MYYTILLISTÄ ELÄMÄÄ

 Hain matkahuollosta kirjan Myytillisiä tarinoita, toimittanut Lauri Simonsuuri ja kuvittanut karmeilla kuvilla Erkki Tuomi. Teos on vuodelta 1947.  Kirja kuuluu fantasiahyllyyn. Palaan asiaan luettuani tarinat.

Ostimme tiskikoneen ja tuonnin, asentamisen ja vanhan poisviemisen. Tuonnille annettiin aika - eilen iltapäivällä. Eipä konetta kuulunut eikä kukaan edes soittanut. Powerille ei ollut edes minkäänlaista toimivaa puhelinnumeroa ja chatissa oli kymmenen ihmisen jono. Tänä aamuna mies soitti ja sanoi tuovansa koneen joskus päivän aikana. Riemastuin, ja ressukka toi sitten koneen kymmenen jälkeen. Koepesu teki puhdasta jälkeä. Koneen voisi ohjelmoida yöpesuun halvan sähkön aikaan mutta pari pesua viikossa riittää, meillä ei ole pörssisähköä ja naapuri on vuorotöissä ja nukkuu koska sattuu. Vaikka kone on hiljainen, saattaa se yön  pimeydessä kuulua. Koneen tultua kävimme pitsalla MiraMarissa. Syömme mukaan otettuja  pitsanloppuja vielä ainakin yhtenä päivänä, sen verran isoja ne ovat.

SAMMON ARVOITUS

 Luettu:

150. E. N. Setälä: SAMMON ARVOITUS

650 s. Otava 1932 AK

Painava teos, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Teosta piti lukea tuen avulla selkä suorana. Tämä on täydellisin koskaan tehty tutkielma Kalevalan Sampo-tarusta. Luin kirjan erittäin huolellisesti, samalla etsien muualta uudempaakin tietoa. Mutta ei asiasta ole tämän selvempää saatu. Mikä siis oli Sampo? Pohjantähti pysyy taivaalla paikallaan ja taivaankansi, ”kirjokansi”, kiertää sitä. Oletettiin, että Maailmanpatsas pitää taivaankantta paikoillaan akselina, ja akselin päässä on kultainen naula, Pohjantähti. Sen allako Sampo lie? Setälä etsii konkreettista selvyyttä lähinnä kielitieteellisin keinoin. Sanat ja myös tarkoitus muuntuvat kulkiessaan kansanrunoudessa paikasta toiseen, suusta suuhun. Ehkä pitäisi myös harkita alku- ja loppusointujen vaatimuksia sanoihin ja niiden muotoihin. Selvyyttä Samposta esineenä ei tule, lienee kyseessä allegoria kaikesta hyvyydestä, vauraudesta ja rauhallisista oloista.

 (Teos pääsee kunniapaikalle fantasiahyllyyn Juhla-Kalevalan ja Kuva-Kalevalan rinnalle.)

 

Kapinaa, rikoksia ja pesukone.

 Lukuhommissa:

 

144, London Jack: ELSINOREN KAPINA §§§

339 s. Otava 1938 2.p (Tauno Nuotio) YK

Luin tämän nuorena. Muistin kapinaosuuden paljon pitemmäksi, mutta etupäässä kuvataan matkaa purjelaivalla Kap Hornin ympäri. Lempi leiskahtaa ja purjeet paukkuvat. Aikaansa nähden rasismia ei ole niin paljon kuin voisi kuvitella. Toki herrat ovat herroja ja roskaväki luuhaa omillaan. Kapina päättyy nälkään, roistot pannaan linnaan ja nuoripari purjehtii eteenpäin uuden miehistön kanssa Seattleen.

145. Christie Agatha: KYMMENEN PIENTÄ NEEKERIPOIKAA §§§§

225 s. Wsoy 1996 21 p. (Helka Varho) Sapo 343

Vetävä kirja, pakko tälle on rutkasti pykäliä antaa, vaikka kaiken tiesi etukäteen niin kirjoista kuin elokuvistakin. Onneksi tässä on vielä vanha kunnon nimi, rasismi asuu lukijan mielessä eikä perinnesanassa.

146. Jokinen Seppo: VILPITTÖMÄSSÄ MIELESSÄ §§

280 s. Karisto 2006 6.p YK

Väsähtänyt Koskis-kirja joka pyörii liikaa henkilökunnan omien ongelmien ympärillä. Syrjäytynyt nörtti sotkee elämänsä hölmöyttään ja maahanmuuttaja tappaa vaimonsa suomalaiseen tapaan. Lisäksi komisariuksen entinen vaimo kitisee nurkissa. Ja Tammerkoski pauhaa.

147. Lindgren Astrid: YKSTISYISETSIVÄ KALLE BLOMKVIST §§

148. Lindgren Astrid: KALLE MESTARIETSIVÄ §§§

149. Lindgren Astrid: RYÖSTETTY RASMUS JA MESTARIETSIVÄ §§§

454 s. Wsoy 2002 5.p (Laila Järvinen) AK

Kokoomateos, jossa kaikki mestarietsivä-kirjat. Luin ne pienenä useaan kertaan, ja ihme kumma, vielä vanhuksenakin niitä oli hauska lukea. Valkoiset Ruusut ja Punaiset Ruusut kisailevat keskenään ylimpinä ystävinä ja vihollisina, ja sivussa tulee ratkottua jalokivivarkaus, kiristäjän murha ja maanpetos. Ja tuhannet ja tuhannet sielut käyvät kuolemaan ja kuoleman yöhön.

 

***************

Tiistaina tuodaan meille uusi tiskikone. Edellinen lopetti sopimuksensa. Sattui olemaan Mustaa Viikkoa, joten koneesta sai 200 euron alennuksen. Tarkistin netistä, on se oikea alennus. Joku tulee myös samalla asentamaan koneen ja vie vanhan mennessään.

Kivinen kaupunki ja wanha mylly

Lounas trattoria Wanhassa Myllyssä. Erittäin kelvollinen. Pyrimme käymään kerran kuussa täällä, kaksi kertaa Skillassa ja kerran pitsalla. (Kotuksen mukaan pitsa eikä mikään pizza)

 Täältä menimme Puijonkaakson ostoskeskukseen, vaimo haki leipomosta leipää ja pullaa ja itse otin kirjaston vaihtohyllystä kolme kirjaa. Harvoin vaihtohyllyistä esperantonkielistä kirjallisuutta löytää, mutta nyt nappasi. Löwensteinin kirjassa on jopa tekijän nimikirjoitus. La ŝtona urbo on eräs viime aikojen tunnetuimpia esperantoksi kirjoitettuja kirjoja. (Tarkasti ottaen tekijä on kääntänyt oman englanniksi kirjoitetun teoksensa.)

 Otin nuo pari Sapoakin, vaikka ne meillä jo on. Menevät henkilökohtaiseen vaihtoon sukulaispiireihin.

10 PIENTÄ N-POIKAA

Luettu:

 

142. Sanders Lawrence: McNALLYN SALAISUUS §§§

304 s. Gummerus 1993 2.p (Heikki Salojärvi) AK

Vetävä kertomus umpirikkaan McNallyn pojasta joka avustaa isäänsä tämän asianajotoimistossa. Väärennetyt postimerkit varastetaan, murha tehdään, mies hukuttautuu ja pari ihmissuhdetta rikkoutuu mutta ainahan sitä kultapojulle uusi heila läheltä löytyy. Ihme, ettei tästä jäänyt kovinkaan imelä jälkimaku.

143. Christie Agatha: BERTRAMIN HOTELLISSA §§§

201 s. SSKK 1988 (Simo Mäenpää) AV

Eroaa sen verran Tv-Marblesta, että mielelläni luin jutun. Missillä on kirjassa kovin pieni osuus, joten juoni rakentuu vanhan poliisin ympärille. Eikä hienostunut hotelli ole lopulta kovinkaan moitteeton majoitusyritys.

**************

Elävästä kaupasta ostimme Sapon, Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa. 21. painos vuodelta 1996 (1939). Nykyään kirja kulkee höpsösti nimellä Eikä yksikään pelastunut. 

Sapo-luku on nyt 372.

KUVA-KALEVALA Aarno Karimon kuvin

 Kalevala on taatusti  kotimaista fantasiaa. Siksi hankin noin viikko sitten Juhla-Kalevalan Gallen-Kallelan kuvituksella, ja nyt eilen Kuva-Kalevalan, jossa kuvituksen on tehnyt Aarno Karimo.

 Tässä tekstit on jaoteltu toisin kuin muissa Kalevaloissa, joita olen nähnyt. Muoto miellyttää minua. Ja koska teksti on selvän helppoa fraktuuraa, lukeminen sujuu kuin savupirtissä. Seuraavan kerran, kun luen Kalevalan, luen juuri tämän.

Rottia ja roistoja

 Luettua:

 

140. Kanto Anneli: ROTTIEN PYHIMYS §§§§

408 s. Gummerus 2021 5.p AK/YK

Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon maalataan seinämaalaukset 1500-luvun alkupuolella. Osa maalaajista putoaa telineilta ja kuolee tai vammautuu. Loppuun työn saattavat Andreas ja Pelliina, nuori ensikertalainen tytönhupakko. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu ja teosta oli hyvin miellyttävä lukea. Kuvat ovat tänäkin päivänä kirkossa nähtävillä, mutta oikeasti maalaajista ei tiedetä mitään. Hyvin olisi voinut näinkin tapahtua.

141. Sariola Mauri: PIENI ANOO ISO SANOO §§

192 s. Gummerus 1981 YK

Kovin sariolamainen kertomus rikoksesta ja ratkaisusta. Ei tämä ihan looginen juttu ole mutta ei Sariolalle yleensäkään ole uskottavuus ominaista. Tarinassa on vitkuttelua ja veivailuja, jotta sivuja on saatu tarpeeksi aikaisesksi. Suurrikollinen ”Uranus” sopisi paremmin suntioksi kirkkoon, mutta ei hän pahimman tekosen takana olekaan vaan jäljittelijätrio. Kappas kun soveliaasti kaksi kuolee pankkiryöstössä, niin kuin olivat pahulaiset suunnitelleet.

 ********************

Hattulan Pyhän Ristin kirkon kävijämäärä on moninkertaistunut Anneli Kannon teoksen seurauksena. Menen itsekin, jos suinkin osun paikalle.

Kun Boris vielä eli, luimme mm. Sarioloita ja Iijoki-sarjaa. Yleensä haukuimme niitä mutta hellyydellä. Toki vieläkin jatkan molempien lukemista, mutta jotenkin hommasta on mennyt maku.

Kirjoja hankittu

 Kävin neljä yötä kylässä sisaren luona Jyväskylässä. Ostin mm. kaksi kirjaa Jyväskylän Vanhasta Antikvariaatista.

Kalevala Akseli Gallen-Kallelan kuvituksineen menee fantasiahyllyyn. On minulla toki yksi Kalevala ennestään suomeksi B. Landströmin kuvittamana ja toinen esperantoksi Johan Edward Leppäkosken loistavasti kääntämänä. 

Sariola täydentää rantamökin kokoelmaa. Kokoelmassa on nyt 76 teosta.

Vaimo osti poissa ollessani Sapon:

Sapon numero 103, ja meidän 371. Sapo-kirjamme. Vaimo maksoi tästä 0,50 euroa. Netissä pyytävät noin 35 euroa, joten onnistunut ostos.

Lunta, ikävä kyllä

Satoi ensi lumen. Tosin tämä näkyy sulavan pois huomiseen mennessä. Joutaa häipyä. Inhoan ihan vilpittömästi lunta. Ja talvea.

 

Kuva on otettu aamuvarhaisella keittiön ikkunasta ulkovalon loisteessa. Tiistaina lähden pariksi päiväksi Jyväskylään.

Pirita ja lounas

 Olen viime aikoina lukenut suomalaisten naisten kirjoittamia kelvollisia romaaneja. Tässä taas yksi:

139. Utrio Kaari: PIRITA §§§§

429 s. Tammi 1999 8. uud. p. AK

Pirita syntyy pikkuaatelinaiselle munkin äpäränä, joutuu orjaksi, elää vaihtelevan elämän Novgorodissa ja Karjalassa, synnyttää lapsen köyhälistö-Borikselle ja ottaa pari ottolasta ja lopuksi vapaana naisena avioituu kunnollisen miehen kanssa. Epäuskottavasti jopa palaa aviovaimona asumaan kartanoon, jossa oli syntynyt. Viihdettä, mutta kelvollista sellaista.

 

Työn alla on vielä Anneli Kannon Rottien pyhimys, joka tuntuu mainiolta. Kesken on toki kuusi muutakin kirjaa, eri lukupaikoilla.

Kun metsämökki myytiin, myyntikulujen jälkeen (Kauppakirjan teko ja virallinen kaupanvahvistaja) jäi sen verran yli rahaa, että kävimme Skillassa syömässä lounaan. 

Kiviharju, loppunäytös

Metsämökki, eli Kiviharju, on myyty. Lopulliset paperit tehtiin tänään, ja kaikki tarpeelliset maksut on suoritettu. 

Vielä viimeinen kuvapari:

 

Luin:

138. Tabet Sirpa: HÄMÄRÄN LAPSET §§§

285 s. Otava 1997 YK

Suomalaiseen kaukaiseen menneisyyteen sijoittuva kertomus kyläyhteisöstä ja salaperäisestä lapsesta, joka ilmestyy metsästä. Muinaisusko sekoittuu elämäkulkuun monin tavoin, pedot ulvovat ja murhakin tapahtuu. Liippaa läheltä fantasiaa mutta ei  pääse ko. hyllyyn.