Luin:
121. Waltari Mika: IHMISEN ÄÄNI nöyryys – intohimo §§
228 S. Wsoy 1979 5.p AV
Hieman petyin tästä teoksesta. Alkukappaleiden jälkeen en lukenut mitään minulle uutta, minulle tuntematonta. Kirjassa on katkelmia Mikan kirjoista ja joitain vähemmän kiinnostavia ajatuskulkuja, selvästi pakolla kirjoitettuja.
122. Stout Rex: OVIKELLO SOI §§§
219 s. Wsoy 1990 2.p (Eila Pennanen) Sapo 80 YK
Selväsanainen kertomus murhasta, syyllisyydestä, FBI.sta ja paikallispoliisista. Pysyin hyvin kärryillä viimeiseen sivuun asti, murhaajankin tunsin. Sitten tipahdin kyydistä. Kuka soitti Wolfen ovikelloa? No, eipä soittajakaan päässyt sisään.
 |
123. Sala Tauno: SALAOPPEJA, RAHAA JA RAKKAUTTA §§§
176 s. Kansanvalta 1925 YK
Salanimen takana Leo Otto Anttila ja Olli Ant-Wuorinen. Yllätyin, teksti oli sujuvaa, juoni pysyi kasassa ja niin fantasiaa kuin jännitystäkin riitti. Edes lemmenlieskat eivät kovin lapsellisesti leimunneet. Paha mies oli paha, ja hyvä (hypnoositiede)mies sai vuorineuvoksen tyttären vaimokseen, ja vaimon kautta kohtapuoliin vuorineuvoksen omaisuuden. Olihan vanhus jo kuusikymmenvuotias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti