tiistai 10. toukokuuta 2016

Tuonilmaisiin

Tätini, eli enoni vaimo, kuoli viime yönä puolenyön jälkeen sadankahden vuoden ikäisenä. Hän oli viimeinen ihminen, jolla on jotain tekemistä lapsuuteni ja nuoruuteni kanssa. Hän kantoi minua kasteelle 72 vuotta sitten, hänen luonaan asuin opiskellessani Helsingissä, ja hänen luonaan toivuin myös liikenneonnettomuudesta parikymppisenä. Silloin tutustuin myös vaimooni, joka asui vuokralla enoni talon yläkerrassa. Ja tätini totta puhuen auttoi meidät avioonkin.
klo
Tunnisteet:

1 kommentti:

  1. Marjatta11. toukokuuta 2016 klo 19.03

    Osanottoni. Sait pitää tädin elämässäni näin kauan. Varmasti hän ollut läheinen, tärkeä ja rakas ihminen sinulle, eikä siihen aina tarvita biologista sukulaisuutta.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

  KIRJAKALMISTO 2025 WHH 396 PEKKA PIETARI VIRTANEN Vuosi, jolloin luin...

  • WHH 211
                                                             WHH 211 WH PIETARI WIRTANEN LUKEMANI KOTIMAISET TIETEIS- JA FANTASIAKIRJA...
  • NYT
      Luettua:   116. Nieminen Kaiho: HÄNNIKÄISEN TAPAUS §§§ 203 s. Wsoy 2010 RM Jamppa elää 2009 eroelämää ränsistyneessä synnyinmökissää...
  • Tsaari Kyriliä
    Niin kauan kuin olen tieteiskirjallisuudesta ollut kiinnostunut, olen halunnut saada tämän teoksen. Nyt sen hankin. Johannes Rautakoura...