93. Kivi Aleksis: SEP FRATOJ *****
359 s. Vilho Setälä 1947 (Ilmari Ekström) YK
Vaihteeksi luin Seitsemän Veljestä esperantoksi
(ainakin neljännen kerran). Käännös on mainio, toki Vilho Setälä
tarkisti Ekströmin käännöksen ja hänet pitäisi mainita ainakin
toisena kääntäjänä. Hauska oli tutustua myös kirjan lopussa
olevaan perusteelliseen selitysosastoon, jossa vierasmaalaisille
selvitetään erilaisia suomalaisia sanontoja, paikannimiä ja
perinteitä. Itse kirjasta olen jo usein aikaisemmin sanomiseni
sanonut. Suomalaisen kirjallisuuden huippusaavutus. Oma.
94. SYNTIPUKKI **
239 s. Wsoy 1975 (Kääntäjäseminaari) Sapo 175 RM/YK
Kirjoituskilpailusta valitut kymmenen rikosnovellia,
jotka käänsivät kääntäjäseminaarin osanottajat, joista miltei
jokainen on nykyään eturivin ammattilainen (Nyytäjä, Loponen,
Rikman jne). Pari kelpo juttua oli seassa, mutta paljon minulle
mitäänsanomatonta, jopa roskaa. Oma.
95. Lampén Ernst: TAIVAALLISIA TARINOITA **
335 s. Otava 1918 YV
Vapaa-ajattelija Lampénin lempeä ivamukaelma
Taivaasta, joka tuntuu olevan kalevalainen paikka. Päähenkilö
tapaa kasvattilapsensa Impi Marian (oikeastikin EL:lä oli sen
niminen kasvattilapsi) kanssa kuolleita suomalaisia. Keskustelut
heidän kanssaan ovat pitkäveteisiä. Pelkäsin, että lopussa
herätään unesta, mutta ei sentään. Siivet selkään ja lento
takaisin Maapallolle päättää kirjan. Oma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti