Lisäksi poimimme tien varrelta kantarelleja. Esikäsiteltyinä niistä tuli kuusi pakastepussillista valmista tavaraa.
Kannonkoskella kävellessämme kiersimme ennen kävelettömiä teitä ja löysimme mm. tämän hauskan pihan:
Eikä tuossa koko piha ole, ITE-taidetta oli monella kulmalla.
Tie vei myös yli rautatiesillan. Rata rakennettiin aikanaan hätäaputöinä, ja jonkin aikaa sitä pitkin kulki lättähattujuna. Muutaman kerran olin kyydissä, menimme Jyväskylästä Kutemaisen asemalle, josta siirryimme taksilla Riepuniemeen. Nykyään radalla kulkee vain silloin tällöin puutavarankuljetusjuna. Erään sellaisen alle onnistui koulutaksi ajamaan ja kolme oppilasta kuoli. Muistan tämän aina, kun vanhemmat vaativat petovaaran takia lapsilleen koulukyytiä. Pedot eivät ole ainakaan sataan vuoteen tappaneet yhtään koululaista. Koulukyydit ovat.
Ja olohuonehan pantiin uuteen uskoon kun makuuhetekani teki lakon. Muuten, samassa hetekassa makasin 1966 keväällä, kun pääsin sairaalasta kotihoitoon Helsinkiin kolarin jäljiltä (jota en itse ajanut). Siirsimme pehmustetun sohvan minulle vuoteeksi, ja tilalle nostimme pienemmän ja pehmustamattoman istuimen (jossa ei pysty nukkumaan).
Tänään ajoimme kotiin Keiteleen sillanpielen kahvion (laiha kahvi) kautta. Pian pitää palata rannalle, sillä vadelmat kypsyvät kovaa kyytiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti