Tätini - tarkemmin sanottuna enoni vaimo - täytti 99 vuotta. Hän asuu edelleen kotonaan, apuna sisareni, 79 v. He eivät ole tehneet minkäänlaista omaishoitosopimusta.
Täti on aina kuulunut minun elämääni. Kun synnyin Kivijärven kunnassa Talviaislahden koululla (tarkemmin Helsingin naistenklinikalla), äitini siirtyi veljensä luokse asumaan Helsinkiin loppusodan ajaksi (synnyin helmikuussa 1944). Täti kantoi minut kastettavaksi Oulunkylän kirkkoon. Oli kova pakkanen, ja täti pelkäsi minun pääni paleltuvan. Liekö? Sodan päätyttyä ja isän palattua väestä, siirryimme taas Kivijärvelle, josa elin kaksivuotiaaksi.
Tädin syntymäpäivillä en käynyt, olen muuten kyläillyt paikalla parin kuukauden välein. Kortin lähetimme, ja soitin. Juhlat olivat käynnissä. Parempi oli, etten minäkin mennyt humua lisäämään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
MV Loppu
MV LOPPU Poliisiauto kääntyi pihaan sininen valo katolla vilkkuen. Se pysähtyi vanhan vaahteran alle ja siitä nousi ulos jäntevä vir...
-
WHH 211 WH PIETARI WIRTANEN LUKEMANI KOTIMAISET TIETEIS- JA FANTASIAKIRJA...
-
Kahdeksankymmentä vuotta sitten synnyin Helsingissä Naistenklinikalla neljäs helmikuuta vuonna 1944, noin puoli viideltä aamuyöstä. Synty... -
46. Waltari Mika: SURUN JA ILON KAUPUNKI * 314 s. Wsoy 1936 3.p Taisin olla väärä henkilö tätä tarinaa lukemaan. Surut tuntuivat mität...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti