Veikko Haakana (1923-2018) toimi opettajana Lapissa ja kuoli Sodankylässä. Vaimo Anna-Liisa Haakana on myös kirjailija. Ohessa Haakanan muinaisaikaan sijoittuvat teokset.
*************
Haakana Veikko O.: LUOLAMIEHEN POJAT ***
183 s. Valistus 1957 RM
Huolella tehty paleofiktio, jossa mukana oikeaa asiatekstiä maailmankausista. Poikien vanhemmat (myös luolanainen!) kuolevat, pojat lähtevät liikkeelle hakemaan tulta tulivuoresta ja matkalla osuvat vesikansan pariin. Oma.
Haakana Veikko O.: LUOLAPOIKIEN PALUU §§§
174 s. Valistus 1958 AV
Paleofiktio.
Jatko kirjalle Luolamiehen pojat. Rinnan itse kertomuksen kanssa on tieto-osia, joissa kerrotaan varhaiskivikaudesta. Tulivuori purkautuu ja maa järisee. Lopussa vanhemmasta pojasta tulee luolaheimon päällikkö, ja lapsikin syntyy vesikansan edustajan Lolan kanssa. Oma.
Haakana Veikko O.: POIKKIKIRVES ISKEE §§
219 s. Valistus 1959 YK
Paleofiktio, joka kuuluu fantasiahyllyyn. Sarjan edellisiä osia pitkäveteisempi teos, jossa lappalaiset ovat rumia, kieroja ja hävyttömiä. Koska en ole metsästäjä, kyllästyin myös jatkuviin eläintentapposeikkailuihin. Ymmärrän, että elääkseen piti metsästää ja puolustaa itseään, en vain halua lukea susien selkärangan kakaisuista ja hirvien suistamisesta piikkiseipäisiin pyyntikuoppaan. Teoksessa on kehyskertomus, joka ei aivan toivoton ole.
Haakana Veikko O.: JÄÄTIKKÖ UHKAA §§§
196 s. Valistus 1961 YK
Paleofiktio ja fantasiahyllytavara. Jääkausi tulla rymisee Euroopan halki ja Alppien pohjoispuolella ilmasto kylmenee. Ur-ri-poika lähtee etsimään kylmenemisen aiheuttajaa ja löytää lumirajan. Paluumatkalla hän mm. ratsastaa mammutilla ja kesyttää sudesta itselleen koiran. Oivallista viihdettä nuorenmielisille.
Haakana Veikko O.: KUONOKASVOINEN KAUHU §§§
152 s. Valistus 1962 AV
Paleofiktio ajalta ennen mitä lie jääkautta. Sujuvaa tekstiä, kertomus kivikautisen heimon muutosta halki vuoriston etelään pois kylmyydestä ja päälle ryntäävien alkeellisten "kuonokasvoisten" alta. Kota keksitään, ja nuorta lempeä on odotettavissa. Oma.
Haakana Veikko O.: KIVINEN BIISONI §§§
136 s. Valistus 1969
Haakanan viimeinen paleofiktio, tämän jälkeen mies keskittyi eräkirjoihin. Teos sai jopa valtion kirjallisuuspalkinnon 1970. Tässä kerrotaan ennen kaikkea luolamaalauksista nyky-Espanjan pohjoisosissa sekä erilaisuuden hyväksymisestä. Rujona syntynyt poika hylätään vuorille, josta taiteilija Picas hänet pelastaa ja kasvattaa apurikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti