Kävimme aamukävelyllä Kuopion Neulamäessä vappuaaton aamuna. Kuva on värikuva, mutta mitäpä väriä tuossa maisemassa olisi, kun vaimollakin on valkoinen takki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
KIRJAKALMISTO 2025 WHH 396 PEKKA PIETARI VIRTANEN Vuosi, jolloin luin...
-
WHH 211 WH PIETARI WIRTANEN LUKEMANI KOTIMAISET TIETEIS- JA FANTASIAKIRJA...
-
Vuosittaisen isäinpäiväkeikan teimme Varkauteen - nyt perjantaina siksi, että kirpputorit ovat auki. Ensin kävimme Björnin kahvilassa juomas... -
Tässä näytelmän Kukkaketo laulut. Nämä ovat ilmestyneet kirjassa YHDESSÄ KEVÄTJUHLAAN, Kirsti Koivula 1994. Tuli metsästä Orava ...
Niinpä...... mutta eivätkö ne musta ja valkoinenkin ole värejä? Tuohon edelliseen postaukseesi liittyen, vaikka asian yksityiskohdat eivät minulle kuulukaan, niin en oikein ymmärrä, miksi sisaresi joutuu lähtemään omasta kodistaan. Eikö hänellä ole enää oikeutta päättää omista asioistaan? Ja vaikka tilanne olisikin sellainen niin silti tuollainen muutos on varmaankin melkoisen suuri ja vaikea käsiteltäväksi.
VastaaPoistaSisareni oli kymmenet vuodet enomme vaimon omaishoitajana enon kuoleman jälkeen. Häneltä menivät siinä niin rahat kuin terveyskin. Täti kuoli ilman testamenttia ja tädin sukulaiset, joihin me emme kuulu, perivät kaiken, mm. asunnon, jossa sisareni vielä asuu. Perikunta myy asunnon ja heittää sisaren pellolle.
VastaaPoistaJaahas..... nuo ovat asioita, joihin minun ymmärryskykyni ei riitä, hyväksymisestä puhumattakaan.
VastaaPoistaLisäksi vainajilla ei ollut lapsia, joten perillisiä ovat etupäässä meille tuntemattomat henkilöt. Pari tutumpaa antaisi sisaren asua loppuun asti. Perillisiä on kait kymmeniä, ympäri maailman...
VastaaPoista