Luettua:
140. Kanto Anneli: ROTTIEN PYHIMYS §§§§
408 s. Gummerus 2021 5.p AK/YK
Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon maalataan seinämaalaukset 1500-luvun alkupuolella. Osa maalaajista putoaa telineilta ja kuolee tai vammautuu. Loppuun työn saattavat Andreas ja Pelliina, nuori ensikertalainen tytönhupakko. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu ja teosta oli hyvin miellyttävä lukea. Kuvat ovat tänäkin päivänä kirkossa nähtävillä, mutta oikeasti maalaajista ei tiedetä mitään. Hyvin olisi voinut näinkin tapahtua.
141. Sariola Mauri: PIENI ANOO ISO SANOO §§
192 s. Gummerus 1981 YK
Kovin sariolamainen kertomus rikoksesta ja ratkaisusta. Ei tämä ihan looginen juttu ole mutta ei Sariolalle yleensäkään ole uskottavuus ominaista. Tarinassa on vitkuttelua ja veivailuja, jotta sivuja on saatu tarpeeksi aikaisesksi. Suurrikollinen ”Uranus” sopisi paremmin suntioksi kirkkoon, mutta ei hän pahimman tekosen takana olekaan vaan jäljittelijätrio. Kappas kun soveliaasti kaksi kuolee pankkiryöstössä, niin kuin olivat pahulaiset suunnitelleet.
********************
Hattulan Pyhän Ristin kirkon kävijämäärä on moninkertaistunut Anneli Kannon teoksen seurauksena. Menen itsekin, jos suinkin osun paikalle.
Kun Boris vielä eli, luimme mm. Sarioloita ja Iijoki-sarjaa. Yleensä haukuimme niitä mutta hellyydellä. Toki vieläkin jatkan molempien lukemista, mutta jotenkin hommasta on mennyt maku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti