Luettu on:
101. Laurila Vihtori: ILMARI KIANTO §§
115 s. Otava (1944) YV
Tieteellisehkö kuiva siloiteltu selvitys värikkään kirjailijan tuotannosta.
(Tähän panen uudelleen kohdan 50. muistutukseksi toisenlaisesta Kianto-totuudesta. Toki olen punaiset viivat ja joosepitkin ym. lukenut)
50. Kianto Ilmari: SALAINEN PÄIVÄKIRJANI §§§
137 s. Otava 1980 RM
Niljakas sovinistimies kertoo talvesta 1927 – 28 Turjanlinnassa. Taloudenhoitaja Alma Koponen joutuu niin sanallisen kuin fyysisen väkivallan kohteeksi. Vierekkäin maataan ja alasti saunotaan yhdessä, Ilmarin mukaan puhtaasti ilman seksiyhteyttä. Joopasun joo. Nämä muistiinpanot oli tarkoitettukin julkaistaviksi, joten todistusarvoa ei tekstillä ole. Hyvin moukka mies kirjoittaa. (Kaikki tulkinnat viimeisestä lauseesta ovat oikein.))
102. Köngäs Heidi: HERTTA §§§
285 s. Otava 2015 AV/AK
Todellisuuteen löyhästi liittyvää tarinaa Hertta Kuusisesta ja hänen elämästään. Ensin ollaan vankilassa ja sodan jälkeen päästään pois. Isä OWK jöpöttää taustalla ja poikakaveri Leino hilluu milloin ministerinä, milloin pettää, petkuttaa ja vakoilee minkä kerkeää. Teos loppuu ikään kuin kesken, eikä tämä mikään elämäkerta olekaan.
103. Kontio Jukka (Aikomus Arvi J.): PUNAINEN NAAMIO §
182 s. Wsoy 1926 YK
Neuvostoliitto ja Suomi sotivat, Suomi voittaa biologisilla, kemiallisilla ja uudenmallisen voimakkailla pommiaseilla. Ällötysteos, jonka Wsoy häpeäkseen(?) julkaisi, kun AKS:n päällikkö Elmo Kaila allekirjoitti kustannussopimuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti