Pakoa ja hiljaisuutta

 Luin:

 

16. Adema Tjeerd: DEKKINGA FUĜAS §§½

220 s. DEF 1957 (F. Faulhaber) YK

Alankomaalainen viihderomaani, mainiota ajankulua. Uskomattomia ovat tapahtumat. Apteekkari luulee tappaneensa inhottavan tätinsä, pakenee, omii liikenneonnettomuudessa ruhjoutuneen sanomalehtimiehen identiteetin, elää ja rakastuu, jää kiinni mutta täti olikin jäänyt eloon, mies menee hellunsa kanssa oikeassa hahmossaan avioon ja aurinko paistaa.

 

17. Tuomola Olavi: PROFESSORI LOHIKOSKEN KEKSINTÖ §§

187 s. Wsoy 1942 YK

Professori keksii äänenpoistolaitteen. Hänet murhataan ja laite varastetaan. Härvelillä poistetaan pankkiryöstön räjäytysten äänet, jolloin anastaminen on vaivatonta. Komissaari Somero joukkoineen selvittää rikoksen, ja keksintö toimitetaan Suomen armeijalle. Vapise Venäjä!

 

Kulunut polvi ja Noiduttu takki

 Polvihomma jatkuu. Gamma- ja tomografiakuvauksista ei polvikivulle syytä löytynyt, joten nyt polviproteesin pinnoite uusitaan. Se tarkoittaa sairaalareissua. Kunhan tekevät piakkoin, ettei kesä mene pilalle. Lääkäri arveli, ettei jono kovin valtava ole. 

Luin:

15. Buzzati Dino: NOIDUTTU TAKKI §§½

236 s. Basam Books 2020 (Leena Rantanen) AK

1970-luvulla luin esperantonkielisestä Sennacieca Revuosta novellin, joka jäi mieleeni. Nyt löysin sen suomeksi, tästä kokoelmasta. Novelli on nimeltään Seitsemän kerrosta. Kirjan jutut ovat kovin eritasoisia. Suomentaja on tehnyt kaiken muunkin mahdollisen, kansikuvaa myöten. Ehkä hänen olisi kannattanut tarkistuttaa suomennokset. 

 

Sotaa, rauhaa ja hautausta

Luin:

 

12. Leväslaiho Reino: SISSIVÄÄPELI §§§

293 s. Wsoy 1980 AV

Kyllä sotakirjoja lukee, kun niissä ei ole sotahurmaa eikä suurta paatosta. Sissiryhmä on lähetetty kauas Kuolan niemimaalle. Räjäytellään, uidaan vaatteet päällä kivääri selässä kilometrikaupalla (pah), kahlataan soita ja korpia, kuollaan ja haavoitutaan. Homma on hoidettava, kun käsketty on.

 

13. Huovinen Veikko: BAKULAINEN PAHVALA osa 2 §§§

360 s. Wsoy 2005 YK/AK

Huovisen lyhyet kertomukset-kokoelman toinen osa. Eri teoksista on kerätty toimittajan (?) mielestä parhaat tarinat. Mielellään näitä luki, tosin olen tainnut liki kaikki lukea jo aikaisemminkin.

 

14. Benedickt Marie: ROUVA EINSTEIN

356 s. Sitruuna 2020 (Kaisa Haatainen) AK

Mileva Maricin kuvitteellinen elämäkerta, joka tekijän mukaan perustuu mahdollisimman pitkälle tosiasioihin. Mikäli puoletkin on totta, Albert oli törkimys, joka varasti Milevan ideat ja matemaattiset työt, eikä edes antanut Milevan nimeä näkyviin missään julkaisussaan. Ihmisenäkin oli mies sovinisti oikein viimeisen päälle. Ehkä jutussa on perää, en mene takaamaan.

 

 ****************

Kävin pitkästä aikaa laulamassa hautajaiset. Vainaja oli 38-vuotias nainen. Hautauksen suoritti vasta vihitty Haminan piispa Sergei.  Onnittelin häntä ja kysyin, oliko jo ikävä Valamoon? Ei kuulemma ollut, mutta saattaa tullakin (Oli Valamon igumeeni pitkään).

Torstaina lääkäri soittaa, mitä polvitutkimuksissa on tullut ilmi. Sitä ennen yövalvonta jatkuu. Nykyisin herään kahdelta ja torkun päivät.

Hyvinvointialuevaalit ja campusta

Kävin äänestämässä. Äänestin naista, joka on käynyt läpi sukupuolenkorjauksen. Eli on nyt nainen ja elää rekisteröidyssä parisuhteessa nepalilaisen naisen kanssa. Siinäpä hatunnoston arvoinen täti, todella. Muuten olen sitä mieltä, että läänijako olisi pitänyt säilyttää.

Päivitys: Ehdokas jäi  valitsematta. Toki tiesin etukäteenkin.

Hankin kirjan, tulee postissa kunhan kerkeää: Tarasti: Professori Amforasin salaisuus, 1995. Saa paikkansa fantasiahyllyssä. 

 "Eero Tarastin esikoisromaani kuuluu ns. campus-romaanien lajiin. Se on eräänlainen postmoderni kehitysromaani, jossa pohditaan aikaa Euroopan jälkeen. Myytit ja filosofiat saavat siinä uusia, milloin vakavia milloin leikillisiä tulkintoja."

 

Päivitys 27.1: Kirja tuli pikavauhtia postitse.

Fantasiaa luettu ja gammakoneessa maattu

Luin: 9. Kivi Aleksis: VUORIPEIKOT 38 s. Otava 1947 YK Suomettaressa vuonna 1864 julkaistu fantasianovelli, joka perustuu kansantarinoihin. Itse kertomus käsittää puolet pikkukirjasesta, loppuosassa Oskari Nousiainen kertoo tämän tarinan muunnelmista eri puolella maailmaa. Itse juttu on goottilaisin kirjaimin, joka sopii hyvin tyyliin.

10. Kivi Aleksis: ALEKSIS KIVEN TARINOITA 126 s. Nide 1947 YK Kuvitus Matti Visanti Seitsemässä veljeksessä kerrotut tarinat, lisättynä kertomuksella Vuoripeikot, joka on ilmestynyt Suomettaressa v. 1864. Esipuheen laatijaa ei kerrota, ja Visantin kuvitus on tuhruinen. Hyvä lisä tämä isokokoinen teos on fantasiahyllyyn.

11. Welles H.G.: LA TEMPO-MAŜINO §§§ 140 s. Epoko ? (E. Amos) YK En ole Aikakonetta suomeksi lukenut, hyvä että nyt esperantoksi. Painovuotta ei ole merkitty, mutta kieli on vanhahtavaa, vaikkakaan virheitä kieliopissa ei ole. Elokuvan olen pari kertaa nähnyt, eikä kirjasta ole tallella juuri muuta kuin kuin itse aikakone ja Morlokki-nimitys toiselle tulevaisuuden rodulle.

*************** Aamulla kävin viimeisen kerran gammakoneessa kuvauttamassa luitani. Kysyin hoitajalta, kuinka arvokasta tällainen tutkimus on. Hän katsoi tiedostoista. Reilut 1200 euroa sairaalalle. Saa nähdä, minkälaisen laskun itse saan. Kannatan yleistä terveydenhoitoa, ja se on minua erinomaisesti hoitanut kohta kahdeksankymmentä vuotta.

Gammakuvaus ja lukupäiväkirja

 Menin aamulla keskussairaalaan. Odottelua siellä ja täällä. Lopulta käskettiin sisälle, otettiin verta yhdestä kädestä ja tyrkättiin kanyyli toiseen kyynärtaipeeseen. Jo piti toista tuntia odotella, kun siihen minun vereeni sekoitettiin säteilevää ainetta. Kahvit kerkesin juoda kanttiinissa ja pitkästyä kovalla penkillä. Sitten säteilyveri palautettiin minuun sen kanyylin kautta, hoitaja valmisteli homman mutta paikalle piti kutsua lääkäri painamaan pruutta pohjaan. Kas, taas odottelemaan. Jopa haettiin koneelle ja 47 minuuttia piti maata kääreissä liikkumatta. Tietenkin piti ruveta suonta vetämään mutta "kärsin ja unhoitin". Ensimmäisen kuvauksen jälkeen sai käydä kotona ruokailemassa. Toisen kerran kuvattiin taas, nyt ei suontakaan vetänyt. Eikä siinä kaikki. Huomen aamuna taas kuvataan, kolmannen kerran. Kait tutkivat, minne säteilyaineet kertyvät, kuulemma tulehduspesäkkeisiin. Jospa saisin polven kuntoon ja yöni nukutuksi.

 Siinä laite, jossa makailin. Keltaisella tarraliinalla vyötettiin ylävartalo paikoilleen. Jaloille oli toinen rensseli.

***********

Sain WH-painosta Juhan ystävällisesti valmistaman viime vuoden lukupäiväkirjan. Siitä kiitos.

 

Keijo ja Kökö -mainiot miehet

 Luettua:

 

6. Haarikko Harri (ja Hurtta Boris): HARRIHAARIKKOKIRJAT2021

Moniste 2022, WHH265, sisältää Hurtan kirjapäiväkirja-alun Rätinää ja paukahduksia. Boriksen lukemiset tapaturmakuolemaan asti. Boriksen päiväkirjat siis loppuivat tähän, samaa uhkailee omalta osaltaan Harrikin. Perukoon puheensa. Maailma on myllertynyt muutenkin tarpeeksi.

 

7. Lang Maria: KÄÄRMEET EIVÄT KUOLE §§½

227 s. Gummerus 2002 3.p (Mauno Suuronen) YK

Mies tuomittu syyttömänä murhasta. Pääsee vapaaksi ja palaa selvittämään tapahtumia. Muutama murha tapahtuu taas, ja Wijk selvittää sotkun. Entinen murhamies lähtee kävelemään auringonlaskuun puhtain otsin.

 

8. Olli (Väinö Nuorteva): HARMIN PAIKKOJA §§

180 s. Otava 1951 YV

Pakinoita, joista yksi on fantasiaa. Pakinassa TEHOKASTA puhutaan Helvetistä ja kierosta metkusta suomalaisia kohtaan. Muuten nämä jutut eivät suuresti innostaneet minua.

 

**************

Enolla oli pieni kaksikerroksinen talo Käpylässä. Hän piti vuokralaisia. Harmin paikka-kirjan antoivat enolle joululahjaksi Keijo ja Kökö (Kyösti),  jotka olivat  vuokralaisina pitkät ajat. Molempiin minullakin on ollut kautta aikojen hyvät suhteet. Kun pojat poistuivat työelämään ja avioihin, paikalle tuli opiskelijatyttö, josta sitten tuli vaimoni.

Marinaa, esperantoa ja Aleksis Kiveä

 Tänään minulla oli aika sairaalaan, gammakuvaukseen, että lopultakin saisin jotain selvyyttä vuosikausia vaivanneeseen polvikipuun. Särkylääkityksellä nukun kahteen, sitten otan lisää särkylääkettä ja saatan nukkua neljään. No, aamulla soitettiin: Ei ole henkilökuntaa, pysy kotona. Ovat tietenkin kaikki hoitamassa rokottamattomia tai saaneet sellaislta itselleen taudin. En kironnut soittajalle. Uusi aika saattaa tulla kuulemma joskus. Merdon.

PÄIVITYS 14.01:  UUSI AIKA ANNETTIIN SEURAAVALLE VIIKOLLE.

Luin:

4. Huovinen Veikko: BAKULAINEN PAHVALA Osa 1  §§§

403 s. Wsoy 2005 AK

Huovisen lyhyiden tekstien kokoelma. Mukana on kaikenlaista, jopa fantasiaakin. ”Viinankätkijät” on peräti teeveestä tuttu. Kokoelman nimi viittaa ruokalajiin, jota eräässä jutusa syödään. Nimi ei ole varmaan lisännyt myyntiä. 

 

5. Engholm Stellan: VIVO VOKAS §§§

180 s. Stelo 1946 YK

Engholm kirjoitti esperantoksi kolme kirjaa paikasta nimeltä Torento. Tämä on niistä viimeinen. Kirjassa kerrotaan tavallisten ruotsalaisten elämästä maaseudulla. Eräänlainen työväenhenkisyys leviää väestön keskuudessa, vaikka muutamat kiinnostuvat Hitlerin ajatuksista. Lähteepä eräs päähenkilöistä Espanjan sisällissotaankin, josta palaa pettyneenä kotiin. Lopussa teos syvenee rauhanaatteen puolesta taisteluun, ja muun hyvän lisäksi nuoriso opiskelee esperantoa iltakerhossa. Leppoisa juttu eikä suinkaan lapsellinen.

 ***********

Sain postitse kolme kirjaa fantasiahyllyyn:

 

Ensimmäisessä ovat Seitsemässa veljessä kerrotut tarinat, toinen sisältää kertomuksen joka on julkaistu Ssuomettaressa 1864. Molemmat kirjat on julkaistu 1947.

Ja vielä Tove Janssonia:

 

Tämä sisältää fantasianovellin Shoppaamassa.

Vuoden 2021 lukupäiväkirja - WHH248

 

 Viime vuoden lukupäiväkirja

Kirjakalmisto 2021

WHH248

1. Hurtta Boris: KALEERI UPPOAA

Herramoniste WHH 223 YK

Vetävä selvitys wanhan herran lukemisista ja vähän tekemisistäkin.

2. Mäkeläinen Tapio: TALLINNAN VANHAKAUPUNKI

352 s. Arktinen banaani 2019 AK

Erittäin yksityiskohtainen mainiosti laadittu matkaopas Tallinnan vanhimpaan osaan. Hyvin on minulle tuttu paikka, mutta paljon uuttakin opin unohdettavaksi. Tallinnaan on ikävä, kokona on pitänyt meidät poissa paikalta kohta vuoden ajan.

3. Ilf & Petrov: KAKSITOISTA TUOLIA §§§

332 s. Wsoy 1983 4.p (Silvanto/Konkka) YK

Jalokiviperintö piilotettu tuoleihin, jotka saavat jalat alleen. Tuolien perässä ryntäilee kaksikin porukkaa mutta rautatieläisten kerhohuone hommasta kostuu. Salaa irvaillaan neuvostovallalle ja turha murhakin tapahtuu. Muistin paremmaksi, ehkä muistin väärin.

4. Mäkelä Juhani: MÄKELÄN PARHAAT §§§

437 s. Wsoy 1996 AV

Pakinoita ja satiireja kerätty miehen laajahkosta tuotannosta. Ihmeellisesti joskus pilkahtaa sivuila suuri viisaus, jota ei ehkä arvokkaammanmallisista teoksista löydy. Viihdyin.

5. Skiftesvik Joni: PUHALLUSKUKKAPOIKA JA TAIVAANKORJAAJA §§§

236 s. Wsoy 1985 5.p YK

Lyhyitä novelleja, joista jotkut kiusaannuttivat. Tekstit muistin paremmiksi, vanhetessa mieltymykset muuttuvat. Tai muisti pettää. En muistanut kokoelmaa näin synkäksi.

6. Okker Jaakko: HERRAN PELKO ON HERRAN ALKU §§

120 s. Otava 1976 AK

Isokokoinen teos jossa poliittisia pakinoita. Karin runsas kuvitus on pääasiana – kannessakin on vain Karin puumerkki.

7. Tanttu Erkki: 500 VALITTUA

288 s. Otava 1982 AK

Sananlaskukokoelma, jossa pääosassa Tantun kuvitus. Pääsee kuitenkin luettujen listaan, koska ympäri Suomen olevat murresananlaskut vaativat lukemaan tarkasti, jotta asian ytimen ymmärsi.

8. Tapio Marko: MUMMOKULTA §§§§

174 s. Wsoy 1969 YK

Eräänlainen rikoskertomus. Vanha vitsi kuolleesta mummosta ja varastetusta autosta kääntyy hillittömäksi kertomukseksi täynnä uskomattomia yhteensattumia. Tietenkin lukemista auttoi hyvä Jyväskylän tunteminen. Saarijärven mies, Tapperien sukua, on minulle mieluisa kynänkäyttäjä. Harmi, että tappoi itsensä niin että Arktinen hysteria jäi kesken.

9. Lydecken Arvid (Arvily): ARVILYN TARINOITA §§

184 s. Otava 1944 YK

Mukana kolme tarinaa: Ihmesaappaat, Tähtien tarhoissa ja Meren pohjalla. Ihmesaappaissa lennellään ympäri maailmaa. Tähtien tarhoissa on ilmestynyt myös kokoelmissa Tähtimaailmassa (3 painosta) ja Jäinen vaeltaja. Meren pohjalla on unisatuseikkailu.

10. Pohjolan-Pirhonen Ursula: KUN MUURIT SORTUVAT §§½

208 s. Wsoy 1969 4.p YK

Kolmas osa trilogiasta, kahta edellistä en ole lukenut. Eletään 1500-lukua, valtataisteluja käydään ja Suomi kituu rintamalinjalla. Preesens-teksti ei oikein minua kiehdo. Joka tapauksessa lopuksi Martti-herra ja ihana Marie taitavat päästä pakoon Vironmaalle.

11. Huovinen Veikko: HAMSTERIT §§§§

138 s. Wsoy 1984 (1957) 10.p YK

Herkuttelun riemuylistys. Köyhä Hamsteri toteuttaa keräämisvimmaansa rikkaamman Rurikin aittoihin ja kellareihin. Teos pitäisi lukea syksyllä, vaan luinkin nyt ja pulinat pois.

12. Huovinen Veikko: IHMISTEN PUHEET §§½

204 s. Wsoy 1955 2.p YK

Paljon on puhetta pienessä kylässä ja kovasti kahvia juodaan ja ikkunanraoista kurkitaan. Arffman itse porvarina kiinteistöjä ostelee ja vaimolleen kirjeitä lähettelee. Vähän tylsä kertomus

13. Maunula Jyrki: REKIPARTIO MOSKOVAAN §½

137 s. Mäkelä 1982 YK

Pressusta tehdään kirkkoreen ylle kuumailmapallo ja polttimella lämmitetään härveli ilmoille. Pontikkatehtaalla arvellaan uraanikorvilketta keitettävän, salalammella tavataan rietasmallisia pyrstöjärvineitoja ja myrsky pyöräyttää kaverukset Moskovan ylle asti. Kotiin siinä kiire tulee, tavataanpa vanäläinen sukellusvene Suomen aluevesillä ja venkuilta saadaan salkullinen taaloja palkaksi, kun eivät tiedusteluporukkaa ilmianna. Kotona pannaankin sitten pisnekset pyörimään eikä herätä viinaunesta, joten fantasiahyllyyn tämä tekele on pantava.

14. Haakana Veikko O.: JÄÄTIKKÖ UHKAA §§§

196 s. Valistus 1961 YK

Paleofiktio ja fantasiahyllytavara. Jääkausi tulla rymisee Euroopan halki ja Alppien pohjoispuolella ilmasto kylmenee. Ur-ri-poika lähtee etsimään kylmenemisen aiheuttajaa ja löytää lumirajan. Paluumatkalla hän mm. ratsastaa mammutilla ja kesyttää sudesta itselleen koiran. Oivallista viihdettä lapsenmielisille.

15. (Puupponen Simo): AAPELIN VALITUT ILOT §§§½

318 s. Wsoy 1972 AV

Paikoin salaviisaitakin pakinoita ihmisten elämästä. Leppoisia ovat tekstit ja hillitty sarkasmi puree huomaamattomasti kohdalleen. Viisaimmat tekstit ovat tuotannon alkuosassa, vanhemmiten kynä tylsyy.

16. Oja Heikki: RIIMUT §§§

234 s. SKS 2015 YK

Oja on tunnettu tähtitieteen popularisoija. Tämä teos lähentelee umpitieteellistä teosta eli on kuivahkoa luettavaa. Mielenkiintoa riittää ja riimut ja niiden käyttö tulee selväksi.

17. Haakana Veikko O.: KIVINEN BIISONI §§§

136 s. Valistus 1969

Haakanan viimeinen paleofiktio, tämän jälkeen mies keskittyi eräkirjoihin. Teos sai jopa valtion kirjallisuuspalkinnon 1970. Tässä kerrotaan ennen kaikkea luolamaalauksista nyky-Espanjan pohjoisosissa sekä erilaisuuden hyväksymisestä. Rujona syntynyt poika hylätään vuorille, josta taiteilija Picas hänet pelastaa ja kasvattaa apurikseen.

18. Verronen Maarit: VANHAT KUVIOT §§

186 s. Tammi 2012 YK

Novellikokoelma, outoja novelleja jotka heiluvat fantasian rajoilla. En saanut näihin makua.

19. Päätalo Kalle: OMAN KATON ALLE §§§

699 s. Gummerus 1989 YK

Kalle rakennusmestarina johtaa paria suurta rakennushanketta ja siinä sivussa rakentaa omakotitaloa perheelleen. Lopussa päästään keskeneräiseen taloon muuttamaan. Perusteellista tapahtumainkuvausta on ihmeen mielenkiintoista seurata. Mistään kirjallisesta nautinnosta ei toki ole kyse. Iijoki-sarjasta 19 luettu, 7 jäljellä.

20. Pälsi Aino: TUULA §½

186 s. Aura 1944 YK

Sakari Pälsi jätti Ainon ja meni uusiin naimisiin. Aino alkoi kirjoittaa teoksia, joissa päähenkilönä on hylätty nainen. Tässä kirjassa Tuulan mies lähti teilleen ja Tuula yritti itsemurhaa. Komea tohtori sai naisen rakastumaan itseensä ja aurinko paistoi kotitilan krookuksille. Vaan miespä menehtyi sodassa urhoollisesti ennen avion täyttymistä eikä jäljelle jäänyt kuin vanha palvelija Kaisa ja viimeisillään vinkuva koira.

21. Pietola Eino: KORPIMETSÄN KOLONNA §§§

265 s. Gummerus 1982 YK

Huoltokolonna hevosineen kuljettaa tavaroita itärintamalla ja sekaantuu kaikenlaiseen epämääräiseen, joka on hengelle hupaa. Sujuvasti kirjoitettu teos ei sankaruudella uhoa.

22. Greene Graham: VIIMEINEN SANA JA MUITA KERTOMUKSIA §§§

171 s. Tammi 1991 (Elina Kahla) YK

Pari novellia (Viimeinen sana, Mies joka vei Eifel-tornin) ovat rehellistä fantasiaa. Novelleja on vuodesta 1929 vuoteen 1988, joten laajasta valikkoimasta on kyse. Tunnustan tuntevani huonosti Greenen tuotantoa.

23. Mäkelä Juhani: ENTÄS JOS SITTENKIN? §§½

237 s. Wsoy 2001 AV

Alaotsikko ”Vaihtoehtomuistelmani”. Mäkelä kertoo pätkittäin elämästään ja jatkoksi, mitä olisi voinut silloin tapahtua toisin. Sujuvasti kirjoitettua kevyttä ajanvietettä, mikä olisi päässyt fantasiahyllyyn, jos olisi julkaistu viime vuosituhannella.

24. Kokko Yrjö: HYVÄN TAHDON SAARET §§§

317 s. Wsoy 1953 AK

Kokko matkusti tyttärensa kanssa Kanarian saarille. Muutaman kuukauden reissu oli vähän toisenlainen kuin nykymatkat. (Olen käynyt Kanarialla kaksikymmentä kertaa, joten teosta oli mukava lukea.) Franko oli vallassa ja härkätaisteluja esitettiin. Veneellä matka saarelta toiselle kesti ainakin yön yli. Erilaisilla vehkeillä kierrettiin saaria sisämaasta ja rannoilta. Kuvituksena on suttuisia kirjoittajan itse ottamia kuvia. Toivon pääseväni vielä kerran noille veikeille saarille.

25. Rislakki Ensio (toim): ME KERROMME ITSESTÄMME

432 s. Otava 1946 YV

65 suomalaista kirjailijaa on kertonut jotain itsestään. Kovin monin tavoin ovat kirjailijat tehtävän ymmärtäneet ja hauska oli tätä sillisalaattia lukea. Suurin osa kirjailijoista oli minulle tuntemattomia, katselin useista wikitietoja. Esipuheessa luvataan toinenkin osa, mutta ei tainnut ilmestyä. Isäni sai tämän kirjan Kivijärven opettajayhdistykseltä siirtyään opettajaksi Ruotsinpyhtään kunnan Vastilan kylään. Olin tuolloin kaksivuotias.

26. Lehtolainen Leena: VEREN VIMMA §§§

303 s. SSKK 2004 YK

Pari rallikuskia ajelee kovaa, venäläinen mies loikkaa Porkkalan miehitysalueelta Suomeen, komisariolla on kotiongelmia ja eräs vanha äitimuori posauttaa tunnottoman naisreporttrin hengiltä. Lehtolaisella on, etenkin lopussa, vauhti päällä.

27. Kupiainen Kerttu: VENEEN VANA §§½

195 s. Wsoy 1962 YK

Runoilija Unto Kupiaisen toinen vaimo kertoo miehensä runorustailusta ja perheen elämästä etenkin kesämökillä Kesälahdella. Miehestä on vähän tietoa missään. Hän syntyi 1909 ja kuoli 1961, mutta mistään en löydä tietoa, miten hän, nuorehko mies, kuoli. Henkilöuvakin tuntuu kovin siloitellulta, vaikka ei juorupuheisiin uskokaan.

28. Finne Jalmari: SYSMÄLÄINEN §§

256 s. Otava 1926 AK

Soturi Arvid menee naimisiin, lähtee sotimaan, rakastuu vilkaisulla johonkin neitoseen, joutuu kommelluksiin, matkaan liittyvät haavuri ja mieheksi pukeutunut nainen, lopuksi nainen osoittautuu olevan sekä miehen pikavilkaisurakkaus että hänen vihitty vaimonsa. Tietysti tämä on filmattukin.

29. Hare Cyril: KUOLEMA JA KALAMIEHET §§§

261 s. Wsoy 1991 (Irmeli Ruuska) Sapo 349 YK

Meikäläiselle outoa kalastusmeininkiä ja murhakin sotkee asioita. Kaloja nousee ja tehtailijan leski ei huolinutkaan vapamiestä puolisokseen.

30. Metropoliitta Panteleimon: SÄRKYNYT SYDÄN §§

176 s. Myllylahti 2018 YK

Kovin kökkö kertomus poliisinleski Urhosen uusista seikkailuista. Tokko näitä lukisin, jos kirjoittaja olisi joku muu.

31. Raud Mihkel: SININEN ON SINUN TAIVAASI §

270 s. Like 2011 (Jouko Vanhanen) AK

Väkivaltamässäily, jossa tekijä, väittäköön mitä muuta tahansa, tunnustaa kunnioituksensa terrorismille ja ennen kaikkea Ulrike Meinhofille. Takakannen mukaan teksti ”vetää suun usein hymyyn”. Koska en ole aivoton sadisti, hymyilemättä jäi.

32. Valoaalto Kaarina: MYSTIKKO

99 s. Art House 1988 YK

Tämä mystillinen teos oli niin mystillinen, että se jäi minulle mysteeriksi.

33. Havaste Paula: KYMMENEN ONNEN ANNA §§§½

391 s. Gummerus 2004 3.p YK

1500-1600-lukujen vaihteessa luonnonuskoinen Anna joutuu naimisiin änkyräkristillisen miehen kanssa. Mies kieltää luonnonyrttien käytön, kunnes kituu kuolemaisillaan rukouksineen ja Anna saa suoyrttejään keräillä ja parantaa ukon. Kuoleehan ukko lopulta ja piankin Anna saa paremman miehen tilalle. Lapsilauma karttuu ja Anna elelee onnen aikojaan loitsujensa kera kunnes koittaa kymmenes onni ja nainen vetää viime henkäyksensä pihlajansa luona.

34. Nykänen Harri: PUOLI VOLTTIA KERIEN §§§

223 s. Wsoy 2003 YV

Novellikokoelma, joka tasaisesti heikkenee loppuaan kohden päätyäkseen typerään Raid-juttuun.

35. Kalliola Iiris: LUONTOILLAN SEITSEMÄN VELJESTÄ

239 s. Tammi 2013 YK

Aikanaan seurasin jokaisen Luontoillan lähetyksen ja sen henkilöistä tuli hyviä tuttuja. Mukava oli lukea noiden seitsemän miehen elämästä. Neuvonen, Dahlström, Helminen, Koivisto, Mikkola, Vuokko ja Vuolanto. Nykyluontoillat eivät maistu.

36. Hövenmark Nils: KUOLEMA KÄY APTEEKISSA §§

161 s. Wsoy 1973 (Päivö Taubert) Sapo 158 YK

Apteekkimurha Ruotsissa 1942, apteekin sisäisissä hiluissa. Syyllinenkin löytyy, vaikka selvityskiemurat ovat sekavat. Eikä lempikään saa täyttymystään. Vähän tylsä kertomus.

37. Alivaltiosihteeri: MATKA VIRALLISUUDEN KESKIPISTEESEEN

231 s. Otava 2003 AV

Sanahelinää, osin viihdytyävää ja paikoitellen ehkä älyllistäkin.

38. Elo Viola: SADASOSAENKELIT §½

174 s. Karisto 1993 YK

Eräänlainen paha äitipuoli-tarina jossa kiusatut lapset karkaavat pösöllä menneisyyteen ja lopuksi äitipuoli erkanee kuviosta mahtavalla taksilla tavaroineen.

39. Simenon Georges: MAIGRET kootut kertomukset §§§ §½

736 s. Teos 2013 (Taina Helkamo) AK

Mainiot 28 pitkähköä (noin 26 s/kpl) kertomusta, jotka eivät mitenkään vajailta tunnu. Eivät Maigret-romaaitkaan laajoja ole. Maigret ei ole urhea pyssysankari eivätkä rikolliset useinkaan paholaisia. Asiat selviävät ajattelemalla, sukua Maigret on Poirotillekin, vaikka miehet tyypiltään eroavat tyystin toisistaan. Upea lukukokemus.

40. Tungal Leelo: TOVERI LAPSI §§§½

255 s. Arktinen banaani 2019 (Anja Salokannel) YK

1950-luvun Neuvosto-Eestissä Stalinin vainojen aikana elävä tyttö kertoo elämästään. Mummi on viety Siperiaan, äiti Patarein vankilaan ja isääkin kovistellaan. Elää pitää silti. Tekijä osaa eläytyä lapsen maailmaan, jota vasten totalismi kuvastuu ällöttävänä. Viehättävä karmea kirja, joka on filmattu ja jolle on kaksi jatko-osaa.

41. Metropoliitta Panteleimon: TOIVON ANKKURI §§½

252 s. Myllylahti 2020 YK

Poliisin leski Elisabet Urhonen jatkaa tutkimustoimintaansa neiti Marplen tavoin. Nyt selvitellään murhaa eräänlaisessa henkisen kehityksen yhteisössä. Kevein eväin ja muutenkin leppoisasti juonta kuljetellaan kohti ratkaisua. Opetus: ei ihminen voi paeta vaikeuksiaan, mukana ne seuraavat.

42. Kivi Aleksis: NUMMISUUTARIT

168 s. Otava 1955 (1864) AV

Muistaakseni lukiossa tämä luettiin. Elokuvan olen muutaman kerran nähnyt mutta tekstistä en muuta muistanut kuin Eskon humalan. Näytelmässä humalalla on mitätön osuus. Rahasta on kyse. Kaikenlaista tapahtuu ja klaneetti soi.

43. Paasilinna Arto: IHMISKUNNAN LOPPULAUKKA §

230 s. SSKK 2000 YK

Ihmiset eivät enää lisäänny, joten pikku hiljaa nk. älykäs elämä sammuu maapallolta. Puhuvia hevosia, fiksuja karhuja ja apinoita vilisee, ulkoavaruuden satunnaiskävijämuukalainen tapetaan tuossa tuokiossa ja hepat hirnahtavat pomoina rehupaaliensa äärellä. Kehnoa Paasilinnaa.

44. Mäntylä Kyllikki: PORTTI SULKEUTUU §§

157 s. Wsoy 1944 AK

Hieman lapsellisia lapsinovelleja. Joskus ajattelin lukevani kaikki kotimaiset syntymävuotenani julkaissut teokset. Tämä on yksi niistä.

45. Jaalas Lauri: PROFESSORI KUURRON JUTTU §§½

182 s. Karisto 1950 YK

Prof. Kuurto on tutkinut tähtisumuryhmien nopeuksia (!?) ja saanut käänteentekeviä tuloksia. Kaksi ihmistä murhataan, prof. ja eräs toinen. Syynä mustasukkaisuus ja rahanahneus. Murhapaikalta löytyy v. 1950 outo laite: kamera, joka ottaa kuvia liiketunnistimella. Todisteet kasaantuvat ja roistot pannaan rautoihin.

46. Kellberg Aarno: KOLJONVIRRAN SISSIT §½

128 s. Wsoy 1966 NTK170 YK

Vähän sotainnostusta lapsille ja varhaisnuorille. Sven Tuuvakin siellä törmäilee tuliluikkunsa kanssa ja suuret sotaherrat nauttivat vihollispomojen kanssa kaviaaria. Teurasmelske kuuluu Iisalmen seutuvilla ja veressä on Koljonvirta. Sellaista evästystä nousevalle sukupolvelle. No, onhan naapurissa sotaleikkipuistojakin.

47. Kojo Viljo: LIIAN ONNELLINEN §§§§

248 s. Karisto 1926 RM

Olen pitänyt melko lailla Kojon teoksista. Paljon mies kirjoitti, ja tämä on sieltä hauskimmasta päästä. Ennalta arvattavia kertomuksia toki, mutta muutaman kerran lukija (minä) jopa yllättyy. Maalaistarinoita maalaisille. Cityläiset ja Centeriläiset kiertäkööt kaukaa.

48. Jääskeläinen Lempi: NUNNA §§½

314 s. Otava 1934 RM

Suomalainen Cecilia lähtee Puolaan naisluostariin. Raskasta ja epäinhimillistä on, mutta pois ei pääse. Ennen nunnaksivihkimistä kuitenkin hän saa luvan käydä kotonaan Suomessa, ja Suomeen hän jää. Teoksen tekomotiivina lie halu arvostella luostarilaitosta. Kyllä Lintulan ja Valamon luostarit ovat tyystin toisenlaisia paikkoja, sanoo läheltä asiaa seurannut eli minä.

49. Utrio Kaari: IISALMEN SERKKU §§½

558 s. Tammi 1996 2.p RM

Porvariproletaarisia kertomuksia, joista viimeisen pitkän Rautalilja-kertomuksen olin viime vuonna lukenut. Sekaan mahtui muutama tökerö tekele. Tämä vasta maistui rahastukselle.

50. Kianto Ilmari: SALAINEN PÄIVÄKIRJANI §§§

137 s. Otava 1980 RM

Niljakas sovinistimies kertoo talvesta 1927 – 28 Turjanlinnassa. Taloudenhoitaja Alma Koponen joutuu niin sanallisen kuin fyysisen väkivallan kohteeksi. Vierekkäin maataan ja alasti saunotaan yhdessä, Ilmarin mukaan puhtaasti ilman seksiyhteyttä. Joopasun joo. Nämä muistiinpanot oli tarkoitettukin julkaistaviksi, joten todistusarvoa ei tekstillä ole. Hyvin moukka mies kirjoittaa. (Kaikki tulkinnat viimeisestä lauseesta ovat oikein.)

51. Kojo Viljo: NÄIN PUHUI SARAHUHTA §§

303 s. Otava 1961 RM

Kojon viimeinen romaani, eräänlainen veijarihuijarikertomus, ei isommin minua ilahduttanut. Kojon maalaiselämäkuvaukset ovat enemmän minulle mieleen. Kaksi lapsuudenystävää elää elämäänsä kortti- ym. huijareina. Toinen, Antti Sarahuhta, parantaa tapansa. Toinen ei taida parantaa. Tylsää.

52. Hämäläinen Simo: VUOSISADAN MITTAINEN MIES §§§

251 s. Gummerus 1999 RM/YK

Päähenkilö – Leninin tai Stalinin siittämä? – vaikuttaa monin tavoin Suomen kohtaloihin. Hän mm. puuhailee pienenä Veljessodassa, pelastaa Mannerheimin hengen ja vaikuttaa ratkaisevasti Talvisodassa Ihantalan puolustusvoittotaisteluun. Jotenkin tuli mieleen Forrest Gump. Harkitsen vielä, kelpaako teos fantasiahyllyyn.

53. Stout Rex: KUOLEMAN KÄSIKIRJOITUS §½

286 s. Wsoy 1997 (Timo Martin) Sapo77 YK

Hylätty käsikirjoitus, murha ja sotku. Tylsä juttu, jonka loppulukeminen meni harppomiseksi.

54. Kivi Aleksis: SEITSEMÄN VELJESTÄ §§§ §§

600 s. Wsoy 1919 ja 1950 AK

Loistelias rikaskielinen teos, joka on hyvä lukea goottilaisilla kirjaimilla (fraktuura). Luin teoksen enimmäkseen pienemmästä 1950-laitoksesta, osittain katselin Gallen-Kallelan kuvituksen 1919-laitoksesta, koska siinä on käytetty enemmän värejä. Teksti on aivan sama, jopa samankokoinen. Uudempi teos on tarkoitettu vain seisomaan komeana kirjahyllyssä, siinä on hatara liimasidos. Tekstiin sisältyy useita fantastisia kertomuksia, joiden takia kirjan voisi pistää myös fantasiahyllyyn.

55. Christie Agatha: LORDIN KUOLEMA §§§

314 s. Wsoy 1993 (1933, 1953) 8.p (Eila Pennanen) Sapo 1 YK

Kunnon Poirot-tutkimus, josta olisi nauttinut vielä enemmän, ellei olisi jokin aika sitten katsonut tämän televisiosta. Ja toki lukenut olin ennenkin.

56. Hämäläinen Simo: MOEBIUKSEN LEHTI §§§

188 s. Gummerus 1993 RM

Novellikokoelma, jossa aluksi perusnovellitavaraa ja lopuksi scifiä ja fantasiaa. Tässä SH ei kirjoita niinkään kevyttä huumoria vaan jopa kantaaottavaa proosaa. Toki fantasiahyllytavaraa.

57. Mäkelä Juhani: PÄÄASIASSA PÄÄKAUPUNKI §§½

237 s. Wsoy 2000 AV

Pakinoitra Helsingissä. Mukana mm. vieraita avaruudesta ja puhuva Havis Amanda. Mutta teos on 2000-luvulta, fantasiahyllyyn ei siis ole tunkemista.

58. Rovelli Carlo: TODELLISUUS EI OLE SITÄ MILTÄ SE NÄYTTÄÄ

250 s. Ursa 2019 (Tuukka Perhoniemi) RM/YK

Alaotsikko Kohti kvanttigraviaatiota selittää, mistä on kyse. Ei kvanttifysiikkaa kovin kansantajuisesti voi esittää, mutta joten kuten pysyin kärryillä. Paras anti: Avaruus = gravitaatiokenttä. Eikä mitään muuta ole aikuisten oikeasti olemassa kuin kvanttivärähtelyä. Mutta kulkeeko aika kvantteina, sitä ei sanota.

59. Parkkinen Jukka: KORPPI JA KUMPPANIT §§

87 s. Wsoy 1989 YK

Eläintarinoita, joissa eläimet puhuvat ja toimivat ihmismäisinä. Teoksen voi käsittää joko luonnonsuojelullisena – vieraslaji minkki on haitallinen peto – tai muukalaisvastaisena. Tekijä lienee edellistä mieltä. Lastenkirja, saa sijansa fantasiahyllyssä.

60. Karimo Aarno: KOHTALON KOLMAS HETKI ¤

382 s. Wsoy 1935 2.p YK

Alaotsikko Suomen ja Venäjän sota 1967 – 68. Suomalaiset ovat rakennelleet komeita ilmasukellusaluksia ja paljon muitakin erinomaisia teurastuslaitteita, joilla käydään moraaleista piittaamatonta sotaa. Tämän sodan toki suomalaiset voittavat, ja satakielten laulaessa soutelevat sankari Kajava nuorikkoineen saareen kutemaan. Ehkä ällöttävin koskaan läpiharppomani teos.

61. Hurtta Boris & Haarikko Harri: MESTARIEN SIIVILLÄ

40 s. Whh 241 2021 YK

Tolkienin ja Conan Doylen siivillä kuljetaan krapu(la)kyydissä. Lopussaselitetyt jutut lepattavat taustan tietäen surumielisessä iltaruskossa. Eräs aikakausi on päättynyt. Toinen jatkiaa.

62. Sariola Mauri: SUSIKOSKEN VAIKEIN JUTTU §§½

223 s. Gummerus 1992 4.p AV

Koska olin tämän ennenkin lukenut, ei minun tarvinnut ihmetellä ihmeellisiä tapahtumia. Alussa kaikkitietävä kertoja kertoo tarinan, joka lopussa onkin murhamiehen suunnitelma. Jotenkin ei logiikka pelaa. Lukupaikkaan oli sopivaa tekstiä.

63. Nortia Martti: ROVASTIN RAPORTTI §§§

254 s. W&G 1980 YK

Pappismies, Miitta Sorvalin isä ja Tuomas Holopaisen ukki, kertoo papinelämästään ympäri Suomea. Kerronta on lempeää, kuten papille sopii, myös hieman itseironista ja muitaymmärtävää. Ei ollut paha pappi.

64. Lang Maria: MEITÄ OLI KOLMETOISTA §§½

232 s. Gummerus 2010 4.p (Aarne Valpola) RM

Eräänlaisessa luokkatapaamisessa murhataan yksi joukosta. Kirjakauppa jää ilman johtajaa ja rouva siirtyynee vankilakirjaston leipiin. Leppoista tyypillislangimaista tarinointia.

65-66. Hasek Jaroslav: KUNNON SOTAMIES SVEJKIN SEIKKAILUT I §§§§

Hasek Jaroslav: KUNNON SOTAMIES SVEJKIN SEIKKAILUT II §§½

569 s. Kansankulttuuri 1968 7.p (Helin ja Lehen) RM

Svejk on kunnon purnari, joko viisas tai tyhmä, riippuen tarkkaajasta. Ensimmäinen osa on repäisevämpi kuin toinen, mutta teoksen kanssa tällainen puolianarkisti viihtyi.

67. Mankell Henning: HAUDATTU §§§

174 s. Otava 2013 (Kari Koski) YK

Eräänlainen bonus-Wallander, aikoinaan oheiskirjana annettu muun dekkarin ostajalle. Ihan kunnon rikosjuttu, lopussa vetävä Mankellin selostus Wallander-idean synnystä ja kehittelystä.

68. Sariola Mauri: SUSIKOSKEN ELÄMÄN KEVÄT §§§

203 s. Gummerus 1992 4.p AV

Susikoski ihan rakastuu vaan ei lempi kestä. Murha ei ole murha ja Olavi joutuu lentämään toisen kerran eläissään Kanarian saarille. Teiden rinteiltä vanha heila löytyy ja jippo paljastuu kotimaassa vanhasta takasta.

69. Parkkinen Jukka: KORPPI JA KORPIN POIKA §§½

94 s. Wsoy 1989 2.p YK

Korppi runoilee, kaurhu ajaa moottoripyörällä. Luonnonsuojelijat rakentavat patoa ja isäntä Haavistosta tulee lopulta luonnikas mies.

70. Alivaltiosihteeri: SE VIRALLINEN TARINA §§½

230 s. Otava 1999 YV

Takakannen mukaan teos on ”räväkämpi kuin Pirkanmaan puhelinluettelo”. Onhan se.

71. Sariola Mauri: KOHTALOKAS ITÄMEREN RISTEILY §§½

231 s. Gummerus 1959 Salama 69 RM

Itämerellä seilaillaan ja viskotaan naisia laidan yli. Susikoski mietiskelee asiat selviksi ja syöpäsäkki melkein murhamies pääsee ropinhuutina veräjästä. Kas kun jouti paha akka kuollakin.

72. Heikkinen Antti: KALLIO-POIKA §§§§

346 s. Gummerus 2019 AK/RM

Kirjoittajan näköinen jutelma toisesta kirjailijasta, tämän elämästä ja tuotannosta. Tokko kirjasta mitään irti saa, ellei ole tutustunut Päätalon tuotantoon. Minä olen. Kirjallisesti korkealaatuista tekstiä, joka ei herpaannu. Kiinnostava, selventävä ja vääriä ennakkokäsityksiä oikaiseva, ei elämäkerta vaan ymmärrysteos.

73. Nykänen Harri: VALHE §§§

320 s. Wsoy 2007 RM

Vakoilua viimeisen päälle suuntaan ja toiseen ja kolmanteenkin. Murhia tehdään, lempi leiskuu ja vintissä liki kummitellaan. Sopivan mitäänsanomatonta luettavaa 30 asteen helteeseen.

74. Lehtolainen Leena: ENSIMMÄINEN MURHANI §§½

251 s. Tammi 2001 7.p RM

Leppoisehko kertomus murhasta, huumeista, pontikasta, parittamisesta, kuorolaulusta sun muusta ajankulusta. Porvariston hillittyä pönötystä tässäkin, hyvä ettei seilivene kiville kolahda. Maria Kallio aloittaa uransa ja tuleva aviomies Antti ei ole murhaaja.

75. Kanger Thomas: KUOLLEESSA KULMASSA §§§

278 s. Wsoy 2008 (Sanna Manninen) Sapo 448 RM

Kantaaottava, tositapahtumiin perustuva teos, joka ei ole populisteille mieleen. Ruotsinsuomalainen poliisi Elina Wiik ja moni muukin suomilähtöinen henkilö ratkaisevat murhia ja taistelevat Säpoa vastaan. (Miksi turvallisuuspoliisi ja tavan poliisi ovat kirjoissa ja elokuvissa aina känässä keskenään?)

76. Sarkka Juuso: VIRTA PÄÄTTYY SUVANTOON §

228 s. Karisto 1953 RM

1800-luvun loppua eletään. Juuso on kirjoittanut naisasiaromaanin, jossa vyöryy esiin ylhäisöä ja alhaisoa, kartano ja kartanon leskirouva tyttärineen. Kuka lie olikaan kenen tytär, ken porvarin äiti tai Antreus-ukon isä. Silta särkyy, suo kuivaa, paha pehtoori onkin nuoruuden rakastettu. Uusi lempi romahtaa jäihin mutta sikiönpä vain siitti Aurora-rouvalle Gabriel, joka ei ole se enkeli-Gabriel. Naiiviudessaan veikeä veisu.

77. Vaula Jalmari: LUOLAPOJAT §§

158 s. Kirjokansi 1946 AK

Paleofiktio, joka ei pärjää Haakanan vastaaville teoksille. Paljon metsästetään, liikaa soditaan ja rauha tulla tupsahtaa kuin kaniini hatusta. Kuvitus on Ami Hauhion taidokasta työtä.

78. Korppi Kristian: KUOLLEEN SILMÄT §§§½

143 s. Schildt 1926 AK

Lukiessani tätä Mika Waltarin novellikokoelmaa, monta kertaa luulin lukevani Boris Hurttaa. Topeliuskin tuli mieleen. Kyllä nämä ihan mukavia juttuja ovat. Paremmin kauhua kuin muuta fantasiaa.

79. Pöysti W. M.: RADIOKRONOTOPOSKOOPPI §

87 s. Omakustanne (Kirjavälitys) 1936 AK

”Meri- ja ilmasotaseikkailuja”, kertoo kansi, ja sotaa, joukkoteurastuksia ym. väkivaltaa teos on täynnä. Kirjassa on varoitus ”Ei sovi tytöille”, eilkä tämä totisesti sovellu pojillekaan, eikä miehille eikä naisille. Liekö lehtori Pöystillä ollut Suur-Suomi kirjoittaessa mielessään? Juoni pysyttelee Afrikassa värillisten keskuudessa, eikä teos sinänsä ole rasistinen. Itse juonenkuljettelu ei ole täysin kelvotonta.

80. Bengtsson Frans G.: ORM PUNAINEN §§§§

338 s. Otava 1942 (Emerik Olsoni) RM

”Kertomus epäkristilliseltä ajalta” kertoo alaotsikko. Punatukka-Orm kulkee meriä milloin kahleorjana soutaen, milloin taas venhon päällikkönä kyliä ryöstäen. Jotenkin vanhaporvarillinen tunnelma – kylät rikastuvat työllään ja sitten tulevat vahvemmat ryöstämään työn tulokset. On lempeäkin mukana – Orm saa Ylva-rakkaansa innostumaan avioon arvokäätyjä heiluttamalla, ja taitaa siinä rakkauttakin mukana olla.

81. Bengtsson Frans G.: ORM PUNAINEN kotona ja idän retkillä §§§§

375 s. Otava 1946 (Emerik Olsoni) RM

Ormin kadoksissa ollut veli löytyy pahasti silvottuna. Hän kertoo Bolgaarikullan kätköpaikan ja Orm, Perhos-Olavi ja Tooke joukkioineen tekevät onnistuneen kullanhakumatkan. Perhos-Olavi avioituu Ormin tyttären kanssa ja Orm ja Tooke ”elävät vanhoiksi väsymättä elämään”. Tukevaa viihdettä.

82. Steinbeck John: PITKÄ LAAKSO §§§½

301 s. Tammi 1962 (Us. käänt.) KK 47 RM

Usalaisia novelleja. Mies osaa kirjoittaa, mutta novellien aiheet eivät ole minua varten. Yksi riekkunovelli, Pyhä Kathy-neitsyt, on fantasiaa ja hupaisakin vielä. Murhamies Pepekin on veikeä, mutta Jody-poika punaponeineen ansaitsisi selkäsaunan.

83. Christie Agatha: TOTUUS HALLAVAN HEVOSEN MAJATALOSTA §§½

249 s. Femi 1979 (Antti Nuuttila) RM/YK

Ei Poirotia, ei Marplea vaan kiero apteekkari murhatalliumeineen. Meediot heiluvat huuhaataan ihan suotta eikä pyörätuolipotilas nouse kärrystään. Veltompaa Agathaa.

84. Penttilä Simo: HERRA JA YLHÄISYYS §§

184 s. Otava 1975 YV

Lyhyehkö novellivalikoima samannimisestä teoksesta vuodelta 1945, joka taas on valikoima kenraaliluutnantti T.J.A. Heikkilän seikkailuista 1925-1945. Pienenä luin näitä mielelläni, vanhemmiten teho on hiipunut. Eihän näissä elämänasenne aivan kohdallaan ole.

85. Tuomainen Antti: MIES JOKA KUOLI §§½

301 s. Like 2016 YK

Suuret odotukset, ja pettymys. Tökeröitä murhia, veijaritarua muka. Epäuskottavia henkilöitä, väärää sientietoutta ja myrkkypipareita. Ehkä luen jonkin aiemman Tuomaisen, niissä ei kuulemma ole makaaberia huumoria.

86. Pakkanen Jukka: TÄYSMUSTAT FUTISPLÄÄGÄT §§½

146 s. Kirjayhtymä 1987 YK

Jalkapallonovelleja, joista viimeinen ”MM-turnaus vuonna 2030” on fantasiaa. Melko kevyttä on tarjonta, kohderyhmänä Italiafanit. Fantasiajuttukin taitaa loppukäänteen vuoksi olla unta. Panen silti fantasiahyllyyn.

87. Ropponen Markku: KUHALA JA HAUDAN PITKÄ VARJO §§§

365 s. Tammi 2017 RM

Leppoisan väkivaltaista viihdettä, niin epäuskottavaa, että kelpaisi fantasiahyllyyn. Kuhala elelee kaksoiselämää. Vaimon kanssa on lupsakasta, ja roistojen seassa kerran vuokokaudessa hengenmeno on partakarvan varassa. Eikä Anastasia-vaimo tiedä vaaroista mitään. Parasta lie Hipsu-koira, joka tykkää siideristä ja joka sekin oli hengenvaarassa.

88. Nykänen Harri: JOKU PELKÄÄ KIRJETTÄSI §§

209 s. Wsoy 1988 RM

Ulostekirjeiden lähettäjä on omasta mielestään oikealla asialla. Poliisit ovat eri mieltä, joten kiinni on tyyppi saatava. Murhia ei tapahdu – yksi tosin ampuu itsensä – ja kirjoittelija jää nalkkiin. Hieman pliisu juttu.

89 Christie Agatha: TUIJOTTAVA KATSE §§§½

249 s. Wsoy 1980 5.p (Raija Hermala / Hannes Korpi-Anttila) RM

Elokuvamaailmassa pyörivä murhaketju, joka pohjautuu vihurirokkoon ja lastensaantiin. Miss Marple ratkoo syyt ja seuraukset ja hymyää pirullisesti viimeisen sivun niin tai näin-ratkaisulle.

90. Hurtta Boris: YLIKONSTAAPELI JA LUCIFERIN LANKEEMUS

182 s. Käsikirjoitus 1988 RM

Veijariromaani, jossa Tarmo kertoo itsestään poliisina ja ortodoksi(epä)uskoisena. Itse juoni Allahin silmineen on sivuasia.

91. Kurtén Björn: VIATTOMAT TAPPAJAT

146 s. Tammi 1988 (Irma Rostedt) RM

Paleontologisia esseitä, mukana myös vanhentunutta tietoa mm. neandertalilaisista. Hieman teksti on tieteellisen kuivaa enkä mitään uutta tainnut oppia. Hyvä näinkin.

92. Carr John Dickson: KADONNUT HIRSIPUU §§

330 s. Book Studio 2001 (1931) (Risto Raitio) RM/YK

Hirsipuu heijastuu seinille ja yksi katukin on hukassa. On egyptiläistä ja kotimaista roistoa kujilla kuljeksimassa ja asuinkolossin nurkissa luurailemassa. Henkensä siinä heittävät pääkonnat ennen kuin virkahirsipuu narahtaa. Onneksi teoksessa oli henkilöluettelo alussa, pysyin joten kuten kärryillä.

93. Valtaoja Esko: ENSIMMÄINEN KOIRA KUUSSA

480 s. Ursa 2014 AV

Valtaojan kerätyt kolumnit eri lehdistä. Mainiota sanankäyttöä ja lisäksi mielipiteitä, jotka eivät minua ärsytä. Päinvastoin. Mutta monia taatusti kismittävät.

94. Kurtén Björn: MAMMUTIN SUOJELIJA §§§

221 s. Tammi 1984 (Leila Koivukangas) YK

Paleofiktio, joka pyrkii olemaan samalla faktaa. Neandertalilaiset ja cromagnonilaiset elävät sovussa rinnakkain. Kurtén pitää näiden jälkeläisiä hedelmättöminä. (Kuitenkin nykyeurooppalaisissa on neandertalilaisten perimää pari prosenttia. Ainoa ”puhdas” ihmisrotu on tumma afrikkalainen.) Jatkoa teokselle Musta Tiikeri. Musta Tiikeri oli vetävämpi.

95. Nykänen Harri: RAID JA PELKÄÄJÄT §§½

Vetävä liukukuhihnadekkari, viides Raid-sarjassa. Rikollisen Raidin ja poliisi Jansonin yhteistyö kantaa jonkinlaista hedelmää vankilaoloissa. Kun luen Janssonin puhetta, korvissa soi Lohtanderin ääni.

96. Tyson Neil deGrasse: TÄHTITIEDETTÄ KIIREISILLE

176 s. Aula 2019 (J. Pekka Mäkelä) RM

Perustietoa kattavasti astronomiasta, lopussa syventävää persoonallista vuodatusta, joka olisi saanut jäädä pois. Käännös horjahtelee, mikä on Mäkelälle harvinaista. Kiireistä käännöstyötä?

97. Sariola Mauri: MINÄ, OLAVI SUSIKOSKI §§½

222 s. Gummerus 3.p 1963

Toinen lukukerta, murhaajan muistin mutta sujuvaa kerrontaa oli vaivattoman mukava lukea.

98. Hako Pekka: LINNUNRADALLA §§§§

301 s. Bazar 2021 AK/RM

Kapellimestari Hannu Linnusta kertova teos on pätevää työtä. Hako matkustaa Hannun kanssa ympäri maailmaa ja seuraa tämän työskentelyä. Teos keskittyy musiikkiin, eikä ole elämäkerta. - Olen kerran ollut kuuntelijana Linnun johtamassa konsertissa siihen aikaan, kun vielä kävin yleisötilaisuuksissa.

99. Sariola Mauri: UKKOTUOMARIN VIIMEINEN JUTTU §§

217 s. Gummerus 1966 RM

Melkoisen ennalta-arvattavassa jutussa petkutetaan ja petetään raskaimman kautta, ja muutama murhakin tehdään tarpeen mukaan. Saapa rikos palkkansa ja ukkotuomari rauhan sielulleen.

100. Enqvist Kari: ENSIMMÄINEN SEKUNTI

220 s. Wsoy 2014 RM/YK

Ensin oli tyhjiöenergian horjahdus ja inflaatio, sitten alkuräjähdys (huom. järjestys), joka ei ollut räjähdys. Maailmankaikkeus on sattumien summa, epätarkkuusperiaatteen läpilyömä energiavyyhti, jonka enimmästä osasta (pimeät energia ja aine) ihmisellä ei ole hajuakaan. Siis mielenkiintoinen paikka, kerta kaikkiaan.

101. Laurila Vihtori: ILMARI KIANTO §§

115 s. Otava (1944) YV

Tieteellisehkö kuiva siloiteltu selvitys värikkään kirjailijan tuotannosta.

102. Köngäs Heidi: HERTTA §§§

285 s. Otava 2015 AV/AK

Todellisuuteen löyhästi liittyvää tarinaa Hertta Kuusisesta ja hänen elämästään. Ensin ollaan vankilassa ja sodan jälkeen päästään pois. Isä OWK jöpöttää taustalla ja poikakaveri Leino hilluu milloin ministerinä, milloin pettää, petkuttaa ja vakoilee minkä kerkeää. Teos loppuu ikään kuin kesken, eikä tämä mikään elämäkerta olekaan.

103. Kontio Jukka (Aikomus Arvi J.): PUNAINEN NAAMIO §

182 s. Wsoy 1926 YK

Neuvostoliitto ja Suomi sotivat, Suomi voittaa biologisilla, kemiallisilla ja uudenmallisen voimakkailla pommiaseilla. Ällötysteos, jonka Wsoy häpeäkseen julkaisi, kun AKS:n päällikkö Elmo Kaila allekirjoitti kustannussopimuksen.

104. Nummi Heikki (Merenmaa Martti):GORILLAMIES §§

110 s. Otava 1923 YK

Ei tämä mikään King Kong-kertomus ole.Teos on scifi-listoilla. Onhan siinä muutama sähkökumma asia, ja yleissävy on kovinkin fantastistinen. Ehkä kertomus kuvaa kirjailijaa, jonka nuppi nips naps sekoaa. Tai mistä minä tiedän.

105. Aird Catherine: KUOLEMA ON KAUNOPUHEINEN §§½

254 s. Wsoy 1984 (Kerttu Piskonen) Sapo 285 YK

Liikemaailman kieroja kuvioita, murha ja murhayrityksiä eikä koirakaan saa hengissä olla. Poliisin vaimolle syntyy vauva ja poliisi rientelee tutkimus- ja pidätyshommissa. Lukihan tämän.

106. Toppila Heikki: KUOLEMAN SIIVERI §§

178 s. Wsoy 2.p 1929 (1928) RM/YK

Toinen lukukerta. Ensimmäisellä kirjoitin teoksesta arvion ”Sadomasokistinen satukirja”. Kirjassa on viisi kunnon fantasianovellia ja lisäksi viisiosainen Raippatanhut, jota ilman olisin antanut enemmän tähtiä. Toppila kirjoittaa elävää tekstiä.

107. Onnimanni: NAURUN PAIKKA §§

128 s. Mäkelä 1993 AV

Jyrki Maunulan kirjoittamia pakinoita Me Naisiin ja ET-lehteen. Ennalta-arvattavia leppoishumoristisia juttuja, soveliaita vessalukemiseksi.

108. Seppälä Heikki: PUNAISET SKORPIONIT §§

140 s. Lehtipaino 1944 YK

11 seikkailukertomusta, joista kaksi on scifiä. Kultainen kondoori-jutussa ilmalaivassa on laite, jonka avulla voi katsoa mitä paikkaa tahansa maapallolla. Viimeinen tarina, Opaquen santarmivankila, taas sijoittuu vuoteen 1997. Marsilaistenkin kanssa lennellään jne. En kyllä huomannut, että parikymmentä vuotta sitten olisi noin edistyksellistä ollut. Jotenkin kankeanveikeä pahvikansikirja, julkaistu syntymävuotenani.

109. Rönkä Matti: USKOTTU MIES §§§½

303 s. Gummerus 2019 2.p YK

Viktorilla on leppoisa perhe Suomessa ja kieroakin häijympiä tuttavia Venäjän Karjalassa. Rönkä kirjoittaa vetävästi, vaikka ei juttua uskottavana voi pitää. Ei teksti kuitenkaan ole täyttä puppua, niin kuin muutaman muun suoltajan sohellukset.

110. Sayers Dorothy: DOROTHY SAYERSIN PARHAAT §§§

210 s. Tammi 1978 2.p (Heikki Karvonen) YK

Kunnon rikoskertomuksia, joista kahdessa viimeisessä on fantastisia piirteitä.

111. Lehtolainen Leena: LUMINAINEN §§½

352 s. Tammi 2003 9.p YK

Maria Kallio tutkii naisten terapiakeskuksessa tapahtuvia outoja asioita. Onpa Maria paukahtanut paksuksikin kierukasta huolimatta, ja poliisikolleega kuolee eikä juttu ala selvitä, enkä totta puhuen saanut kaikeasta lopultakaan selvää.

112. MacLean Alistair: NAVARONEN TYKIT §§§§

312 s. Wsoy 1957 (Aaro Vuoristo) YK

Toki elokuvanakin tunnettu sujuva natsientuhoamiskertomus, jossa pamautetaan mäsäksi myös kaksi komeaa tykkiä. Pitää mukana olla petollisuutta ja sankaruutta, mutta suuremmilta rakkauden riemuilta vältytään. Anthony Quinnin kuva pyörii lukiessa taustalla silmissä.

113. MacLean Alistair: KOTKAT KUUNTELEVAT §§§½

283 s. Wsoy 1972 11.p (Timo Martin) RM

Vetävää menoa Itävallan alpeilla, natsit saavat kyytiä englantilaisilta agenteilta. Vuoristoratavaunut syöksyilevät ja vuorilinnat roihuavat liekeissä, lentokoneilla ja postilumiaura-autoilla hurjastellaan eikä lemmeltäkään vältytä. Reipasta epäuskottavaa äijäviihdettä. Nuorena luin Macleania paljonkin.

114. Huovinen Veikko: YMPÄRISTÖMINISTERI §§

185 s. SSKK 1983 RM

Veikko puhuu metsänhoidon puolesta ympäristöhuuhailuja vastaan. Oikealta tuntuu asia, metsää pitää käyttää ja siitä elantoa saada. Vähän kuivaa huumoria, jos huumoria ollenkaan.

115. Paasilinna Arto: VOLOMARI VOLOTISEN ENSIMMÄINEN VAIMO §§

211 s. Wsoy 1994 RM

Löysästi yhteen kuuluvia jutuntapaisia Volomarista, joka puuhailee kaikenlaista, mukana vaimo Laura. Mies on kova historiallisten esineiden keräilijä – karttuupa hänen kokoelmansa jopa esihistoriallisella komsi-naisen tussulla.

116 s. Lardot Raisa: RIPASKALINNUT §§½

167 s. Wsoy 1989 5.p AV

Vepsäläinen perhe ajautuu sodan jälkeen Suomeen. Aikaa kuvataan lapsen silmin. Ryssittely täyttää elämän eikä pakolaisena tuolloinkaan ollut hyvä olla.

117. Koivukari Tapio: POLTETUN MIEHEN TYTÄR §§§/§

282 s. Johnny Kniga 2018 YK

Erittäin omituinen, hidaslukuinen teos, eikö lie ihan oikeaa kaunokirjallisuutta. Kirjoittaja on sekä teologi että puuseppä ja paljon muutakin. Teos muistuttaa islantilaista saagaa (yhden sellaisen olen lukenut) enkä lopultakaan saanut selville, miten Mangalle loppujen lopuksi kävi. Mukava lukukokemus.

118. Waltari Mika: NAINEN TULI PIMEÄSTÄ ja muita novelleja §§½

248 s. Wsoy 1988 2.p YK

Alkupuoli on liian nuorisohenkinen, ja loppupuolella on muutama tökerökin tekele. Niminovelli on kokoelman parasta antia. Ihmekös, ettei painoksia ole useampia otettu.

119. Lem Stanislav: SOLARIS §§§§

275 s. BES 2021 (1961) (Przemyslaw Wierzbowski) YK

Klassikkokirjan pätevä käännös esperantoksi. Suomeksi luin kauan aikaa sitten, elokuvan nähnyt muutaman kerran. Muutamassa paikassa selostetaan turhan tarkkaan ja pitkään planeetan pinnanmuotojen muuttuvuuksia. Ihmeekseni löysin lopusta unohtamani käsitteen epätäydellisestä jumalasta. Olen asiaa sivunnut muutamassa omassa novellissani.

120 . MacLean Alistair: KUOLONHYPPY §§

260 s. Wsoy 1975 5.p YK

Kehnohko kuvaus antimateriakaavan(?) noudosta rautaesiripun takaa. Paitsi että asiatiedot ovat puppua, juonessakaan ei ole kehumista. Tökerö lempi lepattaa ja trapetsit keikkuvat.

121. Waltari Mika: IHMISEN ÄÄNI nöyryys – intohimo §§

228 S. Wsoy 1979 5.p AV

Hieman petyin tästä teoksesta. Alkukappaleiden jälkeen en lukenut mitään minulle uutta, minulle tuntematonta. Kirjassa on katkelmia Mikan kirjoista ja joitain vähemmän kiinnostavia ajatuskulkuja, selvästi pakolla kirjoitettuja.

122. Stout Rex: OVIKELLO SOI §§§½

219 s. Wsoy 1990 2.p (Eila Pennanen) Sapo 80 YK

Selväsanainen kertomus murhasta, syyllisyydestä, FBI.sta ja paikallispoliisista. Pysyin hyvin kärryillä viimeiseen sivuun asti, murhaajankin tunsin. Sitten tipahdin kyydistä. Kuka soitti Wolfen ovikelloa? No, eipä soittajakaan päässyt sisään.

123. Sala Tauno: SALAOPPEJA, RAHAA JA RAKKAUTTA §§§

176 s. Kansanvalta 1925 YK

Salanimen takana Leo Otto Anttila ja Olli Ant-Wuorinen. Yllätyin, teksti oli sujuvaa, juoni pysyi kasassa ja niin fantasiaa kuin jännitystäkin riitti. Edes lemmenlieskat eivät kovin lapsellisesti leimunneet. Paha mies oli paha ja hyvä (hypnoositiede)mies sai vuorineuvoksen tyttären vaimokseen, ja vaimon kautta kohtapuoliin vuorineuvoksen omaisuuden. Olihan vanhus jo kuusikymmenvuotias.

124. Polameri Veikko: BIWANSOITTAJAN TARINA

60 s. Tammi 1974 YK

Mitä tästä sanoisi. Vanha (1700-luku) japanilainen tarina useaan kertaan hieman eri lailla, lähteestä riippuen, kerrottuna. Viimeksi Polameren aiheesta sommittelema näytelmä. Mukana alkuperäinen teksti japanilaisin kirjoitusmerkein. Kuolleet kummittelevat ja melskaavat. Korvatkin revitään irti ja biwa soi taustalla.

125. London Jack: PUNAINEN JUMALA §§§

167 s. Minerva 1921 (Aito Kare) YK

Kolme novellia, joista ensimmäinen hieman fantastinen. Kelpo luettavaa.

126. Kälkäjä Mirjam: LINTU KÄMMENELLÄ §§½

223 s. Kirjayhtymä 1981 AK

Kaksi pariskuntaa - naiset lapsuudentovereita Lapista - kokoontuu maalle. Elämä viskoo mutta täällä polku löytyy askelen alle. Naapurin pikkutytön kuolema ei oikein sovi kuvioon, eikä se, että ongella kiskaistaan hauki joesta. Mutta teksti on viehkoa.

127. Kniivilä Kalle: KRIM ON MEIDÄN

248 s. Into 2015 YV

Kniivilän edellinen kirja, Putinin väkeä, pyrki selvittämään, miksi Putinia pidetään arvossa Venäjällä. Tässä teoksessa pyritään ymmärtämään, miksi Putinin piti miehittää Krim, ja miksi krimiläisistä suuri osa tuntuu hyväksyvän, tai ainakin tyyvyvän tapahtuneeseen. Kalle ei itse ole mitään mieltä, hän vain selostaa tapahtuneen. No, kyllä tekstistä huomaa, että Sydsvenska dagbladetin Venäjään erikoistunut toimittaja ei ole Putinin miehiä.

128. Tammsaare A. H.: LA MASTRO DE KORBOJA §§§§

155 s. Eesti Raamat 1976 (1922) YK

Esperantoksi käännetty kertomus Viron maaseudulta toistasataa vuotta sitten. Tragedia tämä on, kertomus miehestä, joka vammautuu ja josta voisi tulla Korbojan isäntä, jos oma mielenterveys kestäisi. Ei kestänyt. Töllin tytölle oli mies lapsen tehnyt, ja kas, tuosta pojasta tuntuu isäntä kartanoon tulevan. Kiemuraa on kyllikseen ja koirat haukkuvat pihlajan alla. Oiva opus.

129. Kaila Tiina: SIMON MATKAT PEILIKAUPUNKIIN §§

105 s. Otava 1978 YK

Satukertomus eräänlaisesta rinnakkaismaailmasta, kesän heinältä tuoksuvasta, joka näin vanhan mieleen ei sadulta tuntunut. Mutta fantasiatavaraa joka tapauksessa.

130. Paasilinna Mauri: SYNNYNNÄISIÄ LIIKEMIEHIÄ §

169 s. Gummerus 2000 AV

Syrjäkylillä eletään moukkamaisesti eikä teksti ole sen kummempaa. Hävettää tekijän puolesta.

131. Waltari Mika: VIISI ÄSSÄÄ ja muita kertomuksia §§½

296 s. Wsoy 1999 AK

Kokoelma ennen julkaisemattomia novelleja eri lehdistä. Mukana muutama nimimerkillä Kristian Korppi julkaistuja juttuja. Enemmän fantasiaa löytyy joistakin muista alkupään kertomuksista, mutta etenkin loppupää on luokkaa ”mies töissä, vaimo kotona ja piika keittiössä”. Pääsi kuitenkin fantasiahyllyyn.

132. MacLean Alistair: KUN KELLO KÄY §§½

312 s. Wsoy 1967 YK

Nuorena luin paljonkin MacLeanin kirjoja. Vauhtia tässäkin riittää ja roistoja on merenrannat täynnä. Kultalaivoja vallataan, tyhjennetään arvolastista ja upotetaan. Agentti Calvert puuhailee kaikenlaista ja saa rosvot kiinni. Lopuksi taitaa kyllä yksi puoliroistonainen asettua agentin loppuelämää rouvana hankaloittamaan.

133. Arijoputsi (Heikki Marttila): ÄLÄ HIKEENNY §§

120 s. Otava 1957 AV

Pakinoita, joista viimeinen ei kuulu joukkoon, on olevinaan vakavampi mielipidekirjoitus. Karin kuvitus nostaa jutelmien tasoa.

134. Canning Victor: SKORPIONIN KIRJEET §§§

259 s. Gummerus 1965 (Antero Tiusanen) AK

Vetävä kiristyskertomus, jossa tarjoilijoiden ja hovimestareiden salaseura hankkii arkaluonteisia tietoja humaltuneilta asiakkailta. Pääpiru sitten kiristää kunnon rahat uhreilta. Erään uhrin tytär auttaa päähenkilöa ratkaisemaan jutun, ja viimeisellä sivulla heittäydytään imelästi suutelemaan.

135. Tabet Sirpa: JESREELIN KOIRAT §§½

254 s. Otava 1991 YK

Kuolleita siellä täällä, yksi ottaa omakseen vainajan identiteetin, yksi jättää yhden kuolemaan ja seassa pyörii Nöpö, vanha ranskanopettaja. Mutta Jesreelin koirat haukkuvat nurkissa omatuntokorviin tuomioäänin.

136. Kariniemi Annikki: MATKALLA MAAN ÄÄREEN §§§

209 s. Otava 1970 YK

Pappi Jakob Fellmanin päiväkirjan avulla sepitetty kertomus Lapista ja sen ihmisistä 1880-luvun alkupuolella. Kuvaus kansasta ja luonnosta on hieman lällyä, luultavasti pitkälle pappismiehen omien tekstien mukaan. Kirjani on tekijän signeeraama. (Annikki oli naimisissa jonkin aikaa eversti Willamon kanssa. Tästä ajasta kertoo Kariniemen kirja Erään avioliiton anatomia, kuten myös Rosa Liksomin teos Everstinna. Ei ollut häävi liitto).

137. Valentin (Rislakki Ensio): FIIKUKSEN VARJOSSA §½

154 s. Gummerus 1928 AV

Ivamukaelmia eri tyylilajeista. Aika meni tällaisesta kirjallisuudesta ohi ajat sitten, eikä rasismi ja sovinismi ole enää hupaisaa.

138. Tellukselainen Ilona (Kerttu Partanen): AVARUUDEN LÄHETTI §½

207 s. Moniste 1977 YK

Teoksen alkuosa on miltei asiallista tekstiä. Kuriotemais-planeetalta tulee vierailija yliopistolle (USA, miksei Suomi kelvannut) ja ottaa kontaktin päähenkilöön. Viepä Miran mukanaankin tutustumaan kaukaiseen kotiseutuunsa. Matkat sujuvat atomeihin jakautumis- ja palauttamistekniikalla suit sait. Mitään juonta ei teoksessa ole, kerrotaan ympäristöistä ja elämästä. Lopussa siirrytään täysin huuhaapuolelle ja kiinnostus lopahtaa nollaan. Kovin söpöt ovat tekijällä tavoitteet ja periaatteet.

139. Liksom Rosa: VÄLIAIKAINEN §§§½

176 s. Like 2014 YV

Räävittömän herkullisella tyylillä kirjoitettua lyhytproosaa pohjoissuomalaisista ihmisistä. Sillä hilkulla, ettei naurattanut.

140. Vaara Maria: VIHREÄ MATKA §§½

219 s. Gummerus 1979 YK

Renja karkaa taikakiven kanssa Aksenjan luota. Aksenja lähtee perään. Juri auttaa Renjaa. Veneellä jokea pitkin paetaan, talvi vietetään majassa, keväällä jatketaan. Sovinnonjärvelle saavutaan ja sopu solmitaan lällysti. Aksenja kuolee, Juri palaa kotikyläänsä, taikakivi nousee lentoon ja Renja lähtee kaupunkiin. Paljonkin jutussa on taikaa ja outoutta mutta loppu jotenkin lässähtää.

141. Arijoutsi (Heikki Marttila): KÄRSISKÖS PUHUTELLA? §

151 s. Otava 1955 AV (Kuvitus Kari.)

Paljon tällaisia pakinakirjoja aikoinaan julkaistiin ja luettiin. Helppolukuista tekstiä – täysin ennalta-arvattavaa. Ja tietenkin salasovinistista, rasistista yms. aikaansa sopivaa. Vihaiseksi näistä tulee, eikä hykertele nautinnosta.