Päivä Varkaudessa

 Vaimo ajoi  Varkauteen. Kahvit joimme Björnin leipomon kahvilassa. Paikkana on ökytalo virran rannalla, entinen ravintolatalo. 

Siitä siirryimme kirpputorihankintoihin. Kirjoja löytyi, lisäksi minulle shortsit ja Pirkolle lautanen.

Tämä on tarkoitettu seinälle, mutta vaimo poisti rautalangat ja teki siitä talvilautasen. Kovin on Tilkin mallinen, mutta takasivun mukaan ei ole Tilk.

Tärkeimmät teokset Irja Klemolan Tonttulakirjat, jotka pääsevät myös fantasiahyllyyn. Rehtori Klemola toimi Suomen Esperantoliiton puheenjohtajana ennen minua. Lisäksi ostimme Sapon nro 145 täydentämään vaimon Sapo-kokoelmaa.

Ensimmäistä kertaa kävimme Varkauden luterilaisessa kirkossa. Sen alttariseinää komistaa Lennart Segerstrålen fresko "Tulkoon sinun valtakuntasi". Kovin olivat kirkon seinät kellarinharmaat ja kolkko oli tunnelma muutenkin, näin riemukkaisiin ortodoksikirkkoihin tottuneen silmissä.

Lounaan söimme ravintolassa Kaks´Ruusua. Paikka on entinen tehtaanruokala (Ahlström) ja tilava sekä viihtyisä. Hyvää oli ruokakin.

Kotiin ehdimme juomaan päiväkahvit jäätelön kera. Lämpöä on kolmisenkymmentä astetta. En valita. Loppuviikosta sataa.

Luin, hellettäkin taas

 Luettu on:

82. Steinbeck John: PITKÄ LAAKSO §§§½

301 s. Tammi 1962 (Us. käänt.) KK 47 RM

Usalaisia novelleja. Mies osaa kirjoittaa, mutta novellien aiheet eivät ole minua varten. Yksi riekkunovelli, Pyhä Kathy-neitsyt, on fantasiaa ja hupaisakin vielä. Murhamies Pepekin on veikeä, mutta Jody-poika punaponeineen ansaitsisi selkäsaunan.

 

83. Christie Agatha: TOTUUS HALLAVAN HEVOSEN MAJATALOSTA §§½

249 s. Femi 1979 (Antti Nuuttila) RM/YK

Ei Poirotia, ei Marplea vaan kiero apteekkari murhatalliumeineen. Meediot heiluvat huuhaataan ihan suotta eikä pyörätuolipotilas nouse kärrystään. Veltompaa Agathaa.

 

84. Penttilä Simo: HERRA JA YLHÄISYYS §§

184 s. Otava 1975 YV

Lyhyehkö novellivalikoima samannimisestä teoksesta vuodelta 1945, joka taas on valikoima kenraaliluutnantti T.J.A. Heikkilän seikkailuista 1925-1945. Pienenä luin näitä mielelläni, vanhemmiten teho on hiipunut. Eihän näissä elämänasenne aivan kohdallaan ole.

 

Puita nurin ja pyykkikoriin

 Aamulla varhain aurinko nousi. Kävin terassilla ottamassa kännykkäkuvan. Päätin tuoda pysyvästi mökille oikean kameran.

Huomenna lähdemme välillä kaupunkiin, joten tänään sahasin sähkösahalla loppuun palasiksi koivun, jonka naapuri kaatoi. Keppiukolle ihan kelpo homma. Kaksin vaimon kanssa kannoimme pyykkikorilla puut liiterille. Loppusipellys jää seuraavaan kertaan.

Asetuin kuvaan ja vaimo filmasi. On siinä säälittävä ukkoraiska, mutta kirveen pitää heilua. Pudonneeko hattu? Hajoavatko kroksijäljitelmät? Lipsahtaako keppi?

Orm ja toinenkin rantamökillä

 Luettua:

 

80. Bengtsson Frans G.: ORM PUNAINEN §§§§

338 s. Otava 1942 (Emerik Olsoni) RM

”Kertomus epäkristilliseltä ajalta” kertoo alaotsikko. Punatukka-Orm kulkee meriä milloin kahleorjana soutaen, milloin taas venhon päällikkönä kyliä ryöstäen. Jotenkin vanhaporvarillinen tunnelma – kylät rikastuvat työllään ja sitten tulevat vahvemmat ryöstämään työn tulokset. On lempeäkin mukana – Orm saa Ylva-rakkaansa innostumaan avioon arvokäätyjä heiluttamalla, ja taitaa siinä rakkauttakin mukana olla.

 

81. Bengtsson Frans G.: ORM PUNAINEN kotona ja idän retkillä §§§§

375 s. Otava 1946 (Emerik Olsoni) RM

Ormin kadoksissa ollut veli löytyy pahasti silvottuna. Hän kertoo Bolgaarikullan kätköpaikan ja Orm, Perhos-Olavi ja Tooke joukkioineen tekevät onnistuneen kullanhakumatkan. Perhos-Olavi avioituu Ormin tyttären kanssa ja Orm ja Tooke ”elävät vanhoiksi väsymättä elämään”. Tukevaa viihdettä.

 Tämä kuva netistä, omassa ei kansipaperia.

Saarijärvellä ja lokarina

 Vietimme Saarijärvipäivän. Äijäsen kahvien jälkeen kierrätyskeskuksesta ostimme mm. kolme kirjaa.

 

Vielä ostin itselleni elämäni ensimmäisen hatun. Varsinainen heräteostos. Euron tuo maksoi.

Lounaan söimme Ruustinnassa. Hyvä eväs, mutta odotimme saavamme maksapihvejä. Oli ruustinnalta jäänyt ruokalista päivittämättä ja saimmekin lindströmejä. Hyviä nekin olivat.

Puusouvi jatkuu metsässä. Naapuri lupasi katkoa jne. mutta saha meni rikki, ja sähkösahalla olen nirhinyt runkoa pienemmäksi. Halkominenkin onnistuu vain kiilojen avulla.

 Helteet taitavat helpottaa. 30 astetta on vahuksille liikaa.

Perho - pohjaanpalaneen pitsan kirkonkylä

 Vuorossa käynti Perhossa. Viime vuonna paikka tuntui mukavammalta. Nyt oli liian kuuma, 30 astetta. Kahvit huoltoasemalla - ainoa kahvila koko kunnassa. Kiertelyä ja kirkon avautumisen odottelua. Juttelua kirkkoihmisen kanssa ja sitten lounaalle pitseriaan. Edellisvuoden mainio pitsa muistoissa tämä pohjaanpalanut pitsa maistui erityisen karvaalta. Ajoimme Kyyjärven kautta kotimökille ja käänsimme veneen oikein päin odottamaan lopullista silausta.

Leijonapatsas Perhojoen puistikossa.

Tekojoutsenia Perhojoessa.

Kirkko, nyt toisesta suunnasta kuvattuna.

 Palanutta pitsaa pistelemässä.

Töitä ja toimia rantamökillä

 Rantamökillä helle jatkuu. Naapuri kävi kaatamassa korkealta murtuneen koivun. Tuossapa tuo maassa odottaa katkomista ja pilkkomista. 

Kaivon kannelle olemme ripotelleet pähkinöitä. Eläimiä pyörii paikalla. Koska syöttö ei ole jatkuvaa, emme tunne huonoa omaatuntoa Birdlifen suuntaan.  Paikalla on käynyt oravia, tikkoja, peippoja, närhiä ja myyriä. Tikkaemo on keksinyt hyvän ruokintatavan, poikanen huutaa kurkku pitkällään nälkää ja emo syöttää. Kun emo on poissa, poikanen nokkii uutterasti itse ja nauraa käkättää.

 Veneen laitto edistyy. Sain kyljet santapaperoitua ja seuraavaksi yritän uskaltaa tarttua sutivaiheeseen. Toinen harkinnanalainen homma on perämoottorin öljynvaihto. Pitää pukeutua suojavarusteisiin ja panna vaimo vatin kanssa kytikselle, mihin suuntaan jäteöljy mahtaakaan purkautua. 

Mielenkiintoista on tarkkailla vanhenemistaan. Aikanaan murskaantuneet jalat vaativat nyt kepin avukseen, menee minne vain. Könysin tänään rantaan, avojaloin veteen seisomaan. Enpäs mennyt uimaan. Vesi on 26-asteista, olisin mennyt, mutta kun oli shortsit jalassa en suostunut konttailemaan sinne tänne saadakseni housut pois.

 

 

Kuolleen silmät, Radiokronotoposkooppi ja Luolapojat

 Luettua:  Nämä teokset ovat myös siirtyneet kohtaan WHH211/Luettu fantasia ja puutoslista. Luettu-kohtaan teokset on lisätty ja puutoslistalta poistettu.

 

77. Vaula Jalmari: LUOLAPOJAT §§

158 s. Kirjokansi 1946 AK

Paleofiktio, joka ei pärjää Haakanan vastaaville teoksille. Paljon metsästetään, liikaa soditaan ja rauha tulla tupsahtaa kuin kaniini hatusta. Kuvitus on Ami Hauhion taidokasta työtä.

78. Korppi Kristian: KUOLLEEN SILMÄT §§§½

143 s. Schildt 1926 AK

Lukiessani tätä Mika Waltarin novellikokoelmaa, monta kertaa luulin lukevani Boris Hurttaa. Topeliuskin tuli mieleen. Kyllä nämä ihan mukavia juttuja ovat. Paremmin kauhua kuin muuta fantasiaa. 

 

79. Pöysti W. M.: RADIOKRONOTOPOSKOOPPI §

87 s. Omakustanne (Kirjavälitys) 1936 AK

”Meri- ja ilmasotaseikkailuja”, kertoo kansi, ja sotaa, joukkoteurastuksia ym. väkivaltaa teos on täynnä. Kirjassa on varoitus ”Ei sovi tytöille”, eilkä tämä totisesti sovellu pojillekaan, eikä miehille eikä naisille. Liekö lehtori Pöystillä ollut Suur-Suomi kirjoittaessa mielessään? Juoni pysyttelee Afrikassa värillisten keskuudessa, eikä teos sinänsä ole rasistinen. Itse juonenkuljettelu ei ole täysin kelvotonta.

 

Kuolleen silmät

 Vammalassa ei ollut Vanhan Kirjan Päiviä, mutta vanhoja herroja oli paikalla. Ostin kirjan Boriksen perikunnalta. Samalla reissulla, omalla autolla, kävin myös sisaren luona mennessä ja tulomatkalla rantamökillä. Luonnikas reissu, kaikin puolin.