Wanhojen herrojen rantariehaa on hauska vieläkin muistella. Tässä muutama kuva.
Terassilla istutaan, laudat on saatu siirrettyä autotallista terassin alle. Tyhjälle paikalle autotalliin on tulossa kaappi, jonka siirrämme kaupungin autotallista. Siihenpä voimme panna tavaroita, joita emme vielä henno heittää menemään, ja jotka eivät edes kierrätykseen kelpaa...
Taas kerran Selkäluodossa makkaraa paistamassa. Nyt tuo onnistuikin, kun muistimme ottaa halkoja mukaan. Viime vuonna kävi kehnommin.
Eräs herroista osoittaa, en tosin tiedä minne. Ei siellä ainakaan mökki ole, kuvasta päätellen sormi on ojossa kohti Kannonkosken kirkonkylää.
Muikkujen paisto tapahtui muurinpohjapannulla keskellä nurmikkoa. Eikä muikuissa totisesti ollut mitään vikaa.
Paitsi ehkä se, että söimme kaupan muikkuja emmekä itse pyydystettyjä. Mikä taas johtui siitä, ettei muikunsaantiin Kivijärvestä voi luottaa. Tai voi luottaa, ettei niitä tule...
Kuten kuvasta näkyy, HH sotki kaikki mahdolliset astiat, joita sitten pari päivää pesin...
Ja muistaakseni illalla oli vielä hauskempaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
MV Loppu
MV LOPPU Poliisiauto kääntyi pihaan sininen valo katolla vilkkuen. Se pysähtyi vanhan vaahteran alle ja siitä nousi ulos jäntevä vir...
-
WHH 211 WH PIETARI WIRTANEN LUKEMANI KOTIMAISET TIETEIS- JA FANTASIAKIRJA...
-
Kahdeksankymmentä vuotta sitten synnyin Helsingissä Naistenklinikalla neljäs helmikuuta vuonna 1944, noin puoli viideltä aamuyöstä. Synty...
-
46. Waltari Mika: SURUN JA ILON KAUPUNKI * 314 s. Wsoy 1936 3.p Taisin olla väärä henkilö tätä tarinaa lukemaan. Surut tuntuivat mität...
Muistaaksesi..... :) oikein hyvä, että otitte valokuvia niin että kaikki ei jäänyt muistin varaan. Minua täällä nauratti melkein ääneen kuvia katsoessani, koska niistä henki juuri se tunnelma, mikä ystävien kanssa parhaimmillaan saavutetaan. Jatkakaa vaan samaan malliin!
VastaaPoistaNäitä tapaamisia on pidetty vuosittain yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Toivottavasti jatkoa seuraa.
VastaaPoista