tiistai 10. toukokuuta 2016
Tuonilmaisiin
Tätini, eli enoni vaimo, kuoli viime yönä puolenyön jälkeen sadankahden vuoden ikäisenä. Hän oli viimeinen ihminen, jolla on jotain tekemistä lapsuuteni ja nuoruuteni kanssa. Hän kantoi minua kasteelle 72 vuotta sitten, hänen luonaan asuin opiskellessani Helsingissä, ja hänen luonaan toivuin myös liikenneonnettomuudesta parikymppisenä. Silloin tutustuin myös vaimooni, joka asui vuokralla enoni talon yläkerrassa. Ja tätini totta puhuen auttoi meidät avioonkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
TURHAN NAUKUMISTA
En ole koskaan soittanut puhelimella mielelläni, ja viimeisten 20 vuoden aikana soittokammo on kasvanut ylimaallisiin mittoihin. Minun on...
-
Kävimme eilen Varkaudessa, mitään emme löytäneet kirpputoreilta ja Elävä Kauppa oli lopetettu. Kirjaston vaihtohyllystä otimme muutaman ki...
-
Luettu: 46. Karvinen Maire: ISIELL §§½ 399 s. Aquarian 1996 Atlantis-mantereella elämä soljuu luonnikkaasti. Isiel syntyy erään valt...
-
Ajoimme auton tallista, nostimme kesärenkaat kyytiin ja siivosimme lopultakin autotallin. Kaksi ihmistä kantoi roinaa jätekatokseen. Siist...
Osanottoni. Sait pitää tädin elämässäni näin kauan. Varmasti hän ollut läheinen, tärkeä ja rakas ihminen sinulle, eikä siihen aina tarvita biologista sukulaisuutta.
VastaaPoista