Kummallista kirjallisuutta

 

Sain postitse fantasiakirjan Viimeinen papitar. Lie huuhaata, päätellen Saana Saarisen muusta tuotannosta, joka ei Skepsiksen seulaa läpäise. 

Lisäksi tilasin Huutonetistä kaksi Tove Janssonin teosta, Nukkekaappi ja Kevyt kantamus. HH yllytti ja minä höperö ostin. Fantasiaa ne ovat, jopa scifiäkin kuulemma. Vaikka ne on kirjoitettu ruotsiksi, kelpuutan kokoelmaani myös suomenruotsiksi Suomessa kirjoitetut ja käännetyt teokset.

Uusi vuosi lähestyy. Korvatulpat odottavat vuoteen vieressä.

Matka, joulupäivä

 Joulupäivä. Aatto oli rauhaisa eikä jatkossakaan melskettä näy. 

Luin fantasiakirjan:

140. Vaara Maria: VIHREÄ MATKA §§½

219 s. Gummerus 1979 YK

Renja karkaa taikakiven kanssa Aksenjan luota. Aksenja lähtee perään. Juri auttaa Renjaa. Veneellä jokea pitkin paetaan, talvi vietetään majassa, keväällä jatketaan. Sovinnonjärvelle saavutaan ja sopu solmitaan lällysti. Aksenja kuolee, Juri palaa kotikyläänsä, taikakivi nousee lentoon ja Renja lähtee kaupunkiin. Paljonkin jutussa on taikaa ja outoutta mutta loppu jotenkin lässähtää.

 

 

Polvi, kuusi ja räävitöntä hupia

 Kävin keskussairaalassa kuvauttamassa tietokonehärvelillä polveni. Laite oli juuri sellainen, kuin kuvissa olen nähnyt. Muutaman surausvarvin tuo teki polven yläpuolella. Sain luvan kuvata tapahtuma,  mutta eihän se umpiselällään onnistunut. Joten kuvaa ei ole. 

Otimme joulun viralliset kuvat. Tähän pääsee vain joulukuusi. Muut kuvat pitää ottaa uudelleen paremmalla kameralla. Kännykkäkamera (tai tietokone?) teki muista keltasörsselitympeitä.

Yksi kirjakin on luettu loppuun:

139. Liksom Rosa: VÄLIAIKAINEN §§§½

176 s. Like 2014 YV

Räävittömän herkullisella tyylillä kirjoitettua lyhytproosaa pohjoissuomalaisista ihmisistä. Sillä hilkulla, ettei naurattanut.

 Tänä vuonna en pääse lukumäärässä ennätyksiin. Puoli tusinaa on vielä työn alla, mutta aikaa on enää viikon verran.

Kirjojen vähennystä, reititinkin pelaa

 Veimme muutaman kirjan kirjaston vaihtohyllyyn. Ja otimme sieltä kaksi kassillista kotiin. Aina käy niin. Kun yrittää päästä kirjoista eroon, ne lisääntyvät. Ei tuossa nyt kummempia saaliita ole, kolme Sapoa, jotka meillä ennestään ovat (piti kotona tarkistaa). Orasta, Hietamies/Hirvisaarta, Sigurdarsdottirin Kolmas merkki, joka vaikuttaa kiintoisalta jne. Pitkälti kerään kirjoja sisarelle vietäväksi.

Jouluviikko, eikä yhtään tunnu joululta. Ylihuomenna polvitutkimuksiin sairaalaan. sitten joulu ja uusivuosi, joissa lähinnä sanomalehdettömiä päiviä (En halua digilukea lehtiä). Sentään päivät alkavat pidetä. 

Uusi reititin raksuttaa mukavasti vieressä ja välittää yhteyttä tietokoneisiin, monitoimilaitteeseen, laserprintteriin ja televisioon. Osasin sentään yhdistää langattomasti kaikki yhteen. Viimeisenä alistui toimimaan televisio ja sen Elisaviihde. Tosin tuli hiki.

Lähettiä kerrakseen

 Luin:

 138. Tellukselainen Ilona (Kerttu Partanen): AVARUUDEN LÄHETTI §½

207 s. Moniste 1977 YK

Teoksen alkuosa on miltei asiallista tekstiä. Kuriotemais-planeetalta tulee vierailija yliopistolle (USA, miksei Suomi kelvannut) ja ottaa kontaktin päähenkilöön. Viepä Miran mukanaankin tutustumaan kaukaiseen kotiseutuunsa. Matkat sujuvat atomeihin jakautumis- ja palauttamistekniikalla suit sait. Mitään juonta ei teoksessa ole, kerrotaan ympäristöistä ja elämästä. Lopussa siirrytään täysin huuhaapuolelle ja kiinnostus lopahtaa nollaan. Kovin söpöt ovat tekijällä tavoitteet ja periaatteet.

 ************

Jouluhössötystä meillä ei juurikaan ole, mutta kaupunki menee jo sekaisin. Haimme sentään tänään joulukuusen, ihan oikean metsäkuusen, kaupasta. Lahjoja emme osta emmekä lähde minnekään. Siis rauhallinen on vanhusten joulu.

Tomografiaa, gammakuvausta ja Vihreä matka

 Kolmesti rokotettuna elo saattaa olla hieman turvatumpaa. Lisäksi jouluaaton aattona polveen tehdään tietokonetomografia ja siitä vähän ajan kuluttua ensi vuoden puolella tulehduspesäkkeen gammakuvaus. 

***********

Kirjaston vaihtohyllystä löysin itseltäni puuttuvan fantasiakirjan:

 

Poistin tämän puutoslistalta, joka alkaa pienetä mukavasti.

Teddyhattu ja muuta huuhaata

 Pakkasta on parikymmentä astetta. Niinpä ostin itselleni roinakaupasta (Puuilo) teddyhatun. Turkiksia en käytä. Johan loppui palelu.

 

Nikkoselta tilasin kirjan, sain sen tänään.

Tekija nimimerkki Ilona Tellukselainen, eli Kerttu Partanen. Käsittääkseni kyse on jonkinlaisesta huuhaasta, luen tietenkin tämän monisteen, ja kyllä se fantasiahyllyyn pääsee joka tapauksessa.

******************

Kirjankin luin, siinäpä oli n-sana! (mutta ei kansipaperia)

137. Valentin (Rislakki Ensio): FIIKUKSEN VARJOSSA §½

154 s. Gummerus 1928 AV

Ivamukaelmia eri tyylilajeista. Aika meni tällaisesta kirjallisuudesta ohi ajat sitten, eikä rasismi ja sovinismi ole enää hupaisaa. 

*************

Polviasia kehittyy:  Menen tietokonekuvaukseen aatonaattona, 23.12.2021 

Saamenmaalla kirjallisesti, marinaakin

 Luettu:

136. Kariniemi Annikki: MATKALLA MAAN ÄÄREEN §§§

209 s. Otava 1970 YK

Pappi Jakob Fellmanin päiväkirjan avulla sepitetty kertomus Lapista ja sen ihmisistä 1880-luvun alkupuolella. Kuvaus kansasta ja luonnosta on hieman lällyä, luultavasti pitkälle pappismiehen omien tekstien mukaan. Kirjani on tekijän signeeraama. (Annikki oli naimisissa jonkin aikaa eversti Willamon kanssa. Tästä ajasta kertoo Kariniemen kirja Erään avioliiton anatomia, kuten myös Rosa Liksomin teos Everstinna. Ei ollut häävi liitto).

 ***************

Muuten olen sitä mieltä, että koronapassi pitää saada nopeasti jokapaikkakäyttöön. Rokottamattomat menkööt korpeen ja pysykööt periaatteineen siellä pois ihmiselämän tieltä. Ei maailma voi pyöriä muutaman moukan ehdoilla.

Kirjeitä, koiria ja sarjakuvia

 Luettua:

 

134. Canning Victor: SKORPIONIN KIRJEET §§§

259 s. Gummerus 1965 (Antero Tiusanen) AK

Vetävä kiristyskertomus, jossa tarjoilijoiden ja hovimestareiden salaseura hankkii arkaluonteisia tietoja humaltuneilta asiakkailta. Pääpiru sitten kiristää kunnon rahat uhreilta. Erään uhrin tytär auttaa päähenkilöa ratkaisemaan jutun, ja viimeisellä sivulla heittäydytään imelästi suutelemaan.

 

135. Tabet Sirpa: JESREELIN KOIRAT §§½

254 s. Otava 1991 YK

Kuolleita siellä täällä, yksi ottaa omakseen vainajan identiteetin, yksi jättää yhden kuolemaan ja seassa pyörii Nöpö, vanha ranskanopettaja. Mutta Jesreelin koirat haukkuvat nurkissa omatuntokorviin tuomioäänin.

************

Pakkasta parikymmentä astetta. Muuten olen sitä mieltä, että Viivi ja Wagner joutaisi loppumaan. Idea on imetty kuiviin, ja viimeaikaiset sarjat ovat vain kiusallista katseltavaa. Fingerpori jaksaa vielä. Hesarin Wumo on älykkäästi viihdyttävä. Muutenhan en juuri sarjakuvista perusta.

Polvi ja pari heppoista kirjaa

 Kävin ortopedillä polvea taivuttelemassa. Setä määräsi tietokonekuvaukseen, joten tutkintatoimet jatkuvat. Yötuskiin kirjoitti reseptin, jo pitäisi olla taju kankaalla aamuun asti. Näkispä tuon.

Luin:

132. MacLean Alistair: KUN KELLO KÄY §§½

312 s. Wsoy 1967 YK

Nuorena luin paljonkin MacLeanin kirjoja. Vauhtia tässäkin riittää ja roistoja on merenrannat täynnä. Kultalaivoja vallataan, tyhjennetään arvolastista ja upotetaan. Agentti Calvert puuhailee kaikenlaista ja saa rosvot kiinni. Lopuksi taitaa kyllä yksi puoliroistonainen asettua agentin loppuelämää rouvana hankaloittamaan.

 

133. Arijoputsi (Heikki Marttila): ÄLÄ HIKEENNY §§

120 s. Otava 1957 AV

Pakinoita, joista viimeinen ei kuulu joukkoon, on olevinaan vakavampi mielipidekirjoitus. Karin kuvitus nostaa jutelmien tasoa.