: DEKKINGA FUĜAS §§½
220 s. DEF 1957 (F. Faulhaber) YK
Alankomaalainen viihderomaani, mainiota ajankulua. Uskomattomia ovat tapahtumat. Apteekkari luulee tappaneensa inhottavan tätinsä, pakenee, omii liikenneonnettomuudessa ruhjoutuneen sanomalehtimiehen identiteetin, elää ja rakastuu, jää kiinni mutta täti olikin jäänyt eloon, mies menee hellunsa kanssa oikeassa hahmossaan avioon ja aurinko paistaa.
17. Tuomola Olavi: PROFESSORI LOHIKOSKEN KEKSINTÖ §§
187 s. Wsoy 1942 YK
Professori keksii äänenpoistolaitteen. Hänet murhataan ja laite varastetaan. Härvelillä poistetaan pankkiryöstön räjäytysten äänet, jolloin anastaminen on vaivatonta. Komissaari Somero joukkoineen selvittää rikoksen, ja keksintö toimitetaan Suomen armeijalle. Vapise Venäjä!
18. Jansson Tove: KEVYT KANTAMUS §§§
266 s. Wsoy 1989 2.p (Oili Suominen) YK
Minulle liiankin hienoja novelleja, joista yksi on ihan oikea dystopiakertomus. Eniten minua miellytti pitkähkö kertomus Kivipelto, joka ei anna luomispakosta lämpöistä kuvaa. Hyvä, että on työuransa tehnyt vähemmän vaativissa olosuhteissa. Teos pannaan fantasiahyllyyn.
19. Joensuu Matti Yrjänä: HARJUNPÄÄ JA RAKKAUDEN LAIT §§§
250 s. Otava 1985 2.p YK
Harjunpää, Onerva ja muutama muu poliisi toimissaan. Yksi jepari tappaa itsensä ja ylitöitä on liikaa. Auervaara-tyyppi murhaa naisia ja Onervakin on uhattuna. Kuinkas sitten kävikään, no, hyvin kai. Tai miten sen nyt ottaa.
20. Risto Juhani: PEIPONLENTO §§
230 s. Like 2004 (1972) 2.p YK
Rattijuopot rakentelevat lentoasemaa Seutulaan. Palkkarahat ryöstetään ja murha tehdään. Paikallispoliisi ratkoo rikoksen ja isommat kihot vikisevät. Loppuratkaisu on kuin poirottia – kaikki kutsutaan samaan parakkiin ja Hassinen latoo todisteet lankkupöydälle. Sujuvan epäloogista teksitä.
21. Gamow George: HERRA TOMKINS IHMEMAASSA
153 s. Karisto 1962 (P.Laurila) AV
Scifilistoilla roikkuva teos. Alkupuoli on kevyttä kerrontaa miten hra Tomkins kokee kvanttifysiikan yms. unissaan. Jälkipuoli on ankaraa tieteellistä tekstiä kaavoineen kaikkineen. Voihan tätä veikeäksikin sanoa.
22. Hargla Indrek: APT. MELCIOR JA PILATUKSEN EVANKELIUMI §§§
424 s. Into 2021 (Jouko Vanhanen) YK
Tämä sarjan 7. teos on liian pitkä ja rönsyilevä. Pilatuksen evankeliumilla on liian vähäinen osuus ja apteekkarin nuoruudensekoiluilla ei sinänsä ole mitään tekemistä itse juonen kanssa. Edes nunnatyttären keksimä ratkaiseva todiste ei ole looginen. Sujuvasti kirjoitettu kirja ei ole sarjan parhaita.
23. Skiftesvik Joni: KOTIKOIVUINEN MIES §§§
228 s. Wsoy 1999 YK
On merta, on laivoja, on irrallisia ihmisiä jotka yrittävät joten kuten elää. Kyllä koulua pitäisi käydä, mutta minkäs teet kun opettaja on paska ja pedofiili. Pauli seilaa elämänsä läpi, hetkissä on huumaa ja leskessä lämpöä. Kaikki muu vääryyttä, vaikka ei Paulikaan puhtopoika ole. Ankea kirja.
24. Valtaoja Esko: KAIKEN KÄSIKIRJA §§§§
215 s. Ursa 2012 8.p AK/YK
Lyhennelmä sisällysluettelosta: ”Todellisuus, Lait, Kaiken alku, Järjestyksen kasvu, Elämä, Ihminen, Historia, Oikea ja väärä, Usko ja tieto, Henki.” Siinä painavaa asiaa. Kosmologi, fyysikko, agnostikko ei väitä tietävänsä mitään (mutta kyllä tietää), Viimeinen lause: Olen halunnut innostaa sinua ajattelemaan, en kertoa sinulle, mitä ajatella.
25. Jokinen Seppo: KOSKINEN JA RAADONSYÖJÄ §§§
288 s. Karisto 2000 3.p YK
Aivan oivallista viihdettä josta ei muistijälkeä jää. Raha taitaa olla murhien motiivi. Vaimon ja pojan kanssa Koskisella on iankaikkisen samat murheet kuin muillakin poliisisarjojen poliiseilla. Keksisivät jotain uutta.
26. Skiftesvik Joni: LIKINÄKÖINEN LUUTNANTTI §
178 s. Wsoy 1989 YK
Suomi ja Ruotsi sotivat Tornionjokilaaksossa. Typerää haahuilua johtaa kaistapää kenraali, putininoloinen, ja hänen liki sokea adjutanttinsa. Jos takoitus oli kirjoittaa veijariromaani, aie lipsahti pahasti outaan. Fantasiahyllykirja silti.
27. Kujala Kalervo: KUN RUOTSI PYSÄHTYI §
180 s. Finn-kirja 1977 YK/AK
Useiden tiedostojen mukaan tämä on scifiä. Ei ole. Kaukaa hipaisten voi teoksen panna luokkaan ”entä jos”, johon mahtuu puolet kaikesta kirjallisuudesta. Kehno poliittinen fiktio tämä myös voisi olla, sen verran työväenlaulut raikavat. Siirtolaiset ovat lakossa. Siirtolaiset bailaavat ja joraavat kylillä ja kotosalla. Ruotsi tuntuu elävän kuin ennenkin. Panen fantasiahyllyyn, varoituksen sanojen kera.
28. Dickens Charles: DAVID COPPERFIELD I. §§§
519 s. Karisto 1948 (J. Hollo) AK
Davidin elämäkerta, ensimmäinen osa. Kurjaa on herkkäuskoisen pojan alkutaival. Kummasti sitä vain eletään ja opiskellaan ja ensimmäisen osan lopussa jo hoidetaan valtion virkaa. Kovin paljon teoksessa on sanoja ja sivuja. Ainakaan heti en aloita toisen osan lukemista.
29. Lompolo Jouni: MAAILMAN KOLMANNEKSI VAARALLISIN MERI §§§
189 s. Tammi 1990 AK
Erilaisia novelleja, joista yksi, Ennen lumia, kertoo lähitulevaisuuden kriisistä ja näin ollen teos kuuluu fantasiahyllyyn.
30. Jokinen Seppo: LYÖDYN LAKI §§§
407 s. Crime Time 2018 YK
Sujuva Koskis-dekkari jonka juoni liippaa läheltä Hitchcockin filmiä Muukalainen junassa. Onneksi kirjailija tunnustaa sen teoksessa. Henkilökohtaisia avio- ym. ongelmia saisi olla vähemmän mutta hyvä näinkin. Pääroisto jää nalkkiin ja harhaanjohdetut selviävät vähemmällä. Ja Koskisen ja Lundelinin omakotikattotalkoot lykästyvät miltei imelästi.
31. Waltari Mika: FINE VAN BROOKLYN §§§§
85 s. Wsoy 1997 AK
Teoksessa 3 pienoisromaania. Enpä ollut ennen tätä pikku helmeä lukenutkaan. Kertoja matkustaa Ranskaan ja juuttuu nuoren naisen takia Carnacin kaupunkiin. Pikkupimu on Waltarin mielimallinen eli oikukas, viettelevä ja julma. Vastaavia hahmoja on useita Waltarin tuotannossa, räikeimpänä Sinuhen Nefernefernefer.
32. Waltari Mika: SELLAISTA EI TAPAHDU §§§§
n. 50 s. Wsoy 1997 AK/YK
Teoksessa 3 pienoisromaania. Kone lähtee Helsingistä ja tuhoutuu keskieurooppalaiseen vuoristolaaksoon. Sodan uhka on kaiken tapahtuvan yllä ja mies ja nainen, eloonjääneet, kulkevat hevosvankkureissa, aurossa, junassa ja lotjassa. Sinne he myös jäävät, mihin lie ja miksi. Miltei pitäisi panna fantasiaosastoon. No, en pane. (Voi olla, että panisin, jos minulla olisi teoksen ensi painos: Leo Arve: Unohduksen pyörre)
33. Goldberg Kaarina: RÄMÄPÄINEN ROBOTTI §§
125 s. Otava 1995 AV
Velmu robotti nimeltä Ruponen omaa hyvän terässydämen, lopettaa virolaisen tytön kokeman koulukiusaamisen ja on lämpimästi erilaisuuden asialla. Mutta satumaisuus puuttuu.
34. Salava L(auri) A(lfred): PHILIP PIM §§
112 s. Gummerus 1937 AK
Alaotsikko ”kärpästen kruunaamaton kuningas”. Vanhojen kirjojen kauppias Salava kertoo kärpäsyhteiskunnasta ja irvailee ihmiskunnalle. Eteenpäin kuljettava juoni puuttuu, joten teos jää yhden asian vitsiksi. Ostamani kappale on alleviivailtu, jopa marginaaleihin on kirjoitettu huomioita, sic useimmin. Joten on tämä tehonnutkin. Minuun ei.
35. Jansson Tove: NUKKEKAAPPI §§§
182 s. Wsoy 1980 (Eila Pennanen) YK/AK
Unen ja tarun välimaastossa, osin mielen sisällä kulkevia tarinoita, jotka haluavat päästä fantasiahyllyyn. Menkööt.
36. Oja Heikki: EKSOPLANEETAT
255 s. Ursa 2020 AK
Upeasti kuvitettu asiateos eksoplaneetoista – miten niitä havaitaan, minkälaisia ne ovat ja minkälaisilla planeetoilla voisi olla elämää. Lisäksi kerrotaan mm. että Kolmion tähdistössä sijaitsevalle auringolle HAT-P-38 on annettu nimi Horna ja sitä kiertää planeetta nimeltä Hiisi. Se on kaasuplaneetta, joten ei sinne voi mökkiä rakentaa.
37. Paasilinna Arto: JÄNIKSEN VUOSI §§§
182 s. W&G 1986 3.p YK
Taisin lukea tämän ensimmäisen kerran, elokuva on tietenkin läpituttu. Elokuva on jopa parempi, turhia juonenpätkiä on oikeutetusti viskattu romukoppaan. Teos on scifilistoilla, pitää ollakin ihan lopun vuoksi, jossa päähenkilö annihiloituu eli kävelee ulos vankilan sellistä seinän ja ulkomuurin läpi ties minne.
38. Waltari Mika: KUUN MAISEMA §§§ §§
n. 80 s. Wsoy 1997 YK
Pienoisromaani kirjassa Kolme pienoisromaania. Tämä on täydellinen teos, muuta ei tarvitse sanoa.
39. Lawrwnce H. L.: VALKEUDEN LAPSET §§½
247 s. Wsoy 1962 (Panu Pekkanen) Korppi 16 AK
Kappas vain, scifiä ihan kunnolla. Vahinkomurha, jengejä, radioaktiivisuutta, ihmiskunnan tuho edessä kun lapset loppuvat, ja 14 ylipätevää ja säteilevää kakaraa, joista koittanee uuden ihmiskunnan alku. Teos on viihdyttävä sekasotku.
40. Harju Antero: KAPINA KORALLIMERELLÄ §§
274 s. Otava 1957 YK
Edellinen osa, Xardonia-saariston salaisuus, oli vetävämpi. Nyt scifi-osuus puuttuu miltei kokonaan ja keskitytään ottamaan kiinni gansteria nimeltä Kenguru-Omar. Kovin monenlaisilla vehkeillä kuljetaan ilmassa, veden päällä ja alla, ja jäähän konna kiikkiin. Salaman kulkunopeus 468000 km/s on puppua (s. 147).
41. Waltari Mika: NAINEN TULI PIMEÄSTÄ §§§§
248 s. Wsoy 1988 2.p AK
Kerrassaan mainioita novelleja, enimmäkseen. Niminovelli Nainen… on liki kauhun ja fantasian rajalla. En pane hyllyyn.
42. Mikkola Marja-Leena: OVI TOISEEN MAAILMAAN §§
172 s. Otava 1989 YK
Teemua, hieman toisenlaista poikaa, kiusataan. Teemu löytää tyttöystävän toisesta maailmasta oudon oven takaa. Kiusaajat saavat köniinsä. Mutta miksi oudossa maailmassakin soditaan, ei sovi kuvioon. Lopun sekava kirjallistaiteellinen löpinä laskee kirjan tehoa. Ehkä oikeat kakarat kokevat lukiessaan tunnelman toisin.
43. KOTIMAISIA TIETEIS- JA FANTASIAKIRJAILIJOITA
301 s. BTJ Kirjastopalvelu 2006 AK
19 henkilöä kirjoittaa arviointeja suomalaisista alan kirjailijoista. Mukana 41 kirjailijaa. Pääosin arvioinnit ovat asiallisia, paria fanikirjoitusta lukuun ottamatta. Samalla saa selvityksen ko. henkilöiden kirjoittamista alan kirjoista. Lisäsin puutoslistalleni kymmenkunta teosta.
44. Ingman A. E.: SUURSALON HALLI §§½
95 s. Karisto 1972 (1917) AK
Koira kertoo elämästään talokoirana, ja itsellisenä metsänelävänä sen jälkeen, kun se on pantu vanhana viralta ja uhattu hirttää. Sujuva keromus, mukana suurpetoja, jäniksiä ja onnellinen loppu, kun nuori-isäntä ottaa Hallin takaisin pihaansa.
45. Kapteeni Teräs (Jalmari Kara): SUUR-ISÄNMAA §§
433 s. Kirja 1918 YK
Venäjä ja Englanti kukistetaan sotimalla, suomalaisten valttina kotimaassa keksitty metalli, joka on kevyttä ja kestävää. Tarina kulkee menneessä, nykyajassa (siis 1918) ja tulevassa, eli 1940-luvulla. Saksan kanssa ollaan mainiota pataa ja Suomella on kuningas. Rajat on vedetty laajalle ja sukulaiskansat vapautettu ryssän ikeestä. Kirjallista taitoa Karalla on, mutta suursuomiaate mättää pahemman kerran.
46. Martinheimo Asko: SIMPUKKAPRINSESSA §§½
216 s. Wsoy 1995 AK
Melkein hellyttävä kertomus tytöstä, nukesta ja hyvistä ihmisistä. Irmeli Huovisen onnistunut kuvitus tukee tekstiä. Mielikuvituksen lentoa jutussa riittää. Hutera liimasidos muuten tukevassa kovakansikirjassa ei ole kelvollinen millekään kirjalle, saati sitten lastenkirjalle.
47. Jansson Tove: VAARALLINEN JUHANNUS §§
140 s. Wsoy 1970 3.p (Laila Järvinen) YV
Tsunami peittää alleen Muumilaakson. Uivassa teatterissa pelastuu osa laakson asukkaista, osa viipyy ties missä. Vesi laskee ja kaikki palaavat kotiin. En virittäytynyt tunnelmaan. Oma vika?
48. Nummi Markus: KADONNUT PARIISI
207 s. Otava 1994 AK
Lassi Nummen pojan Erkko-palkittu esikoisteos, joka on scifi-listoilla. Pariisi katoaa. Kadonnut Pariisi kummittelee koko ajan taustalla, arkistoineen kaikkineen, mutta ensi sijassa on kyse ihmiskohtaloista, suhteista ja linnasta Espanjassa (vrt. K. V. Laihonen). En niin paljon päässyt juttuun sisälle, että antaisin pykäliä. Olkoon fantasiahyllyssä.
49. Outsider: PETROSKOIN MUSTA HÄMÄHÄKKI §§
192 s. Seaflower 1991 YK
Korkea-arvoinen suomalainen sotaherra toimii Petroskoissa toisen maailmansodan aikana Neuvostoliiton agenttina. Saadaan mies kiinni ja otetaan nirri pois. Teoksen lopussa on kahdeksansivuinen scifinovelli Huurteinen kuolema. Sen takia kirja pannaan fantasiahyllyyn.
50. Remes Ilkka: PEDON SYLEILY §§§½
466 s. Wsoy 1999 YK
Teos on lueteltu kirjassa Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. No, enpä tiedä. Jos lopussa Hitler olisi ammuttu, tämä olisi ollut rinnakkaismaailmateos, tällaisena vakoilukirja toisen maailmansodan ajoilta. Uskon itseäni kokeneempia ja pistän opuksen fantasiahyllyyn. Outoa – Remes käyttää tiedoitus-sanaa. Ei sellaista ole suomen kielessä.
51. Huhtala Pentti J.: JUPITERIN VALLOITTAJAT §½
200 s. Gummerus 1957 YK
Mitään järkeä ei teoksen peruslähtökohdissa ole. Kaasuplaneetta Jupiterilla ei ole pintaa, jolle tupansa rakentaisi. Pojat pääsevät kuumatkalle, mutta mennessä tapahtuu onnettomuus, ja pojat joutuvat erillisosastossa avaruuteen hukkatielle. Jupiterilaiset pelastavat heidät. Jupiterissa pojat taas pelastavat koko planeetan hurjien venuslaisten hyökkäykseltä. Planeettamatkat tehdään hujauksessa ja onnellisesti päästään takaisin Maahan, vaikka Kallea jäikin tummasilmätyttö nimeltä Seitsemänkymmentäkuusi kaipaamaan.
52. Kirstilä Pentti: JÄÄHYVÄISET UNELMILLE §§
262 s. Wsoy 1996 AK
Ihmeen eroottinen kertomus palkkamurhista, petoksista ja työhönsä tympääntyneestä poliisi Hanhivaarasta.
53. Niskanen A. J.: TUPLAELÄMÄ JÄILLÄ §
252 s. Lapin Ursa 1998 YK
Eräänlaista henkisen puolen scifiä nämä kolme yhteenliittyvää juttua ovat. Enkä minä väitä viihtyneeni näiden seurassa. Tekijän edellinen – Suuri Viisari – oli vetävämpi. Luulin kirjoittajaa poikaseksi, mutta hän on syntynyt 1935. Ja tuplaelämä jäillä on viinaryyppy.
54. Tamminen Petri: RIKOSROMAANI §§
173 s. Otava 2012 AK
Ankeuttaja Ångström aiheuttaa harmia Suomen maassa. Komisario Vehmas koettaa saada hänet kiinni ja vastuuseen. Ei saa. Tylsä juttu.
55. Nevalainen Liisa: MUSTA SINFONIA §§
220 s. UKK 1982 AK
Näyttelijä Nevalainen, Hannes Häyrisen vaimo, kirjoitti näyttelijäuransa jälkeen kahdeksan dekkaria. Tämä on jotenkin hellyttävän kömpelösti kirjoitettu tarina kahdesta murhasta ja komisario Karpalosta. Sujuvasti tämän luki eikä mieleen jäänyt pahaa makua.
56. Mikkola Marja-Leena: JÄLKEEN KELLO KYMMENEN §§½
203 s. Otava 1984 AV
Noin kymmenvuotiaan tytön mielikuvitusmaailma nivoutuu reaalielämään. Mukaan mahtuu kulttuurisuojelua, kiusaamista ja ystävänkaipuuta. Rauhallinen lastenkirja, fantasiahyllyyn omiaan.
57. Rendell Ruth: KERRO, KERRO KUVASTIN §§§
464 s. Gummerus 2007 2.p (Marja Luoma) AK
Kielellisesti ja tunnelmaltaan mainio teos, jota kuitenkin oli hieman kiusallista lukea. Loppuratkaisu tekee teoksesta kauhukirjan.
58. Remes Ilkka: PÄÄKALLOKEHRÄÄJÄ §§½
455 s. Wsoy 1998 3.p YK/AK
Remeksen esikoisromaani, rinnakkaismaailmateos, jossa Neuvostoliitto on miehittänyt Suomen toisen maailmansodan jälkeen. Porukkaa viuhtoo pikkuisine atomipommeineen sinne tänne, pentujakin kidnapataan ja helikopterit säksättävät. Lopussa muka Gorbatsov vetää joukot pois Suomen alueelta. Epäuskottava, liian laaja juttu.
59. Väyrynen T ja T: KUUMAN TUULEN AIKA §§§
280 s. Tammi 1996 RM
Vetävää menoa kokeneelta kirjailijapariskunnalta. Tapahtumapaikan voisi käsittää rinnakkaismaailmaksi – ihmiset toimivat keskiaikana Välimeren maissa toisenlaisissa yhteiskunnissa. Tässäkin on liikaa sotimista, joka Väyrysten mielestä kuuluu jännittävään normaaliin elämään. Muuten inhimillisyyden ja tasa-arvon ajatukset ovat kohdallaan ja hyvyys tuntuu saavan palkkansa.
60. Väyrynen T ja T: KUNINGASTIE §§§
295 s. Tammi 1997 RM
Sormus-trilogiaa kait mukaillen toinen osa Vuorileijonan varjo-trilogiasta on sotainen. Rauhan aate yrittää vaikuttaa taustalla, mutta sota koetaan välttämättömäksi itsepuolustuksen välineeksi. Sujuvasti kerronta etenee eikä moraalikaan aseta päähenkilöiden himoille turhia esteitä. Lastenkirjoja nämä eivät ole, nuoristo lukee muunlaista. Mutta vahukselle veikeää lukemista.
61. Graham Caroline: KÄMMEKKÄ KUKKII KUOLEMAA §§½
287 s. Tammi 1991 (Jaana Lahtinen) RM
Viiden ruumiin dekkari, jossa Midsommerin murhien ylikomisario Barnaby löytää ratkaisun. Vanha mummeli murhataan, tauluja maalataan ja myrkkyjuomaa keitellään. Soppa siitä syntyy eikä ylikomisarion vaimo osaa laittaa ruokaa. Mutta ratkaisu löytyy ja hyvä niin.
62. Pettersson Lars: VERIJÄLJET LUMESSA §§§½
377 s. Minerva 2015 (Salla Korpela) RM/YK
Kovin tulivat mieleen Åsa Larssonin Rebekka Matinsson-kirjat. Syyttäjä Anna tulee pohjoiseen, selvittelee paikallispoliisien kanssa murhia ja muuta rikollisuutta ja asettuu asumaan joen partaalle miesystävänsä kanssa. Mutta ihan vetävää ja mielenkiintoista tekstiä Lasse kirjoittaa. Sarja on jatkoa teokselle Koutokeino, kylmä kosto, jonka senkin voisi lukea.
63. Lydecken Arvid: KUULAHDEN MOHIKAANIT §§½
104 s. Otava 1926 YK
Tämä on scifiä. Kaksi poikaa haaksirikkoutuu veneellään Suomenlahdella oudolle lasitornille. Sisällä on kaikenlaista ihmeellistä – mm. manuuri, joka kulkee maan ja veden läpi. Koska oikea aika ei vielä ole tullut, paikalliset manuaarit elävät merenalaisissa tiloissaan salassa ja kehittävät tietojaan, jotka paljastetaan ihmiskunnalle vuonna 2500. Pojat päästetään ihmisten ilmoille, kun he ovat luvanneet pitää kokemansa salassa. Ja kukapa heitä uskoisikaan. Mikä on se suuri tulevaisuudessa paljastettava salaisuus, ei käy ilmi. Joten odotetaan.
64. Hagman Tyko: SATUJA JA RUNOJA LAPSILLE
175 s. Otava 1928 AK
Tyko kirjoitti 1880-luvulla kolme satu- ja runokokoelmaa, joista hänen tyttärensä Lisa Hagman toimitti tämän valikoiman. Mukana on kaksi scifinovellia. Lisäksi on joulusatuja, historiallisia kertomuksia ja runoja. Kiinnostava teos, jonka on kuvittanut vapaaherra Emin Cedercreutz leikesilueteillaan.
65. Hotakainen Kari: SYNTISÄKKI §
237 s. Wsoy 1995 AK
Hotakainen ja minä elämme eri kuplissa enkä minä miestä tajua. Tässä teoksessa piru ja jumala, musiikki ja Kolkko-Jooseppi sekasotkussa josta minulle ei selvää kuvaa auennut. Mea culpa?
66. Krohn Leena: SFINKSI VAI ROBOTTI §§½
100 s. Wsoy 1999 AK
Pienikokoinen kaunis teos, kirjailijan oma kuvitus käsitellyine kuvineen yhdistettynyä tyypilliseen Krohn-kerrontaan tuottaa ehjän, hieman teennäisen kokonaisuuuden.
67. Toivola Ritva: VAMPYYRIMUOTI §§
166 s. Tammi 1996 AK
Novellikokoelma nuorille, mukana monta fantasianovellia. Myöhemmät, Tuomenkukka-sarjan teokset, ovat vetävämpiä, tosin vain ensimmäinen on viime vuosituhannelta. Kirjassa tekijän omistus.
68. Väyrynen T ja T: TÄHTIEN KOSKETUS §§½
271 s. Tammi 1997 YK
Vuorileijonan varjo-trilogian päätös. Sodat jatkuvat, ajatuksia luetaan ja vallanhimossa patsastellaan. Raakaa on peli mutta lopussa auvo ja onni paistavat. Jottei menisi liian lällyksi, yksi päähenkilö menehtyy viimeisessä taistossa. Minulle edelliset osat olivat mieluisampia. Tai sitten luin ne otollisemmalla mielellä.
69. Laine Matti: SIVUKUJA §§
279 s. Gummerus 2009 RM
Sarjakuvapiirtäjä soheltaa elämässään, pyssyilläkin ammutaan ja ajetaan Chevrolet Impalalla. Vetävän alun jälkeen, siinä vaiheessa kun aseet tempaistaan esiin, taso laskee, kunnes viimeinen lause romahduttaa koko jutun.
70. Lydecken Arvid: AARTEENETSIJÄT §§
n. 115 s. Otava 1948 2.p RM
Yhteissidonta Niilin rannan salaisuuden kera.
Vaatturimestarin poika löytää edesmenneen ukkinsa jäämistöstä vihjeen aarteen olemassaolosta. Vihje johtaa Heidelbergiin, sieltä seuraava vihje Gennesaretin järvelle, ja löytyyhän aarre. On lipas täynnä elämänohjeita ja sentään myös pankkikirja. Hankalaa on joidenkin perintöään nostaa. Da Vincihän tästä mieleen tuli. Tokko Dan-setä sentään tätä lukenut.
71. Peters Ellis: VAARALLINEN PYHIMYS §§§½
234 s. Otava 1990 (Juhani Karve) RM
Veli Cadfael tutkiskelee murhaa ja muita konnuuksia ja lääkitsee samalla yrteillääm apua tarvitsevia. Pyhimyksiä kaivetaan haudasta ja haudataan ja lipsahtaa hautoihin vähän muitakin, mutta lempivät saavat toisensa ja Shrewsburyn luostari saa suojakseen toimivan reliikin.
72. Peters Ellis: PYHÄN PIETARIN MARKKINAT §§½
254 s. Otava 1991 (Juhani Karve) RM
Shrewsburyn kylässä järjestetään markkinat, joiden tuotto kuuluu luostarille. Kauppamies pääsee hengestään ja toinenkin listitään. Ja kaiken syy on poliittinen ilmiantokirje, joka kulkee jonkin aikaa Annan rintojenkin välissä. Anna hurjistuu ja polttaa niin kirjeen kuin pahan sedänkin ja saa Philipinsä ja ikuisen onnen.
73. Forss Timo Kalevi: HELISMAA §§§§
361 s. Like 2021 AK
Muistojen bulevardin kuultelijana törmään jatkuvasti Kärki – Helismaa-kaksikkoon, joten luin tämän teoksen. Helismaa oli sivistynyt sanataituri, jota on pakko ihailla. Kyllä häneltä sävellystyökin onnistui. Elokuvatuotanto oli alkeellista, aikaan soveliasta rahankeräämistä, laulujen sanoitus on suurelta osin kuolematonta. Eräässä kohdassa lainataan Jake Nymania, joka sanoo suurin piirtein, että nykytekstittäjät eivä lue kirjallisuutta ja kirjoittavat siksi mitäänsanomatonta tekstiä. Helppo tähän on yhtyä. Yhdeksänkymmentä viimeistä sivua ovat liitteitä.
74. Erola Lasse: TAPSA §§§
458 s. Helsinki-kirjat 2012 RM
Tapio Rautavaaran elämäkerta. Luin aikaisemmin omaelämäkerran En päivääkään vaihtaisi pois. Tässä Erola korjaa teoksen tahattomat tai tahalliset virheet ja kertoo myös Tapsan elämän vähemmän auvoiset puolet, alkoholismista lähtien. Mutta monena oli mies – keihään olympiavoittaja, maailmanmestari jousiammunnassa, laulaja, sanoittaja ja säveltäjä. Sekä Reissumies.
75. Päätalo Kalle: IIJOEN KUTSU §§½
648 s. Gummerus 1990 Iijokisarjan 20. teos. YK/RM
Kalle mestaroi Tampereella rakennuksilla ja hankkii koiran. Taivalkoskella julistetaan haettavaksi kunnanrakennusmestarin toimi ja Kalle valitaan. Laina panee hanttiin, mutta pohjoiseen muutetaan. Sarjassa kuusi osaa lukematta. Saatan saada urakan loppuun, ennen kuin menetän henkeni tai lukemiskykyni.
76. Pietola Eino: JÄÄKÄRIT, ETEENPÄIN! §§§
196 s. Gummerus 1990 RM
Eläkkeelle jäätyään Pietola heittäytyi kirjailijaksi. Sotakirjoja ilmestyi rivissä, tämä eräs niistä. Olen muutaman ennenkin lukenut. Kerronta on sujuvaa ja asiallista. V. 1920 syntynyt mies ehti sodassa itsekin olla.
77. Sanders Lawrence: PEITEJUONI §§§
319 s. Gummerus 1992 (Hanna Tarkka) RM
Jalokividynastia välittää itselleen kullanväriseksi maalattua lyijyä pestäkseen huumerahaa. Mutkia on matkassa, huumetta, salalempeä ja kieroutta koko rahalla. Ainoa rehellinen mies tapetaan ja myös muutama epärehellinen. Mutta päävakuutustutkijanainen välttää aviopetoksen houkutuksen, paljastaa kuprut ja palaa kokkimiehensä luo.
78. Palmer Bob: ANSALDON ROOLI §-
125 s. Fennia 1944 RM
Luin tämän tekeleen, koska kirjoittaja Kaarlo Nuorvala on salanimellä Reino Arras kirjoittanut myös scifiä, eli teoksen Seikkailu meren pohjalla. Liki kahdeksankymmenen kirjan kirjoittaja tekeili tuotteitaan myös useilla muilla salanimillä. Lisäksi hän käsikirjoitti elokuvia, jopa näytteli muutamassa. Luettuani teoksen huomasin sen ennenkin lukeneeni, 11 vuotta sitten.
79. Lydecken Arvid: MEREN POHJALLA §½
86 s. Otava 1963 YK
Tämä on satukirja, vaikka fantasialuokkaan ilmoitetaan lähdeteoksissa. Sadun ja fantasian erottaminen toisistaan on tosin mahdotonta. Sisar katoaa vesille, veli uneksii merenpohjamaailman, jossa sisar on Ahdin kodissa. Poika kävelee seuraksi hakeakseen sisaren takaisin maan päälle. Vellamo kieroilee, hait ja mustekalat hyökkäilevät. Veli herää ja sisar löytyy elävänä autiolta saarelta. Eipä hääppöinen juttu.
80. Pohjanen Bengt: KORPELANLIIKE
174 s. Barents 2019 (Mari Johansson) YK
Kolmella kielellä kirjoittavan Pohjasen teos korpelalaisuudesta on tietomiehen kirjoittama. Kirjassa alkuosa on kaunokirjallinen kertomus, loppu tiukkaa asiaa Meänmaan uskonnollisuudesta henkilökohtaisesti nähtynä. Olen miehen kanssa keskustellut Valamon luostarissa. Tolkun heppu.
81. Larsson Åsa: MUSTA POLKU §§½
368 s. Otava 2007 (Katriina Savolainen) AK
Rebecka Martinsson-sarjan kolmas teos. Liikaa murhia, tai paremminkin teurastuksia, kirjassa tehdään. Afrikka-politiikkaa ja taloudellista kähmintää on suurin määrin eivätkä henkilötkään ole herttaisia. Kirjoista tehdyt televisiofilmit taitavat miellyttää minua enemmän.
82. Sariola Mauri: ROTAT POIS LAIVASTA §§½
271 s. Gummerus 1986 (1956) 5.p RM
Aikaansa (1950-luku) sidottu Sausikoski-kertomus, joka nykylukijasta tuntuu naurettavalta. Mutta sujuvaa on kerronta ja tupakkia palaa niin perhanasti.
83. Paasilinna Arto: ROVASTI HUUSKOSEN PETOMAINEN MIESPALVELIJA §§
248 s. SSKK 1996 RM
Emokarhu kuolee sähköiskuun ja Huuskonen ottaa pennun elätikseen. Kiemuraa on kaikenlaista, vaimo lähtee, uusia tulee tilalle, karhun kanssa kierretään ympäri Eurooppaa ja salasanomaa selvitetään. Kovin raamatullinen on loppu eikä teos kuulu Paasilinnan parhaimmistoon. Silti saa sijansa fantasiahyllyssä.
84. Sariola Mauri: NE VIULUT VASTA MAKSOI §§½
189 s. Gummerus 1983 RM
Petkuttajaa petetään, hänet tapetaan ja rahat joutuvat murhaajalle ja tapetun naisystävähoukutuslinnulle. Mutta paikalle saapuu Susikoski ja hommaa syylliset rautoihin. Lukeehan näitä Sarioloita uudelleen näin kesähelteellä.
85. Sariola Mauri: PITKÄ MATKA LIVERPOOLIIN §
297 s. Gummerus 1963 3.p RM
Kun Sariola pysyttäytyy rikoskertomuksissa, teoksia lukee kepeästi. Mutta tekeleissä, joissa mies kertoo selvästi omia äärimielipiteitään, ei kunnian kukko kieu. Vaikka kyseessä on aluksen kapteeni joka asiaa pohtii, haiskahtaa itse Mauri takana. Tokkopa joka nainen haluaa tulla reilun ja komean miehen raiskaamaksi. Muutenkin matkan vaiheet ovat kirveellä veistettyine hahmoineen iljettävää luettavaa.
86. Sariola Mauri: UKKOTUOMARIN VIIMEINEN JUTTU §§
217 s. Gummerus 1966 RM
Kun muut kirjat on luettu, voi aina lukea helteellekin sopivia Sarioloita uudelleen. Ukkotuomari antaa viime töikseen väärän tuomion vaikka eipä tuo ukkelin vika ollut. Roisto jää tempuistaan kuitenkin tuomarin vipuun viime tipassa sattuman kautta Pariisissa. Ukkotuomari vetelee viimeisiään syöpäsäkkinä joten tunnustus irtoaa hieman laittomasti uhkailemalla pistoolilla, ja puuttuu vielä kohtalo peliin kun renttu lipsahtaa kaiteen yli ja viskaa veivinsä.
87. Bruun Staffan: PIZZA AL-QAIDA §§
286 s. Otava 2004 (Seppo Hyrkäs) RM
Burt Kobbat-kirja, jossa ei ole fantasiaa, kuten on sarjan alkupään kirjoissa. Tohelot terroristis sotkevat valtiot, kaupungit ja pizzeriat keskenään. Henkilöt ovat epäuskottavia karrikatyyreja eikä jännityskään nouse nautittaviin määriin.
88. Sariola Mauri: SUSIKOSKI OTTAA OMANSA §§½
270 s. Gummerus 1961 2.p Salama 58 RM/YK
Parempaa Sariolaa, missä juoni melkein pysyy mahdollisen rajoissa eikä kirjailija tuputa äärioikeistoasenteitaan lukijalle.
89. Taiga Marton: KOMISARIO KAIRALAN TUTKIMUKSIA 2 §§§
288 s. Wsoy 1991 Sapo 350 RM/YK
Martti Löfberg kirjoitti Kairala-juttuja 1932 - 1940 suomalaisiin sanomalehtiin. Näistä on koottu kaksi kokoelmaa jotka lukee ihan mielikseen. Teos joutaisi fantasiahyllyyn, novellissa Kairala on omavaltainen (Seikkailukertomuksia 222/1940) Helsingin olympialaiset 1940 pidettiin. Vaikka ne sodan takia peruttiin ja pidettiin vasta 1952. Olkoon panematta.
90. Koskinen Kosti: IHMEELLINEN KUHERRUSKUUKAUSI §§½
260 s. Helmivyö 2021 2.p YK
Novelliteoksen (1930) uusintapainos, johon on lisätty 5 muuta kertomusta. Lisäys on tarpeeton kirjallisessa mielessä, mutta onpahan dokumenttina. Alkuperäiset kokoelmanovellit ovat aivan kelvollisia, mieleen tuli jopa Kuolleen silmät. Tapahtumat on ympätty ulkomaille, ikään kuin Suomessa ei kauheuksia voisi sattua. Nummelin ilmoittaa korjanneensa lyöntivirheet, mutta kokoelmassa on liian kanssa uusia kirjoitusvirheitä. En ole kohderyhmää, joten en ylipäätään riemusta (tai kauhusta) revennyt.
91. Hyrkäs Seppo: HULLU MAAILMA
269 s. Wsoy 2000 AV
Iltalehdestä koottu juttukokoelma, joka härskiydessään on ilahduttavaa luettavaa. Onko maapallolla älyllistä elämää, kysyy teos, ja vastaa epäillen.
92. Muhonen Pekka: VALINNANVAPAUS §§
304 s .VV -kustannus 1995 YK
1900-luvulla syväjäädytetty mies herätetään 2250-luvulla. Tauti on parannettu. Maailma on muuttunut utopiaksi. Teoksessa ei tapahdu mitään, miehelle kerrotaan miten maailmasta on poistettu kaikki ongelmat, rikokset ja sairaudet (mm. homous!?). Eli kirjoittaja kuvittelee maailman, joka hänen mielestään olisi paras mahdollinen. Väliin on tungettu puolivillaisia entisvitsejä, joita herätetty kertoo riemastuvalle kuulijakunnalleen. Toki matkustetaan malliksi jollekin planeetalle, sujahdellaan paikasta toiseen putkijunissa ja atomisiirrolla (jaunttaamalla). Puhutaan tunnetun maailman rajasta, mikä sekin lie? Ja kaiken perustana on Valinnanvapaus, jossa myös kaikki uskonnot edelleen toimivat mutta rauhanomaisesti, ja kaikkia niin kovin halihymyilyttää.
93. Niiniluoto Maarit: SIKS’ OON MÄ SURUINEN §§§½
300 s. Tammi 1982 AK
Toivo Kärjen elämäkerta, kirjoitettu minä-muotoon eli kuin Kärki itse puhuisi. Rillumarei-linjan monitoimimies olisi kelvannut jatsiin ja klassiseenkin, mutta onneksi pysyi kuosissaan. Muistojen bulevardilla taidetaan joka kerta soittaa ainakin yksi Kärki-Helismaa-tuotantoa oleva kappale. Ja hyvä niin.
94. Nevalainen Liisa: EVERSTIN TALO §§½
287 s. W&G 1985 YK
Harmitonta murhaviihdettä, jossa epäuskottavin on murhaaja. No, motiivit selvitetään ja sekalainen muu porukka jatkaa kehnohkoa elämäänsä.
95. Chandler Raymond: NAINEN JÄRVESSÄ §§§§
264 s. Wsoy 1986 (1954) (Kalevi Nyytäjä) RM
Ihmeekseni huomasin, etten ollut tätä Chandleria ennen lukenut. Erittäin epäonnistunut takakansiesite oli pilata lukukokemuksen. Pakkohan esite oli lukea tietääkseni olinko teoksen ennen lukenut. Marlowe on kova jätkä, naiset kauniita hempukoita, miehet rikkaita ja kieroja ja poliisit rikollisia. Mutta tunnelmaa löytyy ja murhaaja myös.
96. Aro Olli: SALAINEN RADIOASEMA §
133 s. Otava 1958 RM
Luen näitä vanhoja nuortenkirjoja scifiä ja fantasiaa niistä hakien. Tässä ei ole. Radioamatööriasiaa selvitetään ja pojanklopit plus kiintiötyttö panevat pystyyn ilman lupaa toimivan levyjä soittavan radioaseman. Tietenkin Petteri nappaa vielä uppoavan laivan hätäsanoman, ja varustamopäällikkö palkitsee porukan limonaadilla. Radioasema suljetaan eivätkä lapset joudu vankilaan. Voi jukra!
97. Zilahy Lajos: PRINTEMPO DE MORTO §§
119 s. Stelo 1947 RM
Unkarilainen esperantoksi käännetty teos. Suomennettu nimellä Surmaava kevät v. 1939. Rikas mies havittelee naista, nainen mielii toiselle, mies rakastuu toiseen, pelaa rahansa, on menossa naimisiin kun kuulee että ensimmäinen nainen ei mennytkään avioon vaan rakastaa miestä. Joten mies ampuu itsensä ja jättää sotkut jälkeensä. Kiusallista luettavaa.
98. Chandler Raymond: VUOSIEN VARJO §§§§
191 s. Wsoy 1989 (1958) (Kalevi Nyytäjä) RM
Kirjallisesti nautittava yksityisetsiväteos, jossa Marlowe selvittää rikokset hillitysti ja rehellisesti liikoja veloittamatta, vaikka yksi ja toinen on taaloja taskuun työntämässä.
99. Kekkonen Sylvi: AMALIA §§§
n. 120 s. Otava 1973 RM
Kokoomateoksessa Sylvi Kekkonen Teokset
Suomalaisen kansannaisen elämän kuvaus. Mies kuolee sodassa, poika tulee aikanana isännäksi ja Amalia muuttaa miniää pakoon veljensä luo kaupunkiin kotiapulaiseksi. Tämä on kerrottu hienotunteisesti ja ymmärtäväisesti. Ei Sylvin kirjoja siksi julkaistu, että hän oli Urhon vaimo.
100. Chandler Raymond: NÄKEMIIN, KAUNOKAISENI §§§½
288 s. Wsoy 1980 (1940) (Kalevi Nyytäjä) RM
Kaunokaisen nimi on Velma, eikä hän ole kovinkaan kiltti. Marlowe saa tapansa mukaan turpaansa parin päivän välein eikä laskuta kuin normaalin tuntipalkan.
101. Horna Henrik: KUOLEMA TULEE KELLO 12 §§
160 s. Lehtiyhtymä 1943 RM
Haapakoski kirjoitti paljon Horma-nimimerkillä lyhyitä kertomuksia. Tämä on yksi kootuista kokoelmista. Mukana on kolme ihan oikeaa kauhukertomusta, Luurankomies ja kellonsoittaja, Yö kummitusmajakassa ja Kauhujen talo. Näiden vuoksi pistän teoksen fantasiahyllyyn. Mitään kirjallista tai seikkailullista arvoa kertomuksilla ei ole.
102. Stevenson Robert Louis. D-RO JEKYL KAJ S-RO HYDE §§
67 s. Kardo 1980 (Albert Goodheir) YK
En ollut ennen kirjana lukenut. Mikäli kertomus ei olisi ollut ennestään tuttu, juttu olisi varmaan tuntunut ihmeellisemmältä. Lopun tilitys on jopa pitkäveteinen. Teos on varmaan loppuunkalutuksi analysoitu, joten en sano mitään uutta.
103. Jokinen Seppo: LYÖDYN LAKI §§§§
407 s. Crime Time 2018 RM
En mahda mitään sille, että luen näitä Koskisia mielelläni. Korkeintaan poliisien kotielämän vatkaamista voisi minun puolestani vähentää. (No, ihmisiä ne poliisitkin ovat. Olen muutaman mainion tuntenutkin.) Juonesta viis, itse sujuva teksti ja loogiset (useimmiten) tapahtumat riittävät.
104. SUOMALAISIA KANSANSATUJA
357 s. Karisto 1990 4.p YK/RM
Satujen puhtaaksikirjoittajaa ei ole merkitty, mutta jälki on kuin sanomalehtiuutisissa, kuivan toteavaa. Mukana on paljonkin tarinoita, joita ei ole muissa omistamissani kansansatukokoelmissa. Fantasiahyllytavaraa joka tapauksessa.
105. Bulthuis Rico: LA ALIA PASINTECO §§
291 s. IEI 1952 (Julia Isbrucker) YK/RM
Mies menettää muistinsa, harhailee kadulla ja hänet viedään hoitoon. Henkilöllisyydestä ei löydy todisteita. Mielenkiintoinen kertomus lopahtaa viimeisessä luvussa, kun henkilöllisyys selviää. Sujuvaa esperantokäännöstä oli hyvä lukea.
106. Itkonen Tuomo: NEIDONKENKÄ §§
152 s. Karisto 1955 YV
Satumainen teos, joka tuntuu perustuvan saamelaisiin kertomuksiin. Setä Herbert kertoo lapsille hurjia juttuja Lapinnoita Akmeelista. Pistän fantasiahyllyyn.
107. Niiniluoto Maarit: ESA PAKARINEN HANURI JA HATTU §§§
284 s. Wsoy 1980 AK
Rillumarei-lukemiseni päätösteos. Tämä ei yltänyt Kärki-Rautavaara-Helismaa-tasolle, mutta toki mielenkiintoa riitti. Esa oli vielä melkein kymmenen vuotta elossa kirjan tekemisen jälkeen. Momipuolinen mies hän oli, enkä ehkä arvostanut häntä tarpeeksi nuorukaisena (alle kuusikymppisenä). Siis ammattimies alallaan.
108. Mankell Henning: ENNEN ROUTAA §§½
427 s. SSKK 2003 (Laura Jänisniemi) RM/YK
Kurt Wallanderin tyttärestä tulee poliisi. Kurtkin on mukana tässä jutussa, joka vaikuttaa epäuskottavalta. Uskonvöyhkät suunnittelevat maailman valloitusta teloittamalla aluksi abortin teettäneitä naisia. Linda-tytär on mukana ratkaisussa, tosin isä Kurt hommat hoitaa kotiin. Ylipitkä kertomus.
109. Kuivaniemi Mirja: NEITOPERHO §§§
250 s. Kirjayhtymä 1984 2.p YK
Laura kasvaa maalaiskodissa pikkulikasta opiskelijaksi. Talon ja kylän asioita selvitetään soveliaasti, juomisia ja naimisia myöten. Tolkun kirja.
110. Kauttu Raija: NOUDA HÄNET, LEONTES §§½
381 s. Wsoy 1973 RM
Joku kuninkaan mallinen Hellaan mailta käski Leontesta hakemaan jotain Hyperboreasta, joka tuntui olevan nyky-Suomen seutuvilla. Sekaisin menin, muutama pyhä neitsyt kait oli aikanaan sieltä tullut Hellaan maille ja ainakin Leontesin kainalossa oli Vuoren Akan vanhin tytär kun kotimatka alkoi. Sujuvaa ajanvietettä, jossa vanhus ei pysynyt kärryillä.
111. Turunen Markku: SINÄ TAI SUN HENKES §§
182 s. Gummerus 1988 RM
Postiryöstö, nainen, naisen mies ja rakastaja. Ainoa voittaja on nainen, joka nauttii törttöjen vankilaan joutuneiden miesten rahoista missä lie rannalla maaten. Kevyttä komiikkaa.
112. Valtaoja Esko: TIEDONJANO
273 s. Ursa 2021 RM
Eläkepappa Valtaoja tutustuu Nature-lehden artikkeleihin kuukausittain vuoden ajan. Jutustelua, jossa on liian vähän tiedettä mukana.
113. Tenkanen Tommi: PIMEÄN AINEEN ARVOITUS §§§§
230 s. Ursa 2019 RM/AK
Todella mielenkiintoinen teos, vaikkakin pari vuotta vanha. Sain tästä sekä uutta tietoa että varmistusta aikaisemmille ehkä unohtuneillekin asioille. Pimeästä aineesta ei tiedetä oikeastaan mitään. Silti tämä kirja on tietoa täynnä. Pohditaanpa jopa, voiko pimeä aine muodostaa aurinkoja, planeettoja ja pimeitä olentoja. Ei Tenkanen tätä kokonaan kiellä.
114. Huovinen Veikko: KASINOMIES TOM §§
151 s. SSKK 1991 AK
Kolmanneksi viimeinen Huovisen kirjoittama romaani. Ei yllä huippuvuosien tasolle. Kasinotaloutta irvitään olan takaa, eikä huumori ole terävimmillään. Pliisu juttu.
115. Huntuvuori Hilda: HARMAA VAELTAJA §§
115 s. Aura 1947 YK
Erittäin lapsenomainen kertomus hyvästä munkista, joka kiertää maita levittämässä Kristuksen lohtua kärsiville ihmisille. Viimein kuolema saavuttaa hänet kesken rukouksen rantakalliolla auringonlaskua katsellessa. Lopussa selviää, että hän oli nuorena kreivinä vastoin tahtoaan syyllistynyt kolmeen kuolemantuottamukseen, joista yksi oli hänen rakastettunsa.
116. Nieminen Kaiho: HÄNNIKÄISEN TAPAUS §§§
203 s. Wsoy 2010 RM
Jamppa elää 2009 eroelämää ränsistyneessä synnyinmökissään. Savolainen taas teloitetaan metsätiellä kansalaissodan aikana. Jotenkin tapaukset liittyvät toisiinsa, mutta miten, jäi minulta tajuamatta. Mutta vetävää tekstiä, Kaihon tapaan.
117. Krauss Lawrence M.: UNIVERSUMI TYHJYYDESTÄ §§§§
240 s. Basam Books 2013 (Veli-Pekka Ketola) YK/RM
Krauss tuntuu olevan sitä mieltä, että universumi on ikuinen multiuniversumi, jossa vanhoista kuroutuu uusia aina silloin tällöin. Nämä elävät aikansa, ja niistäkin voi kvanttifluktuaation kautta syntyä uusia maailmankaikkeuksia. Tätä ikuisuutta voi kutsua vaikka jumalaksi. Upea teos.
118. Muller Richard A.: NYT §§§ §§
315 s. Terra Cognita 2017 (Kimmo Pietikäinen) AK
Alaotsikko ”Ajan fysiikka”. Teos ylittää monin kerroin esim. Ursan aika-kirjat. Aikaa käsitellään laajalti, kvanttifysiikan, suhteellisuusteorian ja jopa filosofian kannalta. Luulenpa lopultakin tajuavani, mitä säteily on. Ajan suunta, vastasuuntaan kulkevat mahdolliset positronit, takyonit ja muut veijarit kuvataan paitsi asiallisesti myös kiintoisasti. Jopa aineettomaan maailmaan viitataan eikä sen olemassaoloa kielletä. Kummakseni huomasin löytäväni kirjasta monia yhtymäkohtia joihinkin vanhoihin novelleihini.
119. Waltari Mika: NAINEN TULI PIMEÄSTÄ §§§½
248 s. Wsoy 1988 2.p (1943) YK
Viimeinen niminovelli hipoo niin läheltä fantasiaa, että kirjan voisi hyvällä omallatunnolla panna fantasiahyllyyn. Oliko liiteriin ilmestynyt nainen miehen vaimo vuosien takaa vai ei, sitä mietiskellään. Muut kokoelman novellit, joukossa muutama helmikin, eivät sisällä ihmetekoja.
120. Engholm Stellan: VIVO VOKAS §§
179 s. ESE 1946 YK
Alunperin
esperantoksi kirjoitetun trilogian kolmas osa. Edellisetkin olen
aikoinaan lukenut. Torrenton kaupungin lapset ovat kasvaneet
nuorukaisiksi, ja heidän elämänsä sujuu erilaisin reitein. Hieman
pitkäveteiseksi vetää, vaikka yksi pyörähtää hetken Espanjan
sisällissodassakin tappelemassa. Sisäkannessa tekijän
omistuskirjoitus.
121. Carpelan Bo: KULKEVA VARJO §§½
222 s. Otava 2010 1978) (Kyllikki Villa) YK
Salapoliisiromaani 1800-luvulta. Elävästi kirjoitettu, mutta kyllä Bo on poissa omalta alueeltaan. Murhaaja paljastetaan ja pikkukaupunki elää omaa elämäänsä. Ilotytöllekin annetaan ihmisarvo, samoin juopolle taidemaalarille. Ja porhot ovat porhomaisia kliseisyyteen saakka.
122. Lacruz Mario: VIATON §§
227 s. Wsoy 1960 (Eero Ahmavaara) YK
Espanjalainen dekkari, vahvasti psykologiaan sotkeentunut. Jopa niin vahvasti, etten luettuanikaan tiedä, oliko päähenkilö viaton. Hengestään ainakin taisi päästä.
123. Valano Johán: ĈU LI VENIS TRAKOSME? §§½
144 s. TK Stafeto 1980 RM
Claude
Piron, Kansainvälisessä Esperantoliitossa ja myös YK:ssa toiminut
sveitsiläinen kirjoitti esperantoksi neljä dekkaria salanimellä
Valano. Murhia tehdään ja ratkotaan, tapahtumat pyörivät
vuorenrinteellä, jossa väitetään ufoja tavatun. Loppu antaa
ymmärtää, että kyllä niitä eeteitä on.
124. Paasilinna Arto: VOLOMARI VOLOTISEN ENSIMMÄINEN VAIMO §½
208 s. SSKK 1995 YK
Vanhan tavaran keräilijä kiertää maailmaa ja hankkii mm. palasen Jeesuksen solisluuta. Toki annetaan ymmärtää, ettei luu ole Jeesusta nähnytkään. Vaimonmallinen raahuilee mukana eikä soppa minulle maistunut. Tyhjänpäiväsistä löpinää.
125. Mäkelä & Suvanto: LIMULINTU §½
413 s. TimSak 1999 AV
Tekijät ovat kirjoittaneet pari mainiota luonnontiedeopusta, mutta tämä ei nouse niiden rinnalle. Teos huononee tasaisesti loppua kohden enkä viimeisiä juttuja edes jaksanut lukea. Ikävä kyllä.
126. Arhippa Pirkko: UNET ANSAA ASETTAA §§
206 s. Mäkelä 2004 AK
Sujuvasti
kirjoitettua tekstiä, sekavaa juonenkuljetusta ja pari murhaa.
Lisäksi ihmissuhdesotkuja ja alkoholisti naiskomisario, joka pyrkii
pitämään itsensä kurissa. Onnistuukin, osittain.
127. Burroughs Edgar Rice: PRINCINO DE MARSO §§½
190 s. Epoko 1938 (K. Sturmer) YK
Toki luin tämän teoksen suomeksi nuorena, ja nyt uudelleen mainiona esperantokäännöksenä. John Carter vaipuu luolassa maakaasukoomaan ja kokee olevansa Marsissa, joka on sotainen paikka. Deja Toris on suloinen prinsessa, jonka Carter pelastaa monesta täpärästä paikasta. Avioliittohan siinä solmitaan ja muna on hautoutumisvaiheessa, kun Marsia uhkaa ilmastonmuutos. Vielä John tekee yhden uroteon, pelastaa ilmakehän ja vaipuu koomaan. Herätessään kas onkin taas Arizonassa muistelemassa kultaansa ja sileää munaa.
128. Dieckmann Maijaliisa: RAM, TÄHTIEN TYTÄR §§§
138 s. Wsoy 1996 YK
Paleofiktio, Ram-sarjan viimeinen osa. Taitavasti nuorisolle kirjoitettu kertomus kivikautisen kylän elämästä. Ram muuttaa yhteen Karan kanssa eikä asiasta turhia lässytetä. Hienovaraista asennekasvatustakin, minun maailmankuvani mukaista, löytyy kun tarkoin lukee.
129. Kirstilä Pentti: ISKU VASTEN KASVOJA §§½
236 s. Wsoy 1983 2.p AK
Aivan
mielenkiintoisen ja hyvin kerrotun tarinan loppu ei minua
vakuuttanut. Ei sitten alkuunkaan. Harmi.
130. Sariola Mauri: ROMMELIN POIKIEN HAUTA §§
155 s. Book Studio 1987 2.p. YK
Natsit ovat piilottaneet kultaa Afrikkaan vanhalle sotahautausmaalle. Metsänhoitaja Timo Toiviainen sotkeentuu hommiin ja pilaa roistosuomalaisten aikeet. Hellu kuolee, mutta kelmit jäävät kiinni. Timppa riskeeraa henkensä eikä muuta saa palkakseen kuin lämpimät kiitokset.
131. Hämäläinen Simo: HIRMUINEN LUMIHENKILÖ §§
184 s. Gummerus 1994 YK
Novellikokoelma, useat jutut hipovat fantasiaa mutta ei teos pääse ao. hyllyyn. Vaivatonta lukemista, josta ei muistijälkeä jää.
132. Christie Agatha: KUOLLEEN MIEHEN HUVIMAJA §§§
202 s. Wsoy 2004 (Anna-Liisa Laine) AV
Vaikka
muistin TV-sarjasta kaiken murhaajaa myöten, kirja oli hauska lukea
kielellisten yms. seikkojen takia. Kyllä yksi kirja aina tuhat kuvaa
voittaa.
133. Sekelj Tibor: TEMPESTO SUPER AKONKAGVO §§§
227 s. Serbia Esperanto-ligo 1959 YK
Sekelj oli huomattava jugoslavialainen esperantisti ja löytöretkeilijä. Tässä kerrotaan Amerikan korkeimmalle vuorelle, Aconcagualle, noususta vuonna 1944. Hankalalla matkalla mm. kolme ryhmän jäsentä menehtyy. Mutta esperantolippu viedään huipulle argentiinalaisten avustamana.
134. Chandler R. & Parker R.: MARLOWE PALAA KAUPUNKIIN §§½
245 s. Wsoy 1990 (Leena Tamminen) AK
Chandler kuoli pakerrettuaan 4 lukua tätä teosta. Parker jatkoi. Jo alkuasetelma on epäuskottava – Marlowe on mennyt naimisiin miljonäärin tyttären kanssa. Lopussa eroavat sentään sovussa ja välillä on tyypillistä Chandler-tekstiä, jota Parker pitää yllä ihan taidokkasti. Juonesta viis, taitaa kirjassa jotain tapahtuakin.
135. Hurtta Boris: OIKEAT MUISTELMANI
70 s. Enostone 2022 YK
Postuumi veijarikertomus, jossa totta vie on totta vielä vähemmän kuin muistelmissa yleensä. Pikku Boris tapaa harhavaelluksellaan mm. Olavi Virran ja useita muitakin tunnettuja henkilöitä. Harri Haarikko jälkisanoissaan avaa mukavasti tarinaa. Olisi muuten hauska lukea oikeat oikeat muistelmat, mutta taitaa olla jo turha toive.
136. Aszlanyi Karlo: SEP VANGOFRAPOJ §½
148 s. Epoko 1943 (L.Spierer) YK
Typerä
unkarilainen veijaritarina. Pohatta ei anna rahaa tuntemattomalle
anojalle. Anoja ilmoittaa antavansa 7 korvapuustia julkisesti
pohatalle. Antaakin, yhden päivittäin. Ja vielä menee naimisiin
pohatan tyttären kanssa. Höh.
137. Päätalo Kalle: MUUTTUNUT SELKONEN §§§
629 s. Gummerus 1991 RM/AK
Hieman vetävämpi Iijoki-sarjan teos taas kerran. Kalle muuttaa vaimonsa kanssa kunnan rakennusmestariksi Taivalkoskelle, syntymäkuntaansa. Kaikenlaista tapahtuu. Oli 21. sarjan opus, ja elämä jatkuu.
138. Tabet Sirpa: HÄMÄRÄN LAPSET §§§
285 s. Otava 1997 YK
Suomalaiseen kaukaiseen menneisyyteen sijoittuva kertomus kyläyhteisöstä ja salaperäisestä lapsesta, joka ilmestyy metsästä. Muinaisusko sekoittuu elämäkulkuun monin tavoin, pedot ulvovat ja murhakin tapahtuu. Liippaa läheltä fantasiaa mutta ei ko. pääse hyllyyn.
139. Utrio Kaari: PIRITA §§§§
429 s. Tammi 1999 8. uud. p. AK
Pirita syntyy pikkuaatelinaiselle munkin äpäränä, joutuu orjaksi, elää vaihtelevan elämän Novgorodissa ja Karjalassa, synnyttää lapsen köyhälistö-Borikselle ja ottaa pari ottolasta ja lopuksi vapaana naisena avioituu kunnollisen miehen kanssa. Epäuskottavasti jopa palaa asumaan aviovaimona kartanoon, jossa oli syntynyt. Viihdettä, mutta kelvollista sellaista.
140. Kanto Anneli: ROTTIEN PYHIMYS §§§§
408 s. Gummerus 2021 5.p AK/YK
Hattulan
Pyhän Ristin kirkkoon maalataan seinämaalaukset 1500-luvun
alkupuolella. Osa maalaajista putoaa telineilta ja kuolee tai
vammautuu. Loppuun työn saattavat Andreas ja Pelliina, nuori
ensikertalainen tytönhupakko. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu ja
teosta oli hyvin miellyttävä lukea. Kuvat ovat tänäkin päivänä
kirkossa nähtävillä, mutta oikeasti maalaajista ei tiedetä
mitään. Hyvin olisi voinut näinkin tapahtua.
141. Sariola Mauri: PIENI ANOO ISO SANOO §§
192 s. Gummerus 1981 YK
Kovin sariolamainen kertomus rikoksesta ja ratkaisusta. Ei tämä ihan looginen juttu ole mutta ei Sariolalle yleensäkään ole uskottavuus ominaista. Tarinassa on vitkuttelua ja veivailuja, jotta sivuja on saatu tarpeeksi aikaisesksi. Suurrikollinen ”Uranus” sopisi paremmin suntioksi kirkkoon, mutta ei hän pahimman tekosen takana olekaan vaan jäljittelijätrio. Kappas kun soveliaasti kaksi kuolee pankkiryöstössä, niin kuin olivat pahulaiset suunnitelleet.
142. Sanders Lawrence: McNALLYN SALAISUUS §§§
304 s. Gummerus 1993 2.p (Heikki Salojärvi) AK
Vetävä kertomus umpirikkaan McNallyn pojasta joka avustaa isäänsä tämän asianajotoimistossa. Väärennetyt postimerkit varastetaan, murha tehdään, mies hukuttautuu ja pari ihmissuhdetta rikkoutuu mutta ainahan sitä kultapojulle uusi heila läheltä löytyy. Ihme, ettei tästä jäänyt kovinkaan imelä jälkimaku.
143. Christie Agatha: BERTRAMIN HOTELLISSA §§§
201 s. SSKK 1988 (Simo Mäenpää) AV
Eroaa sen verran Tv-Marblesta, että mielelläni luin jutun. Missillä on kirjassa kovin pieni osuus, joten juoni rakentuu vanhan poliisin ympärille. Eikä hienostunut hotelli ole lopulta kovinkaan moitteeton majoitusyritys.
144, London Jack: ELSINOREN KAPINA §§§
339 s. Otava 1938 2.p (Tauno Nuotio) YK
Luin
tämän nuorena. Muistin kapinaosuuden paljon pitemmäksi, mutta
etupäässä kuvataan matkaa purjelaivalla Kap Hornin ympäri. Lempi
leiskahtaa ja purjeet paukkuvat. Aikaansa nähden rasismia ei ole
niin paljon kuin voisi kuvitella. Toki herrat ovat herroja ja
roskaväki luuhaa omillaan. Kapina päättyy nälkään, roistot
pannaan linnaan ja nuoripari purjehtii eteenpäin uuden miehistön
kanssa Seattleen.
145. Christie Agatha: KYMMENEN PIENTÄ NEEKERIPOIKAA §§§§
225 s. Wsoy 1996 21 p. (Helka Varho) Sapo 343
Vetävä kirja, pakko tälle on rutkasti pykäliä antaa, vaikka kaiken tiesi etukäteen niin kirjoista kuin elokuvistakin. Onneksi tässä on vielä vanha kunnon nimi, rasismi asuu lukijan mielessä eikä perinnesanassa.
146. Jokinen Seppo: VILPITTÖMÄSSÄ MIELESSÄ §§
280 s. Karisto 2006 6.p YK
Väsähtänyt Koskis-kirja joka pyörii liikaa henkilökunnan omien ongelmien ympärillä. Syrjäytynyt nörtti sotkee elämänsä hölmöyttään ja maahanmuuttaja tappaa vaimonsa suomalaiseen tapaan. Lisäksi komisariuksen entinen vaimo kitisee nurkissa. Ja Tammerkoski pauhaa.
147. Lindgren Astrid: YKSTISYISETSIVÄ KALLE BLOMKVIST §§
148. Lindgren Astrid: KALLE MESTARIETSIVÄ §§§
149. Lindgren Astrid: RYÖSTETTY RASMUS JA MESTARIETSIVÄ §§§
454 s. Wsoy 2002 5.p (Laila Järvinen) AK
Kokoomateos, jossa kaikki mestarietsivä-kirjat. Luin ne pienenä useaan kertaan, ja ihme kumma, vielä vanhuksenakin niitä oli hauska lukea. Valkoiset Ruusut ja Punaiset Ruusut kisailevat keskenään ylimpinä ystävinä ja vihollisina, ja sivussa tulee ratkottua jalokivivarkaus, kiristäjän murha ja maanpetos. Ja tuhannet ja tuhannet sielut käyvät kuolemaan ja kuoleman yöhön.
150. E. N. Setälä: SAMMON ARVOITUS
650 s. Otava 1932 AK
Painava teos, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Teosta piti lukea tuen avulla selkä suorana. Tämä on täydellisin koskaan tehty tutkielma Kalevalan Sampo-tarusta. Luin kirjan erittäin huolellisesti, samalla etsien muualta uudempaakin tietoa. Mutta ei asiasta ole tämän selvempää saatu. Mikä siis oli Sampo? Pohjantähti pysyy taivaalla paikallaan ja taivaankansi, ”kirjokansi”, kiertää sitä. Oletettiin, että Maailmanpatsas pitää taivaankantta paikoillaan akselina, ja akselin päässä on kultainen naula, Pohjantähti. Sen allako Sampo lie? Setälä etsii konkreettista selvyyttä lähinnä kielitieteellisin keinoin. Sanat ja myös tarkoitus muuntuvat kulkiessaan kansanrunoudessa paikasta toiseen, suusta suuhun. Ehkä pitäisi myös harkita alku- ja loppusointujen vaatimuksia sanoihin ja niiden muotoihin. Selvyyttä Samposta esineenä ei tule, lienee kyseessä allegoria kaikesta hyvyydestä, vauraudesta ja rauhallisista oloista.
151. Joensuu Matti Yrjänä: HARJUNPÄÄ JA HEIMOLAISET §§½
317 s. Otava 1984 YK
Kostoa, tappo, ammustelua ja romukaahailua. Romaneista kerrotaan, ehkä ymmärtävään sävyyn. Kaikki mustalaiskliseet ovat mukana. Juttu jää kesken, ikään kuin kirjailija ei tietäisi, miten lopettaa. Välttävää kerrontaa.
152. Karjalainen Elina: UPPO-NALLE
128 s. Wsoy 1992 16.p YK
Nalle viskataan laivalta mereen. Vuoden meressä liottuaan nalle rantautuu Reetan rantaan. Se kuivataan ja nimetään Uppo-Nalleksi. Yhdessä Reetta, Laulava Lintukoira ja Uppo-Nalle viettävät veikeän kesän. Kielellisesti korkeatasoinen kertomus viehättää vanhaakin lukijaa. Fantasiahyllyyn.
153. Tapio Marko: AAPO HEISKASEN VIIKATETANSSI §§§ §§
392 s. Wsoy 1956 AK
Minulle erittäin henkilökohtainen kirja, joka pitää lukea hitaasti keskittyen 25 vuoden välein. Aapo palaa sodasta tappamaan itsensä Rasvangin kirkonkylään. Pari vuotta kuraisessa itseironiassa yksin muutaman ystävän kera ryvettyään hän poistuu, kait, opiskelemaan. Ja kirkonkylän kirkonkellotapulin kello osoittaa aikaa seitsemän yli yhdeksän, niin kuin vielä tänäkin päivänä Saarijärven kaupungissa, maalattuna.
154. Löwenstein Anna: LA ŜTONA URBO §§§§
350 s. FEL 1999 YK
Mainio kertomus ajanlaskumme alkuajoilta. Roomalaiset hyökkäävät Britanniaan, hävittävät päähenkilön kotikylän ja vievät eloon jäävät henkilöt Roomaan orjiksi. Bivana pääsee onnekseen kunnon perheeseen orjaksi. Hän avioituu toisen orjan, kirjankopioija Filonon kanssa, saa tämän kanssa kaksi lasta ja mies vapautuu ja ostaa Bivanankin vapaaksi. Kristinusko tekee tuloaan, Filonokin kiinnostuu aiheesta mutta koskaan he eivät intoonnu pahemmin asian pariin, paitsi heidän poikansa. Rooma palaa, kristittyjä syytetään, poika joutuu surmattavaksi mutta Bivana - nyt nimetty Barbaraksi – perheineen pääsee aloittamaan elämän alusta Rooman lähialueelle. Tämä teos kertoo Quo Vadiksen tarinaa alkuperäistä kiihkottomammin ja paremmin.
155. Kariniemi Annikki: PYHÄ PETRONELLA §§
173 s. Otava 1976 YK
Maisteri kulkee joella, hänet sekoitetaan ministeriin ja vöyhkä alajuoksulla alkaa. Petronella ei ole pyhä eikä juuri mikään, ja maisterikin hukkuu. Sotkua koko juttu.
156. MYYTILLISIÄ TARINOITA
520 s. SKS 1947 AK
Tarinat on toimittanut Lauri Simonsuuri ja kuvittanut Erkki Tuomi. Tämä on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia nro 229. Laaja teos kertoo outojen tarinoiden maailmasta. Mukana ovat niin aaveet ja kummitukset kuin hiidet ja jättiläiset muista hämyistä puhumattakaan. Veikeä kertomuskokoelma kansan suusta fantasiahyllyyn.
Kuvitus: Keuruun vanha kirkko.
