sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Luettua ja vainajia

9. Stout Rex: LIIAN MONTA KUOLEMAA **
278 s. Wsoy 1992 (Eero Ahmavaara) Sapo 10 YK
Nykyään tämä vanhus (minä) putoaa kelkasta, kun murhaajakandidaatteja on yli kolme. Perus-Wolfea. Teos kuvaa 1950-luvun amerikkalaista kaupallisen radio-ohjelman tekoa. Enkä voi sietää Oikeaa Asemaakaan (Kuopiolainen kaup. radioasema). Oma.


10. Porter Joyce: DOVER JA PAKSU JULIET **
265 s. Wsoy 1967 (Irmeli Järnefelt) Sapo 81 YK
Sapojen luku jatkuu. Dover tuntui aluksi piristävältä poliisimieheltä, mutta loppupuolella kyllästyin mieheen. Juonikaan ei ollut nerokkaimmasta päästä. Ruumiin typerä piilotuspaikka oli ilmiselvä paljon ennen kuin poliisit asian selvittivät. Oma.

################################

-- Perjantaina olin Kuopion Yliopistollisen Keskussairaalan kappelissa laulamassa hautajaiset, ja sen jälkeen lauloimme toiselle vainajalle panihidan viereisessä kappelissa. Ensimmäinen kappeli on pieni ja toinen vielä pienempi. Panihida on kuoleman jälkeen toimitettava palvelu, tämä miesvainaja oli juuri siirtynyt tuonilmaisiin. Panihidoja pidetään tietyin väliajoin kuolemasta. Ennen ortodoksikauttani en ollut koskaan nähnyt kuollutta ihmistä. Aluksi tuntui omituiselta, nykyään luonnolliselta. Hautajaisissakin yleensä arkun kansi on auki.  
Liityin ortodoksikirkkoon Valamon luostarissa 1998.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

TURHAN NAUKUMISTA

  En ole koskaan soittanut puhelimella mielelläni, ja viimeisten 20 vuoden aikana soittokammo on kasvanut ylimaallisiin mittoihin. Minun on...