Saarijärvi, Paavon paikka

 Saarijärvipäivä, ensin Äijäselle, sitten kierrätyskeskukseen. Ostimme muutaman kirjan, mm. Sapot Aird: Kuolema on kaunopuheinen, 285, ja Forrest: Kuoleman puutarha, 218. Sapoja puuttuu vielä 104.

 

Siitä Tokmannille yhtä sun toista muka tarpeellista hankkimaan. Kiertelimme kävellen Saarijärveä uusia reittejä pitkin ja kuvasimme muun muassa tämän maiseman. Taustalla kirkko.

 

 Ruokailuun ajoimme muutaman kilometrin Jyväskylään päin, huoltoasemalle Linnan Liisa. Lounas oli konstailematonta kotiruokaa ja maksoi a´ 9€. Mökkikotimatkalla otimme vielä vettä lähteestä ja Hesarin postilaatikosta ja keikka oli heitetty.

Sumua Vartiaisen yllä

 Venetsialainen viikonloppuyö. Nukuimme sen yli makeasti. Naapurisaaresta kuului melua ja pari paukausta, jolloin melkein heräsin. Olkoon meidän venetsialaisemme terassilla syöty grillimakkara-ateria.

Tänä aamuna heräsimme sumuun. Kävin viiden maissa laiturilta kuvaamassa Korkeasaarta. Rannassa uiskenteli pieni tumma yksinäinen lintu, lajinimen olen unohtanut.

Yhden kirjan ehdin lukea loppuun. Kolme on kesken.

95. Nykänen Harri: RAID JA PELKÄÄJÄT §§½

Vetävä liukukuhihnadekkari, viides Raid-sarjassa. Rikollisen Raidin ja poliisi Jansonin yhteistyö kantaa jonkinlaista hedelmää vankilaoloissa. Kun luen Janssonin puhetta, korvissa soi Lohtanderin ääni.

Ja loppumarina:

Helsingin uusi pormestari Vartiainen haluaa tehdä englannista Suomen virallisen kielen ja Hesasta englanninkielisen kaupungin.

En ole samaa mieltä. Hyi helvetti.

Kirjoja sinne jos tännekin

 Luin:

 

93. Valtaoja Esko: ENSIMMÄINEN KOIRA KUUSSA

480 s. Ursa 2014 AV

Valtaojan kerätyt kolumnit eri lehdistä. Mainiota sanankäyttöä ja lisäksi mielipiteitä, jotka eivät minua ärsytä. Päinvastoin. Mutta monia taatusti kismittävät.

 

94. Kurtén Björn: MAMMUTIN SUOJELIJA §§§

221 s. Tammi 1984 (Leila Koivukangas) YK

Paleofiktio, joka pyrkii olemaan samalla faktaa. Neandertalilaiset ja cromagnonilaiset elävät sovussa rinnakkain. Kurtén pitää näiden jälkeläisiä hedelmättöminä. (Kuitenkin nykyeurooppalaisissa on neandertalilaisten perimää pari prosenttia. Ainoa ”puhdas” ihmisrotu on tumma afrikkalainen.) Jatkoa teokselle Musta Tiikeri. Musta Tiikeri oli vetävämpi. 

 Hankin lisäksi pari minulta puuttunutta fantasiakirjaa. Molemmat ovat postissa tulossa - olemme ensi viikon rantamökillä, joten niiden pitäisi olla minua odottamassa kun palaamme. Toinen on Heikki Nummen (Martti Merenmaa) Gorillamies (1923) ja toinen on Boriksen jäämistöä, ostin perikunnalta käypään hintaan Jukka Kontion Punaisen naamion (1926). Puutoslistani lyhenee mukavasti.

Iisalmi - häirikkömopojen paratiisi?

 Ajoimme Iisalmeen. Mopopärinä alkoi heti, torin yli oli vaikea kulkea kahville torikahvilaan. Kahvit juotuamme menimme läpi kirpputorit. Ostin Kukkasjärven Aurinkotuulen,  koska kotihyllyssäni olevasta puuttui kansipaperi. Kirpparin kirjaa oli leikelty, joten vaihdoin kansipaperin entisen kirjani päälle ja tämän tärvellyn tarjoan herroille (jos kelpaa). Koko ajan jossain päin räikyivät mopot, monesti kaksikin kakaraa päällä kaasuteltiin katurallia. 

 Syömässä kävimme Olvi-hallilla, missä on aivan kelvollinen lounas.

 

• Herkkusieni-perunapannua 

   lihapyöryköitä thaimaalaisittain  

   kirjolohikeittoa 

• Jälkiruoka

  Karamellisoitua päärynää,  kinuskikermavaahtoa

Siitä mopoja vältellen ja korvia pidellen kuljimme autolle ja ajoimme Siilinjärvelle. Elävästä kaupasta ostimme neljä kirjaa ja ajoimme kotiin.

Alku- ja loppu(?)henkselit

 Ikää tulee ja vanhuus syvenee. Niinpä hankin henkselit pikkuoravien käskyn mukaan. Ostin olkaimet. Kiltti myymälätäti avusti avutonta pappaa löytämisessä ja koon etsinnässä.

Pinenä minulla oli henkselihousuja, sellaisia joissa henkselit oli ommeltu kiinni housuihin takana ja edessä pistettiin kiinni napit.

Siinä minä, alarivissä vaemmalla, haaveilemassa kansakouluun pääsemisestä. Enkä siitä hommasta irti päässytkään ennen kuin eläkkeelle. Mutta henkselihousut tässäkin kuvassa ovat jalassa. Kierros umpeutuu.

Revitty Sibelius

 Otin kirjaston vaihtohyllystä komean Sibelius-kirjan.

 

Kotona huomasin, että omistaja oli repäissyt koko esilehden ja osan kansilehdestäkin huit helkkariin. Koska halusin hyllyyni tämän teoksen, laitoin siihen uuden esilehden. Monenlaisia papereita ei ollut varastossa, joten pistin kirjankansipaperia. Hyvin tuo tuohon sointuu. Ja korjausten pitääkin näkyä.

Tämä teos on lyhennelmä Erik Tavaststjernan viisiosaisesta Sibelius-elämäkerrasta, joka sekin minulla on.

Olen sarjan myös aikoinaan lukenut, jopa kuunnellen samaan aikaan kulloinkin selvitettäviä teoksia levyiltä.

Ja pidän moukkina ihmisiä, jotka raiskaavat kirjat repimällä kurjia nimiään irti toisten näkyviltä, niin kuin kukaan heidän nimistään välittäisi tai haluaisi heistä mitään tietää.

Henkselit ja hirsipuu

 Tulimme kaupunkiin joksikin aikaa, on olevinaan jotain toimittamista. Rantamökille paluusta ei ole tietoa. Toki piakkoin. Henkselit ainakin pitää ostaa. Housut eivät pysy enää jalassa. Ja mökin sisäantenni kaipaa huoltoa.

Luin:

91. Kurtén Björn: VIATTOMAT TAPPAJAT

146 s. Tammi 1988 (Irma Rostedt) RM

Paleontologisia esseitä, mukana myös vanhentunutta tietoa mm. neandertalilaisista. Hieman teksti on tieteellisen kuivaa enkä mitään uutta tainnut oppia. Hyvä näinkin.

 

92. Carr John Dickson: KADONNUT HIRSIPUU §§

330 s. Book Studio 2001 (1931) (Risto Raitio) RM/YK

Hirsipuu heijastuu seinille ja yksi katukin on hukassa. On egyptiläistä ja kotimaista roistoa kujilla kuljeksimassa ja asuinkolossin nurkissa luurailemassa. Henkensä siinä heittävät pääkonnat ennen kuin virkahirsipuu narahtaa. Onneksi teoksessa oli henkilöluettelo alussa, pysyin joten kuten kärryillä.

 

Kaikenlaista luettua

 

88. Nykänen Harri: JOKU PELKÄÄ KIRJETTÄSI §§

209 s. Wsoy 1988 RM

Ulostekirjeiden lähettäjä on omasta mielestään oikealla asialla. Poliisit ovat eri mieltä, joten kiinni on tyyppi saatava. Murhia ei tapahdu – yksi tosin ampuu itsensä – ja kirjoittelija jää nalkkiin. Hieman pliisu juttu.

 

89 Christie Agatha: TUIJOTTAVA KATSE §§§½

249 s. Wsoy 1980 5.p (Raija Hermala / Hannes Korpi-Anttila) RM

Elokuvamaailmassa pyörivä murhaketju, joka pohjautuu vihurirokkoon ja lastensaantiin. Miss Marple ratkoo syyt ja seuraukset ja hymyää pirullisesti viimeisen sivun niin tai näin-ratkaisulle.

90. Hurtta Boris: YLIKONSTAAPELI JA LUCIFERIN LANKEEMUS

182 s. Käsikirjoitus 1988 RM

Veijariromaani, jossa Tarmo kertoo itsestään poliisina ja ortodoksi(epä)uskoisena. Itse juoni Allahin silmineen on sivuasia. 

 

Alajärvi. Antenni sieltä löytyi, ei ankkuria

 Alajärvi oli jotenkin sekainen paikka - kadut menivät minne sattui ja yleensä väärään suuntaan. Kahvit joimme Paavolantorin kahviossa. Hyvä kahvi ja pulla, mutta steriili ympäristö. Samasta keskuksesta ostimme sisäantennin mökkitelevisioon.  Edellinen heittäytyi välittämättömäksi. Kovin on pieni tämä uusi, vaan näyttääpä ihan kivasti kuvaa.

Antenni on tuo valkoinen pystyarkki kirjapinon päällä

Kirkko oli komea komealla rantapaikalla, mutta sisään ei päässyt.

 

Kirpputorilta ostimme puuttuvan Sapon, Devinen Nukkuva leijona (166). 

 

Tarkoitus oli syödä Alajärvellä, mutta ajoimmekin Kyyjärvelle ostoskeskus Palettiin, missä söimme hampurilaisateriat, kävimme kaupassa ja palasimme mökille, missä ihmeeksemme huomasimme antenninkutjakkeen hyvin toimivan.

Luettua, mukana yksi fantasiahyllykirja

 Luettua.

 

85. Tuomainen Antti: MIES JOKA KUOLI §§½

301 s. Like 2016 YK

Suuret odotukset, ja pettymys. Tökeröitä murhia, veijaritarua muka. Epäuskottavia henkilöitä, väärää sientietoutta ja myrkkypipareita. Ehkä luen jonkin aiemman Tuomaisen, niissä ei kuulemma ole makaaberia huumoria.

86. Pakkanen Jukka: TÄYSMUSTAT FUTISPLÄÄGÄT §§½

146 s. Kirjayhtymä 1987 YK

Jalkapallonovelleja, joista viimeinen ”MM-turnaus vuonna 2030” on fantasiaa. Melko kevyttä on tarjonta, kohderyhmänä Italiafanit. Fantasiajuttukin taitaa loppukäänteen vuoksi olla unta. Panen silti fantasiahyllyyn.

 

87. Ropponen Markku: KUHALA JA HAUDAN PITKÄ VARJO §§§

365 s. Tammi 2017 RM

Leppoisan väkivaltaista viihdettä, niin epäuskottavaa, että kelpaisi fantasiahyllyyn. Kuhala elelee kaksoiselämää. Vaimon kanssa on lupsakasta, ja roistojen seassa kerran vuokokaudessa hengenmeno on partakarvan varassa. Eikä Anastasia-vaimo tiedä vaaroista mitään. Parasta lie Hipsu-koira, joka tykkää siideristä ja joka sekin oli hengenvaarassa.

 

Puut pinoon

 Puuhomma on loppusuoralla. Ihmeen pieni pino isohkosta koivusta liiterin takaseinälle tuli. Tuossa kuivukoot puut talven yli. Koska runko oli keskeltä pirstaantunut, puu kitui ja puuaines oli osittain hötönä. Osa taas muistutti visakoivua. Tuohta irtosi tarpeeksi vaikka virsuihin ja konttiin sekä parin vuoden sytykkeiksi.

 

 Elokuu, yöt pimenevät ja pitkän hellejakson jälkeen vettäkin taas sataa. Tarpeeseen tulee. Huomenna aiomme viettää Jyväskylä-päivän. Tyhjennämme sisaren parvekkeen kirjoista (asuntoon tulee ikkunaremontti) ja kierrämme kirpputorit. Loppuviikosta on suunnitteilla tutustuminen Alajärveen. Ilmoista tuo riippuu.