Juhannus lopuillaan

Kameran unohdin kotiin. Pistänpä tähän kännykällä otetun juhannuskuvan laiturilta.

Onhan tuossa poutapilviä ja veden kimallusta. Horisontinkin pitäisi olla vähän alempana. Olkoon noin. Juhannus sujui rauhaisasti, päivittäin kävimme veneellä ajamassa kierroksen lähivesillä, samaten kävelimme teitä pitkin sinne tänne ja kerran Villulan valkaman metsissä. Terassilla on voitu syödä ateriat ja kahvit juoda. Ilmoissa ei ole ollut vikaa. Tänä iltana tulevat vieraat ja ensi viikolla erkanemme tahoillemme.

Luettua, rantamökillä

79. Ollikainen Milla: VESIRAUKKA ***

255 s. Like 2014 YK/RM

Ylläs-trilogian toinen osa. Komannen osan jo luin, ensimmäinen on vielä lukematta. Leppoisaa tekstiä tutuista paikoista Äkäslompololla. Kun murhaaja selvisi, minun piti taas muistella, kuka hän olikaan. Muistiko alkaa vanhalla vipata. Kirjastosta.

80. Canning Victor: MURHAAJA ETSII MURHAAJAA *

207 s. Gummerus 1968 (Mario Talaskivi) RM

Vanki pakenee vankilasta etsiäkseen murhaajan, jonka murhatyö on pantu hänen syykseen. Näitä kirjoja on taatusti tusinakaupalla, ja filmit lisäksi. Keinotekoista jännityksen nostattamista ilman loogisuuden häivääkään. Yksi lääkärismies auttaa päähenkilön pakenemaan ja lopussa käy ilmi, että juuri lääkäri on oikea murhaaja. Sellaista draamaa. Oma.

81. Patrick Quentin: PATRICKIN TUSINA ****

316 s. Gummerus 1962 (Risto Lehmusoksa) Salama 108 RM

Vaimot murhaavat miehiään ja toisinpäin, sekä muuta mukavaa. Eikä lopputulos ole yleensä niin kuin olettaisi. Viihtyisää lukemista. Oma.

Porvoon pitäjä pikakuvina

Löysin hyllystäni kirjan Porvoon pitäjä pikakuvina, tekijä Lennart Nylander, Wsoy 1951. Kuvaosiossa on pari kuvaa, jotka tekijänoikeuksia uhmaten pistän tähän:

Kerkkoon koulu, jossa isäni oli johtajaopettajana. Asuimme vasemman puolen päässä, kolme huonetta ja keittiö plus pari isoa eteistä. Asuin tässä vuodesta 1951 vuoteen 1965, jolloin muutin opettajaksi Lapinlahden kuntaan. Välillä siis opiskelin Helsingissä, missä viikot asuin enoni luona.

Kerkkoon kansakoulun vieressä oli tämä seurantalo (kutsuimme sitä aina tuolla nimellä ännän kanssa, emme koskaan Toivolaksi). Etupäässä tässä rakennuksessa tapahtuu wh-romaanini Matkalle valmis. Romaanissa palava ulkorakennus on taas kansakoulun piharakennus.

Metsämökki vielä voimissaan

Kiviharjun olen saanut kokonaan maalattua, ja sukulaisia on kylässä.

Vasemmalta Aune-täti, tytär Satu, sisareni Arja ja enoni Urho. Taitaa olla 1980-lukun alkua, tyttären koosta päätellen. Ostimme metsämökin 1979 ja maalasin sen heti alkuunsa. Nyt maali on jo rapistunut, ja mökki on jäänyt pois käytöstä, etenkin rantamökin hankkimisen takia. Metsämökillä käymme enää sienestämässä ja marjassa ja puita hankkimassa rantamökkiä varten.

Riepuniemen saunan terassilla

Kameran suuntaus oli ennen vanhaan hankalaa. Tästäkin kuvasta skannasin vain puolet, oikeassa reunassa oli saman verran saunan seinää. Kuvassa vasemmalta äitini, Aune-tädin veljen tytär Raili, minä ja tätini. 60-luvun alkupuolta eletään. Olen ainoa vielä elossa oleva kuvan henkilöistä, viimeisenä kuoli tätini 102-vuotiaana.
Savusaunassa oli aina kitua, sen muistan. Kun saimme metsämökin ja savusaunan, opettelin lämmittämään saunan niin, ettei kitua ollut. Viimeksi siinä saunassa kylvin wanhojen herrojen kanssa kait kohta kymmenen vuotta sitten.
Ja Riepuniemi on siis mökkiniemi, johon enoni teki mökin 1950-luvulla ja isäni toisen vähän sen jälkeen. Kunta on Kivijärvi, jossa synnyin 72 vuotta sitten.

Riepuniemen rannalla

Vätin ottama kuva meidän perheestämme. Sailakset ovat Talvi-Kallen moottorilla lähdössä pois viikon vierailulta. Skannasin puolikkaan kuvasta. Savusaunan edustan tasaisella kivellä sisar, äiti, minä ja isä. Jo tuohon aikaan inhosin valokuvissa oloa, tässäkin siis seison teennäisesti... Kuvan täytyy olla 1960-luvun alkua. Miksiköhän naisilla tuntuu olleen tuohon aikaan mökkivaatetuksena pitkät leningit?

Luettua

76. Alvtegen Karin: SYYLLISYYS **

244 s. Wsoy 2006 (Jaana Nikula) Sapo 437 RM

Takakannessa tunnus ”Perinteinen salapoliisiromaani”. Ei ole. On epäuskottava muka psykologinen tarina. Postitetaan varvas. Miksi kaikki tietävät, että kyseessä on lähettäjän oma varvas? No, oli se, itse oli rautasahalla irrottanut. Nilkutti sen jälkeen. Minulta on varvas sairaalassa poistettu. Hoipuin kainalosauvoilla kuukausikaupalla. Enkä ymmärrä miksi kostettiin ja mitä. Oma.

77. Aapeli: PUUHEVONEN PAKKASESSA **

150 s. Wsoy 1962 3.p RM

En oikein ole riemastunut pakinoista. Nämä ovat ehkä hieman asiallisempia kuin Ollin tai Arijoutsin pakinat, muutama jopa hymyilytti. Kovin kevyttä höttöähän nämä ovat. Oma.

78. Tierna Jaakko: KUU ITKEE VERTA *

240 s. Aura 1947 YV

Ikuisen elämän eliksiiriä käyttävät henkilöt menettävät tulipalossa eliksiirinsä ja pyrkivät tekemään uutta satsia. Murhia ja muuta vikkelää tapahtuu, ennen kuin eliksiirin loppuminen aiheuttaa muutaman henkilön äkillisen vanhenemiskuoleman, ja kuu itkee verta. Miksi tätä teosta jossain luetteloissa pidetään vain marginaalifantasiana? Oma.

Kalliolla

Minä olen ottanut tämän kuvan, koska puutun siitä. Kuva on otettu Riepuniemen rannasta, vasemmalla näkyy pikkusaari, johon yritin yltää uistimenheitolla. Taustalla Iso Talviaissaari. Vasemmalta sisareni, isäni ja äitini.

Kalassa

Aikanaan ongittiin kunnon riukuvavoilla, kohokin oli korkinpala ja painoksi oli siiman ympärille kääritty lyijyä. Matopurkkina oli vanha tyhjä säilyketölkki. Puista venettä soudettiin puuairoilla ja mela oli veistetty laudanpalasta. Eikä ollut yhtään kurjaa.
Minä takana, äiti ja sisar edempänä. Isä on ottanut kuvan. Veneen pohjalla näyttää olevan läjä kaloja. Järvi on tietenkin Kivijärvi. Kuvausaika 1950-luvun alkupuolta.
*********'
Tulimme tänään kaupunkikotiin rantamökiltä. Ensi viikolla palaamme juhannukseksi veden äärelle.

Saarijärvi-päivä

Ajoimme Saarijärvelle Muistojen Bulevardia kuunnellen. Oli kehno bulevardi, melkein puolet englanninkielisiä.
Aloitimme tietenkin Äijäsen leipomon kahviosta.

Kahviossa on vain kaksi pientä pöytää. Ulkotilatkin on, kunhan siellä istua tarkenee.
Kahvion jälkeen menimme läpi kirpputorit. Kierrätyskeskuksesta ostin upean puseron kolmella eurolla, tuli nimittäin kylmä kun kävelimme S-parkista keskukseen. Kirjojakin löytyi, vaikka vastahan pari viikkoa sitten paikalla kävimme.

Tosin vain tuo Honka jää meille. Aaro Hongan kirjoja ostan aina, kun uusia löydän. Toki tämänkin nuoruudesta muistan, samoin kuin jatko-osankin Ja jyminällä jatkui. Muut kirjat menevät hyväntekeväisyyteen.  Kahdelta muulta kirpputorilta emme mitään löytäneet. Ruokaostosten jälkeen ajoimme mökille. Matkalla otimme lähteestä kaksi kanisterillista vettä.
Illalla on tarkoitus laskea kaksi verkkoa. Pessimistisin mielin saaliin suhteen tosin.
Päivitys seuraavana aamuna:  Ei tarvinnut pettyä: Tyhjät muikkuverkot. Tänä iltana kokeilemme isosilmäisiä verkkoja.
Päivitys sitä seuraavana aamuna: Emmepä laskeneetkaan minkäänsilmäisiä verkkoja.

Luettua, rantamökillä

72. Christie Agatha: NELJÄ SUURTA **

223 s. Wsoy 2007 5.p (Anna-Liisa Laine) RM

Erilaisia tarinoita on yhdistetty, luin netistä luettuani kirjan. Vai niin. No, lähinnä huomasin Poirotin kuoleman ja identtisen kaksoisveljen. Eivät ne kumpikaan totta olleet. Koin teoksen kömpelöksi, minkä osaltaan voi selittää se, että juoni on koottu sirpaleista. Oma.

73. Laine Edvin: ASIAT HALKI **

230 s. Kirjayhtymä 1973 RM

Elämäkerta, joka loppuu juuri kun minua alkoi kiinnostaa. Laine oli näyttelijä eikä niinkään ohjaaja alkuaikanaan. Wikipedia ei tunne hänen kirjallisia töitään ollenkaan, eikä myöskään ensimmäistä vaimoa. Oma, enon perintönä.

74 Curwood James Oliver: VIIMEINEN RAJA **

253 s. Wsoy 1942 3.p (H. Vaaja) RM

Alan näkee neitoa muutaman minuutin ja rakastuu läpikotaisin loppuiäkseen. Tyttö tappaa itsensä mutta eipäs tapakaan vaan löytyy Alanin erämajalta elävänä. Tytön aviomies, joka ei ole saastuttanut vaimoaan kajoamalla tähän saapuu suuren roistolauman kera vaimoaan hakemaan. Ammutaan niin perhanasti ja Alankin kuolla kupsahtaa. Vaan eipä kuolekaan vaan virkoaa ja tuhma aviomies ammutaan oikeesti. Kas pappihan se saapuu ja pari vihitään. Poroillakin ratsastetaan. Sellaista draamaa. Oma.

75 Rekimies Erkki: LAATOKAN LENTÄJÄT **

118 s. Wsoy 1963 NTK 150 RM

Valamon luostarinkin seutuvilla, Sortavalassa ja Laatokan jäällä tässä uljaat lentäjänuorukaiset toimivat. Munkki Miikkulakin vilahtaa. Takakannessa uhotaan tositapahtumista. Jospa niin, mutta ehkä melkoisesti on liioittelua. Jäälautoilta pelastetaan ennen sotia haaksirikkolentäjiä. Etevimmän lentäjä-ässän kerrotaan kuolevan myöhemmin talvisodan taisteluissa Kannaksen yllä. Oma.

Viileätä yhä

Kannonkoskelta olisimme hakeneet Huynhin leivonnaisia,  mutta ei koko myyntipistettä torilla näkynyt. Liekö firma mennyt konkurssiin? Onko Huynh palannut Vietnamiin? Näyttäköön aika.
Istuimme töiden lomassa hetken terassilla suvitakit päällä.

Vanhuus valtaa työtehoa, emmekä ole verkkoja laskeneet. Ehkä vanha on viisaampi: Tyhjän saa pyytelemättäkin. Saunan sentään lämmitimme, kylvimme emmekä katsoneet jalkapalloa.

Rantamökillä 8.6-

Parin huonomman päivän jälkeen tuntuu kirkastuvan. Kylmääkin on. Eilen haimme päiväpostin (Savon Sanomat) jalkaisin, tänään veneellä. Postilaatikolle on suuntaansa n. 2 km. Veneellä pääsee 300 metrin päähän.
Moottorivene pelaa loistavasti, ruohonleikkuukone ei suostu talven jäljiltä käynnistymään. Pitää houkutella, kunhan kerkeää...

Päivitys illalla: Lähti toki ruohonleikkurikin käyntiin.

Lisää lapsuuskuvia

Tällaisen kuvan löysin tätini laatikosta: (Näpäyttämällä kuvaa  näkyy paremmin)

Riepuniemen rannassa uimassa vasemmalta lukien äitini, naapurin Seija, sisareni ja minä. Taivaalla ei ole ukkospilvi, vaan kuvan päälle oli kait kaatunut jotain nestettä. Kuvankäsittelyllä sain tahrat melko hyvin pois.

Luettua

68. Iles Francis: VAKAIN TUUMIN JA HARKITEN **

316 s. Wsoy 1989 3.p (Martti Montonen) Sapo 30 YK

Lääkärimies tappaa muutaman ihmisen ja pääsee syytteestä veräjäkoiran lailla. Vaan joutuupa hirteen murhasta jota ei tehnyt. Niin olin tajuavinani kirjan juonen. Oma.

69 Ollikainen Milla: PIRUNKURU ***

223 s. Like 2015 YK

Kovin on tuttuja paikkoja, Pirunkurusta lähtien. Usein olen näillä seuduilla vaeltanut. Kaivoskiistoista kirjassa on kyse, kaitpa niilläkin on vahva todellisuustausta. Murhiakin tekevät, yksi jää rankaisematta. Tämä on Ylläs-trilogian viimeinen osa, luen muutkin, kunhan löydän. Kirjastosta.

70. Kettu Katja: YÖPERHONEN *****

326 s. Wsoy 2015 JKL/YK

Ketun kieli vei niin mukanaan, että teos vaatisi toisen lukukerran, jotta tajuaisi, mitä tapahtui. Etenkin, puhuttiinko lopussa herra Putinista. Suomalaisista kommunistikoikkareista Venäjälle olen muitakin teoksia lukenut, eikä tämä seurassa häpeä. Ja ihmisinhoa tämä kirja vahvistaa mukavasti. Kirjastosta.

71. Meri Veijo: KAHDEKSAN NOVELLIA SODASTA JA SOTILASELÄMÄSTÄ ***

n. 200 s. Otava 1962 AV

Oikeastihan tämä on osa Manillaköysi-kirjaa, mutta koska luin ne erillään, listaan ne myös erilleen. Ei näissäkään novelleissa sotimista viisaan ihmisen tekona pidetä. Oma.

Vielä kerran ukki ja mummi

Katsohan ihmettä: Tämän kuvan takana on tekstiä. Emil ja Matilda Jokisalo Äänekoskella 30-luvulla. He ovat siis äitini vanhemmat. Kuvaa en saanut paremmaksi niillä ohjelmilla, joita minulla on.  Pari päivää sitten laitoin blogiin heistä lähikuvan.  Emil taisi kuolla ennen minun syntymääni. Matilta-mummon muistan hyvinkin, hän asui enoni luona kuolemaansa asti.
Tässä vielä netistä hakemani kuva taustan kirkosta. Se paloi vuonna 1968.

Perhekuva

Taas ollaan Kerkkoon kansakoulun takana, alas puutarhaan vievillä rappusilla. Eikä tietenkään ole kuvan takana mitään tietoja, mutta 50-luvun alkupuolta eletään. Takana isäni ja äitini, sisareni ja minä alempana.
Äiti kuoli syöpään jo vuonna 1963, isä munuaissairauteen 1970. Sisareni on nyt 82, eläkkeellä kirjastonhoitajan tehtävästä, ja minä 72, eläkkeellä opettajantoimesta.

Alakansakoulussa, toinen luokka

Kerkkoon kansakoulu, olen toisella luokalla, joten kuvanottovuosi on 1951. Seison takarivissä toisena vasemmalla. Oikealla reunalla on opettaja Emmi Stenman. Emmi oli mainio opettaja, joka toimi työssään 67-vuotiaaksi asti, mikä siihen aikaan oli ennenkuulumatonta.

Hautajaiset

Tätini haudattiin Jyväskylässä. Naispappi suoritti asiallisen ruumiinsiunauksen, ja oli muutenkin kelvollinen ammattinainen. Kannoin arkkua, vävymies kantoi myös.Hautauksen jälkeen oli ruokailu Nnky:n juhlahuoneistossa. Koska vainaja oli niin vanha (102 v), tilaisuus oli ihan miellyttävä. Kukaan ei surrut kesken jäänyttä elämää.
Olimme kolme yötä sisaren asunnossa, sisar asuu edelleen tädin asunnossa, jossa hän oli tädin omaishoitajana.
Ehdimme myös kiertää kaksi SPR:n kirpputoria. Kirjat:
Haanpää: Iisakki Vähäpuheinen  (Haanpää-hyllyyn)
Curwood: Viimeinen raja
Lehtonen: Putkinotko  (Puuttui hyllystämmme)
Laine: Asiat halki.
Kaksi viimeistä saimme enon perintönä.
Lisäksi menimme läpi vanhojen valokuvien laatikoita. Löysinpä mm. kuvan ukistani ja mummistani äidin puolelta. Valitettavasti kuvassa ei ole ottovuotta.