Luettua:
30. Jokinen Seppo: LYÖDYN LAKI §§§
407 s. Crime Time 2018 YK
Sujuva Koskis-dekkari jonka juoni liippaa läheltä Hitchcockin filmiä Muukalainen junassa. Onneksi kirjailija tunnustaa sen teoksessa. Henkilökohtaisia avio- ym. ongelmia saisi olla vähemmän mutta hyvä näinkin. Pääroisto jää nalkkiin ja harhaanjohdetut selviävät vähemmällä. Ja Koskisen ja Lundelinin omakotikattotalkoot lykästyvät miltei imelästi.
31. Waltari Mika: FINE VAN BROOKLYN §§§§
85 s. Wsoy 1997 AK
Teoksessa 3 pienoisromaania. Enpä ollut ennen tätä pikku helmeä lukenutkaan. Kertoja matkustaa Ranskaan ja juuttuu nuoren naisen takia Carnacin kaupunkiin. Pikkupimu on Waltarin mielimallinen eli oikukas, viettelevä ja julma. Vastaavia hahmoja on useita Waltarin tuotannossa, räikeimpänä Sinuhen Nefernefernefer.
32. Waltari Mika: SELLAISTA EI TAPAHDU §§§§½
n. 50 s. Wsoy 1997 AK/YK
Teoksessa
3 pienoisromaania. Kone lähtee Helsingistä ja tuhoutuu
keskieurooppalaiseen vuoristolaaksoon. Sodan uhka on kaiken
tapahtuvan yllä ja mies ja nainen, eloonjääneet, kulkevat
hevosvankkureissa, aurossa, junassa ja lotjassa. Sinne he myös
jäävät, mihin lie ja miksi. Miltei pitäisi panna
fantasiaosastoon. No, en pane. (Voi olla, että panisin, jos minulla olisi teoksen ensi painos: Leo Arve: Unohduksen pyörre)
*********************
HHn ystävällisesti neuvomana hankin puuttuvan kotimaisen fantasiakirjan itselleni. Hitto että tuntuu hyvältä pitää kädessään uutta keräilykirjaa. Lukea se, arvioida nettiin ja pistää hyllyyn viidensadan muun samanlaisen joukkoon. Herraa hyväst´ kiittäkäät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti