Sain postitse fantasiakirjan Viimeinen papitar. Lie huuhaata, päätellen Saana Saarisen muusta tuotannosta, joka ei Skepsiksen seulaa läpäise.
Uusi vuosi lähestyy. Korvatulpat odottavat vuoteen vieressä.
Joulupäivä. Aatto oli rauhaisa eikä jatkossakaan melskettä näy.
Luin fantasiakirjan:
140. Vaara Maria: VIHREÄ MATKA §§½
219 s. Gummerus 1979 YK
Renja karkaa taikakiven kanssa Aksenjan luota. Aksenja lähtee perään. Juri auttaa Renjaa. Veneellä jokea pitkin paetaan, talvi vietetään majassa, keväällä jatketaan. Sovinnonjärvelle saavutaan ja sopu solmitaan lällysti. Aksenja kuolee, Juri palaa kotikyläänsä, taikakivi nousee lentoon ja Renja lähtee kaupunkiin. Paljonkin jutussa on taikaa ja outoutta mutta loppu jotenkin lässähtää.
Kävin keskussairaalassa kuvauttamassa tietokonehärvelillä polveni. Laite oli juuri sellainen, kuin kuvissa olen nähnyt. Muutaman surausvarvin tuo teki polven yläpuolella. Sain luvan kuvata tapahtuma, mutta eihän se umpiselällään onnistunut. Joten kuvaa ei ole.
Otimme joulun viralliset kuvat. Tähän pääsee vain joulukuusi. Muut kuvat pitää ottaa uudelleen paremmalla kameralla. Kännykkäkamera (tai tietokone?) teki muista keltasörsselitympeitä.
Yksi kirjakin on luettu loppuun:
139. Liksom Rosa: VÄLIAIKAINEN §§§½
176 s. Like 2014 YV
Räävittömän herkullisella tyylillä kirjoitettua lyhytproosaa pohjoissuomalaisista ihmisistä. Sillä hilkulla, ettei naurattanut.
Veimme muutaman kirjan kirjaston vaihtohyllyyn. Ja otimme sieltä kaksi kassillista kotiin. Aina käy niin. Kun yrittää päästä kirjoista eroon, ne lisääntyvät. Ei tuossa nyt kummempia saaliita ole, kolme Sapoa, jotka meillä ennestään ovat (piti kotona tarkistaa). Orasta, Hietamies/Hirvisaarta, Sigurdarsdottirin Kolmas merkki, joka vaikuttaa kiintoisalta jne. Pitkälti kerään kirjoja sisarelle vietäväksi.
Jouluviikko, eikä yhtään tunnu joululta. Ylihuomenna polvitutkimuksiin sairaalaan. sitten joulu ja uusivuosi, joissa lähinnä sanomalehdettömiä päiviä (En halua digilukea lehtiä). Sentään päivät alkavat pidetä.
Luin:
138. Tellukselainen Ilona (Kerttu Partanen): AVARUUDEN LÄHETTI §½
207 s. Moniste 1977 YK
Teoksen alkuosa on miltei asiallista tekstiä. Kuriotemais-planeetalta tulee vierailija yliopistolle (USA, miksei Suomi kelvannut) ja ottaa kontaktin päähenkilöön. Viepä Miran mukanaankin tutustumaan kaukaiseen kotiseutuunsa. Matkat sujuvat atomeihin jakautumis- ja palauttamistekniikalla suit sait. Mitään juonta ei teoksessa ole, kerrotaan ympäristöistä ja elämästä. Lopussa siirrytään täysin huuhaapuolelle ja kiinnostus lopahtaa nollaan. Kovin söpöt ovat tekijällä tavoitteet ja periaatteet.
Jouluhössötystä meillä ei juurikaan ole, mutta kaupunki menee jo sekaisin. Haimme sentään tänään joulukuusen, ihan oikean metsäkuusen, kaupasta. Lahjoja emme osta emmekä lähde minnekään. Siis rauhallinen on vanhusten joulu.
Kolmesti rokotettuna elo saattaa olla hieman turvatumpaa. Lisäksi jouluaaton aattona polveen tehdään tietokonetomografia ja siitä vähän ajan kuluttua ensi vuoden puolella tulehduspesäkkeen gammakuvaus.
***********
Kirjaston vaihtohyllystä löysin itseltäni puuttuvan fantasiakirjan:
Poistin tämän puutoslistalta, joka alkaa pienetä mukavasti.
Pakkasta on parikymmentä astetta. Niinpä ostin itselleni roinakaupasta (Puuilo) teddyhatun. Turkiksia en käytä. Johan loppui palelu.
Nikkoselta tilasin kirjan, sain sen tänään.
Tekija nimimerkki Ilona Tellukselainen, eli Kerttu Partanen. Käsittääkseni kyse on jonkinlaisesta huuhaasta, luen tietenkin tämän monisteen, ja kyllä se fantasiahyllyyn pääsee joka tapauksessa.
******************
Kirjankin luin, siinäpä oli n-sana! (mutta ei kansipaperia)
137. Valentin (Rislakki Ensio): FIIKUKSEN VARJOSSA §½
154 s. Gummerus 1928 AV
Ivamukaelmia eri tyylilajeista. Aika meni tällaisesta kirjallisuudesta ohi ajat sitten, eikä rasismi ja sovinismi ole enää hupaisaa.
*************
Polviasia kehittyy: Menen tietokonekuvaukseen aatonaattona, 23.12.2021
Luettu:
136. Kariniemi Annikki: MATKALLA MAAN ÄÄREEN §§§
209 s. Otava 1970 YK
Pappi Jakob Fellmanin päiväkirjan avulla sepitetty kertomus Lapista ja sen ihmisistä 1880-luvun alkupuolella. Kuvaus kansasta ja luonnosta on hieman lällyä, luultavasti pitkälle pappismiehen omien tekstien mukaan. Kirjani on tekijän signeeraama. (Annikki oli naimisissa jonkin aikaa eversti Willamon kanssa. Tästä ajasta kertoo Kariniemen kirja Erään avioliiton anatomia, kuten myös Rosa Liksomin teos Everstinna. Ei ollut häävi liitto).
Muuten olen sitä mieltä, että koronapassi pitää saada nopeasti jokapaikkakäyttöön. Rokottamattomat menkööt korpeen ja pysykööt periaatteineen siellä pois ihmiselämän tieltä. Ei maailma voi pyöriä muutaman moukan ehdoilla.
Luettua:
134. Canning Victor: SKORPIONIN KIRJEET §§§
259 s. Gummerus 1965 (Antero Tiusanen) AK
Vetävä kiristyskertomus, jossa tarjoilijoiden ja hovimestareiden salaseura hankkii arkaluonteisia tietoja humaltuneilta asiakkailta. Pääpiru sitten kiristää kunnon rahat uhreilta. Erään uhrin tytär auttaa päähenkilöa ratkaisemaan jutun, ja viimeisellä sivulla heittäydytään imelästi suutelemaan.
135. Tabet Sirpa: JESREELIN KOIRAT §§½
254 s. Otava 1991 YK
Kuolleita siellä täällä, yksi ottaa omakseen vainajan identiteetin, yksi jättää yhden kuolemaan ja seassa pyörii Nöpö, vanha ranskanopettaja. Mutta Jesreelin koirat haukkuvat nurkissa omatuntokorviin tuomioäänin.
************
Pakkasta parikymmentä astetta. Muuten olen sitä mieltä, että Viivi ja Wagner joutaisi loppumaan. Idea on imetty kuiviin, ja viimeaikaiset sarjat ovat vain kiusallista katseltavaa. Fingerpori jaksaa vielä. Hesarin Wumo on älykkäästi viihdyttävä. Muutenhan en juuri sarjakuvista perusta.
Kävin ortopedillä polvea taivuttelemassa. Setä määräsi tietokonekuvaukseen, joten tutkintatoimet jatkuvat. Yötuskiin kirjoitti reseptin, jo pitäisi olla taju kankaalla aamuun asti. Näkispä tuon.
Luin:
132. MacLean Alistair: KUN KELLO KÄY §§½
312 s. Wsoy 1967 YK
Nuorena luin paljonkin MacLeanin kirjoja. Vauhtia tässäkin riittää ja roistoja on merenrannat täynnä. Kultalaivoja vallataan, tyhjennetään arvolastista ja upotetaan. Agentti Calvert puuhailee kaikenlaista ja saa rosvot kiinni. Lopuksi taitaa kyllä yksi puoliroistonainen asettua agentin loppuelämää rouvana hankaloittamaan.
120 s. Otava 1957 AV
Pakinoita, joista viimeinen ei kuulu joukkoon, on olevinaan vakavampi mielipidekirjoitus. Karin kuvitus nostaa jutelmien tasoa.
Luin:
129. Kaila Tiina: SIMON MATKAT PEILIKAUPUNKIIN §§
105 s. Otava 1978 YK
Satukertomus eräänlaisesta rinnakkaismaailmasta, kesän heinältä tuoksuvasta, joka näin vanhan mieleen ei sadulta tuntunut. Mutta fantasiatavaraa joka tapauksessa.
130. Paasilinna Mauri: SYNNYNNÄISIÄ LIIKEMIEHIÄ §
169 s. Gummerus 2000 AV
Syrjäkylillä eletään moukkamaisesti eikä teksti ole sen kummempaa. Hävettää tekijän puolesta.
131. Waltari Mika: VIISI ÄSSÄÄ ja muita kertomuksia §§½
296 s. Wsoy 1999 AK
Kokoelma ennen julkaisemattomia novelleja eri lehdistä. Mukana muutama nimimerkillä Kristian Korppi julkaistuja juttuja. Enemmän fantasiaa löytyy joistakin muista alkupään kertomuksista, mutta etenkin loppupää on luokkaa ”mies töissä, vaimo kotona ja piika keittiössä”. Pääsi kuitenkin fantasiahyllyyn.
******
Yritin laskea fantasiahyllyni kirjamäärän. Noin 500. Kaikki suomeksi kirjoitettuja (muutama suomenruotsiksi)
Kävin influenssarokotuksessa Kuopio-hallissa. Valtava tila, parikymmentä rokotuskoppia ja loistava, ystävällinen palvelu. Vaimonkin rokottivat samalla, vaikka hänellä piti olla eri aika. Selvisimme yhdellä käynnillä. Lisäksi saimme joulukuulle ajan kolmanteen koronarokotukseen.
Luin:
128. Tammsaare A. H.: LA MASTRO DE KORBOJA §§§§
155 s. Eesti Raamat 1976 (1922) YK
Esperantoksi käännetty kertomus Viron maaseudulta toistasataa vuotta sitten. Tragedia tämä on, kertomus miehestä, joka vammautuu ja josta voisi tulla Korbojan isäntä, jos oma mielenterveys kestäisi. Ei kestänyt. Töllin tytölle oli mies lapsen tehnyt, ja kas, tuosta pojasta tuntuu isäntä kartanoon tulevan. Kiemuraa on kyllikseen ja koirat haukkuvat pihlajan alla. Oiva opus.
Kuopiossa on lumi maassa, saattaa jäädä pysyväksi. Tämä talvena ei matkusteta minnekään. Eikä muustakaan elosta ole mitään tietoa.
Leinon sanoin:
"Edessäni hämäräinen tie / tuntemattomahan tupaan vie."
Tai Kupiaisen mukaan:
Taapäin tuijotat, soudat eteen
outoa venettä outoon veteen.
Hankin Tiina Kailan pienen kirjan Simon matkat Peilikaupunkiin.
Tämä kuuluu fantasiahyllyyn, poistin puutoslistalta. Luenkin, kunhan kerkeän.
Elävän kaupan poistohyllystä otin Sirpa Tabetin kirjan Jesreelin koirat, jännitysromaani vuodelta 1991. Luen, Tabetilla on monta fantasiakirjaa. Tämän ei pitäisi olla sellainen. Mutta kas, alkupuheessa tekijä kertoo lainanneensa lukujen nimenä olevat säkeet Eino Leinon Nocturnesta. Kovin tuntuivat oudoilta, joten kysyin googlelta. Runossa on säkeistö, joka ei kulje nykyään mukana. Kuulemma muka tyttöystävä jolle runo on kirjoitettu, ei tykännyt siitä. Tässä Leinon käsikirjoitus, eroaa nykymuodosta:
Vielä otin Riku Sarkolan kirjan Antti maailmanomistaja vuodelta 1943. Tarkistin miehen wiki-tiedot. Hän oli kaksi kertaa naimisissa, ja ensimmäisen vaimon kera hänellä on poika nimeltä Asko Sarkola. Tunnettu teatterimies.
Kaikkea oppii, kun katselee ympärilleen.
Luettua:
125. London Jack: PUNAINEN JUMALA §§§
167 s. Minerva 1921 (Aito Kare) YK
Kolme novellia, joista ensimmäinen hieman fantastinen. Kelpo luettavaa.
126. Kälkäjä Mirjam: LINTU KÄMMENELLÄ §§½
223 s. Kirjayhtymä 1981 AK
Kaksi pariskuntaa - naiset lapsuudentovereita Lapista - kokoontuu maalle. Elämä viskoo mutta täällä polku löytyy askelen alle. Naapurin pikkutytön kuolema ei oikein sovi kuvioon, eikä se, että ongella kiskaistaan hauki joesta. Mutta teksti on viehkoa.
127. Kniivilä Kalle: KRIM ON MEIDÄN
248 s. Into 2015 YV
Kniivilän edellinen kirja, Putinin väkeä, pyrki selvittämään, miksi Putinia pidetään arvossa Venäjällä. Tässä teoksessa pyritään ymmärtämään, miksi Putinin piti miehittää Krim, ja miksi krimiläisistä suuri osa tuntuu hyväksyvän, tai ainakin tyyvyvän tapahtuneeseen. Kalle ei itse ole mitään mieltä, hän vain selostaa tapahtuneen. No, kyllä tekstistä huomaa, että Sydsvenska dagbladetin Venäjään erikoistunut toimittaja ei ole Putinin miehiä.
Hankin neljä kirjaa. Suomen Esperantoliitto muuttaa toimitilansa Helsingistä Tampereelle, ja varastossa on liikaa kirjoja kuljetettaviksi. Yhden näistä opuksista (Tammsaaren) olen kauan sitten lukenut. Yritän hankkia lisää näitä poistettavia teoksia, sillä loput menevät kuulemma tuhottaviksi.
Ostin uuden monitoimiprintterin. Mokomassa on vlan-yhteys tietokoneeseen, usb olisi helpompi käsitellä. Asenteluun meni melkoisesti aikaa. Nyt pelaa. Uusi on tuossa vanhan päällä, on sillä lailla sopivalla korkeudella. Mustavalkolaserprintteri vieressä toimii moitteettomasti.
Silmälääkärin mielestä silmäni ovat vanhuksen silmiksi ihan toimivat. Hankin kahdet uudet lasit, toiset monitoimikauko-, toiset monitoimilähilasit. Eli niiden toiminta-alue menee osittain päällekkäin. Mitään muka ei jää näkemättä. Yhteishinta kaikelle alle tonnin. Kahden viikon toimitusaika. Tietenkin halpakauppa Specsaversistä.
Yksi kirja luettu loppuun (vanhoilla lukulaseilla) ja siirretty luettu fantasia-osastoon:
124. Polameri Veikko: BIWANSOITTAJAN TARINA
60 s. Tammi 1974 YK
Mitä tästä sanoisi. Vanha (1700-luku) japanilainen tarina useaan kertaan hieman eri lailla, lähteestä riippuen, kerrottuna. Viimeksi Polameren aiheesta sommittelema näytelmä. Mukana alkuperäinen teksti japanilaisin kirjoitusmerkein. Kuolleet kummittelevat ja melskaavat. Korvatkin revitään irti ja biwa soi taustalla.
Sain WHJS:ltä valokuvakertomuksen Wanhojen Herrojen yli kolmekymmenvuotiselta taipaleelta. Wau. Ja on siitä aikaa, kun nuoria oltiin - etenkin minä, porukan nestori.
Luin:
121. Waltari Mika: IHMISEN ÄÄNI nöyryys – intohimo §§
228 S. Wsoy 1979 5.p AV
Hieman petyin tästä teoksesta. Alkukappaleiden jälkeen en lukenut mitään minulle uutta, minulle tuntematonta. Kirjassa on katkelmia Mikan kirjoista ja joitain vähemmän kiinnostavia ajatuskulkuja, selvästi pakolla kirjoitettuja.
122. Stout Rex: OVIKELLO SOI §§§
219 s. Wsoy 1990 2.p (Eila Pennanen) Sapo 80 YK
Selväsanainen kertomus murhasta, syyllisyydestä, FBI.sta ja paikallispoliisista. Pysyin hyvin kärryillä viimeiseen sivuun asti, murhaajankin tunsin. Sitten tipahdin kyydistä. Kuka soitti Wolfen ovikelloa? No, eipä soittajakaan päässyt sisään.
 |
123. Sala Tauno: SALAOPPEJA, RAHAA JA RAKKAUTTA §§§
176 s. Kansanvalta 1925 YK
Salanimen takana Leo Otto Anttila ja Olli Ant-Wuorinen. Yllätyin, teksti oli sujuvaa, juoni pysyi kasassa ja niin fantasiaa kuin jännitystäkin riitti. Edes lemmenlieskat eivät kovin lapsellisesti leimunneet. Paha mies oli paha, ja hyvä (hypnoositiede)mies sai vuorineuvoksen tyttären vaimokseen, ja vaimon kautta kohtapuoliin vuorineuvoksen omaisuuden. Olihan vanhus jo kuusikymmenvuotias.
Ostin puoleen hintaan harvinaisen fantasiateoksen ja korjasin sen ulkoasun.
Ensin purin teoksen alkutekijöihinsä:
Seuraavaksi ompelin tekstiosat kasaan lisäten nidontanauhat tukevoittamaan sidosta:
Ja lopuksi liimasin kannet ja sisukset toisiinsa:
Onhan tämä vähän erilainen kuin alkuperäinen, mutta ei siinä muuta uutta ole kuin nidontalanka ja -nauhat, ja nekin näkymättömissä.
Kävin eilen poistattamassa viimeisen viisaudenhampaan suustani. Liitän oheen Wanhoille Herroille antamani ehkä hieman liioitellun selostuksen tapahtuneesta:
Viimeinen viisaudenhammas poistettiin. Julma mies piikitti sinne tänne, ähki ja tökki taltoillaan, hirveillä hohtimilla ähelsi ja kirosi sekä isommalla poralla jyristeli. Melkein tunti meni. Hikeä pyyhkien tuumi lopuksi, että "olipa tiukalla". Kait minä sen tunsin sanomattakin.
Kävimme museolla katsomassa da Vinci-näyttelyn. Todella mielenkiintoinen. Yhden kuvan otin puolisalaa, kun en tiennyt, saako kuvata:
Kyseessä videoesitys lentämislaitesuunnitelmista. Erittäin mukava oli kokeilla myös virtuaalilaseja.
Kävin sisaren luona Jyväskylässä kirjoja viemässä. Samalla löysin kaksi uutta Sapoa, joten nyt Sapo-lukumme on 360. Puuttuu enää 99.
Menimme kirpputorille nimeltä KIRPPARILLA. Pariin vuoteen emme ole paikalla käyneet. Paikka oli epäsiisti, ahdas, ihmisistä puolet haahuilli maskitta ja myytävä tavara oli roskaa. Emme mene uudestaan, ennen kuin korona-aika on ohi.
Vieressä on erittäin tilava ja siisti SPR:n Kontti. Tällä kertaa sieltä löytyi Sapo nro 224, Matti Hällin tuplakirja Murha meren rannalla ja Sopimatonta kuolla yliopistolla. Tämä oli 358.s Sapomme. Vielä pari, niin viimeinen sata alkaa.
Molemmat olen lukenut vanhoina yksittäiskappaleina, kait HH:n tuomina, rantamökillä.
Ostin Huutonetistä kirjan. Kotimaisen fantasian hylly rikastui taas yhdellä teoksella. Vielä pitää lukeakin tuo. Nimimerkin takana Leo Anttila ja Olli Wuorinen. Hypnoosilla kuulemma pelataan, ja korkeat ovat panokset.
Yhden kirjankin sain luettua loppuun: (Kansipaperiton vaihtohyllykirja, joten kuvaa ei ole)
120 . MacLean Alistair: KUOLONHYPPY §§
260 s. Wsoy 1975 5.p YK
Kehnohko kuvaus antimateriakaavan noudosta rautaesiripun takaa. Paitsi että asiatiedot ovat puppua, juonessakaan ei ole kehumista. Tökerö lempi lepattaa ja trapetsit keikkuvat.
**************'
Hammaslääkäri tohtoroi toista tuntia suussa, eikä sekään vielä riittänyt. Maanantaina suukirurgi poistaa viimeisen viisaudenhampaan.
Ja torstaina pitää viedä sisarelle autolastillinen kirjoja luettavaksi.
Sain postin kautta Finlandia-kirjalta, Huutonetin avustamana, Mika Waltarin novellikokoelman vuodelta 1999. Teoksessa on Seura-lehdessä sata vuotta siitten ilmestyneitä Kristian Korppi-nimellä kirjoitettuja novelleja. Toki on myös muilla nimillä muissa aikakauslehdissä julkaistuja tarinoita. Teos pääsee fantasiahyllyyn.
Luin:
119. Lem Stanislav: SOLARIS §§§§
275 s. BES 2021 (1961) (Przemyslaw Wierzbowski) YK
Klassikkokirjan pätevä käännös esperantoksi. Suomeksi luin kauan aikaa sitten, elokuvan nähnyt muutaman kerran. Muutamassa paikassa selostetaan turhan tarkkaan ja pitkään planeetan pinnanmuotojen muuttuvuuksia. Ihmeekseni löysin lopusta unohtamani käsitteen epätäydellisestä jumalasta. Olen asiaa sivunnut muutamassa omassa novellissani.
Ostin itselleni uuden sängyn. Oikein pappamallia. Korkea, päädyin verustettu. Tarvittaessa siihen saa liitettyä erilaisia vanhusta tukevia laitteita. Sänky on suurempi kuin edellinen ja täyttää melkoisesti yhdistettyä työ- ja makuuhuonettani.
Työpöytäni, yöpöytäni ja koko ruljanssi ovat soveliaasti sekaisin. Tiedänpä itse, missä mikin tavara on. Vaatekaapit ovat kuvaajan seläntakaisella sivustalla. Vaimolla on oma huoneensa, rivitalon alakerrassa ovat olohuone ja keittiö. Molemmissa kerroksissa on vessa, yläkerrassa myös sauna, joka toimii meillä varastona. Molemmin puolin meillä on erittäin hyvät naapurit. Tässä viivytään, kunnes kannetaan hoitolaitokseen tai kirkon kautta krematorioon.
Luin:
117. Koivukari Tapio: POLTETUN MIEHEN TYTÄR §§§/§
282 s. Johnny Kniga 2018 YK
Erittäin omituinen, hidaslukuinen teos, eikö lie ihan oikeaa kaunokirjallisuutta. Kirjoittaja on sekä teologi että puuseppä ja paljon muutakin. Teos muistuttaa islantilaista saagaa (yhden sellaisen olen lukenut) enkä lopultakaan saanut selville, miten Mangalle loppujen lopuksi kävi. Mukava lukukokemus.
118. Waltari Mika: NAINEN TULI PIMEÄSTÄ ja muita novelleja §§½
248 s. Wsoy 1988 2.p YK
Alkupuoli on liian nuorisohenkinen, ja loppupuolella on muutama tökerökin tekele. Niminovelli on kokoelman parasta antia. Ihmekös, ettei painoksia ole useampia otettu.
Satoi ensi lumen, joka kuitenkin suli melko heti pois.
Kävin laulamassa hautajaiset katedraalissa. Vainaja oli 101-vuotias nainen.
Osin sängyn itselleni. Pappamallisen, korkea, päädyin varustettu. Tuodaan paikalle ja viedään vanha runkopatja pois. Niin sitä oppii edes jonkinlaisia ulkopuolisia palveluita käyttämään. Itse sentään kasaan vuoteen palasista. On kuulemma helppo homma.
Posti toi Puolasta Stanislav Lemin teoksen SOLARIS. Kovakantinen napakka kirja, maksoi postikuluineen 13,60 euroa.
Esperanton käyttö on minulla ollut vähäistä viime aikoina. Taisin viimeksi lukea Seitsemän veljestä (taas kerran), ja sitä ennen Tarun sormusten herrasta (samoin taas kerran). Lehtiä toki olen kielellä säännöllisesti lukenut.
Rantamökillä oli kylmää. Ei siellä nälkä ollut, mutta menimme pitsalle kaupunkiin palattuamme. Miramarin pitsoissa riittää syömistä. Etenkin kun söimme runsaan ja hyvän salaattiannoksen aluksi.
No jaa, otimme loput tinapaperiin ja syömme ainakin kahden päivän ateriat jäännöspaloista.
************
Luin yhden kirjankin loppuun:
116. Lardot Raisa: RIPASKALINNUT §§½
167 s. Wsoy 1989 5.p AV
Vepsäläinen perhe ajautuu sodan jälkeen Suomeen. Aikaa kuvataan lapsen silmin. Ryssittely täyttää elämän eikä pakolaisena tuolloinkaan ollut hyvä olla.
***********
Virosta on tullut koronapesä. Joulumatkamme saattaa peruuntua. Pysymme kotona, koti on turvallinen paikka, etenkin vanhuksille. Ja huomenna menen röntgenkuvaukseen polven takia. On aikaa, kun viimeksi nukuin yöni kunnolla.
Luin:
112. MacLean Alistair: NAVARONEN TYKIT §§§§
312 s. Wsoy 1957 (Aaro Vuoristo) YK
Toki elokuvanakin tunnettu sujuva natsientuhoamiskertomus, jossa pamautetaan mäsäksi myös kaksi komeaa tykkiä. Pitää mukana olla petollisuutta ja sankaruutta, mutta suuremmilta rakkauden riemuilta vältytään. Anthony Quinnin kuva pyörii lukiessa taustalla silmissä.
113. MacLean Alistair: KOTKAT KUUNTELEVAT §§§½
283 s. Wsoy 1972 11.p (Timo Martin) RM
Vetävää menoa Itävallan alpeilla, natsit saavat kyytiä englantilaisilta agenteilta. Vuoristoratavaunut syöksyilevät ja vuorilinnat roihuavat liekeissä, lentokoneilla ja postilumiaura-autoilla hurjastellaan eikä lemmeltäkään vältytä. Reipasta epäuskottavaa äijäviihdettä. Nuorena luin Macleania paljonkin.
114. Huovinen Veikko: YMPÄRISTÖMINISTERI §§
185 s. SSKK 1983 RM
Veikko puhuu metsänhoidon puolesta ympäristöhuuhailuja vastaan. Oikealta tuntuu asia, metsää pitää käyttää ja siitä elantoa saada. Vähän kuivaa huumoria, jos huumoria ollenkaan.
115. Paasilinna Arto: VOLOMARI VOLOTISEN ENSIMMÄINEN VAIMO §§
211 s. Wsoy 1994 RM
Löysästi yhteen kuuluvia jutuntapaisia Volomarista, joka puuhailee kaikenlaista, mukana vaimo Laura. Mies on kova historiallisten esineiden keräilijä – karttuupa hänen kokoelmansa jopa esihistoriallisella komsi-naisen tussulla.
- yhdessäkään kirjassa ei ollut kansipaperia kuvattavaksi.
*************
Rantamökin talvikuntoonlaitto etenee. Eilen oli Saarijärvi-päivä. Kahvit Äijäsellä, lounas Linnan Liisassa. Kierrätyskeskuksesta löytyi autoon rikkaimuri, vaimolle laukku ja minulle luettavaksi Koivukarin kirja Poltetun miehen tytär. Lisäksi veimme kierrätyskeskukseen ison muovikassillisen omia kirjoja myyntiin.
Tulimme rantamökille laittamaan paikat talvikuntoon. Wanhat herrat käänsivät jo veneen maille, joten siihen ei tarvitse voimiaan uhrata.
Lisäksi he asensivat ulkoantennin paikoilleen, joka sekin olisi minulta jäänyt tekemättä.
Marjaan emme enää lähde (on tarpeeksi) emmekä myöskään sieneen (ei täällä ole suppilovahveroita), joten ainoa pakollinen homma on kellariaukon peitto.
Emme laskeneet koko kesänä verkkoja, ja veneellä kävimme vesillä vain kaksi kertaa. Niin se vanhuus etenee.
Vielä yhden hyllyn päästä löytyi lisää WH-teoksia, eli Nenosta ja nuo minun isot tekeleeni.
Sain Juri Nummelinilta hänen kustantamansa (Kustantamo Helmivyö) teoksen "Hyvää yötä!" Se on omistettu Boris Hurtalle ja siinä on myös minun novellini Azorien hopeaa. Novelli on aikaisemmin julkaistu Nummelinin toimittamassa lehdessä Seikkailukertomuksia vuodelta 2007.
Kävin lääkärissä. Lääkäritäti määräsi minut polvikuvaan ja ortopedille, ja mahdollisesti leikkauspöydälle. Pitkään onkin siitä, kun minua viimeksi leikeltiin. Kunhan silpovat soveliaaseen aikaan, eikä mahdollinen ensi kesä mene pilalle.
Wanhojen herrojen tuotantoa, tässä viimeinen (11.) metri fantasiahyllystäni.
Huomasin, että whSS:n kirjat olivat toisaalla aakkostettuina. Siirsin ne kuvien oton jälkeen wh-hyllyyn. Tässä on etupäässä fantasiaa, whKN kirjoitti kymmeniä muunkin alan teoksia, niitä minä en omista. Tämän vuosituhannen kirjoja on paikalla satunnaisesti, varsinainen keräysinto on edellisiltä vuosituhansilta.
Ja lopuksi kuva vanhasta yöpöydästä, johon on tungettu epäkunnioittavasti WH-vihkosista suurin osa. Kahdessa pinossa seisovat hengentuotteet sisältävät melkoisen määrän tietoa ja viisautta. Pitäisikö nuo siirtää arvokkaampaan paikkaan?
En ole koskaan soittanut puhelimella mielelläni, ja viimeisten 20 vuoden aikana soittokammo on kasvanut ylimaallisiin mittoihin. Minun on...
