Tätini haudattiin Jyväskylässä. Naispappi suoritti asiallisen ruumiinsiunauksen, ja oli muutenkin kelvollinen ammattinainen. Kannoin arkkua, vävymies kantoi myös.Hautauksen jälkeen oli ruokailu Nnky:n juhlahuoneistossa. Koska vainaja oli niin vanha (102 v), tilaisuus oli ihan miellyttävä. Kukaan ei surrut kesken jäänyttä elämää.
Olimme kolme yötä sisaren asunnossa, sisar asuu edelleen tädin asunnossa, jossa hän oli tädin omaishoitajana.
Ehdimme myös kiertää kaksi SPR:n kirpputoria. Kirjat:
Haanpää: Iisakki Vähäpuheinen (Haanpää-hyllyyn)
Curwood: Viimeinen raja
Lehtonen: Putkinotko (Puuttui hyllystämmme)
Laine: Asiat halki.
Kaksi viimeistä saimme enon perintönä.
Lisäksi menimme läpi vanhojen valokuvien laatikoita. Löysinpä mm. kuvan ukistani ja mummistani äidin puolelta. Valitettavasti kuvassa ei ole ottovuotta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
MV 29
MV 29 Peräännyin vähän taaksepäin ja hakeuduin kopeloimalla entiselle mielipaikalleni, pihan puolella kasvavan paksurunkoisen koivun...
-
WHH 211 WH PIETARI WIRTANEN LUKEMANI KOTIMAISET TIETEIS- JA FANTASIAKIRJA...
-
15. Tulitikku leimahti ja valaisi pöydän äärellä istuvat ihmiset. Marja nousi ja meni sivukaapille, kaivoi ylähyllyltä kynttilän. Aks...
-
Kävimme kirpputorilla jonka nimi on Kirpparilla. Se sijaitsee Kuopiossa Hermanni-nimisessä kauppakeskuksessa, joka on ankea paikka. Suurin o...
Eipä tosiaankaan ole jäänyt elämä kesken kun tuollaisen lukeman iässä on saavuttanut. Valokuvat, varsinkin vanhat, ovat ainutkertaisia ja arvokkaita. Voin vieläkin kuulla puolisoni Elsa-tädin äänen: niil kuvil ei oo mittää virkaa jos ei niihi oo kirjotettu et kuka ja mitä ja millo! Muista siekii kirjottaa ne tei kuvvii! Elsa-täti oli Kannakselta, Uudeltakirkolta.
VastaaPoistaMenimme todella läpi monta sataa valokuvaa, kymmenistä emme tienneet, keitä kuvat esittivät. Eikä juuri missään ollut nimi- tai aikatietoja. Eikä enää ole ketään, jolta kysyisi.
VastaaPoista