Tätini - tarkemmin sanottuna enoni vaimo - täytti 99 vuotta. Hän asuu edelleen kotonaan, apuna sisareni, 79 v. He eivät ole tehneet minkäänlaista omaishoitosopimusta.
Täti on aina kuulunut minun elämääni. Kun synnyin Kivijärven kunnassa Talviaislahden koululla (tarkemmin Helsingin naistenklinikalla), äitini siirtyi veljensä luokse asumaan Helsinkiin loppusodan ajaksi (synnyin helmikuussa 1944). Täti kantoi minut kastettavaksi Oulunkylän kirkkoon. Oli kova pakkanen, ja täti pelkäsi minun pääni paleltuvan. Liekö? Sodan päätyttyä ja isän palattua väestä, siirryimme taas Kivijärvelle, josa elin kaksivuotiaaksi.
Tädin syntymäpäivillä en käynyt, olen muuten kyläillyt paikalla parin kuukauden välein. Kortin lähetimme, ja soitin. Juhlat olivat käynnissä. Parempi oli, etten minäkin mennyt humua lisäämään.
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
KIRJAKALMISTO 2025 WHH 396 PEKKA PIETARI VIRTANEN Vuosi, jolloin luin...
-
WHH 211 WH PIETARI WIRTANEN LUKEMANI KOTIMAISET TIETEIS- JA FANTASIAKIRJA...
-
Luettua: 116. Nieminen Kaiho: HÄNNIKÄISEN TAPAUS §§§ 203 s. Wsoy 2010 RM Jamppa elää 2009 eroelämää ränsistyneessä synnyinmökissää...
-
Niin kauan kuin olen tieteiskirjallisuudesta ollut kiinnostunut, olen halunnut saada tämän teoksen. Nyt sen hankin. Johannes Rautakoura...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti