WHH 211

                                                         WHH 211

WH PIETARI WIRTANEN

LUKEMANI KOTIMAISET TIETEIS- JA FANTASIAKIRJAT

viime vuosituhannelta 

 (Luettu heinäkuun 2005 jälkeen)

 

uusi päivittyvä WHH 211 on osoitteessa WHWLpietari.blogspot.com

Tämä on jatkuvasti täydentyvä herrajulkaisu.

Arviointi on täydellisen henkilökohtaista, eikä kerro teoksen hyvyydestä tai huonoudesta. 

Mukana on myös juonipaljastuksia. Kaikki teokset ovat omia.

  

 
  Puutoslista löytyy tämän artikkelin lopusta.


§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§




Aapeli: KOKO KAUPUNGIN VINSKI §§

67 s. Suuri Nuorten Kirjakerho 1977
Näkymättömyyspulverin ansiosta pääsee fantasiahyllyyn. Oma tuplakirja, mukana myös Vinski ja Vinsentti.

Aapeli: PIKKU PIETARIN PIHA §§§§

156 s. Wsoy 1958 2.p

Hersyvän huumorin täyttämä teos, jossa ihmistä ymmärretään.Pietari keskustelee myös Jumalan kanssa hyvinkin konkreettisesti, kuten isä Camillo,mikä asettaa kirjan fantasiahyllyyn. 

Aapeli: VINSKI JA VINSENTTI §§
n. 70 s. SNK 1977

Puhuva harakka hoitelee hommat. Fantasiahyllyyn.  .

 

Aarniaho V.: VENUS-TÄHDEN MUUKALAINEN §§§

222 s. Valistus 1947 

Nyt siirrytään Venus-planeetalle sielunsiirron avulla. Venuksella elää ihmisen muotoinen rotu viidakko-olosuhteissa. On huuhoja ja on jättiläiskäärmeitä, ja onpa ihanainen impikin, Thela Mund. Insinööri Salo viettää muutaman kuukauden paikkaan tutustumassa, sitten sielunsiirto tuo hänet takaisin maahan. Tilalla pyörähti maassa venuslainen Moore, josta ei juurikaan kerrota. 

Aarnio Anne: LINTUKANSAN POIKA §§§

237 s. Wsoy 1978 

Alku on hyvinkin mielenkiintoinen, loppua rasittaa kovin tutuntuntoinen sorron ja vapautumissodan kuvaus. 

Aho Juhani: RAUTATIE §§§½

126 s. Wsoy 1955 (1884) 31.p 

Matti ja Liisa käyvät Lapinlahdella rautatietä katsomassa. Maalaisten elämä on erilaista kuin liikekeskuksen ihmisten. Aho on vienosti maalaisten puolella. Matka päättyy nolosti kuin joskus herrareissu, mutta lopussa aurinko taas heinäpellolle paistaa. Tässä painoksessa on mukana V. Tarkiaisen tarpeeton alkupuhe. Koska todellisuudessa Lapinlahdelle tuli rautatie vasta v. 1902, tämä tulevaisuuskuvitelma pääsee pehmoskifiosastoon. (HH)

Ahonen Erkki: PAIKKA NIMELTÄ PLASTON §§§

205 s. Gummerus 1968 

Kirjailija kuljettaa päähenkilönsä suolta löytyvällä avaruuslaivalla planeetalle, jonka asukkaat ovat degeneroituneet alhaiselle tasolle. Aikanaan käynttin saatettu koneisto pitää homman pyörimässä vuosisadasta toiseen. Ahonen kuvaa kyllästymiseen asti omia mielipiteitään ihmiskunnasta, sen elämästä ja tulevaisuudesta. Kaikki kiteytynee lopussa olevaan lauseeseen: Maata ei pidä mennä niin kauan kuin kaljaa kestää (s. 200).

Ahonen Erkki: SYVÄ MATKA  §§§§

160 s. Gummerus 1976 

Takakannen mukaan ollaan avaruusmatkalla. No, käsitin, että matka tehdään mielen syvyyksiin, mahdollisesti ei liikuta minnekään. Mitään helppoa tajuttavaa teksti ei ole. 

Ahonen Erkki: TIETOKONELAPSI §§§§

150 s. Gummerus 1972 

Kyborgista tässä on kysymys. Menehtyneen naisen sikiöstä irrotetaan aivomassa ja liitetään ulkoisiin piuhoihin. Tarkoitus on estää sisäerityksen vaikutus ajatteluun. Tekele kehittyy, oppii tajuamaan ja yhdistetään tiedostojen avulla maailmaan. Pyrkii myös vaikuttamaan maailman menoon. Osaa keskustella ns. hoitajansa kanssa. Valitettavasti keskustelut ovat Ahoselle tyypillisesti hankalia ymmärtää. Lukijassa siis vika.

 

Ahonen Marko: UUSI PARATIISI §§½

206 s. Sananjalka 1993 

Erittäin eritasoisia novelleja, paranivat loppua kohden. Uusi Paratiisi on pitkä kertomus, joka ei tunnu tuoreelta. Viimeinen novelli miellytti minua eniten.

 

Airola Väinö: KEKSIJÄN VOITTO §§½

223 s. Wsoy 1922

Suomalaismies Penttilä keksii kunnon kuivapariston ja maailma sähköautoistuu. Lisäksi mies kehittää langattoman puhelimen eli kännykän tukiasemineen. Lopussa Put.. ei kun Belyi alkaa ryppyillä Venäjällä ja Penttilä kehittää sähkölentokonelaivueen, joka tuhoaa Eurooppaan vyöryvät miehitysjoukot. Melko kekseliästä, kirjan kirjoittamisesta on yli 100 vuotta kulunut. Eikä sähköautoakkuongelmaa ole vieläkään täysin ratkaistu. Ikävänä sivujuonteena kirjoittaja tuntuu olleen juutalaisasiassa kansallissosialismiin kallellaan.

 

Arhippa Pirkko: HIETANEILIKKA §§

222 s. Mäkelä 1984

Tulevaisuuden Forssaa. Robotteja. Ympäristöetsiviä ja koira. Kyllä tämä tieteiskirjallisuutta on, kotoisen lämmintä kuin mummon muusi. Hieman lunnonsuojeluaatettakin löytyy, ja ihmiselämän irvailua. 

 

Arhippa Pirkko: KONNA JA RUPIKONNA §§

218 s. Mäkelä 1985 

Tulevaisuuden Forssassa ympäristöetsivät ovat taas töissään. Virkamiehistä, ja ihmisistä yleensäkin, irvaillaan oikein raskaimman kautta. Hyvä niin. 

 
Arjatsalo Arvi: AVARUUDEN KULKURI §§§

111 s. Otava 1983 

Tämä lastenkirjapa oli ihan oikeaa tieteiskirjallisuutta. Vuonna 1972 Pioneer 10 laukaisiin avaruuteen, mukanaan kullattu laatta, joka kertoo ihmiskunnasta. Nyt kirjassa saapuu vastauksena pienoisluotain päähenkilölasten radioamatöörikutsun innoittamana kotinurkan taakse. Mitä viestissä kerrotaan, sitä ei vielä saada selville. 

Arras Reino: SEIKKAILU MEREN POHJALLA §§

217 s. Kansankirja 1948 

Nimimerkin takana Kaarlo Nuorvala, joka mm. toimitti hetken kansallissosialista lehteä Suomessa.. Olipa myös tekemisissä elokuvan kanssa, näytellen ja käsikirjoittaen. Jussi-patsaskin löytyy kaapista. Tämä nuortenkirja pelaa selvästi lasten ehdoilla, siinä onnistuen. Mitään järkeä ei seikkailuissa ole. 

Arti V.: ETELÄMEREN SALAISUUS §

145 s. E. Viljanteen kirjakauppa ja kustannusliike 1945 

Uskomattomia seikkailuja täysin epäuskottavien tahtumien kera. Asuttu suuri pikkuplaneetta putoaa Etelämereen, eikä tuota Maapallolla huomaa kukaan. Ja pikkuplaneetan asukkaat sen kuin olla porskuttavat (Toki osa hukkui). Ihme kumma, teos kärsii vakavasta mielikuvituksen puutteesta.

Arti V.: KUUNFILMAAJA §§

127 s. Paletti 1948  

Lapsuudesta muistan kertomuksen Pitkä hyppy. Maapallon läpi kulkee reikä, johon kertoja putoaa ja nousee toisella puolen kiipeämällä pinnalle. Nyt lukien jutussa Seikkailu Intiassa on muutama hämmästyttävästi samanhenkinen kohta kuin Atorox-novellissani Perinne. Niminovelli Kuunfilmaaja lähettää 1985 aluksen maan kiertoradalle kuvaamaan kuuta, jossa on asutusta ja elämää kaikenlaista. Huonosti käy lentäjälle ja alukselle. Kansi Ami Hauhion. Sisälläkin on kuvitusta, mutta kuvittajan nimeä ei kerrota. 

Aspinen Risto: NIIN VÄHÄN ON TARPEEN §

276 s. Sarjamiehet 1977 

Sähkölaitteet rikkoutuvat koko maailmasta. Kuu peijakas lähettää säteilyä, joka haurastuttaa sähköjohdot. Aaretti ihmettelee ja saunoo syrjämökissään, käypä muutama vieraskin paikalla, viimeisenä vainaja. Lopuksi Aaretti tuumaa, että niin vähän on tarpeen.

 

Aumasto Marjaana: RIKAS, LAIHA JA KAUNIS §§§

179 s. Kirjayhtymä 1996 

Naiset hallitsevat maailmaa, jonka miehet ovat pilanneet. Sukupuolirooli-irvailu tämä teos on, ja sellaisena ihan vetävä. 

AVAINNOVELLEJA §§§§

204 s. Wsoy 1999 

Novelleja 1900-luvulta, useita ulkomaalaisia scifejä mukana. Minulla fantasiahyllyssä Verrosen Kivenhalaaja-novellin takia. 

 Barne Oswald: KUUN KAIVOKSET §§

148 s. Kustannustalo 1957

Heporaudan pojat ovat kirjoittaneet oikein kuvitetun kuuseikkailun. Kuusta löytyy vieraan planeetan asukkaiden kaivostoimintaa. Alukset räjähtelevät ja suru on jo puserossa. Ennen tukehtumiskuolemaa muukalaiset sentään kuljettavat lentävällä lautasellaan pari henkiinjäänyttä maan ihmistä - joukossa tri Korpisuo - takaisin maahan. 

Brink Aira: MEMMOIN ARVAT §§½

268 s. Kansankulttuuri 1980 (2.p)

Memmoin arvat on pakanasuomalainen taikakalu. 1200-luvulla kristinusko on valtaamassa Suomenniemen, ja Matteus on mukana tapahtumissa, ensin pikkupoikana ja lopulta munkkina. Juttuun sekaantuvat niin Lalli kuin Henrik, Tuomaasta puhumattakaan. Mutta luiset Memmoin arvat viskataan lopuksi lampeen. Teoksen viimeinen lause on minulle käsittämätön.

 

Brink Aira: VELHOJUURI §§§½

249 s. Tammi 1953 

Elvi Sinervon sisar on kirjoittanut pari nuorten fantasiaa. Tämä on kirjallisesti erittäin taitavasti kirjoitettu fantasiaseikkailu. Velhojuuri (mitä ei oikeasti ole olemassa) parantaa tauteja. Haapanainen, ehkä kuvitelma, kertoo kasvin tarinan. Kuljetaan vuotoin Intiassa, Lapissa ja myös Turun saaristossa. Juuri parantaa myös (s)pitaalin. Teoksen perusjuoni on kuitenkin hyvyyden paremmuus kultaan verrattuna. (Kirjailija toimi mm. Sirola-opiston johtajana.) Kelpo nuortenkirja.

Bruun Staffan: AJATOLLA VEIKKO §§½

239 s. Otava 1995 (Seppo Hyrkäs) 

Muslimit ovat valloittaneet liki koko Euroopan. Suomi vielä pinnistelee vastaan. Ajatolla Veikko ammutaan yleiseen vessaan ja Burt Kobbatia syytetään teosta. Mutkia on matkassa mutta transvestiitit auttavat, todellinen murhaaja selviää ja muslimivalta Suomesta ainakin hetkeksi heikkenee. Kumma ettei Staffan ole saanut fatwaa. Teos fantasiahyllyyn.

Bruun Staffan: CLUB DOMINA §§

296 s. Schildta 1992 (Seppo Hyrkäs) 

Lehtihenkilö Burt Kobbat selvittää bordellitoimintaa Suomessa ja vähän maailmallakin. Murhia tehdään ja Burt möhlii siellä ja täällä. Aids-säätiö saa kuulla kunniansa eikä Nobel-palkintoa. Kömpelöhkö entä jos-teos fantasiakaappiin.

  Bruun Stefan: IHMISSYÖJÄ §§

236 s. Otava 1994 (Seppo Hyrkäs)

Maapallon liikakansoitukseen keksitään japanilainen parannuskeino: Super-Colaan sekoitetaan siittiöitä tuhoavaa ainetta. Kobbatin mielestä homma ei ole oikein. Onneksi olen näin vanha. Uskallan rauhassa juoda kaikenlaisia kolajuomia.

Bruun Staffan: RUPLAKASINO §§§

272 s. Otava 1996 (Seppo Hyrkäs) 

Venäjä on ottanut Hangon valvontaansa, paikasta on tullut kasinokaupunki Paradise City. Toimittaja Kobbartin vaimo siepataan, mies lähtee etsimään vaimoaan. Venäjän mafia hallitsee kaupunkia, murhia tehdään, huumeita kiskotaan ja tavaroita salakuljetetaan. Loppuratkaisu on tokaisumaisen lyhyt ja vaimo löytyy. Oma.

 

Bruun Staffan: TUNTEMATON TEKIJÄ §§½

238 s. Otava 1993 (Seppo Hyrkäs)

Atomivoimalavuoto, Venäjänootti, presidentinvaalit ja sotilasvallankaappaus. Siinä sotkua kerrakseen toimittaja Kobbatin elämään. Rinnakkaismaailmateos suomalaisscifihyllyyn.

Carpelan Bo: OVELLA KOHTAAT ITSESI §§§

202 s. Otava 1988 (Kyllikki Villa)

On tämä varmaankin parempi kirja, mutta pysyy niin pitkälti epämääräisen runouden puolella, etten ollut kelvollinen tätä lukemaan. Jekyll ja Hyde-teemaa käsitellään, ihmisen kahta puolta jotka tässä kulkevat erillään. (Pahempi puoli voitii ja kiltimpi jäi auton alle?) Kallaksen Sudenmorsian pyörähti mielessä. 

 

  Dieckmann Maijaliisa: RAM ja linnunkuvainen ruukku §§§

150 s. Wsoy 1993

Viehko paleofiktio lapsille. Hieman tietoa annetaan ja asenne on kohdallaan - näin vanhuksen silmin ainakin.  

Dieckmann Maijaliisa: RAM LÖYTÄÄ SYNNYINSIJANSA §§

104 s. Wsoy 1994

Tässä Ram-sarjan osassa ei juuri mitään tapahdu. Orposisarukset pärjäävät kahdestaan kodassa talven yli ja seuraavana syksynä veneilevät vanhempiensa entiselle kotiseudulle selvittämään suvun salaisuutta. No ei ollut kumma salaisuus.

Dieckmann Maijaliisa: RAM, TÄHTIEN TYTÄR §§§

138 s. Wsoy 1996

Paleofiktio, Ram-sarjan viimeinen osa. Taitavasti nuorisolle kirjoitettu kertomus kivikautisen kylän elämästä. Ram muuttaa yhteen Karan kanssa eikä asiasta turhia lässytetä. Hienovaraista asennekasvatustakin, minun maailmankuvani mukaista, löytyy kun tarkoin lukee.

Eklund Ole: SEIKKAILUJA MIKROBIEN MAAILMASSA §§

125 s. Aura 1946 (Elias Saarinen) 

Suomenruotsalaisen tiedemiehen yleistajuistava teos lapsille. Nimi on käännetty väärin, ei tässä seikkailla mikrobien vaan mikromaailmassa. Käpyjä kääntelemällä pojat pienentävät ja suurentavat itseään ja kokevat monenlaista ihmeellistä luonnossa. 

 

Elo Viola: SADASOSAENKELIT

174 s. Karisto 1993 

Eräänlainen paha äitipuoli-tarina jossa kiusatut lapset karkaavat pösöllä menneisyyteen ja lopuksi äitipuoli erkanee kuviosta mahtavalla taksilla tavaroineen.

Ennala Veikko: LINNA MEREN RANNALLA §§
147 s. Gummerus 1960

Entisen kohutoimittajan epätoivoinen yritys kaunokirjallisen tekstin suuntaan. Teoksessa on 14 novellia, joista 12 ensimmäistä kerta kaikkiaan onnettomia. Mutta kolmastoista on fantasiaa – taivaan valtakunta – ja neljästoista scifiä – maailmanloppukertomus, jossa onneksi ei herätä unesta lopussa. Näin ollen tämä  kirpputorikirja pääsee fantasiahyllyyn.

Engström T. A.: AVARUUSPALLO §§

159 s. Taikajousi 1969 2.p 

Takasivulla: "..sekoitus seikkailuhenkeä ja todellista tietoa." Tieto on trump-luokkaa (ei päätä eikä häntää), mutta seikkailuhenkeä löytyy. Avaruuspallolla kuljeskellaan, pohditaan kehnosti aineen saloja ja tavataan älyllisiä fiksuja olentoja. Eipähän sodita, josta tuo toinen täplä. 

 Engström T. A.: AVARUUSPALLON PALUU §§

160 s. Taikajousi 1972 

Fysiikka on pielessä ylivalonnopeuksineen ja palloa kuljettavine radioaaltoineen. Kaitpa tämä lapsosille on ollut jännittävää luettavaa. Salskeilla liki alastomilla nuorukaisvartaloilla on sijansa tekstissä. Loppuun tekijä on jättänyt varan jatko-osille, joita ei kuitenkaan tullut. 

Engström T.A.: GASELLIPOIKA §

175 s. Otava 1954

Aavikolta löytyneen, gasellin kanssa eläneen pojan tarina, suomalainen versio Romuluksesta ja Remuksesta ja monista muista vastaavista. Ulkomaalaiset päähenkilöt vöyhkävät ympäriinsä eikä missään näy järjen hiventäkään. Onneksi kakara karkaa lopuksi erämaan helmaan. Oma, fantasiahyllyssä edelleen pysyvä nuortenkirja.

Erkki Harri (Kumpulainen): HOKKUS POKKUS FILIOKKUS

47 s. Unto Mononen-yhdistys ry 1997

Scifi-novellihan tämä, ei aivan toivoton.
 

Eräs Antti (Leo Pesonen): KAUKOKUVASTIN §

99 s. Wsoy 1931 

Näytelmämuotoinen opus (Jooseppi Puustisen ihmeellinen seikkailu), pahimman lajin "mutta sitten heräsin"-teos. Puustinen näkee unta tulevaisuudesta, jolloin naiset ovat ottaneet miehistä ylivallan, miehet elelevät vihtoreina. Liekö aikoinaan ollut huvittava tekele. Parasta komea kullanvärinen kansi. Olkoon fantasiahyllyssä. 

  Eräs Antti (Pesonen Leo): TÄYTTYVIEN TOIVEIDEN VALTAKUNTA §§

135 s. Pellervo 1949 

Tri Kaikukallio kuolee ja pääsee Taivasvaltakuntaan, jossa kaikki hänen toiveensa toteutetaan. Toivoopa takaisinpääsyä elävien maailmaan, ja pääsee. Pian Taivasvaltakunta miehittää Maapallon suorittaakseen yleisen aseistariisunnan. Lopuksi päätaivastelija Taisto toteaa, ettei ihmiskuntaa pelasta mikään, ja vetää joukkonsa pois maallisesta.  

Fossi Paavo: KERTOMUKSIA §§

145 s. Wsoy 1958 (Kts. myös Hamari Pauli)

12 kertomusta, ensimmäiset mainioita mutta taso laskee tarIna tarinalta. Mukana kelpo myllytonttukertomus, joka kelpuuttaa teoksen fantasiahyllyyn. Mitään kauhistuttavaa en kirjasta löytänyt, tosin en ole alan asiantuntija.

 

 Goldberg Kaarina: RÄMÄPÄINEN ROBOTTI §§

125 s. Otava 1995

Villitön robotti nimeltä Ruponen omaa hyvän terässydämen, lopettaa virolaisen tytön kokeman koulukiusaamisen ja on lämpimästi erilaisuuden asialla. Mutta satumaisuus puuttuu.

Haahtela Sampo: LAIVA SEISOO SUMUSSA §§

132 s. Gummerus 1950

Ruotsinlaiva seisoo aikansa sumussa ja runoilija kertoo tarinan. Siinä taidemaalari ja merenneito rakastuvat, ihmissusikin pilkahtaa. Pieni merenneito saa kivuliaat jalat ja viettää yöt meressä, päivät maalarin puolisona. Tässä tarinassa merenneito Oihonna muuttuu lopuksi kokonaan ihmiseksi ja lokki kiitää pitkin taivaan sineä. Kehyskertomus on tarpeeton, mutta fantasiahyllyyn tämä teos kuuluu.

Haakana Veikko O.: JÄÄTIKKÖ UHKAA §§§

196 s. Valistus 1961

Paleofiktio ja fantasiahyllytavara. Jääkausi tulla rymisee Euroopan halki ja Alppien pohjoispuolella ilmasto kylmenee. Ur-ri-poika lähtee etsimään kylmenemisen aiheuttajaa ja löytää lumirajan. Paluumatkalla hän mm. ratsastaa mammutilla ja kesyttää sudesta itselleen koiran. Oivallista viihdettä nuorenmielisille.

  

Haakana Veikko O.: KIVINEN BIISONI §§§

136 s. Valistus 1969

Haakanan viimeinen paleofiktio, tämän jälkeen mies keskittyi eräkirjoihin. Teos sai jopa valtion kirjallisuuspalkinnon 1970. Tässä kerrotaan ennen kaikkea luolamaalauksista sekä erilaisuuden hyväksymisestä. Rujona syntynyt poika hylätään vuorille, josta taiteilija Picas hänet pelastaa ja kasvattaa apurikseen.

 

Haakana Veikko O.: KUONOKASVOINEN KAUHU §§§

152 s. Valistus 1962 

Paleofiktio ajalta ennen mitä lie jääkautta. Sujuvaa tekstiä, kertomus kivikautisen heimon muutosta halki vuoriston etelään pois kylmyydestä ja päälle ryntäävien alkeellisten "kuonokasvoisten" alta. Kota keksitään, ja nuorta lempeä on odotettavissa.

 

Haakana Veikko O.: LUOLAMIEHEN POJAT §§§

183 s. Valistus 1957 

Huolella tehty paleofiktio, jossa mukana oikeaa asiatekstiä maailmankausista. Poikien vanhemmat (myös luolanainen!) kuolevat, pojat lähtevät liikkeelle hakemaan tulta tulivuoresta ja matkalla osuvat vesikansan pariin.
 

Haakana Veikko O.: LUOLAPOIKIEN PALUU §§§

174 s. Valistus 1958 

Paleofiktio.

Jatko kirjalle Luolamiehen pojat. Rinnan itse kertomuksen kanssa on tieto-osia, joissa kerrotaan varhaiskivikaudesta. Tulivuori purkautuu ja maa järisee. Lopussa vanhemmasta pojasta tulee luolaheimon päällikkö, ja lapsikin syntyy vesikansan edustajan Lolan kanssa. 

 

Haakana Veikko O.: POIKKIKIRVES ISKEE §§

219 s. Valistus 1959 

Paleofiktio, joka kuuluu fantasiahyllyyn. Sarjan edellisiä osia pitkäveteisempi teos, jossa lappalaiset ovat rumia, kieroja ja hävyttömiä. Koska en ole metsästäjä, kyllästyin myös jatkuviin eläintentapposeikkailuihin. Ymmärrän, että elääkseen piti metsästää ja puolustaa itseään, en vain halua lukea susien selkärangan kakaisuista ja hirvien suistamisesta piikkiseipäisiin pyyntikuoppaan. Teoksessa on kehyskertomus, joka ei aivan toivoton ole.

Haapakoski Aarne: Kts. Outsider

 Halli H. R.: MUSTA TOHTORI §

165 s. Ahjo 1920 

Tohtori kehittää aineen, jonka avulla voi vaikuttaa telepaattisesti toisiin ihmisiin. Tökerö kertomus tökeröistä ihmisistä. Edes naurettavuuksiin asti ei mennä, että pääsisi ivailemaan. Kaitpa tämä saa fantasiahyllyssä pysyä. 

Halli H. R (Rikhard Ruth).: NELJÄNNEN ULOTTUVAISUUDEN MIES §§

203 s. Otava 1919 

Alkupuoli on hyvinkin kiintoisaa luettavaa. Seinien läpi kulkeva, haavoittumaton mies komentelee muut ihmiset kilteiksi. Kun homma laajenee koko maailmaa koskevaksi, sotaa käydään liian kanssa. Päähenkilö Tuomas Persson on valistunut itsevaltias, jonka kohtaloksi lopulta koittaa rakkaus. Niinpä pääsevät sotaherrat taas vapaasti uljaita tappohommiaan tekemään. 

Halli H.R: VIIDES JA VIIMEINEN UHRI §§§

265 s. Karisto 1942 

Lähinnä poliisiromaani, jossa tieteispuolelle teoksen painaa murhatapa – keino murhata ihminen keskeyttämällä hänen ”elintoimintansa” tietynlaisella eristämisellä. Poliisi on letkeä tyyppi ja eräänlainen keksijä Kosmos Killinen veikeä kylähullu. Ei Kosmos ketään tapa, vaan tohtori Mauro. Syy jäi minulle epäselväksi, ellei sitten tappanut kokeilumielessä. 

Halli H.R.: VIIMEISELLÄ HETKELLÄ §§

335 s. Karisto 1922 

Maapallo kuumenee. Kirjan mukaan syynä suistuminen kohti aurinkoa, saman taitaa tehdä ilmastonmuutoskin. Menin sekaisin nimissä jotka muistuttivat liikaa toisiaan. Enkä pysynyt mukana tapahtumissakaan. Tämä ei siis ole vanhusten teos. Maapallon loppuhan tästä kaikesta vöyhkämisestä seurasi.

 

Haltio Yrjö: MALKA MIDIANILAINEN §§§§

327 s. Tammi 1951 

Mika Waltarin aikalainen Haltio kirjoitti tämän ainoan romaaninsa Waltarimaisesti. Malka oli eräs kuningas Salomon vaimoista, joka karkotetaan maasta. Salomo tekee hänen kanssaan salasopimuksen ja Malka vakoilee foinikialaisia Salomon laskuun. Suurta merta (Välimeri) purjehditaan, kaikenlaista koetaan ja Malka (salanimellä Taam) avioituu Tyyron perintöprinssin kanssa. Vakoilu jatkuu, seikkailuja riittää ja lopuksi Malka onnistuu toimittamaan Salomolle vakoilutietonsa ja Salomon valtakunta Israel kehittyy Tyyron tasolle. Lopun naurettavan sentimentaalinen parikuolema vie viidenneen pykälän teokselta. Kiinnostava kirja.

Hamari Paul /Kts. Fossi Paavo): AAVEMORSIAN §§

176 s. IL-MO 1965

Toimittaja Paavo Fossin salanimellä julkaisema eräänlainen omakustanne. Joesta löytyy nainen, joka virkoaa eloon. Konstaapeli Kasken vaimo näkee unen, joka perusteella joesta löytyy vielä miehen ruumis ja yhtä jos toistakin asiaan liittyvää. Muistinsa menettänyt nainen rakastuu kartanon nuoreen isäntään ja apteekkari tarjoilee lääkekonjakkejaan. Kas, muisti neidolle palautuu, Kaskiskan unien perusteella ratkeaa murhajuttu ja nuoret saavat toisensa. Morsiankin luopuu mestaripianistin urastaan ja rupeaa mielellään maatilan emännäksi. Fantasiahyllyyn.

 

 Harju Antero: KAPINA KORALLIMERELLÄ §§

274 s. Otava 1957 

Edellinen osa, Xardonia-saariston salaisuus, oli vetävämpi. Nyt scifi-osuus puuttuu miltei kokonaan ja keskitytään ottamaan kiinni gansteria nimeltä Kenguru-Omar. Kovin monenlaisilla vehkeillä kuljetaan ilmassa, veden päällä ja alla, ja jäähän konna kiikkiin. Salaman kulkunopeus 468000 km/s on puppua (s. 147).

Harju Antero: TAVOITTEENA MARS §§

141 s. Otava 1965 

Kuivahko nuortenkirja, jossa kansainväliset tiedemiehet keskustelevat kuin alokkaat vanhassa sotilasfarssissa. Yksikään suomalainen ei toki ole Marsin-matkalle mukaan päässyt. Kirja loppuu siihen, mistä sen pitäisi alkaa. Jatko-osia ei ole kuitenkaan ilmestynyt. 

Harju Antero: XARDONIA-SAARISTON SALAISUUS §§§

239 s. Otava 1955 

Seikkailujen maailma-sarjan mainio nuortenkirja. Tyynellä valtamerellä on Maapallon älymystön salattu tutkimussaaristo, jossa elämä luistaa mallikkaasti. Kari joutuu haaksirikossa saarille, kunnostautuu siellä ja pääsee kansalaiseksi. Avaruushissiäkin käytetään, tosin ei kerrota, miten 5 km:n korkeudessa oleva tutkimusasema pysyy ilmassa. Kari toimii neuvokkaasti muiden poikien kera tulivuorenpurkauksen aikana ja pääsee palkinnoksi tutustumaan Antarktiksella olevaan jääasemaan. Sieltäpä lennähtävät vielä Kuuhunkin, jossa tapahtuu lisää seikkailuja. Kirjan viimeiset osat ovat varovaista psykosofista, ei uskonnollista, paatosta.  .

Harjulehto Seppo: AVARUUSLENTÄJÄN ARVOITUS §

128 s. Otava 1987 

Suomalaispoika joutuu tulvaan, pelastautuu lautalle jolla myös amerikkalainen avaruuslentäjä. Lentäjä kertoo matkastaan kuuhun ja olennoista ja rakennelmista, joita hän siellä näki. Koska tiedot ovat salaisia, turvamiehet ottavat lentäjää kiinni. Poika karkaa ja palaa kotiinsa. Typerä juttu, ainakin vanhukselle. 

 

 

Harjulehto Seppo: MARSIN SALAISUUS §§

140 s. Otava 1974 

Marsiin matkataan. Fysiikka on melko oikein. Paikalla tavataan vanha kulttuuri, joka toimii ylemmissä ulottuvuuksissa. Maapallon sodat loppuvat, kun ulkokulottuvuusveijarit aikaansaavat sen, että maapallon aseet muuttuvat savivelliksi. Kannatettava ajatus.

 

Hemdal Dag: AARNIOMETSÄN HIRMUVALTIAS §§

141 s. Paletti 1948 (A. Londen) 

Afrikan viidakoissa ja erämaassa alkuperäisasukkaat eivät toimi valkoisen muka herrakansan ehdoilla. Toki pahaakin neekerit tekevät, ja kauhea hirmulisko on kumista tehty. Scifiä edustaa rakettilentokone, jolla kuljetaan huimaa kyytiä. Aikansa tuote.

Hemdal Dag: LEOPARDIEN LAAKSO §§

142 s. Paletti 1947 (A. Londen) 

Afrikassa kaksi nuorukaista kokee ihmeitä viidakossa. Neekerit (sic) aikovat tappaa kaikki valkoihoiset ja hallita maailmaa. Hemdal on Haggardinsa lukenut, tässä kuu pimenee. Lopussa kertomus muutuu aivan oikeaksi fantasiaksi eikä Richard joudukaan vanhan Mufadan puoliskosi. Reipasta rasismia.

Heporauta Elsa: SEERITIN RAKKAUDENTIE §§§½

340 s. Karisto 1946 

Erittäin outo ja vaikeasti luokiteltava (ja pisteytettävä) teos. Nimi johtaa harhaan, ei tämä mikään rakkausromaani ole. Fysiikka ei ole oikeaa - planeetalta toiselle lennetään vehkeillä, joita suomalainen mies hetkessä takapihan vajassa valmistaa. Yliaistillisia kykyjä tavataan, ja Seerit neito (sic) lentelee siivillään. Kirjallisesti teos on ehyt ja kevyesti luettava. Mielenkiintoinen lukukokemus.

Hirvas Harri: MARSIN MIES AMERIKASSA §§

151 s. Valistus 1960 

Huumehommia roistot Amerikassa hoitelevat. Marsilaisten olosuhteet huononevat ja pitäisi päästä Maahan. Terek Tan porhaltaa lautasellaan paikalle. Roistot himoitsevat härveliä helpottamaan roistohommiaan. Larry Laskos Ilonan avustamana saa rosvot kiipeliin. Tanin isäukko suurella sotatalriikillaan tulee poikansa pelastamaan, tuhoaapa samalla suuren konnalaumankin. Marsilaiset poistuvat mutta lupaavat palata. No, ei ole vielä näkynyt. 

Hirvas Harri: MAAILMANKELLO LYÖ 12 §§§

201 s. Karisto 1951 

Dystopiakertomus, jonka alusta mieleen tuli jopa McCarthyn Tie. No, on tämä lapsellisempi, vaikka onkin aikuisille kirjoitettu. Ihmiskunta käy atomisodan, muutamat jäävät henkiin ja yrittävät aloittaa uudelleen tyhjästä. Pahat jengit sortavat normaalielämään pyrkiviä. Lisäksi mutatoituneet valtavat kärpäset narskivat hampaillaan (!!) ihmisiä hengiltä ja pistelevät suihinsa. McGarthyn Tie päättyy meren rannalle, tässäpä noustaan ennen testaamattomaan rakettiin ja hurautetaan sattumalta Venukseen. Venus tuntuu olevan viehko paikka. 

 

Holappa Pentti: MUODONMUUTOKSIA §§§½

213 s. Wsoy 1959

Neljä kertomusta, joista kolme on ilmiselvää fantasiaa. Bomanissa on puhuva ja lentävä koira, Tanssissa tytön jalat muuttuvat kultaisiksi kavioiksi ja Kentaurissa on ihmisiä, kentaureja ja petoja. Neljäs, Metamorfoosi, lie paremminkin muutos poliittisessa suuntautumisessa. Ihmettelen, ettei tätä kirjaa mainita luetteloissa. Joka tapauksessa fantasiahyllyyn.

Holopainen Anu: BOREAKSEN LAPSET §§

237 s. Karisto 1998

Kaikenlaista omituista tapahtuu Pohjoistuulen maassa. Hyvät ja pahat taistelevat ja kas, hyvät voittavat. Hieman edellisiä Holopaisia hajanaisempi teos. Etenkin loppu tuntuu töksähtävän.

Holopainen Anu: KRISTALLIEN VALTAKUNTA §§½

269 s. Karisto 1996

Esikoisteos, josta alkoi tuottelias ura. Atlantis uppoaa ja kristalleissa on voimaa. Sonja räpiköi Sargassomeressä ja onneksi paikalle sattui Kristofer Kolumbus Santa Marioineen. Niinpä kertomus jatkuu Noitien hovissa.

Holopainen Anu: MUSTA LIEKKI §§§

249 s. Karisto 1999

Kaikkeen mahdolliseen fantasiaperintöön nojaava kertomus matkasta Manalaan. Apu löytyy kuin Lemminkäisen äidille ja noiduttu poika saadaan pelastettua. Fantasiahyllytavaraa.

 

Holopainen Anu: NOITIEN HOVI §§§

275 s. Karisto 1997 

Nuortenromaani, jatko-osa teokselle Kristallien valtakunta. Aikamatkailua, noitia ja taikuutta kaikenlaisia. Sujuvakerrontainen kelpo seikkailu, jossa hyvät voittavat ja pahat saavat miekan mahaansa. 

 

Horna Henrik: KUOLEMA TULEE KELLO 12 §§

160 s. Lehtiyhtymä 1943

Haapakoski kirjoitti paljon Horma-nimimerkillä lyhyitä kertomuksia. Tämä on yksi kootuista kokoelmista. Mukana on kolme ihan oikeaa kauhukertomusta, Luurankomies ja kellonsoittaja, Yö kummitusmajakassa ja Kauhujen talo. Näiden vuoksi pistän teoksen fantasiahyllyyn. Mitään kirjallista tai seikkailullista arvoa kertomuksilla ei ole.

 

 

Hotakainen Kari: SYNTISÄKKI §

237 s. Wsoy 1995 

Hotakainen ja minä elämme eri kuplissa enkä minä miestä tajua. Tässä teoksessa piru ja jumala, musiikki ja Kolkko-Jooseppi sekasotkussa josta minulle ei selvää kuvaa auennut. Mea culpa?

 Huhtala Pentti J.: JUPITERIN VALLOITTAJAT §½

200 s. Gummerus 1957 

Mitään järkeä ei teoksen peruslähtökohdissa ole. Kaasuplaneetta Jupiterilla ei ole pintaa, jolle tupansa rakentaisi. Pojat pääsevät kuumatkalle, mutta mennessä tapahtuu onnettomuus, ja pojat joutuvat erillisosastossa avaruuteen hukkatielle. Jupiterilaiset pelastavat heidät. Jupiterissa pojat taas pelastavat koko planeetan hurjien venuslaisten hyökkäykseltä. Planeettamatkat tehdään hujauksessa ja onnellisesti päästään takaisin Maahan, vaikka Kallea jäikin tummasilmätyttö nimeltä Seitsemänkymmentäkuusi kaipaamaan. 

 Huovinen Veikko: KUIKKA §§§

156 s. Wsoy 1963 2.p YV

Hieman keräilyerältä tuntuvia pakinoita. Toki Huovinen kirjoittaa osaa ja juttu Ampuvat tykillä liippaa läheltä, etten vie kirjaa fantasiahyllyyn. Suomen valtio myy tykkinsä, koululaisryhmä ostaa yhden ja ampuu erään navetan mäsäksi. Ovat veijarit lisäksi navetanomistajan kanssa puhelinyhteydessä, että navettaan saadaan kolmannella ammuksella suunnattua osuma.

Hurtta Boris: ELÄVIEN JA KUOLLEITTEN KESÄ (WH)

197 s. Jalava 1990

Elävät ja kuolleet kokevat kauheuksia kaikenlaisia. Kas, vampyyrit ne mellestävät sivistyneesti sivukylässä.

 

Hurtta Boris: LUMEN TULOA EI VOI ESTÄÄ   (WH)

220 s. Jalava 1991

Kaupunkilainen Syysmaa sotkeentuu Maahiaisen syrjäkylässä Määhieszo-jumalaa palvovien olevaisten elämään. Soppa siitä syntyy.

 

Hyvönen Viivi: ETSIJÄ §§

134 s. Wsoy 1995 

Kun kirjoittaja on 14-vuotias, kliseet ovat ymmärrettäviä. Noitavelhotarina soljuu aivan vauhdikkaasti eikä vanhuksella ollut vaikeuksia lukea kirjaa sanasta sanaan.

Hälli Matti: TAIKAPUUT §§
 110 s. Otava 1977

 Tämäpä pyöri niin unenomaisessa maailmassa, että siirsin kirjan fantasiahyllyyn. Kertomus oli niin lähellä runoa, ettei se minuun suurta lovea tehnyt. 

 

 Hämäläinen Helvi: KOLME ELOONHERÄTETTYÄ §§½

212 s. Wsoy 1953 YK

Jeesus herätti UT:n mukaan kolme ihmistä kuolleista. Tämä teos kertoo heidän tarinansa herätyshetkestä oikeaan kuolemaan asti. Uskonnollinen paatos puuttuu eikä kirjailija ota kantaa edellisten kuolemien aitouteen. Joka tapauksessa kirja pysyy fantasiahyllyssäni.

Hämäläinen Simo: MOEBIUKSEN LEHTI §§§

188 s. Gummerus 1993

Novellikokoelma, jossa aluksi perusnovellitavaraa ja lopuksi scifiä ja fantasiaa. Nyt SH ei kirjoita niinkään kevyttä huumoria vaan jopa kantaaottavaa proosaa. Toki fantasiahyllytavaraa.

 

Hämäläinen Simo: SIMON PARHAAT §§§

229 s. Gummerus 1997

Kolmesta novellikokoelmasta kerätty leppoisa teos, sen verran fantasiaakin löytyy (Novelli Runosuoli) että kirja pääsee fantasiahyllyyn.

 

Hämäläinen Simo: VUOSISADAN MITTAINEN MIES §§§

251 s. Gummerus 1999 

Päähenkilö – Leninin tai Stalinin siittämä? – vaikuttaa monin tavoin Suomen kohtaloihin. Hän mm. puuhailee pienenä Veljessodassa, pelastaa Mannerheimin hengen ja vaikuttaa ratkaisevasti Talvisodassa Ihantalan puolustusvoittotaisteluun. Jotenkin tuli mieleen Forrest Gump.

Hänninen Kaarlo:  KUNINGAS ÄYRÄPÄÄ §§§

172 s. Wsoy 1931    (Koululais-kirjasto)  

Paleofiktio, jossa noituutta sen verran, että teos pääsee fantasiahyllyyn. Hyvin kirjoitettu nuortenkirja, jonka eläkeläinenkin luki ihan mielellään. Pitää koettaa löytää muitakin Hännisen kirjoja. 

Iisalo Osmo: ONTREIN TARINOITA §§§

215 s. Wsoy 1920

Kerrassaan mainio kooste kirjoista Murhisaari ja Pyhiinvaeltaja. Eino Railo on tarkasti kuunnellut vanhoja tarinoita. Fantasiaakin löytyy, panen ko. hyllyyn. Iisalmen kirpputorilta ostettu.

 

Iisalo Osmo: SUOMALAISIA LEGENDOJA §§§

227 s. Kirja 1923 SKS 169 

Suomalaiskansainvälisten legendojen perusteella Iisalo (Eino Railo) laati kokoelman, jonka alkupuolta ryydittää kauhu ja loppupuolta Jeesuksen ja Pietarin vierailu Suomessa. Alku on vetävämpää, lopun kertoo Eino Leino runossaan Legenda paremmin.

Ilmari Osmo: KADONNEET KUUSSA §§

160 s. Wsoy 1957 NTK 98 

Valtava vastustaja on salaa koverrellut Intiaan piiloimperiumin. Urheat pojat sotkeentuvat kiemuroihin ja käyvät välillä Kuussa asti. Lopussa soditaan raskailla aseilla, joista osa käyttää tuntemattomia värähdyksiä. Liikaa väkivaltaa, etenkin lastenkirjaan. 

Ilmari Osmo: PLANEETTA LOGOS §§

158 s. Wsoy 1959 NTK122 

Kapteeni Martti Jyry haaksirikkoutuu Logos-planeetalle. Paikalla on 40000 vuotta vallinnut rasistinen järjestelmä, vähemmistö orjuuttaa enemmistöä ja johdossa on 12 viisasta. Marttipa lopettaa orjuuden, lakkauttaa rasismin ja palauttaa demokratian. Siinä monille maille maapallolla mallia. No, ajatushan on hyvä. 

 

Ilmari Osmo: SIRIUKSEN LÄHETTILÄS §§

154 s. Wsoy 1958 NTK 112 

Kaksi parikymppistä pojankoltiaista seikkailee Venuksessa ja Maapallolla. Sisiukselta saapuu metallipallo, paikallinen osaäly, joka auttaa nuorukaisia. Maassa syttyy kapina, koltiaiset painuvat paikalle ja älykuulansa avulla nujertavat kapinalliset. Suurin osa teoksesta on pahinta mahdollista sodankäyntiä. Lopuksi viimeisillä voimillaan kuula antaa nuorukaisille elämänohjeita, vaikkakin toteaa, ettei Maan asukkaille voi viisautta siirtää heidän alhaisen kehitysasteensa tähden. No, tuo on totta. 

Ilmari Osmo: UHKA AVARUUDESTA §§§

148 s. Wsoy 1956 NTK 84 

Takakannen mukaan 9 – 14-vuotiaille. No, ehkä aikanaan. Pahikset ovat tekemässä maailmanvalloitusta avaruussaarensa avulla, ja suomalaiset pojat ja heidän tiedemies-sukulaisensa estävät aikeet. Onpa mukana hyviksienkin armeija. Reipasta menoa, jota vanhuskin seurasi ihan mielellään. (Lapseksi tulossa?) 

Ingman Alfred Emil: KAHDEN TAALARIN RAHA §§§

n. 130 s. Wsoy 1924 2p 

Pari poikaa löytää Muklarien saarilta kahden taalarin rahan, jossa on outo piirustus. Löytyypä pari veljestäkin kallioluolasta, joiden kanssa pojat lähtevät merimatkalle Etelä-Amerikkaan. Täällä purjehditaan Amazon-virralla ja löydetään intiaaneja ja rahan osoittama paikka, missä on ihmeellistä ennen tuntematonta metalliseosta myllyn välipuissa. Kotiin purjehditaan, ja Muklarit vajoavat mereen. Kertomuksen aukkoja paikkaa Boriksen teos Tähtikuunarin aarteet (Turbator, 2012).

Ingman A.E.: LATVASAAREN KUNINKAAN HOVILINNA §§§

197 s. Wsoy 1944 (1916) 2.p 

Leppoisaa jutustelua. Roistoja ajetaan takaa, löytyy vanha linnoitus Latvasaaresta, linnasta ihmeitä ja kummia. Scifiä on painovoiman kumoamistaito. Lipaston salalokerosta löytyy selostus jännittävästä matkasta Egyptiin. Tykilläkin ammutaan ja roistot saadaan kahleisiin. 

Ingman A. RIMPISUON USVAPATSAS §§§

179 s. Kirja 1915 Toinen lukukerta.

Tässäpä reipas kertomus varttuvalle nuorisolle. Kaksi noin 15-vuotiasta poikaa kiitää lumireellä halki erittäin laajan suon selvittääkseen, mistä ja miksi usvapatsas nousee. Löytyy lämmin lie tuliperäinen alue, jossa pojat viettävät vuoden päivät. Kultaa ja aarteita löytyy tuhottomasti, helmiä samoin. Enemmän poikia kiinnostavat jokapäiväiset asiat, rakentavat itselleen hirsimajan, metsästävät ja kalastavat, veneenkin tekevät ja karhun kanssa kisailevat. Vanhan lappalaisen ruumiin hautaavat, ja samalla saamelaiskirous laukeaa, mikäli sellaista olikaan. Pojat purjehtivat takaisin vanhan paapan luokse, jättävät aarteensa museoon ja myyvät irtokultansa rehellisille kultasepille. Muuttavat lopuksi paapan kanssa tähän uuteen ihmemaahan asumaan. Siinä mallia räppärinuorisolle.

 

Ingman A. E.: SUURSALON HALLI §§½

95 s. Karisto 1972 (1917) 

Koira kertoo elämästään talokoirana, ja itsellisenä metsänelävänä sen jälkeen, kun se on pantu vanhana viralta ja uhattu hirttää. Sujuva keromus, mukana suurpetoja, jäniksiä ja onnellinen loppu, kun nuori-isäntä ottaa Hallin takaisin pihaansa.

 

Isomäki Risto: GILGAMESIN TAPPIO §§§§§

313 s. Kirjayhtymä 1994

Kaikkihan ihmisen pitää tuhota, mikä estää hetkellisen rikastumisen. Eikä seurauksista välitetä. Tästä on kysymys, ja reippaan juonen kanssa sanoma menee perille. Toki rakastellaankin ja maailmankaikkeudessa vaellellaan eikä elämästä avaruudessa ole puutetta. Lopuksi piipahdetaan maailmanlopun tietämillä kurkistamassa suurempaa älyä. Tosin tämän hetken tietojen mukaan maailmankaikkeus ei ala koskaan supistua.

 

Isomäki Risto: KRISTALLIRUUSU §§§§

184 s. Kirjayhtymä 1991

Rehellistä tieteiskirjallisuutta, myöhempien Isomäen teosten opettavuus on vasta alkeissaan. Liki 20 vuodessa tiede on astunut pitkiä askeleita eteenpäin. Maailmankaikkeuden ikä nykytietämyksen mukaan on toinen kuin kirjassa. Muuten kaikki tuntuisi pitävän paikkansa. Vetävää lukemista. 

 

Isomäki Risto: PIMEÄN PILVEN RITARIT §§§§

335 s. Kirjayhtymä 1997 

Mainio tieteisromaani, jossa kuljetaan avaruudessa, tutkitaan outoja salaisuuksia ja tavataan vieraan älyn jäänteitä niin komeettapilvestä kuin maapalloltakion. Lempi leiskahtelee ja masennuspäissään viskiä kitataan.

 

  Itkonen Tuomo: NEIDONKENKÄ §§

152 s. Karisto 1955 

Satumainen teos, joka tuntuu perustuvan saamelaisiin kertomuksiin. Setä Herbert kertoo lapsille hurjia juttuja Lapinnoita Akmeelista. Pistän fantasiahyllyyn.

 

Jaalas Lauri: PROFESSORI KUURRON JUTTU §§½

182 s. Karisto 1950

Prof. Kuurto on tutkinut tähtisumuryhmien nopeuksia (!?) ja saanut käänteentekeviä tuloksia. Kaksi ihmistä murhataan, prof. ja eräs toinen. Syynä mustasukkaisuus ja rahanahneus. Murhapaikalta löytyy v. 1950 outo laite: kamera, joka ottaa kuvia liiketunnistimella. Todisteet kasaantuvat ja roistot pannaan rautoihin.

Jalonen Olli: ISÄKSI JA TYTTÄREKSI §§§§

204 s. Otava 1990 2.p 

Finlandia-palkittu teos joka pyörii fantasialistoilla. Toki kertomuksessa on jotain taianomaista, mystistä, vaikka kaikki tapahtumat voisivat myös olla pelkkää tapahtuneen kuvausta. Pysyköön fantasiahyllyssä. Mies ryöstää eron jälkeen tyttärensä ja kuljettaa tätä ympäri Eurooppaa. Tytär karkaa takaisin äitinsä ja tämän uuden miehen luo. Mies palaa Suomeen ja elää yksin korvessa teltassa. Talvi saapuu. Kertomus loppuu. 

 

Jalonen Olli: TUHKASAARI §§

108 s. Otava 1987

Kolme lasta kuljeskelee outoja teitä. En ole varma, pitävätkö lapset tällaisesta tekstistä. Minua tämä ei vakuuttanut. Kielellisesti teos tietenkin on korkeatasoinen. 

 

 

Jansson Tove: KEVYT KANTAMUS §§§

266 s. Wsoy 1989 2.p (Oili Suominen) 

Minulle liiankin hienoja novelleja, joista yksi on ihan oikea dystopiakertomus. Eniten minua miellytti pitkähkö kertomus Kivipelto, joka ei anna luomispakosta lämpöistä kuvaa. Hyvä, että on työuransa tehnyt vähemmän vaativissa olosuhteissa. Teos pannaan fantasiahyllyyn.

Jansson Tove: MUUMIPEIKKO JA PYRSTÖTÄHTI §§§§
156 s. Wsoy 1981 6.p (Laila Järvinen)

Minne jäi viides täplä? Kas, olisin kaivannut hieman perusteellisempaa tieteellistä otetta komeetta-asiaan… no niin. Mainio kuvaus tämä on siitä, kuinka ihmiset suhtautuvat lähestyvään katastrofiin. Eikä yksi pelastuskeino ole toisia kummempi, eipä tietenkään. Parasta on hoitaa hommansa ilman turhaa vatulointia.

 

 

Jansson Tove: NUKKEKAAPPI §§§

182 s. Wsoy 1980 (Eila Pennanen) 

Unen ja tarun välimaastossa, osin mielen sisällä kulkevia tarinoita, jotka haluavat päästä fantasiahyllyyn. Menkööt.

Jansson Tove: NÄKYMÄTÖN LAPSI §§§½

167 s. Wsoy 1962

Muumimaailmaan sijoittuvia herttaisia novelleja, joiden elämänviisautta pitää kunnioittaen kumartaa.

 

Jansson Tove: SEURALEIKKI §§§

163 s. Wsoy 1991 (Eila Pellinen) AV

Viisaita novelleja, fantasiaakin, jotka jostain syystä virtasivat jälkeä jättämättä minun ohitseni.

 

 

Jansson Tove: VAARALLINEN JUHANNUS §§

140 s. Wsoy 1970 3.p (Laila Järvinen) 

Tsunami peittää alleen Muumilaakson. Uivassa teatterissa pelastuu osa laakson asukkaista, osa viipyy ties missä. Vesi laskee ja kaikki palaavat kotiin. En virittäytynyt tunnelmaan. Oma vika?

JOKASYKSYINEN LEVOTTOMUUS
147 s. 1999
Lounais-suomalaisten kirjailijoiden laatima kokoomateos, jossa Boris mukana toimittajana ja runoilijana. Siksi pisteitäkään ei heru. Tosin BH:n runoja ihme kumma ymmärsin, vaikka yleensä olen täysin änkkä runojen suhteen. Sen verran fantasiaa   (Ei BH:lta) löytyy, että nide pistetään fantasiahyllyyn. 

 

 

Joulukuun ryhmä: MATKA NEUVOSTO-SUOMESSA §§½

159 s. Lehtimiehet 1984

Jussi tulee Australiasta virkamatkalle Suomeen, josta on tullut 12 vuotta aikaisemmin sosialistinen Neuvostotasavalta. Luulisisnpa tekijöiden olleen hyvinkin selvillä Viron tuolloisesta tilanteesta, samassa liemessä olisi kotimaamme ollut. Neuvostoliitto hajosi, mutta Venäjäpä valtasi Krimin, joten ei tässä passaa ihan rauhamielellä elellä. Niinpä, sanoi Raid.

 

Junttila Päivi: NOIDAN TYTÄR §§½

162 s. Karisto 1993 

Noitia ja velhoja mukavassa sekasotkussa. Hiljaisten huutojen vuorten kautta kuljetaan kohti tuhman Salajan hallitsemaa kaupunkia, jossa vääryys hieman laimeasti tuhotaan.

Juvonen Riikka: TIIKERIT PARATIISISSA §§§
93 s. LK-kirjat 1998

Upeasti kuvitettu raamatullinen naisasiakirja, jonka naispaholainen Lilith siipineen lennättää fantasiahyllyyn. 

Jyläskoski Into: MARSIN RADIOLENTÄJÄT §§§

163 s. Valistus 1955 

Lentävät lautaset sieppaavat kolme nuorta ihmistä Himalajalla sijaitsevaan tukikohtaansa. Heidät koulutetaan ryöstämään laivoista tavarat ja raaka-aineet. Heikot marsilaiset teettävät maaorjillaan raskaat työt ja valvovat itse toimintoja radiotykseillään. Lopulta nuoret onnistuvat pakenemaan ihmisten pariin. Ehkä heitä ei uskota, niin pitkälle kertomus ei yllä. Ihme kumma, näillä eväillä on aikaansaatu ihan reipas kertomus.

Järvinen Matti (Toim.) TULEVAISUUDEN IHMINEN

165 s. Nysalor 2023

Suomalaisia tulevaisuuskertomuksia, joissa liian usein herätään lopuksi unesta. Työnnän fantasiahyllyyn, koska kaikki tekstit on kirjoitettu yli sata vuotta sitten ja julkaistu aikanaan vain lehdissä tai pienkustanteina.

Kaila Tiina: AURINGON LASKUN TORI §§

160 s. Otava 1946

Keijuja, maahisia ja noita Miraopeia tornissaan. Valo voittaa pimeyden pikku keijujen avulla, ja maahiset luikkivat koloihinsa. Mutta teoksesta puuttuu sadun maku.

 

Kaila Tiina: BRUNO

241 s. Wsoy 1990 3.p 

Tietämättömät typerykset polttavat viisaammat ja taitavammat, niin tuotokset kuin henkilötkin. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan (MW). Siitä tämä raskas teos kertoo.

Kaila Tiina:  KOE  §§

121 s.  Wsoy 1994

Ihmiset houkutellaan saarelle, jossa heillä tehdään kokeita. Juna kulkee ja sadismi elää. 

 

 

Kaila Tiina: SIMON MATKAT PEILIKAUPUNKIIN

105 s. Otava 1978

Satukertomus eräänlaisesta rinnakkaismaailmasta, kesän heinältä tuoksuvalta, joka näin vanhan mieleen ei sadulta tuntunut. Mutta fantasiatavaraa joka tapauksessa.

Kaila Tiina: VALAISTU MANNER §
157 s. Wsoy 1996

Enhän minä mitään näistä Kailan kirjoista ymmärrä, mutta pitää tämä sijoittaa fantasiahyllyyn.

Kallas Aino: BARBARA VON TISENHUSEN §§§

  Ohuehko. 1954 3.p Kokoomateos

Liivinmaalainen kunniamurha-tarina, jossa veljet hukuttavat neitsyen avantoon kostoksi hänen epäsäätyisestä rakkaudestaan. Surmaava Eros-sarjan kolmas teos, nyt olen nämä kaikki lukenut.  

 

 Kallas Aino: LÄHTEVIEN LAIVOJEN KAUPUNKI §§

98. s SKS 1995 2.p

Fantasia oli kaikesta päätellen piilotettu osaan Saarenmaalainen Intermezzo. Muut osat olivat mielenkiintoisempia. Lisäksi tässä SKS:n uusintapainoksessa on mukana mm. aikalaisarviointeja lehdistöstä.

Kallas Aino: MEREN TAKAA §§

  136 s. Otava 1924 2.p

  Saarenmaalaisiin tarinoihin keskittyvä kertomuskokoelma. Tällä lienee kansatieteellistä arvoa. Ostin Tallinnan antikvariaatista.

Kallas Aino: PYHÄN JOEN KOSTO §§§§

202 s. Otava 1930 2.p

Kaksi balladia, kerrottu mainion eläväisellä suomen kielellä. Liivinmaan kansanperinnettähän nämä. ”Liivinmaa on historiallinen alue, joka käsitti nykyisen Etelä-Viron ja Pohjois-Latvian.” (Wikipedia) Oma Savonlinnan antikvariaatista ostettu kirja. Kiitos Hellin Palolle, joka on kirjansa uudenveroisessa kunnossa pitänyt.

Kallas Aino: REIGIN PAPPI §§§§

  257 s. Otava 1926

  Vanhaan hiidenmaalaiseen tarinaan pohjautuva traaginen kertomus, yksi osa Surmaava eros -trilogiasta. Muut Sudenmorsian ja Barbara von Tisenhusen.  Ostin jyväskyläläisestä antikvariaatista ja luin heti.

Kallas Aino: SEITSEMÄN §§

105 s. Otava 1914

Titanic-novelleja, joiden tenho muualla kuin kirjallisissa ansioissa. Fantasiahyllyyn. Ostin 75 Eekillä (4,5 €) Tallinnan antikvariaatista.

 

Kallas Aino: SEITSEMÄN NEITSYTTÄ §§§

 196 s. Otava 1948

 Viehättäviä balttialaiseen kansanperinteeseen liittyviä tarinoita. Panen  scifa-hyllyyn, vaikka kyseessä lie paremminkin satukokoelma. Huuto-netistä ostettu kirja, Nikkoselta.

 

Kallas Aino: SUDENMORSIAN §§§§

141 s. Otava 1928 

Hiidenmaalainen tarina, jonka Kallas kertoo rikkaalla suomen kielellä vanhahtavaan tapaan. Aalo muuttuu sudeksi ajoittain, sutena ravaa pitkin soita ja metsiä, joskus naisena ollessaan käy lastansa ja miestänsä katsomassa. Kylän naiset eräänä päivänä polttavat ihmis-Aalon saunaan. Susi-Aalon surmaa hänen miehensä hopeisella luodilla. 

 

Kallas Aino: VIERAS VERI §§§

  136 s. Otava 1921

  Fantasiaa tässä on ainakin saman verran kuin Seitsemän – Titanic-novelleja-kirjassa. Kertomuksina nämä ovat myös sujuvampia. Teemana rakkaus – no olihan jutuissa sitäkin.  Tallinnan antikvariaatin 75 Eekin kirja.

 

Kallio Lilian: UGUDIBUU §§½

195 s. Tammi 1975

Tyttökirja, tai paremmin neitokirja. Ihmiset katoavat (syytä ei selvitetä), vain viisi neitoa jää tyhjentyneeseen maailmaan. Elelevät tavaraa haalien, kasveja istuttaen, kotieläimiä hoitaen ja ottaen erilaisia koneita käyttöön. Mieleen tuli Viljo Suutarin Punainen Pilvi, joka on julkaistu neljä vuotta myöhemmin. Löytyypä muutama mieskin lopulta, ja rekat lastataan etelämmäs muuttoa varten. Ehkä kirjalle oli suunnitteilla jatko-osa, ei sellaista kuitenkaan ilmestynyt.

 

Kalma Lauri: MAAPALLON YMPÄRI LENTOKONEELLA §§½

224 s. Karisto 1920

Kolme miestä ja yksi naissalamatkustaja lentävät Suomi-lentokoneella Maapallon ympäri. Komea on kone, siinä on mm. avoyläkansi ja monta huonetta. Kateelliset muunmaalaiset yrittävät estää matkan onnistumisen. Tavataan mm. 1500-luvulta asti eristyksessä ollut maailma, muutama ihmissyöjä ja tappeluja jos jonkinlaisia. Kiertomatka onnistuu. (Välillä Kalma sortuu selvittämään omaa   maailmankuvaansa, joka ei ole valoisa.) Valitettavasti kirjailijan rohkeus loppuu viimeisellä sivulla ja hän vihjaa, ettei matkaa muka tapahtunut. Silti fantasiakaappikamaa.

Kapteeni Teräs (Jalmari Kara): PETSAMON RATA §

182 s. Kirja 1921 

Rovaniemeltä Petsamoon tehdään yksikiskorata sähköjunille. Korkeaisänmaallinen tunnelma vallitsee. Liikemiehet rakentavat radan hyvää hyvyyttään ja lahjoittavat sen lopuksi valtiolle. Suotta odotin juonessa jonkinlaista käännettä, ellei sellaiseksi lasketa myrskyä ja työläisten lakkoilua. Yhtä tylsää jykertämistä koko juttu. Rakkauttakin yritetään kuvata, vaan tässäpä tuo epäonnistui surkeammin kuin missään muussa lukemassani. Ihmiskuvaus on täydellisen mitätöntä. Vuoden pohjanoteerauksia. 

 

Kapteeni Teräs (Jalmari Kara): SUUR-ISÄNMAA §§

433 s. Kirja 1918 

Venäjä ja Englanti kukistetaan sotimalla, suomalaisten valttina kotimaassa keksitty metalli, joka on kevyttä ja kestävää. Tarina kulkee menneessä, nykyajassa (siis 1918) ja tulevassa, eli 1940-luvulla. Saksan kanssa ollaan mainiota pataa ja Suomella on kuningas. Rajat on vedetty laajalle ja sukulaiskansat vapautettu ryssän ikeestä. Kirjallista taitoa Karalla on, mutta suursuomiaate mättää pahemman kerran.

 

Kara Jalmari: MYKKÄ PAHOLAINEN §§§

179 s. Otava 1916 

Äärioikeistolainen jääkärikapteeni Kara kirjoitti myös salanimellä Kapteeni Teräs kaksi scifiä: Suur-isänmaa ja Petsamon rata. Mykkä paholainen sisältää 7 novellia, joissa on kauhua, scifiä ja fantasiaa. Sotahekumointikirjoihin verrattuna nämä ovat hyvinkin kelvollista luettavaa.

Kare Erkka: LENTÄVÄN LAUTASEN ARVOITUS §§

105 s. Gummerus 1950 

Lentäviä lautasia nähdään Helsingissä ja Meksikossa. Suomalainen tutkija lähtee Meksikoon, sukulaispoika livahtaa mukaan ja vieraalla maalla selviää, että marsilaiset ovat tulleet varoittamaan ja opastamaan maapallolaisia. Tapahtuu rauhaanpakotus. No, kaunis ajatus sinänsä. 

Kare Erkka: SALAPERÄISET SÄTEET §

110 s. Mantere 1945 Seikkailu-kirjasto.

Käsittämättömän tökerö tekele scifi-hyllystäni. Scifiä on olevinaan varkaiden liikkumista estävä valokennosto. Eroa nykyään käytettävään on, että valokennoston säteet ovat suoraan tappavia. Ei taitaisi nykylainsäädäntö toteuttamista sallia. Roistot ovat arskoja ja oikeat ihmiset peltosia. Aseilla kalautellaan ja ihmisiä kellariin lukitaan sekä kaasulla tainnutetaan. Komissaari Erkka Kare ammutaan hengiltä. Nuoren Jammun toimista on ”koko kansalle siunauksellista apua”.

 

Kare Sauli: TAISTELU AVARUUSRAKETISTA §§

215 s. Valistus 1963  Seikkailusarja 22

Varmaan poikalapsille vetävää lukemista. Logiikasta ei tosin ole tietoakaan, pojat heiluvat aseiden kanssa, sotilaat ammuskelevat, sukellusveneet vehtaavat, saarelle on laskuvarjon avulla pudonnut avaruuslaite. Eipä käy selville, ketkä raketista loppujen lopuksi taistelevat, ja miksi. 

Karhumies R.A.: KUUSI KADONNUTTA PÄIVÄÄ §§§

149 s. Valistus 1968 

Bärmanin pariskunta on kehitellyt ihan mukavan nuorten scifin, jossa ei sotaan heittäydytä, vaikka marsilaisten kanssa puuhaillaan. Lentävät lautaset tulevat selvitetyiksi, ja lopuksi Kalevin muisti pyyhitään tyhjäksi. Siksi päivät katosivat ja kotiväki oli huolissaan.

Karikko Ahti: TEHTÄVÄ ETELÄMANTEREELLA §

139 s. Otava 1960

Paljon on tietoa Etelämantereelta ja reippaat pojat seikkailevat lentolautasella. Mikäs muuten, mutta kun konekiväärit ja muut sota-aseet ovat ratkaisevia tilanteen ratkaisemisessa, ei minulta pisteitä tipu. Lisäksi vielä upottavat mereen lukuisat ohjukset ydinkärkineen muka olemattomiin. 

Karila Olli: KULTAKUNINGAS §§§

215 s. Satakunnan kirjateollisuus 1926 

”Seikkailuromaani”, aikuisille kirjoitettu puolipoliittinen irvailu niin kapitalismista kuin kommunismistakin. EU:han tässä syntyy, tosin heti nimellä Euroopan Yhdysvallat. Amerikan porvari Business omistaa kaiken (Trump?) ja hallitsee maailmaa. Tohtori Isonen ryhtyy pistämään hanttiin. Siihen tarvitaan rahaa, joten mies kehittää kullantekolaitteen, joka tosin ei tee kultaa alkemistien lailla vaan siilaa sitä merivedestä salaperäisestä aineesta tehdyillä troolisuppiloilla. Ajatus sinänsä on oikea, mutta tarvittavat merivesimäärät olisivat aivan toista luokkaa kuin tässä teoksessa. 

Jonkinlainen selvyys maailman ongelmiin saadaan Etelämeren pienellä saarella.  

 Karila Olli: PELASTUS §

289 s. Karisto 1926

Sukelluspukuja ja vedenalaishengityskoneita tässä keksitään, joten fantasiahyllyyn tämä joutaa peräti scifinä. Mutta sotahullu on kirjoittaja. Jos tämä olisi nyt kirjoitettu, kyseessä olisi Natoon usutus. Hieman lempeäkin yritetään nostattaa, everstiluutnantti varhaisteinin elkein.

Karilas Tauno: ATOMIPOMMI RÄJÄHTÄÄ §

127 s. Mantere 1946 

Toisen maailmansodan jälkeen Bikinin atolleilla kokeillaan atomipommeja. Sinnepä purjehtivat myös nuoret aarteenetsijät, ja löytävät aarteen lisäksi salakavalia roistoja, jotka pyrkivät saamaan haltuunsa tuhoaseen. Sukellusveneilläkin ajellaan - joka poikahan sellaista osaa kuljettaa - ja lopuksi pamahtaa komeasti. Roistojen saari tuhotaan ja siunattu rauha maapallolla alkaa. Teoksen toinen, uusittu painos Maapallo vaarassa löytyy myös minun hyllystäni.  

Karilas Tauno: MAAPALLO VAARASSA §½

135 s. Valistus 2. täydennetty painos 1958

Teoksen ensimmäinen painos löytyy myös minun hyllystäni. Siinä atomipommi räjähtää, tässä vetypommi. Joitain epätarkkuuksia on tekstissä muutettu ja lisäksi tämän on kuvittanut Sauli Rantamäki.

 

 Karimo Aarno: KOHTALON KOLMAS HETKI §

382 s. Wsoy 1935 2.p 

Alaotsikko Suomen ja Venäjän sota 1967 – 68. Suomalaiset ovat rakennelleet komeita ilmasukellusaluksia ja paljon muitakin erinomaisia teurastuslaitteita, joilla käydään moraaleista piittaamatonta sotaa. Tämän sodan toki suomalaiset voittavat, ja satakielten laulaessa soutelevat sankari Kajava nuorikkoineen saareen kutemaan. Ehkä ällöttävin koskaan läpiharppomani teos.

Karlsson Risto: SUOMALAINEN IHMISSUSI §
169 s. Wsoy 1990

Omistettu Veikko Huoviselle. Hah. Vertautuu A. Paasilinnan kehnoimpiin tekeleisiin. Oma antikvariaatista ostettu kirja.

Karma Johannes: MAAILMAN LOPPU §§§

356 s. Wsoy 1921 

K. N. Rauhala on nimimerkin takana. Mies oli fil. kand. ja osuustoiminta- ja sanomalehtimies. Luulin, että tämä on uskovaista lopun aikaa, mutta ei sentään. Alkupuoli on jopa mainiota scifiä, ikävä kyllä loppu lässähti kirjailijan h a r v a l l a painettuihin omiin mielipiteisiin. Astronomiapuolikaan ei pelaa. No, mielikuvitusta on käytetty. Kirjan lopussa on lyijykynällä kirjoitettu K. N. Rauhala kesällä 1921. Lie tekijän itse kirjoittama? Ehkä ensimmäinen omistaja on saanut selville todellisen tekijän.

Karmanne Knut: PIMEITÄ POLKUJA §§½

151 s. Otava 1929

Nuorena (49 v) kuolleen sanomalehtimiehen ainoassa teoksessa kauhuelementeillä on vahva osuus. Kerronta on yllättävänkin tasokasta ja paikka fantasiahyllyssä ansaittu.

Karro Asa: KULTAISEN LUOSTARIN PAHOLAISET §§

116 s. Satakunnan Kirjateollisuus 1941

Ei tässä ole mitään luostariin viittaavaakaan. Pahat mustat miehet asuvat luolissa, keräävät kultaa ja alistavat orjia. Uljas Osmo saa orjat vapautetua ja pahat miehet tuhottua. Teos pääsee fantasiahyllyyn ”puuttuvan renkaan”, eli valkoisten liki-ihmisolentojen takia.

Karumo Veikko: OLENKO MINÄ NYT KUUSSA? §§§§

163 s. Suomen Kirja 1944 

Suorastaan riemukas kirja Metculuksesta ja koira Naxuksesa, jotka lähtevät muinaisesta Rooman valtakunnasta laitteellaan tavoitteena Kuu. Kuuhun ei päästä, vaan ajallisesti yhä eteenpäin, kunnes monen pysähdyksen jälkeen viimein ollaan vuodessa 1940. Siitäkin Metculus poistuu ilmaan aluksellaan Naxuksen kanssa, ehkä he nyt ovat jo perillä Kuussa. 

Kauppinen Toivo: SEIKKAILU KADONNEESSA KAUPUNGISSA §

102 s. Karisto 1947 

Tarunomainen Vinetan kaupunki on vajonnut Itämereen ja nousee näkyville päiväksi kerran sadassa vuodessa. Tähän myyttiin perustuu tämä teos. Pojat purjehtivat oikeaan aikaan paikalle ja joutuvat selkkauksiin. Toki pelastutaan, mutta juoni ontuu. 

 

Kavanne Risto: VIIMEINEN UUTINEN §§§

199 s. Otava 1970 

Kertomus Maapallosta vuonna 1985. Raketit suihkivat ympäriinsä ja Kuussa ja Marsissa on pysyviä tukikohtia. Poliittinen tilanne kärjistyy ja maailman tuho alkaa vahingosssa Kiinasta. Laser-ketjureaktio (?) pakastaa ilmakehän absoluuttiseen nollapisteeseen (mahdotonta) ja elämä tuhoutuu. Avaruusasemien väki jää eloon, ja huuteleepa joku kapteeniluutnantti sukellusveneestäkin. Varoituksen sana on vakava eikä yhtään liioiteltu nykymaailmassa. (Vetävän kertomuksen keskellä on tarpeeton tietokilpailuosio, joka ei kuulu mitenkään asiaan.)

Kero J. T.: AVARUUKSIEN VAARA §

191 s. Karisto 1955 

Teoksen mukaan vuonna 2017 tapahtuu kummia. Kuun tukikohta havaitsee oudon avaruusaluksen, joka laskeutuu Suomen Lappiin. Vaarasta tulevat pantraanit varoittamaan. Näes Alfa Centaurin asuttu planeetta on pian asumakelvoton, ja pahat pantraanit ovat tulossa valloittamaan maata omaksi elinpaikakseen. Hyvät pantraanit lähtevät muutaman reippaan maalaisen kanssa asiaa hoitamaan. Kuinka ollakaan, veikkoset onnistuvat tuhoamaan pahat pantraanit ja heidän hyökkäysavaruusaluksensa. Kirjailija on perillä fysiikasta, mutta asenne on aatunaikainen. Lisämauste on, että Proxima Centaurilta on juuri nyt 2016 löydetty maankaltainen planeetta. 

Kianto Ilmari  kts. Nuori Suomi

Kiiskinen Jyrki: KAAMOS 
 118 s. Tammi 1997
 Sanaakan en ymmärtänyt. Ehkä minun vikani. Borikselta saatu scifihyllykirja.

Kiiskinen Jyrki: SUOMIES
 120 s. Tammi 1994
 Pakko jättää pisteyttämättä, kun en ymmärtänyt yhtään mitään. 

 

Kilpi Volter: GULLIVERIN MATKA FANTOMIMIAN MANTEREELLE §§§§

307 s. Otava 1944 

Gulliver (1700-luvulta) matkaa Swallow Bird-laivalla. Laiva joutuu sulaan napakurimukseen, jossa se kiitää sellaisella vauhdilla, että aika muuttuu. Kurimuksesta selvitään, napajäälle joudutaan laivan jäissä tuhouduttua, neljä hengissä säästynyttä löydetään ja kuljetetaan lentokoneella Fantomimiaan. Teos loppuu kirjailijan kuoleman vuoksi tähän. Tarkoitus oli jatkossa irvailla nykymenolle entisaikalaisten silmin. Onneksi vetävin osa tuli valmiiksi. Kieli on mestarillista. 

 

Kivinen S. Albert: MERKILLISET KIRJOITUKSET

260 s. Pirkanmaan... 1990 (Atlantis 4) 

Alussa muutama kauhukertomus Lovecraftin tyyliin, sitten enemmän tai vähemmän omituisia filosofisia virallisenomaisia artikkeleita. Koska Cthulhu -tyypiset jutut ensin naurattavat, sitten pitkästyttävät minua, en ole oikea henkilö arvostelemaan tätä teosta, joka silti pitää sijansa fantasiakirjastossani.
 

Kohonen Yrjö: AVARUUS VAARASSA §

80 s. Kirjapaja 1945 

Kirjaa on sanottu huonoimmaksi tieteisromaaniksi Suomessa. Eikä suotta sanota. Auringosta erkanee "meteori" joka suuntaa kulkunsa kohti Maata. Roistot heiluttelevat planeettoja radoillaan ja soliittitippa on piilotettu tohtorin kivijalkaan. Sepä tuhoaisi puolet maapallosta räjähtäessään. No, eipä hätää, Taivaan Isä auttaa ja uhkat häipyvät, Mukana kirjassa on muutaman sivun pituinen tökerö kuvasarja. Näitä kirjoja on tehty vanhempia varten, ovat lapsirukilleen ostaneet aivopesutuotteita. 

 

Koivisto Ilkka: PAVIAANIEN KAUPUNKI §§§

264 s. Tammi 1987

Ihmiset ovat kadonneet, paviaanit valtaavat Helsingin. Tästä eteenpäin kirjassa kerrotaan ihmisistä ja heidän lukemattomista vääryyksistään paviaani-hahmoissa edelleen pysyen. Ilahduttavan pessimistinen kuvaus ihmisen raadollisuudesta.

Koivistoinen Eino: KIROTTU LAIVA §§

176 s. Wsoy 1942

Liippasi läheltä fantasiaa, taidan panna tämän kirpputorilta ostamani huonokuntoisen kirjan fantasiahyllyyn. Teoksessa annetaan ympäristö, johon olisi pitänyt kehittää jonkinlainen juoni. Myikö kapteeni sielunsa paholaiselle, siitäpä kysymys. Paperitkin oli tehty tapauksesta.

Koivukoski Tauno: PALUU ALKUUN §§§

239 s. Suomen Kirja 1946 

Maapallo kulkeutuu myrkylliseen pilveen, joka tappaa kaikki ihmiset. Muutama jää eloon eristettyyn pommisuojaan. Alkaa uuden etsintä ihmisettömällä planeetalla. Lopulta vain kaksi - Am ja Eeva - on jäljellä. Heistä alkanee uusi ihmissuku. Lähimetsässä pyöriskelee puoligorilla Kor, joka auttanee jatkossa, ettei ihan sukurutsaksi mene. Raportinomainen teos, joka pysyy mukavasti koossa.

 

Kokko Yrjö: PESSI JA ILLUSIA §§½

231 s. Wsoy 1948 (1944) AV

Jatkosota jylisee taustalla, Illusia-keiju jää ristilukin kierouden takia Maan pinnalle ja tutustuu Pessi-peikkoon. Muuttavat yhteen ja kas, lapsenkin saavat. Teos on luonnontieto-opas lapsille, monet kasvit ja eläimet kuvataan ihan asiallisesti ja hämähäkkikin saa karmean rangaistuksensa. Mustavalkoiset hieman suttuiset kirjoittajan ottamat kuvat pyrkivät elävöittämään teosta.  

Kontio Jukka (Aikomus Arvi J.): PUNAINEN NAAMIO §

182 s. Wsoy 1926 

Neuvostoliitto ja Suomi sotivat, Suomi voittaa biologisilla, kemiallisilla ja uudenmallisen voimakkailla pommiaseilla. Ällötysteos, jonka Wsoy häpeäkseen(?) julkaisi, kun AKS:n päällikkö Elmo Kaila allekirjoitti kustannussopimuksen?

 Korpela Sampsa: VIIMEINEN AALTO §§

152 s. Tammi 1945 

Mies kuulee kertomuksen merenneidosta, rakastuu naapurin tyttöön, lähtee merille, tapaa merenneidon, Undamariksen, siellä täällä, lopuksi palaa lapsuudenkotiinsa, jossa entinen hellu on ollut toisen vaimo ja nyt pyörii leskenä parin lapsen kanssa. Mies siis palaa merille ja kohtaa haaksirikkoloppunsa vajoten mereen Undamariksen luo. Annan kirjan pysyä fantasiahyllyssä, ei neito ihan pelkkää houretta tunnu olevan.

 

 

Korppi Kristian: KUOLLEEN SILMÄT §§§½

143 s. Schildt 1926 

Lukiessani tätä Mika Waltarin novellikokoelmaa, monta kertaa luulin lukevani Boris Hurttaa. Topeliuskin tuli mieleen. Kyllä nämä ihan mukavia juttuja ovat. Paremmin kauhua kuin muuta fantasiaa.

Korteneva A. O.: SÄTEEN TAKAINEN MAA §§

198 s. Valistus 1951 

Pisteitä annan tietenkin suhtauttaen tyylisuuntaan (genre). Nuortenromaaniksi tässä on itua mukana. Aikakoneen säteellä mennään taaksepäin aikaan, jolloin suomalaiset karkottivat lappalaiset pohjoiseen. Eipä Saamen kansaa kovinkaan myötämielisesti esitellä. Lisäksi nykyajasta tuotavat konekiväärit ja käsikranaatit eivät ole soveliasta lastenkirja-ainesta, niiden takia putoaa yksi täplä. Lisäksi paha mies muuttuu lopussa muka hyväksi, kun hänelle puhutaan järkeä. Pah. 

Koskinen Kosti: IHMEELLINEN KUHERRUSKUUKAUSI §§½

260 s. Helmivyö 2021   (1930) 2.p 

Novelliteoksen (1930) uusintapainos, johon on lisätty 5 muuta kertomusta. Lisäys on tarpeeton kirjallisessa mielessä, mutta onpahan dokumenttina. Alkuperäiset kokoelmanovellit ovat aivan kelvollisia, mieleen tuli jopa Kuolleen silmät. Tapahtumat on ympätty ulkomaille, ikään kuin Suomessa ei kauheuksia voisi sattua. Nummelin ilmoittaa korjanneensa lyöntivirheet, mutta kokoelmassa on liian kanssa uusia kirjoitusvirheitä. En ole kohderyhmää, joten en ylipäätään riemusta (tai kauhusta) revennyt.

 

  Koura Martti: YHDESTOISTA HETKI §§

232 s. Otava 1949 

Hitlerinkaltainen hahmo se siinä rakentaa Kalliomaailman ja aikoo hävittää Maapallon ihmiset Valittuja lukuunottamatta. (Muita samanlaisia toimijoita ovat oikeassa elämässä tietyt uskonlahkot ja suuret poliitikot) Hyvinkin kevyesti suomalainen Koura tuhoaa pahan yhteisön ja pelastaa tyttöystävänsä samalla. Taitava mies tuo paha Valtias oli – kuuhunkin lähetti kolmessa tunnissa perille saapuvan raketin. Ei kait kirjailija salaa ihaillut yksinvalta-ajatusta?

Kouros Alexis: GONDWANAN LAPSET

118 s. Lasten keskus 1998 4.p

Finlandia-junior 1997-palkittu teos, jossa pingviini syntyy albatrossin pesään. Alkumanner hehkuu alla ja pingviini ja tutkija keskustelevat kovin tärkeistä asioista.

 

Kouros Alexis: HARMATTAN, KULKIJA JA UNISIEPPARI

159 s.. Dream Catcher 1998

Outo kirja, kenelle lie tarkoitettu. Vihreä jalankulkijaliikennemerkki poistuu lasinsa alta ja vaeltelee pitkin maailmaa. Ulottuvuuksia etsitään, unelmia pyydystetään ja kaipuuta tunnetaan. Mutta miksi Roomassa, miksei vaikka Pihtiputaalla?

 

Kranz Lea: RAKETTI-KALLE §

83 s. Ristin voitto 1961

Unta tässä nähdään kun Kuussa käydään. Tuhma Kalle saa kyydin Kuuhun jossa hänelle näytetään Raamattu. Jopas poika kilttiintyy ja pyytelee anteeksi äidiltä, vaarilta ja Kuivalan emännältä. Siitä se elo suoristuu ja Jeesuksen lapsi tepastelee tuhmien poikien ohitse pyhätielle.

 

Krohn Leena: DONNA QUIJOTE

82 s. Wsoy 1993 2.p

Lyhyitä tuokiokuvia, niin juuri, kuvia. Runoutta on tämä teos eli minun tajuamiskykyni ulkopuolella. Miksi siis pykäliäkään antaisin.

 

Krohn Leena: ETTEI ETÄISYYS IKÄVÖISI §§§

170 s. Wsoy 1995 

Krohnille tyypillistä sisäistä fantasiaa. Teos sisältää kaksi kertomusta: Läsnäolo ja Poissaolo. Edellinen on sairaskertomus ja jälkimmäinen kertomus kadonneista. Lakooninen teksti luo oivallisen tunnelman. 

Krohn Leena: KERTOMUKSIA §§§

103 s. Wsoy 1976 

12 eritasoista kertomusta, joista yksi, Tähtien turvatti, on rehellistä perus-scifiä. 

 

Krohn Leena: NÄKKI §§§

60 s. Wsoy 1979

Satu aikuisille ja lapsille. No, en lapsille antaisi. Näkki-myyttiä sekoitellaan ja valmiiksi saadaan ristiriitainen keitos kauneutta ja pahaa. Haitari soi pan-huilun sijaan ja laiturilla tanssitaan.

 

Krohn Leena: PEREAT MUNDUS §§§½

302 s. Wsoy 1998 

Osittain säkenöivän älyllinen kokoelma älyttömistä välähdyksistä jonkin Håkanin elämässä. Tipoittain nautittava ilotulitus. Kokemus.

Krohn Leena: SFINKSI VAI ROBOTTI §§½

100 s. Wsoy 1999 

Pienikokoinen kaunis teos, kirjailijan oma kuvitus käsitellyine kuvineen yhdistettynyä tyypilliseen Krohn-kerrontaan tuottaa ehjän, hieman teennäisen kokonaisuuuden.

 

Krohn Leena: TAINARON

126 s. Wsoy 1985 

Kirjekertomus „toisesta kaupungista“, hyönteisihmisten maailmasta. Kaunis likirunoteos, jota en kyennyt yymmärtämään. Siksi ei myöskään arviopykäliä anna.

Krohn Leena: TRIBAR §§§§
 232 s. Wsoy 1994 2.p
 Erittäin älyllisiä esseitä. 

  Krohn Leena: UMBRA

153 s. Wsoy 1990 

Alaotsikko "Silmäys paholaisen arkistoon" ei sen kummemmin selvittänyt minulle, mistä tässä on kysymys. Umbra on lääkäri, ja potilaina mm. Don Giovanni, kuuluisan oopperan pääosahenkilö. Jos tästä teoksesta nyt ketään järjellisiä henkilöitä löytää. Teos on mieliala, epäuskottavuuksien tunneperäinen kokemus ja runoutta, jota minä en tajua.

 

 

 Kujala Kalervo: KUN RUOTSI PYSÄHTYI §

180 s. Finn-kirja 1977 

Useiden tiedostojen mukaan tämä on scifiä. Ei ole. Kaukaa hipaisten voi teosta pitää rinnakkaismaailmaopuksena. Kehno poliittinen fiktio tämä myös voisi olla, sen verran työväenlaulut raikavat. Siirtolaiset ovat lakossa. Siirtolaiset bailaavat ja joraavat kylillä ja kotosalla. Ruotsi tuntuu elävän kuin ennenkin. Panen fantasiahyllyyn, varoituksen sanojen kera.

Kukkasjärvi Kullervo: AURINKOTUULI §§§

221 s.Wsoy 1975

Kertomus syväjäädytetystä miehestä, joka herätetään eloon vuonna 1999. Maailma on saastunut, kuvun alla asutaan. Ihmissuhteetkin ovat omituisempia kuin nykyään. Onneksi ennustus ei osunut kohdalleen. Varoituksen sana kait tämä on. Filmattiinkin. 

Kukkonen Jussi: ATOMIMIILUN SALAISUUS §§§

175 s. Karisto 1955

Tämä kirja pitäisi lähettää Arevalle. Jostain päin Lappia löytyy uraania. Pari poikaa kalastelee setänsä luona metsäkämpällä joen varrella. Sielläpä alkaa vilske käydä. Tietä rakennetaan, kaivos avataan ja atomivoimalaa aletaan rakentaa. Toki tuhmat vakoojat yrittävät urkkia salaisuuksia, mutta pitkän nenän saavat. Seuraavana kesänä atomivoimala on valmis ja alkaa tuottaa sähköä. Sujuvatekstinen kirja ei ole niitä luonnonsuojelun perusteoksia.

Kurtén Björn: MAMMUTIN SUOJELIJA §§§

221 s. Tammi 1984 (Leila Koivukangas) 

Paleofiktio, joka pyrkii olemaan samalla faktaa. Neandertalilaiset ja cromagnonilaiset elävät sovussa rinnakkain. Kurtén pitää näiden jälkeläisiä hedelmättöminä. (Kuitenkin nykyeurooppalaisissa on neandertalilaisten perimää pari prosenttia. Ainoa "puhdas" ihmisrotu on afrikkalainen.) Jatkoa teokselle Musta Tiikeri. Musta Tiikeri oli vetävämpi.

 

Kurtén Björn: MUSTA TIIKERI §§§§

271 s. Tammi 1981 2.p (Virve Kajaste) 

35000 vuotta sitten nyky-Suomen alueella jään ollessa tilapäisesti sulana vaaleat neandertalilaiset ja tummat nykyihmiset kohtaavat. Ammattitaitoisesti paleontologi kuvaa oloja tuohon aikaan. Juonikin kantaa. Vaikeutena samanmallisten nimien vanhukselle aiheuttama tunnistustusvaikeus. Yksi korjaus: nykytiedon mukaan jokaisessa meistä on pari prosenttia neandertalinihmisen geenejä, joten risteytymät eivät olleet hedelmättömiä. 

Kylävaara Ilkka: SININEN ENKELI eli miljoona hullua §
133 s. Gummerus 1979

Kirjassa on pieni saatana ja päähenkilö lentelee. Mitään juonellista syytä tälle lentämiselle ei ole, vaan teksti on aikansa vasemmistokohellusta.  Oma kirja, joka pitää panna fantasiahyllyyn.

Kylävaara Ilkka: TALVISOTA KAKKONEN §(§)

187 s. Gummerus 1984 2.p 

Ihmelääke pontikka pohjoiskorealaisella juotosaineella terästettynä tekee suomalaisista kuolemattomia. Karjalaa lähtee miesjoukko takaisin valloittamaan. Huumoria tämä kuulemma on, vaan ei minua naurattanut. Eivätkä Karjalaa saaneet takaisin Suomen pojat.

Kälkäjä Mirjam:  UMPISTAIVAL §§§
220 s. Kirjayhtymä 1989
Kolme loistavaa Lappi-novellia aluksi, sitten yksi kökkö fantasiajuttu ja lopuksi minulle vieras ihmissuhdekertomus. Kirja pääsee fantasiahyllyyni novellin ”Kolmesta kolmeen” tähden. 

 

Kärkkäinen Tero: SÄTEILEVÄN PYRAMIDIN PLANEETTA §§

206 s. Kirjapaja 1985 

Kolme poikaa siirtyy hiidenkirnun kautta vieraalle planeetalle, joka uhkaa vaivihkaa alistaa maalaiset orjikseen. Pojat onnistuvat paikallisten hyljeasukkaiden avustuksella tuhoamaan pahaatekevän pyramidin.

 

Kärkkäinen Tero: VIHREÄN PLANEETAN VANGIT §§

228 s. Kirjapaja 1986 

Maapallon avaruusalus rikkoutuu avaruudessa, maahanpaluu ei onnistu vaan pitää laskeutua vieraalle planeetalle. Paikalla on ihmisolentoja, hyviä ja vähemmän hyviä. Sotaa ei käydä. Vähemmän hyvät kaappaavat aluksen, pari kakaraa jää ulkopuolelle. Sitten kiltimmät löytävät lapset ja liki lehmätkin saadaan liitämään. Avaruusalus vapautetaan, koneet saadan korjattua ja paluu maapallolle alkaa. Kustantajan sana löytyy loppupuolelta. Asukkaat ovat Atlantiksesta aikanaan tulleet. Ja: "Hei, tarkoittaako tuo, että emme polveudukaan apinoista?" Liekö kirjailija Kärkkäisten liikesukua?

Laakso K. Oso: TAIVASMATKAAJA §

234 s. Intensive ltd 1993

Sielut lentelevät, jumalat vaeltelevat. Avaruusolennot, Andromedat ja Siriukset vilahtelevat. Ja Maahan lie muuttamassa vieraita sieluja. Ehkä joillekin asiatekstiä, minulle scifi-huuhaata. 

Lahti Kosti: TIUKALLE OTTI, MUTTA SELVÄN TEKI §

  223 s. Otava 1923

  Silmittömän katkeran kaunainen kirja. Scifiä lentolaite helikopter, jolla ei ole kummoista roolia. Eli oikeasti vain poliittinen fiktio.

 

Laine Jarkko: VAMPYYRI §§

168 s. Otava 1971 

Wilhelm Kojak on vampyyrien sukua, sarjassa „tohelot verenimijät“. Muuten hupaisaan teokseen lisämaustetta tuovat muutamat murhat ja pari hyvinkin yksityiskohtaista seksikuvausta. Fantasiahyllykirja.

 

Laitinen Jaakko: KUOLEMAN KELLARIT §§

211 s. Tammi 1983

Neuvosto -Virossa Paldiskin atomivoimala räjähtää, saastepilvi tappaa turkulaiset ja rutkasti muitakin. Turkulainen lääkäri kirjoitti tämän varoittavan teoksen ydinvaarasta ja siitä, ettei väestönsuojelu ollut ajan tasalla. Samalla muistutetaan myös mahdollisesta ydinsodasta, joka tuhoaisi koko maapallon. Kirja on varmaan nyt ajankohtaisempi kuin kirjoitusaikana.

Lampén Ernst: TAIVAALLISIA TARINOITA §§

335 s. Otava 1918 

Vapaa-ajattelija Lampénin lempeä ivamukaelma Taivaasta, joka tuntuu olevan kalevalainen paikka. Päähenkilö tapaa kasvattilapsensa Impi Marian (oikeastikin EL:lä oli sen niminen kasvattilapsi) kanssa kuolleita suomalaisia. Keskustelut heidän kanssaan ovat pitkäveteisiä. Pelkäsin, että lopussa herätään unesta, mutta ei sentään. Siivet selkään ja lento takaisin Maapallolle päättää kirjan. 

Larin-Kyösti: PAHOLAISEN SOITTO

261 s. Helmivyö 2023

Alaotsikko "Ja muita fantastisia novelleja", ei aivan pidä paikkaansa, koska suuri osa on paremmin satuja tai muita tarinoita. Riemukkain on juuri Paholaisen soitto. Lähes kaikki oikea fantasia sisältyy myös kokoomateokseen 'Unta ja elämää' vuodelta 1948, joka on fantasiahyllyssäni.

Larsio Rauno: HARKITTU TEKO §§

200 s. Gummerus 1997 2.p 

Tapahtumat sijoittuvat 18 minuutin aikaväliin. Venäläinen atomiohjus on lähetetty sukellusveneestä Pohjois-Atlantilta kohti Pietaria. Näinä 18 minuuttina Suomen länsirannikko evakuoidaan, paikalle kerätään lentokoneita ja laivoja, väitellään eri instansseissa erilaisista asioista, sovitaan kansainvälisesti erilaisista toimintatavoista, liet korjataan heinätkin pelloilta. Mutta mereen ohjus vinksautetaan urhean suomalaislentäjän taitokikalla, kun Hornetillaan hujelsi raketin päälle mekkaloimaan. - Kuulemma oli jokin korruptioryhmä jossain kiristämässä Venäjällä jotain. Selvähän se. Täyttä scifiä ja scifihyllyyn pääsi.

 Laulajainen Leena: PII JA AMETISTI §§

147 s. Tammi 1994 

Hieman kliseinen ja kiireinen ”matka ajan halki”. Sännätään siellä täällä, ametistin osuus jää epäselväksi ja Pii löytyy vasta viimeiseltä sivulta. Lasten fantasiaa.

Laurila Simo: KOLMANNEN VAROITUKSEN JÄLKEEN §

  165 s. Gummerus 1939

  Huuto.Netistä ostamani kirja, harvinaisempaa SF:a. Tylsä, mielikuvitukseton toteutus mielikuvituksellisesta aiheesta (kehonvaihto). Ihmekö että on harvinainen, lukeneet viskanneet sytykkeeksi saunanuuniin.

Lehtimäki Konrad: KUOLEMA §

166 s. Otava 1915

Erittäin lapsellisia novelleja kuolemasta, pahinta nyyhkysarjaa. Fantasiahyllyyn kirja kelpaa novellin Elävältä haudattu takia. Hurtalta saatu teos, jonka selkä pitäisi korjata. Ei taida olla sen väärti.

Lehtimäki Konrad: YLÖS HELVETISTÄ §

452 s. Wsoy 1917 

Kuulemma teos on ensimmäinen työväenromaani ja rauhanaatteen suuri edustaja. No, tapetaan koko ajan. Hyvät ovat kehittäneet miltei näkymättömän lentokoneen ja entisiä tymäkämmän pommin. Pahat tappavat tehokkaasti entisillä välineillä. Kirjailija painottaa ajatuksiaan harvennetuilla sanoilla ja lauseilla, mikä on erittäin rasittavaa luettavaa. Lemmenleiskukin on naiivia. Tunnustan harpponeeni.  

 

Lehtonen Joel: TARULINNA

167 s. Otava 2005 3.p (1906)

Lehtonen on sommitellut suomalaisten kansansatujen pohjalta uusia satuja. Osaa en ole aikaisemmin tavannutkaan, ja ne ovat kokoelman mielenkiintoisinta antia. Erkki Tantun kuvitus on muhevaa.

 

Lehtonen Kimmo: TIMBUKTUN HETKET §§§

245 s. Loki 1997

Hitaasti käynnistyvä kertomus tiedostuvasta tekoälystä, jihadista ja ihmisestä. Kummastelen lopun tietokoneen suhdetta uskontoon. Erämaan hiekka kuitenkin tasaa erilaisissa oravanpyörissä kipuilevat kulttuurit. (Teos olisi ansainnut paremman lukupaikan.)

Lieto Ilmo: MARS-TÄHDEN KÄVIJÄT §§

225 s. Kirja 1930 

Marsiinpa nyt matkustetaan. Tiedemies-eno ja pari pojankoltiaista nousevat ihmeellisellä vekottimella ilmoille ja muutamassa päivässä saavuttavat Marsin. Siellä elää kovin monen tasoisia eläviä olentoja eri kehitystasoilla. Aikansa ihmiset seikkailevat, kokevat kovia ja henkensä on uhattuna. Rustaavatpa lopuksi kullasta ja eräänlaisesta puusta häkin, jolla noustaan ilmoille ja hurautetaan pikapikaa maapallolle. Voimana käytetään taas ihmeellisesti planeettojen vetovoimia. Oma.

 

Lilja Matti: DARIAN AARTEET §

96 s. Karisto 1948

Pekka jatkaa seikkailujaan tuntemattomassa ja salaisessa keskiafrikkalaisessa maassa, Dariassa. Sarjan kolmannessa osassa roistot tunkeutuvat alueelle ryöstääkseen valtakunnan aarteet. Homma epäonnistuu, Pekkakin puuhailee kaikenlaista. Teos on rasistinen ja väkivaltainen tekele, onneksi nykynuortenkirjat taitavat levittää rauhanomaisempaa aatetta. 

Lilja Matti: ILGAN RYÖSTÖ §

 98 s. Karisto 1947

 Tietysti olen liian vanha ja elän väärää vuosisataa, vaan ei tämä kyllä häävi  ole. Seikkailut jatkuvat neekereiden luona syvimmässä Afrikassa.

Lilja Matti: KUOLEMANVIRRAN MAA §§

 148 s. Karisto 1947

 Borikselta saatu sarjan alkukirja, aikansa tuote jos mikä. Pekka huutolaispoikana ampuu susia, saa elättäjäkseen tohtorimiehen ja lähtee tämän kanssa Afrikkaan tutkimusmatkalle.

 

Lilja Matti: SALAINEN TEHTÄVÄ §§

74 s. Karisto 1949

Daria-sarja loppui. Nyt pyöritään Lontoossa ja pistäydytään Suomessa. Seitsemän viisasta-salaseura on antanut Pekan suoritettavaksi  maailmanrauhalle erinomaisen tärkeän tehtävän Eräänlaista Skypeä käytetään ja roistot nujerretaan noin vain.

 

Lilja Matti: TUNTEMATTOMAN TROPIIKIN VANGIT §§½

126 s. Karisto 1948

Daria-sarja jatkuu, tässä osassa ei ammuta tykillä eikä joukkomurhata. Kauniista Ilgasta järjestetään kilpailu. On löydettävä ulospääsy suljetusta laaksovaltiosta. Kappas, Pekka onnistuu ja saa Ilgan omakseen.

 

Linnus Olavi: SEIKKAILU ATOMIMAAILMASSA §

200 s. Tammi 1948 Nuorten sarja 3

Nimi johtaa harhaan - pyöritään sekä makro- että mikromaailmassa. Lapselliseen tekstiin on sekoitettu lukiotason fysiikkaa. Matti-pojan paras kaveri kuolee auton alle, joten päästään verta tutkimaan. Lopussa räjähtää jukran komeasti Hiroshiman atomipommi. 

 

 

Lompolo Jouni: MAAILMAN KOLMANNEKSI VAARALLISIN MERI §§§

189 s. Tammi 1990 

Erilaisia novelleja, joista yksi, Ennen lumia, kertoo lähitulevaisuuden kriisistä ja näin ollen teos kuuluu fantasiahyllyyn.

 

Lompolo Jouni: PARATIISIN LAPSET §§

165 s. Tammi 1986 

Erilaisten pakinoiden sekoitus, niistä kahdessa on sen verran fantasiaa mukana, että teos saa pysyä fantasiahyllyssä. Yhdessä pistäännytään Taivaassa ja toisessa tavataan ET. Toki Origo kirjjoittaa osaa. 

 

Lounela Pekka: JOHTAJA §§

144 s. Tammi 1965 

Poliittinen satiiri valtiosta, jolle käy kuin Saksalle maailmansotien välissä ja onpa monelle valtiolle käymässä tänäkin päivänä. Loppu hajoaa mitätömiksi lisäosiksi.

Lumiala Veli: ATOMINSÄRKIJÄ  §§§

359 s. Karisto 1947 

Erittäin laaja ja sotkuinenkin teos, osaksi tieteiskirjallisuutta, osaksi ihmissuhdedraamaa. Joskus mieleen tulee rakkausromaani, joskus Jobin kirja, joskus AH:n Taisteluni. Matti Verto menettää nuoruudenrakastettunsa toiselle, sotii Talvisodassa, haavoittuu, menee sairaanhoitajansa kanssa naimisiin, hoitaja kuolee junapommituksessa, Matti lähtee Saksaan atomituhoasetta Aatulle suunnittelemaan, onnistuu kuolemansädekokeessaan, tuhoaa tulokset, pakenee ja kuolee pakomatkalla hukuttautumalla.  

Luukkonen Marja: TÄHTISUMUN VANGIT §§

150 s. Tammi 1990 

Enemmän fantasia kuin satu. Kuin rinnakkaismaailma, jossa eläimet ja esineet puhuvat. Sumu nukuttaa maailmaa ja muuttaa sitä nykymalliseksi. Viimeiset vapaat panevat hanttiin ja elävät vielä Hiirisaarellaan vanhaan malliin. 

 

Luukkonen Marja: TÄYDEN KUUN LAPSET §½

200 s. Tammi 1999 

Useat lastenkirjat ovat mukavaa luettavaa myös vanhuksille. Tämä ei. Hupaisaa, minulle jäi tuntu, että teoksessa valehdellaan lapsille. No, olen hieman yli-ikäinen (80).

 

 Lydecken Arvid (Arvily): ARVILYN TARINOITA §§

184 s. Otava 1944 

Mukana kolme tarinaa: Ihmesaappaat, Tähtien tarhoissa ja Meren pohjalla. Ihmesaappaissa lennellään ympäri maailmaa. Tähtien tarhoissa on ilmestynyt myös kokoelmissa Tähtimaailmassa (3 painosta) ja Jäinen vaeltaja. Meren pohjalla on unisatuseikkailu.

Lydecken Arvid: KUUDES MAANOSA §§§

110 s. Otava 1947 (1924) 

Yhteissidos Sininen saari-teoksen kanssa. Pohjoisnavan ympäriltä löytyy lämmin uusi maanosa, jossa asuu ihmisiä ja puhutaan suomea. Perhe matkaa paikalle isän keksimällä lentoaluksella, jonka polttoaine ei riitä paluuseen. Uudessa maassa eletään ikuisessa rauhassa ja siirtolaiset sopeutuvat hyvin. Isästä tulee jopa eräänlainen kuningas. Tytär ihastuu paikalliseen Keitoon ja kas, lapsikin jostain heille putkahti. Muutama uusikin pariskunta saapuu paikalle, mutta Suomeen ei palata, koska siellä kansa tappelee keskenään. Kelpo tieteiskirja.

Lydecken Arvid: KUULAHDEN MOHIKAANIT §§½

104 s. Otava 1926 

Tämä on scifiä. Kaksi poikaa haaksirikkoutuu veneellään Suomenlahdella oudolle lasitornille. Sisällä on kaikenlaista ihmeellistä – mm. manuuri, joka kulkee maan ja veden läpi. Koska oikea aika ei vielä ole tullut, paikalliset manuaarit elävät merenalaisissa tiloissaan salassa ja kehittävät tietojaan, jotka paljastetaan ihmiskunnalle vuonna 2500. Pojat päästetään ihmisten ilmoille, kun he ovat luvanneet pitää kokemansa salassa. Ja kukapa heitä uskoisikaan. Mikä on se suuri tulevaisuudessa paljastettava salaisuus, ei käy ilmi. Joten odotetaan.

 

Lydecken Arvid: MEREN POHJALLA §½

86 s. Otava 1963 

Tämä on satukirja, vaikka fantasialuokkaan ilmoitetaan lähdeteoksissa. Sadun ja fantasian erottaminen toisistaan on tosin mahdotonta. Sisar katoaa vesille, veli uneksii merenpohjamaailman, jossa sisar on Ahdin kodissa. Poika kävelee seuraksi hakeakseen sisaren takaisin maan päälle. Vellamo kieroilee, hait ja mustekalat hyökkäilevät. Veli herää ja sisar löytyy elävänä autiolta saarelta. Eipä hääppöinen juttu.

Lydecken Arvid: TÄHTIMAAILMASSA §§§

132 s. Otava 1912 

Alussa kertomukset Tähtitaivas, Rintatähdet ja Tähtisatu ilosta, sitten pitempi novelli Tähtien tarhoissa. Viimeinen sijoittuu vuoteen 2140. Tulevaisuutta on kuvattu melkoisen kekseliäästi, niiden tietojen varassa, mitä ihmisillä sata vuotta sitten on ollut. Marsissa elää ihmismäinen rotu, jonka elinolot muuttuvat kelvottomiksi. Lähettävät ryökäleet Tellukselle retkikunnan tarkkailemaan tilannetta. Eipäs soditakaan, yhteisymmärrys syntyy ja pitemmälle kehittyneet marsilaiset muuttavat maapallolle elämään sovussa ihmisten kanssa. No jaa, kaikki siirtolaiset mahtuvat Malmin lentokentälle, joten ei ollut kyse valtavasta maahanmuutosta.

 

Lähde Ville: NOITATORVI §§

101 s. Kauppiaiden Kustannus 1988 

Erittäin nuoren henkilön (16) Sormus-huumassa kirjoittama kertomus. Torven kanssa vaelletaan seikkailusta toiseen. Tapahtumamaailmakin on luotu kasveineen ja eläimineen. Myöhemmin fil. toht. Lähde on keskittynyt tieteellisiin teksteihin. 

 

Manner Sulevi: ISÄ, MITÄ TAPAHTUI? §§§§

346 s. Wsoy 1983 

Eero J. Tikan ja Juha Nummisen yhdessä kirjoittama teos ydinvoimalasabotaasin yrityksestä, joka miltei onnistuu. En tiedä, onko kirjassa kerrottu mahdollista, mutta sujuvasti kirjoitettu teos on mainio lukuromaani. Ydinvoimalamainoksesta se ei käy. (Olen kerran ollut viikon Tikan pitämällä kirjoittajakurssilla). Oma fantasiahyllyteos.

 Martinheimo Asko: ISOJALKAINEN POIKA §§§ 

142 s. Wsoy 1996

Kuusi ”tositapausta”, kaunis kirja fantasiahyllyyn. 

Martinheimo Asko: JÄÄHISTEN MAHTI §§§§

327 s. Wsoy 1994 

Patalakkikansan tarina jatkuu. Ensimmäisessä osassa kiskottiin oopiumia, tässä tyydytään olueen. Erinomainen lastenkirja tämä on, vai nuortenko lienee. Maan akseli kääntyy eri asentoon. Fysiikka on melkein oikein. Ja hyvyys saa palkkansa, niin kuin nuortenkirjassa pitääkin. 

 

Martinheimo Asko: SIMPUKKAPRINSESSA §§½

216 s. Wsoy 1995 

Melkein hellyttävä kertomus tytöstä, nukesta ja hyvistä ihmisistä. Irmeli Huovisen onnistunut kuvitus tukee tekstiä. Mielikuvituksen lentoa jutussa riittää. Hutera liimasidos muuten tukevassa kovakansikirjassa ei ole kelvollinen millekään kirjalle, saati sitten lastenkirjalle.

 Martinheimo Asko: TUHKANAAMA JA TAIVAANTAKOJA ***

287 s. Wsoy 1995 3.p 

Topelius-palkittu nuortenkirja on palkintonsa ansainnut. Jotenkin tuntuu, että teoksessa on liikaa tavaraa. Vähemmilläkin kommervenkeillä olisi pärjätty. Oopiumin nautintaosuudet ovat tarpeettomia. Teokselle on jatko-osa, jota alan nyt lukea. Hyväkuntoisesta teoksesta on nimiölehti saksittu irti. Moukkamaista toimintaa. 

 

 

 Maunula Jyrki: REKIPARTIO MOSKOVAAN §½

137 s. Mäkelä 1982

Pressusta tehdään kirkkoreen ylle kuumailmapallo ja polttimella lämmitetään härveli ilmoille. Pontikkatehtaalla arvellaan uraanikorvilketta keitettävän, salalammella tavataan rietasmallisia pyrstöjärvineitoja ja myrsky pyöräyttää kaverukset Moskovan ylle asti. Kotiin siinä kiire tulee, tavataanpa venäläinen sukellusvene Suomen aluevesillä ja venkuilta saadaan salkullinen taaloja palkaksi, kun eivät tiedusteluporukkaa ilmianna. Kotona pannaankin sitten pisnekset pyörimään eikä herätä viinaunesta, joten fantasiahyllyyn tämä tekele on pantava.

Melanko Vladimir:  VIRKAMIES JA KUOPEMA

196 s. Tammi  1987

Satiiri valtiosta  ja hallinnosta.

Meriluoto Aila: VIHREÄ TUKKA §§

138 s. Wsoy 1982 

Saturomaani, joka kertonee erilaisuuden hyväksymisestä ja rasismista. Hetken aikaa piipahdetaan nykymaailmassa, ja iljettävältä se lukijasta tuntuu. Jäiköhän sadunomaisuus jotenkin korkeakirjallisuuden varjoon?

Miettinen Helena: PYHÄ NEITSYYS §§

223 s. Art House 1990 

Enpä muista ennen lukeneeni kirjaa, joka huononee tasaisesti loppuaan kohden. Tämä fantasialuokkaan sijoitettu teos alkaa erilaisena ja vaikuttavana, kielellisesti taitavana, ja siirtyy vähitellen tavanomaiseen typerään nuorisokohellukseen. Viina ja huumeet ovat lopun pääosassa. Pyh. 

Mikkanen Raili & Niko: HÄMÄHÄKKITEMPPELI §§§

235 s. Otava 1999 Gaelian tarustoa 2 

Mahdin kilpeä noudetaan vaikeiden matkojen takaa. Aivan liikaa väkivaltaa teokseen sisältyy, vaikutteina Sormus-trilogia ja Alien. Mikäli Maapallolla olisi säilynyt useampia ihmisrotuja, meilläkin olisi suuria rodullisia vihoja – paljon suurempia kuin nyt. Eli tällaista pisti kirja minut miettimään.

 

Mikkanen Raili & Niko: KUOLLEET KAUPUNGIT §§½

240 s. Otava 1996 Gaelian tarustoa 1 

Kovin selvästi Sormustaru näkyy pohjalta örkeistä ja Shameen/Sauronista alkaen. Tästä johtuen kait mukana on liikaa taisteluja. Hyvät silti voittavat, niin kuin sadussa kuuluu ollakin, ja eri ryhmät alkavat elää sovussa keskenään. Siinäpä Maapallolle mallia. Tarina on taitavasti kerrottu. 

Mikkola Marja-Leena: JÄLKEEN KELLO KYMMENEN §§½

203 s. Otava 1984 

Noin kymmenvuotiaan tytön mielikuvitusmaailma nivoutuu reaalielämään. Mukaan mahtuu kulttuurisuojelua, kiusaamista ja ystävänkaipuuta. Rauhallinen lastenkirja, fantasiahyllyyn omiaan.

Mikkola Marja-Leena: OVI TOISEEN MAAILMAAN §§

172 s. Otava 1989

Teemua, hieman toisenlaista poikaa, kiusataan. Teemu löytää tyttöystävän toisesta maailmasta oudon oven takaa. Kiusaajat saavat köniinsä. Mutta miksi oudossa maailmassakin soditaan, ei sovi kuvioon. Lopun sekava kirjallistaiteellinen löpinä laskee kirjan tehoa. Ehkä oikeat kakarat kokevat lukiessaan tunnelman toisin.

 Mikkonen Jyrki: FERDINAND PARTASEN VIIMEINEN MATKA §§
196 s. Otava 1950
Itsensä hirttäneen Veertin luita tässä kuljetetaan monen mutkan kautta hautausmaalle siunattavaksi. Kerkesi nimittäin  kauan roikkua kuusessa ennen löytymistä. Luutkin koirat matkalla varastavat, kiven panevat viejähenkilöt arkkuun ja kivi siunataan. Sellainen kansankomedia Petkeleen pitäjän Häntälän kylästä. Piru ja Gabrielkin pyörähtävät sen verran lopussa, että teos saa olla fantasiahyllyssä.

Mikkonen Jyrki: PUNAINEN KYYNEL §§½

273 s. Otava 1948

Mies asuttaa bambukepissään pientä puolimetristä norsukäärmettä (joka imee norsuista verta ja on erittäin myrkyllinen), ja naisen kalloon on kolmivuotiaana ammuttu pyhä kivi, Buddhan patsaasta anastettu Punainen kyynel. Kivi on koteloitunut ja kun naisen päätä ei saada irrotettua, hänet viedään Intiaan papittareksi. Kyllä tässä on tarpeeksi huuhaata jotta fantasiahyllyyn pääsee.

 

Moisala U. E.: SUOMI-NEITO PULASSA §

157 s. Littera 1990

Poliittista rinnakkaismaailmavenkuilua. Lie avainromaani, muutaman hahmon esikuvan toki tunnistin, mutta tippaakaan ei kiinnostanut. Luin harppomalla.

 

 Muhonen Pekka: VALINNANVAPAUS §§

304 s .VV -kustannus 1995 

1900-luvulla syväjäädytetty mies herätetään 2250-luvulla. Tauti on parannettu. Maailma on muuttunut utopiaksi. Teoksessa ei tapahdu mitään, miehelle kerrotaan miten maailmasta on poistettu kaikki ongelmat, rikokset ja sairaudet (mm. homous!?). Eli kirjoittaja kuvittelee maailman, joka hänen mielestään olisi paras mahdollinen. Väliin on tungettu puolivillaisia entisvitsejä, joita herätetty kertoo riemastuvalle kuulijakunnalleen. Toki matkustetaan malliksi jollekin planeetalle, sujahdellaan paikasta toiseen putkijunissa ja atomisiirrolla (jaunttaamalla). Puhutaan tunnetun maailman rajasta, mikä sekin lie? Ja kaiken perustana on Valinnanvapaus, jossa myös kaikki uskonnot edelleen toimivat mutta rauhanomaisesti, ja kaikkia niin kovin halihymyilyttää.

Mäenpää Jorma: SEIKKAILEVA ROBOTTI §§

121 s. Valistus 1959 

Ei aivan kelvoton seikkailu lapsille. Odotin robotin avaruuteen lentelemään, mutta tämä olikin moderni kotitalousrobotti, joka aiottiin varastaa pahoille töille Denarian roistovaltioon. 

Mäkelä Hannu: HERRA HUU §§
100 s. Otava 1986 (1973) 

Piti tämä lukea, fantasiaa kun on. Pari myöhempää Huutakin olen lukenut. Tietenkään en ole kohderyhmää, eikä tämä minuun tehnyt juurikaan vaikutusta. Onkohan fantasiaa liian vähän? Kokoelmakirjassa Herra Huu, kukas muu.

 

Mäkelä Juhani: MAAILMAN SUURIN SAUNA §§

192 s. Wsoy 1994

Suomalaiset rakentavat keskelle Suomea saunan, johon koko kansa mahtuu yhtä aikaa saunomaan. Hieman tämä on yhden vitsin ylimittainen kertomus, mutta ei sen lukemisessa tullut hätä käteen.

Mäkelä Juhani: TAIVAALLISET TARINAT §§§

216 s. Wsoy 1997 2.p 

Kaiken maailman jumalolennot rattoisasti käsiteltyinä. Pilkkaa tässä ei ole, vaikka sisällön voisi käsittää myös umpiateistisena salaivana. 

Mäki Reijo: TATUOITU TAIVAS §§§

348 s. Otava 1996 2.p 

Toisella lukemisella ehkä parempi kuin muisin. Kolmannen maailmansodan jälkeen maailma on sekaisin. Valetodellinen meteori uhkaa, ihmiset ovat vauhkoina ja rikkaat rikastuvat entisestään. Turpiin annetaan ja saadaan. Euroopan Unioni ei ole se paikka, jossa haluaisin saattohoitoni saada. 

 

Mäkinen Erkki: HERÄÄMISEN MAKU §§

144 s. Wsoy 1969 

Suomesta on toisen maailmansodan jälkeen tullut kansandemokratia. Sotaa käydään Natoa vastaan ja luoteesta hyökätään Suomeen. Etupäässä kertomus on oman aikansa nuorisokoheltamista, eikä rinnakkaismaailmateemalla ole kummoistakaan merkitystä.

 

 Mäkinen Raine:  KUUMA SYKSY

200 s, Tammi 1974

Poliittista kuvitelmaa.

(Nenonen Kari): IKUINEN VALTAKUNTA  (WH)

123 s. Viihdeviikarit 1983 Hämärän rajoilla 2 

Natseja, aikamatkailua ja hieman lempeä. Fysiikan käsitteet ovat melko kohdallaan ja kerronta on letkeän sujuvaa. Kunnon hömppäkirja.

(Nenonen Kari): LUCIFERIN LAPSET   (WH)

117 s. Viihdeviikarit 1983 Hämärän rajoilla 1 

Koska kuulemma WH Nenosen kirjat aiotaan julkaista nyt tekijänimen kera, luin ne uudelleen. En ymmärrä kauhukirjallisuutta, mutta kyllä ne hieman huvittavat. Niin kuin tämäkin taiten kirjoitettu saatanansyntytarina.

 

Nenonen Kari: KEN KUOLLEITA KUTSUU (WH)

200 s, Book Studio 1991

Tietokoneellaha sitä voi vainajia ja muita kummajaisia onnistuneesti kutsua. Kauhua on.

 

Nenonen Kari: MESSIAS (WH)

284 s. Jalava 1989 Jalavan scifi-sarja 10

Torinon käärinliinasta saaduista soluista kloonataan parikin Jeesusta. Lisäksi sujuvaan tarinaan on sekoitettu (turhaan) scifi-osio. Suomalainen lehtimies Johannes Korpi tuo teokseen kotimaisen säväyksen.

 

(Nenonen Kari): NIIN MUSTA KUIN MULTA    (WH)

128 s. Viihdeviikarit 1984 Hämärän rajoilla 5 

Uudelleensyntymistä vai telepaatiovaikutusta? Nainen näkee kauhu-unia ja kirmaa autollaan unitapahtumapaikoille. Psykologi starttaa perässä ja pelastaa naisen viime tipassa. Naimiskauppahan siitä syntyy. Lievästi kammottavaa kauhua, fantasiahyllyssä.

 

Nenonen Kari: NOITAROVIO (WH)

135 s. Jalava 1989

Kuusi kauhunovellia, joissa ei ole liikaa ruumiinosasotkua.

 (Nenonen Kari) SANTA LAURAN PYHIMYS   (WH)

124 s. Viihdeviikarit 1983 Hämärän rajoilla 3 

Sisiliassa Laura kohtaa Santa Lauran legendan – eikä siinä hyvin käy. WH Nenosen kauhutarina on ammattimiehen työtä.

 

Nenonen Kari: SE KEN TULEE VIIMEISEKSI ON KUOLEMA (WH)

192 s. Book Studio 1988

Stidiä kiusattiin pienenä. Ei se ole kaunista. Eikä olisi kannattanut.

(Nenonen Kari) SIGMA – PAHOLAISEN MERKKI   (WH)

125 s. Viihdeviikarit 1983 Hämärän rajoilla 4 

Bermudan kolmion seutuvilla tapahtuu kummia. Ajassakin hypitään, ja taitaapaa maan alla pirujakin olla.

 

Neva Olavi: VIHREÄT MIEHET §§

110 s. Gummerus 1953 

Nyt ei ole kyse Putinin joukoista, vaan muista roistoista. Konnat varastavat insinöörin keksinnön, jolla vihreäksi maalatut kohteet tehdään näkymättömiksi. Siinäpä konnatyöt onnistuvat. Reippaat pojat saavat rikollisten tuumat sekaisin, ja sanomalehteen kuvansa. 

 

Nevakallio Juuso (Niskanen A.J.): SUURI VIISARI §§§

198 s. Lapin Ursa 1994 

Suursodan jälkeen saastuneessa maailmassa toimivat pilvilautturit, jotka hinaavat saastepilviä parempiosaisten niskasta kauemmas. Teos luo synkän kuvan tulevaisuuden maailmasta. Valitettavasti Kertomus puuttuu, eli kuvaillaan ympäristö ilman vetävää juonta. 

 

Niskanen A. J.: TUPLAELÄMÄ JÄILLÄ

252 s. Lapin Ursa 1998

Eräänlaista henkisen puolen scifiä nämä kolme yhteenliittyvää juttua ovat. Enkä minä väitä viihtyneeni näiden seurassa. Tekijän edellinen – Suuri Viisari – oli vetävämpi. Luulin kirjoittajaa poikaseksi, mutta hän on syntynyt 1935. Ja tuplaelämä jäillä on viinaryyppy.

 

Nummi Heikki (Merenmaa Martti):GORILLAMIES §§

110 s. Otava 1923 

Ei tämä mikään King Kong-kertomus ole.Teos on scifi-listoilla. Onhan siinä muutama sähkökumma asia, ja yleissävy on kovinkin fantastistinen. Ehkä kertomus kuvaa kirjailijaa, jonka nuppi nips naps sekoaa. Tai mistä minä tiedän.

 

Nummi Markus: KADONNUT PARIISI

207 s. Otava 1994 

Lassi Nummen pojan Erkko-palkittu esikoisteos, joka on scifi-listoilla. Pariisi katoaa. Kadonnut Pariisi kummittelee koko ajan taustalla, arkistoineen kaikkineen, mutta ensi sijassa on kyse ihmiskohtaloista, suhteista ja linnasta Espanjassa (vrt. K. V. Laihonen). En niin paljon päässyt juttuun sisälle, että antaisin pykäliä. Olkoon fantasiahyllyssä.

 

NUORI SUOMI Joulualbumi XXIII

220 s. 1913

Kirjallinen albumi, jolla ei ole mitään tekemistä joulun kanssa. Kansikuvassakin soudellaan vesillä, eikä sisällä ole yhtään tonttua. Fantasiahyllyyn teos kuuluu hupinovellin Lentokoneella Suomussalmelta Ameriikkaan takia. Sen kirjoitti Ilmari Kianto. Mukana on myös Larin-Kyöstin mainio Juoksa Joikuja.

Nykänen Martti: VASKILINNAN SATUJA  §§§§

318 s. Wsoy 1950

Kansansatuja uudelleenkirjoitettuina. Mielikuvitusta komeimman kautta. Veikko Marttinen on piirtänyt huikeat kuvat. 

 

Oksanen Aulikki: HENKIVARTIJA §§§

155 s. Wsoy 1990 

Aulikki oli opettajakorkeakoulussa samalla kurssilla kuin minä ja voitti kaikki kirjoituskilpailut. Tulin kerran toiseksi. Tämä teos on fantasiaa - henkivartijana juopolle miehelle toimii varis, joka naisena eläessään joutui tämän juopon pettämäksi. Piru ja enkelikin hyörivät riitaisina taustalla. 

 

 

Olli (Väinö Nuorteva): HARMIN PAIKKOJA §§

180 s. Otava 1951 

Pakinoita, joista yksi on fantasiaa. Pakinassa TEHOKASTA puhutaan Helvetistä ja kierosta metkusta suomalaisia kohtaan. Muuten nämä jutut eivät suuresti innostaneet minua.

Onerva L.: HÄISTÄ HAUTAJAISIIN §

232 s. Otava 1934

Viimeisen novellin ”Hiljaisuuden pauhina” takia pistän fantasiahyllyyn.  Muuten ei näissä jutuissa ollut mitään minua kiinnostavaa. Runoilijan tekstiä, enkä minä novellirunouttakaan  ymmärrä. 

 
Oranen Raija: JOULUN TARINA §§§

103 s. Gummerus 1998 

Kauniisti Riikka Juvosen kuvittama kertomus Nikolaus-pojasta, joka Tellervo-tytön ja muutaman tontun, kakkiaisen jne. kanssa tuhosi pahuuden Korvatunturilta ja pisti pystyyn Joulumaan. Hyvä siellä on lahjoja kolkutella, kun vuoren sisällä on valtava kultasuoni. Ei tämä ainakaan pelkästään lasten satukirja ole, ja siirtyy fantasiahyllyyn.

Outsider (Haapakoski Aarne): ATOROX, IHMISTEN VALTIAS §§

125 s. Mantere 1947 

Ensimmäinen Atorox-kirja, gangsterikertomus, jossa Atorox esitellään. Seuraavat viisi Atoroxia muodostavat avaruusodysseian, ja kustantajakin on toinen, Kansankirja. Seuraaviin osiin verrattuna tämä on tylsä.

  Outsider(Haapakoski Aarne): ATOROXIN PALUU v. 2948 §§§

125 s. Kansankirja 1948 

Tässä osassa on mielikuvitusta, todella. Mukana mm. suhteellista aikaa, kuolleista herättämistä, uponnut Atlantis ja merenalainen valtakunta. Lopussa Atorox pakenee Fiina-nimisen robotin kera Suomeen tekemään pikkurobotteja. Valitettavasti ajallisesti seuraavaa teosta ei enää ilmestynyt (Tosin WHH-kirjat Atorox Neptunuksessa ja Atorox Plutossa kertovat robotista lisää).

Outsider (Haapakoski Aarne): ATOROX KUUSSA §§

143 s. Kansankirja 1947 

Enpä muistanutkaan. Atorox lentää kuuhun muutaman ihmishenkilön kanssa, ja sieltä löytyy sotaa paennut saksalaisjoukko. Ovat perustaneet Lunagermanian valtion ja alistaneet paikalliset asukkaat valtansa alle. Neekerikin on kuvioissa nukana, ja löytyy kuusta amerikkalainen sanomalehtinainenkin, miss Collins. Lopussa ammutaan liikaa ja alus pakenee saksalaisten johtamaa kuuarmeijaa. Atorox on vioittunut, ja niin matka suuntautuukin Marsiin, missä seikkailu jatkuu seuraavassa osassa. Iron sky toki tuli mieleen. 

 

Outsider (Haapakoski Aarne) : ATOROX MARSISSA §§

143 s. Kansankirja 1947 

Atorox-sarjan toisessa avaruusosassa pyöritään Marsissa. Oleskelu onnistuu ilman mitään suojapukuja, kuten kuussakin. Venuksesta saapuu ilmalaiva, joka purjehtii paikalle heliumin täyttämien nahkapussien avulla. Planeetalla naiset ovat valtijoina, miehet alistettuja, jopa orjia. Paikalla soditaan, tapetaan paikallisia eläväisiä järkiolentoja ihan Maapallon tapaan. Monet sattuvat kuun kieltä osaamaan. Atorox toimii diktaattorinakin, kunnes aivokasetti onnistutaan vaihtamaan. 

  Outsider (Haapakoski Aarne): ATOROX MERKURIUKSESSA §§§

132 s. Kansankirja 1948 

Matka on jatkunut Merkuriukseen, alkupuoli teoksesta kuvaa planeetan tilannetta, loppupuolella heittäydytään sodankäyntiin raskaimman mukaan. Tässäpä scifielokuville haaste: Robottien kapina on siis nähty jo vuoden 1948 Atoroxissa. Lopuksi päähenkilöt onnistuvat pakenemaan sodan keskeltä, kas, Atorox siellä kuskipenkillä istuu, vaikka hänen pitäisi johtaa robottikapinaa. Selvitys lienee seuraavassa osassa teossarjaa. 

Outsider (Haapakoski Aarne): ATOROX VENUKSESSA §§§

122 s. Kansankirja 1947 

Eihän näissä Atoroxeissa fysiikka pidä alkuaan paikkaansa, eikä loogisuudesta ole tietoakaan, mutta eivätpä ainakaan eri planeettojen ihmiset puhu kaikki englantia. Kaikenlaista tapahtuu ja matka jatkuu Merkuriukseen.

 

 Outsider (Haapakoski): PETROSKOIN MUSTA HÄMÄHÄKKI §§

192 s. Seaflower 1991 

Korkea-arvoinen suomalainen sotaherra toimii Petroskoissa toisen maailmansodan aikana Neuvostoliiton agenttina. Saadaan mies kiinni ja otetaan nirri pois. Teoksen lopussa on kahdeksansivuinen scifinovelli Huurteinen kuolema. Sen takia kirja pannaan fantasiahyllyyn.

 

Outsider (Tuisku Seppo): AVARUUSAHVÄÄRI §§

90 s. Ajanviete 1962 

Pekka Lipposen seikkailuja 62.

Pekka napataan avaruusalukseen ja viedään Auderialin planeetalle. Sielläpä on tapahtunut vallankumous, ja Pekka joutuu liriin. Avaruus-Mantakin tavataan. Lopuksi Pekka toimitetaan Roo-planeetalle, jossa on hirviöitä. Seikkailu jatkuu seuraavassa osassa.

 

Outsider (Seppo Tuisku): AVARUUSMARSALKKA §§

96 s. Ajanviete 1962 

Pekka Lipposen seikkailuja 63

Pekka kuljetetaan Roo-hirviöiden planeetalle, jossa on samannäköistä kuin muinaismaapallolla. Hirviöt tosin ovat maallakulkevia mustekaloja. Kapinoita lietsotaan ja Auderialin planeetalle palautetaan rauha. Pekka kuskataan takaisin Maapallolle. Onneksi lopuksi ei herätty unesta, siitä toinen pykälä.

 

Outsider (Seppo Tuisku): TOHTORI CAPRAN ROBOTTI §

80 s. Ajanviete 1965 

Pekka Lipponen & Kalle-Kustaa Korkki nro 1.

Heiveröinen kertomus elokuvassa käytetystä robotista, joka joutuu Pekan haltuun. Roistot varastavat robotin ja teettävät sillä pankkiryöstön. Pekka koettaa saada robottinsa takaisin mutta joutuu paalauskoneeseen. Korkki hänet siitä pelastaa. 

 

Paalanen Rauni: RAAKELIN TARINOITA §§§

111 s. Kirjayhtymä 1996 

Raakel on mummeli, joka asuu maalla. Metsässä hän tapaa mm. Leijonan ja Lumimiehen ja käypä hän kerran kuussakin. Leppoisaa fantasiaa mansikoineen ja vahveroineen.

Paasilinna Arto: AATAMI JA EEVA §
 238 s. Wsoy 1993 2. p

 Kehnosti kirjoitettu seksistisen törkeä tekele.

 

Paasilinna Arto: HERRANEN AIKA §§

196 s. Wsoy 1980 2.p 

Toimittaja kuolee ja jää eräänlaiseen välitilaan, missä pystyy liikkumaan paikasta toiseen ajatuksen nopeudella, seuraamaan elävien ihmisten toimia ja keskustelemaan toisten vainajien kanssa. Satiiria löytyy, parasta valitus englannin kielen liian suuresta vaikutuksesta suomen kieleen ja nuorten elämään (jo 40 vuotta sitten!). Platooninen rakkauskin syttyy, ja vainaja paavi Pius IV tavataan. Heikkouskoinen mies tuokin oli.

Paasilinna Arto: HIRNUVA MAAILMANLOPPU §§§

259 s. Wsoy 1999 2.p

Päijänne-Antikvariaatista ostamani fantasiahyllyteos, jonka luin Jyväskylänmatkalla. Suorastaan viihdyin, vaikkei tämä Suurta Maailmankirjallisuutta olekaan. 

Paasilinna Arto: JÄNIKSEN VUOSI §§§

182 s. W&G 1986 3.p 

Taisin lukea tämän ensimmäisen kerran, elokuva on tietenkin läpituttu. Elokuva on jopa parempi, turhia juonenpätkiä on oikeutetusti viskattu romukoppaan. Teos on scifilistoilla, pitää ollakin ihan lopun vuoksi, jossa päähenkilö annihiloituu eli kävelee ulos vankilan sellistä seinän ja ulkomuurin läpi ties minne.

Paasilinna Arto: KOIKKALAINEN KAUKAA §§§

264 s. Wsoy 1987 2.p

Melkoisesti ihmistä muistuttava muukalainen saapuu ulkoavaruudesta Sallan Naruskalle. Koneeseen lastataan pois vietäviksi mm. tamma, kilejä, pupuja, kastematoja ja yksi suostuvainen soma naiseläinlääkäri. Maapallon oloista irvaillaan lempeästi ulkopuolisen silmin. Aiheesta olisi saanut enemmänkin irti.

Paasilinna Arto: LENTÄVÄ KIRVESMIES §

308 s. Wsoy 1996

Paljon tietoa kerätty, eikä mitään ole saatu siitä irti. Luin hyppimällä. Oma kirpputorikirja, joka vähensi puutos- ja lisäsi scifiomistuslistaa.

Paasilinna Arto: MAAILMAN PARAS KYLÄ §§§§

322 s. Wsoy 1992 F 

Erittäin sujuva teos Kainuun korvesta, jonne Eemeli Toropainen rakentaa kirkon ukkinsa monen kirkon polttajan Asserin toiveiden mukaan. Kirkon ympärille muodostuu yhteisö, joka elää omien normiensa mukaan. Muu maailma rappeutuu, mutta tämä kylä kasvaa ja voimistuu. Paitsi paras, kylä lie pian ainoa. Paasilinnan kirjoissa ei onneksi ole "särmää", vaan asiat sujuvat luonnikkaasti. 

Paasilinna Arto: OPERAATIO FINLANDIA §§
192 s. W&G 1972

Kuiva teos. Kait tällaistakin ihmisten keskuudessa voi tapahtua. Suomi voittaa kesällä 1977 sodan Ruotsia vastaan. Hip Hei Hurraa. Oma Jyväskylän Vanhasta Antikvariaatista ostettu kirja, mikä piti hankkia  fantasiahyllyyn.

 

 

 

Paasilinna Arto: ROVASTI HUUSKOSEN PETOMAINEN MIESPALVELIJA §§

248 s. SSKK 1996

Emokarhu kuolee sähköiskuun ja Huuskonen ottaa pennun elätikseen. Kiemuraa on kaikenlaista, vaimo lähtee, uusia tulee tilalle, karhun kanssa kierretään ympäri Eurooppaa ja salasanomaa selvitetään. Kovin raamatullinen on loppu eikä teos kuulu Paasilinnan parhaimmistoon. Silti saa sijansa fantasiahyllyssä.

 
 

Paasilinna Arto: UKKOSENJUMALAN POIKA §§§§

262 s. Wsoy 1984 

Muinaissuomalaisten uskonto palautetaan Suomeen. Ukko-jumalan poika Rutja saapuu Suntion pitäjän Penteleen kylään salamakyydillä ja vaihtaa hahmoa Sampsa Ronkaisen kanssa. Siitä rupeavat asiat rullaamaan. Maahisia ja keijujakin vilisee ja uusmuinaisuskonto saa jalansijaa yhä enenevässä määrin. Uusvanhauskonnon kuusi käskyä ovat hyvin inhimilliset ja kaikin puolin oppi tuntuu luonnikkaalta. Kun hommat on hoideltu, Rutja-poika palaa Taivaaseen, eikä Suomi ole enää entisenlainen.

 Paasilinna Erno: KADONNUT ARMEIJA §§§

 143 s. Otava 1982 (Delfiini) (1977)

 Kesken loppuva kertomus, jossa jotain epäloogistakin. Hyvää tietenkin armeijan ja sodan typeryyden kuvaaminen. Olisin ehkä antanut kirjalle nimen Eksynyt armeija. Kadonnut? Mikä? Keneltä? Oma kirja, mistä lie ostettu. Scifa-hyllystä.

 

Pajuluoma Anne: TYTTÖ SIRIUKSELLA §

80 s. Alea-kirja 1975 

Ei tämä scifiä ole vaan jonkinlaista salatietoa ja ufo-oppia. Ei toki Siriuksella olla vaan eräällä sen planeetoista. Matkaa on noin 8 valovuotta mutta nopsaan eräänlaisella sielunsiirrolla sinne hujautetaan. Metka tuntuu paikka olevan. - Kirjailija taitaa olla tosissaan. Pysyköön kirja fantasiahyllyssä

Pajunen-Kivikäs Terttu: JÄNIKSENÄ AVARUUSLAIVASSA §

225 s. Gummerus 1959 

Miksi tähän nuortenkirjaan piti sotkea planeetat Venus ja Mars mukaan. Yhtä puppua koko juttu. Planeetoista oli oppaista haettu muutama tieto ja loppu oli typerää sotkua. Harpoin lopun. 

 

Pakkanen Jukka: AURUKSEN TAPAUS §§§

235 s. Kirjayhtymä 1980

Tulevaisuuden yltiödemokratiassa byrokratia on voimissaan. Mitro Tell määrätään tutkimaan kuolleen vesitieteilijä Auruksen tajunnan katoamista. Auruksen entinen tyttöystävä Elena tietänee jotain tapuksesta. Osittain yhdessä nämä kaksi tutkivat asiaa. Eipä tuosta selvää tule. Jotain kiehtovaa kerronnassa on.

Pakkanen Jukka: HOTELLI DESTINO §§§
128 s. Kirjayhtymä 1983

Historiallisen viraston Eurooppa-osaston valokuvaajan seikkailuja Spalenzan valtiossa.  Unenomainen teos, joka pitää laittaa fantasiahyllyyn. 

 

Pakkanen Jukka: HUONE TAIVAAN KELLARISSA §§§

218 s. Gummerus 1988 

Saksalaisten 1970-luvun terroristien kirvoittama dystopiakertomus tämän vuosituhannen puoliväliin sijoitettuna. Lohduttoman kuvan pehmentää nainen. Teoksen viimeinen lause lisäsi yhden pykälän arviointiin: Minun on sinua etäinen ikävä.

 

Pakkanen Jukka: TAKKINSA VÄRINEN MIES §§§

141 s. Kirjayhtymä 1978

Seitsemän novellia, joista viimeinen, Kalatehtailija Niemen tapaus, on scifiä. Se on myöskin kehnoin, eikä sovi muiden novellien joukkoon. Joskus tulevaisuudessa Niemi käsittääkseni taantuu kalaksi sekavien tapahtumien kera. 

 

Pakkanen Jukka: TÄYSMUSTAT FUTISBLÄÄGÄT §§½

146 s. Kirjayhtymä 1987

Jalkapallonovelleja, joista viimeinen ”MM-turnaus vuonna 2030” on fantasiaa. Melko kevyttä on tarjonta, kohderyhmänä Italiafanit. Fantasiajuttukin taitaa loppukäänteen vuoksi olla unta. Panen silti fantasiahyllyyn.

Paloheimo Oiva: TIRLITTAN §§§
118 s. Wsoy 1968 6.p

Tirlittan on Suomen Peppi Pitkätossu. Valitettavasti kirjan viimeinen luku ei uskalla pitää yllä samaa anarkistista sävyä, vaan lepsauttaa homman löllöksi.  

 

 

Parkkinen Jukka: KORPPI JA KORPIN POIKA §§½

94 s. Wsoy 1989 2.p

Korppi runoilee, karhu ajaa moottoripyörällä. Luonnonsuojelijat rakentavat patoa ja isäntä Haavistosta tulee lopulta luonnikas mies.

 

Parkkinen Jukka: KORPPI JA KUMPPANIT §§

87 s. Wsoy 1989 

Eläintarinoita, joissa eläimet puhuvat ja toimivat ihmismäisinä. Teoksen voi käsittää joko luonnonsuojelullisena – vieraslaji minkki on haitallinen peto – tai muukalaisvastaisena. Tekijä lienee edellistä mieltä. Lastenkirja, saa sijansa fantasiahyllyssä.

 

Parkkinen Jukka: SINUN TÄHTESI, ALLSTAR §§§

240 s. Wsoy 1994 

Eräänlainen dystopia. Lapissa elää aivopestyjä ihmisiä vierellään kielletty alue. Alueen pitäisi olla säteilyvaarallinen, mutta se tuntuu olevankin ns. paremmille ihmisille tarkoitettu olopaikka. Teos on taitavasti kirjoitettu ja langat jäävät auki. 

 

Parkkinen Jukka: VANHAN KULTTUURIN KURSSI §§§

285 s. Wsoy 1996 

Ympäristö on sama kuin teoksessa Sinun tähtesi, Allstar, mutta muuta liittymää edelliseen ei ole. Siirrytään enemmän shamaanisuuden puolelle, henkisiä kykyjä käytetään ja taistellaan fyysisesti atomiaseistusta vastaan. Jotenkin loppu hajoaa, mutta tarkoitus on hyvä.

 

 

Parvela Timo: TAIKA-AVAIN §§

160 s. Tammi 1993

Ammattimiehen tekemä lastenkirja, jossa on juoni ja arvoitus. Vanhakin luki

jutun jopa mielenkiinnolla. Asennekin kohdallaan.

 
Paulaharju Samuli: TUNTURIEN YÖPUOLTA §§§§

197 s. Wsoy 1981 (1934) 3.p 

Päijänne-antikvariaatista ostamani teos, jonka on loisteliaasti kuvittanut Urpo Huhtanen. Kummitus- ja uskomusjuttuja saamelaisten maasta. 

Pekkanen Toivo: SATAMA JA MERI §§

138 s. Wsoy 1929

Novelleja, eräässä kertomuksessa miehelle on tehty huomaamattomasti toimivat rautalankajalat, toisessa takoo ihmekone raudasta melkein mitä vain. Fantasiahyllyyn tämä täytyy pistää. Muut novellit ovat hieman mitäänsanomattomia.  Teos on Keski-Hämeen Parantolan entinen lainakirja, nyt minun.

Pekkanen Toivo: TÄYTTYNEIDEN TOIVEIDEN MAA §

142 s. Wsoy 1951 

Fantasialistoilla pyörivä teos, joka joutaa niissä ollakin. Etenkin, kun lopussa ei kuitenkaan herätty unesta. Joko olin täysin väärä henkilö tämän lukemaan, tai sitten kirja on silmittömän typerä. Mieleen tuli Unto Seppäsen Satukaupunki, joka ei tätä fiksumpi ollut ja joka myös minun fantasiahyllyssäni seisoo. 

 

Pelkonen Mauno: MISSÄ ON PAITITIN MAA? §§§

186 s. Karisto 1963 

Amazon-joen rämeitä rämmitään ja tavataan muinaisen kulttuurin jäänteitä. Kerrotaan myös avaruudesta kauan sitten tulleiden muukalaisten toimista. Lopussa ikiajat vuoren uumenissa olevat atomiaseet räjähtävät ja laivapoika Arska ja muut matkalla olijat pääsevät pälkähästä. 

 

Pelkonen Mauno: VALKOISTEN INTIAANIEN ARVOITUS §§§

228 s. Karisto 1959 

Arska sotkeutuu mukaan tutkimusmatkalle Amazonin viidakkoon. Muinaisia intiaanien asuinsijoja tutkitaan. Kaikenlaista ihmeellistä löytyy ja seikkailuja koetaan. Jatkoa seuraa toisessa osassa.

Peltonen Juhani: ELMO §§§

278 s. Wsoy 1978 3.p 

Urheilusankarin elämäkerta joka on suuresti muuta kuin urheilusankarin elämäkerta. Äärimmäisen uhanalaisia aksolotleja hoivaava, piippua polttava, omenia ja pemmikaania syövä ja Captain Morgan-rommia juova tyyppi on murhehahmon ritari, joka lopuksi sinkoutuu kohti Lyyran tähtikuviota. Varsinaista kuvaa piirretään muista ihmisistä ja kansoista elmolaisuuteen verraten.

 

 Peltonen Juhani: JUMALAN KUOPUS §
251 s. Wsoy 1980

Pieruhuumori ei iske minuun. Oma Kontti-kirja, jonka lopun harpoin.

 Pelttari Tuula: ANUBA - JUMALTEN TYTÄR §§

158 s. UKK 1981

Hieman kömpelötekstinen kertomus Anubis-jumalan ns. tyttärestä, ja ennen kaikkea tämän tyttärestä, jolla on ennennäkemisen taito. Ihan rehellistä fantasiaa tämä on. 

 

Pelttari Tuula: PIMEYDEN SAKRAMENTTI §

200 s. Pirkanmaan... 1987 

Kaksi pitkää novellia, joista etenkin toinen, Puolukanvarpuseppele, on äärimmäisen tympeä. Kauhusta on kysymys, eikä se ole minun alaani. 

Pelttari Tuula: SUSIEN AIKA §§§

235 s. Tammi 1984 

Sentimentaalinen, lapsellinen, lukijaa kosiskeleva ja naurettava teos. Mutta kas, eikö vain ollut vanhukselle viihdyttävä lukukokemus. Fantasiahyllyssä saa pysyä, on jämeriä, tapahtumia ohjailevia susihukkia nurkissa pyörimässä. 

 

Pohjakallio K. A.: IHMISKUNNAN ILTA §

288 s. Kuva ja sana 1956 

Umpiuskovainen raamatunlauseita täynnä oleva tekele. Ihmiskunta kuolee lopussa atomisotaan, joten kait tämä saa luvan fantasiahyllyssä olla. Lehtori K.A.P on kirjoittanut liki 50 opusta, joita en aio lukea. 

Pohjanmies Juhani: AVARUUSLAIVA §

149 s. Wsoy 1948 

Ehkä en tätä sarjan viimeistä teosta nuorena lukenutkaan. Mukaan on sekoitettu oikeaa tietoa ja vielä enemmän väärää. Jotkin muka moraaliset höpinät eivät tunnu asiallisilta, vaikka niitä esittääkin venuslainen vaari. 

Pohjanmies Juhani: HELIKOPTERI §

112 s. Wsoy 1957 2.p 

Pienenä poikana tämä teos jäi mieleen. Niin isonakin. Vajassa pojat rakentavat maailman tehokkaimman lentävän laitteen. Sillä huristellaan ympäri Maapalloa ja aiheutetaan suurta tuhoa ja toimitetaan hengiltä lukuisa joukko ihmisiä. Hei hurraa, reippaat pojat saapuvat takaisin Suomeen, tuhoavat keksintönsä ja jatkavat elämäänsä. JP oli säveltäjä, joka pykäsi joutessaan kolme scifijuttua, pitää niiden jokaisen keräilijän hyllystä löytyä.  

 Pohjanmies Juhani: LABORATORIO 13 §

128 s. Wsoy 1948 

Jännittäviä poikaseikkailuja ja huimia keksintöjä. Asenteessa on minun mieleeni vikaa. Jos tappoase USA:lle annetaan, ei se taida maailmalle rauhaa pelastaa. Yritetään tässä edes atomipommia tehdä vaarattomaksi. Ja ihme kumma, lempikin soman siveästi leiskahtaa.

 

Polameri Veikko: BIWANSOITTAJAN TARINA

60 s. Tammi 1974 

Mitä tästä sanoisi. Vanha (1700-luku) japanilainen tarina useaan kertaan hieman eri lailla, lähteestä riippuen, kerrottuna. Viimeksi Polameren aiheesta sommittelema näytelmä. Mukana alkuperäinen teksti japanilaisin kirjoitusmerkein. Kuolleet kummittelevat ja melskaavat. Korvatkin revitään irti ja biwa soi taustalla.

Pulla Armas J.: LENTÄVÄ LAUTANEN SIEPPASI POJAT §§

176 s. Otava 1954 

Kuussa ja Marsissa pyöritään, pojat Aimo ja Pekka tekevät lapsellisia kolttosiaan ja Mars on täynnä fiksuja ja julmia muurahaisia. Vaisuhko tarina tämä on Ryhmyn ja Romppaisen tekijältä. 

 

Pähkinälinna Paul: EI SANOIN – MUTTA TEOIN I – II §

459 s. Omakustanne 1934 

Muutama suomalainen aloittaa hyökkäyssodan Venäjää vastaan tarkoituksena vapauttaa Inkeri. Mukaan liittyy suojeluskunta ja vähitellen Suomen valtiokin, ja Pietari valloitetaan. Niin Inkeri liitetään Suomeen ja vapauden laulu kaikaa. Harpoin yli suuren osan uljaista taistelukohtauksista.

Pälsi Sakari: KOVA MIES JA NIMETÖN §§§

241 s. Otava 1950

Paleofiktio, ostettu Jyväskylästä. Teos ollut aikoinaan Alkio-opiston kirjastossa. Taidokkaan luontevasti kirjoitettu kertomus heimoelämästä muinaisessa ”Suomessa”. Kirja solahti fantasiahyllyyn.

 

Pöykkö Elina: SIIRI JA KUMMITUSSOHVA §§§½

115 s. Karisto 1992 

Lapsille kirjoitettu, paremminkin fantasia kuin satu. On kotitonttu Kusti ja kummitus Elisabeth, yksinhuoltajaäiti tyttärineen, Huugo-setä ja naapurissa nousukasperhe. Nousukkaat saavat nokilleen, Elisabeth-kummitus kohtaa nuoruudenrakastettunsa ja haihtuu, Huugosta ja yh-äidistä tuntuu pari tulevan eikä vanhaa taloa hylätä. Ihastuttava kertomus.

 

 

Pöysti W. M.: RADIOKRONOTOPOSKOOPPI §

87 s. Omakustanne (Kirjavälitys) 1936 

”Meri- ja ilmasotaseikkailuja”, kertoo kansi, ja sotaa, joukkoteurastuksia ym. väkivaltaa teos on täynnä. Kirjassa on varoitus ”Ei sovi tytöille”, eikä tämä totisesti sovellu pojillekaan, eikä miehille eikä naisille. Liekö lehtori Pöystillä ollut Suur-Suomi kirjoittaessa mielessään? Juoni pysyttelee Afrikassa värillisten keskuudessa, eikä teos sinänsä ole rasistinen. Itse juonenkuljettelu ei ole täysin kelvotonta.

 

Rae Kalle (Kaarlo Erho): TAISTELU KULTAJOESTA §§§

225 s. Kirjokansi 1956 

Kadonnut Kansa-kertomus. Suomensukuisia permalaisia on jäänyt aikoja sitten Kuolan niemimaalla eristyksiin laaksoon. Kultaa etsivät henkilöt joutuvat vahingossa heimon pariin. Eräästä nuorukaisesta tulee jopa heimon ruhtinas, jota arvoa hän ei ota vastaan vaan livahtaa paikalta. Reipas seikkailu, jatkoa teokselle Kilpajuoksu Kultajoelle. 

 

Rane Irja: KIINAN KEISARIN LENTÄVÄ HEVONEN §§§

191 s. Wsoy 1985 

Satu idästä, missä mongolialainen poika Kuu kulkee lentävällä hevosella Kiinan keisarin luo. Matkalla tavataan alati kasvava kukka ja itseään hallitseva tahto. Löytymättä jää pitkän iän yrtti. Loppuhuipennus jää vajaaksi, vaikka hyvää tahtoa niin Kuulla kuin kirjoittajallakin on. 

Rannanpää Kari: SUOMALAISEN LENTÄJÄN TARINA §§

220 s. Kirja 1918 

Insinööri Kajava rustaa lentokoneen, joka modernisti käy sähkövirralla. Mainiota akkuainetta hän myös kehittää. Siinäpä nykyautoille hyvä keksintö. Lentoon lähdetään, maapalloa kierrellään. Päähenkilökertoja Eero rakastuu imelästi Ernaan. Sotahommiin siinä sivumennen joudutaan, ammuskellaan, konekin kaapataan ja erilleen joudutaan. Lentokone tuhoutuu, mutta aikansa hiihdeltyään päähenkilö tapaa takkatulen edestä rakkaimpansa ja sormukset pujotellaan sormiin. 

Rannanpää Kari: YSTÄVÄN ÄÄNI §§

221 s. Kirja 1926

Päähenkilöllä on yhteys vainajiin. Nämä voivat käyttää hänen kättään kirjoittamiseen, piirtämiseen ja muuhunkin liikutteluun. Muuten tarina on lähinnä merenkulkua ja ihmissuhdedraamaa, joissa yliluonnollinen aines on liki tarpeetonta.

Ranta Rekku: YDINLUU

50 s. Megadodo 3666 (1990)

Leena Peltonen, Johanna Sinisalo, Juhani Hinkkanen ja Tapani Ronni värkkäsivät osittain tosissaan mainion muistelukirjoituksen vuodelta 3999. vuodesta 1990. Koiramainen tridogia suhtautunee leppeän ironisesti muinaismuisteloihin ja aikalaisarviointeihin. Kokoaan suurempi teos.

Rauanheimo Uljas: INSINÖÖRI RUNGON PERINTÖ 

134 s. Gummerus 1938

Enpä anna pisteitä tälle lastenkirjalle. On tässä sen verran scifiä, että kuuluu ihan scifiosastoon fantasiahyllyssä. Lapsellista kohellusta, toki. Ei sentään sotahulluutta. 

Rauanheimo Yrjö: JÄÄTYNYT MIES §

104 s. Otava 1948 Poikien seikkailukirjasto 111   (Kuvitus Poika Vesanto)

Teoksen mukaan tehty kuunnelma uusittiin radiossa jokin aika sitten. En kuunnellut. Teos on lähinnä suppea idea miehestä, joka löydetään jäävuoreen jäätyneenä pohjoisella merellä jostain Huippuvuorten seutuvilta. Hänet sulatetaan henkiin ja hän muistaa löytäneensä kultasuonen ennen koomaan vaipumistaan. Kultaa lähdetään hakemaan, löydetään, lastataan laiva täyteen. Mies jää omasta halustaan jäätikölle, myrsky upottaa laivan ja Jäätynyt Mies taitaa jäätyä uudelleen.

Rauhanen Vappu: KATKELMA RUSKEAN PAHOLAISEN ELÄMÄSTÄ §§

116 s. Wsoy 1949

Kertomus suojeluspaholaisista, moraalinen satu jossa kristillinen vahva pohjavire. Yritin löytää Vappu Rauhasesta tietoja, muuta ei ilmennyt kuin syntymävuosi 1913. Liekö salanimi? Oma antikvariaatista hankittu kirja. (BH:n mukaan turkulainen omalla nimellään kirjoittanut konttoristi.)

Rautakoura Johannes: TSAARI KYRILIN SOTARETKI KARJALAAN §§

213 s. Pohjoiskarjalan kirjapaino 1930

Ensimmäinen kolmannes on ihan veikeää tekstiä. Kommunismi on 1940-luvulla Venäjällä kukistunut ja tsaarinvalta palannut. Venäjä pyrkii valloittamaan Karjalan tasavallan, mistä suomalaiset ”seitsemän veljestä” eivät pidä. Uhataan räjäyttää Venäjän kaupunkeja taivaan tuuliin, ellei hyökkäysaikeesta luovuta. Muutama kaupunki tuhotaankin. Rauha saadaan aikaiseksi. Valitettavasti kirjassa seuraa pitkiä luennoimisjaksoja, joita on ikävä lukea. Vasta lopussa selvitetään sentään räjäytysten salaisuus. Kemiallinen sekoitus tavallisista aineista saa aikaan valtavan tuhon. 50 grammaa riittää pienemmän kaupungin hävittämiseen. Lopussa seitsemän veljestä kehuskelevat toimistaan porukassa viinaa juoden ja kieltolakia haukkuen. Viimein pääveli alkaa nähdä punaisia pikkuryssiä ja yrittää kännipäissään tuhota koko maailman, tai ainakin pohjoismaat. Viime tipassa muut saavat homman estettyä. 

Rautapalo-Rapp T(auno): MUSTAN KUUNARIN HARHARETKET §§

127 s. Kansankirja 1947 Poikien sininen sarja 17

Eteläiseltä jäämereltä löytyy vulkaaninen alue, tuntematon saari. Hirmuliskojakin sieltä löytyy, ja apinaihmisiä. Kummasti päähenkilön tuttavia putkahtelee maailmalla esiin mistä sattuu, ja ah niin puhdasta lempeä toki on mukana tässä lastenkirjassa.  

 

Reinikainen Pepi: HULLU, IHANA LINTU – METSÄKYYHKY §§½

283 s. ArtHouse 1988 

Vertauskuvallisiin lintuihin painottuva kertomus totalitarismista, erilaisuudesta ja mielestä. Alkupuolen unenomaisuutta latistaa aivan lopun selittely. Rauhoittava lukukokemus.

 

Reinikainen Pepi: PIMEÄN PESÄ, PARATIISI §§
 208 s. Art House 1990

 Outoa, fantasiaa, mutta fantasia ikävä kyllä pelkkiä houreita. Ihan kuin mieleen työntyisi jokin pienenä luettu teos?

 

 Remes Ilkka: KARJALAN LUNNAAT §§
440 s. Wsoy 1999 6.p  Bestseller
Ehdottomasti liian pitkä, mutta piti lukea, koska tämä merkitään scifiksi. Onhan siinä outoa geenimanipuloitua myrkkyä ja tapahtumattomia tapahtumia. En ole Remes-fani. Oma kirja.

 

 Remes Ilkka: PEDON SYLEILY §§§½

466 s. Wsoy 1999 

Teos on lueteltu kirjassa Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. No, enpä tiedä. Jos lopussa Hitler olisi ammuttu, tämä olisi ollut rinnakkaismaailmateos, tällaisena vakoilukirja toisen maailmansodan ajoilta. Uskon itseäni kokeneempia ja pistän opuksen fantasiahyllyyn. Omituista - Remes käyttää sanaa tiedoitus. Ei sellaista ole suomen kielessä.

Remes Ilkka: PÄÄKALLOKEHRÄÄJÄ §§½

455 s. Wsoy 1998 3.p YK/AK

Remeksen esikoisromaani, rinnakkaismaailmateos, jossa Neuvostoliitto on miehittänyt Suomen toisen maailmansodan jälkeen. Porukkaa viuhtoo pikkuisine atomipommeineen sinne tänne, pentujakin kidnapataan ja helikopterit säksättävät. Lopussa muka Gorbatsov vetää joukot pois Suomen alueelta. Epäuskottava, liian laaja juttu.

Repo Niina: VARJO ?

189 s. Wsoy 1995 

Koskenkorva-palkittu fantasiaan viittaava teos, jossa pyörii kloonausta, muukalaisia ja ihan rehellistä mielenvikaisuutta. Ota tästäkin jotain selvää. Viimeiset parikymmentä sivua ovat miltei tyhjiä, tätä hienoutta en ymmärrä lainkaan. Sovitaan, että olin väärä lukija.

Reponen Kalervo: LUUTNANTTI HARHON RAKKAUS §

 225 s. Karisto 1953 2.p

Tuntematon maa, onpa outoa räjähdysainettakin sekä muuta kummallista. Sekä uljaita suomalaissotureita sotkeutumassa toisten asioihin.

 

Reponen Oskar: HAUTASI ON ODESSASSA §§½

282 s. Tammi 1982 2.p 

Kihloissa oleva mies murhataan Odessassa. Mies syntyy uudelleen, saa selville selvänäkijöiltä ja hypnotisoijalta entisen elämänsä. Hän tutkii murhaansa, saa tavallaan kostettua ja menee kihloihin entisen kihlattunsa kanssa. Hauta muuten on Tukholmassa, mutta Odessassa kuulostaa vetävämmältä. Vetävää toki oli tekstikin typeryydestään huolimatta.

Reponen Oskar: KIROTTU TALO §§

297 s. Tammi 1984 

Henget räyhäävät ja murhat toistuvat. Ouijalaudat suhistelevat karmeita tietoja. Sujuvasti Oskar kiroittaa, vaan en ole kohderyhmää.

 

 Reponen Oskar: KOSTAJA KUOLEMAN TAKAA §§

250 s. Tammi 1983

Murhia tehdään jälkihypnoottisen suggestion avulla ja loppuratkaisussa kuollut mies ilmestyy istumaan kolkosti pöydän taakse. Siitäpä murhaajakin intoutuu posauttamaan aivonsa pellolle.

Reponen Oskar: KUOLLEISTA HERÄTTÄJÄ §

255 s. Tammi 1985 

Mies herää koomasta ja osaa ihmeparantaa sairaita. Joku kuollutkin herää siinä sivussa. Mies heiluu jeesuksena ympäri kyliä. Vierellä raataa rahan perässä kaveri. Ja uskovainen vaimo listii kummasti porukkaa. 

Reponen Oskar: TUNTEMATON PAINAJAINEN §

250 s. Karisto 1987

Huuhaakirja, jonka juoni on  typerä.  Lisäksi kirjoitus on kankeaa kökkötyyliä. Oma teos.

 Rintala Paavo: ELÄINTEN RAUHANLIIKE §

182 s. Otava 1984

Tämä teos on neuvostoliittolaisen rauhanaatteen irvailua. Rintala oli aikanaan Rauhanpuolustajien puheenjohtaja, kunnes erosi firmasta. Aikanaan saattoi olla osuvaakin tekstiä, nyt tuntuu yhden vitsin pitkittelyltä. Aikanaan Neuvostoliitto käytti rauhanliikkeitä asioidensa ajamiseen, nyt Venäjä suosii samassa tarkoituksessa äärioikeistolaisia populisteja. Luin harppoen.

 

Roine Raul: SUOMEN KANSAN SUURI SATUKIRJA

420 s. Wsoy 1990 9.p 

Laaja teos suomalaisten vanhoista saduista, joista monella on yleismaailmallinen pohja. Nykymaailmaan sadut ovat sovinistisia, rasistia ja populistisia. 

 

Rokka Jukka: KURPPILAN SUKU LOPUN AJASSA §

253 s. Ari-kustannus 1980

Helluntailainen lähetyssaarnaaja Rokka on paljon kirjoittanut, sujuvasanainen mies. Tällä teoksella on omat kirjalliset ansionsa, mutta kun rukousparantamiset ja Jeesuksen suorittamat taivaaseenotot kesken arkitoimien alkavat, ei meikäläinen voi muuta kuin ihmetellä, voiko kirjailija olla tosissaan. Kaikesta päätellen voi. Kuuluuko teos fantasiahyllyyn, siitä voi olla monta mieltä. 

Ropponen Markku: SIIVESTÄJÄT §§½

229 s. Tammi 1997 YK

Kokematon enkeli menettää toisen siipensä Suomessa vuonna 1944. Siipi kulkeutuu antikvariaatinpitäjälle nykyaikana, joka huomaa siivellä olevan parantavia ominaisuuksia. Eevansa kanssa mies kiertää parannusbussilla Suomea. Syrjäkuntaa ovat virkamiehet pakkoliittämässä toiseen kuntaan, enkeli sekaantuu estävästi asiaan, saa siipensä takaisin mutta taivaaseen lento epäonnistuu kolttosen vuoksi. Lupsakkaa fantasiamenoa.

Rotko Tuula: SUSI JA SURUPUKUINEN NAINEN §§
125 s. Tammi 1998

Kovinkin runollisen vertauskuvallinen teos, josta en paljon ymmärtänyt. Fantasiaksi tämä on laskettava. Jyväskylän antikvariaatista ostettu.

Ruusuvuori Juha: LEMMINKÄISEN LAULU §§§§

383 s. Wsoy 1999

Ei tämä noin hyvä kirja ole. Pari täplää tuli riimuista, aakkosista, luku- ja kirjoitustaidosta. 800-lukua eletään. Kerran loitsulla veret seisautetaan, riittäneekö fantasiahyllyyn. Lemminkäis-tarun varhaisversio on kertomuksen pohjana.  

Röyhkä Kauko: OCEAN CITY ^
 237 s. Like 1999
 Ei tästä ole mitään hyvää sanottavaa.

Saantela Anna: OLEN KOTOISIN AURINGOSTA 

185 s. Karisto 1948 

Jumalan poika, Jeesuksen veli, tulee maan päälle pahahkoon mieheen. Kaikki ongelmat ratkeavat, ihmiset muuttuvat hyviksi, onni kukoistaa, vangit vapautuvat. Lopuksi Auringon Poika palaa takaisin Taivaaseen laskevan auringon säteen mukana. Kansipaperikuvan tehnyt Ami Hauhio. Tosin kuva ei esitä mitään kirjan tapahtumaa. 

 

Saarinen Saana: VIIMEINEN PAPITAR §§

203 s. Ihme 1998 

Inkarnaatioromaani, kertoo nimiölehti. 500-luvulla tapahtuu kaikenlaista ja sotilas sekä pakanapapitar sekaantuvat niin toisiinsa kuin yliluonnollisiin tapahtumiinkin. Lopputeksteissä kolme naista nykyajassa vierailee Kalumnoksella ja ovat muistavinaan olleensa paikalla ko. henkilöinä. Sujuvaa soopaa, paikoin jopa uskaliaankin seksikästä tekstiä.

  Saarisalo Aapeli: ASTARTEN UHRI §§§

380 s. Wsoy 1929 

Vankasti asiatietoon pohjautuva kaunokirjallinen kertomus kolmen vuosituhannen takaa. Etenkin egyptiläisten Kuolleiden kirja tulee tutuksi. Paljon muutakin autenttista kertomukseen sisältyy, osittain pitkäveteisyyteen asti. Kehyskertomus kuvaa Baabelin prinsessa Nannaa, josta tulee faaraon ykkösvaimo. Saarisalon salajuonena on selvitellä lukijalle kristinuskon paremmuutta.  

Sala Tauno: SALAOPPEJA, RAHAA JA RAKKAUTTA §§§

176 s. Kansanvalta 1925 

Salanimen takana Leo Otto Anttila ja Olli Ant-Wuorinen. Yllätyin, teksti oli sujuvaa, juoni pysyi kasassa ja niin fantasiaa kuin jännitystäkin riitti. Edes lemmenlieskat eivät kovin lapsellisesti leimunneet. Paha mies oli paha ja hyvä (hypnoositiede)mies sai vuorineuvoksen tyttären vaimokseen, ja vaimon kautta kohtapuoliin vuorineuvoksen omaisuuden. Olihan vanhus jo kuusikymmenvuotias.

 

Salama Hannu: AMOS JA SAARELAISET §§§§

106 s. Otava 1987 2.p 

Suppea dystopiakertomus atomisodan jälkeisestä maailmasta. Pieni yhteisö elää suojattuna eristyksissä uskontohurmion alla. Tasapaino järkkyy, lopuksi ulkopuoliset saastuneet valtaavat suljetun herrakansan alueen. Syvästi symbolinen kertomus on hyytävämpi kuin alienit konsanaan. 

 Salava L(auri) A(lfred): PHILIP PIM §§

112 s. Gummerus 1937 

Alaotsikko ”kärpästen kruunaamaton kuningas”. Vanhojen kirjojen kauppias Salava kertoo kärpäsyhteiskunnasta ja irvailee ihmiskunnalle. Eteenpäin kuljettava juoni puuttuu, joten teos jää yhden asian vitsiksi. Ostamani kappale on alleviivailtu, jopa marginaaleihin on kirjoitettu huomioita, sic useimmin. Joten on tämä tehonnutkin. Minuun ei.

 

Salmi Vexi: NOOMIT §§

190 s. Karisto 1982

Hieman kiltinlaimea byrokratiailveily, miltei jää mielikuva, että tämä neuvostoliittolaismainen systeemi olisi toimiva. No, juoksee noita harmaapukukravattimiehiä tänäkin päivänä toimissaan.

 

Salomaa Marita: TAIVAANRANNAN TUOLLE PUOLEN §§

242 s. Karisto 1990 

Viikingit Islannista purjehtivat Amerikkaan ennen Kolumbusta. Intiaanit tuhoavat heidät. Fantasiaa saadaan siitä, että nykypäivän norjalaisneito siirtyy nykypäivän intiaanivanhuksen taikomana menneisyyteen kokemaan edellämainitut tapahtumat. Sujuvaa kerrontaa.

  Salovuori Sakari: TUNTURI-JOONAS JA IHMEAINE §

68 s. Kuva ja sana 1960

Insinööri on keksinyt näkymättömäksi tekevän ihmeaineen. Miksi, se ei selviä. Ainoa tavoite on levittää pojille uskon sanomaa. Tietynlaiset ihmiset ovat taatusti ostaneet pojanviikareille innoissaan tätä teosta. Hyvää on yritys puolustaa vammaisten oikeutta elämään. Lopuksi onneksi hävittävät ainepullonsa. 

 

Salovuori Sakari: TUNTURI-JOONAS JA ROBOTTI §

80 s. Kuva ja sana 1959 

Rikollisryhmä kehittää robotin, jota käyttää rikollisiin toimenpiteisiin. Tuntureilla kiitää helikoptereita, järvessä ui sammakkomiehiä ja tärkeää kaavaa teollisuusurkitaan ankarasti. Joonas hoitaa hommat ja järjestys palaa pohjoisille maille.

Sandman Lilius Irmeli: KUNINGAS TULLE ***
138 s. Tammi 1978 ((Raija Jänicke)

Reipas satu, tyyliltään lähempänä Grimmin tarinoita kuin Pupu Tupunaa.  Vähempikin tappaminen olisi riittänyt. Turun kaupunginkirjaston poisto, BH:lta omaksi saatu. Ja fantasiahyllyyn menee; suomalaisen kirjoittamana, vaikkakin ruotsiksi.

Sandbacka Carola:  SATU SARASTRON TIESTÄ

317 s. Kirjayhtymä 1981  (Kyllikki Villa)

Satuhan tämä.

Saneri Kimmo: AVARUUSSIRKUS ?

191 s. Karisto 1988 

Ainoa novelli josta edes jotain ymmärsin on toiseksi viimeinen, Tähtiensyöjä. Muuten jäi tunne, että kirjoittaja oli pannut sanoja peräkkäin itsekään mitään tajuamatta. Saatanpa olla väärässäkin. 

 

Saneri Kimmo: VALON TAKANA ?

179 s. Karisto 1992

Sanerin novellit ovat minulle täysin käsittämättömiä. Jospa niistä joku nauttii, minä en.

 Sauvala Jorma: APINAMATKA

52 s. Kaupp. Kust. 1972

Sauvala Jorma: MELKEIN MAAILMANLOPPU

50 s. KK 1973

Kontakti-sarjassa julkaistiin aikanaan melkoinen määrä nuorten ja lasten kirjoittamia tekstejä. Nämä Sauvalan teokset ovat scifiä. Tekijä 14-vuotias, joten en pisteytä mitenkään. Pahin puute on pyrkimys kirjallisesti omaperäiseen tekstiin, jolloin itse kertomus on jäänyt taka-alalle. Eli enpä juuri mitään ymmärtänyt. Ehkä lukijan pitäisi olla kirjoittajan ikäluokkaa.

 

Schildt Runar: ASMODEUS ja kolmetoista sielua §§

166 s. Love 1991 (1915) (Liisa Ryömä) 

Mukana Armas Fager, ikääntyvän teatterimiehen kuva. Paholainen Asmodeus matkustaa vedonlyönnin seurauksena Suomeen, ja onnistuu ostamaan 13 henkilön sielut. Vähän lapsekasta meininkiä.

Schildt Runar: SATEENKAARI §§§§
 185 s. Karisto 1988 (1922)
Mukana näytelmä Hirsipuumies. Veikeää tarinointia. Hirsipuumies fantasiaa.

Seilonen Kalevi: METSÄROISTO §§ §§§

80 s. Tammi 1986

Runoilija Seilosen suorasanainen palkittu (Valtionpalkinto, SSKK:n palkinto) teos, joka on täysin päätöntä sananviskomista. Moneen kertaan olen tämän lukenut, ja koska kirja on perusteellisen perusteetonta fantasiaa, pistän tämän fantasiahyllyyni.

 

 Seppälä Heikki: PUNAISET SKORPIONIT §§

140 s. Lehtipaino 1944

11 seikkailukertomusta, joista kaksi on scifiä. Kultainen kondoori-jutussa ilmalaivassa on laite, jonka avulla voi katsoa mitä paikkaa tahansa maapallolla. Viimeinen tarina, Opaquen santarmivankila, taas sijoittuu vuoteen 1997. Marsilaistenkin kanssa lennellään jne. En kyllä huomannut, että parikymmentä vuotta sitten olisi noin edistyksellistä ollut. Jotenkin kankeanveikeä pahvikansikirja, julkaistu syntymävuotenani.

 

Seppälä Yrjö: 84TUHATTA TULEVAISUUTTA

200 s. Gaaudeamus 1984

Kunnolla luin vain kohdan Linnunradan rauhanomainen asuttaminen. Mukana kaikki normaalit asiat syväjäädytyksestä alkaen. Seppälän mukaan rodunjalostus on pakollista. Mutta kas, 80 000 valovuoden takaa keskustellaan liki reaaliajassa maapallolaisten kanssa. Tämän hetken tietojen mukaan mahdoton juttu.

Seppänen Unto: SATUKAUPUNKI §

280 s. Otava 1952

Kaksi ihmistä luo kuvittelemalla Satukaupungin. Pakko tämä tylsääkin tylsempi kirja on pistää fantasiahyllyyn. Lopun luin kursorisesti. 

Seppänen Unto: SYNNIN MIILU §§§

460 s. Otava 1941

Talvella metsähangella tapahtuvassa sysimiilun poltossa murhataan julma valtion tarkkailuvirkamies. Tapahtuu lie 1800-luvulla, Venäjän vallan aikana. Ei tämä silti dekkari ole, vaan syvälti ryvetään synnissä ja katumuksessa. Raippoihin tai Siperiaan päädytään. Sivuilla 332-339 on ihmissusikertomus. 

Siippainen Anja. KULTAINEN VASIKKA §§§

236 s. Koivu ja tähti 1992 

Geenimuunneltua lehmää tehdään, sellaista,, jonka maitoa voisivat juoda myös maidolle allergiset. Asiassa ei päästä valmiiseen lehmään asti. Geeniteknologiaa kuvataan asiallisesti ja virheettömällä suomen kielellä. Rakkautta on tökerösti ilmassa. Teos pysyy fantasiahyllyssä. 

 

 

Skiftesvik Joni: LIKINÄKÖINEN LUUTNANTTI §

178 s. Wsoy 1989 

Suomi ja Ruotsi sotivat Tornionjokilaaksossa. Typerää haahuilua etunenässä kaistapää kenraali, putininoloinen, ja hänen liki sokea adjutanttinsa. Jos tarkoitus oli kirjoittaa veijariromaani, aie lipsahti pahasti outaan. Fantasiahyllykirja silti.

Soinne Laura: VARJOJEN LINNAN PRINSSIT §§§

192 s. Kirja 1918 

Neljän sadun teos. Kolme ensimmäistä on liki kauhua - kirja on mukana BH:n Suomen kauhukirjakatalogissa - ja viimeinen on opettavainen tarina pahoista ihmisistä. Soinne oli naimisissa runoilija Einari Vuorelan kanssa. Einarikin tekaisi sekavan fantasiaa lähentelevän teoksen Turhuuden mylly (1939). Oma, säpäleistä kokoamani kirja.

 

Spider E.:ATOMIVENE AAVE §§

133 s. Otava 1946

Erkki Levannon nuortenkirja Seikkailujen maailma-sarjassa kertoo atomienergian käytöstä. Aivan huuhaata ei teksti ole, tiedemies (fil. tri) tietää, mistä kirjoittaa. Nykytilanne toki on täysin toinen. Lopun USA-ihannointi menee naurettavuuksiin. 

Spider E.: KULTAISEN TALJAN LAAKSO §

137 s. Otava 1948 

Eräänlainen jatko Levannon kirjalle Atomivene Aave. Asehullua ja epäeettistä, jopa tyhmää melskaamista maanjäristyksen takia keskiaikana erilleen jääneessä laaksossa. Jopa scifi-aines on lainattu Pohjanmiehen Helikopterista (tosin Levanto tämän kirjassa tunnustaakin). 

 

Stenberg Eira: GULLIVERIN TYTÄR §§½

128 s. Tammi 1993 

Eräänlaista jatkoa Swiftin ja Kiven teoksille. Kuitenkin matka sujuu entistä enemmän päänsisäisesti ja yhteys mahdolliseen todellisuuteen on yhä kauempana.

Stenberg Eira: KUUN PUUTARHAT §§

134 s. Tammi 1990 

Stenbergin kirjat ovat minulla fantasiahyllyssä. Ehkä parempi paikka olisi sairaskertomushylly. Eräänlaista runouttahan tämä on, mutta kun minä en runoutta ymmärrä. Kait. 

 

Suikkari Raimo: VIHREÄN PLANEETAN KUTSU §§

174 s. RKS 1993

2500-luvulla kaksi maapallolaista hurauttaa Linnunradan toiselle puolen tuosta vain. Sieltä löytyy planeetta Palonis, jossa maankaltaisissa oloissa asuu maankaltaisia humanoideja. Pareja muodostuu – maan mies palonislaisen naisen kanssa ja nainen palonislaismiehen kanssa. Lapsiakin tulee, eikä ihme – hyvin laimean naivistisessa teoksessa naidaan koko ajan kuin Kama Sutrassa. Eli niin fysiikan kuin biologiankin lait hylätään tyystin. Jotain inhimillistä kertomuksesta silti löytyy – etupäässä muukalaisten toiminnassa.

SUOMEN KANSAN SATUJA JA TARINOITA

543 s. Kirja 1920

Eero Salmelaisen toimittama satukokoelma, ensi kerran vuonna 1852 julkaistu teksti. Nyt kahdentoista taiteilijan kuvittama komea painos. Fraktuuralla, en ole fraktuuratekstiä lukenut kuuteenkymmeneen vuoteen, vaan äkkiä tuohon tottui. Oma kirja, jonka sidoksen olen korjannut hyvään kuntoon.

Surakka Jaakko: AIKAMODULI §
250 s. Koivu ja tähti 1996

Tarkoittaneeko moduulia? Kahlasin läpi, joten selvisi, että scifi-fantasiahyllyyn tämä teos kuuluu. Kielioppivirheitä liikaa,

Surkka Timo: COCKTAIL PARTY 

239 s. Book Studio 1998 

Ei minulle tarkoitettu kirja. Räävitön puhe ja suolenpätkähuumori voivat vedota joihinkin.

 

Suutari Viljo: PUNAINEN PILVI §§§§

495 s. Cossus 1979  

Outo teos, luulin uskonnolliseksi mutta oli jotain aivan muuta. Kirjoittaja oli mm. Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja ja vankilassa jatkosodan aikana. Punainen pilvi on sodanvastainen kertomus atomisodasta ja sen jälkeen muutamasta elossa säilyneestä ihmisestä. Suutari piirtää mieleisensä yhteiskunnan, joka syntyy entisen raunioille. Sukurutsan kauttakin joudutaan liikkeelle lähtemään. Cossus oli lie omakustannusyhtiö? Kustannustoimittajaa olisi tarvittu, metsästystä olisi pitänyt vähentää ja pari viimeistä lukua jättää pois. Muutenkin sivut ovat suurikokoisia ja tupaten täynnä, lyhentäminen olisi tehnyt terää. Mutta jotain omituisen kiinnostavaa tekstissä silti oli. 

Särkkä Eeva: MUSTA MASURKKA §§

178 s. W&G 1981 

Siekkisen suvun sairaskertomus, joka kauhuasiantuntijoiden mukaan on kauheaa kauhua. Joten pistän fantasiahyllyyn.

Tabet Sirpa: HÄMÄRÄN LAPSET §§§

285 s. Otava 1997 

Suomalaiseen kaukaiseen menneisyyteen sijoittuva kertomus kyläyhteisöstä ja salaperäisestä lapsesta, joka ilmestyy metsästä. Muinaisusko sekoittuu elämäkulkuun monin tavoin, pedot ulvovat ja murhakin tapahtuu. Liippaa läheltä fantasiaa, menkööt hyllyyn.

Tabet Sirpa: PUNAINEN METSÄ §§§

281 s. Otava 1989 

Anna ajaa kolarin, vaipuu koomaan jossa siirtyy ajassa taaksepäin vanhaan sukutaloonsa. Naimisiin siellä on menossa ja meneekin. Kauheuksia tapahtuu ja metsä on verestä punainen. Herää koomasta ja haluaa hevoskyydin muinaisuuteen. 

Tabet Sirpa: VOI MINUN LINTUNI §§

238 s. Otava 1989 

Lähinnä murhamysteeri, joka kehittyy epäloogisesti. Kuka tappoi, kuka kuoli, kuka oli olevinaan joku toinen. Lemmenkipeä nainen rakastuu sinne ja tänne ja lopuksi taitaa onnen löytää poliisisedän sylistä. Fantasiaa löytyy vasta aivan lopusta malliin "kuollut mies kummittelee", joten teos saa pysyä fantasiahyllyssä. 

 Tahkolahti Niilo: WAN-KING, TAHTONSA HERRA §

131 s. Kansankirja 1947

Tapahtuu kaukana tulevaisuudessa, eli 2007. Pojat lentelevät omilla lentopyörillään. Wan-King joukkosuggestoi ihmisiä ja on kehittänyt nuorennusjuoman. Rehtorin tyttö kaapataan, miksi lie. Paha setä yrittää saada nuorennuskeinon selville, mutta pojatpa ottavat pahulaisen hengiltä. Rehtori siitä hyvästä pojille ripustaa mitalit kaulaan. 

 

Taiga Marton: 8 TAIVAALLISTA MIESTÄ §§§

136 s. Jalava 1986 

Alun perin jatkokertomus Seikkailukertomuksia-lehdessä v. 1961. Avaruusalus kiitää maailmankaikkeudessa ja palaa Maapallolle. Aikaa on kulunut suhteellisesti, Maapallon ihmiset ovat suurimmalta osin kuolleet outoon sairauteen ja kehitys on palannut keskiaikaan. Lisäksi kiinalaiset hyökkäilevät entisen Suomen alueille. Avaruusmiehet panevat hanttiin ja aloittavat teollisuuden alusta. Minulle vähempi sotiminen olisi riittänyt, mutta saihan minäkertoja ihanan Mirjan vaimokseen, pahan Petterin tempuista huolimatta.  

.

Taiga Marton: SUUREN PELIN LOPPU §§§

160 s. Lehtiyhtymä 1945 

Miltei kaikki valkoihoiset kuolevat Maapallolta. Afrikassa käydään heimotaisteluja vallasta. Taitaapa muutamasta eloonjääneestä valkoisesta tulla aikaa myöten uuden maailman perusporukka. Ennen kaikkea teos on kyyninen. 

Taiga Marton: TOHTORI SINIPARRAN IHME §

95 s. Lehtiyhtymä 1946 

Tri Siniparta siirtää nahjuksen aivoihin eteläamerikkalaisen diktaattorin aivoista muutaman säikeen. Nahjuksesta tulee oiva tappelupukari ja elämä muuttuu auvoisaksi suloisen naisen kainalossa. Populistipläjäys. 

Taiga Marton: VIIDEN MINUUTIN IKUISUUS §§

159 s. Lehtiyhtymä 1945 

Kertomus muinaisesta Roomasta, johon on ympätty kehyskertomus, jolla jutusta on saatu scifiä. Muutama ihminen hypnotisoidaan viideksi minuutiksi, ja tänä aikana he elävät Rooman valtakunnassa kliseisiä seikkailuita. 

 

Tamlander Allan: VESITEHTAILIJAN YLÖSNOUSEMUS §

275 s. Gummerus 1972 

Mies putoaa nestemäiseen typpeen ja syväjäätyy, hänet herätetään eloon myöhemmin. Ei kovin kauan myöhemmin, koska hänen poikansa on elossa. Maailma on saastunut, vedet ovat myrkyllisiä. Mafiat hilluvat. Asetelma olisi oivallinen, mutta teksti junnaa paikoillaan eikä mitään mainittavaa alun jälkeen tapahdu. Pitkäveteinen. 

Tammi Lumikki: VANHAN NAISEN TALVI  §§
 167 s. Tammi 1994

 Ihan oikea fantasiaromaani, jossa onneksi ei lopuksi herätty unesta. Kovin tietysti kevyttä tavaraa. HuutoNetistä ostettu, Nikkoselta.

 

Tammi Lumikki: VEROVIRKAILIJAN SULHANEN §§§

187 s. Tammi 1987

Kolmetoista ihmeellistä kertomusta kovin erilaisista aiheista. Miten miehet sivistettiin kävisi romaanin synopsiksesta. Viehättäviä tarinoita. 

Tapola Selim: VAARANLENTO §§

134 s. Kansankirja 1946   Poikien sininen sarja 1  

Maailmanympäryslento uudentyyppisellä amfibiokoneella. Koneessa on mm. keittiö, ruokailuhuone, oleiluhuone ja omat huoneet jokaiselle matkustajalle. Pakko tämä kirja on panna fantasiahyllyyn.  Pojanklopit sujahtavat salaa lennolle mukaan ja tekevät roistojen aikeet tyhjiksi. Ami Hauhion kansi.  

Tarasti Eero: PROFESSORI AMFORASIN SALAISUUS §§

438 s. Yliopistopaino 1995

Määrittelemätön katastrofi on tuhonnut Euroopan. Americanassa eletään matriarkaalisessa maailmassa. Kummasti siellä tosin miehet ovat joka paikassa vallalla. Teos pyörii semiotiikan ja Wagnerin Parcifal-oopperan ympärillä. Lopun matka Suomeen on jotenkin irrallaan muusta sisällöstä. Takapajulaksi(?) vajonneessa maassa prof. Amforasin salaisuus selviää. Sopu valtaa seurueen ja kissakin loikkaa karkureissultaan Siirin syliin. Tekijä käyttää kauaa ja paljoa-sanoja, joista putoaa arvioinnista heti puoli pykälää. Jaa, mikä salaisuus? Ei aavistustakaan.

Tarvas Toivo: LEGENDOJA §§

114 s. Otava 1908

Uskonnollisia legendoja, taivasihmeitä. Toki paremmin taruja kuin jumalan sanaa, joten paikka fantasiahyllyssä on oikein.

 

Tellukselainen Ilona (Kerttu Partanen): AVARUUDEN LÄHETTI §½

207 s. Moniste 1977

Teoksen alkuosa on miltei asiallista tekstiä. Kuriotemais-planeetalta tulee vierailija yliopistolle (USA, miksei Suomi kelvannut) ja ottaa kontaktin päähenkilöön. Viepä Miran mukanaankin tutustumaan kaukaiseen kotiseutuunsa. Matkat sujuvat atomeihin jakautumis- ja palauttamistekniikalla suit sait. Mitään juonta ei teoksessa ole, kerrotaan ympäristöistä ja elämästä. Lopussa siirrytään täysin huuhaapuolelle ja kiinnostus lopahtaa nollaan. Kovin söpöt ovat tekijällä tavoitteet ja periaatteet.

 

Tervanto Jori: SOTAA JA RAKKAUTTA ERÄMAASSA §§§

143 s. Ilmarinen 1947

Algerian muslimit kapinoivat, ranskalaiset vastustavat maan itsenäistymistä. Yksi jenkki ja yksi ranskalainen sekä kiero ranskalaispetturi vaeltelevat kolmestaan pois Algerista erämaahan. Vapaustaistelijapomo on opiskellut fysiikkaa ja kemiaa Euroopassa ja on erämaalinnoituksen raunioihin perustanut laboratorion. Hän on onnistunut kehittämään pieniä atomigranaatteja, joiden tulivoima on hirmuinen. Ei koita maalle vapaus vaan muukalaislegioonalaiset pistävät "muslimipirut" aisoihin. Amerikkalaismies ja ranskalaisnainen menevät kihloihin, vaikka oikea morsio olisi soma berberityttö Sheila. 

Tierna Jaakko: KUU ITKEE VERTA §§§

240 s. Aura 1947 

Salanimen takana Tuuri Heporauta. Eräänlainen poliisiromaani tämä on, mutta taustalla pyörii nuoruuslääke, jota kolmen henkilön on ruiskeina otettava noin viikon välein. Mukaan sekaantuvat taiteilija, ihmemaali, sanomalehtimies, poliisi, nuoripari ja pärepihdit. Siitäpä soppa syntyy. Lääke loppuu ja nautiskelijamurhaajat vanhevat hetkessä sata vuotta ja kuolevat pois. Sujuva ja ihmeen viihdyttävä teos. 

Toijala Anneli: SILKKIKENGÄT JA HÖYHENVIITTA  §§

176 s. Tammi 1991

Alkuasetelma on lupaava, mutta jatko hajoaa ja loppu suorastaan romahtaa sekasotkuksi. Fantasiahyllykirja.

 

 

Toivola Ritva: PANSSARIMYYRÄ §½

186 s. Tammi 1991

Novellikokoelma, jonka muutamat kertomukset ovat fantasiaa, ja pari lähentelee scifiä. Jotkin lastenkirjat ovat myös aikuisten mieleen, tämä ei vanhusta heilauttanut. Toivolan Turmankukka vuodelta 1998 on vetävämpi. (Luettelen vain viime vuosituhannen teoksia).

 

Toivola Ritva: TURMANKUKKA §§(§)

190 s. Tammi 1998

Nuorten fantasiateos Anubis-planeetalta. Turmankukka on pahantahtoinen meteoriitti (ei meteori, kuten teoksessa sanotaan). Turmankukka saa pahoja aikaan, mutta Anisa-tyttö ystävineen saa meteoriitin tuhottua, ja samalla rauha palaa Lumen kaupunkiin. Teokselle on jatkoa, mutta 2000-luvulla.

 

Toivola Ritva: VAMPYYRIMUOTI §§

166 s. Tammi 1996

Novellikokoelma nuorille, mukana monta fantasianovellia. Myöhemmät, Tuomenkukka-sarjan teokset, ovat vetävämpiä, tosin vain ensimmäinen on viime vuosituhannelta. Kirjassa tekijän omistus.

Toivonen Lauri J.: UPONNUT MAA §§

200 s. Wsoy 1933 

Aivan taitavasti kerrottu ”historiallinen” tarina Etelämereltä. Nykyaikaan sijoittuvan kehyskertomuksen olisi voinut jättää pois, etenkin kun siinä kirjoitusta on tehty aatunkuva seinällä ja käsi yläojossa. Kirjan tekijästä en löytänyt lisätietoja. 

Toivonen Rauno: MAURI MUURAHAINEN §§

151 s. Karisto 1954 

Kaksi henkilöä pienentävät itsensä ja valepuvuissa seikkailevat punamuurahaisten keskuudessa. Tarkoitus kai antaa lapsille oikea kuva muurahaisten elämästä. Kyllä tämä fantasiahyllyyn kelpaa.

Toivonen Rauno: VAARA UHKAA MARSISTA §

166 s. Karisto 1949 

Ajatustenlukukoje keksitään. Keksijä kuolee mutta kertoilee kuolleenakin yhtä sun toista. Marsilaiset aikovat valloittaa maan. Reippaat pojat ja insinööri rakentavat kahdessa viikossa avaruusaluksen. Matka Marsiin kestää 11 tuntia. Äärimmäisen hyvin aseistautuneet marsilaiset elävät luolissa pelätessään petoja, joita pojat ampuvat oitis kuoliaiksi. Pojat levittävät sanaa, että Maapallo on muka paremmin aseistettu. Marsilaiset eivät usko vakoilijoitaan, joita oli jo ujutettu maan päälle, vaan uskovat poikia ja solmivat peloissaan rauhan. Aamen. 

Tolonen Kosti: KOLMAS MAAILMANSOTA – ja ikuinen rauha §

109 s. Alea-kirja 1988

Poliittinen ivatulevaisuuskuvitelma. Ei näin käynyt, jälkikäteen arvioiden. Kävi vielä pahemmin. Tosin maailmansota ei ole vielä alkanut. Parasta kirjassa jokaisen luvun alussa oleva sitaatti malliin ”Helvetti on hyhjä ja kaikki perkeleet oat täällä.. Shakespeare.”

  

Tolonen Vuokko: TAMPEREEN ILMASTO §§

349 s. Otava 1997 

En pysynyt jujussa mukana, en tiennyt kuka kulloinkin oli äänessä, mitä tekivät ja miksi. Kait tapahtumat pyörivät lähitulevaisuudessa ja osittain Tampereen alla. Liian hienoa minulle, mutta pysyy fantasiahyllyssä.

Topelius Z.: LINNAISTEN KARTANON VIHERIÄ KAMARI §§§§
N. 170 s. Wsoy 1975  Kokoomateoksessa Talvi-iltain tarnoita I (Ilmari Jäämaa)

Muistan joskus lukeneeni ja ajatelleeni, ettei tässä fantasiaa olekaan. Nyt luin uudestaan, ja fantasian kaupuuni sai taas kuoliniskun, kun kaapista aaveen sijasta ilmestyi vanha 90-vuotias täti. Joka tapauksessa kertomus on hieno ja jääköön fantasiahyllyyn. 

Topelius Z.: LJUNGARSIN TARU §§§§

372 s. Edlund 1897 (Helmi Setälä)

Mainio kertomus, joka on kait suunnattu lapsille, vaikkakin välillä historialliset kohdat lienevät pienille pitkäveteisiä. Teos pääsee kirkkaasti scifi-fantasiahyllyyn, mukana on eräänlainen valkoinen aave koko kertomuksen ajan. Käännös on loistelias, onhan kääntäjä mm. E.N. Setälän ensimmäinen vaimo, Aino Kallaksen sisar ja Krohnien sukua. Oma 5 euron kirpputorikirja.

 

Topelius Z.: LUKEMISIA LAPSILLE I §§§

268 s. Wsoy 1993 16.p (Tarkiainen, Juva, Jäämaa) 

Lepppoisaa lukemista pienokaisille ja lapsenmielisille. Mukana mm. Koivu ja tähti, Pikku Matti sekä Turun linnan tonttu-ukko, jonka tähden teos siirtyy Luettu fantasia-osastoon.

 

Topelius Z.: LUKEMISIA LAPSILLE III §§

234 s. Wsoy 1993 11.p (Tarkiainen, Juva, Jäämaa)

Tarinoita ja runoja. Kaksi mainiota: Sampo Lappalainen ja Adalminan helmi. Muuten tekstit ovat yli-isänmaallisia ja -uskonnollisia. Runoista viis veisasin.

Topelius Z.: SUMUTARINOITA §§§

n. 350 s. Wsoy 1955 (Kokoomateoksessa)  (Ilmari Jäämaa)

Decamerone-sovellus Suomen oloihin. Laiva seisoo sumussa ja kymmenen eritasoista tarinaa kerrotaan. Ehdoton huippu on toinen kertomus, ”Ikuinen ylioppilas”, jonka takia teos siirtyy fantasiahyllyyn.   

Topelius Z.: TURUN LINNAN TONTTU-UKKO
62 s. Lounaisrannikko 1973 3.p

Viehättävä pikku kirjanen somien kuvien kera. Valamon luostarin Lafka-kaupasta hankittu.

Toppila Heikki: AURINGON NOUSUN MAAHAN §§§

160 s. Wsoy 1926

Kuolemasta on kysymys, ja kansanuskomuksista. Aaveita vilisee veikeästi ja tukahdutettu lempi muhii. Pisteet pitkälle mielenkiinnostavuuden piikkiin. 

 

106. Toppila Heikki: KUOLEMAN SIIVERI §§

178 s. Wsoy 2.p 1929 (1928)

Toinen lukukerta. Ensimmäisellä kirjoitin teoksesta arvion ”Sadomasokistinen satukirja”. Kirjassa on viisi kunnon fantasianovellia ja lisäksi viisiosainen sadistinen Raippatanhut, jota ilman olisin antanut enemmän tähtiä. Toppila kirjoittaa elävää tekstiä.

 

Toppila Heikki: SIERNAPORIN KUNINGAS §§

228 s. Wsoy 1937

Aikansa tuote tämäkin, yrittää kait moraliteetti olla. Siveyttä ja julkista ruoskintaa. Hipoo läheltä fantasiaa, jonkinlaista ennaltanäkemistä. Panen hyllyyn. Oma kirpputorikirja.

 

Tuisku Seppo:  Kts. Outsider

Tulimaa Ilmari: LUMOTTU MAA §

147 s. Kirja 1924 

Uniseikkailu, joka saa pysyä fantasiahyllyssä. Reino nukahtaa luolaan sisarensa Ainon kera ja siirtyy kallion sisään lumottuun maahan, missä elo on ihanaa, raamattua luetaan ja paholaisia vastaan taistellaan. Kovin on jumalista meno. No, herätään siitä sitten, ja unta oli nähty oikeasta tyttöystävästä, joka ilmestyy paikalle. 

 

Tuokkola Taavi: LÄHI-IDÄSSÄ PALAA

212 s. RV-kirjat 1980

Arabimaat aikovat hyökätä Israeliin. Jumala nostattaa panssarien eteen maanvyörymät ja muut tulikivet. Lopuksi uskovat kiskotaan huit taivaisiin ja taitaa syntisille tulla viheliäinen loppu. Herra armahda meitä taavituokkoloilta.

Tuomola Olavi: PROFESSORI LOHIKOSKEN KEKSINTÖ §§

187 s. Wsoy 1942 

Professori keksii äänenpoistolaitteen. Hänet murhataan ja laite varastetaan. Härvelillä poistetaan pankkiryöstön räjäytysten äänet, jolloin anastaminen on vaivatonta. Komissaari Somero joukkoineen selvittää rikoksen, ja keksintö toimitetaan Suomen armeijalle. Vapise Venäjä!

Turunen Markku: KAIKKI RAKKAUTENI §§§
 176 s. Gummerus 1991

Fantasiaa sen verran mukana, että lisäsin scifa-hyllyyn.

 

Turunen Markku: VALMIISSA MAAILMASSA §§

155 s. Gummerus 1982 

On ydinsotaa, on sukupuolenvaihdosta, on vaikka mitä. Vähän juju oli minulta hukassa. 

Utrio Kaari: TUULIHAUKKA §§§ §§

920 s. Tammi 1995 

Olaf Tuulihaukka sankaroi 1000-luvulla Euroopassa. Paremmin nimihenkilö voisi olla Aure, Launialan tytär, uneenlaulaja, joka elää täyteläisen ei niinkään helpon elämän ja lopulta vaimoutuu Olafille. Aikakauden sotaa tulvillaan oleva elämä kuvataan asiantuntevasti, oikeita historian henkilöitä ja tapahtumia sidotaan yhteen tarinan keinoin. Laitan teoksen fantasiahyllyyn Vaskilintu-teoksen viereen. (Kirja painoi 1220 gramaa, joten sen lukeminen oli raskasta)

Utrio Kaari: VASKILINTU §§§ §§
755 s. Tammi 1992

Mainio kuvaus elämästä Euroopassa 1000-luvun alussa. Terhen siirtyy paikasta toiseen, tutustuu erilaisiin elämäntapoihin ja uskontoihin. Ostin aikoinaan vaimolle joululahjaksi näitä Utrion kirjoja. Nyt tämä siirtyy vaimon hyllystä minun fantasiahyllyyni päähenkilön verenseisautus- ja usvannostatustaitojen vuoksi.

 

 

UUDEN PROOSAN PARHAITA §§§

219 s. Tammi 1978 5.p Toim. Pekka Tarkka 

Mukana kolme fantasianovellia ja yksi uninovelli, joten panen teoksen fantasiahyllyyn. Holapan Muodonmuutoksia (Noellissa Boman puhuva koira) ja Pekka Suhosen Tytöt lähtevät maailmalle (Samannimisessa novellissa lentäminen) hankin hyllyyn vielä erikseen. Juhani Peltosen kokoelmaan Vedenalainen melodia on syytä tutustua vaikka kokoelman novelli Orjien kasvattaja on iljettävä. Mannerin novelli Vatikaani on uni.

Vaara Maria: VIHREÄ MATKA §§½

219 s. Gummerus 1979

Renja karkaa taikakiven kanssa Aksenjan luota. Aksenja lähtee perään. Juri auttaa Renjaa. Veneellä jokea pitkin paetaan, talvi vietetään majassa, keväällä jatketaan. Sovinnonjärvelle saavutaan ja sopu solmitaan lällysti. Aksenja kuolee, Juri palaa kotikyläänsä, taikakivi nousee lentoon ja Renja lähtee kaupunkiin. Paljonkin jutussa on taikaa ja outoutta mutta loppu jotenkin lässähtää.

 

Wainio J. V.: PERMAN JOUSI §§§

315 s. Gummerus 1948

Historiallinen nuorisoromaani, jossa on hitunen fantasiaa: nahkanuttu, jota aseet eivät läpäise. On mukana taikakalujakin, joiden tehosta ei saada näyttöä. Kristinusko leviää Pohjolaan 1000-luvun alussa. Vanhat aasa-uskovat pyristelevät vastaan. Loppu pitkäveteistyy vaikka Perman kansa saa uuden hallitsijan ja tämä mainion vaimon. Oma, edelleen fantasiahyllyssä pysyvä teos, joka on tekijän signeeraama.

 

Vainonen Jyrki: TUTKIMUSMATKAILIJA JA MUITA TARINOITA §§§
 174 s. Loki 1999

 Mielikuvitusta käytetty, kuitenkin joskus peräti tutulta tekstiltä tuntui.

 

Vakkuri Juha: BRYSSELIN YÖ §§§

144 s. Gummerus 1990 

Kuvaus valtiosihteeristä tulevana aikana, jolloin ihmisiin on asetettu kapseleita elämään vaikuttamaan. Joten teos kertoo nykyajan ihmisistä ja heidän vähemmän viisaasta politikoinnistaan.

Valakivi L: NUORTUVA MAAILMA §

  323 s. Wsoy 1931

  Käsittämättömän tylsä tieteiskuvitelma, jonka loppupuolen luin hyvinkin selaillen. Tarsat olivat sentään vetäviä tähän verraten. Kirjan ostin kirpputorilta.

Valakivi L.: KARHUMIES TARSA §§

199 s. Karisto 1940 

Tarzan-kopio. Mies varttuu karhunpesässä ja saa karhumaisia ominaisuuksia. Suorittaa ihmeellisiä sankaritekoja ja kohoaa everstiksi. Ui ilmassa lentokoneen kiinni, kuten James Bond puoli vuosisataa myöhemmin eräässä elokuvassa. Kirjan loppu hajoaa, toki tarina jatkuu seuraavassa osassa. 

 

Valakivi L.: TARSA HYRSYLÄN MUTKASSA §§

269 s. Karisto 1940 

Tarsa usuttaa karhuarmeijan ryssiä vastaan. Kieroja suomalaisia maanpettureitakin rökitetään. Venäläisistä tietenkään ei ole mihinkään sotahommissa, Tarsa yksin tuhoaa yhden komppanian karhuystäviensä avustamana. Harmajan kartano paljastuu Tarsan isän kotipaikaksi, ja Tarsa ainoaksi perilliseksi. Varja-neitosen kanssa avioliittosuunnitelmat etenevät (Tarzan – Jane). Jatkoa seuraa kolmannessa osassa. 

 

Valakivi L.: TARSAN KUUDES KOLONNA §§

242 s. Karisto 1941 

Sota jatkuu. Tarsa sotii, puolustaa perintötilaansa Harmajaa. Sodassa tarsalaiset käyttävät outoja aseita joista en mitään tajunnut. Savurenkailla pudotetaan lentokoneita ja peileillä saadaan aikaan ihmeellisiä harhakuvia. Tarsa löytää sisarensa ja isänsä ja lopussa kadottaa vaimonsa, jonka paha ryssä vie pois lentokoneella. Vaan eipä hätää, kertomus jatkuu sarjan viimeisessä osassa.

 

 

Valakivi L.: TARSA JA PAKOLUOLAN SALAISUUS §§§

258 s. Karisto 1941 

Nytpä ei sodita vaan tutkitaan luolaa, joka löytyi sarjan edellissä teoksessa. Kaikkia ihmettä löytyy tästä entisestä aarrelinnasta. Tarsan isä ilmestyy paikalle, tosin hän heti myös kuolee. Käy ilmi, että Tarsan äiti on elossa, vankina Kuolan niemimaalla. Siis sinne matkalle, Tarsa ja pari muuta. Tarsa ratsastaa valaalla, kulkee sukellusveneellä ja joutuu saamelaisten ihmemaahan. Mutta sieltäkin on lähdettävä, väkisin. Sarja loppuu kesken, puolisoa ei löydy eikä äitiäkään. Jos olisin nuorempi, kirjoittaisin teokseen viidennen osan sitomaan langat umpeen.

 

Valentin (E. Rislakki): PILVILINNA §§§

174 s. Otava 1958 2.p

Kuvitelma kuningaskunnasta sateenkaaren takana. Ihmiset haaveilevat pääsystä sinne, ja päästyään hetkeksi toimivat ihmismäisesti ja saavat suuren sekasotkun aikaan. Ihmeenkin terävää ironiaa ihmisistä sisältyy tähän pienoisilveilyyn.

Wallin Raimo S. : MATKAN LOPPU §§
156 s. Karisto 1967

Scifihyllystäni otettu outo teos.

 

 

Valoaalto Kaarina: MYSTIKKO

99 s. Art House 1988 

Tämä mystillinen teos oli niin mystillinen, että se jäi minulle mysteeriksi. 

 

 

Waltari Mika: NELJÄ PÄIVÄNLASKUA §§

138 s. Wsoy 1984 4.p 

Teos voisi kuulua fantasiahyllyyn. Puhuvat eläimet ja irrallinen paikasta toiseen kuljeteltava sydän ovat liian selvästi symbolisia. Juuri irtosydän jotenkin iljettää minua, enkä siis lämpene asialle. Sinuhen kakkososassakin sydämellä on pieni osa. Sinuhen kirjoittamistuskasta tässä puhutaan, henkilökohtaisten ongelmien ohella. 

 

Waltari Mika: TURMS, KUOLEMATON §§ §§§

681 s. Wsoy 1955 2.p 

Kertomus miehestä, joka menettää muistinsa salaman iskusta, toipuu, hallitsee tuulet, elää henkisesti sadisti-masokistisessa suhteessa kauniin Arsinoen kanssa, kiertää sodissa maalla ja merellä ja lopuksi löytää minuutensa pyhänä lukumona elämästään kertovat kivet pussissaan. Huikea fantasiahyllyteos.

 

Waltari Mika: VIISI ÄSSÄÄ ja muita kertomuksia §§½

296 s. Wsoy 1999 

Kokoelma ennen julkaisemattomia novelleja eri lehdistä. Mukana muutama nimimerkillä Kristian Korppi julkaistuja juttuja. Enemmän fantasiaa löytyy joistakin alkupään muista kertomuksista, mutta etenkin loppupää on luokkaa ”mies töissä, vaimo kotona ja piika keittiössä”. Pääsi kuitenkin fantasiahyllyyn.

Kts. myös Korppi Kristian 

Waltari Satu: HÄMÄRÄN MATKAMIEHET §§

271 s. Wsoy 1964

Tavallaan fantastinen rinnakkaismaailmakuvaus. Kitarisaleikkaus, lohikäärme, hevosia ja ritareita. Sekä leppoisa meno päällä. Tyylillisesti herkkua.

Waltari Satu:  VIIDES HARHARETKI §§

315 s. Wsoy1990 3.p

Hieronymus Boschin taidetta sanoiksi siirrettynä.

Varro Martiius: CAESAR KATSOO POHJOISEEN §§

135 s. Gummerus 1938 

Latinan lehtori lipsahtaa Caesarin ajan Roomaan ja koettaa turhaan estää Caesarin murhan. Vaikka juttu on lie unta, kelvatkoon aikamatkajuttuna fantasiaosastoon.

  Wasastjerna Hans R.: ÄÄNETÖN TAIVAS §§

258 s. Finnpublishers 1985 

Lentomeluun kyllästynyt ent. professori keksii laitteen, joka poistaa olemattomiin meluavat kohteet. Hän kadotuttaa muutaman reittilentokoneen ja uhkailee sanomalehttiartikkelein mekastavia tahoja. Poliisi ja armeija suuntivat professorin asuinpaikan, saartavat sen ja alkavat lähestyä. Muutama ulkovalta-agentti on samoissa puuhissa ihmeasetta havittelemassa. Kovasti paukkuu ja ulkoagentit saavat surmansa ja syyt niskoilleen. Prof. upottaa keksintöputkensa lampeen ja heittää sydänsäväriin henkensä. Tässä koko juoni, jotta kenenkään ei tarvitse kirjaa lukea.

  Vaula Jalmari: KUOLEMANLAAKSON KURIMUKSESSA §§§

249 s. Gummerus 1952 

Paleofiktio, gro magnon-ihmiset taistelevat alempia rotuja vastaan. Sankari käyttäytyy tarzanmaisesti, yhtä fiksu on hänen tyttökaverinsa. Tulivuoret purkautuvat, hirmuliskot mylvivät ja joka sivulla pelastutaan jostain tukalasta tilanteesta. Homma jää kesken, mutta jatko-osaa ei tietääkseni ilmestynyt.

 

Vaula Jalmari: LUOLAPOJAT §§

158 s. Kirjokansi 1946 

Paleofiktio, joka ei pärjää Haakanan vastaaville teoksille. Paljon metsästetään, liikaa soditaan ja rauha tulla tupsahtaa kuin kaniini hatusta. Kuvitus on Ami Hauhion taidokasta työtä.

Verronen Maarit: KULKUREITA & UNOHTAJIA §§§§
 137 s. Kirjayhtymä 1996

 Outo, siksi mainio.

Verronen Maarit: PIMEÄSTÄ MAASTA §
269 s. Kirjayhtymä 1995

Harpoin päästäkseni loppuun. 

Verronen Maarit: VIIMEINEN LAPSITÄHTI §§§§

271 s. Kirjayhtymä 1994 

Älyllisiä ja äärimmäisen kylmiä novelleja. On hauska huomata, että on olemassa vielä minuakin pessimistisempiä ihmisiä. 

 

 

Verronen Maarit: YKSINÄINEN VUORI §§§§

308 s. Kirjayhtymä 1993 2.p

Outo mies - Peter Urd - oudossa laaksossa - Silberwald - keskellä outoja tapahtumia. Raportinomaisella tyylillä kirjoitettu tarina. Oikeastaan tämä on supersankarikertomus ja viihdyttävä sellainen.

 

Verronen Maarit: ÅLÅ MAKSA LAUTTURILLE §§§§

320 s. Kirjayhtymä 1992 

Kaksiosainen novellikokoelma, ensimmäisen osan kertomukset ovat osittain jopa kauhua. Toinen osa keskittyy mieheen nimeltä Peter Urd, joka ei suinkaan ole tavanomainen henkilö. Viihdyttävä, hyvin koossapysyvä fantasiateos.

 

Wiio Osmo A.: LASCAUX´N LUOLAT §§

115 s. Otava 1958 

Professori Wiio tekaisi nuorille suunnatun scifin, joka on sekoitus von Dänikenin ajatuksia ja aikansa arveluita asteroidivyöhykkeen synnystä. Teoriat eivät pidä paikkaansa nykytiedon mukaan. - Luolista löytyy tuntematon onkalo, jonka seinillä on kuvia avaruusaluksista. Ne on piirtänyt rotu, joka on tullut räjähtäneeltä viidenneltä planeetalta (ei siis Jupiterista) kymmeniätuhansia vuosia sitten. Kummasti lisääntyivät alkukantaisten maan ihmisten kanssa ja loivat nykyrodun. Onneksi kirjoittaja lopussa kertoo, ettei ole ihan varmasta tiedosta kyse. 

 

Virkki Antero: KUMMITUSTALO §§

120 s. Mantere 1947

Hullu tohtori yrittää vaihtaa muutamalle neidolle tekosydämen. Ei hän tässä onnistu, vaan pari poikaa ja muutama poliisi pelastavat tytöt ennen leikkausta.Olisiko sydän rinnassa pelannut, sitä ei tarina kerro. Pistänpä silti tämän kirjan fantasiahyllyyn. Oma, HH:lta saatu

 

Virtanen Pekka:  KATAJANUKKE  WH

156 s. Jalava 1988

Kupukertomus 25 vuotta ennen Kingin Under the domea ja siitä tehtyä sarjaa Kuvun alla.

Vuorinen Pekka: AVARUUDEN SEIKKAILIJAT §§

118 s. Karisto 1951 

Noin kymmenvuotiaille tarkoitettu scifi-kirja. Ihmeellisiä avaruuteenlähtövalmisteluja, outoja käsityksiä gravitaatiosta, kuten yleensäkin tämän aikakauden scifissä. Elämää Kuussa ja Marsissa, jopa Saturnukselta ammuskellaan Marsiin ohjuksia. Jännitystä lapsille: Ammutaan sädetykeillä toisten avaruusalukset miehistöineen säpäleiksi. Tekija lääketieteen professori, vuodesta 1974 Vuoria. 

 

Väyrynen Taru ja Tarmo: JÄÄSILMÄ §§§§

468 s. Tammi 1998

Taitavasti kirjoitettu nuortenromaani, joka aivopesee lukijoitaan oikeaan (minun mielestäni) suuntaan. Seksuaalisuudestakin annetaan mukavasti perustietoja ja väkivallattomuutta arvostetaan.Tietenkin teoksessa on keinotekoisen makuista keittiöpsykologiaa, mutta se sallittakoon. Mielelläni minäkin vanhus tätä luin.

 

 Väyrynen T ja T: KUNINGASTIE §§§

295 s. Tammi 1997

Sormus-trilogiaa kait mukaillen toinen osa Vuorileijonan varjo-trilogiasta on sotainen. Rauhan aate yrittää vaikuttaa taustalla, mutta sota koetaan välttämättömäksi itsepuolustuksen välineeksi. Sujuvasti kerronta etenee eikä moraalikaan aseta päähenkilöiden himoille turhia esteitä. Lastenkirjoja nämä eivät ole, nuoristo lukee muunlaista. Mutta vahukselle veikeää lukemista.

 

Väyrynen T ja T: KUUMAN TUULEN AIKA §§§

280 s. Tammi 1996 

Vetävää menoa kokeneelta kirjailijapariskunnalta. Tapahtumapaikan voisi käsittää rinnakkaismaailmaksi – ihmiset toimivat keskiaikana Välimeren maissa toisenlaisissa yhteiskunnissa. Tässäkin on liikaa sotimista, joka Väyrysten mielestä kuuluu sännittävään normaaliin elämään. Muuten inhimillisyyden ja tasa-arvon ajatukset ovat kohdallaan ja hyvyys tuntuu saavan palkkansa. Kaksi osaa on vielä lukematta.

 

Väyrynen T & T.: TULISYDÄN §§§

483 s. Tammi 1999

Keskiaika-mallisessa fantasiamaailmassa eletään sekalaisissa oloissa. Hyvää teoksessa on erilaisten ihmisten (homot, vammaiset jne) arvostaminen. Täysin mitätöntä taas on sotien ja väkivallan kuvaaminen elämään luonnollisesti kuuluvina asioina. Etenkin oudoksuttaa kidutusten yksityiskohtainen kuvaaminen. Lisäksi annetaan ymmärtää, että järkipuheella olisi jotain parantavaa vaikutusta julmiin ihmisiin. Kerronta on sujuvaa, eikä tulisydän-korulla ole sitä juoniasemaa, joka sillä voisi olla. 

 

 

Väyrynen T ja T: TÄHTIEN KOSKETUS §§½

271 s. Tammi 1997

Vuorileijonan varjo-trilogian päätös. Sodat jatkuvat, ajatuksia luetaan ja vallan himossa patsastellaan. Raakaa on peli mutta lopussa auvo ja onni paistavat. Jottei menisi liian lällyksi, yksi päähenkilö menehtyy viimeisessä taistossa. Minulle edelliset osat olivat mieluisampia. Tai sitten luin ne otollisemmalla mielellä.

 

***************************

Lukemani Wanhojen Herrojen kirjoittamat tieteis- tai fantasiateokset viime vuosituhannelta:

Hurtta Boris                         Elävien ja kuolleitten kesä     1990

Hurtta Boris                         Lumen tuloa ei voi estää       1991

Hurtta Boris (Toim)              Kultainen naamio                  1993

Hurtta Boris ym.                   Kauhupokkari                 1991

Hurtta Boris (Toim)              Onnellinen kuolema              1996

Nenonen Kari                      Ikuinen valtakunta                1983

Nenonen Kari                      Ken kuolleita kutsuu             1991

Nenonen Kari                      Luciferin lapset                     1983

Nenonen Kari                      Messias          1989

Nenonen Kari                      Niin musta kuin multa           1984

Nenonen Kari                      Noitarovio      1989

Nenonen Kari                      Santa Lauran pyhimys          1983

Nenonen Kari                      Se ken tulee viimeiseksi on kuolema      1988

Nenonen Kari                      Sigma - paholaisen merkki    1983

Virtanen Pekka                   Katajanukke                         1988

Lukemani novellikokoelmat, joissa Wanhoja Herroja kirjoittajina mukana:

Atoroxin perilliset                                                            1988

Ensimmäinen yhteys                                                        1988

Keskiyön mato Ikaalisissa                                                1991

Tähtipuu                                                                            1990                                                         

Näiden lisäksi on suuri joukko ns.  herrajulkaisuja,  jotka kaikki olen lukenut. 

 

HUOM:  Vuoden 2000 jälkeen on ilmestynyt  kolmisenkymmentä teosta, joissa  wanha herra kirjoittajana. Kaikki olen lukenut. 

Puutoslistani

Ahtela H. Degenere 1918

Liukkonen P & Vanhoja luita… 1996