Kuvabiblia

Syksyllä HH toi rantamökille kuvaraamatun vuodelta 1901. Opuksen etukansi oli irronnut ja sidosselkä oli repaleinen. Nyt vahvistin selän ja kiinnitin irronneen kannen. Tuon ajan kansipahvi oli sellaista, että en onnistunut vajailla vehkeilläni kohottamaan haurasta nahkaa irti, vaan jouduin liimaamaan vahvikkeet yms. päälle. Napakka teoksesta tuli ja hauska tätä fraktuuralla painettua teosta on selailla. Komeita kuvia on runsaasti, osa jopa Gustav Dorén piirtämiä.

Kuolemansädettä kerrakseen

135. Wasastjerna Hans R.: ÄÄNETÖN TAIVAS §§

258 s. Finnpublishers 1985 AV

Lentomeluun kyllästynyt ent. professori keksii laitteen, joka poistaa olemattomiin meluavat kohteet. Hän kadotuttaa muutaman reittilentokoneen ja uhkailee sanomalehttiartikkelein mekastavia tahoja. Poliisi ja armeija suuntivat professorin asuinpaikan, saartavat sen ja alkavat lähestyä. Muutama ulkovalta-agentti on samoissa puuhissa ihmeasetta havittelemassa. Kovasti paukkuu ja ulkoagentit saavat surmansa ja syyt niskoilleen. Prof. upottaa keksintöputkensa lampeen ja heittää sydänsäväriin henkensä. Tässä koko juoni, jotta kenenkään ei tarvitse kirjaa lukea.

Ulkomaille

Varasimme ja maksoimme Tallinnan matkan. Hotelli Metropol, 4-8.11. Laivayhtiö Eckerö-line. Yleensä olemme lähteneet sunnuntaina ja palanneet torstaina. Sunnuntain aamujunat Kuopiosta on lopetettu, joten pitää lähteä maanantaina ja palata perjantaina. Palatessa normaali paluujunakin on lopetettu, joudumme olemaan Helsingissä nelisen tuntia. Käymme siis syömässä jossain hampurilaiset ja sen jälkeen Ateneumissa tauluja katselemassa ennen junan lähtöä.

Pari kirjaa tuli luettua loppuun ja aamu-uutisetkin pilattiin

133. Väyrynen Taru ja Tarmo: JÄÄSILMÄ §§§§

468 s. Tammi 1998 YV

Taitavasti kirjoitettu nuortenromaani, joka aivopesee lukijoitaan oikeaan (minun mielestäni) suuntaan. Seksuaalisuudestakin annetaan mukavasti perustietoja ja väkivallattomuutta arvostetaan.Tietenkin teoksessa on keinotekoisen makuista keittiöpsykologiaa, mutta se sallittakoon. Mielelläni minäkin vanhus tätä luin.

134. Enqvist Kari: KUOLEMAN JA UNOHDUKSEN AIKAKIRJAT §§§ §§

205 s. Wsoy 2014 (2009) Bon YK

Erittäin älyllisiä esseita elämästä. Ateisti, fyysikko Enqvist on humaanein tietämäni ihminen, ja ymmärtää, mistä elämässä on kysymys. Uskooko juuri johonkin jumaluuteen, on sivuseikka ja sanoilla leikittelyä. Joskus nuorempana miehellä on ollut hieman ylimielisyyttä teksteissään, tässä ei. - Bon-kirjan teksti oli turhan pientä, ja hyvät pykälät teos sai tietenkin siitä syystä, että olin samaa mieltä.

*************
Olen mielihyvällä katsonut televisiosta aamuisin Ylen uutiset puoli seitsemältä tai seitsemältä. Siitä on saanut napakan katsauksen yön ja edellisen päivän tapahtumiin maailmassa. Nyt uutiset on uudistettu ja minulle riitti. Siirryn radiouutisiin. - Kuvan alareunassa vilistää koko ajan tekstejä, jotka hajottavat huomiota. Uutisia luetaan pari minuttia ja sitten aletaan "syventää" jotain uutista asiantuntijoiden kera. Säähän asti en jaksanut katsoa tuota mässytystä. Ei, ei tämä ole uudistusvastarintaa. Tällainen tarjonta ei vain ole minua varten.

Luin

131. Stout Rex: LIIAN MONTA ASIAKASTA §§§

254 s. Wsoy 1981 /Reijo Lehtonen) YK

Archie Goodwinilla on tavallista suurempi rooli Nero Wolfen apurina. Rikosvyyhti ratkeaa ja Wolfe saa palata orkideoidensa pariin.

132. Kähkönen Sirpa: VIHAN JA RAKKAUDEN LIEKIT

287 s. Otava 2010 AK

Ihmeen pitkäveteistä tekstiä Kähköseltä, mutta tämä onkin asiateos 30-luvun kommunistivainoista. Kähkösen isoisä oli Tammisaaressa vangittuna, joten kirjailijan mielenkiinnon ymmärtää. Isöäiti poltti isoisän jälkeenjääneet paperit, joten tieto oli hankittava kiertoteitse. Eivät olot inhimillisiä olleet Tosin pitää muistaa, että Neuvostoliittoon muuttaneet tapettiin Stalinin vainoissa. Ei siis hyvä missään, jos köyhän kansan asioita halusi edistää.

  

 

 

Sapoja

Kävelimme sateessa kaupunkiin asioille ja ostimme kaksi sapoa kirpputorilta.
Stout: Liian monta asiakasta 265  (0,50 €)
Christie: Seitsemän kellon salaisuus  78 (2€)
Stout on harvinaisempi. Christien omistamme ei-saponakin (kauhea sana) ja olen sen lukenut.

Stoutin kirja on niitä painoksia, jotka hajoavat avattaessa. Luettuani korjaan nidoksen.
Sapo-lukumme on nyt 334. Toista sataa (125) vielä puuttuu.

Lisää sivistystä

130. Kianto Ilmari: RYYSYRANNAN JOOSEPPI §§§§

360 s. Otava 1944 (1924) YK

Rämsänrannan Pelkelkylässä Jooseppi Kenkkunen pitää pystyssä kurjaa tölliänsä vaimoineen ja lukuisine lapsineen. Nälkä ja kurjuus pakottavat miehen viinankeittoon josta virkaintopoliisi Pirhonen hänet narauttaa käräjille. Armo käy oikeudesta ja köyhälistöelämä jatkuu, kunnes Jooseppi kohtaa loppunsa kaatuvan puun alla. Joutsenlaulunaan hän näkee taivaskuvitelman, jonka puolesta teoksen voisi miltei panna fantasiahyllyyn. Olkoon kuitenkin panematta.

*************

Ennenlukematon oli tämäkin Suomen kirjallisuuden eräs perusteos. Yhdessä edellisen (Putkinotko) kanssa näistä saanee oivallisen kuvan köyhälistön elämästä toistasataa vuotta sitten. Eri asia on, paljonko näissä on kärjistämistä ja paljonko jää sanomatta. Joka tapauksessa taidan mieluummin elää tätä päivää kuin entistä. Enpä muuta voikaan.

Putkinotko (Paikkasin aukon sivistyksessäni)

128. Lounela Pekka: JOHTAJA §§

144 s. Tammi 1965 AV

Poliittinen satiiri valtiosta, jolle käy kuin Saksalle maailmansotien välissä ja onpa monelle valtiolle käymässä tänäkin päivänä. Loppu hajoaa mitättömiksi lisäosiksi.

129. Lehtonen Joel: PUTKINOTKO §§§§

531 s. Otava 1944 (1920) AK

Yhdenpäivän romaani "laiskasta viinatrokarista ja tuhmasta herrasta". Juutas Käkriäinen, vaimonsa Rosita ja lukuisat lapsensa ovat hyvinkin peruskauraa suomalaisessa kulttuurissa. Ensimmäisen kerran nyt luin teoksen läpi. Juutaksia taitaa edelleenkin Suomesta löytyä, kirjakauppias Aapeli Muttisista en niinkään tiedä. Teos tuntuu loppuvan kesken. Putkinotko-sarjaan kuuluu muitakin ennen Putkinotkoa kirjoitettuja tekstejä.

*************************** 

Ensilumi suli. Huomenna vaihdatan jo talvirenkaat.

Kuopijoon (eikä Helsinkiin)

Eilen ajoimme rantamökiltä Kuopioon, keli oli mainio eikä edes vettä satanut. Tänä aamuna oli lumen viskonut maahan ja sataapa edelleenkin. Kait tuo sulaa, tiedä häntä.

Lopuksi on pakko narista:

Ilomantsi ja Kivijärvi ovat Suomen synkimmät kunnat väestöennusteessa – "Niillä, jotka pystyvät lähtemään, vaihtuu maisema"

Siinä otsikko Yle.fi verkkosivulta. Kivijärvi, minun syntymäkuntani, on Kannonkosken naapurikunta. Ja Kannonkoskella on meidän rantamökkimme.

Puolueilta kyseltiin, pitääkö Suomi pitää kokonaan asuttuna. Se puolue, jota olen itselleni läheisimpänä pitänyt, tuntuu enimmäkseen olevan sitä mieltä, että mitään hajasijoittelua ei tarvita vaan kaikki Helsinkiin ja maaseutu autioksi. Niinpä seuraavissa vaaleissa katsonkin tarkkaan, mille aatteelle ääneni annan. Koskaan en ole kuulunut mihinkään puolueeseen enkä aio liittyäkään. Mutta Suomen maaseudun haluan säilyttää elävänä, hinkuvat poliitikot mitä hinkuvat. Fimeaa ei siirretty Kuopioon vaikka päätökset olivat olemassa. Pääjohtaja ei halunnut ja Hesan poliitikot naukuivat vastaan. Samoin tuntuu käyvän pelastusopiston kanssa. Pääkaupunkiseutu jyrää muut alleen ja hykertelee. Hävetköön.

Lähtö

Mökin oven pistin kiinni ja kannoimme tavarat autoon. Rantamökki jäi talveksi taakse. Palelin kaksi yötä joten jouti tuolta lähtemäänkin. Voihan olla, että talvellakin jotain mukavaa tapahtuu. Kanaria on tosin vielä epävarma. Rantamökillä luin loppuun yhden kirjan ja alun Putkinotkosta.

127. Verronen Maarit: YKSINÄINEN VUORI §§§§

308 s. Kirjayhtymä 1993 2.p YK/RM

Outo mies - Peter Urd - oudossa laaksossa - Silberwald - keskellä outoja tapahtumia. Raportinomaisella tyylillä kirjoitettu tarina. Oikeastaan tämä on supersankarikertomus ja viihdyttävä sellainen.

 Lähtöaamulla otettu kuva rantamökin pihasta.

Tulkoon talvi

Varasimme kolme päivää mökin talvikuntoon laittamiselle. Tänään aamupäivällä saimme periaatteessa kaiken tehtyä.

Keväällä pistimme muutaman perunan peltoon. Ei niitä mitenkään hoidettu mutta eikös vain noista kaksi kertaa syödä.

Herrat vetivät veneen melko pitkälle maihin, joten lopputyö oli vaivatonta. Enää pariin vuoteen emme ole jaksaneet kääntää venettä. Hyvin talvehtii noinkin.

Kellarin oven edustan syvennyksen peitimme laudoilla ja pressulla. Silloin kun emme tätä tehneet, kellariin pääsi juhannuksen tienoilla.
Metsässä olisi varmaan puolukoita ja sieniä. Jätämme oman osuutemme sinne. Kaupunkiin lähdemme huomenna tai ylihuomenna.

Rantamökkiä talvikuntoon laittamassa

Ruskaa on, ja vettä sataa. Huomenna pitäisi olla sen verran parempi ilma, että saamme veneen talviteloilleen, kellarin luukun peitettyä ja perunat nostettua maasta. Tämä on viimeinen reissu rantamökille tänä vuonna. On täällä tullut taas oltuakin. Sinänsä kiinnostaa, vieläkö keväällä on hengissä ja pääsee tänne takaisin.