Lapinlahti, ikoneja ja kirkkoja

 Ajoimme Lapinlahdelle. Matkalla joimme kohtuulliset kahvit huoltoaseman kahvilassa. Perillä kävimme aluksi Lapinlahden taidemuseossa katsomassa ikoninäyttelyn, piispa Arseni oli sen koonnot etupäässä yksityiskokoelmista. Vaikuttava kokemus.

Täältä menimme Lapinlahden luterilaiseen kirkkoon, jota reipas nuori nainen meille esitteli. No, sisätilat olivat vähän kalseat mutta ei tuo pahin kalmopaikka ollut. Ulkoapäin kirkko on hyvinkin sorea.
 

 

 

Sitten kävimme ortodoksikirkon katsomassa ulkoa päin. Sisälle ei päässyt.

Ja lopuksi söimme lounaan Matin ja Liisan asemalla. Väkeä oli liikaa, mikä tietenkin firmalle oli hyvä mutta meille paha. Ruoka ei sinänsä ollut kevotonta.

Kirpputoritarjonta oli kehnoa, ostimme pari lasia ja yhden lerppahatun. 

Ajoimme kotiin.

Kaameaa kauhua

Luin:

 

99. Kekkonen Sylvi: AMALIA §§§

n. 120 s. Otava 1973 RM

Kokoomateoksessa Sylvi Kekkonen Teokset

Suomalaisen kansannaisen elämän kuvaus. Mies kuolee sodassa, poika tulee aikanana isännäksi ja Amalia muuttaa miniää pakoon veljensä luo kaupunkiin kotiapulaiseksi. Tämä on kerrottu hienotunteisesti ja ymmärtäväisesti. Ei Sylvin kirjoja siksi julkaistu, että hän oli Urhon vaimo.

100. Chandler Raymond: NÄKEMIIN, KAUNOKAISENI §§§½

288 s. Wsoy 1980 (1940) (Kalevi Nyytäjä) RM

Kaunokaisen nimi on Velma, eikä hän ole kovinkaan kiltti. Marlowe saa tapansa mukaan turpaansa parin päivän välein eikä laskuta kuin normaalin tuntipalkan.

 

101. Horna Henrik: KUOLEMA TULEE KELLO 12 §§

160 s. Lehtiyhtymä 1943 RM

Haapakoski kirjoitti paljon Horma-nimimerkillä lyhyitä kertomuksia. Tämä on yksi kootuista kokoelmista. Mukana on kolme ihan oikeaa kauhukertomusta, Luurankomies ja kellonsoittaja, Yö kummitusmajakassa ja Kauhujen talo. Näiden vuoksi pistän teoksen fantasiahyllyyn. Mitään kirjallista tai seikkailullista arvoa kertomuksilla ei ole.

 

*************

Hornalta on julkaistu useampiakin kokoelmia, ne pitää hankkia ja tarkistaa, löytyykö lisää kauhua tai scifiä.

Palasimme rantamökiltä kaupunkiin, ensi sunnuntaina menemme uudelleen mökille.

Lukuhommia ja Saarijärvi

 Luettu:

 

96. Aro Olli: SALAINEN RADIOASEMA §

133 s. Otava 1958 RM

Luen näitä vanhoja nuortenkirjoja scifiä ja fantasiaa niistä hakien. Tässä ei ole. Radioamatööriasiaa selvitetään ja pojanklopit plus kiintiötyttö panevat pystyyn ilman lupaa toimivan levyjä soittavan radioaseman. Tietenkin Petteri nappaa vielä uppoavan laivan hätäsanoman, ja varustamopäällikkö palkitsee porukan limonaadilla. Radioasema suljetaan eivätkä lapset joudu vankilaan. Voi jukra!

 

97. Zilahy Lajos: PRINTEMPO DE MORTO §§

119 s. Stelo 1947 RM

Unkarilainen esperantoksi käännetty teos. Suomennettu nimellä Surmaava kevät v. 1939. Rikas mies havittelee naista, nainen mielii toiselle, mies rakastuu toiseen, pelaa rahansa, on menossa naimisiin kun kuulee että ensimmäinen nainen ei mennytkään avioon vaan rakastaa miestä. Joten mies ampuu itsensä ja jättää sotkut jälkeensä. Kiusallista luettavaa.

 

98. Chandler Raymond: VUOSIEN VARJO §§§§

191 s. Wsoy 1989 (1958) (Kalevi Nyytäjä) RM

Kirjallisesti nautittava yksityisetsiväteos, jossa Marlowe selvittää rikokset hillitysti ja rehellisesti liikoja veloittamatta, vaikka yksi ja toinen on taaloja taskuun työntämässä.

***************

Kävimme Saarijärvellä. Friseen kahvin jälkeen kierrätyskeskuksesta ostimme yhden kirjan, kaksi cd-levyä (Loiria) ja kesäjuomalasit. Yhteensä 3,50 €. Kauppaostosten jälkeen ajoimmekin mökille syömään einesmaksalaatikkoa. Hellekin oli, ehkä vuoden viimeinen? Tänä aamuna on ilmassa syksyä, yöllä jyrisi ja salamoi ja saavisatoi.
 

Pudasjärvellä

Ajoimme rantamökille Kialla. Ensimmäinen yö oli kylmää, pistin omaan huoneeseeni lämmön päälle. Seuraavana vähän lämpeni. Eilen kävimme Pihtiputaalla, jonka kirkko on erittäin lempeä sisältä eikä ulkoakaan ruma. 

Alttaritaulua voisi joku kutsua tökeröksi, mutta sisätilojen värisoinnutus on rauhaisa. Muutenkin sisusta on viehättävä eikä ollenkaan perunakellarimainen, niin kuin joissain luterilaisissa kirkoissa.

 Suuri kirpputori oli kiinni ja pienemmässä ei ollut mitään ja sekin kallista. Lähiruokakaupasta ostimme pullapitkon ja rieskan. Syömässä kävimme Takkatuvassa, kuten toissavuonnakin, mutta tällä kertaa ruoka oli haaleaa ja maustepurkkikin oli unohtunut kaappiin. No, juustoporokeitto oli erinomaista. 

Tänään on kait hellettä. Samoin huomenna. Sitten hellittää.

Ennen oli edes vararengas...

 Ihmettelen, kuinka uusissa autoissa (Kia Rio 2020) ei enää ole vararenkaita. Tilassa on pari pakettia ja ohjeet, joilla kait renkaan reiän saisi tilapäisesti paikattua.  No, vuosikymmeniin en ole tarvinnut vararengasta. Tietysti huomenna puhkeaa rengas, kun menemme Pihtiputaalle.

Rantamökillä on viileää. Huomenna pitäisi lämmetä loppuviikoksi. Maanantaina lähdemme välillä kaupunkiin käymään. 

Tänään haimme postin jalkaisin kahden kilometrin päästä. Kuvassa vaimo laatikkoa kaivelemassa.

 

Luettukin on:

94. Nevalainen Liisa: EVERSTIN TALO §§½

287 s. W&G 1985 YK

Harmitonta murhaviihdettä, jossa epäuskottavin on murhaaja. No, motiivit selvitetään ja sekalainen muu porukka jatkaa kehnohkoa elämäänsä.

 

95. Chandler Raymond: NAINEN JÄRVESSÄ §§§§

264 s. Wsoy 1986 (1954) (Kalevi Nyytäjä) RM

Ihmeekseni huomasin, etten ollut tätä Chandleria ennen lukenut. Erittäin epäonnistunut takakansiesite oli pilata lukukokemuksen. Pakkohan esite oli lukea tietääkseni olinko teoksen ennen lukenut. Marlowe on kova jätkä, naiset kauniita hempukoita, miehet rikkaita ja kieroja ja poliisit rikollisia. Mutta tunnelmaa löytyy ja murhaaja myös.

 

TAULU JA KIRJOJA ESPERANTOKSI

 SPR:n Kontista ostin taulun. On jo kolmas tänä vuonna ostamani taulu. Jokainen on maksanut alle viisi euroa.

 

Lisäksi hain postista Suomen Esperantoliiton paketin, jossa oli 11 kirjaa. Puolet alunperin esperantoksi kirjoitettuja, loput käännöksiä. Tunnetuin lie Sienkiewiczin teos Quo Vadis, jonka on kääntänyt kielen luoneen Ludwig Zamenhofin tytär Lidia Zamenhof. Tuttu lienee myös Jerome K. Jeromen kirja Tri homoj en boato (suomeksi Kolme miestä veneessä).

Uusi (käytetty) auto, Kia Rio, pelaa mainiosti. Maanantaina lähdemme viikoksi rantamökille. Mikäli ilmat ovat suosiolliset, teemme myös tämän kesän Pihtipudas-käynnin.

Onneksi pahimmat helteet ovat loppuneet. Vanhukselle helle ei ole soveliasta.

Kia ja lukemisia

 Hankimme uuden auton rautamötikkään rikkoutuneen entisen tilalle. Kia Rio, kaksi vuotta vanha, 23000 ajettu, vetävässä kunnossa. Jokohan viimeinen auto jonka hankimme. Ikä alkaa kuskilta loppua.

 Kun olin Viitasaarella palauttamassa laina-autoa, tapasin sattumalta Seijan, jonka kanssa leikin pienenä, 70 vuotta sitten. Terveisiä Seijalle ja Matille, jos satutte näkemään tämän.

**********************

Luettua:

91. Hyrkäs Seppo: HULLU MAAILMA

269 s. Wsoy 2000 AV

Iltalehdestä koottu juttukokoelma, joka härskiydessään on ilahduttavaa luettavaa. Onko maapallolla älyllistä elämää, kysyy teos, ja vastaa epäillen.

 

92. Muhonen Pekka: VALINNANVAPAUS §§

304 s .VV -kustannus 1995 YK

1900-luvulla syväjäädytetty mies herätetään 2250-luvulla. Tauti on parannettu. Maailma on muuttunut utopiaksi. Teoksessa ei tapahdu mitään, miehelle kerrotaan miten maailmasta on poistettu kaikki ongelmat, rikokset ja sairaudet (mm. homous!?). Eli kirjoittaja kuvittelee maailman, joka hänen mielestään olisi paras mahdollinen. Väliin on tungettu puolivillaisia entisvitsejä, joita herätetty kertoo riemastuvalle kuulijakunnalleen. Toki matkustetaan malliksi jollekin planeetalle, sujahdellaan paikasta toiseen putkijunissa ja atomisiirrolla (jaunttaamalla). Puhutaan tunnetun maailman rajasta, mikä sekin lie? Ja kaiken perustana on Valinnanvapaus, jossa myös kaikki uskonnot edelleen toimivat mutta rauhanomaisesti, ja kaikkia niin kovin halihymyilyttää.

 

93. Niiniluoto Maarit: SIKS’ OON MÄ SURUINEN §§§½

300 s. Tammi 1982 AK

Toivo Kärjen elämäkerta, kirjoitettu minä-muotoon eli kuin Kärki itse puhuisi. Rillumarei-linjan monitoimimies olisi kelvannut jatsiin ja klassiseenkin, mutta onneksi pysyi kuosissaan. Muistojen bulevardilla taidetaan joka kerta soittaa ainakin yksi Kärki-Helismaa-tuotantoa oleva kappale. Ja hyvä niin.

Kostia, josta ei tarvinnut maksaa liikaa

 Luin:

88. Sariola Mauri: SUSIKOSKI OTTAA OMANSA §§½

270 s. Gummerus 1961 2.p Salama 58 RM/YK

Parempaa Sariolaa, missä juoni melkein pysyy mahdollisen rajoissa eikä kirjailija tuputa äärioikeistoasenteitaan lukijalle. 

 

89. Taiga Marton: KOMISARIO KAIRALAN TUTKIMUKSIA 2 §§§

288 s. Wsoy 1991 Sapo 350 RM/YK

Martti Löfberg kirjoitti Kairala-juttuja 1932 - 1940 suomalaisiin sanomalehtiin. Näistä on koottu kaksi kokoelmaa jotka lukee ihan mielikseen. Teos joutaisi fantasiahyllyyn, novellissa Kairala on omavaltainen (Seikkailukertomuksia 222/1940) Helsingin olympialaiset 1940 pidettiin. Vaikka ne sodan takia peruttiin ja pidettiin vasta 1952. Olkoon panematta.

90. Koskinen Kosti: IHMEELLINEN KUHERRUSKUUKAUSI §§½

260 s. Helmivyö 2021 2.p YK

Novelliteoksen (1930) uusintapainos, johon on lisätty 5 muuta kertomusta. Lisäys on tarpeeton kirjallisessa mielessä, mutta onpahan dokumenttina. Alkuperäiset kokoelmanovellit ovat aivan kelvollisia, mieleen tuli jopa Kuolleen silmät. Tapahtumat on ympätty ulkomaille, ikään kuin Suomessa ei kauheuksia voisi sattua. Nummelin ilmoittaa korjanneensa lyöntivirheet, mutta kokoelmassa on liian kanssa uusia kirjoitusvirheitä. En ole kohderyhmää, joten en ylipäätään riemusta (tai kauhusta) revennyt.

 

Tervakallio ja jokin tunkinmurikka tiellä

 Ajoin Vammalan vanhan kirjan päiville Sastamalaan Parkanon kautta. Matkalla kävin mm. Keuruun vanhassa puukirkossa vuodelta 1758. Siinä vasta upea kirkko. Maalauksia oli seinissä ja katossa, ja lisäksi oli muutama viehättävä erillismaalaus, mm. Söderstrandin Viimeinen tuomio.

Alempana yksityiskohta edellisestä taulusta. Juuri tuolta minun selkäreumani joskus tuntuu. Sakastissa oli myös esillä jalkapuu.

Parkanossa oli hyvä pienhotelli jota ylläpiti yksi mieshenkilö. Kävelin ympäriinsä kymmenen kilometriä ainakin ja nukuin hyvin. Aamulla ajoin Tervakallion leirintäalueelle, sieltä kävelin parin kilometrin päähän Sastamalan torille,  jossa oli heikosti kirjanmyyntiä. Jatkoin Sylvään koululle, kiersin teltan ja olin menossa sisätiloihin, kun tuli palohälytys ja väki karkasi pihalle. Väärä oli se hälytys ja pääsin takaisin sisälle. Ostin neljä puuttunutta Sapoa vaimolle:

 Huutokaupassa halusin huutaa Kosti Koskisen kirjan Ihmeellinen kuherruskuukausi, joka nimestään huolimatta on veikeää kauhua. Kun hinta nousi yli kolmensadan, luovutin ja ostin saman teoksen uusintapainoksen Nummelinilta teltalta. Lisäksi HH antoi minulle fantasiahyllyyn Janssonin Näkymättömän lapsen.

Siitä rantaravintolaan Herrojen kanssa olutta juomaan ja keskustelemaan. Ja myöhemmin oleilu jatkui Tervakallion  leirintäalueella. Seuraavana aamuina ajoin rantamökille jossa nukuin yön ja sitten lähdin kotiin ajelemaan. 

Heti alkumatkasta ajoin tielle pudonneeseen rautamurikkaan, jota luulin muovikassiksi ja jota en voinut satasen vauhdissa kiertää.

 

 Auto  hajosi ja piti soittaa vakuutusyhtiöön ja hinausliikkeeseen jne. Auto kuljetettiin Viitasaarelle ja vuokrasin firmalta auton jolla ajoin kotiin. Odottelen, mitä korjaamo ja If päättävät autostani, josta ainakin hajosi vaihdelaatikko ja yhtä ja toista muutakin. Monimuotoinen kirjamatka, todellakin.