Kettu ja pieneläimet

Aamulla hakiessani autolla Hesarin postilaatikosta, kettu livahti auton edestä. Oli vasta kolmas kettu, jonka eläissäni vapaana näin. Edellinen oli Tallinnan Metsähautausmaalla, sitä edellinen Tammisaaren lähimetsissä.
Samalla aloin ajatella tätä kesää. Itikoita ei ole ollut juuri nimeksikään. Ei ensimmäistäkään paarmaa eikä ampiaista. Vain muutama sudenkorento. Huonosti perhosia. Liekö hirvikärpästilanne samanmoinen? Vielä ainakaan ei ole yhtään niskaan iskenyt. Eikä mökin pihassa ole pyörinyt oravia eikä jäniksiäkään. Tosin joku käy kompostin mylläämässä öisin. Pienempi kuin karhu, mutta isompi kuin myyrä. Yksi pihakantokin on kaiveltu. Mäyränkaivuja ei ole näkynyt. Jospa sama kettu hommissa.
Taidan kuolla karhua metsässä näkemättä. Ovat niin tarkkoja, että pysyvät poissa silmistä. Enkä suttakaan ole nähnyt. Ja silti olen koko elämäni metsissä pyörinyt, tietenkin nyt vanhuksena vähemmän. Kettu, mäyrä, jänis, orava, mäyrä, hirvi, poro, metsäkauris, siili, saukko, lumikko, kärppä, majava, piisami, sopuli,  erilaisia myyriä, hiiriä ja lepakkoja, liito-orava...  ainakin nämä olen isommista maaeläimistä luonnossa nähnyt. Varmaan lista pitempi on.