Luin kaikenlaista

100. Moravia Alberto: AGOSTINO §§§½

142 s. Tammi 1959 (Mirjam Polkunen) KK26 AV

Aikuistuva poika, äiti, äidin rakastaja ja pojan rantatoveripiiri sekoilevat rannalla kukin tavallaan. Poika yrittää aikuistua, mutta ilotalokin heittää hänet ulos. Agostino on yksinäinen, herkkäuskoinen, petetty ja hyväksikäytetty. Tositarina, jossa aurinko paistaa.

101. VUONNA 3000

177 s. Nysalor 2018 AK

Kotimaisia fantasianovelleja n. sadan vuoden takaa, eri lehdistä kerännyt ja toimittanut Matti Järvinen. Lukihan näitä mielenkiinnosta, mutta en riemuun revennyt. Ehkä edelliseen osaan Tulevaisuuden ihminen ja muita vanhoja tulevaisuuskertomuksia oli jo käytetty vetävimmät jutut.

102. Valentin (E. Rislakki): PILVILINNA §§§

174 s. Otava 1958 2.p YV

Kuvitelma kuningaskunnasta sateenkaaren takana. Ihmiset haaveilevat pääsystä sinne, ja päästyään hetkeksi toimivat ihmismäisesti ja saavat suuren sekasotkun aikaan. Ihmeenkin terävää ironiaa ihmisistä sisältyy tähän pienoisilveilyyn. 

 **************

Huomenna lähdemme viikoksi rantamökille. Kesä loppuu ja syksy alkaa. Minkäs teet, alkakoon.

 

Laiturilla, mustikassa

 

Lähtöaamuna otimme vielä kuvan auringonnoususta.  Vaimo antoi kuvalle nimen:

Luuska laiturilla  2 (Ykkösosa oli blogissa jo aikaisemmin.)

Kotona nostelimme rampaporukan mustikkasaaliin keittiön apupöydälle. Näköjään niitä sentään kertyi koko talven tarpeisiin.

Yhden kirjankin ehdin vielä eilisiltana lukea:

 99. Christie Agatha: VIISI PIENTÄ POSSUA §§

226 s. Wsoy 1971 2.p (Anna-Liisa Laine) Sapo 127 RM

Muistin televisiosta kaiken muun paitsi murhaajan. Mutta pitkäveteistä oli viisinkertainen juonenkuljettelu joten enempää pykäliä ei tipu. Poirotkin oli pösilö, vaikka ratkaisu löytyi.

Aamusumu ja salmen silta

 Aamulla kävin kuvaamassa auringonnousun. Sumun  ja koivun oksien läpi valo siilautui ihan somasti terassille. 

Postin haimme veneellä, nyt vedimme veneen toiseen paikkaan kun yleensä ja kävelimme kauempaa sinistä tietä pitkin Suurussalmen sillan yli. Vaimo otti kuvan:

Takana kaidepylvään kohdalla näkyy Lintusaari ja sen oikealla puolella salmi, josta pääsisi Riepuniemeen. Lintusaareen olen halunnut vuosikaudet, mutta ei ole tullut lähdettyä. Varmaan on yli kymmenen vuotta, kun olen viimeksi siellä vieraillut. Ja saari on upea.

Luettua Rantamökillä

Rantamökkilukemislista:

 96. Venho Johanna: ENSIMMÄINEN NAINEN §§§§

262 s. Wsoy 2019 3.p YK/RM

Sylvi Kekkosen elämässä mukana pyörivät Marja-Liisa Vartio ja Essi Renvall. Sekä tietenkin pukki-Urho ja perheen pojat. Inhimillinen kuvaus naisesta, joka ei ole niin kova eikä niin hauras kuin ajatellaan. En ole Sylvin kirjoja lukenut, joten en tiedä, julkaistiinko hänen teoksiaan Urhon vaimona vai oikeana kirjailijana. Paljon Sylvi viettää aikaa mökillä Katermassa, koiransa Isan kanssa.

97. Sariola Mauri: EI LOITSU EIKÄ RUKOUS §§

449 s. Gummerus 1959 3.p RM

Muistan joskus lukeneeni tämän suuremmalla innolla kuin nyt. Lääkärikoulutusosa on ihan kiintoisaa, samaten kunnanlääkärin työn kuvaukset, mutta ihmissuhteiden kuvaus ei Maurilta onnistu. Etenkin, jos pitäisi lempeä luritella. Susikoskissa mies on omalla alueellaan.

98. Hotakainen Markus: KOSMINEN PIMEYS VÄISTYY §§§½

272 s. Otava 2019 RM

Maailmankaikkeuden ymmärtämisen historiahan tämä teos on. Teksti lie koottu useammasta artikkelista, koska toistoa löytyy. Alaotsikko ”Maailmankaikkeuden arvoituksia” on pykätty markkinointitarkoituksessa. Toki ihmetellään mm. sitä, että maailmankaikkeuden massasta tunnetaan vain alle viisi prosenttia, 95 % on teillä tietymättömillä, jopa käsittämätöntä. Tiedetoimittaja MH on kirjoittanut vetävän teoksen.

***************

Toistakymmentä litraa olemme repineet metsästä mustikoita. Tietenkin vaimo on syyllinen suurempaan osaan, ilman keppiä ei minulla ole metsään menemistä. Ei tuo poimuritoimintaa sentään kovin paljon estä. 

Huomenna lähdemme kaupunkiin. Tälläkään mökkikeikalla emme verkkoja laskeneet. Hyvä niin.

 

Puttaalle, sanoivat aikanaan Kivijärven ukot

 Ajoimme osittain hiekkateitä Pihtiputaalle, Keihärinkosken ja Keitelepohjan kautta. Niitä teitä ajelin edellisen kerran viisikymmentä vuotta sitten Riepuniemi-reissuilla. Kahvit joimme paikassa Kahvi & Kuppi. Steriili paikka, kunnon kahvi ja pulla. Tavan mukaan seuraavaksi kiertelimme kirpputorit, tuloksena yksi puuttuva Sapo: Christie: Viisi pientä possua. 

Pihtiputaan halki kulkee Heinäjoki, paikalla lie ollut pihdin muotoinen pudas? Ikivanhalla sillalla katselimme veteen emmekä pihtiä tai pudasta nähneet.

Kirkon katsoimme ulkopuolelta kun sisälle emme päässeet. Hautausmaalla oli mm. niiden poliisien hauta, jotka Tauno Pasanen ampui Pihtiputaalla kahdeksalla surmanluodilla.

 

Raivaajapatsaan takana näkyy kellotapuli, kirkosta emme kuvaa ottaneet, vaikka komea se oli, ja vanha, 1700-luvulla rakennettu.

Vuorossa olikin enää lounas, jota varten ajoimme muutaman kilometrin etelää kohti. Takkatupa oli matkaravintolan nimi ja olipa erinomaisen mainiota syötävää, viehättävä oli myös moniosainen ravintolasali. Vaimo otti kaksi kertaa jälkiruokaa, on kuulemma isäänsä tullut.

Paluumatkalla menimme vielä Viitasaarella läpi kaksi kirpputoria mitään löytämättä. S-kaupan kautta palasimme mökille. Torstaina on tarkoitus kaupunkiasuntoon palata.

Mustikka, kantarelli ja Pihtiputaan mummo

Kävimme taas mustikoita keräämässä. Minäkin. Tehokasta hommaa, kun toisessa kädessä on keppi ja toisessa poimuri. Aina kun poimuri alkoi täyttyä, rämmin autolle ja puhdistin poimurin marjat. Ja takaisin. Yhteensä saimme kasaan noin kolme litraa ja risat. Kantarellejakin löysimme tien varrelta.

Aikeissa on pidentää mökilläoloaikaa ensi viikolle. Seuraava kotimaan matkakohde on alkuviikosta Pihtipudas, Pihtiputaan mummoa katsomaan. Ei, ei ole minun sukulaiseni.

Tataareja arolla ja avaruudessa

93. Valtaoja Esko: AVARUUDESTA §§§§

153 s. Ursa 2019 RM

Suppea ja perusteellinen selvitys avaruudesta. Paremminkin pakinoita kuin tietokirja, vaikka tieteellisyydestä ei tingitä.

94. Buzzati Dino: TATAARIAHO §§§

252 s. Otava 1984 (Ulla-Kaarina Jokinen) YK/RM

Yleisinhimillinen kertomus ihmisestä, joka jämähtää paikalleen, vaikka suuria suunnitelmia olisi. Takaesitteen yhteyttä Kafkan Linnaan en löytänyt. No jaa, Kafkan linnaan ei päästy sisään, Buzzatin linnasta ei päästy (ennen kuin on myöhäistä) pois.

95. Chown Marcus: ÄÄRETTÖMYYS KÄMMENELLÄ §§§½

254 s. Ursa 2019 (Suvi Syrjä) YK/RM

”50 ihmeellistä asiaa maailmankaikkeudesta” maallikkotajuisesti kerrottuina. Outoahan on, että yli 95 % maailmankaikkeudesta on fysiikoille näkymätöntä ja jopa ymmärtämätöntä. Tosin minun mielestäni jo se, että ylipäätään jotain on olemassa, on täysin käsittämätöntä.

**************

Olemme käyneet pari kertaa mustikoita keräämässä. Ei tässä iässä enää pompita hirvenä ryteiköissä, mutta etenkin vaimon ansiosta mustikoita on vajaa ämpärillinen yhteensä kertynyt. Ja homma jatkuu. Sieniä ei löydy.

Kinnula - hautausmaa täynnä Kinnusia

Ajoimme Kinnulaan, rantamökiltä 60 km. Kahvila löytyi navigaattorin avulla, kolho liikennepaikka muutaman tien risteyksessä. Kahvissa ei ollut vikaa, eikä munkissakaan. Siitä keskikylälle. Ensin katselimme kirkon ja hautausmaan. Kirkko oli kiinni, eikö lie puolet kirkkomaan vainajista Kinnusia.

Kirkon jälkeen kiersimme kymmenessä minuutissa koko keskustan. Pieneltä kirpputorilta ostin Waltarin kirjan Kiinalainen kissa. Olipa entinen omistaja kait nimensä takia repäissyt esilehden  huit helvettiin, joten hinta 50 senttiä oli kohdallaan. Järkevää ruokapaikkaa emme löytäneet, joten ostimme kaupasta lohta ja ajoimme kotiin. Lopuksi vielä kuva patsaasta kirkonkylän keskustassa:

Paluumatkalla ajoimme Kivijärven halki ja otimme tienvarren lähteestä kaksi kanisterillista vettä rantamökkikäyttöön.

Leipää ja pontikkaa

Aina kun tulemme rantamökille Pielaveden kautta, juomme kahvit Puustellin leipomokahvilassa. Niin nytkin, lauantaina. Usein ostamme lisäksi Antin Ihmeleivän, joka on paikallinen erikoisuus. Sen kehitti leipomon edellinen omistaja ennen eläkkeelle jäämistään.

Huomenna jatkuu sarjamme "tutustumista naapurikuntiin". Vuorossa Kinnula. Kuusikymmentä vuotta sitten, kun vietimme kesiä Riepuniemessä Kivijärvellä, kerrottiin Kinnulan olevan kuuluisa pontikkapitäjä. Tokko enää, kohta nähdään.

Tietokone 80-luvulle

Jouduin hankkimaan uuden tietokoneen. Eiköhän tämän kanssa taas viisi vuotta pärjää. Jaa, olenkin sitten yli kahdeksankymppinen. Niin se aika kuluu.

Huomenna lähdemme rantamökille. Elokuukin menee eteenpäin pikajunana. 

Polvijärvi, metallipolvisen (ja vaimon) silmin

Ajoimme Polvijärvelle, jotta edes jonnekin näin korona-aikana pääsisimme. Ei paikka Perholle pärjännyt, mutta kiva tuolla oli silti käydä. Menomatkalla taisimme vähän eksyä, mutta perille päästiin. Aluksi joimme kahvit leipomon kahvilassa, sitten tutustuimme luterilaiseen kirkkoon ja sen hautausmaahan. Kirkko oli sisältä ihmeen viihtyisä ja rauhallinen.

Täältä kuljeskelimme pääkatua (?) ja löysimme kaksi kirpputoria. Tavaraa oli niin paljon, ettei ovesta ollut sisälle mahtua. Kirjojakin läjäpäin useassa rivissä sekaisin, emme mitään tarpeellista löytäneet niiden joukosta, jotka onnistuimme kiskomaan luhistuvista kasoista esille. Varmaankin aarteita jäi kaivamatta.

Tässä vain osa ensimmäisen kirpputorin kirjavarastosta. Toisessa ei mahtunut edes kuvaamaan.

Jo oli aika mennä lounaalle, tarjolla oli kaksi ravintolaa joista toisen hylkäsimme ja toiseen menimme. Mutakatti oli ravintolan nimi, ja valinta oli oikea. Söimme maukkaan lounaan ja keskustelimme isännän kanssa, joka oli ortodoksi ja muutenkin fiksu mies.

Lounaan jälkeen kävimme katsomassa komeaa ortodoksikirkkoa ulkopuolelta, valitettavasti sisälle emme päässeet.

Polvijärveltä ajoimme kotiin Outokummun kautta. Outokummusta emme kostuneet mitään, kävelimme yhden kadun edestakaisin ja hyristimme kotiin.

1950-luvulla nahkatakkien kera

91. Symons Julian: NAHKATAKKIEN VEITSET §§

240 s. Wsoy 1995 2.p (Eero Ahmavaara) Sapo 386 YK

Moottoripyöräpoikajengi heiluttelee puukkojaan ja yksi ihminen kuolee. Sanomalehti haluaa tehdä kohujutun ja palkkaa asianajajan. Syyllinen tuomitaan syyttömäksi ja veikko hirttäytyy henkseleihinsä. 1962 kirjoitettu teos ei vielä Helvetin Enkeleitä tuntenut.

92. ILOINEN 1950-LUKU §§§§

382 s. Tammi 2003 AK

Hyvinkin yksityiskohtiin menevä selvitys vuosikymmenestä, jolloin kasvoin 16-vuotiaaksi. Paljon minulle läheistä on mukana. Selvitetään mm. elokuvat, kirjallisuus, television tulo jne. Mielihyvin luin koko runsaasti kuvitetun teoksen.

*****************

Blogi on uudistanut ilmettään, eli huonontanut näkymää.

Tulimme kaupunkiin, kävin eilen silmänpohjakuvauksessa. Mitään suunnitelmia tulevasta ei ole - paitsi että ruoan jälkeen lähdemme kaupungille pääkirjastoon.