Tätini - tarkemmin sanottuna enoni vaimo - täytti 99 vuotta. Hän asuu edelleen kotonaan, apuna sisareni, 79 v. He eivät ole tehneet minkäänlaista omaishoitosopimusta.
Täti on aina kuulunut minun elämääni. Kun synnyin Kivijärven kunnassa Talviaislahden koululla (tarkemmin Helsingin naistenklinikalla), äitini siirtyi veljensä luokse asumaan Helsinkiin loppusodan ajaksi (synnyin helmikuussa 1944). Täti kantoi minut kastettavaksi Oulunkylän kirkkoon. Oli kova pakkanen, ja täti pelkäsi minun pääni paleltuvan. Liekö? Sodan päätyttyä ja isän palattua väestä, siirryimme taas Kivijärvelle, josa elin kaksivuotiaaksi.
Tädin syntymäpäivillä en käynyt, olen muuten kyläillyt paikalla parin kuukauden välein. Kortin lähetimme, ja soitin. Juhlat olivat käynnissä. Parempi oli, etten minäkin mennyt humua lisäämään.
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
TURHAN NAUKUMISTA
En ole koskaan soittanut puhelimella mielelläni, ja viimeisten 20 vuoden aikana soittokammo on kasvanut ylimaallisiin mittoihin. Minun on...
-
Kävimme eilen Varkaudessa, mitään emme löytäneet kirpputoreilta ja Elävä Kauppa oli lopetettu. Kirjaston vaihtohyllystä otimme muutaman ki...
-
Ajoimme auton tallista, nostimme kesärenkaat kyytiin ja siivosimme lopultakin autotallin. Kaksi ihmistä kantoi roinaa jätekatokseen. Siist...
-
Luin: 48. Vaalisto Heidi (toim.): KONEVITSAN ANTTI 128 s. Valamo 1985 Antti, eli Andrei Petschkoff, syntyi 1915 Uudenkirkon pitäjäs...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti