Talviaislahden koulu ulkoapäin, henkilöistä ei minulla ole aavistustakaan, ovat niin epäselviä. Muistikuvani koululta ovat olemattomat, luultavasti muistamiseni ovat myöhemmin kuulemiani. Kerran iskin pääni keittiössä tuliseen hellanluukkuun. Kalju kohta on edelleen päälaellani.
Tämän possun nimi oli Söpö. Kuulemma kerran juoksin sitä karkuun, sika perässä. Selvisin hengissä. Syöttämässä sisareni ja äitini. Ehkä minun jalkani ovella.
Tässä kuva koulusta pihan puolelta. Asuimme tässä päädyssä, vasemmalla olevasta ovesta sisään. Noin kymmenen vuotta sitten kävin sisällä, olimme sisaren ja tädin kanssa pysäköineet auton koulun (jo kauan sitten lopetetun) aidan vierelle ja naapuritalosta tuli mies, jolle selitimme keitä olimme. Hänellä oli avain, ja hän näytti meille sisätilat. Muistaakseni kyseessä oli metsästysseuran juhlatalo. Tällä hetkellä koulun omistaa eräs alkujaan paikallinen mies, terveiset vain, jos satut kohdalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
TURHAN NAUKUMISTA
En ole koskaan soittanut puhelimella mielelläni, ja viimeisten 20 vuoden aikana soittokammo on kasvanut ylimaallisiin mittoihin. Minun on...
-
Kävimme eilen Varkaudessa, mitään emme löytäneet kirpputoreilta ja Elävä Kauppa oli lopetettu. Kirjaston vaihtohyllystä otimme muutaman ki...
-
Ajoimme auton tallista, nostimme kesärenkaat kyytiin ja siivosimme lopultakin autotallin. Kaksi ihmistä kantoi roinaa jätekatokseen. Siist...
-
Luin: 48. Vaalisto Heidi (toim.): KONEVITSAN ANTTI 128 s. Valamo 1985 Antti, eli Andrei Petschkoff, syntyi 1915 Uudenkirkon pitäjäs...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti