Hyrystä

Viikon kesti, ennen kuin Hesarin kulttuuritoimitukselle selvisi, ettei Antti Hyry ole runoilija. Marisin asiasta blogissani. Nyt tänään tuli oikaisu:

Luettua

165. Ferguson Kitty: STEPHEN HAWKING *****

442 s. Wsoy 2012 (Markus Hotakainen) AK

ALS-tautia sairastavan fyysikon elämäkerta. Teos on samalla mainio katsaus fysiikan nykytilaan. Vaikka kirja on noinkin uusi, tiedot ovat osittain vanhentuneet (kirjoitettu 2011) Higgsin bosonin ja gravitaatioaaltojen löytymisen takia. Olen aina ollut erityisen kiinnostunut Hawkingista. Mies on viisikymmentä vuotta jo elänyt sairautensa kanssa. Liikunta- ja puhekyky ovat menneet, teokset kirjoitetaan poskilihasta liikuttamalla ja silmäkulmaa kohottamalla. Pari kertaa hän on ollut naimisissakin, ja lapsia ja lapsenlapsia löytyy. Ja järki pelaa. Kirjastosta.

166. Haarikko Harri: KIRJAT2016

46 s. WHH 272 2016 YK

Lukupäiväkirja, jossa mukavasti muuta elämää seassa. Liian pieni ja ennen kaikkea outo fontti haittasivat lukemista, lukijan vanhuuskin tietenkin asiaan vaikuttaa. Kaiken maailman Alastairit ja Bernardit ovat minulle tuiki outoja. Ehkä kohtalo johdattaa minut vielä sellaistenkin pariin. Lounaissuomalaisia kirjailijoita on paljon. Oma.

167 Kapteeni Teräs (Jalmari Kara): PETSAMON RATA *

182 s. Kirja 1921 YV

Rovaniemeltä Petsamoon tehdään yksikiskorata sähköjunille. Korkeaisänmaallinen tunnelma vallitsee. Liikemiehet rakentavat radan hyvää hyvyyttään ja lahjoittavat sen lopuksi valtiolle. Suotta odotin juonessa jonkinlaista käännettä. Yhtä tylsää jykertämistä koko juttu. Rakkauttakin yritetään kuvata, vaan tässäpä tuo epäonnistui surkeammin kuin missään muussa lukemassani. Ihmiskuvaus on täydellisen mitätöntä. Vuoden pohjanoteeraus. Oma.

Joulu 2016

Klassista joulunviettoa.Kello 17 ajoimme katedraalille kirkkoon. Arkkipiispan toimittama palvelus kesti puolitoista tuntia. Sen jälkeen söimme jouluaterian ja jaoimme asialliset lahjat. Ja olikin aika mennä nukkumaan. Rauhallinen, mukava joulu.

Virallinen joulukuva:

Kuusi on ostettu Tokmannilta. Se on niin tuuhea, etteivät kynttilät mahdu sekaan. Hyvä noinkin.

Lahjoina kolme Sebauldia vaimolle, minulle ortodoksinen kalenteri, tyttären perheeltä pari Christie-sapoa ja Mikon tekemä katajainen maustekauha. Lisäksi Mapelta vaimolle itsetehdyt sukat ja yhteiseksi teetä ja suklaata.

Sapoja

Kirpputorilta ostimme seuraavat Sapot a´ 1 €. Sapolukumme on nyt 266.

Gulik	Kaulanauha ja kalebassi
Blake	Haavoista syvin
Biggers	Charlie Chan ja avaimeton talo
Symons	Peli
Lindell	Hunajasyötti
Hammett	Maltan haukka
Gulik	Murha Kantonissa
Iles	Rakkaani, paholainen
Aird	Vanhurskas vainaa
Bogart	Tappava näytelmä
McMullen	Voi Nellie-kulta
Gilbert	Viimeinen isku
Jansson	Viisituhatta puntaa
Novak	Murha aluevesillä
Stout	Viittä vaille vainaja
Russell	Perille mutta ei takaisin
Camilleri	Yön tuoksu

Saara

Olen saanut kurkkua myöten kyllikseni Saara Aallosta. Tyttö kirkuu englanniksi jossain ulkomailla ja jää toiseksi. Ei siinä mitään, hyvä niin. Mutta miksi Helsingin Sanomat käyttää valtavasti palstatilaa etusivua myöten mokomaan asiaan? Ja miksi Ylen pääuutisissa kulutetaan aikaa tapahtuman ympärillä vaikka minkä näköisiin haastatteluihin ja tilannearviointeihin. Jo riittää, sanoisi Veikko Vennamokin.
Mutta huomenna alkaa päivä pidentyä. Kesä tulee.

PÄIVITYS: Hesarin kuvaliitteessä tänään kerrotaan, että RUNOILIJA?  Antti Hyry kuoli tänä vuonna. Hienoa, että kulttuuritoimitus on paremmin selvillä Saara Aallosta kuin kaiken maailman finlandiapalkituista ROMAANIkirjailijoista (Ei ensimmäistäkään runoa julkaissut).

LISÄPÄIVITYS  23.12: Positiivista Saara Aallosta löytyy: On kihloissa naisen kanssa. Toivottavasti suhde kestää.

Topeliusta

HH kirjoittaa mainiossa Kirjat2016 vihkosessaan (WHH 272) aikovansa hommata erilaisia Topeliuksia, mm. Sumutarinoita. Innostuin kuvaamaan ja katselemaan omia Topeliuksiani. Onhan noita, ja aika paljon olen lukenutkin. Sumutarinat on tuolla äärimmäisenä oikealla. Kootut taitavat olla melkein kaikki hyllyssä, lisäksi Talvi-iltain tarinat, Ljungarsin tarua parikin painosta, vanhempi vuodelta 1897.

Vanhin Maamme-kirja on vuodelta 1897 sekin, ostettu Tallinnasta. Suomennos silti, ja 14. painos.

Luettua

 

164 Airola Väinö: KEKSIJÄN VOITTO ****

223 s. Wsoy 1922 YV

Suomalaismies Penttilä keksii kunnon kuivapariston ja maailma sähköautoistuu. Sitten mies kehittää langattoman puhelimen eli kännykän tukiasemineen. Lopussa Put.. ei kun Belyi alkaa ryppyillä Venäjällä ja Penttilä kehittää sähkölentokoneen, jolla tuhoaa Eurooppaan vyöryvät miehitysjoukot. Melko kekseliästä, kirjan kirjoittamisesta on kohta 100 vuotta kulunut. Eikä sähköautoakkuongelmaa ole vieläkään ratkaistu. Oma.

Luettua

160. Lindell Unni: ORKESTERIMONTTU ****

351 s. Wsoy 2007 (Päivi Kivelä) Sapo 445 YK

Samalla kertaa tutun- ja uudentuntuista tekstiä, kielellisesti virheetöntä. Vanhuksella oli taas vaikeuksia muistaa, kuka kukin henkilö on. Hieman epäuskottava juoni, mutta viihdyttävä. Oma.

162. Kaunisto Milja: SYNNINTEKIJÄ **

308 s. Gummerus 2013 YK

Olavi Maununpoika-trilogian ensimmäinen, sujuvasti kirjoitettu osa. En kuitenkaan vakuuttunut, enkä ainakaan heti kiiruhda lukemaan seuraavia osia. Tällainen erotiikka ei tunnu kiehtovalta. Kirjastosta.

163. Garve Andrew: POLUN PÄÄ **

224 s. Wsoy 1963 (Urpu Nuotio) Sapo 66 JKL/YK

Mitäänsanomattomampi Sapo. Onhan kirjassa kaksi murhaa, kiristystä ja tuhopoltto. Mutta alkuasetelma ei vakuuta. Miksei 16-vuotias pienenä adoptoitu ottotytär saa tietää totuutta vanhemmistaan, vaikka oikea isä murhamies olikin? Olisi kerrottu jo pienenä. Hävetkööt. Oma.

----------------------

Yöpöydälläni on aina yksi Sapo työn alla. Kun kerran keräämme niitä, yritän ainakin kaikki lukea. Jotkut jäävät tosin armotta kesken. Matkoillekin on helppo ottaa pehmeäkantinen läpyskä mukaan. 
Yöpöydällä on lisäksi pari kolme muuta keskeneräistä kirjaa, joista saatan useampaakin illan mittaan lukea. Lisäksi alakerrassa on kaksi tai kolme kirjaa työn alla. Minulla ei ole vaikeuksia vaihtaa lukemista kesken kaiken. 

Jyväskylässä

Kävin sisaren luona Jyväskylässä muutaman päivän lähinnä siivoamassa. Imuroin ja pesin kosteat tilat. Antikvariaateissakin kävin, mutta en löytänyt mitään. Kirpputoreja ei ole kaupungin keskustassa, ja olin junalla matkassa. Sain myös soittaa Oiva-palveluun ja tilata sisarelle rollaattorin. Mahdollisesti hänen myös pitää muuttaa lähiaikoina asunnosta, josta tätini kuoli keväällä 102-vuoden iässä. Sisar oli omaishoitajana kymmenet vuodet, vaikka ei omainen olekaan.  Sisarella on oma yksiö yliopiston takana, mutta hän ei ole halukas sinne muuttamaan. Olen kehotellut hakeutumista senioriasuntoon.

Kallavesj

Kaksi on minulla mieliravintolaa. Toinen on Vanha Pappila Saarijärvellä ja toinen Kallavesj Kuopiossa. Ei ole monia valmiiksi katettuja laseja ja hopeisia ruokailuvälineitä pöydällä renkaaseen pujotetun lautasliinan vierellä. Eikä kumarteleva tarjoilija kaatele vieressä viiniä hienostuneeseen lasiin.

Kallavesj-lounasravintolan jouluaterian söimme. Ensimmäistä kertaa elämässäni pistelin poskeeni lipeäkalaa. Niin on, kuten aina olen pelännyt. Lipeä (?) maistui, ja jotkin mausteet. Ehkä tämä yksi kerta riitti. Muuten ruoka oli erinomaista.  Kun menimme sisälle, ravintola oli puoliksi tyhjä. Saatuamme kerättyä ruoat lautaselle eteemme, paikalle saapui kolmisenkymmentä ihmistä. Ehdimmepä ajoissa.

Praasniekka

6.12 on pyhän Nikolaoksen muistopäivä. Nikolaos on myös Kuopion ortodoksisen katedraalin nimikkopyhimys, joten itsenäisyyspäivänä oli katedraalissa praasniekka (temppelijuhla). Lauloin kuorossa ja kävin ehtoollisella. Paikalla toimittamassa oli kaksi piispaa ja puolen tusinaa pappeja. Arkkipiispa Leo oli paikalla, vaan ehtipä vielä illaksi presidentinlinnaan.

Luettua

157. Arjouni Jakob: ONNEA VAAN, TURKKILAINEN! **

174 s. Wsoy 1996 (Anja Meripirtti) Sapo 396 YK

Takakansi kehuu erilaiseksi dekkariksi. Turkkilanen salapoliisi, joka toimii kuin amerikkalainen. Revipä siitä erilaisuutta. Oma.

158. Arras Reino: SEIKKAILU MEREN POHJALLA **

217 s. Kansankirja 1948 YV

Nimimerkin takana Kaarlo Nuorvala, joka mm. toimitti hetken kansallissosialista lehteä Suomessa.. Olipa myös tekemisissä elokuvan kanssa, näytellen ja käsikirjoittaen. Jussi-patsaskin löytyy kaapista. Tämä nuortenkirja pelaa selvästi lasten ehdoilla, siinä onnistuen. Mitään järkeä ei seikkailuissa ole. Oma.

159. Hurtta Boris: KRIIKUNAMETSÄ

28 s. WHH-194 2016

Boriksen luku- ja muunkin elämän päiväkirja. Muutaman kirjan pistin taas omalle listalleni odottamaan lukemista. Boris lukee uudempaa kirjallisuutta kuin minä, taitaapa suuren osan kirjoittajista tunteakin. Muuta elämää koskevia osioita olisi enemmänkin mukava lukea. Ei meitä kirjoihin hurahtaneita enää hirveän useita ole. Oma.

Kirjoja

Kirjojen määrän vähentäminen onnistui taas heikosti. Veimme Konttiin kuusi kirjaa ja ostimme yhdeksän tilalle.
Sapot:
Fleming: Raha ei ratkaise 91; Devine: Kuin maan nielemänä 248; Garve: Polun pää 66; Marsh: Mustaa miestä ken pelkäisi 220; Stout: Oikeus kuolla 250  ja Gulik van: Kiinalaiset kultamurhat 128.
Sapolukumme on nyt 249.
Lisäksi ostin kokoomateoksen  Pulla: Ryhmy ja Romppainen. Siinä on kymmenen teosta. Pienenä leikimme sisaren kanssa Ryhmyä ja Romppaista, vaikka emme olleet yhtään kirjaa lukeneet. Muistaakseni minä olin Romppainen.
Vielä vaimo hankki pari kookasta runokokoelmaa. Kaikki kirjat maksoivat Kontissa euron.

Luettua

154. Berkeley Anthony: MYRKYTETYN SUKLAARASIAN ARVOITUS **

276 s. Wsoy 1989 (1929) (Eva Siikarla) Sapo 329 YK

Joukko ihmisiä keskustelee päivittäin murhasta. Yksi kerrallaan keksii mahdollisen ratkaisun. Jokainen ratkaisu tuntuu oikealta, ennen kuin seuraava kehittelee paremman. Tunnustan, että loppuratkaisu jäi minulle hämäräksi. Oma.

155. Päätalo Kalle: UKKOSEN ÄÄNI ***

639 s. Gummerus 1980 4.p YK

Tekstiä syntyy, vaikkei juuri mitään tapahdu. Kalle hoitelee taloushommia asevelvollisena välirauhan aikana. Naisiakin pyörii mukana, yhden kanssa on jopa vaikeuksia. Lopuksi syttyy jatkosota. Tämä oli kymmenes järjestyksessä lukemani Iijoki-sarjan teos. Matka jatkuu. Oma.

156. Suntila Shimo: SATA KUMMAA KERTOMUSTA

112 s. Kuoriaiskirjat 2014 2.p YK

Raapaleita, joiden joukosta älyn lisäksi pilkahti viisauttakin. Oma, tekijältä saatu kappale.

Sapoja

Kirpputorilta ostimme viisi Sapoa.
Arjouni: Onnea vaan, turkkilainen! (396);    Hövermark: Dynamiittia ja ompelutarvikkeita (268);  Lindell: Orkesterimonttu (445); Lindell: Unenvartija (425);  Tey: Murha lippuluukulla (286). Jokaisen hinta oli 0,50 euroa, joka etenkin Lindellin kirjoista on hyvinkin kohtuullinen.

Sapolukumme on nyt 243.

Luettua

151. de Witt Patrick: SISTERSIN VELJEKSET ***

345 s. Siltala 2012 (Tero Valkonen) YK

Palkkamurhaajien tarina Villistä Lännestä 1800-luvulla. Letkeää kerrontaa, eikä ihmishengellä juuri arvoa ole. Äidin luokse veljekset lopuksi tappohommista palaavat. WHH-kirjakiertolainen, joka oli hautautunut kirjakasan alle. Lähtöisin HH:lta, tuli minulle BH:n kautta ja ensi kesänä jatkaa kulkuaan.

152. Pohjanmies Juhani: AVARUUSLAIVA *

149 s. Wsoy 1948 YV

Ehkä en tätä sarjan viimeistä teosta nuorena lukenutkaan. Mukaan on sekoitettu oikeaa tietoa ja vielä enemmän väärää. Jotkin muka moraaliset höpinät eivät tunnu asiallisilta, vaikka niitä esittääkin venuslainen vaari. Oma.

153 Lovell Jim & Kluger Jeffrey: APOLLO 13 ****

431 s. Book studio 1995 (Tarmo Haarala) AK

Kertomus kuulennosta, josta tuli susi. Lovell oli aluksen kapteeni, Kluger lie tehnyt kirjoitustyön. Kiintoisa kertomus, paitsi niiltä osin, kun viivytään lennolla olleiden kolmen miehen kotioloissa. Amerikkalaiset vaimot kauhuissaan halivat lapsiaan ja läheiset voivottelevat ovilla. Lentohan päättyi miehistön kohdalla onnellisesti, ja kyseessä oli poikkeuksellisen taitava pelastusoperaatio. Oma.

Kirjansidontaa

HH:lle tein pari kirjansidontajuttua. Olivat molemmat kurjassa kunnossa. Olen tyytyväinen. Alkuperäinen muoto on pyritty säilyttämään niin pitkälle, kuin mahdollista.

Pekka Poikanen on vuodelta 1922, nykyään tunnettu nimellä Peter Pan.

Ja tämä alempi on Marsin Sotavaltias vuodelta 1923. Sain kaksi yhtä kehnoa paperinivaskaa, joista sai yhden kokonaisen kokoon. Jos minulla olisi käytössä kunnollinen paperileikkuri, jälki olisi paljon siistimpää.

Iljettävää

Amerikasta kantautui Suomeen kaunis ajatus Black Friday. Voiko enää ällöttävämpää olla? Englanninkielisellä nimellä varustettu tavaranostonihannoimispäivä? Osta jotain turhaa, kun halvalla saat. Siitä se rytinä alkaa ja kuukauteen ei juuri uskalla kaupungille lähteä. Hyvä että joulukirkkoon onnistuu puikahtamaan houhouttavien punanuttupukkien väleistä.

Jyväskylässä 18 - 21.11.2016

Kun vaimo lähti Helsinkiin ja Edinburgiin, minä lähdin Jyväskylään sisaren luo. Päijänne-antikvariaatista ostin kirjat Luukkonen: Tähtisumun vangit (lastenkirja) ja Paulaharju: Tunturien yöpuolta. Tunturi-kirja on kolmas painos, sen Urpo Huhtanen on loisteliaasti lyijykynätöillä kuvittanut.

Lisäksi ostin vaimolle joululahjaksi kirjoja, joita hän on halunnut.
Jouduin lyhentämään Jyväskylän matkaani, kun yläleukaa alkoi kivistää. Kuopiossa pääsen hammaslääkärille tiistaina klo 13.45.

Päivitys tiistaina: Penisilliinikuurilla tässä eletään. Hammaslääkäri kaiveli ylätakaikeniä mutta ei porannut ja paikannut.

Luettua, etupäässä Jyväskylänmatkalla

148 Christie Agatha: LENTÄVÄ KUOLEMA ****

240 s. Wsoy 1993 (1935) (Kirsti Kattelus) Sapo 347 YK

Vetävä kertomus murhasta, eikä ratkaisukaan ollut tarkalleen se, minkä oletin. Oma.

149. Brown Fredrik: SYNTIPUKIN YÖ ***

291 s. Book studio 1999 (Matti Rosvall) JKL

Ei ollenkaan toivoton rikosromaani, eikä aivan tavanomainen. Luin junassa matkalla kohti Jyväskylää, ja perillä loput. Oma.

150. Paulaharju Samuli: TUNTURIEN YÖPUOLTA ****

197 s. Wsoy 1981 (1934) 3.p JKL

Päijänne-antikvariaatista ostamani teos, jonka on loisteliaasti kuvittanut Urpo Huhtanen. Kummitus- ja uskomusjuttuja saamelaisten maasta. Oma.

Luettua

144. Högstrand Olle: VERIKOSTO ****

238 s. Wsoy 1982 YK

Erilaisuus se hellytti minut pistämään täpliä peräkkäin. Romaniyhteisössä touhutaan. Toinen murha on täysin käsittämätön. Niin minun, kirjailijan kuin murhan tekijänkin mielestä. Oma.

145. Tolkien J. R. R.: LA DU TUREGOJ *****

430 s. Sezonoj 1996 /William Auld) RM/YK

Sormusten herran toinen osa. Huimaa menoa. Loistelias käännös loisteliaasta teoksesta. Mitäpä siihen lisättävää. Oma.

146. Pohjanmies Juhani: LABORATORIO 13 *

128 s. Wsoy 1948 YV

Jännittäviä poikaseikkailuja ja huimia keksintöjä. Asenteessa on minun mieleeni vikaa. Jos tappoase USA:lle annetaan, ei se taida maailmalle rauhaa pelastaa. Yritetään tässä edes atomipommia tehdä vaarattomaksi. Ja ihme kumma, lempikin soman siveästi leiskahtaa. Oma.

147. Vonnegut Kurt: GALAPAGOS ***

275 s. Tammi 1985 (Jukka Kemppinen) KK 200 AV

Aikanaan pidin suuresti KV:n kirjoista. Älylläänhän tämä mies leveilee, ja on siinä viisauttakin mukana. Ihmiskunta kehittyy – eipä eräänlaisena matelijana enää pahoihin joukkosurmiin pysty. Oma.

Isäinpäivän Varkaus

(Käytän sanaa 'isäinpäivä', vaikka Kotus suosittelee sanaa isänpäivä)
Vuosittaisen isäinpäivämatkamme Varkauteen teimme nyt, koska kirpputorit ovat auki ja lounasta saa ravintoloista.
Harvoin kirjasaalis on ollut yhtä heikko. Vain Sariolan teoksen Viimeiset ritarit löysin kierrätyskeskuksesta. ViaDiasta taasen ostin itselleni kokopuvun. Takki olisi riittänyt, mutta kun siihen tulivat lisäksi housut, liivit ja kravatti, piti nekin ostaa. Viidentoista euron paketti.
Alkukahvit tietenkin Björnin leipomokahvilassa. Olivat perhanat lopettaneet vanhan viihtyisän kahvilan ja siirtäneet koko toiminnan uuteen moderniin myymälään. No, hyvältä maistui.
Ruoan söimme Kaks´ Ruusua-ravintolassa, kuten tavallista. Lounas oli makoisa ja paikka on viehättävä, vanha tehtaan ruokala.
Aamulla menomatkalla irtolumi pöllysi, kotimatkalla oli jo normaali talvikeli. Yhtään kuvaa emme ottaneet.

Luettua, ja käynti asianajajan luona.

141. Reijonen Tuuli: VALOT SYTTYVÄT **

248 s. Otava 1945 JKL/YK

Idyllisen alun jälkeen koittaa sota-aika ja karmea loppu. Vanhoja heiloja, pettämistä, kituva haavoittunut päähenkilö. Ja lopussa pommi surmaa saarelle miehen, jonka vaimo on raskaana. Epäuskottavia henkilökuvia ja tapahtumia. Oma.

142. Papp Desiderius: MAAILMAN TULEVAISUUS JA LOPPU

405 s. Karisto 1934 (1932) (V. Hämeen-Anttila) AK

Oman aikansa tieteeseen perustuva käsitys Maapallon (siis ei maailman), myös ihmisten ja elämän, loppumisesta. Uskomuksista ei puhuta sanaakaan. Nykytiede on osittain samoilla linjoilla. Kirjailija ei uskalla kuvitella ihmisten siirtymistä muualle avaruuteen ennen loppuaikoja. Enpä usko minäkään. Tappavat sitä ennen itse itsensä. Oma.

143 Pohjanmies Juhani: HELIKOPTERI *

112 s. Wsoy 1957 2.p YV

Pienenä poikana tämä teos jäi mieleen. Niin isonakin. Vajassa pojat rakentavat maailman tehokkaimman lentävän laitteen. Sillä huristellaan ympäri Maapalloa ja aiheutetaan suurta tuhoa ja toimitetaan hengiltä lukuisa joukko ihmisiä. Hei hurraa, reippaat pojat saapuvat takaisin Suomeen, tuhoavat keksintönsä ja jatkavat elämäänsä. JP oli säveltäjä, joka pykäsi joutessaan kolme scifijuttua, pitää niiden jokaisen keräilijän hyllystä löytyä. Oma. 

************

Olimme tulleet siihen tilanteeseen, että yhteisellä päätöksellä marssimme asianajajan luokse.  Testamenttihan siinä laadittiin. Homma on meille helppo, koska meillä on vain yksi perillinen. Mutta paljon pyörittelyä mm. lesken asemasta silti löytyi. No, nyt on kaikki selvää, ja voi kuolla rauhassa.

Luettua

138. Mäki Reijo: SLUSSEN **

269 s. Otava 2016 YK

Roivas-sarjaa. Positiivista vähän vähempi typerä sanailu, jonkalainen täyttää Varekset. Mutta hoopo on se lukija, joka ei jo puolessa välissä keksi murharatkaisun jujua. Kirjastosta.

139. Sayers Dorothy L.: YKSI KUUDESTA **

368 s. Wsoy 1993 (1931) 2.p Sapo 295 JKL

Peter Wimsey-kertomus, joka oli minulle liian monimutkainen. Sanoisinpa että pitkäveteinen. Murhaajakin saa ymmärrystä osakseen. Oma.

140. Vapaavuori Lennart: SALMIKÄMPÄN POJAT **

272 s. Wsoy 1951 NTK 1 YV

Suomussalmelaisen papin kirjoittama nuortenkirja neljästä koulupojasta. Seikkailuihin he joutuvat kesäsamoilussaan Kainuun korvissa. Kaunista luonnonkuvausta on mukana, mutta papin toistuva uskonnollinen saarnaus lähentelee jumalanpilkkaa. Oma.

Jyväskylässä 31.9 - 4.10. 2016

Kävin sisaren (82 v) luona, tein suursiivouksen, avasin tukkeutuneen viemärin ja laitoin ruokia. Olipa minustakin jotain apua.Olin liikkeellä omalla autolla, johon onneksi olin vaihtanut talvirenkaat. Pakkasta oli muutama aste ja luntakin sateli hiljalleen. Tulee se talvi.
Otin samalla reissulla, kun auto oli mukana, eräänlaiseksi perinnöksi saamani taulun kyytiin.

Taulu on William Ahlgrenin maalaama. Kuvassa enoni mökki ennen kuin isä rakensi oman mökkinsä kuvan mökin vierelle, hieman taaemmaksi. Olen tuolla mökillä, ja Riepuniemellä yleensäkin, elänyt lukuisat kesät. Wille maalasi tämän enolle 50-vuotislahjaksi. Toinenkin Williamin taulu meillä on, jonka mies maalasi Vastilan kylässä Ruotsinpyhtäällä viettäessään meillä muutaman viikon.

Lunta

Keittiön ikkunasta näkee koko kauheuden. Ei nyt vielä saa lumi tulla, tulee liian pitkä talvi. Ovathan sentään luvanneet, että perjantaiksi tämä vaiva on ohi. Perjantaina käyn klo 14.00 hautajaisissa laulamassa ja klo 17.00 on Teboililla renkaanvaihto. Näin vanhana saa sentään vaihdattaa renkaat nuoremmilla.

Pinoamista

Nyt, kun navetan seinustat ovat puita täynnä, tein pinonpaikan päärakennuksen ikkunan alle.

Muutama vuosi sitten Wanhat Herrat ystävällisesti tekivät metsämökillä puutöitä, silloin puita oli pinossa korkeintaan kuudesosa näistä, ja niitäkin poltimme rantamökillä monta vuotta.

Olisihan tuossa vielä nurkan takana seinänviertä. Eikä kuvasta katsoen loppua puukasassa näy. Kaikesta päätellen annamme lopun kuivua kasassa ja paiskomme ne sitten keväällä liiteriin. Toki vielä käymme pinohommissa, mikäli ilmat antavat myöten. Ensi viikolle on jo luvattu räntää...

Matka Tallinnaan 16-20.10. 2016

Menimme junalla Helsinkiin, missä oli aikaa käydä Ateneumissa katsomassa suomalaisen taiteen kulta-ajan näyttelyä. Finlandia-laivalla menimme yli Tallinnaan, jossa hotellina oli Metropol.
Päävierailukohteena tällä kertaa oli Lennusadamin Viikinki-näyttely. Itse näyttely oli hieman nuiva, mutta muutenhan lentosatama ja sen ympäristö ovat erittäin kiinnostavat. Sukellusveneessä käymme sisällä joka kerta, kun paikalla käymme. Tämä oli kolmas kerta.

Kuva sisältä Lembit-sukellusveneestä. Lienevät torpedoputkia.

Koetan kädessäni viikinkimiekkaa. Painava on heiluteltavaksi. (Sai koskea)

Kuvasin myös viikinkiaakkoset siltä varalta, että joskus tarvitsen:

Ruokailut:
Ensimmäisen ruoan söimme paikassa  nimeltä Beer Garden. Hirvimakkaraa söimme, kummallekin oli paistettu kokonainen lenkki ja muutakin tilpehööriä oli liian kanssa. Ei tuo pahaa ollut, mutta emme enää mene paikkaan, jonka seinillä on kymmenen skriiniä näyttämässä koko ajan typerää ohjelmaa.

Tässä kuvassa hirvilenkin syöntiä. Mukana oli myös perunapekonimuhennosta, kaalihauduketta jne. Minä söin koko lenkin, vaimolta jäi puolet laudalle. Ja olo oli ähky.
Seuraavana päivänä kävimme Talukörtsissä vienerleikkeet syömässä. Loistoateria rauhallisessa paikassa. Ja viimeisenä iltana Ses Besissä, minä söin täytetyn kanan ja vaimo viininlehtikääryleitä.

Ostokset:
Suvan tehtaanmyymälästä ostimme taas täyden muovikassillisen sukkia 16 eurolla. Keskturgilta ostin itselleni rahapussin ja Livikosta alkoholituotteita. Suklaatakin hankimme, ja juustoja sekä leikkeleitä.

Joulumatkaa emme tänä vuonna tee. Ja muuten, jopa palelimme katuja kävellessämme. Pitää jatkossa muistaa pukeutua asiallisemmin. Olihan meillä sentään joukkoliikennematkaliput kolmeksi päiväksi, ja käytimme niitä hyvinkin ahkerasti.

Luettua, niin kotona kuin matkallakin

134. Waltari Mika: IHMISKUNNAN VIHOLLISET 1 ****

408 s. WSOY 1964 AK

Melkein tympii jo se, että MW:n päähenkilömiehet ovat aina saamattomia ja hyväuskoisia, ja naiset kieroja ja ahneita. Luin tämän yhtä aikaa Quo Vadiksen kanssa, ja samasta Neron ajasta molemmissa kerrotaan. Olivat mennä sekaisin. Neron julmuudet seuraavat tässä vasta jälkimmäisessä osassa. Oma.

135. Kästner Erich: VARASTETTU KORU **

224 s. Wsoy 1951 2.p (Suomennos) Riksin sarjaa YK

Leppoinen poliisikertomus varastamisista ja petoksista. Tässä ei verellä lotrata. Huumoriakin mukana. Oma.

136. Wagner Jan Costin: JÄÄKUU **

350 s. Wsoy 2005 (Anja Meripirtti) Sapo 434 TAL

Pyrkimys psykologiseen jännitysromaaniin, ei onnistu. Kirjailijan seuraava teos Vaietut vuodet on rutkasti parempi. Suomessa tapahtuva kertomus suomalaisin henkilöin on muuten kiinnostava. Tekijän vaimo on suomalainen. Oma.

137. Wainwright John: HUHTIKUUN MURHAT **

228 s. Wsoy 1994 2.p (Ilmari Kärki) Sapo 86 TAL

Murhat heti alussa, syyllinen tiedossa. Siinä sitten pyöritellään tutkintaa ja tehdään poliiseista persoonallisuuksia. Lopuksi kaikki syylliset kuolevat kuka mitenkin. Luin tämän Tallinnan matkalla, etupäässä laivassa ja junassa. Oma.

Puita, sieniä ja kirjoja

Kävimme metsämökillä pinoamassa lisää puita navetan seinustoille. Päätyyn laitoimme uuden pinonalun. Ladottavaa luokoa vielä riittää.

Puut on koneella halottu melkoisen suuriksi. Boris halkoo paremmin...  Mutta pitäähän rantamökin uuniin ja takkaan halot kuitenkin silputa pienemmiksi.
Levätessämme kävimme metsästä poimimassa kaksi litraa suppilovahveroita.
Kotimatkalla pistäydyimme Kontissa, jossa kirjat myytiin puoleen hintaan. Ostimme Sapot:
Wainwright: Huhtikuun murhat, Wagner: Jääkuu, James: Dagliesh ja kuolema, Sayers: Yksi kuudesta ja Christie: Lentävä kuolema.  Sapolukumme on nyt 238.

Luettua

131. Patrick Quentin: RAKAS VAIMONI MAUREEN ****

299 s. Book studio 2002 2.p (Mauri Sariola) (Salama 88) RM

Pitäisiköhän panna Sariola-hyllyyn? Kirjailijaporukka on laatinut mainion juonen, jonka yllättävyys perustuu siihen, että murhaaja on nainen. Eipä yllättänyt. Mutta muuten teos on erittäinkin kelvollinen poliisiromaani. Oma kirjaston poistomyyntikirja.

132. Adams Herbert: AUTIO HUVILA **

227 s. Wsoy 1960 3.p (Aino Katajavaara) (Riksi 48) YK

Höpötystä koko homma tennissisaruksineen jotka ovat myös steppimestareita, ja jotka nappaavat mukavat miehetkin itselleen. Salakuljetuskoneet pörisevät ja laskeutuvat talon pihalle ja kiristystäkin harjoitetaan. Lopussa pahat pannaan hirteen ja hyvät poistuvat lallatellen vasemmalle. Oma.

133. Parvela Timo: LOUHI **

325 s. Tammi 2009 (Sammon vartijat 3) YV

Aivan kunnon juoni trilogian pohjalta löytyi ja Kalevalaa tehdään tunnetuksi. Edelleen jäin kaipaamaan sadunomaisuutta, mutta ei tätä minua varten ole laadittukaan. Omille lapsilleen Timo tämän kuulemma kirjoitti. Oma.

Klapeja

Rauli-myrskyn suorittaman metsänharvennuksen seuraava vaihe: Kaadetut puut on sahattu ja halkomakoneella halottu klapeiksi.

Aikamme siirtelimme klapeja navetan seinustalle.

Mutta ei puukasa näyttänyt juurikaan vajoavan. Eläessämme emme ehdi näitä polttaa.

Talvikuntoon laittoa

Emme jaksaneet kääntää venettä, joten teimme eräänlaisen  pressuripustuksen, lautoja sisällä. Kaitpa tuo talven yli säilyy. Samaten tyhjensimme saunavedet, peitimme kellarin rapun ja nostimme perämoottorin talviteloilleen. Jopa piti ottaa kaatoryypyt.

Huomisen päivän vielä viivymme täällä. Aamulla lähdemme kirkolle ostamaan kalakukkoa.
PÄIVITYS  8.10: Kalakukkomyyjää ei näkynyt Kannonkosken torilla. Kävimme Valamon munkkien haudalla ja kaupassa ja palasimme mökille syömään grillimakkaraa.

Luettua

127. Repo Niina: PIMEÄ HUONE **

146 s.Wsoy 1993 YK

Ei tätä minua varten ole kirjoitettu, nuoren naisen kehityskertomusta. Sekavakin on, tai ehkä en vain jaksanut keskittyä. Hain fantasiaa, jota Repo myös on kirjoittanut. Ei löytynyt. Oma.

128. Crofts Freeman Wills: GROOTE-PUISTON MURHA ***

292 s. Wsoy 1955 2.p (Werner Anttila) RM

Murha tehdään ja mutkaa on monenlaista. Ihmissuhteet ovat sellaisia kuin kirjoissa, eivät sellaisia kuin ihmissuhteet todellisuudella ovat. Tämä tietenkin koskee liki kaikkia teoksia. Oma, lahjaksi saatu.

130 Sienkiewicz Henryk: QUO VADIS *****

544 s. Wsoy 1976 10.p (Maila Talvio) YK/RM

Keisari Nero polttaa Rooman ja syyttää teosta alkuseurakunnan kristittyjä. Seuraavat joukkomurhat, areenalle päivä toisensa perään tuodaan kristittyjä eri tavoin murhattavaksi. Sivujuonteena on kertomus roomalaisesta, josta tulee kristitty ja joka rakastuu tyttöön, jota lopulta uhkaa teurastusrangaistus. Tyttö pelastuu. Keisari murhataan. Kristinusko jää elämään. (Nero ei ole viimeinen, eikä edes pahin. Ylittävät hänen tekonsa niin Hitler kuin Isis-järjestö, jopa Al Assad/Putinkin, lukemattomista muista puhumattakaan.) Oma.

Aamu rantamökillä

Piti ottaa muutama kuva aamulla, kun lähdin lehteä autolla Sinisen tien varrelta hakemaan.

Ylemi on otettu lähtiessä, alempi, kun tulin takaisin Hesarin kanssa.

Pakkastakin aamulla oli muutama aste, ja vesiämpäri terassilla oli saanut jääkuoren.

Muikkuateria

Saimme aamulla sen verran muikkuja, että paistoimme ne yhdessä eilisen saaliin kera.

Vieressä pyttipannua, jossa mukana eilen löytämämme kantarellit.
Päätimme lopettaa tämän vuoden kalastamisen tähän. Huomenna menemme Saarijärvelle ja loppuviikko kuluu mökin talvikuntoon laittamisessa. Toivottavasti jaksamme vielä kääntää veneen nurin.

Rantamökillä 3-9.10.2016

Tulimme laittamaan mökin talvikuntoon.Tulemme vielä myöhemminkin paikalle, mikäli säät ovat suotuiset. Syksy on tullut. Öisin on pakkasta.

Eilen laskimme muikkuverkot ja saimme 12 muikkua. Tänä iltana laskimme uudelleen, eli keräämme taas muikkuja pakastimeen ja syömme sitten, kun pannullinen on  koossa.
Kävimme sieniä katsomassa metsässä, pari kantarellia löysimme, mutta emme yhtään suppilovahveroa. Emme tiedä, mistä niitä täällä löytäisi.

Rantariehan muistelua

Wanhojen herrojen rantariehaa on hauska vieläkin muistella. Tässä muutama kuva.

Terassilla istutaan, laudat on saatu siirrettyä autotallista terassin alle. Tyhjälle paikalle autotalliin on tulossa kaappi, jonka siirrämme kaupungin autotallista. Siihenpä voimme panna tavaroita, joita emme vielä henno heittää menemään, ja jotka eivät edes kierrätykseen kelpaa...

Taas kerran Selkäluodossa makkaraa paistamassa. Nyt tuo onnistuikin, kun muistimme ottaa halkoja mukaan. Viime vuonna kävi kehnommin. 

Eräs herroista osoittaa, en tosin tiedä minne. Ei siellä ainakaan mökki ole, kuvasta päätellen sormi on ojossa kohti Kannonkosken kirkonkylää.

Muikkujen paisto tapahtui muurinpohjapannulla keskellä nurmikkoa. Eikä muikuissa totisesti ollut mitään vikaa.
Paitsi ehkä se, että söimme kaupan muikkuja emmekä itse pyydystettyjä. Mikä taas johtui siitä, ettei muikunsaantiin Kivijärvestä voi luottaa. Tai voi luottaa, ettei niitä tule...
Kuten kuvasta näkyy, HH sotki kaikki mahdolliset astiat, joita sitten pari päivää pesin...

Ja muistaakseni illalla oli vielä hauskempaa.

Luokkakuva

Mahdollisesti tässä luokkakuvassa on mukana joku minun sukulaiseni. Opettaja ei ole isäni, näyttäisi naisopettajalta. Koulu voisi olla Kivijärveltä Talviperän koulu, mutta luultavammin on kyseessä joku koulu Pohjanmaalta, tai vaihtoehtoisesti Mahlulta. Kuva on perintöpussista, missä ei isän puolen kuvia pitäisi juurikaan olla.

Miltei tuollaisessa tilassa minäkin opettajantyöni aloitin syksyllä 1965, tosin Juurikan koululla Lapinlahdella oli sentään sähkö.
Lähdemme maanantaina laittamaan rantamökin talvikuntoon. Mikäli säät sallivat, käynti ei ole tämän vuoden viimeinen. Ja 16.10 on vuorossa Tallinnan matka. Neljä yötä, hotellina Metropol.

Luettua

124. Suntila Shimo: TÄHTIVIIMA

196 s. Osuuskumma 2016 RM/YK

Kahdeksan amerikkalaismallista novellia, jotka hyvinkin mielikseen luki. Eikä ole optimisti tämä Shimokaan. Melkein teos onnistui houkuttelemaan minut taas novellinkirjoitukseen. Oma, tekijältä omistuskirjoituksin saatu.

125. Parvela Timo: TIERA **

270 s. Tammi 2008 (Sammon vartijat II) YV

Tarua Sammon Herrasta tässä kirjoitetaan. Ei onnistu. Ilman esikuvamatkimista pisteitä tulisi enemmän. Mutta tarunomaisuus puuttuu täysin. Oma.

126. Wallae Edgar: MILJOONAN DOLLARIN JUTTU **

181 s. Wsoy 1960 3.p (Helka Varho) Riksin sarja 93. YK

Käännös on täynnä anglismeja ja muutenkin kyseessä on köykäinen tarina. Murha tehdään, lempi leiskuu ja perinnöt pyörivät. Oma, lahjaksi saatu.

Puuta pinoon

Ajoimme metsämökille katsomaan, kuinka vakuutusyhtiö on hoitanut myrskytuhot. Hienosti on.

Tästä:

on siirrytty tähän:

Siinäpä on pokasahalla ja kirveellä töitä.  No jaa, naapuri tiedustelee tarjouksia paikallisilta, paljonko maksaisi klapihomma. Kunnon koneet tuohon tarvitaan. Eikä savusaunassa enää kylvetä, pukuhuone on säpäleinä. Eipä ole vuosiin kylvettykään.
Lisäksi kävimme metsässä sienestämässä. Tulihan se ämpäri melko täyteen suppilovahveroita. Lisäksi uskalsimme kaivaa savusaunan eteisestä kaksi kassillista puita vietäviksi rantamökille.

Herrakuva

Wanhat herrat viikko sitten rantamökillä suunnittelivat  seuraavalla reissulla tapahtuvaa puun kaatoa. Puukin valittiin, ja se tarkastettiin kunnolla.

Tosin metsämökillä on sen verran puuta nurin, että lisäkaadot tuntuvat tarpeettomilta...

(Kuva löytyi perintölaatikosta, ja minulla ei ole aavistustakaan, mitä kuvassa tapahtuu ja keitä henkilöt ovat)

Luettua, etupäässä rantamökillä

121. Penttilä Simo: KOLME TURHAA MURHAA **

260 s. Otava 1959 RM

Kovin on monimutkaista juonenpyörittelyä. Murhiakin tehdään ja Kämpissä ja Vaakunassa istuskellaan virka-aikana. Selviäähän syyllinen, jopa kaksi. Oma.

122. Crofts Freeman Wills: POLIISI EI HELLITÄ ****

268 s. Wsoy 1951 (1924) (Sakari Saarikivi) RM

Paljon on tekstiä sivuilla, ja kuitenkin teos säilyttää loogisuutensa ja kiinnostavuutensa. Tarkastaja French matkustaa ympäri Eurooppaa jahdatessaan timanttiliikkeen kirjurin murhaajaa. Liki sata vuotta sitten poliiseilla ei olut samoja tutkintamenetelmiä kuin nykyään. Mutta murhaajapa löytyi kuitenkin. Oma, lahjaksi saatu.

123. Raitis Harri & Hurtta Boris: AUERVAARA ON KARANNUT!

229 s. Enostone 2016 RM/JKL

Poliittiseroottinen veijaritrilleri. Auervaara sentään onnistuu pakenemaan entisellä pirtuveneellä Ruotsiin, mutta virolaiskommunisti Raudmaalle käy huonommin. Vankasti asiapohjalla liikkuva kiintoisa kertomus, jonka lukemiseen rantamökin öinen tunnelma sopi tarkalleen. Lopun luin sisaren luona Jyväskylässä. Oma, BH:lta saatu teos omistuskirjoituksin.

Rantamökillä 14-21.9.2016

Wanhat herrat kävivät rantamökillä viikonloppuna. Saimme paljon aikaan,  mistä kiitos vieraille. Laudat siirtyivät autotallista verannan alle, osa puista tuli pilkottua puuvajaan ja muikut paistettiin muurinpohjapannulla. Minä tosin osallistuin muikkuhommassa vain syömiseen. Vielä kävimme neljän hengen porukalla Selkäluodossa makkaranpaistossa.
Tänään sain selvityksen metsämökin tuhoista ja siellä tehdyistä vakuutustöistä. Valokuvan mukaan tukkipuut ovat siistissä pinossa. Liitän mukaan kuvat, kunhan käyn paikalla.
Ja lisäksi sain paljon kirjoja, vanhoja ja uusia.

Lopuksi kuva niistä autotallilaudoista, jotka nyt ovat verannan alla.

Nöyrin kiitokseni. Huomenna lähden Jyväskylään ja sieltä palaan Kuopioon ehkä ylihuomenna.