sunnuntai 8. tammikuuta 2017

WHH 211




WH PIETARI WIRTANEN




LUKEMANI KOTIMAISET TIETEIS- JA FANTASIAKIRJAT
viime vuosituhannelta 
 (Luettu heinäkuun 2005 jälkeen)


WHH 211






Tämä on jatkuvasti täydentyvä herrajulkaisu.
Arviointi on täydellisen henkilökohtaista, eikä kerro teoksen hyvyydestä tai huonoudesta. 
Mukana on myös juonipaljastuksia. 

Lopussa luettelo lukemistani Wanhojen Herrain kirjoittamista kirjoista, joita en ole arvostellut, koska kuulun  herrajoukkoon.



Omistamistani alan kirjoista luettelo löytyy TÄSTÄ



§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§




Aapeli: KOKO KAUPUNGIN VINSKI **
67 s. Suuri Nuorten Kirjakerho 1977
Näkymättömyyspulverin ansiosta pääsee fantasiahyllyyn. Oma tuplakirja, mukana myös Vinski ja Vinsentti.

Aapeli: PIKKU PIETARIN PIHA ****
156 s. Wsoy 1958 2.p
Hersyvän huumorin täyttämä teos, jossa ihmistä ymmärretään.Pietari keskustelee myös Jumalan kanssa hyvinkin konkreettisesti, kuten isä Camillo,mikä asettaa kirjan fantasiahyllyyn. Oma kirpputorikirja.

Aapeli: VINSKI JA VINSENTTI **
n. 70 s. SNK 1977
Puhuva harakka hoitelee hommat. Fantasiahyllyyn. Oma.

 
Aarniaho V.: VENUS-TÄHDEN MUUKALAINEN §§§
222 s. Valistus 1947 YK
Nyt siirrytään Venus-planeetalle sielunsiirron avulla. Venuksella elää ihmisen muotoinen rotu viidakko-olosuhteissa. On huuhoja ja on jättiläiskäärmeitä, ja onpa ihanainen impikin, Thela Mund. Insinööri Salo viettää muutman kuukauden paikkaan tutustumassa, sitten sielunsiirto tuo hänet takaisin maahan. Tilalla pyörähti maassa venuslainen Moore, josta ei juurikaan kerrota. Oma.

Aarnio Anne: LINTUKANSAN POIKA ***
237 s. Wsoy 1978 YV
Alku on hyvinkin mielenkiintoinen, loppua rasittaa kovin tutuntuntoinen sorron ja vapautumissodan kuvaus. Oma.

Ahonen Erkki: PAIKKA NIMELTÄ PLASTON ***
205 s. Gummerus 1968 AV
Kirjailija kuljettaa päähenkilönsä suolta löytyvällä avaruuslaivalla planeetalle, jonka asukkaat ovat degeneroituneet alhaiselle tasolle. Aikanaan käynttin saatettu koneisto pitää homman pyörimässä vuosisadasta toiseen. Ahonen kuvaa kyllästymiseen asti omia mielipiteitään ihmiskunnasta, sen elämästä ja tulevaisuudesta. Kaikki kiteytynee lopussa olevaan lauseeseen: Maata ei pidä mennä niin kauan kuin kaljaa kestää (s. 200). Oma.

Ahonen Erkki: SYVÄ MATKA
160 s. Gummerus 1976 YV/YK
Takakannen mukaan ollaan avaruusmatkalla. No, käsitin, että matka tehdään mielen syvyyksiin, mahdollisesti ei liikuta minnekään. Mitään helppoa tajuttavaa teksi ei ole. En osaa pisteyttää, kaitpa tajuamismatkani on kesken. Oma.

Ahonen Erkki: TIETOKONELAPSI §§§
150 s. Gummerus 1972 YV
Kyborgista tässä on kysymys. Menehtyneen naisen sikiöstä irrotetaan aivomassa ja liitetään ulkoisiin piuhoihin. Tarkoitus on estää sisäerityksen vaikutus ajatteluun. Tekele kehittyy, oppii tajuamaan ja yhdistetään tiedostojen avulla maailmaan. Pyrkii myös vaikuttamaan maailman menoon. Osaa keskustella ns. hoitajansa kanssa. Valitettavasti keskustelut ovat Ahoselle tyypillisesti hankalia ymmärtää. Lukijassa siis vika. Oma.

 
Ahonen Marko: UUSI PARATIISI §§(§)
206 s. Sananjalka 1993 AV
Erittäin eritasoisia novelleja, paranivat loppua kohden. Uusi Paratiisi on pitkä kertomus, joka ei tunnu tuoreelta. Viimeinen novelli miellytti minua eniten. Oma.

Airola Väinö: KEKSIJÄN VOITTO ****
223 s. Wsoy 1922 YV
Suomalaismies Penttilä keksii kunnon kuivapariston ja maailma sähköautoistuu. Sitten mies kehittää langattoman puhelimen eli kännykän tukiasemineen. Lopussa Put.. ei kun Belyi alkaa ryppyillä Venäjällä ja Penttilä kehittää sähkölentokoneen, jolla tuhoaa Eurooppaan vyöryvät miehitysjoukot. Melko kekseliästä, kirjan kirjoittamisesta on kohta 100 vuotta kulunut. Eikä sähköautoakkuongelmaa ole vieläkään ratkaistu. Oma.

 
Arhippa Pirkko: HIETANEILIKKA §§
222 s. Mäkelä 1984 AK
Tulevaisuuden Forssaa. Robotteja. Ympäristöetsiviä ja koira. Kyllä tämä tieteiskirjallisuutta on, kotoisen lämmintä kuin mummon muusi. Hieman lunnonsuojeluaatettakin löytyy, ja ihmiselämän irvailua. Oma.

 
Arhippa Pirkko: KONNA JA RUPIKONNA §§
218 s. Mäkelä 1985 AK
Tulevaisuuden Forssassa ympäristöetsivät ovat taas töissään. Virkamiehistä, ja ihmisistä yleensäkin, irvaillaan oikein raskaimman kautta. Hyvä niin. Oma.

Arjatsalo Arvi: AVARUUDEN KULKURI ***
111 s. Otava 1983 YV
Tämä lastenkirjapa oli ihan oikeaa tieteiskirjallisuutta. Vuonna 1972 Pioneer 10 laukaisiin avaruuteen, mukanaan kullattu laatta, joka kertoo ihmiskunnasta. Nyt kirjassa saapuu vastauksena pienoisluotain päähenkilölasten radioamatöörikutsun innoittamana kotinurkan taakse. Mitä viestissä kerrotaan, sitä ei vielä saada selville. Oma.


Arras Reino: SEIKKAILU MEREN POHJALLA **
217 s. Kansankirja 1948 YV
Nimimerkin takana Kaarlo Nuorvala, joka mm. toimitti hetken kansallissosialista lehteä Suomessa.. Olipa myös tekemisissä elokuvan kanssa, näytellen ja käsikirjoittaen. Jussi-patsaskin löytyy kaapista. Tämä nuortenkirja pelaa selvästi lasten ehdoilla, siinä onnistuen. Mitään järkeä ei seikkailuissa ole. Oma.


Arti V.: ETELÄMEREN SALAISUUS *
145 s. E. Viljanteen kirjakauppa ja kustannusliike 1945 YV
Uskomattomia seikkailuja täysin epäuskottavien tahtumien kera. Asuttu suuri pikkuplaneetta putoaa Etelämereen, eikä tuota Maapallolla huomaa kukaan. Ja pikkuplaneetan asukkaat sen kuin olla porskuttavat (Toki osa hukkui). Ihme kumma, teos kärsii vakavasta mielikuvituksen puutteesta. Oma.


Arti V.: KUUNFILMAAJA **
127 s. Paletti 1948 AV
Lapsuudesta muistan kertomuksen Pitkä hyppy. Maapallon läpi kulkee reikä, johon kertoja putoaa ja nousee toisella puolen kiipeämällä pinnalle. Nyt lukien jutussa Seikkailu Intiassa on muutama hämmästyttävästi samanhenkinen kohta kuin Atorox-novellissani Perinne. Niminovelli Kuunfilmaaja lähettää 1985 aluksen maan kiertoradalle kuvaamaan kuuta, jossa on asutusta ja elämää kaikenlaista. Huonosti käy lentäjälle ja alukselle. Kansi Ami Hauhion. Sisälläkin on kuvitusta, mutta kuvittajan nimeä ei kerrota. Oma.

Aspinen Risto: NIIN VÄHÄN ON TARPEEN §
276 s. Sarjamiehet 1977 YK
Sähkölaitteet rikkoutuvat koko maailmasta. Kuu peijakas lähettää säteilyä, joka haurastuttaa sähköjohdot. Aaretti ihmettelee ja saunoo syrjämökissään, käypä muutama vieraskin paikalla, viimeisenä vainaja. Lopuksi Aaretti tuumaa, että niin vähän on tarpeen. Oma

 
Aumasto Marjaana: RIKAS, LAIHA JA KAUNIS §§§
179 s. Kirjayhtymä 1996 AV
Naiset hallitsevat maailmaa, jonka miehet ovat pilanneet. Sukupuolirooli-irvailu tämä teos on, ja sellaisena ihan vetävä. Oma.

AVAINNOVELLEJA §§§§
204 s. Wsoy 1999 YK
Novelleja 1900-luvulta, useita ulkomaalaisia scifejä mukana. Minulla fantasiahyllyssä Verrosen Kivenhalaaja-novellin takia. Oma.

 Barne Oswald: KUUN KAIVOKSET **
148 s. Kustannustalo 1957 YV
Heporaudan pojat ovat kirjoittaneet oikein kuvitetun kuuseikkailun. Kuusta löytyy vieraan planeetan asukkaiden kaivostoimintaa. Alukset räjähtelevät ja suru on jo puserossa. Ennen tukehtumiskuolemaa muukalaiset sentään kuljettavat lentävällä lautasellaan pari henkiinjäänyttä maan ihmistä - joukossa tri Korpisuo - takaisin maahan. Oma.

 
Bruun Staffan: RUPLAKASINO §§§
272 s. Otava 1996 (Seppo Hyrkäs) YV
Venäjä on ottanut Hangon valvontaansa, paikasta on tullut kasinokaupunki Paradise City. Toimittaja Kobbartin vaimo siepataan, mies lähtee etsimään vaimoaan. Venäjän mafia hallitsee kaupunkia, murhia tehdään, huumeita kiskotaan ja tavaroita salakuljetetaan. Loppuratkaisu on tokaisumaisen lyhyt ja vaimo löytyy. Oma.


Carpelan Bo: OVELLA KOHTAAT ITSESI §§§
202 s. Otava 1988 (Kyllikki Villa) YK
On tämä varmaankin parempi kirja, mutta pysyy niin pitkälti epämääräisen runouden puolella, etten ollut kelvollinen tätä lukemaan. Jekyll ja Hyde-teemaa käsitellään, ihmisen kahta puolta jotka tässä kulkevat erillään. (Pahempi puoli voitii ja kiltimpi jäi auton alle?) Kallaksen Sudenmorsian pyörähti mielessä. Oma.
 
Dieckmann Marjaliisa: RAM ja linnunkuvainen ruukku §§§
150 s. Wsoy 1993 YV
Viehko paleofiktio lapsille. Hieman tietoa annetaan ja asenne on kohdallaan - näin vanhuksen silmin ainakin. Oma.

Eklund Ole: SEIKKAILUJA MIKROBIEN MAAILMASSA §§
125 s. Aura 1946 (Elias Saarinen) YV
Suomenruotsalaisen tiedemiehen yleistajuistava teos lapsille. Nimi on käännetty väärin, ei tässä seikkailla mikrobien vaan mikromaailmassa. Käpyjä kääntelemällä pojat pienentävät ja suurentavat itseään ja kokevat monenlaista ihmeellistä luonnossa. Oma fantasiahyllykirja.

Ennala Veikko: LINNA MEREN RANNALLA **
147 s. Gummerus 1960
Entisen kohutoimittajan epätoivoinen yritys kaunokirjallisen tekstin suuntaan. Teoksessa on 14 novellia, joista 12 ensimmäistä kerta kaikkiaan onnettomia. Mutta kolmastoista on fantasiaa – taivaan valtakunta – ja neljästoista scifiä – maailmanloppukertomus, jossa onneksi ei herätä unesta lopussa. Näin ollen tämä oma kirpputorikirja pääsee fantasiahyllyyn.

Engström T. A.: AVARUUSPALLO **
159 s. Taikajousi 1969 2.p AV
Takasivulla: "..sekoitus seikkailuhenkeä ja todellista tietoa." Tieto on trump-luokkaa (ei päätä eikä häntää), mutta seikkailuhenkeä löytyy. Avaruuspallolla kuljeskellaan, pohditaan kehnosti aineen saloja ja tavataan älyllisiä fiksuja olentoja. Eipähän sodita, josta tuo toinen täplä. Oma.

 Engström T. A.: AVARUUSPALLON PALUU §§
160 s. Taikajousi 1972 AV
Fysiikka on pielessä ylivalonnopeuksineen ja palloa kuljettavine radioaaltoineen. Kaitpa tämä lapsosille on ollut jännittävää luettavaa. Salskeilla liki alastomilla nuorukaisvartaloilla on sijansa tekstissä. Loppuun tekijä on jättänyt varan jatko-osille, joita ei kuitenkaan tullut. Oma. 

Engström T.A.: GASELLIPOIKA *
175 s. Otava 1954
Aavikolta löytyneen, gasellin kanssa eläneen pojan tarina, suomalainen versio Romuluksesta ja Remuksesta ja monista muista vastaavista. Ulkomaalaiset päähenkilöt vöyhkävät ympäriinsä eikä missään näy järjen hiventäkään. Onneksi kakara karkaa lopuksi erämaan helmaan. Oma, fantasiahyllyssä edelleen pysyvä nuortenkirja.

Erkki Harri (Kumpulainen): HOKKUS POKKUS FILIOKKUS

47 s. Unto Mononen-yhdistys ry 1997

Scifi-novellihan tämä, ei aivan toivoton.
 
Eräs Antti (Leo Pesonen): KAUKOKUVASTIN *
99 s. Wsoy 1931 YV
Näytelmämuotoinen opus (Jooseppi Puustisen ihmeellinen seikkailu), pahimman lajin "mutta sitten heräsin"-teos. Puustinen näkee unta tulevaisuudesta, jolloin naiset ovat ottaneet miehistä ylivallan, miehet elelevät vihtoreina. Liekö aikoinaan ollut huvittava tekele. Parasta komea kullanvärinen kansi. Olkoon fantasiahyllyssä. Oma.



  Eräs Antti (Pesonen Leo): TÄYTTYVIEN TOIVEIDEN VALTAKUNTA **
135 s. Pellervo 1949 YV
Tri Kaikukallio kuolee ja pääsee Taivasvaltakuntaan, jossa kaikki hänen toiveensa toteutetaan. Toivoopa takaisinpääsyä elävien maailmaan, ja pääsee. Pian Taivasvaltakunta miehittää Maapallon suorittaakseen yleisen aseistariisunnan. Lopuksi päätaivastelija Taisto toteaa, ettei ihmiskuntaa pelasta mikään, ja vetää joukkonsa pois maallisesta. Oma.

 
Haakana Veikko O.: KUONOKASVOINEN KAUHU §§§
152 s. Valistus 1962 AV
Paleofiktio ajalta ennen mitä lie jääkautta. Sujuvaa tekstiä, kertomus kivikautisen heimon muutosta halki vuoriston etelään pois kylmyydestä ja päälle ryntäävien alkeellisten "kuonokasvoisten" alta. Kota keksitään, ja nuorta lempeä on odotettavissa. Oma.

Haakana Veikko O.: LUOLAMIEHEN POJAT ***
183 s. Valistus 1957 RM
Huolella tehty paleofiktio, jossa mukana oikeaa asiatekstiä maailmankausista. Poikien vanhemmat (myös luolanainen!) kuolevat, pojat lähtevät liikkeelle hakemaan tulta tulivuoresta ja matkalla osuvat vesikansan pariin. Oma.

 
Haakana Veikko O.: LUOLAPOIKIEN PALUU §§§
174 s. Valistus 1958 AV
Paleofiktio.
Jatko kirjalle Luolamiehen pojat. Rinnan itse kertomuksen kanssa on tieto-osia, joissa kerrotaan varhaiskivikaudesta. Tulivuori purkautuu ja maa järisee. Lopussa vanhemmasta pojasta tulee luolaheimon päällikkö, ja lapsikin syntyy vesikansan edustajan Lolan kanssa. Oma.

 Halli H. R.: MUSTA TOHTORI *
165 s. Ahjo 1920 YV/YK
Tohtori kehittää aineen, jonka avulla voi vaikuttaa telepaattisesti toisiin ihmisiin. Tökerö kertomus tökeröistä ihmisistä. Edes naurettavuuksiin asti ei mennä, että pääsisi ivailemaan. Kaitpa tämä saa fantasiahyllyssä pysyä. Oma.



Halli H. R (Rikhard Ruth).: NELJÄNNEN ULOTTUVAISUUDEN MIES **
203 s. Otava 1919 YV
Alkupuoli on hyvinkin kiintoisaa luettavaa. Seinien läpi kulkeva, haavoittumaton mies komentelee muut ihmiset kilteiksi. Kun homma laajenee koko maailmaa koskevaksi, sotaa käydään liian kanssa. Päähenkilö Tuomas Persson on valistunut itsevaltias, jonka kohtaloksi lopulta koittaa rakkaus. Niinpä pääsevät sotaherrat taas vapaasti uljaita tappohommiaan tekemään. Oma.


Halli H.R: VIIDES JA VIIMEINEN UHRI ***
265 s. Karisto 1942 YV
Lähinnä poliisiromaani, jossa tieteispuolelle teoksen painaa murhatapa – keino murhata ihminen keskeyttämällä hänen ”elintoimintansa” tietynlaisella eristämisellä. Poliisi on letkeä tyyppi ja eräänlainen keksijä Kosmos Killinen veikeä kylähullu. Ei Kosmos ketään tapa, vaan tohtori Mauro. Syy jäi minulle epäselväksi, ellei sitten tappanut kokeilumielessä. Oma.

Halli H.R.: VIIMEISELLÄ HETKELLÄ **
335 s. Jalava 1985 (1922) 2.p YV/YK
Maapallo kuumenee. Kirjan mukaan syynä suistuminen kohti aurinkoa, saman taitaa tehdä ilmastonmuutoskin. Menin sekaisin nimissä jotka muistuttivat liikaa toisiaan. Enkä pysynyt mukana tapahtumissakaan. Tämä ei siis ole vanhusten teos. Maapallon loppuhan tästä kaikesta vöyhkämisestä seurasi. Oma.


Harju Antero: TAVOITTEENA MARS **
141 s. Otava 1965 YV
Kuivahko nuortenkirja, jossa kansainväliset tiedemiehet keskustelevat kuin alokkaat vanhassa sotilasfarssissa. Yksikään suomalainen ei toki ole Marsin-matkalle mukaan päässyt. Kirja loppuu siihen, mistä sen pitäisi alkaa. Jatko-osia ei ole kuitenkaan ilmestynyt. Oma.

Harju Antero: XARDONIA-SAARISTON SALAISUUS ***
239 s. Otava 1955 AV
Seikkailujen maailma-sarjan mainio nuortenkirja. Tyynellä valtamerellä on Maapallon älymystön salattu tutkimussaaristo, jossa elämä luistaa mallikkaasti. Kari joutuu haaksirikossa saarille, kunnostautuu siellä ja pääsee kansalaiseksi. Avaruushissiäkin käytetään, tosin ei kerrota, miten 5 km:n korkeudessa oleva tutkimusasema pysyy ilmassa. Kari toimii neuvokkaasti muiden poikien kera tulivuorenpurkauksen aikana ja pääsee palkinnoksi tutustumaan Antarktiksella olevaan jääasemaan. Sieltäpä lennähtävät vielä Kuuhunkin, jossa tapahtuu lisää seikkailuja. Kirjan viimeiset osat ovat varovaista psykosofista, ei uskonnollista, paatosta. Oma.

Harjulehto Seppo: AVARUUSLENTÄJÄN ARVOITUS *
128 s. Otava 1987 AV
Suomalaispoika joutuu tulvaan, pelastautuu lautalle jolla myös amerikkalainen avaruuslentäjä. Lentäjä kertoo matkastaan kuuhun ja olennoista ja rakennelmista, joita hän siellä näki. Koska tiedot ovat salaisia, turvamiehet ottavat lentäjää kiinni. Poika karkaa ja palaa kotiinsa. Typerä juttu, ainakin vanhukselle. Oma.

 
Heporauta Elsa: SEERITIN RAKKAUDENTIE §§§(§)
340 s. Karisto 1946 YK/RM
Erittäin outo ja vaikeasti luokiteltava (ja pisteytettävä) teos. Nimi johtaa harhaan, ei tämä mikään rakkausromaani ole. Fysiikka ei ole oikeaa - planeetalta toiselle lennetään vehkeillä, joita suomalainen mies hetkessä takapihan vajassa valmistaa. Yliaistillisia kykyjä tavataan, ja Seerit neito (sic) lentelee siivillään. Kirjallisesti teos on ehyt ja kevyesti luettava. Mielenkiintoinen lukukokemus.


Hirvas Harri: MARSIN MIES AMERIKASSA §§
151 s. Valistus 1960 AV
Huumehommia roistot Amerikassa hoitelevat. Marsilaisten olosuhteet huononevat ja pitäisi päästä Maahan. Terek Tan porhaltaa lautasellaan paikalle. Roistot himoitsevat härveliä helpottamaan roistohommiaan. Larry Laskos Ilonan avustamana saa rosvot kiipeliin. Tanin isäukko suurella sotatalriikillaan tulee poikansa pelastamaan, tuhoaapa samalla suuren konnalaumankin. Marsilaiset poistuvat mutta lupaavat palata. No, ei ole vielä näkynyt. Oma.

Hirvas Harri: MAAILMANKELLO LYÖ 12 §§§
201 s. Karisto 1951 YK
Dystopiakertomus, jonka alusta mieleen tuli jopa McCarthyn Tie. No, on tämä lapsellisempi, vaikka onkin aikuisille kirjoitettu. Ihmiskunta käy atomisodan, muutamat jäävät henkiin ja yrittävät aloittaa uudelleen tyhjästä. Pahat jengit sortavat normaalielämään pyrkiviä. Lisäksi mutatoituneet valtavat kärpäset narskivat hampaillaan (!!) ihmisiä hengiltä ja pistelevät suihinsa. McGarthyn Tie päättyy meren rannalle, tässäpä noustaan ennen testaamattomaan rakettiin ja hurautetaan sattumalta Venukseen. Venus tuntuu olevan viehko paikka. Oma.

Hälli Matti: TAIKAPUUT **
 110 s. Otava 1977
 Tämäpä pyöri niin unenomaisessa maailmassa, että siirsin kirjan fantasiahyllyyn. Kertomus oli niin lähellä runoa, ettei se minuun suurta lovea tehnyt. Oma puolen euron Konttikirja.

Hänninen Kaarlo:  KUNINGAS ÄYRÄPÄÄ ***
172 s. Wsoy 1931    (Koululais-kirjasto)  YK, juna
Paleofiktio, jossa noituutta sen verran, että teos pääsee fantasiahyllyyn. Hyvin kirjoitettu nuortenkirja, jonka eläkeläinenkin luki ihan mielellään. Pitää koettaa löytää muitakin Hännisen kirjoja. Oma.


Iisalo Osmo: ONTREIN TARINOITA ***
215 s. Wsoy 1920
Kerrassaan mainio kooste kirjoista Murhisaari ja Pyhiinvaeltaja. Eino Railo on tarkasti kuunnellut vanhoja tarinoita. Fantasiaakin löytyy, panen ko. hyllyyn. Iisalmen kirpputorilta ostettu.


Ilmari Osmo: KADONNEET KUUSSA **
160 s. Wsoy 1957 NTK 98 YV
Valtava vastustaja on salaa koverrellut Intiaan piiloimperiumin. Urheat pojat sotkeentuvat kiemuroihin ja käyvät välillä Kuussa asti. Lopussa soditaan raskailla aseilla, joista osa käyttää tuntemattomia värähdyksiä. Liikaa väkivaltaa, etenkin lastenkirjaan. Oma.

Ilmari Osmo: PLANEETTA LOGOS §§
158 s. Wsoy 1959 NTK122 YV
Kapteeni Martti Jyry haaksirikkoutuu Logos-planeetalle. Paikalla on 40000 vuotta vallinnut rasistinen järjestelmä, vähemmistö orjuuttaa enemmistöä ja johdossa on 12 viisasta. Marttipa lopettaa orjuuden, lakkauttaa rasismin ja palauttaa demokratian. Siinäpä monille maille maapallolla mallia. No, ajatushan on hyvä. Oma. 
 
Ilmari Osmo: SIRIUKSEN LÄHETTILÄS **
154 s. Wsoy 1958 NTK 112 YV
Kaksi parikymppistä pojankoltiaista seikkailee Venuksessa ja Maapallolla. Sisiukselta saapuu metallipallo, paikallinen osaäly, joka auttaa nuorukaisia. Maassa syttyy kapina, koltiaiset painuvat paikalle ja älykuulansa avulla nujertavat kapinalliset. Suurin osa teoksesta on pahinta mahdollista sodankäyntiä. Lopuksi viimeisillä voimillaan kuula antaa nuorukaisille elämänohjeita, vaikkakin toteaa, ettei Maan asukkaille voi viisautta siirtää heidän alhaisen kehitysasteensa tähden. No, tuo on totta. Oma.

Ilmari Osmo: UHKA AVARUUDESTA ***
148 s. Wsoy 1956 NTK 84 YV
Takakannen mukaan 9 – 14-vuotiaille. No, ehkä aikanaan. Pahikset ovat tekemässä maailmanvalloitusta avaruussaarensa avulla, ja suomalaiset pojat ja heidän tiedemies-sukulaisensa estävät aikeet. Onpa mukana hyviksienkin armeija. Reipasta menoa, jota vanhuskin seurasi ihan mielellään. (Lapseksi tulossa?) Oma.


Ingman Alfred Emil: KAHDEN TAALARIN RAHA §§§
n. 130 s. Wsoy 1924 2p AV
Pari poikaa löytää Muklarien saarilta kahden taalarin rahan, jossa on outo piirustus. Löytyypä pari veljestäkin kallioluolasta, joiden kanssa pojat lähtevät merimatkalle Etelä-Amerikkaan. Täällä purjehditaan Amazon-virralla ja löydetään intiaaneja ja rahan osoittama paikka, missä on ihmeellistä ennen tuntematonta metalliseosta myllyn välipuissa. Kotiin purjehditaan, ja Muklarit vajoavat mereen. Kertomuksen aukkoja paikkaa Boriksen teos Tähtikuunarin aarteet (Turbator, 2012). Oma.


Ingman A.E.: LATVASAAREN KUNINKAAN HOVILINNA ***
197 s. Wsoy 1944 (1916) 2.p YV/RM
Leppoisaa jutustelua. Roistoja ajetaan takaa, löytyy vanha linnoitus Latvasaaresta, linnasta ihmeitä ja kummia. Scifiä on painovoiman kumoamistaito. Lipaston salalokerosta löytyy selostus jännittävästä matkasta Egyptiin. Tykilläkin ammutaan ja roistot saadaan kahleisiin. Oma.


Ingman A.: RIMPISUON USVAPATSAS ****
179 s. Kirja 1915 AV
Tässäpä reipas kertomus varttuvalle nuorisolle. Kaksi noin 15-vuotiasta poikaa kiitää lumireellä halki erittäin laajan suon selvittääkseen, mistä ja miksi usvapatsas nousee. Löytyy lämmin lie tuliperäinen alue, jossa pojat viettävät vuoden päivät. Kultaa ja aarteita löytyy tuhottomasti, helmiä samoin. Enemmän poikia kiinnostavat jokapäiväiset asiat, rakentavat itselleen hirsimajan, metsästävät ja kalastavat, veneenkin tekevät ja karhun kanssa kisailevat. Vanhan lappalaisen ruumiin hautaavat, ja samalla saamelaiskirous laukeaa, mikäli sellaista olikaan. Pojat purjehtivat takaisin vanhan paapan luokse, jättävät aarteensa museoon ja myyvät irtokultansa rehellisille kultasepille. Muuttavat lopuksi paapan kanssa tähän uuteen ihmemaahan asumaan. Siinä mallia räppärinuorisolle. Oma.

 
Isomäki Risto: GILGAMESIN TAPPIO §§§§§
313 s. Kirjayhtymä 1994 RM
Kaikkihan ihmisen pitää tuhota, mikä estää hetkellisen rikastumisen. Eikä seurauksista välitetä. Tästä on kysymys, ja reippaan juonen kanssa sanoma menee perille. Toki rakastellaankin ja maailmankaikkeudessa vaellellaan eikä elämästä avaruudessa ole puutetta. Lopuksi piipahdetaan maailmanlopun tietämillä kurkistamassa suurempaa älyä. Tosin tämän hetken tietojen mukaan maailmankaikkeus ei ala koskaan supistua. Oma.

 
Isomäki Risto: KRISTALLIRUUSU §§§§
184 s. Kirjayhtymä 1991 YV/YK
Rehellistä tieteiskirjallisuutta, myöhempien Isomäen teosten opettavuus on vasta alkeissaan. Liki 20 vuodessa tiede on astunut pitkiä askeleita eteenpäin. Maailmankaikkeuden ikä nykytietämyksen mukaan on toinen kuin kirjassa. Muuten kaikki tuntuisi pitävän paikkansa. Vetävää lukemista. Oma.

 
Isomäki Risto: PIMEÄN PILVEN RITARIT §§§§
335 s. Kirjayhtymä 1997 YK
Mainio tieteisromaani, jossa kuljetaan avaruudessa, tutkitaan outoja salaisuuksia ja tavataan vieraan älyn jäänteitä niin komeettapilvestä kuin maapalloltakion. Lempi leiskahtelee ja masennuspäissään viskiä kitataan. Oma.

Jalonen Olli: ISÄKSI JA TYTTÄREKSI §§§§
204 s. Otava 1990 2.p YK
Finlandia-palkittu teos joka pyörii fantasialistoilla. Toki kertomuksessa on jotain taianomaista, mystistä, vaikka kaikki tapahtumat voisivat myös olla pelkkää tapahtuneen kuvausta. Pysyköön fantasiahyllyssä. Mies ryöstää eron jälkeen tyttärensä ja kuljettaa tätä ympäri Eurooppaa. Tytär karkaa takaisin äitinsä ja tämän uuden miehen luo. Mies palaa Suomeen ja elää yksin korvessa teltassa. Talvi saapuu. Kertomus loppuu. Oma.

 
Jalonen Olli: TUHKASAARI §§
108 s. Otava 1987 AV
Kolme lasta kuljeskelevat outoja teitä. En ole varma, pitävätkö lapset tällaisesta tekstistä. Minua tämä ei vakuuttanut. Kielellisesti teos tietenkin on korkeatasoinen. Oma.

Jansson Tove: MUUMIPEIKKO JA PYRSTÖTÄHTI ****
156 s. Wsoy 1981 6.p (Laila Järvinen) RM
Minne jäi viides täplä? Kas, olisin kaivannut hieman perusteellisempaa tieteellistä otetta komeetta-asiaan… no niin. Mainio kuvaus tämä on siitä, kuinka ihmiset suhtautuvat lähestyvään katastrofiin. Eikä yksi pelastuskeino ole toisia kummempi, eipä tietenkään. Parasta on hoitaa hommansa ilman turhaa vatulointia. Oma.

JOKASYKSYINEN LEVOTTOMUUS
147 s. 1999
Lounais-suomalaisten kirjailijoiden laatima kokoomateos, jossa Boris mukana toimittajana ja runoilijana. Siksi pisteitäkään ei heru. Tosin BH:n runoja ihme kumma ymmärsin, vaikka yleensä olen täysin änkkä runojen suhteen. Sen verran fantasiaa   (Ei BH:lta) löytyy, että nide pistetään fantasiahyllyyn. Oma, Borikselta saatu teos.

Juvonen Riikka: TIIKERIT PARATIISISSA ***
93 s. LK-kirjat 1998
Upeasti kuvitettu raamatullinen naisasiakirja, jonka naispaholainen Lilith siipineen lennättää fantasiahyllyyn. Oma.


Jyläskoski Into: MARSIN RADIOLENTÄJÄT §§§
163 s. Valistus 1955 AV
Lentävät lautaset sieppaavat kolme nuorta ihmistä Himalajalla sijaitsevaan tukikohtaansa. Heidät koulutetaan ryöstämään laivoista tavarat ja raaka-aineet. Heikot marsilaiset teettävät maaorjillaan raskaat työt ja valvovat itse toimintoja radiotykseillään. Lopulta nuoret onnistuvat pakenemaan ihmisten pariin. Ehkä heitä ei uskota, niin pitkälle kertomus ei yllä. Ihme kumma, näillä eväillä on aikaansaatu ihan reipas kertomus. Oma.

Kaila Tiina:  KOE  **
121 s.  Wsoy 1994
Ihmiset houkutellaan saarelle, jossa heillä tehdään kokeita. Juna kulkee ja sadismi elää. Oma.

Kaila Tiina: VALAISTU MANNER *
157 s. Wsoy 1996
Enhän minä mitään näistä Kailan kirjoista ymmärrä, mutta pitää tämä sijoittaa fantasiahyllyyn. Oma teos.


Kallas Aino: BARBARA VON TISENHUSEN ***
  Ohuehko. 1954 3.p Kokoomateos
Liivinmaalainen kunniamurha-tarina, jossa veljet hukuttavat neitsyen avantoon kostoksi hänen epäsäätyisestä rakkaudestaan. Surmaava Eros-sarjan kolmas teos, nyt olen nämä kaikki lukenut. Oma kirja, Siilinjärven rompepäiviltä ostettu.

Kallas Aino: MEREN TAKAA **
  136 s. Otava 1924 2.p
  Saarenmaalaisiin tarinoihin keskittyvä kertomuskokoelma. Tällä lienee kansatieteellistä arvoa. Ostin Tallinnan antikvariaatista.


Kallas Aino: PYHÄN JOEN KOSTO ****
202 s. Otava 1930 2.p
Kaksi balladia, kerrottu mainion eläväisellä suomen kielellä. Liivinmaan kansanperinnettähän nämä. ”Liivinmaa on historiallinen alue, joka käsitti nykyisen Etelä-Viron ja Pohjois-Latvian.” (Wikipedia) Oma Savonlinnan antikvariaatista ostettu kirja. Kiitos Hellin Palolle, joka on kirjansa uudenveroisessa kunnossa pitänyt.


Kallas Aino: REIGIN PAPPI ****
  257 s. Otava 1926
  Vanhaan hiidenmaalaiseen tarinaan pohjautuva traaginen kertomus, yksi osa Surmaava eros -trilogiasta. Muut Sudenmorsian ja Barbara von Tisenhusen.  Ostin jyväskyläläisestä antikvariaatista ja luin heti.


Kallas Aino: SEITSEMÄN **
105 s. Otava 1914
Titanic-novelleja, joiden tenho muualla kuin kirjallisissa ansioissa. Fantasiahyllyyn. Ostin 75 Eekillä (4,5 €) Tallinnan antikvariaatista.
Kallas Aino: SEITSEMÄN NEITSYTTÄ ***
 196 s. Otava 1948
 Viehättäviä balttialaiseen kansanperinteeseen liittyviä tarinoita. Panen  scifa-hyllyyn, vaikka kyseessä lie paremminkin satukokoelma. Huuto-netistä ostettu kirja, Nikkoselta.

Kallas Aino: SUDENMORSIAN §§§§

141 s. Otava 1928 YK

Hiidenmaalainen tarina, jonka Kallas kertoo rikkaalla suomen kielellä vanhahtavaan tapaan. Aalo muuttuu sudeksi ajoittain, sutena ravaa pitkin soita ja metsiä, joskus naisena ollessaan käy lastansa ja miestänsä katsomassa. Kylän naiset eräänä päivänä polttavat ihmis-Aalon saunaan. Susi-Aalon surmaa hänen miehensä hopeisella luodilla. Oma.
Kallas Aino: VIERAS VERI ***
  136 s. Otava 1921
  Fantasiaa tässä on ainakin saman verran kuin Seitsemän – Titanic-novelleja-kirjassa. Kertomuksina nämä ovat myös sujuvampia. Teemana rakkaus – no olihan jutuissa sitäkin.  Tallinnan antikvariaatin 75 Eekin kirja.

 
Kallio Lilian: UGUDIBUU §§(§)
195 s. Tammi 1975 YK
Tyttökirja, tai paremmin neitokirja. Ihmiset katoavat (syytä ei selvitetä), vain viisi neitoa jää tyhjentyneeseen maailmaan. Elelevät tavaraa haalien, kasveja istuttaen, kotieläimiä hoitaen ja ottaen erilaisia koneita käyttöön. Mieleen tuli Viljo Suutarin Punainen Pilvi, joka on julkaistu neljä vuotta myöhemmin. Löytyypä muutama mieskin lopulta, ja rekat lastataan etelämmäs muuttoa varten. Ehkä kirjalle oli suunnitteilla jatko-osa, ei sellaista kuitenkaan ilmestynyt.

Kapteeni Teräs (Jalmari Kara): PETSAMON RATA *
182 s. Kirja 1921 YV
Rovaniemeltä Petsamoon tehdään yksikiskorata sähköjunille. Korkeaisänmaallinen tunnelma vallitsee. Liikemiehet rakentavat radan hyvää hyvyyttään ja lahjoittavat sen lopuksi valtiolle. Suotta odotin juonessa jonkinlaista käännettä, ellei sellaiseksi lasketa myrskyä ja työläisten lakkoilua. Yhtä tylsää jykertämistä koko juttu. Rakkauttakin yritetään kuvata, vaan tässäpä tuo epäonnistui surkeammin kuin missään muussa lukemassani. Ihmiskuvaus on täydellisen mitätöntä. Vuoden pohjanoteerauksia. Oma.


Kare Erkka: LENTÄVÄN LAUTASEN ARVOITUS §§
105 s. Gummerus 1950 YV
Lentäviä lautasia nähdään Helsingissä ja Meksikossa. Suomalainen tutkija lähtee Meksikoon, sukulaispoika livahtaa mukaan ja vieraalla maalla selviää, että marsilaiset ovat tulleet varoittamaan ja opastamaan maapallolaisia. Tapahtuu rauhaanpakotus. No, kaunis ajatus sinänsä. Oma.

Kare Erkka:
SALAPERÄISET SÄTEET *
110 s. Mantere 1945 Seikkailu-kirjasto. YV
Käsittämättömän tökerö tekele scifi-hyllystäni. Scifiä on olevinaan varkaiden liikkumista estävä valokennosto. Eroa nykyään käytettävään on, että valokennoston säteet ovat suoraan tappavia. Ei taitaisi nykylainsäädäntö toteuttamista sallia. Roistot ovat arskoja ja oikeat ihmiset peltosia. Aseilla kalautellaan ja ihmisiä kellariin lukitaan sekä kaasulla tainnutetaan. Komissaari Erkka Kare ammutaan hengiltä. Nuoren Jammun toimista on ”koko kansalle siunauksellista apua”. Oma.

 
Kare Sauli: TAISTELU AVARUUSRAKETISTA §§
215 s. Valistus 1963 YK Seikkailusarja 22
Varmaan poikalapsille vetävää lukemista. Logiikasta ei tosin ole tietoakaan, pojat heiluvat aseiden kanssa, sotilaat ammuskelevat, sukellusveneet vehtaavat, saarelle on laskuvarjon avulla pudonnut avaruuslaite. Eipä käy selville, ketkä raketista loppujen lopuksi taistelevat, ja miksi. Oma.


Karhumies R.A.: KUUSI KADONNUTTA PÄIVÄÄ §§§
149 s. Valistus 1968 YV
Bärmanin pariskunta on kehitellyt ihan mukavan nuorten scifin, jossa ei sotaan heittäydytä, vaikka marsilaisten kanssa puuhaillaan. Lentävät lautaset tulevat selvitetyiksi, ja lopuksi Kalevin muisti pyyhitään tyhjäksi. Siksi päivät katosivat ja kotiväki oli huolissaan. Oma.


Karikko Ahti: TEHTÄVÄ ETELÄMANTEREELLA *
139 s. Otava 1960 YV
Paljon on tietoa Etelämantereelta ja reippaat pojat seikkailevat lentolautasella. Mikäs muuten, mutta kun konekiväärit ja muut sota-aseet ovat ratkaisevia tilanteen ratkaisemisessa, ei minulta pisteitä tipu. Lisäksi vielä upottavat mereen lukuisat ohjukset ydinkärkineen muka olemattomiin. Oma.


Karila Olli: KULTAKUNINGAS ***
215 s. Satakunnan kirjateollisuus 1926 YK

Seikkailuromaani”, aikuisille kirjoitettu puolipoliittinen irvailu niin kapitalismista kuin kommunismistakin. EU:han tässä syntyy, tosin heti nimellä Euroopan Yhdysvallat. Amerikan porvari Business omistaa kaiken (Trump?) ja hallitsee maailmaa. Tohtori Isonen ryhtyy pistämään hanttiin. Siihen tarvitaan rahaa, joten mies kehittää kullantekolaitteen, joka tosin ei tee kultaa alkemistien lailla vaan siilaa sitä merivedestä salaperäisestä aineesta tehdyillä troolisuppiloilla. Ajatus sinänsä on oikea, mutta tarvittavat merivesimäärät olisivat aivan toista luokkaa kuin tässä teoksessa. 
Jonkinlainen selvyys maailman ongelmiin saadaan Etelämeren pienellä saarella. Oma.


 Karila Olli: PELASTUS *
289 s. Karisto 1926
Sukelluspukuja ja vedenalaishengityskoneita tässä keksitään, joten fantasiahyllyyn tämä joutaa peräti scifinä. Mutta sotahullu on kirjoittaja. Jos tämä olisi nyt kirjoitettu, kyseessä olisi Natoon usutus. Hieman lempeäkin yritetään nostattaa, everstiluutnantti varhaisteinin elkein. Oma Huuto.netistä hankittu opus.


Karilas Tauno: ATOMIPOMMI RÄJÄHTÄÄ *
127 s. Mantere 1946 AK
Toisen maailmansodan jälkeen Bikinin atolleilla kokeillaan atomipommeja. Sinnepä purjehtivat myös nuoret aarteenetsijät, ja löytävät aarteen lisäksi salakavalia roistoja, jotka pyrkivät saamaan haltuunsa tuhoaseen. Sukellusveneilläkin ajellaan - joka poikahan sellaista osaa kuljettaa - ja lopuksi pamahtaa komeasti. Roistojen saari tuhotaan ja siunattu rauha maapallolla alkaa. Teoksen toinen, uusittu painos Maapallo vaarassa löytyy myös minun hyllystäni. Nopealla vilkaisulla en eroja teoksista löytänyt. Oma.

Karlsson Risto: SUOMALAINEN IHMISSUSI *
169 s. Wsoy 1990
Omistettu Veikko Huoviselle. Hah. Vertautuu A. Paasilinnan kehnoimpiin tekeleisiin. Oma antikvariaatista ostettu kirja.

Karma Johannes: MAAILMAN LOPPU ***
356 s. Wsoy 1921 YK
K. N. Rauhala on nimimerkin takana. Mies oli fil. kand. ja osuustoiminta- ja sanomalehtimies. Luulin, että tämä on uskovaista lopun aikaa, mutta ei sentään. Alkupuoli on jopa mainiota scifiä, ikävä kyllä loppu lässähti kirjailijan h a r v a l l a painettuihin omiin mielipiteisiin. Astronomiapuolikaan ei pelaa. No, mielikuvitusta on käytetty. Kirjan lopussa on lyijykynällä kirjoitettu K. N. Rauhala kesällä 1921. Lie tekijän itse kirjoittama? Ehkä ensimmäinen omistaja on saanut selville todellisen tekijän. Oma.


Karumo Veikko: OLENKO MINÄ NYT KUUSSA? ****
163 s. Suomen Kirja 1944 YV
Suorastaan riemukas kirja Metculuksesta ja koira Naxuksesa, jotka lähtevät muinaisesta Rooman valtakunnasta laitteellaan tavoitteena Kuu. Kuuhun ei päästä, vaan ajallisesti yhä eteenpäin, kunnes monen pysähdyksen jälkeen viimein ollaan vuodessa 1940. Siitäkin Metculus poistuu ilmaan aluksellaan Naxuksen kanssa, ehkä he nyt ovat jo perillä Kuussa. Oma.


Kauppinen Toivo: SEIKKAILU KADONNEESSA KAUPUNGISSA *
102 s. Karisto 1947 AV
Tarunomainen Vinetan kaupunki on vajonnut Itämereen ja nousee näkyville päiväksi kerran sadassa vuodessa. Tähän myyttiin perustuu tämä teos. Pojat purjehtivat oikeaan aikaan paikalle ja joutuvat selkkauksiin. Toki pelastutaan, mutta juoni ontuu. Oma.

Kero J. T.: AVARUUKSIEN VAARA *
191 s. Karisto 1955 YV
Teoksen mukaan vuonna 2017 tapahtuu kummia. Kuun tukikohta havaitsee oudon avaruusaluksen, joka laskeutuu Suomen Lappiin. Vaarasta tulevat pantraanit varoittamaan. Näes Alfa Centaurin asuttu planeetta on pian asumakelvoton, ja pahat pantraanit ovat tulossa valloittamaan maata omaksi elinpaikakseen. Hyvät pantraanit lähtevät muutaman reippaan maalaisen kanssa asiaa hoitamaan. Kuinka ollakaan, veikkoset onnistuvat tuhoamaan pahat pantraanit ja heidän hyökkäysavaruusaluksensa. Kirjailija on perillä fysiikasta, mutta asenne on aatunaikainen. Lisämauste on, että Proxima Centaurilta on juuri nyt 2016 löydetty maankaltainen planeetta. Oma.

Kiiskinen Jyrki: KAAMOS *
 118 s. Tammi 1997
 Sanaakan en ymmärtänyt. Ehkä minun vikani. Borikselta saatu scifihyllykirja.


Kiiskinen Jyrki: SUOMIES
 120 s. Tammi 1994
 Pakko jättää pisteyttämättä, kun en ymmärtänyt yhtään mitään. 

 
Kilpi Volter: GULLIVERIN MATKA FANTOMIMIAN MANTEREELLE §§§§
307 s. Otava 1944 AK
Gulliver (1700-luvulta) matkaa Swallow Bird-laivalla. Laiva joutuu sulaan napakurimukseen, jossa se kiitää sellaisella vauhdilla, että aika muuttuu. Kurimuksesta selvitään, napajäälle joudutaan laivan jäissä tuhouduttua, neljä hengissä säästynyttä löydetään ja kuljetetaan lentokoneella Fantomimiaan. Teos loppuu kirjailijan kuoleman vuoksi tähän. Tarkoitus oli jatkossa irvailla nykymenolle entisaikalaisten silmin. Onneksi vetävin osa tuli valmiiksi. Kieli on mestarillista. Oma.

 
Kivinen S. Albert: MERKILLISET KIRJOITUKSET
260 s. Pirkanmaan... 1990 (Atlantis 4) AV
Alussa muutama kauhukertomus Lovecraftin tyyliin, sitten enemmän tai vähemmän omituisia filosofisia virallisenomaisia artikkeleita. Koska Cthulhu -tyypiset jutut ensin naurattavat, sitten pitkästyttävät minua, en ole oikea henkilö arvostelemaan tätä teosta, joka silti pitää sijansa fantasiakirjastossani. Oma.

 
Kohonen Yrjö: AVARUUS VAARASSA §
80 s. Kirjapaja 1945 AV
Kirjaa on sanottu huonoimmaksi tieteisromaaniksi Suomessa. Eikä suotta sanota. Auringosta erkanee "meteori" joka suuntaa kulkunsa kohti Maata. Roistot heiluttelevat planeettoja radoillaan ja soliittitippa on piilotettu tohtorin kivijalkaan. Sepä tuhoaisi puolet maapallosta räjähtäessään. No, eipä hätää, Taivaan Isä auttaa ja uhkat häipyvät, Mukana kirjassa on muutaman sivun pituinen tökerö kuvasarja. Näitä kirjoja on tehty vanhempia varten, ovat lapsirukilleen ostaneet aivopesutuotteita. Oma.

 
Koivisto Ilkka: PAVIAANIEN KAUPUNKI §§§
264 s. Tammi 1987 YV
Ihmiset ovat kadonneet, paviaanit valtaavat Helsingin. Tästä eteenpäin kirjassa kerrotaan ihmisistä ja heidän lukemattomista vääryyksistään paviaani-hahmoissa edelleen pysyen. Ilahduttavan pessimistinen kuvaus ihmisen raadollisuudesta. Oma.


Koivistoinen Eino: KIROTTU LAIVA **
176 s. Wsoy 1942
Liippasi läheltä fantasiaa, taidan panna tämän kirpputorilta ostamani huonokuntoisen kirjan fantasiahyllyyn. Teoksessa annetaan ympäristö, johon olisi pitänyt kehittää jonkinlainen juoni. Myikö kapteeni sielunsa paholaiselle, siitäpä kysymys. Paperitkin oli tehty tapauksesta.


Koivukoski Tauno: PALUU ALKUUN ****
239 s. Suomen Kirja 1946 JKL
Maapallo kulkeutuu myrkylliseen pilveen, joka tappaa kaikki ihmiset. Muutama jää eloon eristettyyn pommisuojaan. Alkaa uuden etsintä ihmisettömällä planeetalla. Lopulta vain kaksi - Am ja Eeva - on jäljellä. Heistä alkanee uusi ihmissuku. Lähimetsässä pyöriskelee puoligorilla Kor, joka auttanee jatkossa, ettei ihan sukurutsaksi mene. Raportinomainen teos, joka pysyy mukavasti koossa. Oma.

 Korpela Sampsa: VIIMEINEN AALTO §§
152 s. Tammi 1945 YK
Mies kuulee kertomuksen merenneidosta, rakastuu naapurin tyttöön, lähtee merille, tapaa merenneidon, Undamariksen, siellä täällä, lopuksi palaa lapsuudenkotiinsa, jossa entinen hellu on ollut toisen vaimo ja nyt pyörii leskenä parin lapsen kanssa. Mies siis palaa merille ja kohtaa haaksirikkoloppunsa vajoten mereen Undamariksen luo. Annan kirjan pysyä fantasiahyllyssä, ei neito ihan pelkkää houretta tunnu olevan.

Korteneva A. O.: SÄTEEN TAKAINEN MAA **
198 s. Valistus 1951 YV
Pisteitä annan tietenkin suhtauttaen tyylisuuntaan (genre). Nuortenromaaniksi tässä on itua mukana. Aikakoneen säteellä mennään taaksepäin aikaan, jolloin suomalaiset karkottivat lappalaiset pohjoiseen. Eipä Saamen kansaa kovinkaan myötämielisesti esitellä. Lisäksi nykyajasta tuotavat konekiväärit ja käsikranaatit eivät ole soveliasta lastenkirja-ainesta, niiden takia putoaa yksi täplä. Lisäksi paha mies muuttuu lopussa muka hyväksi, kun hänelle puhutaan järkeä. Pah. Oma.

 
Kranz Lea: RAKETTI-KALLE §
83 s. Ristin voitto 1961 AV
Unta tässä nähdään kun Kuussa käydään. Tuhma Kalle saa kyydin Kuuhun jossa hänelle näytetään Raamattu. Jopas poika kilttiintyy ja pyytelee anteeksi äidiltä, vaarilta ja Kuivalan emännältä. Siitä se elo suoristuu ja Jeesuksen lapsi tepastelee tuhmien poikien ohitse pyhätielle.

 
Krohn Leena: DONNA QUIJOTE
82 s. Wsoy 1993 2.p YV
Lyhyitä tuokiokuvia, niin juuri, kuvia. Runoutta on tämä teos eli minun tajuamiskykyni ulkopuolella. Miksi siis pykäliäkään antaisin.

 
Krohn Leena: ETTEI ETÄISYYS IKÄVÖISI §§§
170 s. Wsoy 1995 YK
Krohnille tyypillistä sisäistä fantasiaa. Teos sisältää kaksi kertomusta: Läsnäolo ja Poissaolo. Edellinen on sairaskertomus ja jälkimmäinen kertomus kadonneista. Lakooninen teksti luo oivallisen tunnelman. Oma.

Krohn Leena: KERTOMUKSIA ***
103 s. Wsoy 1976 YK
12 eritasoista kertomusta, joista yksi, Tähtien turvatti, on rehellistä perus-scifiä. Oma.

 
Krohn Leena: NÄKKI §§§
60 s. Wsoy 1979 YK
Satu aikuisille ja lapsille. No, en lapsille antaisi. Näkki-myyttiä sekoitellaan ja valmiiksi saadaan ristiriitainen keitos kauneutta ja pahaa. Haitari soi pan-huilun sijaan ja laiturilla tanssitaan. Oma.

 
Krohn Leena: TAINARON
126 s. Wsoy 1985 YV
Kirjekertomus „toisesta kaupungista“, hyönteisihmisten maailmasta. Kaunis likirunoteos, jota en kyennyt yymmärtämään. Siksi ei myöskään arviopykäliä anna.

Krohn Leena: TRIBAR ****
 232 s. Wsoy 1994 2.p
 Erittäin älyllisiä esseitä. 


 Krohn Leena: UNELMAKUOLEMA ***

218 s. Teos 2004

Hieman vesitettyä scifiä.


Kukkasjärvi Kullervo: AURINKOTUULI §§§
221 s.Wsoy 1975 YK
Kertomus syväjäädytetystä miehestä, joka herätetään eloon vuonna 1999. Maailma on saastunut, kuvun alla asutaan. Ihmissuhteetkin ovat omituisempia kuin nykyään. Onneksi ennustus ei osunut kohdalleen. Varoituksen sana kait tämä on. Filmattiinkin. Oma.

Kukkonen Jussi: ATOMIMIILUN SALAISUUS ***
175 s. Karisto 1955 YV
Tämä kirja pitäisi lähettää Arevalle. Jostain päin Lappia löytyy uraania. Pari poikaa kalastelee setänsä luona metsäkämpällä joen varrella. Sielläpä alkaa vilske käydä. Tietä rakennetaan, kaivos avataan ja atomivoimalaa aletaan rakentaa. Toki tuhmat vakoojat yrittävät urkkia salaisuuksia, mutta pitkän nenän saavat. Seuraavana kesänä atomivoimala on valmis ja alkaa tuottaa sähköä. Sujuvatekstinen kirja ei ole niitä luonnonsuojelun perusteoksia. Oma.

 
Kurtén Björn: MUSTA TIIKERI §§§§
271 s. Tammi 1981 2.p (Virve Kajaste) YV/YK
35000 vuotta sitten nyky-Suomen alueella jään ollessa tilapäisesti sulana vaaleat neandertalilaiset ja tummat nykyihmiset kohtaavat. Ammattitaitoisesti paleontologi kuvaa oloja tuohon aikaan. Juonikin kantaa. Vaikeutena samanmallisten nimien vanhukselle aiheuttama tunnistustusvaikeus. Yksi korjaus: nykytiedon mukaan jokaisessa meistä on pari prosenttia neandertalinihmisen geenejä, joten risteytymät eivät olleet hedelmättömiä. Oma.

Kylävaara Ilkka: SININEN ENKELI eli miljoona hullua *
133 s. Gummerus 1979
Kirjassa on pieni saatana ja päähenkilö lentelee. Mitään juonellista syytä tälle lentämiselle ei ole, vaan teksti on aikansa vasemmistokohellusta.  Oma kirja, joka pitää panna fantasiahyllyyn.

Kylävaara Ilkka: TALVISOTA KAKKONEN §(§)
187 s. Gummerus 1984 2.p YV
Ihmelääke pontikka pohjoiskorealaisella juotosaineella terästettynä tekee suomalaisista kuolemattomia. Karjalaa lähtee miesjoukko takaisin valloittamaan. Huumoria tämä kuulemma on, vaan ei minua naurattanut. Eivätkä Karjalaa saaneet takaisin Suomen pojat.

Kälkäjä Mirjam:  UMPISTAIVAL ***
220 s. Kirjayhtymä 1989
Kolme loistavaa Lappi-novellia aluksi, sitten yksi kökkö fantasiajuttu ja lopuksi minulle vieras ihmissuhdekertomus. Kirja pääsee fantasiahyllyyni novellin ”Kolmesta kolmeen” tähden. Oma kirja. 

 
Kärkkäinen Tero: SÄTEILEVÄN PYRAMIDIN PLANEETTA §§
206 s. Kirjapaja 1985 YV
Kolme poikaa siirtyy hiidenkirnun kautta vieraalle planeetalle, joka uhkaa vaivihkaa alistaa maalaiset orjikseen. Pojat onnistuvat paikallisten hyljeasukkaiden avustuksella tuhoamaan pahaatekevän pyramidin. Oma.

 
Kärkkäinen Tero: VIHREÄN PLANEETAN VANGIT §§
228 s. Kirjapaja 1986 YV
Maapallon avaruusalus rikkoutuu avaruudessa, maahanpaluu ei onnistu vaan pitää laskeutua vieraalle planeetalle. Paikalla on ihmisolentoja, hyviä ja vähemmän hyviä. Sotaa ei käydä. Vähemmän hyvät kaappaavat aluksen, pari kakaraa jää ulkopuolelle. Sitten kiltimmät löytävät lapset ja liki lehmätkin saadaan liitämään. Avaruusalus vapautetaan, koneet saadan korjattua ja paluu maapallolle alkaa. Kustantajan sana löytyy loppupuolelta. Asukkaat ovat Atlantiksesta aikanaan tulleet. Ja: "Hei, tarkoittaako tuo, että emme polveudukaan apinoista?" Liekö kirjailija Kärkkäisten liikesukua? Oma.


Lahti Kosti: TIUKALLE OTTI, MUTTA SELVÄN TEKI *
  223 s. Otava 1923
  Silmittömän katkeran kaunainen kirja. Scifiä lentolaite helikopter, jolla ei ole kummoista roolia. Eli oikeasti vain poliittinen fiktio.

 
Laine Jarkko: VAMPYYRI §§
168 s. Otava 1971 YV
Wilhelm Kojak on vampyyrien sukua, sarjassa „tohelot verenimijät“. Muuten hupaisaan teokseen lisämaustetta tuovat muutamat murhat ja pari hyvinkin yksityiskohtaista seksikuvausta. Fantasiahyllykirja.

 
Laitinen Jaakko: KUOLEMAN KELLARIT §§(§)
211 s. Tammi 1983 AV
Paldiskissa ydinreaktori räjähtää, saastepilvi tappaa turkulaiset ja rutkasti muitakin. Turkulainen lääkäri kirjoitti tämän varoittavan teoksen ydinvaarasta ja siitä, ettei väestönsuojelu ollut ajan tasalla. Samalla muistutetaan myös mahdollisesta ydinsodasta, joka tuhoaisi koko maapallon. Kirja on varmaan yhtä ajankohtainen nyt kuin 35 vuotta sitten.


Lampén Ernst: TAIVAALLISIA TARINOITA **
335 s. Otava 1918 YV
Vapaa-ajattelija Lampénin lempeä ivamukaelma Taivaasta, joka tuntuu olevan kalevalainen paikka. Päähenkilö tapaa kasvattilapsensa Impi Marian (oikeastikin EL:lä oli sen niminen kasvattilapsi) kanssa kuolleita suomalaisia. Keskustelut heidän kanssaan ovat pitkäveteisiä. Pelkäsin, että lopussa herätään unesta, mutta ei sentään. Siivet selkään ja lento takaisin Maapallolle päättää kirjan. Oma.

Laurila Simo: KOLMANNEN VAROITUKSEN JÄLKEEN *
  165 s. Gummerus 1939
  Huuto.Netistä ostamani kirja, harvinaisempaa SF:a. Tylsä, mielikuvitukseton toteutus mielikuvituksellisesta aiheesta (kehonvaihto). Ihmekö että on harvinainen, lukeneet viskanneet sytykkeeksi saunanuuniin.


Lehtimäki Konrad: KUOLEMA *
166 s. Otava 1915 YV
Erittäin lapsellisia novelleja kuolemasta, pahinta nyyhkysarjaa. Fantasiahyllyyn kirja kelpaa novellin Elävältä haudattu takia. Hurtalta saatu teos, jonka selkä piräisi korjata. Ei taida olla sen väärti.


Lehtimäki Konrad: YLÖS HELVETISTÄ §
452 s. Wsoy 1917 AV/AK
Kuulemma teos on ensimmäinen työväenrommani ja rauhanaatteen suuri edustaja. No, tapetaan koko ajan. Hyvät ovat kehittäneet miltei näkymättömän lentokoneen ja entisiä tymäkämmän pommin. Pahat tappavat tehokkaasti entisillä välineillä. Kirjailija painottaa ajatuksiaan harvennetuilla sanoilla ja lauseilla, mikä on erittäin rasittavaa luettavaa. Lemmenleiskukin on naiivia. Tunnustan harpponeeni. Oma.

 
Lehtonen Kimmo: TIMBUKTUN HETKET §§§
245 s. Loki 1997 AV
Hitaasti käynnistyvä kertomus tiedostuvasta tekoälystä, jihadista ja ihmisestä. Kummastelen lopun tietokoneen suhdetta uskontoon. Erämaan hiekka kuitenkin tasaa erilaisissa oravanpyörissä kipuilevat kulttuurit. (Teos olisi ansainnut paremman lukupaikan.)

Lieto Ilmo: MARS-TÄHDEN KÄVIJÄT §§
225 s. Kirja 1930 YK
Marsiinpa nyt matkustetaan. Tiedemies-eno ja pari pojankoltiaista nousevat ihmeellisellä vekottimella ilmoille ja muutamassa päivässä saavuttavat Marsin. Siellä elää kovin monentasoisia eläviä olentoja eri kehitystasoilla. Aikansa ihmiset seikkailevat, kokevat kovia ja henkensä on uhattuna. Rustaavatpa lopuksi kullasta ja eräänlaisesta puusta häkin, jolla noustaan ilmoille ja hurautetaan pikapikaa maapallolle. Voimana käytetään taas ihmeellisesti planeettojen vetovoimia. Oma.

 
Lilja Matti: DARIAN AARTEET §
96 s. Karisto 1948 YV
Pekka jatkaa seikkailujaan tuntemattomassa ja salaisessa keskiafrikkalaisessa maassa, Dariassa. Sarjan kolmannessa osassa roistot tunkeutuvat alueelle ryöstääkseen valtakunnan aarteet. Homma epäonnistuu, Pekkakin puuhailee kaikenlaista. Teos on rasistinen ja väkivaltainen tekele, onneksi nykynuortenkirjat taitavat levittää rayhanomaisempaa aatetta. Oma.

Lilja Matti: ILGAN RYÖSTÖ *
 98 s. Karisto 1947
 Tietysti olen liian vanha ja elän väärää vuosisataa, vaan ei tämä kyllä häävi  ole.


Lilja Matti: KUOLEMANVIRRAN MAA **
 148 s. Karisto 1947
 Borikselta saatu sarjan alkukirja, aikansa tuote jos mikä.

 
Lilja Matti: SALAINEN TEHTÄVÄ §§
74 s. Karisto 1949 YV
Daria-sarjan loppu, joka ei lopu vaan jää kesken. Jatkoa ei ilmestynyt. Nyt pyöritään Lontoossa ja pistäydytään Suomessa. Seitsemän viisasta-salaseura on antanut Pekan suoritettavaksi. maailmanrauhalle erinomaisen tärkeän tehtävän Eräänlaista Skypeä käytetään ja roistot nujerretaan noin vain. Oma.

 
Lilja Matti: TUNTEMATTOMAN TROPIIKIN VANGIT §§(§)
126 s. Karisto 1948 YV
Daria-sarja jatkuu, tässä osassa ei ammuta tykillä eikä joukkomurhata. Kauniista Ilgasta järjestetään kilpailu. On löydettävä ulospääsy suljetusta laaksovaltiosta. Kappas, Pekka onnistuu ja saa Ilgan omakseen. Oma.

 
Linnus Olavi: SEIKKAILU ATOMIMAAILMASSA §
200 s. Tammi 1948 Nuorten sarja 3 YK
Nimi johtaa harhaan - pyöritään sekä makro- että mikromaailmassa. Lapselliseen tekstiin on sekoitettu lukiotason fysiikkaa. Matti-pojan paras kaveri kuolee auton alle, joten päästään verta tutkimaan. Lopussa räjähtää jukran komeasti Hiroshiman atomipommi. Oma.

 
Lompolo Jouni: PARATIISIN LAPSET §§
165 s. Tammi 1986 YV/YK
Erilaisten pakinoiden sekoitus, niistä kahdessa on sen verran fantasiaa mukana, että teos saa pysyä fantasiahyllyssä. Yhdessä pistäännytään Taivaassa ja toisessa tavataan ET. Toki Origo kirjjoittaa osaa. Oma.

 
Lounela Pekka: JOHTAJA §§
144 s. Tammi 1965 AV
Poliittinen satiiri valtiosta, jolle käy kuin Saksalle maailmansotien välissä ja onpa monelle valtiolle käymässä tänäkin päivänä. Loppu hajoaa mitätömiksi lisäosiksi.


Lumiala Veli: ATOMINSÄRKIJÄ
359 s. Karisto 1947 RM/YK
Erittäin laaja ja sotkuinenkin teos, osaksi tieteiskirjallisuutta, osaksi ihmissuhdedraamaa. Joskus mieleen tulee rakkausromaani, joskus Jobin kirja, joskus AH:n Taisteluni. Matti Verto menettää nuoruudenrakastettunsa toiselle, sotii Taalvisodassa, haavoittuu, menee sairaanhoitajansa kanssa naimisiin, hoitaja kuolee junapommituksessa, Matti lähtee Saksaan atomituhoasetta Aatulle suunnittelemaan, onnistuu kuolemansädekokeessaan, tuhoaa tulokset, pakenee ja kuolee pakomatkalla hukuttautumalla. Sujuva teos, jota en osaa pisteyttää. Oma. 

Lydecken Arvid: KUUDES MAANOSA §§§
110 s. Otava 1947 (1924) AV
Yhteissidos Sininen saari-teoksen kanssa. Pohjoisnavan ympäriltä löytyy lämmin uusi maanosa, jossa asuu ihmisia ja puhutaan suomea. Perhe matkaa paikalle isän keksimällä lentoaluksella, jonka poltoaine ei riitä paluuseen. Uudessa maassa eletään ikuisessa rauhassa ja siirtolaiset sopeutuvat hyvin. Isästä tulee jopa eräänlainen kuningas. Tytär ihastuu paikalliseen Keitoon ja kas, lapsikin jostain heille putkahti. Muutama uusikin pariskunta saapuu paikalle, mutta Suomeen ei palata, koska siellä kansa tappelee keskenään. Kelpo tieteiskirja, ja oma.



Lydecken Arvid: TÄHTIMAAILMASSA §§§
132 s. Otava 1912 AV
Alussa kertomukset Tähtitaivas, Rintatähdet ja Tähtisatu ilosta, sitten pitempi novelli Tähtien tarhoissa. Viimeinen sijoittuu vuoteen 2140. Tulevaisuutta on kuvattu melkoisen kekseliäästi, niiden tietojen varassa, mitä ihmisillä sata vuotta sitten on ollut. Marsissa elää ihmismäinen rotu, jonka elinolot muuttuvat kelvottomiksi. Lähettävät ryökäleet Tellukselle retkikunnan tarkkailemaan tilannetta. Eipäs soditakaan, yhteisymmärrys syntyy ja pitemmälle kehittyneet marsilaiset muuttavat maapallolle elämään sovussa ihmisten kanssa. No jaa, kaikki siirtolaiset mahtuvat Malmin lentokentälle, joten ei ollut kyse valtavasta maahanmuutosta. Oma.

 
Lähde Ville: NOITATORVI §§
101 s. Kauppiaiden Kustannus 1988 AV
Erittäin nuoren henkilön (16) Sormus-huumassa kirjoittama kertomus. Torven kanssa vaelletaan seikkailusta toiseen. Tapahtumamaailmakin on luotu kasveineen ja eläimineen. Myöhemmin fil. toht. Lähde on keskittynyt tieteellisiin teksteihin. Oma.

 
Manner Sulevi: ISÄ, MITÄ TAPAHTUI? §§§§
346 s. Wsoy 1983 YK
Eero J. Tikan ja Juha Nummisen yhdessä kirjoittama teos ydinvoimalasabotaasin yrityksestä, joka miltei onnistuu. En tiedä, onko kirjassa kerrottu mahdollista, mutta sujuvasti kirjoitettu teos on mainio lukuromaani. Ydinvoimalamainoksesta se ei käy. (Olen kerran ollut viikon Tikan pitämällä kirjoittajakurssilla). Oma fantasiahyllyteos.

 Martinheimo Asko: ISOJALKAINEN POIKA ***  
142 s. Wsoy 1996
Kuusi ”tositapausta”, kaunis kirja fantasiahyllyyn. Oma.

Martinheimo Asko: JÄÄHISTEN MAHTI ****
327 s. Wsoy 1994 YV
Patalakkikansan tarina jatkuu. Ensimmäisessä osassa kiskottiin oopiumia, tässä tyydytään olueen. Erinomainen lastenkirja tämä on, vai nuortenko lienee. Maan akseli kääntyy eri asentoon. Fysiikka on melkein oikein. Ja hyvyys saa palkkansa, niin kuin nuortenkirjassa pitääkin. Oma.

 Martinheimo Asko: TUHKANAAMA JA TAIVAANTAKOJA ***
287 s. Wsoy 1995 3.p YV
Topelius-palkkittu nuortenkirja on palkintonsa ansainnut. Jotenkin tuntuu, että teoksessa on liikaa tavaraa. Vähemmilläkin kommervenkeillä olisi pärjätty. Oopiumin nautintaosuudet ovat tarpeettomia. Teokselle on jatko-osa, jota alan nyt lukea. Hyväkuntoisesta teoksesta on nimiölehti saksittu irti. Moukkamaista toimintaa. Oma.

Meriluoto Aila: VIHREÄ TUKKA §§
138 s. Wsoy 1982 YK
Saturomaani, joka kertonee erilaisuuden hyväksymisestä ja rasismista. Hetken aikaa piipahdetaan nykymaailmassa, ja iljettävältä se lukijasta tuntuu. Jäiköhän sadunomaisuus jotenkin korkeakirjallisuuden varjoon?

Miettinen Helena: PYHÄ NEITSYYS **
223 s. Art House 1990 YK
Enpä muista ennen lukeneeni kirjaa, joka huononee tasaisesti loppuaan kohden. Tämä fantasialuokkaan sijoitettu teos alkaa erilaisena ja vaikuttavana, kielellisesti taitavana, ja siirtyy vähitellen tavanomaiseen typerään nuorisokohellukseen. Viina ja huumeet ovat lopun pääosassa. Pyh. Oma.

 
81. Mikkanen Raili & Niko: HÄMÄHÄKKITEMPPELI §§§
235 s. Otava 1999 Gaelian tarustoa 2 AV
Mahdin kilpeä noudetaan vaikeiden matkojen takaa. Aivan liikaa väkivaltaa teokseen sisältyy, vaikutteina Sormus-trilogia ja Alien. Mikäli Maapallolla olisi säilynyt useampia ihmisrotuja, meilläkin olisi suuria rodullisia vihoja – paljon suurempia kuin nyt. Eli tällaista pisti kirja minut miettimään.

 
Mikkanen Raili & Niko: KUOLLEET KAUPUNGIT §§(§)
240 s. Otava 1996 Gaelian tarustoa 1 AV
Kovin selvästi Sormustaru näkyy pohjalta örkeistä ja Shameen/Sauronista alkaen. Tästä johtuen kait mukana on liikaa taisteluja. Hyvät silti voittavat, niin kuin sadussa kuuluu ollakin, ja eri ryhmät alkavat elää sovussa keskenään. Siinäpä Maapallolle mallia. Tarina on taitavasti kerrottu. 

 Mikkonen Jyrki: FERDINAND PARTASEN VIIMEINEN MATKA **
196 s. Otava 1950
Itsensä hirttäneen Veertin luita tässä kuljetetaan monen mutkan kautta hautausmaalle siunattavaksi. Kerkesi nimittäin  kauan roikkua kuusessa ennen löytymistä. Luutkin koirat matkalla varastavat, kiven panevat viejähenkilöt arkkuun ja kivi siunataan. Sellainen kansankomedia Petkeleen pitäjän Häntälän kylästä. Piru ja Gabrielkin pyörähtävät sen verran lopussa, että teos saa olla fantasiahyllyssä.


Mäenpää Jorma: SEIKKAILEVA ROBOTTI **
121 s. Valistus 1959 YV
Ei aivan kelvoton seikkailu lapsille. Odotin robotin avaruuteen lentelemään, mutta tämä olikin moderni kotitalousrobotti, joka aiottiin varastaa pahoille töille Denarian roistovaltioon. Oma.

Mäkelä Hannu: HERRA HUU **
100 s. Otava 1986 (1973) YK
Piti tämä lukea, fantasiaa kun on. Pari myöhempää Huutakin olen lukenut. Tietenkään en ole kohderyhmää, eikä tämä minuun tehnyt juurikaan vaikutusta. Onkohan fantasiaa liian vähän? Oma, kokoelmakirjassa Herra Huu, kukas muu.

 
Mäkelä Juhani: MAAILMAN SUURIN SAUNA §§
192 s. Wsoy 1994 AV
Suomalaiset rakentavat keskelle Suomea saunan, johon koko kansa mahtuu yhtä aikaa saunomaan. Hieman tämä on yhden vitsin ylimittainen kertomus, mutta ei sen lukemisessa tullut hätä käteen.

Mäkelä Juhani: TAIVAALLISET TARINAT ***
216 s. Wsoy 1997 2.p YV
Kaiken maailman jumalolennot rattoisasti käsiteltyinä. Pilkkaa tässä ei ole, vaikka sisällön voisi käsittää myös umpiateistisena salaivana. Oma fantasiahyllykirja.

Mäki Reijo: TATUOITU TAIVAS §§§
348 s. Otava 1996 2.p YK
Toisella lukemisella ehkä parempi kuin muisin. Kolmannen maailmansodan jälkeen maailma on sekaisin. Valetodellinen meteori uhkaa, ihmiset ovat vauhkoina ja rikkaat rikastuvat entisestään. Turpiin annetaan ja saadaan. Euroopan Unioni ei ole se paikka, jossa haluaisin saattohoitoni saada. Oma.

Neva Olavi: VIHREÄT MIEHET §§
110 s. Gummerus 1953 YV
Nyt ei ole kyse Putinin joukoista, vaan muista roistoista. Konnat varastavat insinöörin keksinnön, jolla vihreäksi maalatut kohteet tehdään näkymättömiksi. Siinäpä konnatyöt onnistuvat. Reippaat pojat saavat rikollisten tuumat sekaisin, ja sanomalehteen kuvansa. Oma.

 
Nevakallio Juuso: SUURI VIISARI §§§
198 s. Lapin Ursa 1994 YK
Suursodan jälkeen saastuneessa maailmassa toimivat pilvilautturit, jotka hinaavat saastepilviä parempiosaisten niskasta kauemmas. Teos luo synkän kuvan tulevaisuuden maailmasta. Valitettavasti Kertomus puuttuu, eli kuvaillaan ympäristö ilman vetävää juonta. Oma.

Nykänen Martti: VASKILINNAN SATUJA ****
318 s. Wsoy 1950
Kansansatuja uudelleenkirjoitettuina. Mielikuvitusta komeimman kautta. Veikko Marttinen on piirtänyt huikeat kuvat. Oma, ja fantasiahyllyyn.

 
Oksanen Aulikki: HENKIVARTIJA §§§
155 s. Wsoy 1990 YK
Aulikki oli opettajakorkeakoulussa samalla kurssilla kuin minä ja voitti kaikki kirjoituskilpailut. Tulin kerran toiseksi. Tämä teos on fantasiaa - henkivartijana juopolle miehelle toimii varis, joka naisena eläessään joutui tämän juopon pettämäksi. Piru ja enkelikin hyörivät riitaisina taustalla. Oma.


Onerva L.: HÄISTÄ HAUTAJAISIIN *
232 s. Otava 1934

Viimeisen novellin ”Hiljaisuuden pauhina” takia pistän fantasiahyllyyn.  Muuten ei näissä jutuissa ollut mitään minua kiinnostavaa. Runoilijan tekstiä, enkä minä novellirunouttakaan  ymmärrä. Kirpputorilta ostamani kirja.


Outsider: ATOROX, IHMISTEN VALTIAS **
125 s. Mantere 1947 AV/AK
Ensimmäinen Atorox-kirja, gangsterikertomus, jossa Atorox esitellään. Seuraavat viisi Atoroxia muodostavat avaruusodysseian, ja kustantajakin on toinen, Kansankirja. Seuraaviin osiin verrattuna tämä on tylsä. Oma.

  Outsider: ATOROXIN PALUU v. 2948 ***
125 s. Kansankirja 1948 AV
Tässä osassa on mielikuvitusta, todella. Mukana mm. suhteellista aikaa, kuolleista herättämistä, uponnut Atlantis ja merenalainen valtakunta. Lopussa Atorox pakenee Fiina-nimisen robotin kera Suomeen tekemään pikkurobotteja. Valitettavasti ajallisesti seuraavaa teosta ei enää ilmestynyt (Tosin WHH-kirjat Atorox Neptunuksessa ja Atorox Plutossa kertovat robotista lisää). Oma.


Outsider: ATOROX KUUSSA **
143 s. Kansankirja 1947 AV/AK
Enpä muistanutkaan. Atorox lentää kuuhun muutaman ihmishenkilön kanssa, ja sieltä löytyy sotaa paennut saksalaisjoukko. Ovat perustaneet Lunagermanian valtion ja alistaneet paikalliset asukkaat valtansa alle. Neekerikin on kuvioissa nukana, ja löytyy kuusta amerikkalainen sanomalehtinainenkin, miss Collins. Lopussa ammutaan liikaa ja alus pakenee saksalaisten johtamaa kuuarmeijaa. Atorox on vioittunut, ja niin matka suuntautuukin Marsiin, missä seikkailu jatkuu seuraavassa osassa. Iron sky toki tuli mieleen. Oma.

 
Outsider: ATOROX MARSISSA **
143 s. Kansankirja 1947 AV
Atorox-sarjan toisessa osassa pyöritään Marsissa. Oleskelu onnistuu ilman mitään suojapukuja, kuten kuussakin. Venuksesta saapuu ilmalaiva, joka purjehtii paikalle heliumin täyttämien nahkapussien avulla. Planeetalla naiset ovat valtijoina, miehet alistettuja, jopa orjia. Paikalla soditaan, tapetaan paikallisia eläväisiä järkiolentoja ihan Maapallon tapaan. Monet sattuvat kuun kieltä osaamaan. Atorox toimii diktaattorinakin, kunnes aivokasetti onnistutaan vaihtamaan. Oma.

  Outsider: ATOROX MERKURIUKSESSA ***
132 s. Kansankirja 1948 AV
Matka on jatkunut Merkuriukseen, alkupuoli teoksesta kuvaa planeetan tilannetta, loppupuolella heittäydytään sodankäyntiin raskaimman mukaan. Tässäpä scifielokuville haaste: Robottien kapina on siis nähty jo vuoden 1948 Atoroxissa. Lopuksi päähenkilöt onnistuvat pakenemaan sodan keskeltä, kas, Atorox siellä kuskipenkillä istuu, vaikka hänen pitäisi johtaa robottikapinaa. Selvitys lienee seuraavassa osassa teossarjaa. Oma.


Outsider: ATOROX VENUKSESSA ***
122 s. Kansankirja 1947 YV
Eihän näissä Atoroxeissa fysiikka pidä alkuaan paikkaansa, eikä loogisuudesta ole tietoakaan, mutta eivätpä ainakaan eri planeettojen ihmiset puhu kaikki englantia. Kaikenlaista tapahtuu ja matka jatkuu Merkuriukseen. Oma.

 
Outsider (Tuisku Seppo): AVARUUSAHVÄÄRI §§
90 s. Ajanviete 1962 YV
Pekka Lipposen seikkailuja 62.
Pekka napataan avaruusalukseen ja viedään Auderialin planeetalle. Sielläpä on tapahtunut vallankumous, ja Pekka joutuu liriin. Avaruus-Mantakin tavataan. Lopuksi Pekka toimitetaan Roo-planeetalle, jossa on hirviöitä. Seikkailu jatkuu seuraavassa osassa. Oma.

 
Outsider (Seppo Tuisku): AVARUUSMARSALKKA §§
96 s. Ajanviete 1962 YV
Pekka Lipposen seikkailuja 63
Pekka kuljetetaan Roo-hirviöiden planeetalle, jossa on samannäköistä kuin muinaismaapallolla. Hirviöt tosin ovat maallakulkevia mustekaloja. Kapinoita lietsotaan ja Auderialin planeetalle palautetaan rauha. Pekka kuskataan takaisin Maapallolle. Onneksi lopuksi ei herätty unesta, siitä toinen pykälä. Oma.

 
Outsider (Seppo Tuisku): TOHTORI CAPRAN ROBOTTI §
80 s. Ajanviete 1965 YV
Pekka Lipponen & Kalle-Kustaa Korkki nro 1.
Heiveröinen kertomus elokuvassa käytetystä robotista, joka joutuu Pekan haltuun. Roistot varastavat robotin ja teettävät sillä pankkiryöstön. Pekka koettaa saada robottinsa takaisin mutta joutuu paalauskoneeseen. Korkki hänet siitä pelastaa. 

 
Paalanen Rauni: RAAKELIN TARINOITA §§§
111 s. Kirjayhtymä 1996 JKL
Raakel on mummeli, joka asuu maalla. Metsässä hän tapaa mm. Leijonan ja Lumimiehen ja käypä hän kerran kuussakin. Leppoisaa fantasiaa mansikoineen ja vahveroineen.

Paasilinna Arto: AATAMI JA EEVA *
 238 s. Wsoy 1993 2. p
 Kehnosti kirjoitettu seksistisen törkeä tekele.

 
Paasilinna Arto: HERRANEN AIKA §§
196 s. Wsoy 1980 2.p YK
Toimittaja kuolee ja jää eräänlaiseen välitilaan, missä pystyy liikkumaan paikasta toiseen ajatuksen nopeudella, seuraamaan elävien ihmisten toimia ja keskustelemaan toisten vainajien kanssa. Satiiria löytyy, parasta valitus englannin kielen liian suuresta vaikutuksesta suomen kieleen ja nuorten elämään (jo 40 vuotta sitten!). Platooninen rakkauskin syttyy, ja vainaja paavi Pius IV tavataan. Heikkouskoinen mies tuokin oli.

Paasilinna Arto: HIRNUVA MAAILMANLOPPU ***
259 s. Wsoy 1999 2.p
Päijänne-Antikvariaatista ostamani fantasiahyllyteos, jonka luin Jyväskylänmatkalla. Suorastaan viihdyin, vaikkei tämä Suurta Maailmankirjallisuutta olekaan.

Paasilinna Arto: KOIKKALAINEN KAUKAA §§§
264 s. Wsoy 1987 2.p RM
Melkoisesti ihmistä muistuttava muukalainen saapuu ulkoavaruudesta Sallan Naruskalle. Koneeseen lastataan pois vietäviksi mm. tamma, kilejä, pupuja, kastematoja ja yksi suostuvainen soma naiseläinlääkäri. Maapallon oloista irvaillaan lempeästi ulkopuolisen silmin. Aiheesta olisi saanut enemmänkin irti.

Paasilinna Arto: LENTÄVÄ KIRVESMIES *
308 s. Wsoy 1996
Paljon tietoa kerätty, eikä mitään ole saatu siitä irti. Luin hyppimällä. Oma kirpputorikirja, joka vähensi puutos- ja lisäsi scifiomistuslistaa.

Paasilinna Arto: MAAILMAN PARAS KYLÄ ****
322 s. Wsoy 1992 F YK
Erittäin sujuva teos Kainuun korvesta, jonne Eemeli Toropainen rakentaa kirkon ukkinsa monen kirkon polttajan Asserin toiveiden mukaan. Kirkon ympärille muodostuu yhteisö, joka elää omien normiensa mukaan. Muu maailma rappeutuu, mutta tämä kylä kasvaa ja voimistuu. Paitsi paras, kylä lie pian ainoa. Paasilinnan kirjoissa ei onneksi ole "särmää", vaan asiat sujuvat luonnikkaasti. Oma.


Paasilinna Arto: OPERAATIO FINLANDIA **
192 s. W&G 1972
Kuiva teos. Kait tällaistakin ihmisten keskuudessa voi tapahtua. Suomi voittaa kesällä 1977 sodan Ruotsia vastaan. Hip Hei Hurraa. Oma Jyväskylän Vanhasta Antikvariaatista ostettu kirja, mikä piti hankkia  fantasiahyllyyn.

 
Paasilinna Arto: UKKOSENJUMALAN POIKA §§§§

262 s. Wsoy 1984 RM

Muinaissuomalaisten uskonto palautetaan Suomeen. Ukko-jumalan poika Rutja saapuu Suntion pitäjän Penteleen kylään salamakyydillä ja vaihtaa hahmoa Sampsa Ronkaisen kanssa. Siitä rupeavat asiat rullaamaan. Maahisia ja keijujakin vilisee ja uusmuinaisuskonto saa jalansijaa yhä enenevässä määrin. Uusvanhauskonnon kuusi käskyä ovat hyvin inhimilliset ja kaikin puolin oppi tuntuu luonnikkaalta. Kun hommat on hoideltu, Rutka-poika palaa Taivaaseen, eikä Suomi ole enää entisenlainen.

Pajunen-Kivikäs Terttu: JÄNIKSENÄ AVARUUSLAIVASSA *
225 s. Gummerus 1959 YV
Miksi tähän nuortenkirjaan piti sotkea planeetat Venus ja Mars mukaan. Yhtä puppua koko juttu. Planeetoista oli oppaista haettu muutama tieto ja loppu oli typerää sotkua. Harpoin lopun. Oma.

 
Pakkanen Jukka: AURUKSEN TAPAUS §§§
235 s. Kirjayhtymä 1980 YV/YK
Tulevaisuuden yltiödemokratiassa byrokratia on voimissaan. Mitro Tell määrätään tutkimaan kuolleen vesitieteilijä Auruksen tajunnan katoamista. Auruksen entinen tyttöystävä Elena tietänee jotain tapuksesta. Osittain yhdessä nämä kaksi tutkivat asiaa. Eipä tuosta selvää tule. Jotain kiehtovaa kerronnassa on.

Pakkanen Jukka: HOTELLI DESTINO ***
128 s. Kirjayhtymä 1983
Historiallisen viraston Eurooppa-osaston valokuvaajan seikkailuja Spalenzan valtiossa.  Unenomainen teos, joka pitää laittaa fantasiahyllyyn. Oma kirja.

 
Pakkanen Jukka: HUONE TAIVAAN KELLARISSA §§§
218 s. Gummerus 1988 YK
Saksalaisten 1970-luvun terroristien kirvoittama dystopiakertomus tämän vuosituhannen puoliväliin sijoitettuna. Lohduttoman kuvan pehmentää nainen. Teoksen viimeinen lause lisäsi yhden pykälän arviointiin: Minun on sinua etäinen ikävä.

 
Pakkanen Jukka: TAKKINSA VÄRINEN MIES §§§
141 s. Kirjayhtymä 1978 YK
Seitsemän novellia, joista viimeinen, Kalatehtailija Niemen tapaus, on scifiä. Se on myöskin kehnoin, eikä sovi muiden novellien joukkoon. Joskus tulevaisuudessa Niemi käsittääkseni taantuu kalaksi sekavien tapahtumien kera. Oma.

Paloheimo Oiva: TIRLITTAN ***
118 s. Wsoy 1968 6.p
Tirlittan on Suomen Peppi Pitkätossu. Valitettavasti kirjan viimeinen luku ei uskalla pitää yllä samaa anarkistista sävyä, vaan lepsauttaa homman löllöksi.  Oma.

Paulaharju Samuli: TUNTURIEN YÖPUOLTA ****
197 s. Wsoy 1981 (1934) 3.p JKL
Päijänne-antikvariaatista ostamani teos, jonka on loisteliaasti kuvittanut Urpo Huhtanen. Kummitus- ja uskomusjuttuja saamelaisten maasta. Oma.


Pekkanen Toivo: SATAMA JA MERI **
138 s. Wsoy 1929
Novelleja, eräässä kertomuksessa miehelle on tehty huomaamattomasti toimivat rautalankajalat, toisessa takoo ihmekone raudasta melkein mitä vain. Fantasiahyllyyn tämä täytyy pistää. Muut novellit ovat hieman mitäänsanomattomia.  Teos on Keski-Hämeen Parantolan entinen lainakirja, nyt minun.


Pekkanen Toivo: TÄYTTYNEIDEN TOIVEIDEN MAA *
142 s. Wsoy 1951 AK
Fantasialistoilla pyörivä teos, joka joutaa niissä ollakin. Etenkin, kun lopussa ei kuitenkaan herätty unesta. Joko olin täysin väärä henkilö tämän lukemaan, tai sitten kirja on silmittömän typerä. Mieleen tuli Unto Seppäsen Satukaupunki, joka ei tätä fiksumpi ollut ja joka myös minun fantasiahyllyssäni seisoo. Oma.

 
Pelkonen Mauno: MISSÄ ON PAITITIN MAA? §§§
186 s. Karisto 1963 YK
Amazon-joen rämeitä rämmitään ja tavataan muinaisen kulttuurin jäänteitä. Kerrotaan myös avaruudesta kauan sitten tulleiden muukalaisten toimista. Lopussa ikiajat vuoren uumenissa olevat atomiaseet räjähtävät ja laivapoika Arska ja muut matkalla olijat pääsevät pälkähästä. Oma.

 
Pelkonen Mauno: VALKOISTEN INTIAANIEN ARVOITUS §§§
228 s. Karisto 1959 YK
Arska sotkeutuu mukaan tutkimusmatkalle Amazonin viidakkoon. Muinaisia intiaanien asuinsijoja tutkitaan. Kaikenlaista ihmeellistä löytyy ja seikkailuja koetaan. Jatkoa seuraa toisessa osassa. Oma.

Peltonen Juhani: ELMO §§§
278 s. Wsoy 1978 3.p YK
Urheilusankarin elämäkerta joka on suurelti muuta kuin urheilusankarin elämäkerta. Äärimmäisen uhanalaisia aksolotleja hoivaava, piippua polttava, omenia ja pemmikaania syövä ja Captain Morgan-rommia juova tyyppi on murhehahmon ritari, joka lopuksi sinkoutuu kohti Lyyran tähtikuviota.Varsinaista kuvaa piirretään muista ihmisistä ja kansoista elmolaisuuteen verraten.
 Peltonen Juhani: JUMALAN KUOPUS *
251 s. Wsoy 1980
Pieruhuumori ei iske minuun. Oma Kontti-kirja, jonka lopun harpoin.

 Pelttari Tuula: ANUBA - JUMALTEN TYTÄR **
158 s. UKK 1981 RM

Hieman kömpelötekstinen kertomus Anubis-jumalan ns. tyttärestä, ja ennen kaikkea tämän tyttärestä, jolla on ennennäkemisen taito. Ihan rehellistä fantasiaa tämä on. Oma.

 
Pelttari Tuula: PIMEYDEN SAKRAMENTTI §-
200 s. Pirkanmaan... 1987 YV
Kaksi pitkää novellia, joista etenkin toinen, Puolukanvarpuseppele, on äärimmäisen tympeä. Kauhusta on kysymys, eikä se ole minun alaani. Oma.

Pelttari Tuula: SUSIEN AIKA ***
235 s. Tammi 1984 RM
Sentimentaalinen, lapsellinen, lukijaa kosiskeleva ja naurettava teos. Mutta kas, eikö vain ollut vanhukselle viihdyttävä lukukokemus. Fantasiahyllyssä saa pysyä, on jämeriä, tapahtumia ohjailevia susihukkia nurkissa pyörimässä. Oma.

 
Pohjakallio K. A.: IHMISKUNNAN ILTA §-
288 s. Kuva ja sana 1956 AK
Umpiuskovainen raamatunlauseita täynnä oleva tekele. Ihmiskunta kuolee lopussa atomisotaan, joten kait tämä saa luvan fantasiahyllyssä olla. Lehtori K.A.P on kirjoittanut liki 50 opusta, joita en aio lukea. Oma.

Pohjanmies Juhani: AVARUUSLAIVA *
149 s. Wsoy 1948 YV
Ehkä en tätä sarjan viimeistä teosta nuorena lukenutkaan. Mukaan on sekoitettu oikeaa tietoa ja vielä enemmän väärää. Jotkin muka moraaliset höpinät eivät tunnu asiallisilta, vaikka niitä esittääkin venuslainen vaari. Oma.


Pohjanmies Juhani: HELIKOPTERI *
112 s. Wsoy 1957 2.p YV
Pienenä poikana tämä teos jäi mieleen. Niin isonakin. Vajassa pojat rakentavat maailman tehokkaimman lentävän laitteen. Sillä huristellaan ympäri Maapalloa ja aiheutetaan suurta tuhoa ja toimitetaan hengiltä lukuisa joukko ihmisiä. Hei hurraa, reippaat pojat saapuvat takaisin Suomeen, tuhoavat keksintönsä ja jatkavat elämäänsä. JP oli säveltäjä, joka pykäsi joutessaan kolme scifijuttua, pitää niiden jokaisen keräilijän hyllystä löytyä. Oma. 


 Pohjanmies Juhani: LABORATORIO 13 *
128 s. Wsoy 1948 YV
Jännittäviä poikaseikkailuja ja huimia keksintöjä. Asenteessa on minun mieleeni vikaa. Jos tappoase USA:lle annetaan, ei se taida maailmalle rauhaa pelastaa. Yritetään tässä edes atomipommia tehdä vaarattomaksi. Ja ihme kumma, lempikin soman siveästi leiskahtaa. Oma.


Pulla Armas J.: LENTÄVÄ LAUTANEN SIEPPASI POJAT **
176 s. Otava 1954 YK
Kuussa ja Marsissa pyöritään, pojat Aimo ja Pekka tekevät lapsellisia kolttosiaan ja Mars on täynnä fiksuja ja julmia muurahaisia. Vaisuhko tarina tämä on Ryhmyn ja Romppaisen tekijältä. Oma.


Pälsi Sakari: KOVA MIES JA NIMETÖN ***
241 s. Otava 1950
Paleofiktio, ostettu Jyväskylästä. Teos ollut aikoinaan Alkio-opiston kirjastossa. Taidokkaan luontevasti kirjoitettu kertomus heimoelämästä muinaisessa ”Suomessa”.Kirja solahti fantasiahyllyyn.

 
Rae Kalle (Kaarlo Erho): TAISTELU KULTAJOESTA §§§
225 s. Kirjokansi 1956 YV
Kadonnut Kansa-kertomus. Suomensukuisia permalaisia on jäänyt aikoja sitten Kuolan niemimaalla eristyksiin laaksoon. Kultaa etsivät henkilöt joutuvat vahingossa heimon pariin. Eräästä nuorukaisesta tulee jopa heimon ruhtinas, jota arvoa hän ei ota vastaan vaan livahtaa paikalta. Reipas seikkailu, jatkoa teokselle Kilpajuoksu Kultajoelle. Oma.

 
Rane Irja: KIINAN KEISARIN LENTÄVÄ HEVONEN §§§
191 s. Wsoy 1985 YV
Satu idästä, missä mongolialainen poika Kuu kulkee lentävällä hevosella Kiinan keisarin luo. Matkalla tavataan alati kasvava kukka ja itseään hallitseva tahto. Löytymättä jää pitkän iän yrtti. Loppuhuipennus jää vajaaksi, vaikka hyvää tahtoa niin Kuulla kuin kirjoittajallakin on. Oma.

Rannanpää Kari: SUOMALAISEN LENTÄJÄN TARINA **
220 s. Kirja 1918 YV
Insinööri Kajava rustaa lentokoneen, joka modernisti käy sähkövirralla. Mainiota akkuainetta hän myös kehittää. Siinäpä nykyautoille hyvä keksintö. Lentoon lähdetään, maapalloa kierrellään. Päähenkilökertoja Eero rakastuu imelästi Ernaan. Sotahommiin siinä sivumennen joudutaan, ammuskellaan, konekin kaapataan ja erilleen joudutaan. Lentokone tuhoutuu, mutta aikansa hiihdeltyään päähenkilö tapaa takaatulen edestä rakkaimpansa ja sormukset pujotellaan sormiin. Oma.

Rauanheimo Uljas: INSINÖÖRI RUNGON PERINTÖ 
134 s. Gummerus 1938
Enpä anna pisteitä tälle lastenkirjalle. On tässä sen verran scifiä, että kuuluu ihan scifiosastoon fantasiahyllyssä. Lapsellista kohellusta, toki. Ei sentään sotahulluutta. Oma.

Rauanheimo Yrjö: JÄÄTYNYT MIES *
104 s. Otava 1948 Poikien seikkailukirjasto 111 YV (Kuvitus Poika Vesanto)
Teoksen mukaan tehty kuunnelma uusittiin radiossa jokin aika sitten. En kuunnellut. Teos on lähinnä suppea idea miehestä, joka löydetään jäävuoreen jäätyneenä pohjoisella merellä jostain Huippuvuorten seutuvilta. Hänet sulatetaan henkiin ja hän muistaa löytäneensä kultasuonen ennen koomaan vaipumistaan. Kultaa lähdetään hakemaan, löydetään, lastataan laiva täyteen. Mies jää omasta halustaan jäätikölle, myrsky upottaa laivan ja Jäätynyt Mies taitaa jäätyä uudelleen. Oma.

Rauhanen Vappu: KATKELMA RUSKEAN PAHOLAISEN ELÄMÄSTÄ **
116 s. Wsoy 1949
Kertomus suojeluspaholaisista, moraalinen satu jossa kristillinen vahva pohjavire. Yritin löytää Vappu Rauhasesta tietoja, muuta ei ilmennyt kuin syntymävuosi 1913. Liekö salanimi? Oma antikvariaatista hankittu kirja. (BH:n mukaan turkulainen omalla nimellään kirjoittanut konttoristi.)

Rautakoura Johannes: TSAARI KYRILIN SOTARETKI KARJALAAN **
213 s. Pohjoiskarjalan kirjapaino 1930 YK
Ensimmäinen kolmannes on ihan veikeää tekstiä. Kommunismi on 1940-luvulla Venäjällä kukistunut ja tsaarinvalta palannut. Venäjä pyrkii valloittamaan Karjalan tasavallan, mistä suomalaiset ”seitsemän veljestä” eivät pidä. Uhataan räjäyttää Venäjän kaupunkeja taivaan tuuliin, ellei hyökkäysaikeesta luovuta. Muutama kaupunki tuhotaankin. Rauha saadaan aikaiseksi. Valitettavasti kirjassa seuraa pitkiä luennoimisjaksoja, joita on ikävä lukea. Vasta lopussa selvitetään sentään räjäytysten salaisuus. Kemiallinen sekoitus tavallisista aineista saa aikaan valtavan tuhon. 50 grammaa riittää pienemmän kaupungin hävittämiseen. Lopussa seitsemän veljestä kehuskelevat toimistaan porukassa viinaa juoden ja kieltolakia haukkuen. Viimein pääveli alkaa nähdä punaisia pikkuryssiä ja yrittää kännipäissään tuhota koko maailman, tai ainakin pohjoismaat. Viime tipassa muut saavat homman estettyä. Oma.

Reinikainen Pepi: PIMEÄN PESÄ, PARATIISI **
 208 s. Art House 1990
 Outoa, fantasiaa, mutta fantasia ikävä kyllä pelkkiä houreita. Ihan kuin mieleen työntyisi jokin pienenä luettu teos?

 
Repo Niina: VARJO ?
189 s. Wsoy 1995 AV
Koskenkorva-palkittu fantasiaan viittaava teos, jossa pyörii kloonausta, muukalaisia ja ihan rehellistä mielenvikaisuutta. Ota tästäkin jotain selvää. Viimeiset parikymmentä sivua ovat miltei tyhjiä, tätä hienoutta en ymmärrä lainkaan. Sovitaan, että olin väärä lukija.

Reponen Kalervo: LUUTNANTTI HARHON RAKKAUS *
 225 s. Karisto 1953 2.p
Tuntematon maa, onpa outoa räjähdysainettakin sekä muuta kummallista. Sekä uljaita suomalaissotureita sotkeutumassa toisten asioihin.

Reponen Oskar: KUOLLEISTA HERÄTTÄJÄ §-
255 s. Tammi 1985 AV
Mies herää koomasta ja osaa ihmeparantaa sairaita. Joku kuollutkin herää siinä sivussa. Mies heiluu jeesuksena ympäri kyliä. Vierellä raataa rahan perässä kaveri. Ja uskovainen vaimo listii kummasti porukkaa. Täyttä iljettävää sontaa koko teos. Oma.

Reponen Oskar: KIROTTU TALO §§
297 s. Tammi 1984 YV
Henget räyhäävät ja murhat toistuvat. Ouijalaudat suhistelevat karmeita tietoja. Sujuvasti Oskar kiroittaa, vaan en ole kohderyhmää. Oma.

Reponen Oskar: TUNTEMATON PAINAJAINEN *
250 s. Karisto 1987
Huuhaakirja, jonka juoni on  typerä.  Lisäksi kirjoitus on kankeaa kökkötyyliä. Oma teos.

 
Rintala Paavo: ELÄINTEN RAUHANLIIKE §
182 s. Otava 1984 AV
Tämä teos on neuvostoliittolaisen rauhanaatteen irvailua. Rintala oli aikanaan Rauhanpuolustajien puheenjohtaja, kunnes erosi firmasta. Aikanaan saattoi olla osuvaakin tekstiä, nyt tuntuu yhden vitsin pitkittelyltä. Aikanaan Neuvostoliitto käytti rauhanliikkeitä asioidensa ajamiseen, nyt Venäjä suosii samassa tarkoituksessa äärioikeistolaisia populisteja. Luin harppoen.

 
Roine Raul: SUOMEN KANSAN SUURI SATUKIRJA
420 s. Wsoy 1990 9.p YK/RM
Laaja teos suomalaisten vanhoista saduista, joista monella on yleismaailmallinen pohja. Nykymaailmaan sadut ovat sovinistisia, rasistia ja populistisia. Oma.

Rotko Tuula: SUSI JA SURUPUKUINEN NAINEN **
125 s. Tammi 1998
Kovinkin runollisen vertauskuvallinen teos, josta en paljon ymmärtänyt. Fantasiaksi tämä on laskettava. Jyväskylän antikvariaatista ostettu.

Ruusuvuori Juha: LEMMINKÄISEN LAULU ****
383 s. Wsoy 1999
Ei tämä noin hyvä kirja ole. Pari täplää tuli riimuista, aakkosista, luku- ja kirjoitustaidosta. 800-lukua eletään. Kerran loitsulla veret seisautetaan, riittäneekö fantasiahyllyyn. Lemminkäistarun varhaisversio on kertomuksen pohjana. Oma kirjaston poistomyyntikirja.

Röyhkä Kauko: OCEAN CITY ^
 237 s. Like 1999
 Ei tästä ole mitään sanottavaa.


Saantela Anna: OLEN KOTOISIN AURINGOSTA *
185 s. Karisto 1948 YK
Jumalan poika, Jeesuksen veli, tulee maan päälle pahahkoon mieheen. Kaikki ongelmat ratkeavat, ihmiset muuttuvat hyviksi, onni kukoistaa, vangit vapautuvat. Lopuksi Auringon Poika palaa takaisin Taivaaseen laskevan auringon säteen mukana. Kansipaperikuvan tehnyt Ami Hauhio. Tosin kuva ei esitä mitään kirjan tapahtumaa. Oma, fantasiahyllyyn.

 
Salama Hannu: AMOS JA SAARELAISET §§§§
106 s. Otava 1987 2.p YK
Suppea dystopiakertomus atomisodan jälkeisestä maailmasta. Pieni yhteisö elää suojattuna eristyksissä uskontohurmion alla. Tasapaino järkkyy, lopuksi ulkopuoliset saastuneet valtaavat suljetun herrakansan alueen. Syvästi symbolinen kertomus on hyytävämpi kuin Alienit konsanaan. Oma. 

 
Salmi Vexi: NOOMIT §§
190 s. Karisto 1982 YV
Hieman kiltinlaimea byrokratiailveily, miltei jää mielikuva, että tämä neuvostoliittolaismainen systeemi olisi toimiva. No, juoksee noita harmaapukukravattimiehiä tänäkin päivänä toimissaan.

 
Salomaa Marita: TAIVAANRANNAN TUOLLE PUOLEN §§
242 s. Karisto 1990 AV
Viikingit Islannista purjehtivat Amerikkaan ennen Kolumbusta. Intiaanit tuhoavat heidät. Fantasiaa saadaan siitä, että nykypäivän norjalaisneito siirtyy nykypäivän intiaanivanhuksen taikomana menneisyyteen kokemaan edellämainitut tapahtumat. Sujuvaa kerrontaa. Oma.


  Salovuori Sakari: TUNTURI-JOONAS JA IHMEAINE §
68 s. Kuva ja sana 1960 YV
Insinööri on keksinyt näkymättömäksi tekevän ihmeaineen. Miksi, se ei selviä. Ainoa tavoite on levittää pojille uskon sanomaa. Tietynlaiset ihmiset ovat taatusti ostaneet pojanviikareille innoissaan tätä teosta. Hyvää on yritys puolustaa vammaisten oikeutta elämään. Lopuksi onneksi hävittävät ainepullonsa. Oma.

 
Salovuori Sakari: TUNTURI-JOONAS JA ROBOTTI §
80 s. Kuva ja sana 1959 YV
Rikollisryhmä kehittää robotin, jota käyttää rikollisiin toimenpiteisiin. Tuntureilla kiitää helikoptereita, järvessä ui sammakkomiehiä ja tärkeää kaavaa teollisuusurkitaan ankarasti. Joonas hoitaa hommat ja järjestys palaa pohjoisille maille.

Sandman Lilius Irmeli: KUNINGAS TULLE ***
138 s. Tammi 1978 ((Raija Jänicke)
Reipas satu, tyyliltään lähempänä Grimmin tarinoita kuin Pupu Tupunaa.  Vähempikin tappaminen olisi riittänyt. Turun kaupunginkirjaston poisto, BH:lta omaksi saatu. Ja fantasiahyllyyn menee; suomalaisen kirjoittamana, vaikkakin ruotsiksi.

 
Saneri Kimmo: AVARUUSSIRKUS ?
191 s. Karisto 1988 AV
Ainoa novelli josta edes jotain ymmärsin on toiseksi viimeinen, Tähtiensyöjä. Muuten jäi tunne, että kirjoittaja oli pannut sanoja peräkkäin itsekään mitään tajuamatta. Saatanpa olla väärässäkin. 

 
Saneri Kimmo: VALON TAKANA ?
179 s. Karisto 1992 YV/YK
Sanerin novellit ovat minulle täysin käsittämättömiä. Jospa niistä joku nauttii, minä en.


Schildt Runar: SATEENKAARI ****
 185 s. Karisto 1988 (1922)
Mukana näytelmä Hirsipuumies. Veikeää tarinointia. Hirsipuumies fantasiaa.



Seppänen Unto: SATUKAUPUNKI *
280 s. Otava 1952
Kaksi ihmistä luo kuvittelemalla Satukaupungin. Pakko tämä tylsääkin tylsempi kirja on pistää fantasiahyllyyn. Lopun luin kursorisesti. Oma.


Seppänen Unto: SYNNIN MIILU ***
460 s. Otava 1941
Talvella metsähangella tapahtuvassa sysimiilun poltossa murhataan julma valtion tarkkailuvirkamies. Tapahtuu lie 1800-luvulla, Venäjän vallan aikana.Ei tämä silti dekkari ole, vaan syvälti ryvetään synnissä ja katumuksessa. Raippoihin tai Siperiaan päädytään. Sivuilla 332-339 on ihmissusikertomus. Oma kirja.


Soinne Laura: VARJOJEN LINNAN PRINSSIT §§§
192 s. Kirja 1918 YV
Neljän sadun teos. Kolme ensimmäistä on liki kauhua - kirja on mukana BH:n Suomen kauhukirjakatalogissa - ja viimeinen on opettavainen tarina pahoista ihmisistä. Soinne oli naimisissa runoilija Einari Vuorelan kanssa. Einarikin tekaisi sekavan fantasiaa lähentelevän teoksen Turhuuden mylly (1939). Oma, säpäleistä kokoamani kirja.

 
Siippainen Anja. KULTAINEN VASIKKA §§§
236 s. Koivu ja tähti 1992 YV
Geenimuunneltua lehmää tehdään, sellaista,, jonka maitoa voisivat juoda myös maidolle allergiset. Asiassa ei päästä valmiiseen lehmään asti. Geeniteknologiaa kuvataan asiallisesti ja virheettömällä suomen kielellä. Rakkautta on tökerösti ilmassa. Teos pysyy fantasiahyllyssä. Oma.


Spider E.: ATOMIVENE AAVE **
133 s. Otava 1946 YV
Erkki Levannon nuortenkirja Seikkailujen maailma-sarjassa kertoo atomienergian käytöstä. Aivan huuhaata ei teksti ole, tiedemies (fil. tri) tietää, mistä kirjoittaa.Nykytilanne toki on täysin toinen. Lopun USA-ihannointi menee naurettavuuksiin. Oma.


Spider E.: KULTAISEN TALJAN LAAKSO *-
137 s. Otava 1948 YV
Eräänlainen jatko Levannon kirjalle Atomivene Aave. Asehullua ja epäeettistä, jopa tyhmää melskaamista maanjäristyksen takia keskiaikana erilleen jääneessä laaksossa. Jopa scifi-aines on lainattu Pohjanmiehen Helikopterista (tosin Levanto tämän kirjassa tunnustaakin). Oma.


Stenberg Eira: KUUN PUUTARHAT **
134 s. Tammi 1990 YK
Stenbergin kirjat ovat minulla fantasiahyllyssä. Ehkä parempi paikka olisi sairaskertomushylly. Eräänlaista runouttahan tämä on, mutta kun minä en runoutta ymmärrä. Kait. Oma.

 
Suikkari Raimo: VIHREÄN PLANEETAN KUTSU §§
174 s. RKS 1993 YV
2500-luvulla kaksi maapallolaista hurauttaa Linnunradan toiselle puolen tuosta vain. Sieltä löytyy planeetta Palonis, jossa maankaltaisissa oloissa asuu maankaltaisia humanoideja. Pareja muodostuu – maan mies palonislaisen naisen kanssa ja nainen palonislaismiehen kanssa. Lapsiakin tulee, eikä ihme – hyvin laimean naivistisessa teoksessa naidaan koko ajan kuin Kama Sutrassa. Eli niin fysiikan kuin biologiankin lait hylätään tyystin. Jotain inhimillistä kertomuksesta silti löytyy – etupäässä muukalaisten toiminnassa.

SUOMEN KANSAN SATUJA JA TARINOITA
543 s. Kirja 1920
Eero Salmelaisen toimittama satukokoelma, ensi kerran vuonna 1852 julkaistu teksti. Nyt kahdentoista taiteilijan kuvittama komea painos. Fraktuuralla, en ole fraktuuratekstiä lukenut kuuteenkymmeneen vuoteen, vaan äkkiä tuohon tottui. Oma kirja, jonka sidoksen olen korjannut hyvään kuntoon.


Surakka Jaakko: AIKAMODULI -*
250 s. Koivu ja tähti 1996

Tarkoittaneeko moduulia? Kahlasin läpi, joten selvisi, että scifi-fantasiahyllyyn tämä tekele kuuluu. Muuten olen sitä mieltä, että jos kirjailija tai kustantaja ei tiedä hölkäsen pöläystäkään kieliopista ja yhdyssanoista, ei kirjantekoon pitäisi ryhtyä.  Oma kirpputorikirja.  

Suutari Viljo: PUNAINEN PILVI §§§§

495 s. Cossus 1979 K

Outo teos, luulin uskonnolliseksi mutta oli jotain aivan muuta. Kirjoittaja oli mm. Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja ja vankilassa jatkosodan aikana. Punainen pilvi on sodanvastainen kertomus atomisodasta ja sen jälkeen muutamasta elossa säilyneestä ihmisestä. Suutari piirtää mieleisensä yhteiskunnan, joka syntyy entisen raunioille. Sukurutsan kauttakin joudutaan liikkeelle lähtemään. Cossus oli lie omakustannusyhtiö? Kustannustoimittajaa olisi tarvittu, metsästystä olisi pitänyt vähentää ja pari viimeistä lukua jättää pois. Muutenkin sivut ovat suurikokoisia ja tupaten täynnä, lyhentäminen olisi tehnyt terää. Mutta jotain omituisen kiinnostavaa tekstissä silti oli. Oma.

 
Tabet Sirpa: PUNAINEN METSÄ §§§
281 s. Otava 1989 YK/RM
Anna ajaa kolarin, vaipuu koomaan jossa siirtyy ajassa taaksepäin vanhaan sukutaloonsa. Naimisiin siellä on menossa ja meneekin. Kauheuksia tapahtuu ja metsä on verestä punainen. Herää koomasta ja haluaa hevoskyydin muinaisuuteen. Oma.

 
Tabet Sirpa: VOI MINUN LINTUNI §§
238 s. Otava 1989 AV
Lähinnä murhamysteeri, joka kehittyy epäloogisesti. Kuka tappoi, kuka kuoli, kuka oli olevinaan joku toinen. Lemmenkipeä nainen rakastuu sinne ja tänne ja lopuksi taitaa onnen löytää poliisisedän sylistä. Fantasiaa löytyy vasta aivan lopusta malliin "kuollut mies kummittelee", joten teos saa pysyä fantasiahyllyssä. Oma.
 
Taiga Marton: 8 TAIVAALLISTA MIESTÄ §§§
136 s. Jalava 1986 YV
Alunperin jatkokertomus Seikkailukertomuksia-lehdessä v. 1961. Avaruusalus kiitää maailmankaikkeudessa ja palaa Maapallolle. Aikaa on kulunut suhteellisesti, Maapallon ihmiset ovat suurimmalta osin kuolleet outoon sairauteen ja kehitys on palannut keskiaikaan. Lisäksi kiinalaiset hyökkäilevät entisen Suomen alueille. Avaruusmiehet panevat hanttiin ja aloittavat teollisuuden alusta. Minulle vähempi sotiminen olisi riittänyt, mutta saihan minäkertoja ihanan Mirjan vaimokseen, pahan Petterin tempuista huolimatta. Oma.
Taiga Marton: SUUREN PELIN LOPPU §§§
160 s. Lehtiyhtymä 1945 YK
Miltei kaikki valkoihoiset kuolevat Maapallolta. Afrikassa käydään heimotaisteluja vallasta. Taitaapa muutamasta eloonjääneestä valkoisesta tulla aikaa myöten uuden maailman perusporukka. Ennen kaikkea teos on kyyninen. Oma.

Taiga Marton: TOHTORI SINIPARRAN IHME §
95 s. Lehtiyhtymä 1946 YV
Tri Siniparta siirtää nahjuksen aivoihin eteläamerikkalaisen diktaattorin aivoista muutaman säikeen. Nahjuksesta tulee oiva tappelupukari ja elämä muuttuu auvoisaksi suloisen naisen kainalossa. Populistipläjäys. Oma.


Taiga Marton: VIIDEN MINUUTIN IKUISUUS §§
159 s. Lehtiyhtymä 1945 YV
Kertomus muinaisesta Roomasta, johon on ympätty kehyskertomus, jolla jutusta on saatu scifiä. Muutama ihminen hypnotisoidaan viideksi minuutiksi, ja tänä aikana he elävät Rooman valtakunnassa kliseisiä seikkailuita. Oma.

 
Tamlander Allan: VESITEHTAILIJAN YLÖSNOUSEMUS §
275 s. Gummerus 1972 YK
Mies putoaa nestemäiseen typpeen ja syväjäätyy, hänet herätetään eloon myöhemmin. Ei kovin kauan myöhemmin, koska hänen poikansa on elossa. Maailma on saastunut, vedet ovat myrkyllisiä. Mafiat hilluvat. Asetelma olisi oivallinen, mutta teksti junnaa paikoillaan eikä mitään mainittavaa alun jälkeen tapahdu. Pitkäveteinen. Oma.

Tammi Lumikki: VANHAN NAISEN TALVI **
 167 s. Tammi 1994
 Ihan oikea fantasiaromaani, jossa onneksi ei lopuksi herätty unesta. Kovin tietysti kevyttä tavaraa. HuutoNetistä ostettu, Nikkoselta.

 
Tammi Lumikki: VEROVIRKAILIJAN SULHANEN §§§
187 s. Tammi 1987 AV
Kolmetoista ihmeellistä kertomusta kovin erilaisista aiheista. Miten miehet sivistettiin kävisi romaanin synopsiksesta. Viehättäviä tarinoita. Oma.


Tapola Selim: VAARANLENTO **
134 s. Kansankirja 1946   Poikien sininen sarja 1  YV
Maailmanympäryslento uudentyyppisellä amfibiokoneella. Koneessa on mm. keittiö, ruokailuhuone, oleiluhuone ja omat huoneet jokaiselle matkustajalle. Pakko tämä kirja on panna fantasiahyllyyn.  Pojanklopit sujahtavat salaa lennolle mukaan ja tekevät roistojen aikeet tyhjiksi. Ami Hauhion kansi.  Oma.

 
Tervanto Jori: SOTAA JA RAKKAUTTA ERÄMAASSA §§§
143 s. Ilmarinen 1947 AV/YK
Algerian muslimit kapinoivat, ranskalaiset vastustavat maan itsenäistymistä. Yksi jenkki ja yksi ranskalainen sekä kiero ranskalaispetturi vaeltelevat kolmestaan pois Algerista erämaahan. Vapaustaistelijapomo on opiskellut fysiikkaa ja kemiaa Euroopassa ja on erämaalinnoituksen raunioihin perustanut laboratorion. Hän on onnistunut kehittämään pieniä atomigranaatteja, joiden tulivoima on hirmuinen. Ei koita maalle vapaus vaan muukalaislegioonalaiset pistävät "muslimipirut" aisoihin. Amerikkalaismies ja ranskalaisnainen menevät kihloihin, vaikka oikea morsio olisi soma berberityttö Sheila. Oma scifi-kirja, HH:lta saatu.

Tierna Jaakko: KUU ITKEE VERTA ***
240 s. Aura 1947 YV/YK
Salanimen takana Tuuri Heporauta. Eräänlainen poliisiromaani tämä on, mutta taustalla pyörii nuoruuslääke, jota kolmen henkilön on ruiskeina otettava noin viikon välein. Mukaan sekaantuvat taiteilija, ihmemaali, sanomalehtimies, poliisi, nuoripari ja pärepihdit. Siitäpä soppa syntyy. Lääke loppuu ja nautiskelijamurhaajat vanhevat hetkessä sata vuotta ja kuolevat pois. Sujuva ja ihmeen viihdyttävä teos. Oma.



Toijala Anneli: SILKKIKENGÄT JA HÖYHENVIITTA  **
176 s. Tammi 1991 YV
Alkuasetelma on lupaava, mutta jatko hajoaa ja loppu suorastaan romahtaa sekasotkuksi. Oma fantasiahyllykirja.

 
Toivola Ritva: TURMANKUKKA §§(§)
190 s. Tammi 1998 YV
Nuorten fantasiateos Anubis-planeetalta. Turmankukka on pahantahtoinen meteoriitti (ei meteori, kuten teoksessa sanotaan). Turmankukka saa pahoja aikaan, mutta Anisa-tyttö ystävineen saa meteoriitin tuhottua, ja samalla rauha palaa Lumen kaupunkiin. Teokselle on jatkoa, mutta 2000-luvulla.


Toivonen Lauri J.: UPONNUT MAA **
200 s. Wsoy 1933 YV
Aivan taitavasti kerrottu ”historiallinen” tarina Etelämereltä. Nykyaikaan sijoittuvan kehyskertomuksen olisi voinut jättää pois, etenkin kun siinä kirjoitusta on tehty aatunkuva seinällä ja käsi yläojossa. Kirjan tekijästä en löytänyt lisätietoja. Oma fantasiahyllyn siistikuntoinen nidos.



Toivonen Rauno: VAARA UHKAA MARSISTA *
166 s. Karisto 1949 YV
Ajatustenlukukoje keksitään. Keksijä kuolee mutta kertoilee kuolleenakin yhtä sun toista. Marsilaiset aikovat valloittaa maan. Reippaat pojat ja insinööri rakentavat kahdessa viikossa avaruusaluksen. Matka Marsiin kestää 11 tuntia. Äärimmäisen hyvin aseistautuneet marsilaiset elävät luolissa pelätessään petoja, joita pojat ampuvat oitis kuoliaiksi. Pojat levittävät sanaa, että Maapallo on muka paremmin aseistettu. Marsilaiset eivät usko vakoilijoitaan, joita oli jo ujutettu maan päälle, vaan uskovat poikia ja solmivat peloissaan rauhan. Aamen. Oma.
  
Tolonen Vuokko: TAMPEREEN ILMASTO §§
349 s. Otava 1997 RM
En pysynyt jujussa mukana, en tiennyt kuka kulloinkin oli äänessä, mitä tekivät ja miksi. Kait tapahtumat pyörivät lähitulevaisuudessa ja osittain Tampereen alla. Liian hienoa minulle, mutta pysyy fantasiahyllyssä.

Topelius Z.: LINNAISTEN KARTANON VIHERIÄ KAMARI ****
N. 170 s. Wsoy 1975  Kokoomateoksessa Talvi-iltain tarnoita I (Ilmari Jäämaa)
Muistan joskus lukeneeni ja ajatelleeni, ettei tässä fantasiaa olekaan. Nyt luin uudestaan, ja fantasian kaupuuni sai taas kuoliniskun, kun kaapista aaveen sijasta ilmestyi vanha 90-vuotias täti. Joka tapauksessa kertomus on hieno ja jääköön fantasiahyllyyn. Oma.


Topelius Z.: LJUNGARSIN TARU ****
372 s. Edlund 1897 (Helmi Setälä)
Mainio kertomus, joka on kait suunnattu lapsille, vaikkakin välillä historialliset kohdat lienevät pienille pitkäveteisiä. Teos pääsee kirkkaasti scifi-fantasiahyllyyn, mukana on eräänlainen valkoinen aave koko kertomuksen ajan. Käännös on loistelias, onhan kääntäjä mm. E.N. Setälän ensimmäinen vaimo, Aino Kallaksen sisar ja Krohnien sukua. Oma 5 euron kirpputorikirja.


Topelius Z.: TURUN LINNAN TONTTU-UKKO
62 s. Lounaisrannikko 1973 3.p
Viehättävä pikku kirjanen somien kuvien kera. Valamon luostarin Lafka-kaupasta hankittu. Oma, pääsee fantasiahyllyyn.


Topelius Z.: SUMUTARINOITA ***
n. 350 s. Wsoy 1955 (Kokoomateoksessa)  (Ilmari Jäämaa)
Decamerone-sovellus Suomen oloihin. Laiva seisoo sumussa ja kymmenen eritasoista tarinaa kerrotaan. Ehdoton huippu on toinen kertomus, ”Ikuinen ylioppilas”, jonka takia teos siirtyy fantasiahyllyyn.  Oma.


Toppila Heikki: AURINGON NOUSUN MAAHAN ***
160 s. Wsoy 1926
Kuolemasta on kysymys, ja kansanuskomuksista. Aaveita vilisee veikeästi ja tukahdutettu lempi muhii. Pisteet pitkälle mielenkiinnostavuuden piikkiin. Oma kirja.


Toppila Heikki: SIERNAPORIN KUNINGAS **

228 s. Wsoy 1937
Aikansa tuote tämäkin, yrittää kait moraliteetti olla. Siveyttä ja julkista ruoskintaa. Hipoo läheltä fantasiaa, jonkinlaista ennaltanäkemistä. Panen hyllyyn. Oma kirpputorikirja.


Tulimaa Ilmari: LUMOTTU MAA §
147 s. Kirja 1924 YV
Uniseikkailu, joka saa pysyä fantasiahyllyssä. Reino nukahtaa luolaan sisarensa Ainon kera ja siirtyy kallion sisään lumottuun maahan, missä elo on ihanaa, raamattua luetaan ja paholaisia vastaan taistellaan. Kovin on jumalista meno. No, herätään siitä sitten, ja unta oli nähty oikeasta tyttöystävästä, joka ilmestyy paikalle. Oma.

Turunen Markku: KAIKKI RAKKAUTENI ***
 176 s. Gummerus 1991
Fantasiaa sen verran mukana, että lisäsin scifa-hyllyyn.

 
Turunen Markku: VALMIISSA MAAILMASSA §§
155 s. Gummerus 1982 AV
On ydinsotaa, on sukupuolenvaihdosta, on vaikka mitä. Vähän juju oli minulta hukassa. Oma.

Utrio Kaari: TUULIHAUKKA §§§ §§
920 s. Tammi 1995 AK
Olaf Tuulihaukka sankaroi 1000-luvulla Euroopassa. Paremmin nimihenkilö voisi olla Aure, Launialan tytär, uneenlaulaja, joka elää täyteläisen ei niinkään helpon elämän ja lopulta vaimoutuu Olafille. Aikakauden sotaa tulvillaan oleva elämä kuvataan asiantuntevasti, oikeita historian henkilöitä ja tapahtumia sidotaan yhteen tarinan keinoin. Laitan teoksen fantasiahyllyyn Vaskilintu-teoksen viereen. (Kirja painoi 1220 gramaa, joten sen lukeminen oli raskasta)

Utrio Kaari: VASKILINTU *****
755 s. Tammi 1992
Mainio kuvaus elämästä Euroopassa 1000-luvun alussa. Terhen siirtyy paikasta toiseen, tutustuu erilaisiin elämäntapoihin ja uskontoihin. Ostin aikoinaan vaimolle joululahjaksi näitä Utrion kirjoja. Nyt tämä siirtyy vaimon hyllystä minun fantasiahyllyyni päähenkilön verenseisautus- ja usvannostatustaitojen vuoksi.

 
Wainio J. V.: PERMAN JOUSI §§§
315 s. Gummerus 1948 AV
Historiallinen nuorisoromaani, jossa on hitunen fantasiaa: nahkanuttu, jota aseet eivät läpäise. On mukana taikakalujakin, joiden tehosta ei saada näyttöä. Kristinusko leviää Pohjolaan 1000-luvun alussa. Vanhat aasa-uskovat pyristelevät vastaan. Loppu pitkäveteistyy vaikka Perman kansa saa uuden hallitsijan ja tämä mainion vaimon. Oma, edelleen fantasiahyllyssä pysyvä teos, joka on tekijän signeeraama.

Vainonen Jyrki: TUTKIMUSMATKAILIJA JA MUITA TARINOITA ***
 174 s. Loki 1999
 Mielikuvitusta käytetty, kuitenkin joskus peräti tutulta tekstiltä tuntui.


Valakivi L: NUORTUVA MAAILMA *
  323 s. Wsoy 1931
  Käsittämättömän tylsä tieteiskuvitelma, jonka loppupuolen luin hyvinkin selaillen. Tarsat olivat sentään vetäviä tähän verraten. Kirjan ostin kirpputorilta.


Valakivi L.: KARHUMIES TARSA **
199 s. Karisto 1940 YV
Tarzan-kopio. Mies varttuu karhunpesässä ja saa karhumaisia ominaisuuksia. Suorittaa ihmeellisiä sankaritekoja ja kohoaa everstiksi. Ui ilmassa lentokoneen kiinni, kuten James Bond puoli vuosisataa myöhemmin eräässä elokuvassa. Kirjan loppu hajoaa, toki tarina jatkuu seuraavassa osassa. Oma.

 
Valakivi L.: TARSA HYRSYLÄN MUTKASSA **
269 s. Karisto 1940 YV
Tarsa usuttaa karhuarmeijan ryssiä vastaan. Kieroja suomalaisia maanpettureitakin rökitetään. Venäläisistä tietenkään ei ole mihinkään sotahommissa, Tarsa yksin tuhoaa yhden komppanian karhuystäviensä avustamana. Harmajan kartano paljastuu Tarsan isän kotipaikaksi, ja Tarsa ainoaksi perilliseksi. Varja-neitosen kanssa avioliittosuunnitelmat etenevät (Tarzan – Jane). Jatkoa seuraa kolmannessa osassa. Oma.

 
Valakivi L.: TARSAN KUUDES KOLONNA **
242 s. Karisto 1941 YV
Sota jatkuu. Tarsa sotii, puolustaa perintötilaansa Harmajaa, löytää sisarensa ja isänsä ja lopussa kadottaa vaimonsa, jonka paha ryssä vie pois lentokoneella. Vaan eipä hätää, kertomus jatkuu sarjan viimeisessä osassa. Oma.

 
Valakivi L.: TARSA JA PAKOLUOLAN SALAISUUS ***
258 s. Karisto 1941 YK
Nytpä ei sodita vaan tutkitaan luolaa, joka löytyi sarjan edellissä teoksessa. Kaikkia ihmettä löytyy tästä entisestä aarrelinnasta. Tarsan isä ilmestyy paikalle, tosin hän heti myös kuolee. Käy ilmi, että Tarsan äiti on elossa, vankina Kuollassa. Siis sinne matkalle, Tarsa ja pari muuta. Tarsa ratsastaa valaalla, kulkee sukellusveneellä ja joutuu saamelaisten ihmemaahan. Mutta sieltäkin on lähdettävä, väkisin. Sarja loppuu kesken, puolisoa ei löydy eikä äitiäkään. Jos olisin nuorempi, kirjoittaisin teokseen viidennen osan sitomaan langat umpeen. Oma.


Wallin Raimo S. : MATKAN LOPPU *
156 s. Karisto 1967
Scifihyllystäni otettu teos, josta en osaa sanoa mitään hyvää.

 
Wasastjerna Hans R.: ÄÄNETÖN TAIVAS §§
258 s. Finnpublishers 1985 AV
Lentomeluun kyllästynyt ent. professori keksii laitteen, joka poistaa olemattomiin meluavat kohteet. Hän kadotuttaa muutaman reittilentokoneen ja uhkailee sanomalehttiartikkelein mekastavia tahoja. Poliisi ja armeija suuntivat professorin asuinpaikan, saartavat sen ja alkavat lähestyä. Muutama ulkovalta-agentti on samoissa puuhissa ihmeasetta havittelemassa. Kovasti paukkuu ja ulkoagentit saavat surmansa ja syyt niskoilleen. Prof. upottaa keksintöputkensa lampeen ja heittää sydänsäväriin henkensä. Tässä koko juoni, jotta kenenkään ei tarvitse kirjaa lukea.


 
Vaula Jalmari: KUOLEMANLAAKSON KURIMUKSESSA §§§
249 s. Gummerus 1952 AV
Paleofiktio, gro magnon-ihmiset taistelevat alempia rotuja vastaan. Sankari käyttäytyy tarzanmaisesti, yhtä fiksu on hänen tyttökaverinsa. Tulivuoret purkautuvat, hirmuliskot mylvivät ja joka sivulla pelastutaan jostain tukalasta tilanteesta. Homma jää kesken, mutta jatko-osaa ei tietääkseni ilmestynyt. Oma.

Verronen Maarit: KULKUREITA & UNOHTAJIA ****
 137 s. Kirjayhtymä 1996
 Outo, siksi mainio.


Verronen Maarit: PIMEÄSTÄ MAASTA *
269 s. Kirjayhtymä 1995
Harpoin päästäkseni loppuun. Oma kirja.

Verronen Maarit: VIIMEINEN LAPSITÄHTI §§§§
271 s. Kirjayhtymä 1994 RM
Älyllisiä ja äärimmäisen kylmiä novelleja. On hauska huomata, että on olemassa vielä minuakin pessimistisempiä ihmisiä. Oma.

 
Verronen Maarit: ÅLÅ MAKSA LAUTTURILLE §§§§
320 s. Kirjayhtymä 1992 YK
Kaksiosainen novellikokoelma, ensimmäisen osan kertomukset ovat osittain jopa kauhua. Toinen osa keskittyy mieheen nimeltä Peter Urd, joka ei suinkaan ole tavanomainen henkilö. Viihdyttävä, hyvin koossapysyvä fantasiateos. Oma.


Viljanen Lauri: ATLANTIS
32 s  Suomen kirja 1940
Enhän minä ymmärrä, miksi tällaista pitää julkaista.   Runoelma, mukana Matti Visantin sekava kuvitus. Oma scififantasiahyllyyn pääsevä antikvariaattikirja.

Wilkuna Kyösti: MIEKKA JA SANA    I  ****
390 s. Wsoy 1938 4.p
Historiallisia keromuksia, joita lukee ennen kaikkea mielenkiinnon eikä niinkään kirjallisten seikkojen vuoksi. Ensimmäisessä osassa kuljetaan luolakansasta uskonpuhdistukseen asti. Oma kirja.


Wilkuna Kyösti: MIEKKA JA SANA II  ***
462 s. Wsoy 1938 4.p
Toinen osa päättyy Ruotsin vallan loppumiseen Suomessa 1809.Yhtä laadukasta kerrontaa kuin ensimmäinen osa (39), mutta koska tarina viipyy miltei koko ajan sotajutuissa, en suostu enempää pisteitä antamaan.Oma kirja.

 
Wiio Osmo A.: LASCAUX´N LUOLAT §§
115 s. Otava 1958 AV
Professori Wiio tekaisi nuorille suunnatun scifin, joka on sekoitus von Dänikenin ajatuksia ja aikansa arveluita asteroidivyöhykkeen synnystä. Teoriat eivät pidä paikkaansa nykytiedon mukaan. - Luolista löytyy tuntematon onkalo, jonka seinillä on kuvia avaruusaluksista. Ne on piirtänyt rotu, joka on tullut räjähtäneeltä viidenneltä planeetalta (ei siis Jupiterista) kymmeniätuhansia vuosia sitten. Kummasti lisääntyivät alkukantaisten maan ihmisten kanssa ja loivat nykyrodun. Onneksi kirjoittaja lopussa kertoo, ettei ole ihan varmasta tiedosta kyse. Oma.

 
Virkki Antero: KUMMITUSTALO §§
120 s. Mantere 1947 RM
Hullu tohtori yrittää vaihtaa muutamalle neidolle tekosydämen. Ei hän tässä onnistu, vaan pari poikaa ja muutama poliisi pelastavat tytöt ennen leikkausta.Olisiko sydän rinnassa pelannut, sitä ei tarina kerro. Pistänpä silti tämän kirjan fantasiahyllyyn. Oma, HH:lta saatu


Vuorinen Pekka: AVARUUDEN SEIKKAILIJAT **
118 s. Karisto 1951 SF YV
Noin kymmenvuotiaille tarkoitettu scifi-kirja. Ihmeellisiä avaruuteenlähtövalmisteluja, outoja käsityksiä gravitaatiosta, kuten yleensäkin tämän aikakauden scifissä. Elämää Kuussa ja Marsissa, jopa Saturnukselta ammuskellaan Marsiin ohjuksia. Jännitystä lapsille: Ammutaan sädetykeillä toisten avaruusalukset miehistöineen säpäleiksi. Tekija lääketieteen professori, vuodesta 1974 Vuoria. Oma.

 
Väyrynen Taru ja Tarmo: JÄÄSILMÄ §§§§
468 s. Tammi 1998 YV
Taitavasti kirjoitettu nuortenromaani, joka aivopesee lukijoitaan oikeaan (minun mielestäni) suuntaan. Seksuaalisuudestakin annetaan mukavasti perustietoja ja väkivallattomuutta arvostetaan.Tietenkin teoksessa on keinotekoisen makuista keittiöpsykologiaa, mutta se sallittakoon. Mielelläni minäkin vanhus tätä luin.

***************************
Lukemani Wanhojen Herrojen kirjoittamat tieteis- tai fantasiateokset:


Hurtta Boris                         Elävien ja kuolleitten kesä     1990
Hurtta Boris                         Lumen tuloa ei voi estää       1991
Hurtta Boris (Toim)              Kultainen naamio                  1993
Hurtta Boris ym.                   Kauhupokkari                 1991
Hurtta Boris (Toim)              Onnellinen kuolema              1996






Nenonen Kari                      Ikuinen valtakunta                1983
Nenonen Kari                      Ken kuolleita kutsuu             1991
Nenonen Kari                      Luciferin lapset                     1983
Nenonen Kari                      Messias          1989
Nenonen Kari                      Niin musta kuin multa           1984
Nenonen Kari                      Noitarovio      1989
Nenonen Kari                      Santa Lauran pyhimys          1983
Nenonen Kari                      Se ken tulee viimeiseksi on kuolema      1988
Nenonen Kari                      Sigma - paholaisen merkki    1983



Virtanen Pekka                   Katajanukke                         1988

Lukemani novellikokoelmat, joissa Wanhoja Herroja kirjoittajina mukana:
Atoroxin perilliset                                                            1988
Ensimmäinen yhteys                                                        1988
Keskiyön mato Ikaalisissa                                                1991
Tähtipuu                                                                            1990                                                         

Näiden lisäksi on suuri joukko ns. Herrajulkaisuja, jotka kaikki olen lukenut.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Puita hakemassa

Ajoimme sumussa metsämökille. Lossilla vastarantaa ei juuri erottanut. Lämpötila viisi astetta ja liki kaikki lumi sulanut. Savusaunalle saa...