Pitkään suunniteltuani ja kuljetettuani kaikenlaisia tavaroita ympäriinsä, höylättyäni tuntikausia ja ostettuani erilaisia ruuveja, vetäisin lopulta kakkoskakkosen helpoimpaan mahdolliseen paikkaan ja maalasin. Siinä kaide, joka ei vapise. Enää ei tarvitse pelätä, että astuu vahingossa saunomistauolla reunan ylitse. Kunnon rojahdustahan tuo ei estä. Ei pidä rojahtaa.
Isosilmäiset verkotkin kävimme laskemassa. Onhan niitä hauska nostaa, vaikka ei mitään saisikaan.
perjantai 17. elokuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
MV Loppu
MV LOPPU Poliisiauto kääntyi pihaan sininen valo katolla vilkkuen. Se pysähtyi vanhan vaahteran alle ja siitä nousi ulos jäntevä vir...
-
WHH 211 WH PIETARI WIRTANEN LUKEMANI KOTIMAISET TIETEIS- JA FANTASIAKIRJA...
-
Kahdeksankymmentä vuotta sitten synnyin Helsingissä Naistenklinikalla neljäs helmikuuta vuonna 1944, noin puoli viideltä aamuyöstä. Synty...
-
46. Waltari Mika: SURUN JA ILON KAUPUNKI * 314 s. Wsoy 1936 3.p Taisin olla väärä henkilö tätä tarinaa lukemaan. Surut tuntuivat mität...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti