Kaksi fantasiahyllyyn ja yksi roskiin

 Luin:

 

129. Kaila Tiina: SIMON MATKAT PEILIKAUPUNKIIN §§

105 s. Otava 1978 YK

Satukertomus eräänlaisesta rinnakkaismaailmasta, kesän heinältä tuoksuvasta, joka näin vanhan mieleen ei sadulta tuntunut. Mutta fantasiatavaraa joka tapauksessa.

 

130. Paasilinna Mauri: SYNNYNNÄISIÄ LIIKEMIEHIÄ §

169 s. Gummerus 2000 AV

Syrjäkylillä eletään moukkamaisesti eikä teksti ole sen kummempaa. Hävettää tekijän puolesta.

131. Waltari Mika: VIISI ÄSSÄÄ ja muita kertomuksia §§½

296 s. Wsoy 1999 AK

Kokoelma ennen julkaisemattomia novelleja eri lehdistä. Mukana muutama nimimerkillä Kristian Korppi julkaistuja juttuja. Enemmän fantasiaa löytyy joistakin muista alkupään kertomuksista, mutta etenkin loppupää on luokkaa ”mies töissä, vaimo kotona ja piika keittiössä”. Pääsi kuitenkin fantasiahyllyyn.

 ******

Yritin laskea fantasiahyllyni kirjamäärän. Noin 500. Kaikki suomeksi kirjoitettuja (muutama suomenruotsiksi)

 

Syvälliseksi vetää

Kävin influenssarokotuksessa Kuopio-hallissa. Valtava tila, parikymmentä rokotuskoppia ja loistava, ystävällinen palvelu. Vaimonkin rokottivat samalla, vaikka hänellä piti olla eri aika. Selvisimme yhdellä käynnillä. Lisäksi saimme joulukuulle ajan kolmanteen koronarokotukseen.

Luin:

128. Tammsaare A. H.: LA MASTRO DE KORBOJA §§§§

155 s. Eesti Raamat 1976 (1922) YK

Esperantoksi käännetty kertomus Viron maaseudulta toistasataa vuotta sitten. Tragedia tämä on, kertomus miehestä, joka vammautuu ja josta voisi tulla Korbojan isäntä, jos oma mielenterveys kestäisi. Ei kestänyt. Töllin tytölle oli mies lapsen tehnyt, ja kas, tuosta pojasta tuntuu isäntä kartanoon tulevan. Kiemuraa on kyllikseen ja koirat haukkuvat pihlajan alla. Oiva opus.

*****************

Kuopiossa on lumi maassa, saattaa jäädä pysyväksi. Tämä talvena ei matkusteta minnekään. Eikä muustakaan elosta ole mitään tietoa.

Leinon sanoin:

"Edessäni hämäräinen tie / tuntemattomahan tupaan vie."

Tai Kupiaisen mukaan:

Taapäin tuijotat, soudat eteen
outoa venettä outoon veteen.

 

Kailaa ja Eikkaa

 Hankin Tiina Kailan pienen kirjan Simon matkat Peilikaupunkiin. 

Tämä kuuluu fantasiahyllyyn, poistin puutoslistalta. Luenkin, kunhan kerkeän.

Elävän kaupan poistohyllystä otin Sirpa Tabetin kirjan Jesreelin koirat, jännitysromaani vuodelta 1991. Luen, Tabetilla on monta fantasiakirjaa. Tämän ei pitäisi olla sellainen. Mutta kas, alkupuheessa tekijä kertoo lainanneensa lukujen nimenä olevat säkeet Eino Leinon Nocturnesta. Kovin tuntuivat oudoilta, joten kysyin googlelta. Runossa on säkeistö, joka ei kulje nykyään mukana. Kuulemma muka tyttöystävä jolle runo on kirjoitettu, ei tykännyt siitä. Tässä Leinon käsikirjoitus, eroaa nykymuodosta:

Vielä otin Riku Sarkolan kirjan Antti maailmanomistaja vuodelta 1943. Tarkistin miehen wiki-tiedot. Hän oli kaksi kertaa naimisissa, ja ensimmäisen vaimon kera hänellä on poika nimeltä Asko Sarkola. Tunnettu teatterimies.

Kaikkea oppii, kun katselee ympärilleen.

Kolme kirjaa

 Luettua:

125. London Jack: PUNAINEN JUMALA §§§

167 s. Minerva 1921 (Aito Kare) YK

Kolme novellia, joista ensimmäinen hieman fantastinen. Kelpo luettavaa.

 

126. Kälkäjä Mirjam: LINTU KÄMMENELLÄ §§½

223 s. Kirjayhtymä 1981 AK

Kaksi pariskuntaa - naiset lapsuudentovereita Lapista - kokoontuu maalle. Elämä viskoo mutta täällä polku löytyy askelen alle. Naapurin pikkutytön kuolema ei oikein sovi kuvioon, eikä se, että ongella kiskaistaan hauki joesta. Mutta teksti on viehkoa.

 

127. Kniivilä Kalle: KRIM ON MEIDÄN

248 s. Into 2015 YV

Kniivilän edellinen kirja, Putinin väkeä, pyrki selvittämään, miksi Putinia pidetään arvossa Venäjällä. Tässä teoksessa pyritään ymmärtämään, miksi Putinin piti miehittää Krim, ja miksi krimiläisistä suuri osa tuntuu hyväksyvän, tai ainakin tyyvyvän tapahtuneeseen. Kalle ei itse ole mitään mieltä, hän vain selostaa tapahtuneen. No, kyllä tekstistä huomaa, että Sydsvenska dagbladetin Venäjään erikoistunut toimittaja ei ole Putinin miehiä. 

 

Viron kirjallisuutta esperantoksi

 

Hankin neljä kirjaa. Suomen Esperantoliitto muuttaa toimitilansa Helsingistä Tampereelle, ja varastossa on liikaa kirjoja kuljetettaviksi. Yhden näistä opuksista (Tammsaaren) olen kauan sitten lukenut.  Yritän hankkia lisää näitä poistettavia teoksia, sillä loput menevät kuulemma tuhottaviksi.

Moninaista toimintaa

 Ostin uuden monitoimiprintterin. Mokomassa on vlan-yhteys tietokoneeseen, usb olisi helpompi käsitellä. Asenteluun meni melkoisesti aikaa. Nyt pelaa. Uusi on tuossa vanhan päällä, on sillä lailla sopivalla korkeudella. Mustavalkolaserprintteri vieressä toimii moitteettomasti.

 

 

Silmälasit, biwansoittoa ja Wanhoja Herroja hyvänteossa.

 Silmälääkärin mielestä silmäni ovat vanhuksen silmiksi ihan toimivat. Hankin kahdet uudet lasit, toiset monitoimikauko-, toiset monitoimilähilasit. Eli niiden toiminta-alue menee osittain päällekkäin. Mitään muka ei jää näkemättä. Yhteishinta kaikelle alle tonnin. Kahden viikon toimitusaika. Tietenkin halpakauppa Specsaversistä.

Yksi kirja luettu loppuun (vanhoilla lukulaseilla) ja siirretty luettu fantasia-osastoon:

124. Polameri Veikko: BIWANSOITTAJAN TARINA

60 s. Tammi 1974 YK

Mitä tästä sanoisi. Vanha (1700-luku) japanilainen tarina useaan kertaan hieman eri lailla, lähteestä riippuen, kerrottuna. Viimeksi Polameren aiheesta sommittelema näytelmä. Mukana alkuperäinen teksti japanilaisin kirjoitusmerkein. Kuolleet kummittelevat ja melskaavat. Korvatkin revitään irti ja biwa soi taustalla. 

***********

Sain WHJS:ltä valokuvakertomuksen Wanhojen Herrojen yli kolmekymmenvuotiselta taipaleelta. Wau. Ja on siitä aikaa, kun nuoria oltiin - etenkin minä, porukan nestori.

 

 

 

Tietokone päivitelee edelleen windows 11 parissa ja kikkailee hermostuneena väreillään.

Luettua, mm. vuodelta 1925

 Luin:

 

121. Waltari Mika: IHMISEN ÄÄNI nöyryys – intohimo §§

228 S. Wsoy 1979 5.p AV

Hieman petyin tästä teoksesta. Alkukappaleiden jälkeen en lukenut mitään minulle uutta, minulle tuntematonta. Kirjassa on katkelmia Mikan kirjoista ja joitain vähemmän kiinnostavia ajatuskulkuja, selvästi pakolla kirjoitettuja. 

122. Stout Rex: OVIKELLO SOI §§§

219 s. Wsoy 1990 2.p (Eila Pennanen) Sapo 80 YK

Selväsanainen kertomus murhasta, syyllisyydestä, FBI.sta ja paikallispoliisista. Pysyin hyvin kärryillä viimeiseen sivuun asti, murhaajankin tunsin. Sitten tipahdin kyydistä. Kuka soitti Wolfen ovikelloa? No, eipä soittajakaan päässyt sisään.

 

123. Sala Tauno: SALAOPPEJA, RAHAA JA RAKKAUTTA §§§

 

176 s. Kansanvalta 1925 YK

Salanimen takana Leo Otto Anttila ja Olli Ant-Wuorinen. Yllätyin, teksti oli sujuvaa, juoni pysyi kasassa ja niin fantasiaa kuin jännitystäkin riitti. Edes lemmenlieskat eivät kovin lapsellisesti leimunneet. Paha mies oli paha, ja hyvä (hypnoositiede)mies sai vuorineuvoksen tyttären vaimokseen, ja vaimon kautta kohtapuoliin vuorineuvoksen omaisuuden. Olihan vanhus jo kuusikymmenvuotias.

 

Sidoin, ja hammaskin meni

 Ostin puoleen hintaan harvinaisen fantasiateoksen ja korjasin sen ulkoasun.

Ensin purin teoksen alkutekijöihinsä:

Seuraavaksi ompelin tekstiosat kasaan lisäten nidontanauhat tukevoittamaan sidosta:

Ja lopuksi liimasin kannet ja sisukset toisiinsa:

Onhan tämä vähän erilainen kuin alkuperäinen, mutta ei siinä muuta uutta ole kuin nidontalanka ja -nauhat, ja nekin näkymättömissä. 

Kävin eilen poistattamassa viimeisen viisaudenhampaan suustani. Liitän oheen Wanhoille Herroille antamani ehkä hieman liioitellun selostuksen tapahtuneesta:

Viimeinen viisaudenhammas poistettiin. Julma mies piikitti sinne tänne, ähki ja tökki taltoillaan, hirveillä hohtimilla ähelsi ja kirosi sekä isommalla poralla jyristeli. Melkein tunti meni. Hikeä pyyhkien tuumi lopuksi, että "olipa tiukalla". Kait minä sen tunsin sanomattakin.

da Vinci vieköön

 Kävimme museolla katsomassa da Vinci-näyttelyn. Todella mielenkiintoinen. Yhden kuvan otin puolisalaa, kun en tiennyt, saako kuvata:

Kyseessä videoesitys lentämislaitesuunnitelmista. Erittäin mukava oli kokeilla myös virtuaalilaseja.

Kävin sisaren luona Jyväskylässä kirjoja viemässä. Samalla löysin kaksi uutta Sapoa, joten nyt Sapo-lukumme on 360. Puuttuu enää 99.

Numerot ovat 231 ja 80.

Sapo-luku 358

 Menimme kirpputorille nimeltä KIRPPARILLA. Pariin vuoteen emme ole paikalla käyneet. Paikka oli epäsiisti, ahdas, ihmisistä puolet haahuilli maskitta ja myytävä tavara oli roskaa. Emme mene uudestaan, ennen kuin korona-aika on ohi.

Vieressä on erittäin tilava ja siisti SPR:n Kontti. Tällä kertaa sieltä löytyi Sapo nro 224, Matti Hällin tuplakirja Murha meren rannalla ja Sopimatonta kuolla yliopistolla. Tämä oli 358.s Sapomme. Vielä pari, niin viimeinen sata alkaa.

Molemmat olen lukenut vanhoina yksittäiskappaleina, kait HH:n tuomina, rantamökillä.

Hypnoosia, hyppyjä ja mätä viisaudenhammas

 Ostin Huutonetistä kirjan. Kotimaisen fantasian hylly rikastui taas yhdellä teoksella. Vielä pitää lukeakin tuo.  Nimimerkin takana Leo Anttila ja Olli Wuorinen. Hypnoosilla kuulemma pelataan, ja korkeat ovat panokset.

 

Yhden kirjankin sain luettua loppuun: (Kansipaperiton vaihtohyllykirja, joten kuvaa ei ole)

120 . MacLean Alistair: KUOLONHYPPY §§

260 s. Wsoy 1975 5.p YK

Kehnohko kuvaus antimateriakaavan noudosta rautaesiripun takaa. Paitsi että asiatiedot ovat puppua, juonessakaan ei ole kehumista. Tökerö lempi lepattaa ja trapetsit keikkuvat.

**************'

Hammaslääkäri tohtoroi toista tuntia suussa, eikä sekään vielä riittänyt. Maanantaina suukirurgi poistaa viimeisen viisaudenhampaan.  

Ja torstaina pitää viedä sisarelle autolastillinen kirjoja luettavaksi.