Vanhoja sanomalehtileikkeitä

 Kävin sisaren luona Jyväskylässä. Menimme tavaroita läpi ja löytyi pari minua koskevaa juttua.

Yllä oleva Helsingin Sanomista. Aikanaan Kerkkoon Urheilijoista ei kukaan vastannut kirjoitukseen, mutta kyllä tuomarit olivat asiansa osaavia ja hyppäsin ihan oikein tuon tuloksen. Tuohon aikaan voitin kolmesti Uudenmaan piirin mastaruuskisoissa (Vauhditon kolmiottelu) hopeamitalin ja Porvoon mlk:n kisat voitin, kuten myös oman seuran mestaruudet aina kun mukana olin.
 

 Tämäkin Hesarissa, uutisessa on vikaa - emme olleet tiellä vaan auto tuli Heikin auton jälkiä perässä pellolle ja törmäsi sekä autoon että meihin. Sairaalareissu kesti kuukauden, sairausvapaa puoli vuotta.  Kolari tapahtui vuonna 1966.

Outoa ja vähemmän outoa

LUIN:

32. Valoaalto Kaarina: MYSTIKKO

99 s. Art House 1988 YK

Tämä mystillinen teos oli niin mystillinen, että se jäi minulle mysteeriksi.

 

33. Havaste Paula: KYMMENEN ONNEN ANNA §§§½

391 s. Gummerus 2004 3.p YK

1500-1600-lukujen vaihteessa luonnonuskoinen Anna joutuu naimisiin änkyräkristillisen miehen kanssa. Mies kieltää luonnonyrttien käytön, kunnes kituu kuolemaisillaan rukouksineen ja Anna saa suoyrttejään keräillä ja parantaa ukon. Kuoleehan ukko lopulta ja piankin Anna saa paremman miehen tilalle. Lapsilauma karttuu ja Anna elelee onnen aikojaan loitsujensa kera kunnes koittaa kymmenes onni ja nainen vetää viime henkäyksensä pihlajansa luona. 

 

34. Nykänen Harri: PUOLI VOLTTIA KERIEN §§½

223 s. Wsoy 2003 YV

Novellikokoelma, joka tasaisesti heikkenee loppuaan kohden päätyäkseen typerään Raid-juttuun.

 

Parta olkoon.

 Saatuani rokotuksen uskaltauduin parturiin. Taitava nainen saksi lattialle melkoisen karvakasan. Partaan en antanut koskea. Komea, tuuhea ja tumma parta komistaa miehen.

 

Kevät sulattelee lumia. Kannonkoski odottaa. Tai paremminkin minä odotan Kannonkoskea.

Rokotus ja mystiikkaa

 Kävimme koronarokotuksen saamassa. Kaikki sujui sujuvasti ja jopa etuajalla. Samalla annettiin vahvisterokotuksen aika, kesäkuun 14. Rokote on Pfitserin tuotantoa, tuon nimistä.

 

Samalla reissulla hain Kirja- ja lehtilinnasta Kaarina Valoaallon fantasiateoksen Mystikko viidellä eurolla. Tämä pienensi samalla puutoslistaani.

Nyt uskallan hyvinkin lähteä viikon kuluttua Jyväskylään, tosin omalla autolla enkä junalla. Samalla saan vietyä ison kassillisen lukemista sisarelle.

Luettua, myös törkyteos Virosta mukana.

 Luin:

 

29. Hare Cyril: KUOLEMA JA KALAMIEHET §§§

261 s. Wsoy 1991 (Irmeli Ruuska) Sapo 349 YK

Meikäläiselle outoa kalastusmeininkiä ja murhakin sotkee asioita. Kaloja nousee ja tehtailijan leski ei huolinutkaan vapamiestä puolisokseen.

 

30. Metropoliitta Panteleimon: SÄRKYNYT SYDÄN §§

176 s. Myllylahti 2018 YK

Kovin kökkö kertomus poliisinleski Urhosen uusista seikkailuista. Tokko näitä lukisin, jos kirjoittaja olisi joku muu.

 

31. Raud Mihkel: SININEN ON SINUN TAIVAASI §

270 s. Like 2011 (Jouko Vanhanen) AK

Väkivaltamässäily, jossa tekijä, väittäköön mitä muuta tahansa, tunnustaa kunnioituksensa terrorismille ja ennen kaikkea Ulrike Meinhofille. Takakannen mukaan teksti ”vetää suun usein hymyyn”. Koska en ole aivoton sadisti, hymyilemättä jäi.

 *********

Maanantaina on tilattu aika koronarokotukseen. Yhtä merkkiä (Astra Zeneca)  ei nyt saa pistää, toivottavasti toista (PfitserBiontech) riittää meillekin. 

Loppuviikosta ehkä uskallamme lähteä pitsalle. Jopa matkalle Varkauteen? Ja riähkälle.

Sekalaista luettua

 Luin:

 

26. Lehtolainen Leena: VEREN VIMMA §§§

303 s. SSKK 2004 YK

Pari rallikuskia ajelee kovaa, venäläinen mies loikkaa Porkkalan miehitysalueelta Suomeen, komisariolla on kotiongelmia ja eräs vanha äitimuori posauttaa tunnottoman naisreportterin hengiltä. Lehtolaisella on, etenkin lopussa, vauhti päällä.

 

27. Kupiainen Kerttu: VENEEN VANA §§½

195 s. Wsoy 1962 YK

Runoilija Unto Kupiaisen toinen vaimo kertoo miehensä runorustailusta ja perheen elämästä etenkin kesämökillä Kesälahdella. Miehestä on vähän tietoa missään. Hän syntyi 1909 ja kuoli 1961, mutta mistään en löydä tietoa, miten hän, nuorehko mies, kuoli. Henkilökuvakin tuntuu kovin siloitellulta, vaikka en juorupuheisiin (juoppo pukki?) uskokaan.

28. Finne Jalmari: SYSMÄLÄINEN §§

256 s. Otava 1926 AK

Soturi Arvid menee naimisiin, lähtee sotimaan, rakastuu vilkaisulla johonkin neitoseen, joutuu kommelluksiin, matkaan liittyvät haavuri ja mieheksi pukeutunut nainen, lopuksi nainen osoittautuu olevan sekä miehen pikavilkaisurakkaus että hänen vihitty vaimonsa. Tietysti tämä on filmattukin.

AHONEN JA SYVIÄ MATKOJA

 Erkki Ahosen (1932 Kiuruvesi - 2010 Turku) tuotannossa tieteiskirjallisuus on paljonkin koko ajan taustalla. Mm. Jeesuksen elämää kuvaa tunnistettavasti romaani Kiviä vuoret. Seuraavat kolme teosta ovat puhdasta scifiä.

 

Ahonen Erkki: PAIKKA NIMELTÄ PLASTON ***

205 s. Gummerus 1968 AV

Kirjailija kuljettaa päähenkilönsä suolta löytyvällä avaruuslaivalla planeetalle, jonka asukkaat ovat degeneroituneet alhaiselle tasolle. Aikanaan käynttin saatettu koneisto pitää homman pyörimässä vuosisadasta toiseen. Ahonen kuvaa kyllästymiseen asti omia mielipiteitään ihmiskunnasta, sen elämästä ja tulevaisuudesta. Kaikki kiteytynee lopussa olevaan lauseeseen: Maata ei pidä mennä niin kauan kuin kaljaa kestää (s. 200). 

 

 

 

Ahonen Erkki: SYVÄ MATKA  §§§§

160 s. Gummerus 1976 YV/YK

Takakannen mukaan ollaan avaruusmatkalla. No, käsitin, että matka tehdään mielen syvyyksiin, mahdollisesti ei liikuta minnekään. Mitään helppoa tajuttavaa teksi ei ole. 

Ahonen Erkki: TIETOKONELAPSI §§§§

150 s. Gummerus 1972 YV

Kyborgista tässä on kysymys. Menehtyneen naisen sikiöstä irrotetaan aivomassa ja liitetään ulkoisiin piuhoihin. Tarkoitus on estää sisäerityksen vaikutus ajatteluun. Tekele kehittyy, oppii tajuamaan ja yhdistetään tiedostojen avulla maailmaan. Pyrkii myös vaikuttamaan maailman menoon. Osaa keskustella ns. hoitajansa kanssa. Valitettavasti keskustelut ovat Ahoselle tyypillisesti hankalia ymmärtää. Lukijassa siis vika.

 

 

Tsasouna ja utopia

 Kahlasimme kinttupolkua pitkin Toivalan tsasounalle, oli siitä joku toinenkin kulkenut viime lumisateen jälkeen. Otin kuvan, johon vaimo ei ehtinyt. (Miksi ottaa kuvia usein kuvatusta kohteesta, ellei siinä ole mukana mitään henkilökohtaista?)

Viimeisen vuoden aikana olen käynyt kaksi kertaa kirkossa - molemmat kerrat hautajaisissa laulamassa. Nyt on menossa suuri paasto, palveluksia on miltei päivittäin (osallistumisrajoituksin jne.) ja katumuksen sakramentissakin pitäisi käydä. Korona sotkee elämää.

Monena vuonna olemme käyneet ensimmäisen rantamökkireissun tekemässä maaliskuun lopulla. Nyt on lunta niin paljon, että hyvä jos huhtikuussakaan tulee käytyä. Ehkä sentään yritämme pyörähtää Varkaudessa, varovasti kahvilla, syömässä ja kirjaston vaihtohyllyn tarkistamassa.

Henkilökohtaisesti haluaisin panna metsämökinkin jonkinlaiseen kuntoon. Pihatie pitäisi ojittaa jotta pihaan pystyisi ajamaan. Jonkinlaista aukkoakin pitäisi pihaan raivata, ja avata tie saunalle. Korjata rikkinäinen ikkuna jne. Saattaa olla, että ikä tulee vastaan ja mökki saa ränsistyä edelleen.

He kertoivat ja minä luin

 Luin:

 

25. Rislakki Ensio (toim): ME KERROMME ITSESTÄMME

432 s. Otava 1946 YV

65 suomalaista kirjailijaa on kertonut jotain itsestään. Kovin monin tavoin ovat kirjailijat tehtävän ymmärtäneet ja hauska oli tätä sillisalaattia lukea. Suurin osa kirjailijoista oli minulle tuntemattomia, katselin useista wikitietoja. Esipuheessa luvataan toinenkin osa, mutta ei tainnut ilmestyä. Isäni sai tämän kirjan Kivijärven opettajayhdistykseltä siirtyessään opettajaksi Ruotsinpyhtään kunnan Vastilan kylään. Olin tuolloin kaksivuotias.

 

 

 

 

Hallina, joskus Hornanlinnana ja oikeasti Ruth

 Rudolf Rikhard Ruth  kirjoitti salanimellä H. R. Halli tieteiskirjallisuutta. Myös dekkareita mies julkaisi, mm. nimimerkillä Rikhard Hornanlinna. Rudolf oli monessa mukana keilapoikana, konttoristina, kirjeenvaihtajana, tekstaajana, yksityisetsivänä ja rikollisena (tuomio kiristyksestä).

Ainakin näissä on fantasia-ainesta:

  Halli H. R.: MUSTA TOHTORI *

165 s. Ahjo 1920 YV/YK

Tohtori kehittää aineen, jonka avulla voi vaikuttaa telepaattisesti toisiin ihmisiin. Tökerö kertomus tökeröistä ihmisistä. Edes naurettavuuksiin asti ei mennä, että pääsisi ivailemaan. Kaitpa tämä saa fantasiahyllyssä pysyä. Oma.

Halli H. R (Rikhard Ruth).: NELJÄNNEN ULOTTUVAISUUDEN MIES **

203 s. Otava 1919 YV

Alkupuoli on hyvinkin kiintoisaa luettavaa. Seinien läpi kulkeva, haavoittumaton mies komentelee muut ihmiset kilteiksi. Kun homma laajenee koko maailmaa koskevaksi, sotaa käydään liian kanssa. Päähenkilö Tuomas Persson on valistunut itsevaltias, jonka kohtaloksi lopulta koittaa rakkaus. Niinpä pääsevät sotaherrat taas vapaasti uljaita tappohommiaan tekemään. Oma.

Halli H.R: VIIDES JA VIIMEINEN UHRI ***

265 s. Karisto 1942 YV

Lähinnä poliisiromaani, jossa tieteispuolelle teoksen painaa murhatapa – keino murhata ihminen keskeyttämällä hänen ”elintoimintansa” tietynlaisella eristämisellä. Poliisi on letkeä tyyppi ja eräänlainen keksijä Kosmos Killinen veikeä kylähullu. Ei Kosmos ketään tapa, vaan tohtori Mauro. Syy jäi minulle epäselväksi, ellei sitten tappanut kokeilumielessä. Oma.

Halli H.R.: VIIMEISELLÄ HETKELLÄ **

335 s. Jalava 1985 (1922) 2.p YV/YK

Maapallo kuumenee. Kirjan mukaan syynä suistuminen kohti aurinkoa, saman taitaa tehdä ilmastonmuutoskin. Menin sekaisin nimissä jotka muistuttivat liikaa toisiaan. Enkä pysynyt mukana tapahtumissakaan. Tämä ei siis ole vanhusten teos. Maapallon loppuhan tästä kaikesta vöyhkämisestä seurasi. Oma.

 

Kanarian saarilla, luettuna

 Lukuhommissa:

 

22. Greene Graham: VIIMEINEN SANA JA MUITA KERTOMUKSIA §§§

171 s. Tammi 1991 (Elina Kahla) YK

Pari novellia (Viimeinen sana, Mies joka vei Eifel-tornin) ovat rehellistä fantasiaa. Novelleja on vuodesta 1929 vuoteen 1988, joten laajasta valikkoimasta on kyse. Tunnustan tuntevani huonosti Greenen tuotantoa.

23. Mäkelä Juhani: ENTÄS JOS SITTENKIN? §§½

237 s. Wsoy 2001 AV

Alaotsikko ”Vaihtoehtomuistelmani”. Mäkelä kertoo pätkittäin elämästään ja jatkoksi, mitä olisi voinut silloin tapahtua toisin. Sujuvasti kirjoitettua kevyttä ajanvietettä, mikä olisi päässyt fantasiahyllyyn, jos olisi julkaistu viime vuosituhannella.

24 Kokko Yrjö: HYVÄN TAHDON SAARET §§§

317 s. Wsoy 1953 AK

Kokko matkusti tyttärensa kanssa Kanarian saarille. Muutaman kuukauden reissu oli vähän toisenlainen kuin nykymatkat. (Olen käynyt Kanarialla kaksikymmentä kertaa, joten teosta oli mukava lukea.) Franko oli vallassa ja härkätaisteluja kuvattiin. Veneellä matka saarelta toiselle kesti ainakin yön yli. Erilaisilla vehkeillä kierrettiin saaria sisämaasta ja rannoilta. Kuvituksena on suttuisia kirjoittajan itse ottamia kuvia. Toivon pääseväni vielä kerran noille veikeille saarille.

 

Faron majakalla olen usein käynyt, ensimmäisestä Kanarianmatkasta alkaen. Ei sinne sisälle päässyt.

Kirjoja ja lunta

 Kävimme Elävässä kaupassa (kierrätyskeskus). Ostimme neljällä eurolla kirjoja.

Sapo-sarjasta mukana on meiltä puuttunut Christien Kuolema ilmoittaa lehdessä (79). Sapo-lukumme on nyt 347. Muuta huomattavaa:  Paasilinnan Liikemies Liljeroosin ilmalaivat sekä Ihmiskunnan loppulaukka. Molemmat 2000-luvulta. Vielä Finnen Sysmäläisiä, Sariolan Hurjan pojan laulu (sisarelle, meillä mökin hyllyssä), Kawabatan Kioto, Oksasen Henkivartija (fantasia herroille, omana on),  Lehtolaisen Veren vimma ja Dorothy Saundersin parhaat. Yhteensä kirjoja 14 kpl.

****

Sää on keväisen lämmin, on maaliskuu. Pahimmillaan lunta kertyi piha täyteen, eikä hetkessä sula.