Karstulassa

Karstulassa joimme kahvit Hertta-kahvilassa, joka sijaitsee vanhassa suojeluskuntatalossa. Siitä huolimatta se on ihan viihtyisä paikka, ja munkit ovat hyviä. SPR:n kirpputorilta vaimo osti vaatteita ja minäkin ostin käyttämättömän lippalakin eurolla. Vielä ostimme nyt Karstulassa myyneeltä Hyunhilta kahvileipää ja S-liikkeestä ruokatavaroita. Illalla laskimme taas kaksi muikkuverkkoa. Pakastimessa on 16 muikkua, nekin riittävät huomiseksi ateriaksi, vaikkei huomenna mitään tulisikaan. Terassilla istuimme vielä iltaa ja ihmettelimme vaahteraa, jossa vain yksi oksa jo ruskaantuu.

Lisää luonnon antimia

Verkoista nousi nyt kolme muikkua. Pakastimessä on siis 16 kalaa. Tänään emme verkkoja laske, huomenna aamulla lähdemme Karstulaan. Mutta huomenna illalla laskemme taas, ja ylihuomenna syömme, uudesta saaliista riippumatta, paistetut muikut.
Aamupäivän metsäkävelyllä poimimme vielä karvarouskuja puolisen ämpärillistä. Kantarelleja emme nyt löytäneet, sen sijaan noin viisikymmentä hirvikärpästä hiuksistamme. Eivät ne enää tunnu niin inhottavilta kuin alkuvuosia. Etenkin, kun eivät ne meitä pistä.

Sieniä

Aamupäivällä kävimme metsässä pari tuntia kiertelemässä. Saaliina oli nelisen litraa kantarelleja. Vähän aikaa sitten laskimme järveen muikkuverkot, jotta pääsemme paistamaan kala-aterian loppuviikosta. Pakastimeen on jo kertynyt 13 muikkua. Ajankulua tämä tietenkin on, vaikka mukavampi on verkot nostaa, jos muutama kalakin on mukana.
Rauni-myrsky kaatoi yhden puolilahon raidan Salmelantielle. Ei tuo estänyt edes autolla ajoa. Sähkökatkotkin kestivät kerrallaan vain muutaman minuutin, eikä niitä edes monta ollut. Metsämökillä voi puita taas olla tien tukkona enemmänkin.
Tien varrella näimme amiraaliperhosen, joita ei usein täällä tapaa. 

Lauantaipäivä rantamökillä

Kaikenlaista on luonnosta kerätty syötäväksi. Heti aamulla nostimme verkot ja saimme kaksi muikkua. Panimme ne pakastimeen edellisten seuraksi. Tosin tänään ei ehkä uskalla lähteä vesille, on annettu myrskyvaroitus.
Ajoimme Kannonkoskelle Huynhin leipomotuotteita ostamaan. S-kaupassakin kävimme. Menomatkalla otimme vettä lähteestä.

Ennen ruokailua lähdimme vielä sienestämään. Saaliina pari litraa kantarelleja ja vajaa ämpärillinen karvarouskuja. Alakuvassa vaimo palaamassa autolle sankojen kanssa.

Palaamme paikalle ensi viikolla. Kantarelleja saattaa löytyä mäen harjanteelta lisää.

Luettua

102. Parvela Timo: TULITERÄ **

227 s. Tammi 2011 5.p YV

Muka jatkoa Kalevalalle. Hyvähän se, että Kalevalasta puhutaan. Mutta teos on laskelmoidusti kirjoitettu myyntiä varten, ilman sadun häivääkään. Plussaa on sentään suhtautuminen ilmastonmuutokseen. Oma.

103. Kivimaa Arvi: SAARI TUULTEN SYLISSÄ ****

341 s. Otava 1944 2.p YK/RM

Kokoomateoksessa Lähtö ja kotiinpaluu. Maalaiselämän kuvausta, jossa on tiettyä viehätystä. Suuren talon mies puolikarkaa kotoaan, palaa kotiseudulle elämään lähisaaressa, kuolee, vaimo ja poika jäävät. Poika aikoo lääkäriksi, jatko jää seuraavaan romaaniin. Luen senkin. Oma.

104 Kivimaa Arvi: VIHERIÖIVÄ RISTI ***

260 s. Otava 1944 2.p RM

Jatko edelliseen. Poika menee naimisiin, saa lapsen vaimonsa kanssa, valmistuu lääkäriksi ja palaa kotipitäjäänsä. Oma.

Aamu rantamökillä

Heräsin viideltä auringon noustessa. Kuvia piti lähteä ottamaan.

Laiturilta otettu kuva itään päin.

Laiturilta kuvattu mökki, jonka kylkeä auringon rusko värittää.

Rantamökillä taas

Rantamökillä on tarkoitus viettää pari viikkoa. Pääaiheena puolukankeruu, sieniäkin voi yrittää löytää, vaikka täällä ei ole meillä tiedossa hyviä apajia. Kova olisi halu myös verkkokalastella.

Pihanurmen ajoin. Saunassakin jo kävimme.

Ja ennen lähtöä pitänee korjata syksyn sato. Neljä perunaa on istutettu, vierellä kasvaa kaupan kertaalleen syöty salaati, johon uudelleen istutettuna kehittyy mukavasti uusia lehtiä. Ei täällä tuhlailevasti eletä...

Lenkillä

Ajoimme autolla Petosen ABC-asemalle, ja lähdimme siitä kävelemään. Kuljimme Kallaveden rantoja etelään päin polkuja pitkin. Matkalla oli mm. yksi uimaranta, yksi matonpesupaikka, ja pienvenelaituri. Kävelimme saman reitin edestakaisin, ettemme joutuneet kaduille kulkemaan. Melkein pari tuntia siinä kului.

Automatkalla aseman ja kodin välillä kuuntelimme paikallisradiosta kevyttä musiikkia. Eikö nykyään pääse Suomessa levyttämään, ellei ole puhevikainen? Paikallisradion juontajillakin pitää näköjään olla ässävika, tai sitten pitää osata honottaa. Ylen puolella taitaa pahemmin puhevikainen olla vain yksi omasta mielestään kovinkin reipas säätyttö.

Luettua

99. Waltari Mika: MIKAEL KARVAJALKA ****

780 s. Wsoy 1948 3.p AK

Tuttu kuvio: Hyväuskoinen Mikael söhrii elämäänsä vierellään yksinkertainen Antti, joka on paljon Mikaelia fiksumpi, ainakin käytännön asioissa. Naiset ovat kavalia ja miehet petollisia ja julmia. Ei tästäkään teoksesta ihmisuskon kohottajaksi ole. Oma.

100. Kero J. T.: AVARUUKSIEN VAARA *

191 s. Karisto 1955 YV

Teoksen mukaan ensi vuonna 2017 tapahtuu kummia. Kuun tukikohta havaitsee oudon avaruusaluksen, joka laskeutuu Suomen Lappiin. Vaarasta tulevat pantraanit varoittamaan. Näes Alfa Centaurin asuttu planeetta on pian asumakelvoton, ja pahat pantraanit ovat tulossa valloittamaan maata omaksi elinpaikakseen. Hyvät pantraanit lähtevät muutaman reippaan maalaisen kanssa asiaa hoitamaan. Kuinka ollakaan, veikkoset onnistuvat tuhoamaan pahat pantraanit ja heidän hyökkäysavaruusaluksensa. Kirjailija on perillä fysiikasta, mutta asenne on aatunaikainen. Lisämauste on, että Proxima Centaurilta on juuri nyt 2017 löydetty maankaltainen planeetta. Oma.

(Maankaltainen tarkoittaa kiviplaneettaa, joka sijaitsee elämävyöhykkeellä, eli vesi voi olla nestemäisessä muodossa. Elämästä ei tiedetä.)

101. Tenhunen Eeva: KUOLEMA SAVOLAISEEN TAPAAN ***

256 s. Wsoy 1989 3.p YK

Savolaesta söhellystä, joka ei aivan toivotonta ole. Muutama ruumis on ujutettu mukaan, jotta syntyisi dekkari. Oma.

Raiskiomökillä

Metsämökin ympäristö on parturoitu avohakkuulla. Samalla on osa sienimetsistä tuhottu. Tiekin on rikottu. Voisi tietenkin vaatia metsäyhtiötä tietä korjaamaan, mutta kun siellä ei juuri käydä, malttaa yhden korkealle nousseen irtokiven kiertää.

Mökin lähellä olevalla laavulla olen BH:nkin kanssa kerran istunut.
Tontin toisella puolella, Pajulan polun varrella, sentään vielä löysimme kantarelleja nelisen litraa.

Tontilla on kaatuneita puita, jotka pitäisi katkoa ja pilkkoa ja kuljettaa rantamökille. Mutta ikä on tuovinaan esteitä.

Eikä pihaakaan jaksa hoitaa. Pikasaunalle ei hevin pääse, ja navettatielläkin on ruoho korkeana. Kaikki tarmo, mitä on jäljellä, kuluu rantamökin jonkinlaisessa kunnossa pitämiseen.

Poistokirjoja kirjastosta

Neulamäen kirjastossa poistavat kirjoja. Osa niistä lähetetään pääkirjastoon, missä on iso poistomyynti piakkoin. Kysyin kirjastonhoitajalta, joka järjesteli myytäviä kirjoja eteisessä, onko Sapoja. Oli, mutta hän oli ne jo pakannut pääkirjastoa varten. Ei hätää, hän vei minut laatikolle ja avasi sen. Löysin viisi Sapoa, joita meillä ei ennestään ollut. Lisäksi otin vahingossa yhden Salaman: Quentin Patrik: Rakas vaimoni Maureen. Yhteensä maksoivat viisi euroa.
Sapot:
Wainwright: Tuomion jälkeen, Kaminsky: Joku on murhannut maiskisen, Fremlin: Kukat kuiskivat kuolemaa, Berkeley: Myrkytetyn suklaarasian arvoitus ja Arvidsson: Tohtorin viimeinen rikos.
Sapo-lukumme on nyt 221.

Vielä kaksi kuolinilmoitusta

Tämän täytyy olla isoisoäitini, koska Matilda-mummo oli omaa sukua Sironen. Kalmarin Mäntylässä olen useinkin käynyt, joitain äidin sukulaisia siellä eli vielä ehkä kymmenen vuotta sitten. Tosin enoni Urhon kuoleman jälkeen en ole siellä käynyt, ja siitäkin on jo kolmekymmentä vuotta.

Lisää ilmoituksia

Isoäitini raamatun välistä löysin myös äidinpuoleisten isoisäni ja isoäitini kuolinilmoitukset.

Isoisäni kuolinilmoituksen alle on liimattu muutama hiuskiehkura. Täytyyhän niiden olla isoisäni hiuksia. Sukunimi oli ennen Stolt, se muutettiin Jokisaloksi. Naimisiin on menty näköjään  1905.

Isoisä kuoli ennen minun syntymääni. Isoäidin muistan hyvinkin, olin neljäntoista, kun hän kuoli.

Ilmoituksia

Isoäitini Matildan vanhan raamatun välistä, Vanhan ja Uuden Testamenin taitekohdasta, löysin liimattuina vanhoja kuolinilmoituksia, mm. vanhempieni. Äidin kuolinilmoitus on minullakin isän vanhan Uuden Testamenin välissä, isäni kuolinilmoitusta minulla ei ollut.

Pitkäikäisyyden geenejä minulla ei ole, isä oli 64 ja äiti 53 kuollessaan. Isä meni uusiin naimisiin, ja sain sisarpuolen. Isän kuolinilmoituksessa on minulla ihmeteltävää, mutta keneltäpä enää kysyisin. 

Luettua

96. Oja Heikki: AIKAKIRJA ****

286 s. Otava 2000 3.p AV

Aika on aina kiinnostanut minua. Tämä teos ei käsittele aikaa ulottuvuutena vaan mitattavana suureena, ajanlaskuna. Mukana on mielenkiintoisia yksityiskohtia, esim. Betlehemin tähdestä, nollavuodesta (jota ei ole) ja almanakkojen kehityksestä. Oma.

97. Queen Ellery: RUUMISKIRSTUN ARVOITUS **

408 s. Wsoy 1979 (1932) (Aulis Rantanen) Sapo 236 RM

Liian pitkä. Plussaa henkilöluettelo alussa. Ratkaisua ymmärtääkseen täytyy muistaa teoksen alkuperäinen julkaisuvuosi ja senaikaiset kirjoituskoneet. Oma.

98. Chorell Walentin: KUOLEMAN OPPITUNTI **

177 s. Wsoy 1961 (Eero Ahmavaara) Sapo 57 JKL/YK

Aneeminen kertomus murhasta lukiossa. Ensimmäinen suomalainen Sapo. Eipä noita monta ole yhteensäkään. Oma.

Kotiin

Palasimme kaupunkikotiin rantamökki- ja Jyväskyläkierrokselta. Rantamökillä mukana oli sisareni, ja Jyväskylään tuli myös tytär Satu. Satun kanssa kävimme vielä kirpputorilla, ja ostin kolme kirjaa:Timo Parvela: Sammon vartijat-sarja (Tuliterä, Tiera ja Louhi). Nämä pääsevät fantasiahyllyyn ulkojäseninä (2000-lukulaisia). Lisäksi otin tätivainajan hyllyistä seuraavat kirjat: Mario: Temple-tornin vanki (1945), Mälk: Meren antimet  1943, Kivimaa: Lähtö ja kotiinpaluu (1944) ja vanha raamattu, jonka sivuille on liimailtu mm. vanhempieni kuolinilmoitukset. Nimiölehti on poissa, joten vuosilukua en tiedä.

Tässä matkamme kokonaiskirjasaalis. Vaate- ja astiaosastollekin kuuluu paljon erilaista tavaraa lakanoista lähtien, mutta ne eivät päässeet kuvaan.

Jyväskylässä

Tulimme rantamökiltä Jyväskylään, toimme sisaren tänne. Huomenna tytär tulee käymään sisaren luokse. Lähdemme, vaimo ja minä, Kuopioon vasta torstaina.
Kiersimme muutaman kirpputorin. Astioiden ja vaatteiden lisäksi matkaan tarttui kirjoja.
Sapot:
Tenhunen: Kuolema savolaiseen tapaan, Moyes: Musta tyttö, valkoinen tyttö, Gulik: Apina ja tiikeri, Ferrars: Norsunluusammakon arvoitus, Bergman: Presidenttipeli, Allan: Lempeässä laaksossa ja Chorell: Kuoleman oppitunti.  Sapolukumme on nyt 216.
Lisäksi ostin Vainosen kirjan Mykkä jumala, 2003, joka pääsee ulkojäsenenä fantasiahyllyyn.

Kalakukkoa

Ostimme Kannonkosken torilta kalakukkoa, Huynhin kojulta. Kalaa ja lihaa riittää, eikä maussa ole valittamista. Raskasta ruokaahan tuo tosin on.

Rantamökillä 3-9.8.2016

Tulimme Jyväskylän kautta, otimme sisaren  mukaan. Hän ei ole omaishoitajatoimen vuoksi mökille päässyt moneen vuoteen, vaikka omistaa tästä puolet. Vaimo poimii marjoja, vadelmia on löytynyt mukavasti. Itse olen keskittynyt piha- ja keittiöhommiin (tiskaus). Selkä ja polvi eivät enää laske minua poimintatöihin. Myöskään verkkoja emme ole heittäneet.

Vähän pimeässä kuvassa sisar ja vaimo kahvin jälkeen juttelemassa.