Tarsa ja Valakivi

 Jääkärieverstiluutnantti Lahja Valakivi (1892 - 1956) kirjoitti nämä Tarsa-kirjat Tarzan-innoissaan. Lahja oli kova sotaukko veljes-, talvi- ja jatkosodissa.  Nuortuva maailma (ei Tarsa-sarjaa) on wikipedian mukaan kirjoitettu nimellä Lahja Aalto (Miehen aikaisempi nimi), mutta minun 1. painoksessa kyllä on nimi Valakivi.

Valakivi L: NUORTUVA MAAILMA *

  323 s. Wsoy 1931

  Käsittämättömän tylsä tieteiskuvitelma, jonka loppupuolen luin hyvinkin selaillen. Tarsat olivat sentään vetäviä tähän verraten. Kirjan ostin kirpputorilta.

Valakivi L.: KARHUMIES TARSA **

199 s. Karisto 1940 YV

Tarzan-kopio. Mies varttuu karhunpesässä ja saa karhumaisia ominaisuuksia. Suorittaa ihmeellisiä sankaritekoja ja kohoaa everstiksi. Ui ilmassa lentokoneen kiinni, kuten James Bond puoli vuosisataa myöhemmin eräässä elokuvassa. Kirjan loppu hajoaa, toki tarina jatkuu seuraavassa osassa.

 

Valakivi L.: TARSA HYRSYLÄN MUTKASSA **

269 s. Karisto 1940 YV

Tarsa usuttaa karhuarmeijan ryssiä vastaan. Kieroja suomalaisia maanpettureitakin rökitetään. Venäläisistä tietenkään ei ole mihinkään sotahommissa, Tarsa yksin tuhoaa yhden komppanian karhuystäviensä avustamana. Harmajan kartano paljastuu Tarsan isän kotipaikaksi, ja Tarsa ainoaksi perilliseksi. Varja-neitosen kanssa avioliittosuunnitelmat etenevät (Tarzan – Jane). Jatkoa seuraa kolmannessa osassa.

 

Valakivi L.: TARSAN KUUDES KOLONNA **

242 s. Karisto 1941 YV

Sota jatkuu. Tarsa sotii, puolustaa perintötilaansa Harmajaa, löytää sisarensa ja isänsä ja lopussa kadottaa vaimonsa, jonka paha ryssä vie pois lentokoneella. Vaan eipä hätää, kertomus jatkuu sarjan viimeisessä osassa.

 

Valakivi L.: TARSA JA PAKOLUOLAN SALAISUUS ***

258 s. Karisto 1941 YK

Nytpä ei sodita vaan tutkitaan luolaa, joka löytyi sarjan edellissä teoksessa. Kaikkia ihmettä löytyy tästä entisestä aarrelinnasta. Tarsan isä ilmestyy paikalle, tosin hän heti myös kuolee. Käy ilmi, että Tarsan äiti on elossa, vankina Kuolan niemimaalla. Siis sinne matkalle, Tarsa ja pari muuta. Tarsa ratsastaa valaalla, kulkee sukellusveneellä ja joutuu saamelaisten ihmemaahan. Mutta sieltäkin on lähdettävä, väkisin. Sarja loppuu kesken, puolisoa ei löydy eikä äitiäkään. Jos olisin nuorempi, kirjoittaisin teokseen viidennen osan sitomaan langat umpeen.

Pälsin eroleski, piha lumessa ja sotaakin käydään

 Lumen tuloa ei voi estää, sanoi Boriskin. Ja huomenna tulee lisää, vähän reilummin kuulemma.

 Luettua:

 

20. Pälsi Aino: TUULA §½

186 s. Aura 1944 YK

Sakari Pälsi jätti Ainon ja meni uusiin naimisiin. Aino alkoi kirjoittaa teoksia, joissa päähenkilönä on hylätty nainen. Tässä kirjassa Tuulan mies lähti teilleen ja Tuula yritti itsemurhaa. Komea tohtori sai naisen rakastumaan itseensä ja aurinko paistoi kotitilan krookuksille. Vaan miespä menehtyi sodassa urhoollisesti ennen avion täyttymistä eikä jäljelle jäänyt kuin vanha palvelija Kaisa ja viimeisillään vinkuva koira.

 

21. Pietola Eino: KORPIMETSÄN KOLONNA §§§

265 s. Gummerus 1982 YK

Huoltokolonna hevosineen kuljettaa tavaroita itärintamalla ja sekaantuu kaikenlaiseen epämääräiseen, joka on hengelle hupaa. Sujuvasti kirjoitettu teos ei sankaruudella uhoa.

 

Reponen, usko tai älä Oskar

Oskar Reponen (1928 Viipuri – 1997 Las Palmas) oli toimittaja ja kirjailija, joka keskittyi parapsykologiseen aineistoon. Ainakin seuraavissa teoksissa on olevinaan fantasia-aineistoa. Juurikaan en ole tekijän töitä korkealle arvostanut.

 

Reponen Oskar: HAUTASI ON ODESSASSA §§½

282 s. Tammi 1982 2.p YV

Kihloissa oleva mies murhataan Odessassa. Mies syntyy uudelleen, saa selville selvänäkijöiltä ja hypnotisoijalta entisen elämänsä. Hän tutkii murhaansa, saa tavallaan kostettua ja menee kihloihin entisen kihlattunsa kanssa. Hauta muuten on Tukholmassa, mutta Odessassa kuulostaa vetävämmältä. Vetävää toki oli tekstikin typeryydestään huolimatta.

Reponen Oskar: KIROTTU TALO §§

297 s. Tammi 1984 YV

Henget räyhäävät ja murhat toistuvat. Ouijalaudat suhistelevat karmeita tietoja. Sujuvasti Oskar kiroittaa, vaan en ole kohderyhmää. Oma.

 

 Reponen Oskar: KOSTAJA KUOLEMAN TAKAA §§

250 s. Tammi 1983 YV

Murhia tehdään jälkihypnoottisen suggestion avulla ja loppuratkaisussa kuollut mies ilmestyy istumaan kolkosti pöydän taakse. Siitäpä murhaajakin intoutuu posauttamaan aivonsa pellolle.

Reponen Oskar: KUOLLEISTA HERÄTTÄJÄ §

255 s. Tammi 1985 AV

Mies herää koomasta ja osaa ihmeparantaa sairaita. Joku kuollutkin herää siinä sivussa. Mies heiluu jeesuksena ympäri kyliä. Vierellä raataa rahan perässä kaveri. Ja uskovainen vaimo listii kummasti porukkaa.  

 

Reponen Oskar: TUNTEMATON PAINAJAINEN *

250 s. Karisto 1987

Huuhaakirja, jonka juoni on  typerä.  Lisäksi kirjoitus on kankeaa kökkötyyliä. Oma teos.

 Hypnoosimurhaajan olen monta kertaa aloittanut, mutta vielä ei ole sietokyky antanut periksi, jotta olisin vauhtiin saati loppuun päässyt.

Kirjallisen uran alku - liekö samalla huippu

 Alku aina hankala? 

Proosallinen oli alku - muistan kirjoittaneeni tämän Kerkkoossa asuntomme vessassa. Olin tuolloin 11-vuotias. Vanhemmat eivät tehneet tähän muutoksia, ja eräällä luokkatoverillani (hänen isällään) oli suhteita sanomalehti Uusimaan (kok) toimitukseen (Kari Kivelä). Lehti julkaisi eräänlaista lastenpalstaa ja veimme kahdestaan runon tyrkylle. Muuten, tilasimme kotiin kilpailevaa lehteä Uudenmaan Sanomat (sit) mutta siinä ei julkaistu lastentekeleitä.

Ja tässä muistamiskirja, jossa myös runo on talteen liimattuna.

Luettua, biisonista Päätaloon

 

17. Haakana Veikko O.: KIVINEN BIISONI §§§

136 s. Valistus 1969

Haakanan viimeinen paleofiktio, tämän jälkeen mies keskittyi eräkirjoihin. Teos sai jopa valtion kirjallisuuspalkinnon 1970. Tässä kerrotaan ennen kaikkea luolamaalauksista nyky-Espanjan pohjoisosissa sekä erilaisuuden hyväksymisestä. Rujona syntynyt poika hylätään vuorille, josta taiteilija Picas hänet pelastaa ja kasvattaa apurikseen.

18. Verronen Maarit: VANHAT KUVIOT §§½

186 s. Tammi 2012 YK

Novellikokoelma, outoja novelleja jotka heiluvat fantasian rajoilla. En saanut näihin makua. 

 

19. Päätalo Kalle: OMAN KATON ALLE §§§

699 s. Gummerus 1989 YK

Kalle rakennusmestarina johtaa paria suurta rakennushanketta ja siinä sivussa rakentaa omakotitaloa perheelleen. Lopussa päästään keskeneräiseen taloon muuttamaan. Perusteellista tapahtumainkuvausta on ihmeen mielenkiintoista seurata. Mistään kirjallisesta nautinnosta ei toki ole kyse. Iijoki-sarjasta 19 luettu, 7 jäljellä.

PAKKANEN fantasian parissa

 

Jukka Pakkanen syntyi 1942 Helsingissä. Pyöräily, jalkapallo ja Italia ovat miehelle läheisiä aiheita. Wikipediassa JP sanoo olevansa ”uskonnollinen ateisti” mikä määritys minuunkin hyvin sopii. Näistä neljästä teoksesta löytyy scifi- ja fantasia-aineistoa. Muita alan teoksia Pakkaselta on hakusessa.

***********

Pakkanen Jukka: AURUKSEN TAPAUS §§§

235 s. Kirjayhtymä 1980 YV/YK

Tulevaisuuden yltiödemokratiassa byrokratia on voimissaan. Mitro Tell määrätään tutkimaan kuolleen vesitieteilijä Auruksen tajunnan katoamista. Auruksen entinen tyttöystävä Elena tietänee jotain tapuksesta. Osittain yhdessä nämä kaksi tutkivat asiaa. Eipä tuosta selvää tule. Jotain kiehtovaa kerronnassa on.

 

Pakkanen Jukka: HOTELLI DESTINO ***
128 s. Kirjayhtymä 1983

Historiallisen viraston Eurooppa-osaston valokuvaajan seikkailuja Spalenzan valtiossa. Unenomainen teos, joka pitää laittaa fantasiahyllyyn.

 

Pakkanen Jukka: HUONE TAIVAAN KELLARISSA §§§

218 s. Gummerus 1988 YK

Saksalaisten 1970-luvun terroristien kirvoittama dystopiakertomus tämän vuosituhannen puoliväliin sijoitettuna. Lohduttoman kuvan pehmentää nainen. Teoksen viimeinen lause lisäsi yhden pykälän arviointiin: Minun on sinua etäinen ikävä.

 

Pakkanen Jukka: TAKKINSA VÄRINEN MIES §§§

141 s. Kirjayhtymä 1978 YK

Seitsemän novellia, joista viimeinen, Kalatehtailija Niemen tapaus, on scifiä. Se on myöskin kehnoin, eikä sovi muiden novellien joukkoon. Joskus tulevaisuudessa Niemi käsittääkseni taantuu kalaksi sekavien tapahtumien kera. 

 

Veikko Haakanan paleofiktiot

 Veikko Haakana  (1923-2018) toimi opettajana Lapissa ja kuoli Sodankylässä. Vaimo Anna-Liisa Haakana on myös kirjailija. Ohessa Haakanan muinaisaikaan sijoittuvat teokset.

*************

Haakana Veikko O.: LUOLAMIEHEN POJAT ***

183 s. Valistus 1957 RM

Huolella tehty paleofiktio, jossa mukana oikeaa asiatekstiä maailmankausista. Poikien vanhemmat (myös luolanainen!) kuolevat, pojat lähtevät liikkeelle hakemaan tulta tulivuoresta ja matkalla osuvat vesikansan pariin. Oma.

Haakana Veikko O.: LUOLAPOIKIEN PALUU §§§

174 s. Valistus 1958 AV

Paleofiktio.

Jatko kirjalle Luolamiehen pojat. Rinnan itse kertomuksen kanssa on tieto-osia, joissa kerrotaan varhaiskivikaudesta. Tulivuori purkautuu ja maa järisee. Lopussa vanhemmasta pojasta tulee luolaheimon päällikkö, ja lapsikin syntyy vesikansan edustajan Lolan kanssa. Oma.

 

 

Haakana Veikko O.: POIKKIKIRVES ISKEE §§

219 s. Valistus 1959 YK

Paleofiktio, joka kuuluu fantasiahyllyyn. Sarjan edellisiä osia pitkäveteisempi teos, jossa lappalaiset ovat rumia, kieroja ja hävyttömiä. Koska en ole metsästäjä, kyllästyin myös jatkuviin eläintentapposeikkailuihin. Ymmärrän, että elääkseen piti metsästää ja puolustaa itseään, en vain halua lukea susien selkärangan kakaisuista ja hirvien suistamisesta piikkiseipäisiin pyyntikuoppaan. Teoksessa on kehyskertomus, joka ei aivan toivoton ole.

Haakana Veikko O.: JÄÄTIKKÖ UHKAA §§§

196 s. Valistus 1961 YK

Paleofiktio ja fantasiahyllytavara. Jääkausi tulla rymisee Euroopan halki ja Alppien pohjoispuolella ilmasto kylmenee. Ur-ri-poika lähtee etsimään kylmenemisen aiheuttajaa ja löytää lumirajan. Paluumatkalla hän mm. ratsastaa mammutilla ja kesyttää sudesta itselleen koiran. Oivallista viihdettä nuorenmielisille.

Haakana Veikko O.: KUONOKASVOINEN KAUHU §§§

152 s. Valistus 1962 AV

Paleofiktio ajalta ennen mitä lie jääkautta. Sujuvaa tekstiä, kertomus kivikautisen heimon muutosta halki vuoriston etelään pois kylmyydestä ja päälle ryntäävien alkeellisten "kuonokasvoisten" alta. Kota keksitään, ja nuorta lempeä on odotettavissa. Oma.

Haakana Veikko O.: KIVINEN BIISONI §§§

136 s. Valistus 1969

Haakanan viimeinen paleofiktio, tämän jälkeen mies keskittyi eräkirjoihin. Teos sai jopa valtion kirjallisuuspalkinnon 1970. Tässä kerrotaan ennen kaikkea luolamaalauksista nyky-Espanjan pohjoisosissa sekä erilaisuuden hyväksymisestä. Rujona syntynyt poika hylätään vuorille, josta taiteilija Picas hänet pelastaa ja kasvattaa apurikseen. 

 

Luettua ja muistoriimu

 

15. (Puupponen Simo): AAPELIN VALITUT ILOT §§§½

318 s. Wsoy 1972 AV

Paikoin salaviisaitakin pakinoita ihmisten elämästä. Leppoisia ovat tekstit ja hillitty sarkasmi puree huomaamattomasti kohdalleen. Viisaimmat tekstit ovat tuotannon alkuosassa, vanhemmiten kynä tylsyy.

 

16. Oja Heikki: RIIMUT §§§

234 s. SKS 2015 YK

Oja on tunnettu tähtitieteen popularisoija. Tämä teos lähentelee umpitieteellistä teosta eli on kuivahkoa luettavaa. Mielenkiintoa riittää ja riimut ja niiden käyttö tulee selväksi. 

Kirjan luettuani kirjoitin edesmenneen Boris Hurtan muistoksi "Boris" riimukirjaimin. Tämä pitäisi hakata kiveen, kunhan sopivan paikan löydän.
 ***************

Hurtanjälkeinen aika tuntuu omituiselta, jotain tuttua ja turvallista on poissa. Toki Wanhat Herrat on vielä olemassa. Jo kolme on poissa joukosta, neljäsosa. Uusia ei ole näköpiirissä, seula on ankara. Näillä mennään.

Boris

 Wanhain Herrain sielu, WL Boris Hurtta (Tarmo Talvio) putosi Kakskerran merivesillä jäihin ja hukkui. Kirjailija, humanisti omalla tavallaan, änkyrä ja äksy, hieno mies. Mikäli Taivas on olemassa, Boris siellä kirjojaan selailee. Hiljaiseksi vetää.

Alkuvärssyt

 (Aikanaan SS:ssa julkaistuja värssyjä, jotka siirsin nyt tähän. Kaikki löytyvät tunnisteen värssy kohdalta)

Moskova jäässä

 Luin:

 13. Maunula Jyrki: REKIPARTIO MOSKOVAAN §½

137 s. Mäkelä 1982 YK

Pressusta tehdään kirkkoreen ylle kuumailmapallo ja polttimella lämmitetään härveli ilmoille. Pontikkatehtaalla arvellaan uraanikorvilketta keitettävän, salalammella tavataan rietasmallisia pyrstöjärvineitoja ja myrsky pyöräyttää kaverukset Moskovan ylle asti. Kotiin siinä kiire tulee, tavataanpa vanäläinen sukellusvene Suomen aluevesillä ja venkuilta saadaan salkullinen taaloja palkaksi, kun eivät tiedusteluporukkaa ilmianna. Kotona pannaankin sitten pisnekset pyörimään eikä herätä viinaunesta, joten fantasiahyllyyn tämä tekele on pantava.

 

14. Haakana Veikko O.: JÄÄTIKKÖ UHKAA §§§

196 s. Valistus 1961 YK

Paleofiktio ja fantasiahyllytavara. Jääkausi tulla rymisee Euroopan halki ja Alppien pohjoispuolella ilmasto kylmenee. Ur-ri-poika lähtee etsimään kylmenemisen aiheuttajaa ja löytää lumirajan. Paluumatkalla hän mm. ratsastaa mammutilla ja kesyttää sudesta itselleen koiran. Oivallista viihdettä lapsenmielisille.

(Haakanan paleofiktio-sarjasta puuttuu enää Kivinen biisoni. Joku osti sen nenäni edestä, kun viivyttelin.)

Päivitys: Tilasin netistä biisonin (7€), joten saan sarjan täyteen.

77 vuotta joista yli 30 WH:na

 77 vuotta ja vielä seuraa aktiivisesti maailman tapahtumia. Liikkuukin kepin kanssa melko vapaasti.

 Muisti melko hyvin tallella, vaikka asia pitäisi varmentaa ulkopuolisista lähteistä. Verenpainetauti pysyy kurissa lääkkeillä. Nivelet kuluneet. Työkyky alentunut. Nukkuu yönsä kohtuullisesti eikä mielialalääkkeitä tarvita. Siis jatketaan elämistä ja kuollaan rauhassa kun aika koittaa.

T. A. Engström, Taikajousen omistaja, sinkosi fantasiaa

 

Toivo Armas Engström (1917 – 1982) oli kirjailija ja kääntäjä sekä Taikajousi-kustantamon omistaja.

Nämä fantasiateokset olen häneltä lukenut:

Engström T. A.: AVARUUSPALLO **

159 s. Taikajousi 1969 2.p AV

Takasivulla: "..sekoitus seikkailuhenkeä ja todellista tietoa." Tieto on trump-luokkaa (ei päätä eikä häntää), mutta seikkailuhenkeä löytyy. Avaruuspallolla kuljeskellaan, pohditaan kehnosti aineen saloja ja tavataan älyllisiä fiksuja olentoja. Eipähän sodita, josta tuo toinen täplä. Oma.

 

Engström T. A.: AVARUUSPALLON PALUU §§

160 s. Taikajousi 1972 AV

Fysiikka on pielessä ylivalonnopeuksineen ja palloa kuljettavine radioaaltoineen. Kaitpa tämä lapsosille on ollut jännittävää luettavaa. Salskeilla liki alastomilla nuorukaisvartaloilla on sijansa tekstissä. Loppuun tekijä on jättänyt varan jatko-osille, joita ei kuitenkaan tullut. Oma.

 

Engström T.A.: GASELLIPOIKA *

175 s. Otava 1954

Aavikolta löytyneen, gasellin kanssa eläneen pojan tarina, suomalainen versio Romuluksesta ja Remuksesta ja monista muista vastaavista. Ulkomaalaiset päähenkilöt vöyhkävät ympäriinsä eikä missään näy järjen hiventäkään. Onneksi kakara karkaa lopuksi erämaan helmaan. Oma, fantasiahyllyssä edelleen pysyvä nuortenkirja.

 

Ingmanin ihmemaailmat

 

Alfred Emil (A. E.) Ingman (1860 – 1914) oli suomalainen sotilas- ja vankilapappi ja nuortenkirjailija. Arkkipiispa ja pääministeri Lauri Ingman oli hänen veljensä. Hänen poikansa oli hiivakemisti, vuorineuvoksen arvonimen saanut Hubert Ingman. (Wikipedia)

(Liekö hiivakemisti lähellä WH-aatetta?)

 

Hänen kirjoistaan omistan ja olen lukenut seuraavat:

Ingman Alfred Emil: KAHDEN TAALARIN RAHA §§§

n. 130 s. Wsoy 1924 2p AV

Pari poikaa löytää Muklarien saarilta kahden taalarin rahan, jossa on outo piirustus. Löytyypä pari veljestäkin kallioluolasta, joiden kanssa pojat lähtevät merimatkalle Etelä-Amerikkaan. Täällä purjehditaan Amazon-virralla ja löydetään intiaaneja ja rahan osoittama paikka, missä on ihmeellistä ennen tuntematonta metalliseosta myllyn välipuissa. Kotiin purjehditaan, ja Muklarit vajoavat mereen. Kertomuksen aukkoja paikkaa Boriksen teos Tähtikuunarin aarteet (Turbator, 2012). 

 

Ingman A.E.: LATVASAAREN KUNINKAAN HOVILINNA ***

197 s. Wsoy 1944 (1916) 2.p YV/RM

Leppoisaa jutustelua. Roistoja ajetaan takaa, löytyy vanha linnoitus Latvasaaresta, linnasta ihmeitä ja kummia. Scifiä on painovoiman kumoamistaito. Lipaston salalokerosta löytyy selostus jännittävästä matkasta Egyptiin. Tykilläkin ammutaan ja roistot saadaan kahleisiin.

Ingman A.: RIMPISUON USVAPATSAS ****

179 s. Kirja 1915 AV

Tässäpä reipas kertomus varttuvalle nuorisolle. Kaksi noin 15-vuotiasta poikaa kiitää lumireellä halki erittäin laajan suon selvittääkseen, mistä ja miksi usvapatsas nousee. Löytyy lämmin lie tuliperäinen alue, jossa pojat viettävät vuoden päivät. Kultaa ja aarteita löytyy tuhottomasti, helmiä samoin. Enemmän poikia kiinnostavat jokapäiväiset asiat, rakentavat itselleen hirsimajan, metsästävät ja kalastavat, veneenkin tekevät ja karhun kanssa kisailevat. Vanhan lappalaisen ruumiin hautaavat, ja samalla saamelaiskirous laukeaa, mikäli sellaista olikaan. Pojat purjehtivat takaisin vanhan paapan luokse, jättävät aarteensa museoon ja myyvät irtokultansa rehellisille kultasepille. Muuttavat lopuksi paapan kanssa tähän uuteen ihmemaahan asumaan. Siinä mallia räppärinuorisolle. 

 

 

(Tämä on eräs harvoista kirjoista, jotka muistan varmasti lapsena lukeneeni.)