torstai 29. joulukuuta 2016

Hyrystä

Viikon kesti, ennen kuin Hesarin kulttuuritoimitukselle selvisi, ettei Antti Hyry ole runoilija. Marisin asiasta blogissani. Nyt tänään tuli oikaisu:

maanantai 26. joulukuuta 2016

Luettua

165. Ferguson Kitty: STEPHEN HAWKING *****
442 s. Wsoy 2012 (Markus Hotakainen) AK
ALS-tautia sairastavan fyysikon elämäkerta. Teos on samalla mainio katsaus fysiikan nykytilaan. Vaikka kirja on noinkin uusi, tiedot ovat osittain vanhentuneet (kirjoitettu 2011) Higgsin bosonin ja gravitaatioaaltojen löytymisen takia. Olen aina ollut erityisen kiinnostunut Hawkingista. Mies on viisikymmentä vuotta jo elänyt sairautensa kanssa. Liikunta- ja puhekyky ovat menneet, teokset kirjoitetaan poskilihasta liikuttamalla ja silmäkulmaa kohottamalla. Pari kertaa hän on ollut naimisissakin, ja lapsia ja lapsenlapsia löytyy. Ja järki pelaa. Kirjastosta.


166. Haarikko Harri: KIRJAT2016
46 s. WHH 272 2016 YK
Lukupäiväkirja, jossa mukavasti muuta elämää seassa. Liian pieni ja ennen kaikkea outo fontti haittasivat lukemista, lukijan vanhuuskin tietenkin asiaan vaikuttaa. Kaiken maailman Alastairit ja Bernardit ovat minulle tuiki outoja. Ehkä kohtalo johdattaa minut vielä sellaistenkin pariin. Lounaissuomalaisia kirjailijoita on paljon. Oma.


167 Kapteeni Teräs (Jalmari Kara): PETSAMON RATA *
182 s. Kirja 1921 YV
Rovaniemeltä Petsamoon tehdään yksikiskorata sähköjunille. Korkeaisänmaallinen tunnelma vallitsee. Liikemiehet rakentavat radan hyvää hyvyyttään ja lahjoittavat sen lopuksi valtiolle. Suotta odotin juonessa jonkinlaista käännettä. Yhtä tylsää jykertämistä koko juttu. Rakkauttakin yritetään kuvata, vaan tässäpä tuo epäonnistui surkeammin kuin missään muussa lukemassani. Ihmiskuvaus on täydellisen mitätöntä. Vuoden pohjanoteeraus. Oma.


sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulu 2016

Klassista joulunviettoa.Kello 17 ajoimme katedraalille kirkkoon. Arkkipiispan toimittama palvelus kesti puolitoista tuntia. Sen jälkeen söimme jouluaterian ja jaoimme asialliset lahjat. Ja olikin aika mennä nukkumaan. Rauhallinen, mukava joulu.

Virallinen joulukuva:


Kuusi on ostettu Tokmannilta. Se on niin tuuhea, etteivät kynttilät mahdu sekaan. Hyvä noinkin.

Lahjoina kolme Sebauldia vaimolle, minulle ortodoksinen kalenteri, tyttären perheeltä pari Christie-sapoa ja Mikon tekemä katajainen maustekauha. Lisäksi Mapelta vaimolle itsetehdyt sukat ja yhteiseksi teetä ja suklaata.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Sapoja

Kirpputorilta ostimme seuraavat Sapot a´ 1 €. Sapolukumme on nyt 266.



Gulik Kaulanauha ja kalebassi
Blake Haavoista syvin
Biggers Charlie Chan ja avaimeton talo
Symons Peli
Lindell Hunajasyötti
Hammett Maltan haukka
Gulik Murha Kantonissa
Iles Rakkaani, paholainen
Aird Vanhurskas vainaa
Bogart Tappava näytelmä
McMullen Voi Nellie-kulta
Gilbert Viimeinen isku
Jansson Viisituhatta puntaa
Novak Murha aluevesillä
Stout Viittä vaille vainaja
Russell Perille mutta ei takaisin
Camilleri Yön tuoksu   

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Saara

Olen saanut kurkkua myöten kyllikseni Saara Aallosta. Tyttö kirkuu englanniksi jossain ulkomailla ja jää toiseksi. Ei siinä mitään, hyvä niin. Mutta miksi Helsingin Sanomat käyttää valtavasti palstatilaa etusivua myöten mokomaan asiaan? Ja miksi Ylen pääuutisissa kulutetaan aikaa tapahtuman ympärillä vaikka minkä näköisiin haastatteluihin ja tilannearviointeihin. Jo riittää, sanoisi Veikko Vennamokin.
Mutta huomenna alkaa päivä pidentyä. Kesä tulee.

PÄIVITYS: Hesarin kuvaliitteessä tänään kerrotaan, että RUNOILIJA?  Antti Hyry kuoli tänä vuonna. Hienoa, että kulttuuritoimitus on paremmin selvillä Saara Aallosta kuin kaiken maailman finlandiapalkituista ROMAANIkirjailijoista (Ei ensimmäistäkään runoa julkaissut).

LISÄPÄIVITYS  23.12: Positiivista Saara Aallosta löytyy: On kihloissa naisen kanssa. Toivottavasti suhde kestää.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Topeliusta


HH kirjoittaa mainiossa Kirjat2016 vihkosessaan (WHH 272) aikovansa hommata erilaisia Topeliuksia, mm. Sumutarinoita. Innostuin kuvaamaan ja katselemaan omia Topeliuksiani. Onhan noita, ja aika paljon olen lukenutkin. Sumutarinat on tuolla äärimmäisenä oikealla. Kootut taitavat olla melkein kaikki hyllyssä, lisäksi Talvi-iltain tarinat, Ljungarsin tarua parikin painosta, vanhempi vuodelta 1897.


Vanhin Maamme-kirja on vuodelta 1897 sekin, ostettu Tallinnasta. Suomennos silti, ja 14. painos.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Luettua

 

164 Airola Väinö: KEKSIJÄN VOITTO ****
223 s. Wsoy 1922 YV
Suomalaismies Penttilä keksii kunnon kuivapariston ja maailma sähköautoistuu. Sitten mies kehittää langattoman puhelimen eli kännykän tukiasemineen. Lopussa Put.. ei kun Belyi alkaa ryppyillä Venäjällä ja Penttilä kehittää sähkölentokoneen, jolla tuhoaa Eurooppaan vyöryvät miehitysjoukot. Melko kekseliästä, kirjan kirjoittamisesta on kohta 100 vuotta kulunut. Eikä sähköautoakkuongelmaa ole vieläkään ratkaistu. Oma.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Luettua

160. Lindell Unni: ORKESTERIMONTTU ****
351 s. Wsoy 2007 (Päivi Kivelä) Sapo 445 YK
Samalla kertaa tutun- ja uudentuntuista tekstiä, kielellisesti virheetöntä. Vanhuksella oli taas vaikeuksia muistaa, kuka kukin henkilö on. Hieman epäuskottava juoni, mutta viihdyttävä. Oma.


162. Kaunisto Milja: SYNNINTEKIJÄ **
308 s. Gummerus 2013 YK
Olavi Maununpoika-trilogian ensimmäinen, sujuvasti kirjoitettu osa. En kuitenkaan vakuuttunut, enkä ainakaan heti kiiruhda lukemaan seuraavia osia. Tällainen erotiikka ei tunnu kiehtovalta. Kirjastosta.


163. Garve Andrew: POLUN PÄÄ **
224 s. Wsoy 1963 (Urpu Nuotio) Sapo 66 JKL/YK
Mitäänsanomattomampi Sapo. Onhan kirjassa kaksi murhaa, kiristystä ja tuhopoltto. Mutta alkuasetelma ei vakuuta. Miksei 16-vuotias pienenä adoptoitu ottotytär saa tietää totuutta vanhemmistaan, vaikka oikea isä murhamies olikin? Olisi kerrottu jo pienenä. Hävetkööt. Oma.

----------------------

Yöpöydälläni on aina yksi Sapo työn alla. Kun kerran keräämme niitä, yritän ainakin kaikki lukea. Jotkut jäävät tosin armotta kesken. Matkoillekin on helppo ottaa pehmeäkantinen läpyskä mukaan. 
Yöpöydällä on lisäksi pari kolme muuta keskeneräistä kirjaa, joista saatan useampaakin illan mittaan lukea. Lisäksi alakerrassa on kaksi tai kolme kirjaa työn alla. Minulla ei ole vaikeuksia vaihtaa lukemista kesken kaiken. 

lauantai 17. joulukuuta 2016

Jyväskylässä

Kävin sisaren luona Jyväskylässä muutaman päivän lähinnä siivoamassa. Imuroin ja pesin kosteat tilat. Antikvariaateissakin kävin, mutta en löytänyt mitään. Kirpputoreja ei ole kaupungin keskustassa, ja olin junalla matkassa. Sain myös soittaa Oiva-palveluun ja tilata sisarelle rollaattorin. Mahdollisesti hänen myös pitää muuttaa lähiaikoina asunnosta, josta tätini kuoli keväällä 102-vuoden iässä. Sisar oli omaishoitajana kymmenet vuodet, vaikka ei omainen olekaan.  Sisarella on oma yksiö yliopiston takana, mutta hän ei ole halukas sinne muuttamaan. Olen kehotellut hakeutumista senioriasuntoon.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Kallavesj

Kaksi on minulla mieliravintolaa. Toinen on Vanha Pappila Saarijärvellä ja toinen Kallavesj Kuopiossa. Ei ole monia valmiiksi katettuja laseja ja hopeisia ruokailuvälineitä pöydällä renkaaseen pujotetun lautasliinan vierellä. Eikä kumarteleva tarjoilija kaatele vieressä viiniä hienostuneeseen lasiin.


Kallavesj-lounasravintolan jouluaterian söimme. Ensimmäistä kertaa elämässäni pistelin poskeeni lipeäkalaa. Niin on, kuten aina olen pelännyt. Lipeä (?) maistui, ja jotkin mausteet. Ehkä tämä yksi kerta riitti. Muuten ruoka oli erinomaista.  Kun menimme sisälle, ravintola oli puoliksi tyhjä. Saatuamme kerättyä ruoat lautaselle eteemme, paikalle saapui kolmisenkymmentä ihmistä. Ehdimmepä ajoissa.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Praasniekka

6.12 on pyhän Nikolaoksen muistopäivä. Nikolaos on myös Kuopion ortodoksisen katedraalin nimikkopyhimys, joten itsenäisyyspäivänä oli katedraalissa praasniekka (temppelijuhla). Lauloin kuorossa ja kävin ehtoollisella. Paikalla toimittamassa oli kaksi piispaa ja puolen tusinaa pappeja. Arkkipiispa Leo oli paikalla, vaan ehtipä vielä illaksi presidentinlinnaan.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Luettua

157. Arjouni Jakob: ONNEA VAAN, TURKKILAINEN! **
174 s. Wsoy 1996 (Anja Meripirtti) Sapo 396 YK
Takakansi kehuu erilaiseksi dekkariksi. Turkkilanen salapoliisi, joka toimii kuin amerikkalainen. Revipä siitä erilaisuutta. Oma.


158. Arras Reino: SEIKKAILU MEREN POHJALLA **
217 s. Kansankirja 1948 YV
Nimimerkin takana Kaarlo Nuorvala, joka mm. toimitti hetken kansallissosialista lehteä Suomessa.. Olipa myös tekemisissä elokuvan kanssa, näytellen ja käsikirjoittaen. Jussi-patsaskin löytyy kaapista. Tämä nuortenkirja pelaa selvästi lasten ehdoilla, siinä onnistuen. Mitään järkeä ei seikkailuissa ole. Oma.


159. Hurtta Boris: KRIIKUNAMETSÄ
28 s. WHH-194 2016
Boriksen luku- ja muunkin elämän päiväkirja. Muutaman kirjan pistin taas omalle listalleni odottamaan lukemista. Boris lukee uudempaa kirjallisuutta kuin minä, taitaapa suuren osan kirjoittajista tunteakin. Muuta elämää koskevia osioita olisi enemmänkin mukava lukea. Ei meitä kirjoihin hurahtaneita enää hirveän useita ole. Oma.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Kirjoja

Kirjojen määrän vähentäminen onnistui taas heikosti. Veimme Konttiin kuusi kirjaa ja ostimme yhdeksän tilalle.
Sapot:
Fleming: Raha ei ratkaise 91; Devine: Kuin maan nielemänä 248; Garve: Polun pää 66; Marsh: Mustaa miestä ken pelkäisi 220; Stout: Oikeus kuolla 250  ja Gulik van: Kiinalaiset kultamurhat 128.
Sapolukumme on nyt 249.
Lisäksi ostin kokoomateoksen  Pulla: Ryhmy ja Romppainen. Siinä on kymmenen teosta. Pienenä leikimme sisaren kanssa Ryhmyä ja Romppaista, vaikka emme olleet yhtään kirjaa lukeneet. Muistaakseni minä olin Romppainen.
Vielä vaimo hankki pari kookasta runokokoelmaa. Kaikki kirjat maksoivat Kontissa euron.


torstai 1. joulukuuta 2016

Luettua

154. Berkeley Anthony: MYRKYTETYN SUKLAARASIAN ARVOITUS **
276 s. Wsoy 1989 (1929) (Eva Siikarla) Sapo 329 YK
Joukko ihmisiä keskustelee päivittäin murhasta. Yksi kerrallaan keksii mahdollisen ratkaisun. Jokainen ratkaisu tuntuu oikealta, ennen kuin seuraava kehittelee paremman. Tunnustan, että loppuratkaisu jäi minulle hämäräksi. Oma.


155. Päätalo Kalle: UKKOSEN ÄÄNI ***
639 s. Gummerus 1980 4.p YK
Tekstiä syntyy, vaikkei juuri mitään tapahdu. Kalle hoitelee taloushommia asevelvollisena välirauhan aikana. Naisiakin pyörii mukana, yhden kanssa on jopa vaikeuksia. Lopuksi syttyy jatkosota. Tämä oli kymmenes järjestyksessä lukemani Iijoki-sarjan teos. Matka jatkuu. Oma.


156. Suntila Shimo: SATA KUMMAA KERTOMUSTA
112 s. Kuoriaiskirjat 2014 2.p YK
Raapaleita, joiden joukosta älyn lisäksi pilkahti viisauttakin. Oma, tekijältä saatu kappale.

LUETTU MM. KORONAN ETIÄINEN

  Kävimme eilen Varkaudessa, mitään emme löytäneet kirpputoreilta ja Elävä Kauppa oli lopetettu. Kirjaston vaihtohyllystä otimme muutaman ki...